Lue keskustelun säännöt.
Menetin uupumuksen takia kaikki ystävät
25.06.2023 |
Minulla oli ennen noin kymmenen ihmistä ystävinä, kaikki monen vuoden ajan. Uuvuin (syinä työ ja perhe-elämä), ehkä masennunkin. Enkä uupumuksen takia jaksanut pitää keneenkään yhteyttä. Hyvä kun selvisin hengissä nuo uupumuksen vuodet. Kaikki energia meni selviytymiseen. Nyt olen parantumassa, ja huomaan, että minulla ei ole enää yhtään ystävää. Menetin heidät kaikki. Kenellekään en ollut millään tavalla ilkeä, en pettänyt lupauksia, ei mitään sellaista. En vain jaksanut pitää mitään yhteyttä. Olen nyt laittanut heille viestejä ja kysellyt kuulumisia, yrittänyt soittaa. Eivät vastaa. Kaksi estänyt facebookissakin näköjään. Näinkö tämä sitten menee? Että uupumalla todella menettää kaiken?
Kommentit (576)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi eivät vastaa?
Mene ovelle kysymään. Asiat pitää selvittää.
Oletan, että eivät vastaa, koska ovat varmaan jotenkin loukkaantuneita tai suuttuneita kun en muutamiin vuosiin jaksanut pitää yhteyttä. Vaikka eivät he paljoa yrittäneet itsekään yhteyttä pitää.
En minä halua ovilla alkaa kulkemaan, tuntuu nololta, en halua häiritä ketään. Osa asuu tämä ison kaupungin toisella laidalla. Osa naapurikunnassa. Ei siis kukaan ihan lähellä edes.
Ap
Jos he olivat ehtineet poistaa numerosi, ja saavat "tuntemattomasta" numerosta mitä kuuluu-viestin, niin eivät siksi reagoi? (Toki en tiedä miten muotoilit viestin sisällön).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi eivät vastaa?
Mene ovelle kysymään. Asiat pitää selvittää.
Oletan, että eivät vastaa, koska ovat varmaan jotenkin loukkaantuneita tai suuttuneita kun en muutamiin vuosiin jaksanut pitää yhteyttä. Vaikka eivät he paljoa yrittäneet itsekään yhteyttä pitää.
En minä halua ovilla alkaa kulkemaan, tuntuu nololta, en halua häiritä ketään. Osa asuu tämä ison kaupungin toisella laidalla. Osa naapurikunnassa. Ei siis kukaan ihan lähellä edes.
ApJos he olivat ehtineet poistaa numerosi, ja saavat "tuntemattomasta" numerosta mitä kuuluu-viestin, niin eivät siksi reagoi? (Toki en tiedä miten muotoilit viestin sisällön).
Miksi joku poistaisi pitkäaikaisen läheisen ystävänsä puhelinnumeron? Kuulostaa oudolta. Ja vieläpä noin moni.
Sorry ohis.
Mitä tarkoittaa, että et jaksanut pitää yhteyttä? Etkö vastannut heidän viesteihin tai puheluihin? Jos näin oli, en totta puhuen ihmettele, että eivät nyt vastaa. Ja monenko vuoden tauko on ollut? Kahden? Viiden? Kymmenen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne minulla. 10 vuotta meni erilaisten kriisien pyörteissä. Oli vakavaa masennusta ja muuta sairautta, perhepiirissä itsemu rha, työttömyyttä, ero jne.
En halunnut kuormittaa ketään, joten en ollut yhteydessä. Somessa tykkäsin heidän jutuista kyllä. He eivät enää pitkään aikaan minun jutuista. Onnekseni muutama tyyppi jäi, jotka jaksoivat olla minuun yhteydessä yksipuolisesti. Sanoin heille kuinka paljon arvostan sitä, että olivat yhteydessä. He pelastivat henkeni. Soitto tai viesti tuli usein todella tärkeällä hetkellä.
On ihanaa, että yhden kanssa 20 vuoden jälkeen ollaan viesteilty ja nähdään pian.Kyllä silti harmittaa muutamat, jotka selkeästi närkästyneet minuun ja katoamiseeni.
