Lue keskustelun säännöt.
Kun ihminen vaatii näkemään sillä perusteella että "hänellä on syöpä ja ei kauaa jäljellä"
24.06.2023 |
Kun en ole muuten suostunut tapaamisiin (olen niin ilmoittanut ettemme ole tekemisissä) ja nyt ihminen vaatii sitten, että täytyy, koska hänellä on syöpä ja hänen täytyy minut tavata ennen kuolemaansa.
Miten toimisitte?
Hän on mun biologinen vanhempi, mutta ei siis olla tekemisissä.
Noista viesteistä, mitä hän laittaa miehen puhelimeen (oli löytänyt miehen puhelinnumeron kun mun puhelinta ei oo) ja sinne valittaa. On täyttä ulinaa yms. miten hällä on niin vaikeeta.
Minun on vaikea kuvitella, mitä hän saisi näkemisestämme. Mitä siitä kummatkaan hyötyy?
Kommentit (473)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän haluaa sovittaa jotain teidän välillä ennen kuolemaa.
Anna hänelle se mahdollisuus.
Vaatimalla ja uhriutumalla? Joo ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en menisi tapaamaan, mutta voisin pyytää kirjoittamaan asiansa. Sen voi tehdä vaikka saneluna. Kehottaisin ottamaan yhteyttä sairaalateologiin tms. auttavaan tahoon.
Minulta on sukulaisia ja ystäviä kuollut, eikä sellaista tilannetta ole vielä tullut, että kuolinvuoteella olisi pitänyt setviä menneitä vaikeita asioita. Ne täytyy hoitaa elossa ollessa. Kuolinvuoteella olen muistellut menneitä kivoja asioita ja rakkautta sekä ystävyyttä. Suurin osa ajasta kuoleva nukkuu eikä jaksa olla hereillä pitkää aikaa.
Koettaisin muotoilla viestin niin, että kuoleva voi rauhassa lähteä ja että myös itse olisin omalta kannaltani toiminut oikein. Ihminen ei muutu kuolinvuoteellaan aivan toiseksi, vaan usein mielestäni niin, että kaikki persoonan piirteet korostuvat. Koska kuolemassa ei ole jäljellä kuin oma kuolema, jota ei voi jakaa muiden kanssa. Se ei ole muita varten eikä sitä kannata odottaa tai voi edes toivoa.
"Olen ollut sinulle pelkkä rasite, joten en halua rasittaa sinua tapaamisellamme enää, kun olet jo niin huonossa kunnossa. Jos sinulla on vielä jotain tärkeää sanottavaa minulle, sanele se ääniviestiin, ja pyydä jotakuta toimittamaan viesti minulle."
Kuolinvuoteelle vielä viimeiset passiivis-aggressiiviset näpäytykset. Jos vanhempasi oli narsisti, niin ei ole kyllä omena kauas puusta pudonnut. :D
Vierailija kirjoitti:
Uu uu, mutku en haluu! Ei oo pakko jos ei haluu!!! Uuu!
T: Jenniina-Jasmiina 14 v.
Uuu uuu!!! Olin väkivaltainen koska MULLA oli niin paha olla! Ei oo pakko käyttäytyä jos ei haluuuu! Kai sä pipipää nyt sen tajuuuuut!!
T. Ulla-Ursula 69v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uu uu, mutku en haluu! Ei oo pakko jos ei haluu!!! Uuu!
T: Jenniina-Jasmiina 14 v.Uuu uuu!!! Olin väkivaltainen koska MULLA oli niin paha olla! Ei oo pakko käyttäytyä jos ei haluuuu! Kai sä pipipää nyt sen tajuuuuut!!
T. Ulla-Ursula 69v.
Eikö ap kertonut, ettei tämä kuoleva vanhempi ollut väkivaltainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uu uu, mutku en haluu! Ei oo pakko jos ei haluu!!! Uuu!
