Lue keskustelun säännöt.
Kun ihminen vaatii näkemään sillä perusteella että "hänellä on syöpä ja ei kauaa jäljellä"
24.06.2023 |
Kun en ole muuten suostunut tapaamisiin (olen niin ilmoittanut ettemme ole tekemisissä) ja nyt ihminen vaatii sitten, että täytyy, koska hänellä on syöpä ja hänen täytyy minut tavata ennen kuolemaansa.
Miten toimisitte?
Hän on mun biologinen vanhempi, mutta ei siis olla tekemisissä.
Noista viesteistä, mitä hän laittaa miehen puhelimeen (oli löytänyt miehen puhelinnumeron kun mun puhelinta ei oo) ja sinne valittaa. On täyttä ulinaa yms. miten hällä on niin vaikeeta.
Minun on vaikea kuvitella, mitä hän saisi näkemisestämme. Mitä siitä kummatkaan hyötyy?
Kommentit (473)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?
Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.
Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa
Mitä vanhempasi siis teki sinulle? Mistä syystä välit on poikki?
Olisi vähän helpompi kommentoida mitään jos tietäisi vähän yksityiskohtia. Joskus välit menevät poikki syistä jotka sivullisille vaikuttavat aika uskomattomilta. Tiedän nimittäin sellaisenkin lapsen, joka loukkaantui verisesti jostain yhdestä kommentista - ei mistään pitkään jatkuneesta kaltoinkohtelusta, vaan yhdestä kommentista yhdessä keskustelussa. Molemmat ovat nyt kuolleet, eivätkä koskaan enää tavanneet. Vanhempi yritti kyllä ottaa yhteyttä, mutta lapsi kieltäytyi.
Kyseinen kommentti ei ollut edes paha eikä todellakaan loukkaukseksi tarkoitettu, itse kuulin sen sivusta.
Sinä st tiedä paskaakaan mitä oikeasti on tapahtumut!
Niinpä, ehkä suuttujaa on käytetty hyväksi koko lapsuus ja lopulta joku näennäisen ystävällinen kommentti näteistä vaatteista tms katkaisi kamelin selän.
Minä katkaisin välit yhden lauseen takia.
Olin sitä ennen kuunnellut vuosikymmenwt itse mitätöintiä ja nälvimistä tiettyyn asiaan liittyen.
Ja nyt se samainen lause samalla mitätöivällä pilkallisella äänensävyllä lätkäistiin päin naamaa mun esikoiselle. Täysin puskista.
Se riitti. En halua että hänen pitää kuunnella vastaavaa YHTÄÄN.
Oikein!
Monesti on helpompi puolustaa toisia kuin itseään. Onnittelut äidille, joka suojeli lastaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
jos on vuosikausia kohdellut toista huonosti, niin se toinen ei ole sille mitään velkaa..siinä voi omatunto kiljua mitä tahtoo..karma is a bitch..ja se huonosti kohdeltu on saanut pahimmillaan kärsiä vuosikymmeniä. Siinä ei enää painaa se että väärinkohtelija haluaa nyt armoa ja anteeksiantoa. Joka sekin todnäk esitetään semisti syytöksen kautta kun sun kanssa ei ollut helppoa.
Ei se noin aina mene. Kyllä ihminen kuoleman edessä saattaa aidosti katua ja haluta pyytää anteeksi.
Eikä kuvittele että se on sillä kaikki pois pyyhkäisty .
Haluaa vaan että se , jota kohtaan on huonosti käyttäytynyt , tulee tietämään, että hän on sen ymmärtänyt ja katuu , on saattanut katua jo pitkään, mutta nyt se on kerrottava jos koskaan aikoo .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
Yleensä omatunto toimii läpi elämän.
Ei tuossa mielessä, jota tarkoitan. Totta kai nuorenakin koemme omantunnonsyytöksiä, jos tajuamme tehneemme väärin. Mutta joillekin teoillemme olemme sokeita. Esim. itse nuorena naisena kohtelin erästä lyhytaikaista poikaystävääni aika julmasti, enkä nähnyt siinä ongelmaa, koska jotkut miehet olivat kohdelleet minua julmasti. Nyt 60-vuotiaana näen virheeni, ja haluaisin pyytää anteeksi.