Minuun kukaan ystävistäni ei olleet enää yhteydessä uudelleen, jos en vastannut johonkin yhteen heidän viestiin. Kukaan ei laittanut toista viestiä perään koskaan, että hei, huomasin ettet vastannut, onko kaikki ok, miten sinulla menee. Kukaan ei laittanut yhtään viestiä kun minusta ei ollut kuulunut useampaan viikkoon. Tai kuukauteen. Kukaan ei soittanut, ei yhtään kertaa.
Ja nämä kaikki ihmiset ovat fiksuja ja itsekin elämää nähneitä. Ei mitään parikymppisiä biletuttuja. Vaan läheisiä ystäviä vuosien ajalta. Emme kukaan ole mitään nuoria enää, itsekin olen jo 38.
Ap
Olettivat että osoitat vastaamattomuudella, ettet halua olla tekemisissä. Aika yksinkertaista. Nyt sitten antavat takaisin samalla lailla.
Mieti itsesi heidän tilalle. Laitat viestiä eikä vastausta. Sitten viiden vuoden päästä aletaan viestittelemään.
🥴
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusia etsimään, koita saada johonkin yhteys alussa. Elämät muuttuu jatkuvasti muutenkin, heilläkin on ollut varmaan omia murheita. Tai väsynyt itse kukin tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että et jaksanut pitää yhteyttä? Etkö vastannut heidän viesteihin tai puheluihin? Jos näin oli, en totta puhuen ihmettele, että eivät nyt vastaa. Ja monenko vuoden tauko on ollut? Kahden? Viiden? Kymmenen?
En jaksanut itse ottaa yhteyttä. Noin viiden kohdalla kävi niin, että he laittoivat minulle jonkun viestin, johon en jaksanut vastata, tai johon unohdin vastata. Enkä sen jälkeen jaksanut ottaa uudelleen yhteyttä. Kukaan heistä ei koskaan enää laittanut minulle viestiä tai soittanut, minun ns. mokani oli yksi vastaamaton viesti. Loppujen noin viiden kohdalla he vain ei koskaan ottaneet yhteyttä minuun ja koska itse en jaksanut ottaa yhteyttä keneenkään, niin en sitten enää kuullut heistä koskaan mitään. Tauko on ollut nyt noin kolme vuotta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne minulla. 10 vuotta meni erilaisten kriisien pyörteissä. Oli vakavaa masennusta ja muuta sairautta, perhepiirissä itsemu rha, työttömyyttä, ero jne.
En halunnut kuormittaa ketään, joten en ollut yhteydessä. Somessa tykkäsin heidän jutuista kyllä. He eivät enää pitkään aikaan minun jutuista. Onnekseni muutama tyyppi jäi, jotka jaksoivat olla minuun yhteydessä yksipuolisesti. Sanoin heille kuinka paljon arvostan sitä, että olivat yhteydessä. He pelastivat henkeni. Soitto tai viesti tuli usein todella tärkeällä hetkellä.
On ihanaa, että yhden kanssa 20 vuoden jälkeen ollaan viesteilty ja nähdään pian.Kyllä silti harmittaa muutamat, jotka selkeästi närkästyneet minuun ja katoamiseeni.
Minuun kukaan ystävistäni ei olleet enää yhteydessä uudelleen, jos en vastannut johonkin yhteen heidän viestiin. Kukaan ei laittanut toista viestiä perään koskaan, että hei, huomasin ettet vastannut, onko kaikki ok, miten sinulla menee. Kukaan ei laittanut yhtään viestiä kun minusta ei ollut kuulunut useampaan viikkoon. Tai kuukauteen. Kukaan ei soittanut, ei yhtään kertaa.
Ja nämä kaikki ihmiset ovat fiksuja ja itsekin elämää nähneitä. Ei mitään parikymppisiä biletuttuja. Vaan läheisiä ystäviä vuosien ajalta. Emme kukaan ole mitään nuoria enää, itsekin olen jo 38.
Ap
En minäkään soittelisi perään. Soittelisitko itse? Tuskin.
Jos ei vastaa, se tarkoittaa, ettei kiinnosta pitää yhteyttä. Ei ole niin vaikeaa laittaa edes muutamaa sanaa vastaukseksi.