T: Jenniina-Jasmiina 14 v.Uuu uuu!!! Olin väkivaltainen koska MULLA oli niin paha olla! Ei oo pakko käyttäytyä jos ei haluuuu! Kai sä pipipää nyt sen tajuuuuut!!
T. Ulla-Ursula 69v.
Eikö ap kertonut, ettei tämä kuoleva vanhempi ollut väkivaltainen?
Väkivaltaa on myös henkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sitten jakaa enemmän perintöä muille, oletko täällä ulisemassa?
Aika juntti täytyy olla jos ei ymmärrä, miksi joku haluaa ennen kuolemaansa nähdä. Voi varmaan huijatakin. Se selvinnee jos toipuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uu uu, mutku en haluu! Ei oo pakko jos ei haluu!!! Uuu!
T: Jenniina-Jasmiina 14 v.Uuu uuu!!! Olin väkivaltainen koska MULLA oli niin paha olla! Ei oo pakko käyttäytyä jos ei haluuuu! Kai sä pipipää nyt sen tajuuuuut!!
T. Ulla-Ursula 69v.
Eikö ap kertonut, ettei tämä kuoleva vanhempi ollut väkivaltainen?
Väkivaltaa on myös henkistä.
Totta kai, mutta minulle on jäänyt tosi epäselväksi, millaista henkistä väkivaltaa ap on kokenut, kun hän ei omien sanojensa mukaan ole katkera tai suuttunut vanhemmalleen mistään, vaan kokee vanhempansa ainoastaan yhdentekevänä ja vieraana ihmisenä.
En nyt mitään yksityiskohtia kaipaa toisen elämästä, olisi vain kiva tietää onko kyse vanhemmasta joka on hylännyt lapsensa tai vanhemmasta joka on lytännyt lastaan henkisesti tms. Kumpikin noista satuttaa, mutta eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uu uu, mutku en haluu! Ei oo pakko jos ei haluu!!! Uuu!
T: Jenniina-Jasmiina 14 v.Uuu uuu!!! Olin väkivaltainen koska MULLA oli niin paha olla! Ei oo pakko käyttäytyä jos ei haluuuu! Kai sä pipipää nyt sen tajuuuuut!!
T. Ulla-Ursula 69v.
Eikö ap kertonut, ettei tämä kuoleva vanhempi ollut väkivaltainen?
Mitä sitten? Eihän nuo kommentit ap:sta kertoneetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos sitten jakaa enemmän perintöä muille, oletko täällä ulisemassa?
Aika juntti täytyy olla jos ei ymmärrä, miksi joku haluaa ennen kuolemaansa nähdä. Voi varmaan huijatakin. Se selvinnee jos toipuu.
MIKSI se pitäisi tavata? Onhan sillä ollut jo se koko elämänsä aikaa hyvittää tekosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä häviät siinä, että käyt yhden kerran tapaamassa? Parhaassa tapauksessa tilanne voi olla edes vähän korjaava kokemus. Huonoimmaissakin tapauksessa tilanne ei pahene nykyisestä, mutta ainakin tietäisit itse tehneesi parhaasi.
Minä menisin tapaamiseen, mutta järjestäisin tilanteen niin, että voin tarvittaessa poistua paikalta välittömästi. Jos toinen rupeaisi haukkumaan minua, toteaisin, että tuota minun ei tarvitse kuulla, ja lähtisin välittömästi.
Samaa mieltä.
Ei voi olla ylivoimaista.Mutta miksu?
Olen miettinyt tätä. Isä vanhenee. Minä olen koko ikäni kärsinyt hänen teoistaan. Vasta viime vuosina olen löytänyt toimivaa terapiaa ja ehkä paranen. On kaikkea klassista lapsuusajan laiminlyönnin kohteen oiretta: autoimmuunisairauksia, burn outia, astmaa, allergiaa, migreeniä, kyvyttömyyttä parisuhteisiin, henkiseen väkivaltaan suostumista, traumatriggereitä, työhön pakenemista, eristäytymistä jne.