Isäukko murehti jotain vanhan koiran ampumista (50-luvulla vanhoja sairaita lopetettavia koiria ei maalla viety eläinlääkärille vaan ammuttiin). Ei hän sitä tilannetta sillä hetkellä, nuorena miehenä, kokenut samalla tavalla kuin vanhana sitä muistellessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
jos on vuosikausia kohdellut toista huonosti, niin se toinen ei ole sille mitään velkaa..siinä voi omatunto kiljua mitä tahtoo..karma is a bitch..ja se huonosti kohdeltu on saanut pahimmillaan kärsiä vuosikymmeniä. Siinä ei enää painaa se että väärinkohtelija haluaa nyt armoa ja anteeksiantoa. Joka sekin todnäk esitetään semisti syytöksen kautta kun sun kanssa ei ollut helppoa.
Ei se noin aina mene. Kyllä ihminen kuoleman edessä saattaa aidosti katua ja haluta pyytää anteeksi.
Eikä kuvittele että se on sillä kaikki pois pyyhkäisty .
Haluaa vaan että se , jota kohtaan on huonosti käyttäytynyt , tulee tietämään, että hän on sen ymmärtänyt ja katuu , on saattanut katua jo pitkään, mutta nyt se on kerrottava jos koskaan aikoo .
saahan katua vaikka ja mitä, sillä hädän hetkellä tehdyllä anteeksipyynnöllä ei ole enää mitään aitoa merkitystä, muuta kuin yritys pestä hänen omaa omatuntoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
jos on vuosikausia kohdellut toista huonosti, niin se toinen ei ole sille mitään velkaa..siinä voi omatunto kiljua mitä tahtoo..karma is a bitch..ja se huonosti kohdeltu on saanut pahimmillaan kärsiä vuosikymmeniä. Siinä ei enää painaa se että väärinkohtelija haluaa nyt armoa ja anteeksiantoa. Joka sekin todnäk esitetään semisti syytöksen kautta kun sun kanssa ei ollut helppoa.
Ei se noin aina mene. Kyllä ihminen kuoleman edessä saattaa aidosti katua ja haluta pyytää anteeksi.
Eikä kuvittele että se on sillä kaikki pois pyyhkäisty .
Haluaa vaan että se , jota kohtaan on huonosti käyttäytynyt , tulee tietämään, että hän on sen ymmärtänyt ja katuu , on saattanut katua jo pitkään, mutta nyt se on kerrottava jos koskaan aikoo .saahan katua vaikka ja mitä, sillä hädän hetkellä tehdyllä anteeksipyynnöllä ei ole enää mitään aitoa merkitystä, muuta kuin yritys pestä hänen omaa omatuntoaan.
Et ole ollut kuolemassa, et kuolevan vuoteen äärellä, et tiedä, mitä se ihmiseltä vaatii. Miten vaikealta tuntuu kuolla, jos on selvittämättömiä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
jos on vuosikausia kohdellut toista huonosti, niin se toinen ei ole sille mitään velkaa..siinä voi omatunto kiljua mitä tahtoo..karma is a bitch..ja se huonosti kohdeltu on saanut pahimmillaan kärsiä vuosikymmeniä. Siinä ei enää painaa se että väärinkohtelija haluaa nyt armoa ja anteeksiantoa. Joka sekin todnäk esitetään semisti syytöksen kautta kun sun kanssa ei ollut helppoa.
Ei se noin aina mene. Kyllä ihminen kuoleman edessä saattaa aidosti katua ja haluta pyytää anteeksi.
Eikä kuvittele että se on sillä kaikki pois pyyhkäisty .
Haluaa vaan että se , jota kohtaan on huonosti käyttäytynyt , tulee tietämään, että hän on sen ymmärtänyt ja katuu , on saattanut katua jo pitkään, mutta nyt se on kerrottava jos koskaan aikoo .saahan katua vaikka ja mitä, sillä hädän hetkellä tehdyllä anteeksipyynnöllä ei ole enää mitään aitoa merkitystä, muuta kuin yritys pestä hänen omaa omatuntoaan.