Alapeukuta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Mieti itsesi heidän tilalle. Laitat viestiä eikä vastausta. Sitten viiden vuoden päästä aletaan viestittelemään.
🥴
Ymmärrän heitä tavallaan kyllä. Ei se varmasti ollut kivaa, etten vastannut johonkin yhteen viestiin. Mutta me ei olla mitään teinejä enää ja kyseessä oli hyvät ystävät. Miksi kellään ei tullut mieleen kysellä yhtään perääni, että miksi minusta ei kuulu, olenko hengissä. Sitä en ihan ymmärrä. Olisin silloin kyllä saanut jotain vastattua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärinkäsitykset näissä varmaan on yleensä syynä. Minulla yksi kaveri, ja saattaa välillä mennä vuosikin, että tästä ei kuulu yhtään mitään. Ja kyllä se välillä on vähän kummalliselta tuntunut, kun välillä onnensa kukkuloilla keksitään kaikenlaista yhteistä, jota voisi tehdä, mutta sitten meneekin pitkiä aikoja, kun lyödään vain luuria korvaan, kun olen soittamassa. Vaikka tässä toki tietääkin kaikenlaisen uupumuksen, masennuksen ja mielialojen vaihtelujen olevan syynä, niin kyllä se silti vähän hermoja koetteleva tilanne on.
Ikävä sanoa, mutta olen itse nähnyt kuinka helposti monet ihmiset jättävät ystävän. Näin voi käydä erotilanteessa, sairauden tai vammautumisen seurauksena, ja myös jos toisella on rahavaikeuksia ja työttömyyttä.
Yhtäkkiä et enää sovikaan sinne tuttuun porukkaan.
Itsellä putosi moni kaveri pois avioerossa, koska menivät mieheni puolelle (vaikka hän oli se joka eron aiheutti pettämisellään).
Kun sairastuin pitkäaikaissairauteen, kävi niin, että silloinen paras ystäväni ei jotenkin osannut käsitellä tilannetta vaan meni ihan kipsiin, vaikka itse puhuin sairaudestani avoimesti. Hän alkoi vältellä minua eikä koskaan maininnut asiaa, edes silloinkaan kun tapasimme isommalla porukalla ja muut kysyivät mun vointiani ihan normaalisti. Olin niin järkyttynyt ystäväni käytöksestä, etten pystynyt koskaan edes avaamaan keskustelua aiheesta. Lisäksi tämä ystävä oli vuosia kärsinyt itse mt-ongelmista ja olin tukenut häntä lähes päivittäin eri tavoin ja kannustanut menemään terapiaan, josta olikin sitten apua. Mutta kun minä sairastuin, niin tämä ihminen ei pystynyt tukemaan minua, ei edes puhumaan asiasta. Se ystävyys loppui siihen.
Jopa omien sukulaisten kanssa on ollut samanlaista. Kun olet ollut vahva ja avulias, aina auttamassa muita hädän hetkellä, niin tuntuukin todella kylmältä, että sitten kun itse olet sairas, uupunut ja avun tarpeessa, ei edes omaa sukua kiinnosta.
Minäkin olen saanut vuosien aikana eniten tukea ja ymmärtämystä lähes tuntemattomilta ihmisiltä, puolitutuilta, naapureilta tai hoitohenkilökunnalta tai jopa anonyymeiltä netissä kuin omilta ystäviltä ja sukulaisilta.
Semmoinen se maailma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne minulla. 10 vuotta meni erilaisten kriisien pyörteissä. Oli vakavaa masennusta ja muuta sairautta, perhepiirissä itsemu rha, työttömyyttä, ero jne.
En halunnut kuormittaa ketään, joten en ollut yhteydessä. Somessa tykkäsin heidän jutuista kyllä. He eivät enää pitkään aikaan minun jutuista. Onnekseni muutama tyyppi jäi, jotka jaksoivat olla minuun yhteydessä yksipuolisesti. Sanoin heille kuinka paljon arvostan sitä, että olivat yhteydessä. He pelastivat henkeni. Soitto tai viesti tuli usein todella tärkeällä hetkellä.
On ihanaa, että yhden kanssa 20 vuoden jälkeen ollaan viesteilty ja nähdään pian.Kyllä silti harmittaa muutamat, jotka selkeästi närkästyneet minuun ja katoamiseeni.