Vasta nyt, terapian toimiessa ja lopettaessani noi esittämäsi lammasmaiset ajatukset, joita sinäkin esität, löytänyt omaa selkärankaani ja ensimmäistä kertaa hiljaa mielessäni kävin monologin kuvitellussa tilanteessa, että isäni kutsuu luokseen. Ensimmäistä kertaa edes ajatuksen tasolla huusin ja itkin, että hänen on turha vaatia tai esittää mitään odotuksia ja listasin, miten hänen toimintansa on invalidisoinut minun koko elämäni, vaikka hänen piti olla se, joka luo hyvän kasvualustan.
Ehkä perinnön saaminen olisi ainut syy mennä paikalle. Sillä voisi sitten maksaa tarvittavat terapiat ja hoidot ja palautumisen yhteyden jälkeen. Siitä palautumiseen voi mennä viikkoja, kuukausia, jopa vuosia. Traumataustani vuoksi joistain asioista palautumiseen menee 2-4 vuotta.
Varmasti menee paljon aikaa ja rahaa toipumiseen ja terapioihin, jos on syöttänyt itselleen ajatuksen, että allergiatkin johtuvat traumoista.
------
Keho muistaa traumat ja stressin. Mikä puolestaan laukaisee hyvin monia tauteja myöhemmin. On tutkittu, että hyvin manipuloivien vanhempien lapsilla on enemmän sairauksia kuin tervepäisissä ja turvallisissa perheissä kasvaneilla. Myös puolisot sairastuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Ok, kyllä minusta silti on vähän erikoista, että jos ei ole edes milläänlailla suuttunut, niin ei voisi nähdä edes kerran. Joko kannat jotain kaunaa alitajuisesti tai olet jotenkin tunne-elämältä kylmä. Itsekään en ole biologisen isäni kanssa ollut käytännössä ikinä tekemisissä. Tapasin hänet lyhyesti pari kertaa monta vuotta sitten, mutta siitä huolimatta, vaikka hän on ns vieras ihminen minulle, niin voisin kuvitella silti suostuvani saman kaltaiseen pyyntöön kuin sinun biologinen vanhempi esitti. Biologinen isäni ei ehkä ole henkisesti isäni, hän ei kasvattanut minua, enkä saanut häneltä rakkautta, mutta silti ilman häntä en esim. olisi olemassa. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.
Jokainen taaplaa tavallaan. Isäni biologinen isä kun soitti kuolinvuoteeltaan ja olisi halunnut puhua niin isäni sen verran tuli puhelimeen, että laski luurin paikoilleen. Eikä ole katunut eikä muistellut.
Tästä näkee kuinka tasapainoinen aikuinen on tehnyt valintansa ja pysynyt siinä. Oli mikä tahansa, hän ei hyvinvointiaan altista. On oppinut menneistä mihin raja pitää vetää ja ajatella itseään. Aina ei voi ajatella muita, jos se on omalta hyvinvoinnista pois.
Minäminäminä.
Itse uskon, että ns taivaanporteilla tällainen itsensä ajattelu punnitaan. Mutta kukin tavallaan.
Ei ole mitään taivaanportteja. Koko elämäänsä ei voi uhrata muille ja vain muita ajatellen. Kantakoon jokainen vastuunsa omista teoistaan.
Minusta lapsen pitää kantaa vastuu emän teoista. Emähän hänet väkisin poiki ja pieksi. Se on lapsen vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?
Jos se haluaa kertoa viime töikseen ettei olekaan oikea isäsi. Mieti sitä.
Olisihan se ihan kohteliasta tavata, mutta eihän nykyään arvosteta minkäänlaisia käytöstapoja kun vaan minä, minä, minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se ihan kohteliasta tavata, mutta eihän nykyään arvosteta minkäänlaisia käytöstapoja kun vaan minä, minä, minä.
Tämä. Miksei nykyään olla kohteliaita, vaikka ennen karattiin päälle, nälvittiin ja pahoinpideltiin.