Et ole ollut kuolemassa, et kuolevan vuoteen äärellä, et tiedä, mitä se ihmiseltä vaatii. Miten vaikealta tuntuu kuolla, jos on selvittämättömiä asioita.
Olen ollut neljän kuolevan vuoteen äärellä eikä yksikään heistä ole halunnut selvittää yhtään mitään vanhoja asioita yhtään kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
jos on vuosikausia kohdellut toista huonosti, niin se toinen ei ole sille mitään velkaa..siinä voi omatunto kiljua mitä tahtoo..karma is a bitch..ja se huonosti kohdeltu on saanut pahimmillaan kärsiä vuosikymmeniä. Siinä ei enää painaa se että väärinkohtelija haluaa nyt armoa ja anteeksiantoa. Joka sekin todnäk esitetään semisti syytöksen kautta kun sun kanssa ei ollut helppoa.
Ei se noin aina mene. Kyllä ihminen kuoleman edessä saattaa aidosti katua ja haluta pyytää anteeksi.
Eikä kuvittele että se on sillä kaikki pois pyyhkäisty .
Haluaa vaan että se , jota kohtaan on huonosti käyttäytynyt , tulee tietämään, että hän on sen ymmärtänyt ja katuu , on saattanut katua jo pitkään, mutta nyt se on kerrottava jos koskaan aikoo .saahan katua vaikka ja mitä, sillä hädän hetkellä tehdyllä anteeksipyynnöllä ei ole enää mitään aitoa merkitystä, muuta kuin yritys pestä hänen omaa omatuntoaan.
Et ole ollut kuolemassa, et kuolevan vuoteen äärellä, et tiedä, mitä se ihmiseltä vaatii. Miten vaikealta tuntuu kuolla, jos on selvittämättömiä asioita.
Olen ollut neljän kuolevan vuoteen äärellä eikä yksikään heistä ole halunnut selvittää yhtään mitään vanhoja asioita yhtään kenenkään kanssa.
Lisään vielä, että yhden kanssa olisin itse halunnut selvittää asioita, mutta annoin hänelle tilaa valita miten hän haluaa lähteä. Koska kyseessä oli oma vanhempi, olisin tietty toivonut, että hän olisi ottanut jotain vanhemman roolia edes tuossa viimeisellä rajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
jos on vuosikausia kohdellut toista huonosti, niin se toinen ei ole sille mitään velkaa..siinä voi omatunto kiljua mitä tahtoo..karma is a bitch..ja se huonosti kohdeltu on saanut pahimmillaan kärsiä vuosikymmeniä. Siinä ei enää painaa se että väärinkohtelija haluaa nyt armoa ja anteeksiantoa. Joka sekin todnäk esitetään semisti syytöksen kautta kun sun kanssa ei ollut helppoa.
Ei se noin aina mene. Kyllä ihminen kuoleman edessä saattaa aidosti katua ja haluta pyytää anteeksi.
Eikä kuvittele että se on sillä kaikki pois pyyhkäisty .
Haluaa vaan että se , jota kohtaan on huonosti käyttäytynyt , tulee tietämään, että hän on sen ymmärtänyt ja katuu , on saattanut katua jo pitkään, mutta nyt se on kerrottava jos koskaan aikoo .saahan katua vaikka ja mitä, sillä hädän hetkellä tehdyllä anteeksipyynnöllä ei ole enää mitään aitoa merkitystä, muuta kuin yritys pestä hänen omaa omatuntoaan.
Niin, sehän riippuu siitä onko anteeksipyytäjä vilpitön.
Ei kuolevalle ole välttämättä suurta merkitystä enää antaako se toinen anteeksi vai ei.
Kuolevalle voi olla eniten merkitystä ja apua siitä, että saa kerrottua sen , mikä painaa.
Toki se voi tehdä vaikka spostin kautta, mutta kasvotusten voi tuntua reilummalta.