Minuun kukaan ystävistäni ei olleet enää yhteydessä uudelleen, jos en vastannut johonkin yhteen heidän viestiin. Kukaan ei laittanut toista viestiä perään koskaan, että hei, huomasin ettet vastannut, onko kaikki ok, miten sinulla menee. Kukaan ei laittanut yhtään viestiä kun minusta ei ollut kuulunut useampaan viikkoon. Tai kuukauteen. Kukaan ei soittanut, ei yhtään kertaa.
Ja nämä kaikki ihmiset ovat fiksuja ja itsekin elämää nähneitä. Ei mitään parikymppisiä biletuttuja. Vaan läheisiä ystäviä vuosien ajalta. Emme kukaan ole mitään nuoria enää, itsekin olen jo 38.
ApEn minäkään soittelisi perään. Soittelisitko itse? Tuskin.
Jos ei vastaa, se tarkoittaa, ettei kiinnosta pitää yhteyttä. Ei ole niin vaikeaa laittaa edes muutamaa sanaa vastaukseksi.
Alapeukuta vaan.
En alapeukuta, mutta voin kertoa, että ihminen voi olla niin sekaisin väsymyksestä, että hän ei saa laitettua edes muutaman sanan vastauksia viesteihin, jotka koskevat jotain ihan muita asioita.
Ap
Mistä tiedät, jos hekin kaipasivat ystävää silloin? Etkä sinä vastannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aidosti haluat ainakin jonkun heistä takaisin elämääsi, niin soita hänelle! Viesteihin voi jäädä helposti vastaamatta, jos samantien ei vastaa tai vastauksen sisältö jää mietityttämään. Valitse ajankohta joka ei ole päivän kiireisin ja soita, jutellessa esteet murtuu niin paljon helpommin kuin viesteillä. ihan hyvin voi olla, että heilläkin on ollut tai on tällä hetkellä rankkaa, eikä siinä hetkessä tule vastattua viestiin. Jos puheluun taas ei vastata tai yhteistä säveltä ei puhelimessa löydy, niin siitä tietää että ehkä ei kannata enää yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei voi kertoa syytä. Ehkä ne muutama jotka olisit halunnut pitää, olisi voinut sanoa lyhyesti jonkun syyn. Muuten oletetaan ettet ole kiinnostunut ja olet katkaissut välit lopullisesti. Ellei nyt sitten perustele viestiin jotain, mutta kaikille ei kannata tietojaan jakaa, tulee vain juoruja ehkä? Osa tosin ihmisistä vastailee kai vuosienkin jälkeen.
En minä juoruja pelkää, ystäväni olivat kaikki fiksuja, luotettavia ihmisiä, joilla ei ole tapana juoruilla eteenpäin. Halusin pitää heidät kaikki ystävinä, he kaikki oli minulle tärkeitä ihmisiä pitkältä ajalta. Elämässäni tapahtui muutamia isoja kriisejä, jotka mursi jaksamiseni täysin, kuten sanoin niin hyvä kun selvisin hengissä niistä vuosista. En minä niitä asioita salannut, mutta en liiemmin vuodattanutkaan kenellekään, en jaksanut edes puhua. Olin niin uupunut, että en pystynyt ajattelemaan mitään järkevästi. En pystynyt ajattelemaan esimerkiksi ystävien reagointeja. Ymmärrän, että se ehkä oli väärin minulta, mutta tiedättekö, että kun on aivan sekaisin väsymyksestä, niin kaikki mitä miettii on että miten selviän hengissä tästä.
Ap
Okei. Ja nytkö heistä kukaan ei vastaa kun soitat?
En oikein usko.
Se vaan kysyy rohkeutta soittaa. Sattumalta tiedän kun olen ollut samassa tilanteessa. Jos lähetät pelkurimaisesti vain viestin niin turha odottaa riemastunutta vastaanottoa. Sähän jo kerran hylkäsit heidät ilman syytä. Joku olisi saattanut tarvita sua silloin.
Joten olet jonkinlaisen selityksen nyt velkaa.
Minä, minä, minä.