Ap kirjoitti, että se vanhempi on pahoinpidellyt, kun ap oli lapsi. En mäkään menisi tapaamaan pahoinpitelijääni. Ja ap:n viestistä sai käsityksen, että einollut vain yksi kerta, kun vanhempi hakkasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei ole juridisesti pakko, mutta olet kyllä tooooodella kylmä ja sydämetön ihminen, jos et mene.
Minulla itselläni on siis erittöin vaikeat vanhemmat, ollut fyysistä ja henkistä väkivaktaa toisiaan ja minua kohtaan. Mutta nyt kun he ovat sairaita ja kuolevat kohta, hoidan heitäj heidän asioitaan. Hoitivathan hekin minua lapsena hyvin. Vaikeudet alkoivat vasta teini-iästä. Valtio/kunta hoitaa toki oman osuutensa tässä, mutta minö olen koordinoinut asioita, hoitanut rahaliikennettä ja ollut tukena ja konkreettisena apuna.
Olen kokenut heidän tapaamisensa ja auttamisenaa PARANTAVANA kokemuksena itselleni. Toinen on pyytänyt vuolaasti anteeksi kaikkea ja se on tuntunut yllättävän korjaavalta. Koen, ettö hän yritti jo paljon aiemmin, mutten loukkaantuneena tajunnut enkä antanut oikein mahdollisuutta. Myls olen tajunnut, että he ovat entisiä lapsia itsekin ja kokeneet vaikeat lapsuudet = eivät oikein ole valinneet itse vaikeita luonteitaan ja huonoja sosiaalisia taitojaan,
Itse ajattelen, että oli sitten ihan kuka vain, jolta tulisi tuollainen viesti, että on kuolemassa ja tahtoisi tava5a minut, yrittöisin sen jörjestää. Taloudellinen tilanteeni on juuri nyt tiukka enkä pysty kovin hyvin matkustamaan kauas että se rajoittaisi, mutta jos löhiseudulla, niin jörjestäisin. Vaikka kyseessä olisi entinen työkaveri, joka ei minulle merkkaisi mitään, niin menisin. Sillä ihmisellä on suuri kynnys pyytää tuolaista ja sille on joku syy. Mitä menettäisim tässä? Ehkä vähän aikaani.
Vanhempasi voi myös katua asioita, haluta pyytöö anteeksi. Hönellä on rauhaton, tuskallinen olo ilman tapaamistasi. Vanhempasi on rakasyanut sinua joskus ja todellakin, mitä todennäköisimmin raatanut vuosia hoitaen sinua, juuri ne vuodet joita sinö et muista, vaativat 24/7 panostamista lapseen tavalla tai toisella. Kyllä, nukkueassakin pienen lpsen vanhempi on valmiustilassa.
Sinä voit myös kuolevallekin sanoa, että toimit väärin. Se voi helpottaa yllättävän paljon myls sinun oloasi.
Olen itse ollut aiemmin sairas sitenm että toipuminen oli vöhemmön todennäköistä kuin kuolema,, mutta minö sitten hyvillö hoidoilla lopulta paranin. Oli hyvät kirurgit, hoidot ja se tuuri puolellani, ei levinnyt enää silloin, kun enempää ei olisi sitä aluetta voinut leikata eli selvisin. Muistan sen ajan, kuinka teki mieli puhua yllöttävienkin ihmisten kanssa. Kolme tällaista ihmistä tulivat tapaamaan ja se helpotus oli suuri. Myös heille jotenkin kuulemm hyvä alku uudelle.
Suosittelen sinua ajattelemaan, että vanhempasi on itsekin hieman jonkun olosuhteen uhri ja siksi ollut sinulle huono vanhempi. Mene tapaamaan. Toivut siitä, jos se herättää vaikeita tuntemuksia jölkeenpäin. Et halua hänen roikkuvan unissasi kuolemansa jölkeen tyyliin ikuisesti, sellaistakin sattuu. Saatat stressata jotakin ikävää asiaa, joka puolestaan laukeaisi tapaamisessa. Luulen siis, että hyötyisit itsekin.