On varmaan niitäkin , jotka vaan haluavat huomioita tms viimeisilläkin voimillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
å
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
jos on vuosikausia kohdellut toista huonosti, niin se toinen ei ole sille mitään velkaa..siinä voi omatunto kiljua mitä tahtoo..karma is a bitch..ja se huonosti kohdeltu on saanut pahimmillaan kärsiä vuosikymmeniä. Siinä ei enää painaa se että väärinkohtelija haluaa nyt armoa ja anteeksiantoa. Joka sekin todnäk esitetään semisti syytöksen kautta kun sun kanssa ei ollut helppoa.
Ei se noin aina mene. Kyllä ihminen kuoleman edessä saattaa aidosti katua ja haluta pyytää anteeksi.
Eikä kuvittele että se on sillä kaikki pois pyyhkäisty .
Haluaa vaan että se , jota kohtaan on huonosti käyttäytynyt , tulee tietämään, että hän on sen ymmärtänyt ja katuu , on saattanut katua jo pitkään, mutta nyt se on kerrottava jos koskaan aikoo .saahan katua vaikka ja mitä, sillä hädän hetkellä tehdyllä anteeksipyynnöllä ei ole enää mitään aitoa merkitystä, muuta kuin yritys pestä hänen omaa omatuntoaan.
Et ole ollut kuolemassa, et kuolevan vuoteen äärellä, et tiedä, mitä se ihmiseltä vaatii. Miten vaikealta tuntuu kuolla, jos on selvittämättömiä asioita.
Olen ollut neljän kuolevan vuoteen äärellä eikä yksikään heistä ole halunnut selvittää yhtään mitään vanhoja asioita yhtään kenenkään kanssa.
Olisiko heillä ollut sinun mielestäsi siihen kovastikin tarvetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
jos on vuosikausia kohdellut toista huonosti, niin se toinen ei ole sille mitään velkaa..siinä voi omatunto kiljua mitä tahtoo..karma is a bitch..ja se huonosti kohdeltu on saanut pahimmillaan kärsiä vuosikymmeniä. Siinä ei enää painaa se että väärinkohtelija haluaa nyt armoa ja anteeksiantoa. Joka sekin todnäk esitetään semisti syytöksen kautta kun sun kanssa ei ollut helppoa.
Ei se noin aina mene. Kyllä ihminen kuoleman edessä saattaa aidosti katua ja haluta pyytää anteeksi.
Eikä kuvittele että se on sillä kaikki pois pyyhkäisty .
Haluaa vaan että se , jota kohtaan on huonosti käyttäytynyt , tulee tietämään, että hän on sen ymmärtänyt ja katuu , on saattanut katua jo pitkään, mutta nyt se on kerrottava jos koskaan aikoo .saahan katua vaikka ja mitä, sillä hädän hetkellä tehdyllä anteeksipyynnöllä ei ole enää mitään aitoa merkitystä, muuta kuin yritys pestä hänen omaa omatuntoaan.
Niin, sehän riippuu siitä onko anteeksipyytäjä vilpitön.
Ei kuolevalle ole välttämättä suurta merkitystä enää antaako se toinen anteeksi vai ei.
Kuolevalle voi olla eniten merkitystä ja apua siitä, että saa kerrottua sen , mikä painaa.
Toki se voi tehdä vaikka spostin kautta, mutta kasvotusten voi tuntua reilummalta.
On varmaan niitäkin , jotka vaan haluavat huomioita tms viimeisilläkin voimillaan.
Aivan. Eli itsekkääsri taas vaan toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
jos on vuosikausia kohdellut toista huonosti, niin se toinen ei ole sille mitään velkaa..siinä voi omatunto kiljua mitä tahtoo..karma is a bitch..ja se huonosti kohdeltu on saanut pahimmillaan kärsiä vuosikymmeniä. Siinä ei enää painaa se että väärinkohtelija haluaa nyt armoa ja anteeksiantoa. Joka sekin todnäk esitetään semisti syytöksen kautta kun sun kanssa ei ollut helppoa.
Ei se noin aina mene. Kyllä ihminen kuoleman edessä saattaa aidosti katua ja haluta pyytää anteeksi.
Eikä kuvittele että se on sillä kaikki pois pyyhkäisty .
Haluaa vaan että se , jota kohtaan on huonosti käyttäytynyt , tulee tietämään, että hän on sen ymmärtänyt ja katuu , on saattanut katua jo pitkään, mutta nyt se on kerrottava jos koskaan aikoo .