Minusta on epäreilua syyllistää ystäviäsi, kun itse katkaisit välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei voi kertoa syytä. Ehkä ne muutama jotka olisit halunnut pitää, olisi voinut sanoa lyhyesti jonkun syyn. Muuten oletetaan ettet ole kiinnostunut ja olet katkaissut välit lopullisesti. Ellei nyt sitten perustele viestiin jotain, mutta kaikille ei kannata tietojaan jakaa, tulee vain juoruja ehkä? Osa tosin ihmisistä vastailee kai vuosienkin jälkeen.
En minä juoruja pelkää, ystäväni olivat kaikki fiksuja, luotettavia ihmisiä, joilla ei ole tapana juoruilla eteenpäin. Halusin pitää heidät kaikki ystävinä, he kaikki oli minulle tärkeitä ihmisiä pitkältä ajalta. Elämässäni tapahtui muutamia isoja kriisejä, jotka mursi jaksamiseni täysin, kuten sanoin niin hyvä kun selvisin hengissä niistä vuosista. En minä niitä asioita salannut, mutta en liiemmin vuodattanutkaan kenellekään, en jaksanut edes puhua. Olin niin uupunut, että en pystynyt ajattelemaan mitään järkevästi. En pystynyt ajattelemaan esimerkiksi ystävien reagointeja. Ymmärrän, että se ehkä oli väärin minulta, mutta tiedättekö, että kun on aivan sekaisin väsymyksestä, niin kaikki mitä miettii on että miten selviän hengissä tästä.
ApOkei. Ja nytkö heistä kukaan ei vastaa kun soitat?
En oikein usko.
Se vaan kysyy rohkeutta soittaa. Sattumalta tiedän kun olen ollut samassa tilanteessa. Jos lähetät pelkurimaisesti vain viestin niin turha odottaa riemastunutta vastaanottoa. Sähän jo kerran hylkäsit heidät ilman syytä. Joku olisi saattanut tarvita sua silloin.Joten olet jonkinlaisen selityksen nyt velkaa.
En ole soittanut kaikille. Otin kaikkiin yhteyttä viestitse. Parille yritin sen jälkeen vielä soittaa. Ja kyllähän minä tietenkin selityksen antaisin, jos saisin heidät kontaktiin. Ap
Eli sulla pitää olla ystäviä just sillon kun sulle sopii? Ei se mene niin. Aito oikea ystävyys ei mee noin. Vaikka sä oisit toinen puoli päässä haudassa, jos sä rakastat ja välität sun ystävistäs sä et hylkää niitä missään vaiheessa ja jätä vastaamatta viesteihin? Mitä helvettiä?
Mä jos oisin niin sairas tai mun sormet ois katkennut etten pystys laittaa viestiä niin mun ystävät tulis mun oven taakse koska ne ois aidosti huolisssaan musta.
Joko sulla ei ole ikinä ollut oikeita ystäviä tai sitten se on just niinkuin tuo eka lause tässä kommentissa. Mä en henk.koht ymmärrä et miten tosi ystävyys laitettas tolleen tauolle kun oot tehnyt. Niin ei vain tapahdu. Ja puhun nyt tosi ystävistä, joita sä rakastat?
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minä.
Minusta on epäreilua syyllistää ystäviäsi, kun itse katkaisit välit.
Millä tavalla minä katkaisin välit? En katkaissut, välien katkaisu on jotain ihan muuta kuin että ei uupumukseltaan jaksa pitää keneenkään yhteyttä ona-aloitteisesti tai että unohtaa vastata yhteen viestiin.
Ap
Minuun kukaan ystävistäni ei olleet enää yhteydessä uudelleen, jos en vastannut johonkin yhteen heidän viestiin. Kukaan ei laittanut toista viestiä perään koskaan, että hei, huomasin ettet vastannut, onko kaikki ok, miten sinulla menee. Kukaan ei laittanut yhtään viestiä kun minusta ei ollut kuulunut useampaan viikkoon. Tai kuukauteen. Kukaan ei soittanut, ei yhtään kertaa.
Ja nämä kaikki ihmiset ovat fiksuja ja itsekin elämää nähneitä. Ei mitään parikymppisiä biletuttuja. Vaan läheisiä ystäviä vuosien ajalta. Emme kukaan ole mitään nuoria enää, itsekin olen jo 38.
Ap