Kun ihminen vaatii näkemään sillä perusteella että "hänellä on syöpä ja ei kauaa jäljellä"
Kun en ole muuten suostunut tapaamisiin (olen niin ilmoittanut ettemme ole tekemisissä) ja nyt ihminen vaatii sitten, että täytyy, koska hänellä on syöpä ja hänen täytyy minut tavata ennen kuolemaansa.
Miten toimisitte?
Hän on mun biologinen vanhempi, mutta ei siis olla tekemisissä.
Noista viesteistä, mitä hän laittaa miehen puhelimeen (oli löytänyt miehen puhelinnumeron kun mun puhelinta ei oo) ja sinne valittaa. On täyttä ulinaa yms. miten hällä on niin vaikeeta.
Minun on vaikea kuvitella, mitä hän saisi näkemisestämme. Mitä siitä kummatkaan hyötyy?
Kommentit (473)
Ei ole pakko suostua. Hieman narsistiselta vaikuttaa. Hänen on pakko nähdä, koska hänen tarve..
Aika katkera taidat tosiaan olla, jos et edes ennen vanhempasi kuolemaa suostu tapaamaan häntä. Mutta onhan se niin, että kukaan ei voi pakottaa.
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?
Kannattaa tavata.
Ei siinä menetä, mutta voi myöhemmin kaduttaa, jos ei tapaa vielä. Hänellähän voi olla tärkeää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika katkera taidat tosiaan olla, jos et edes ennen vanhempasi kuolemaa suostu tapaamaan häntä. Mutta onhan se niin, että kukaan ei voi pakottaa.
Onkohan edes teoriassa mahdollista, että tässä vanhemmassa olisi jotain syytä kyseiseen katkeruuteen?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tavata.
Ei siinä menetä, mutta voi myöhemmin kaduttaa, jos ei tapaa vielä. Hänellähän voi olla tärkeää asiaa.
Ainahan voi kirjoittaa kirjeen.
Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?
Ei ole pakko suostua, eikä suoraan sanottuna kannatakaan. Sille on syynsä, miksi olet laittanut välit poikki ja uskon, että ne syyt on hyvin pätevät. Joten sinulla ei ole mitään velvollisuuksia häntä kohtaan.
Itsekään en aio mennä äitini kuolinvuoteelle tai hautajaisiin. Koska hän ei pitänyt minusta huolta lapsena, en minäkään ole hänelle mitään velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?
Tuskin. Selittelee omaa toimintaansa parhain päin ja pahimmillaan syyllistää toista vielä ennen hautaan vajoamistaan.
Etkö vieläkään tajua millainen on kunnon narsisti ja psykopaatti? Sellaisia ihmisiä oikeasti on ja kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua. Älä ole sinisilmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tavata.
Ei siinä menetä, mutta voi myöhemmin kaduttaa, jos ei tapaa vielä. Hänellähän voi olla tärkeää asiaa.
Kaduttaako sinua kun et ole tavannut tuntematonta ihmistä? Ainoa mikä voisi tietysti kaduttaa on se, että hänellä on piilossa miljoonien perintö ja kertoisi missä se on, mutta kyllä senkin tiedon voi laittaa tekstarina.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?
Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.
Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.
Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?
Tuskin. Selittelee omaa toimintaansa parhain päin ja pahimmillaan syyllistää toista vielä ennen hautaan vajoamistaan.
Etkö vieläkään tajua millainen on kunnon narsisti ja psykopaatti? Sellaisia ihmisiä oikeasti on ja kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua. Älä ole sinisilmäinen.
Kaverin "isä" itki noin, sitten kuitenkin "kaikki oli äitisi syytä, minä olisin mutta sun äiti"...itte juoksi joka hameen perässä ympäri ämpäri, lapsiakin ties kuinka monta...en muista montako tuli perunkirjoitukseen...
Kiva syyllistää kaikki muut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?
Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.
Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa
Hän haluaa itselleen hyvän mielen kaikesta koska kuolema pelottaa, jos on uskovainen niin pelkää helvettiä. Et ole velvollinen antamaan mitään hänelle. Itsellesi jäisi varmasti huono olo tapaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?
Ok, kyllä minusta silti on vähän erikoista, että jos ei ole edes milläänlailla suuttunut, niin ei voisi nähdä edes kerran. Joko kannat jotain kaunaa alitajuisesti tai olet jotenkin tunne-elämältä kylmä. Itsekään en ole biologisen isäni kanssa ollut käytännössä ikinä tekemisissä. Tapasin hänet lyhyesti pari kertaa monta vuotta sitten, mutta siitä huolimatta, vaikka hän on ns vieras ihminen minulle, niin voisin kuvitella silti suostuvani saman kaltaiseen pyyntöön kuin sinun biologinen vanhempi esitti. Biologinen isäni ei ehkä ole henkisesti isäni, hän ei kasvattanut minua, enkä saanut häneltä rakkautta, mutta silti ilman häntä en esim. olisi olemassa. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.
Vastaavankaltaisessa tilanteessa tein sen virheen että menin. Saipahan vielä kerran haukkua ja h***itella minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Ok, kyllä minusta silti on vähän erikoista, että jos ei ole edes milläänlailla suuttunut, niin ei voisi nähdä edes kerran. Joko kannat jotain kaunaa alitajuisesti tai olet jotenkin tunne-elämältä kylmä. Itsekään en ole biologisen isäni kanssa ollut käytännössä ikinä tekemisissä. Tapasin hänet lyhyesti pari kertaa monta vuotta sitten, mutta siitä huolimatta, vaikka hän on ns vieras ihminen minulle, niin voisin kuvitella silti suostuvani saman kaltaiseen pyyntöön kuin sinun biologinen vanhempi esitti. Biologinen isäni ei ehkä ole henkisesti isäni, hän ei kasvattanut minua, enkä saanut häneltä rakkautta, mutta silti ilman häntä en esim. olisi olemassa. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.
Ja mitähän sä olet kun väännät asiasta mitään tietämättä tuntemattomasta ihmisestä tuollaisia analyyseja? Kerropa se nyt ihan ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?
Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.
Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa
Hän haluaa itselleen hyvän mielen kaikesta koska kuolema pelottaa, jos on uskovainen niin pelkää helvettiä. Et ole velvollinen antamaan mitään hänelle. Itsellesi jäisi varmasti huono olo tapaamisesta.
Juuri näin. Ei se mitään kadu, mutta tietää että rajan takana odottaa sitten tuomio. Haluaa keventää mieltään ja saada uskoteltua itselleen, että on muka "tasannut tilit". Yrittää siis käyttää ap:ta hyväkseen, kuten lienee tehnyt ap:n ollessa lapsikin.
Katso eilisestä ketjusta vastaukset. Vai eikö sinne tullu tarpeeksi samaa mielipidettä mitä halusit?
Menisin.
Vaikka syömään tai kahville yhdessä, sivistynyttä keskustelua, kuulumisten vaihtoa, mitään menneisyyden rääppimisiä ei tarvita. Sitten heipat ja hyvän jatkon toivotukset.
Ei voi olla vaikeaa eikä tarvitse kestää kuin puoli tuntia.
Ei oo pakko jos ei taho.