Tällaiseen ei ikinä VAADITA ketään eikä pyyöntöä esitetä noin kuin ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
jos on vuosikausia kohdellut toista huonosti, niin se toinen ei ole sille mitään velkaa..siinä voi omatunto kiljua mitä tahtoo..karma is a bitch..ja se huonosti kohdeltu on saanut pahimmillaan kärsiä vuosikymmeniä. Siinä ei enää painaa se että väärinkohtelija haluaa nyt armoa ja anteeksiantoa. Joka sekin todnäk esitetään semisti syytöksen kautta kun sun kanssa ei ollut helppoa.
Ei se noin aina mene. Kyllä ihminen kuoleman edessä saattaa aidosti katua ja haluta pyytää anteeksi.
Eikä kuvittele että se on sillä kaikki pois pyyhkäisty .
Haluaa vaan että se , jota kohtaan on huonosti käyttäytynyt , tulee tietämään, että hän on sen ymmärtänyt ja katuu , on saattanut katua jo pitkään, mutta nyt se on kerrottava jos koskaan aikoo .saahan katua vaikka ja mitä, sillä hädän hetkellä tehdyllä anteeksipyynnöllä ei ole enää mitään aitoa merkitystä, muuta kuin yritys pestä hänen omaa omatuntoaan.
Et ole ollut kuolemassa, et kuolevan vuoteen äärellä, et tiedä, mitä se ihmiseltä vaatii. Miten vaikealta tuntuu kuolla, jos on selvittämättömiä asioita.
Olen ollut neljän kuolevan vuoteen äärellä eikä yksikään heistä ole halunnut selvittää yhtään mitään vanhoja asioita yhtään kenenkään kanssa.
Niin, eli et ole ollut näkemässä menneisyydestä ahdistuneen kuolevan tilintekoa. Olet onnekas.
Joko tämä vaihtoehto tuotiin esille eli se, että onko varma, että kyseessä ylipäätään on syöpä? Tai että syöpä olisi kuolemaksi? Syövästä usein myös parannutaan, mutta hyvin hankalat ihmiset voivat myös manipuloida sairauksilla tai jopa keksiä koko syövän eli olla täysin terveitä.
Yleensä ottaen uskon, että jos omaan lähiomaiseensa on päättänyt katkaista välit, varsinkin lapset vanhempiinsa, on siihen yleensä hyvin painava syy. Kestetään liiankin pitkään järkyttävää käytöstä, se on yleisempää. Toki joskus myös toisin päin, mutta silloin kyseessä ovat päinvastoin lapset, jotka käyttävät hyväkseen vanhempiaan eivätkä suinkaan katkaise välejä (eikä vanhempi siihen itse kykene, vaikka tulisi jopa pahoinpidellyksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
jos on vuosikausia kohdellut toista huonosti, niin se toinen ei ole sille mitään velkaa..siinä voi omatunto kiljua mitä tahtoo..karma is a bitch..ja se huonosti kohdeltu on saanut pahimmillaan kärsiä vuosikymmeniä. Siinä ei enää painaa se että väärinkohtelija haluaa nyt armoa ja anteeksiantoa. Joka sekin todnäk esitetään semisti syytöksen kautta kun sun kanssa ei ollut helppoa.
Ei se noin aina mene. Kyllä ihminen kuoleman edessä saattaa aidosti katua ja haluta pyytää anteeksi.
Eikä kuvittele että se on sillä kaikki pois pyyhkäisty .
Haluaa vaan että se , jota kohtaan on huonosti käyttäytynyt , tulee tietämään, että hän on sen ymmärtänyt ja katuu , on saattanut katua jo pitkään, mutta nyt se on kerrottava jos koskaan aikoo .saahan katua vaikka ja mitä, sillä hädän hetkellä tehdyllä anteeksipyynnöllä ei ole enää mitään aitoa merkitystä, muuta kuin yritys pestä hänen omaa omatuntoaan.
Et ole ollut kuolemassa, et kuolevan vuoteen äärellä, et tiedä, mitä se ihmiseltä vaatii. Miten vaikealta tuntuu kuolla, jos on selvittämättömiä asioita.
Olen ollut neljän kuolevan vuoteen äärellä eikä yksikään heistä ole halunnut selvittää yhtään mitään vanhoja asioita yhtään kenenkään kanssa.
Niin, eli et ole ollut näkemässä menneisyydestä ahdistuneen kuolevan tilintekoa. Olet onnekas! Isäni käy tällä hetkellä läpi sodassa kokemiaan asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?
Tuskin. Selittelee omaa toimintaansa parhain päin ja pahimmillaan syyllistää toista vielä ennen hautaan vajoamistaan.
Etkö vieläkään tajua millainen on kunnon narsisti ja psykopaatti? Sellaisia ihmisiä oikeasti on ja kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua. Älä ole sinisilmäinen.
Tässä olet oikeassa kyllä. Koitin tänä kesänä ojentaa auttavan käden ja tarjota äidilleni mahdollisuuden selvittää 40 vuoden takaiset tekonsa ja myös 40 vuoden aikaisen käyttäytymisensä meitä nyt jo (luonnollisesti) aikuisia lapsiaan kohtaan. Tyyppi on kohta 80 eikä varmasti hirveesti ole eloaikaa jäljellä. Voin kertoa että turhaa oli ja ajan ja valtavan energiamäärän tuhlausta kaikilta. Koko kesäloman olen vaan nukkunut ja itkenyt tai muuten flegmaattinen uupunut vaan. Viikon päästä töihin niin voi unohtaa taas koko mutsin! Ei ikinä enää tähän suohon, ei vanha (itsekin kohta 50) jaksa yrittää enää, luovutan ja hautaan mielestäni koko muorin.
Mä valitsisin tässä tapauksessa sen vaikeamman vaihtoehdon. Eli menisin. Itsensä haastaminen on ihan hyvä.
Perusteluna, että menemättömyyttä voisin joskus jälkeenpäin katua. En usko että katuisin käymistä.
Tämä on tilanne jossa sinulla on valta. Voit kuunnella ainoastaan itseäsi. Tai voit kuunnella häntä.
En ymmärrä, miksi ei voisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Entä jos vanhempi haluaa pyytää anteeksi? Kuten 95-vuotias isäni sanoi: "Omatunto onkin jännä kapistus, se alkaa toimia vanhana." Vanhat väärät teot nousevat mieleen silloin. Tulee halu sovittaa, pyytää anteeksi. Sinä et nuorena tätä ymmärrä.
jos on vuosikausia kohdellut toista huonosti, niin se toinen ei ole sille mitään velkaa..siinä voi omatunto kiljua mitä tahtoo..karma is a bitch..ja se huonosti kohdeltu on saanut pahimmillaan kärsiä vuosikymmeniä. Siinä ei enää painaa se että väärinkohtelija haluaa nyt armoa ja anteeksiantoa. Joka sekin todnäk esitetään semisti syytöksen kautta kun sun kanssa ei ollut helppoa.
Ei se noin aina mene. Kyllä ihminen kuoleman edessä saattaa aidosti katua ja haluta pyytää anteeksi.
Eikä kuvittele että se on sillä kaikki pois pyyhkäisty .
Haluaa vaan että se , jota kohtaan on huonosti käyttäytynyt , tulee tietämään, että hän on sen ymmärtänyt ja katuu , on saattanut katua jo pitkään, mutta nyt se on kerrottava jos koskaan aikoo .saahan katua vaikka ja mitä, sillä hädän hetkellä tehdyllä anteeksipyynnöllä ei ole enää mitään aitoa merkitystä, muuta kuin yritys pestä hänen omaa omatuntoaan.
Et ole ollut kuolemassa, et kuolevan vuoteen äärellä, et tiedä, mitä se ihmiseltä vaatii. Miten vaikealta tuntuu kuolla, jos on selvittämättömiä asioita.
Olen ollut neljän kuolevan vuoteen äärellä eikä yksikään heistä ole halunnut selvittää yhtään mitään vanhoja asioita yhtään kenenkään kanssa.
Lisään vielä, että yhden kanssa olisin itse halunnut selvittää asioita, mutta annoin hänelle tilaa valita miten hän haluaa lähteä. Koska kyseessä oli oma vanhempi, olisin tietty toivonut, että hän olisi ottanut jotain vanhemman roolia edes tuossa viimeisellä rajalla.
Tämä mua jaksaa ihmetyttää, että miksi voida myöntää että ollaan tehty vääriä asioita lasten kanssa. Olen itse ollut äiti vasta 24 vuotta, mutta jo vuosia sitten on puhuttu asioita jotka lapseni on kokenut kohdallaan ikäviksi. Siis ihan syyttelemättä ja kuunnellen. Tämä on ollut paitsi hyvä itselleni, niin myös lapselleni. Olen saanut "anteeksi" eli lapsi on saanut selityksen asioille joita ei ole ehkä vielä nuorempana pystynyt ymmärtämään, eikä häntä ole jäänyt painamaan mikään. Minä myös olen saanut aikuiselle lapselleni selittää miksi jotain päätöksiä on tehty vaikka ne ovat hänestä pahalta tuntuneet. Tämä on vahvistanut suhdettamme, ja meillä on lämpimät välit.
Omat vanhempani taas.. Huhheijakkaa. Ovat molemmat jo 7-kymppisiä, mutta ei sekuntiakaan ole käyttäneet elämästään ollakseen hyviä vanhempia, ei edes nyt kun ikää on jo tuon verran.
Olen itse yrittänyt moneen kertaan puhua edes jostakin, mutta ei, he eivät ole tehneet elämässään yhtään ainoaa virhettä, vaan ovat toimineet aina täydellisesti. Äitini on siis sanonut ihan suoraan noin. Jos jokin asia on mennyt kurjasti, niin syy on aina ollut kaikessa ja kaikissa muissa paitsi heissä. Alkoholin suurkuluttajaisäni jopa ihmettelee miksi poikansa on alkoholisti, että miten ei yhtään kestä viinaa, hän sentään on aina käyttänyt viinaa juuri sopivasti.
Kaiken tämän kruunaa se että äitini on jotenkin kateellinen siitä että minulla ja lapsellani on hyvät välit. eikä soita lapselleni koskaan eikä laita mitään viestiä. Jos lapseni laittaa hänelle viestin niin vastaus on vain ok. Hän on myös kade siitä että minulla ja mieheni perheellä on lähesiet välit ja vietämme heidän kanssaan aikaa paljon enemmän kuin minun perheeni kanssa.
Itse en menisi tapaamaan, mutta voisin pyytää kirjoittamaan asiansa. Sen voi tehdä vaikka saneluna. Kehottaisin ottamaan yhteyttä sairaalateologiin tms. auttavaan tahoon.
Minulta on sukulaisia ja ystäviä kuollut, eikä sellaista tilannetta ole vielä tullut, että kuolinvuoteella olisi pitänyt setviä menneitä vaikeita asioita. Ne täytyy hoitaa elossa ollessa. Kuolinvuoteella olen muistellut menneitä kivoja asioita ja rakkautta sekä ystävyyttä. Suurin osa ajasta kuoleva nukkuu eikä jaksa olla hereillä pitkää aikaa.
Koettaisin muotoilla viestin niin, että kuoleva voi rauhassa lähteä ja että myös itse olisin omalta kannaltani toiminut oikein. Ihminen ei muutu kuolinvuoteellaan aivan toiseksi, vaan usein mielestäni niin, että kaikki persoonan piirteet korostuvat. Koska kuolemassa ei ole jäljellä kuin oma kuolema, jota ei voi jakaa muiden kanssa. Se ei ole muita varten eikä sitä kannata odottaa tai voi edes toivoa.
Kristinuskossa puhutaan siitä, että moni ajattelee tekevänsä asiat selviksi Jumalan kanssa sitten kuoleman lähestyessä, mutta ei se aina niin vain onnistukaan. Asiat olisi hyvä hoitaa kuntoon heti tuoreeltaan. Ja jo se on oma lukunsa, että vanhempi ja lapsi elävät elämänsä erillään, sehän olisi ollut paljon tärkeämpää se yhteinen elämä kuin joku yksi tapaaminen elämän päättyessä.