Oma moraalini on sellinen, että sitä autetaan, jolla on suurin hätä. Tällä hetkellä se on tämä kuoleva. Sinun ei tarvitse teeskennellä että kaikki on hyvin tai unohtaa kaikkea kokemaasi, ei. Mutta ihminen voi aina itse paremmin annettuaan toiselle mahdollisuuden hyvittää pahoja tekojaan. Se ei tarkoita kynnysmatoksi ryhtmistä ja alistumista. Mutta mikään ei vapaut niin paljon kuin vapautua vihaamasr jotakuta.
Uskom, että tapaaminen antisi sinulle vapautumisen tunteen. Se voi olla raskas, mutta puhdistava kokemus, josta olet myöhemmin tyytyväinen. Uskon, että tämö veisi sinua eteen päin omassa elämässäsi.
No nyt on potaskaa!
Minusta taas viisasta tekstiä, kirjoitusvirheistä huolimatta.
Lisäksi on typerää kommentoijalta vastata tuolla lailla, dissaamalla ilman yhtään perustetta koko teksti, johon kirjoittaja on käyttänyt paljon aikaa. Ketä kiinnostaa sun mielipide ilman perusteluita, tätä sinun kannattaisi kysyä itseltäsi. Tämä on keskustelupalsta.
Itse olen samaa mieltä tämän pitkän tekstin kirjoittajan kanssa: kauna, katkeruus ja viha jotakuta ihmistä kohtaan sitovat ihmisen henkisiä resursseja. Niistä tunteista olisi hyvä päästä eroon. Se vapauttaisi energiaa.
Ihminen voi haluta olla tapaamatta, vaikkei ole kaunaa, katkeruutta tai vihaa. Niin kauan, kun oma haavani oli auki, odotin sitä päivää, että tavattaisiin (löytyykö sulta empatiaa sille tai että henkilö olisi kuollut ottamatta yhteyttä). Nyt, kun olen parantunut, sitä vanhempaa ei enää ole minulle. Hän on joku haalea muisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uu uu, mutku en haluu! Ei oo pakko jos ei haluu!!! Uuu!
T: Jenniina-Jasmiina 14 v.Uuu uuu!!! Olin väkivaltainen koska MULLA oli niin paha olla! Ei oo pakko käyttäytyä jos ei haluuuu! Kai sä pipipää nyt sen tajuuuuut!!
T. Ulla-Ursula 69v.
Eikö ap kertonut, ettei tämä kuoleva vanhempi ollut väkivaltainen?
Väkivaltaa on myös henkistä.
Totta kai, mutta minulle on jäänyt tosi epäselväksi, millaista henkistä väkivaltaa ap on kokenut, kun hän ei omien sanojensa mukaan ole katkera tai suuttunut vanhemmalleen mistään, vaan kokee vanhempansa ainoastaan yhdentekevänä ja vieraana ihmisenä.
En nyt mitään yksityiskohtia kaipaa toisen elämästä, olisi vain kiva tietää onko kyse vanhemmasta joka on hylännyt lapsensa tai vanhemmasta joka on lytännyt lastaan henkisesti tms. Kumpikin noista satuttaa, mutta eri tavoin.
Mun vanhempi teki molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se ihan kohteliasta tavata, mutta eihän nykyään arvosteta minkäänlaisia käytöstapoja kun vaan minä, minä, minä.
No mitä muuta se ns kuoleva tekee? Minä vaatii, minulla on syöpä, minä haluan.
Ei ole pakko reagoida mitenkään, jos ei tahdo. Perinnönluvussa sitten tavataan, ja kun siellä lukee sinun kohdallasi 0 euroa 0 senttiä, niin voit siitä päätellä teitkö oikein vai väärin. Ne joilla oikeasti on syöpä ja tuollainen uli uli vali vali vaihe päällä, piehtaroivat itsesäälissä, koska tietävät että se syöpä on tullut seurauksena elämäntavoista. Jos on syöpä ja terve järki, ei vaivu itsesääliin niin helposti, vaan enemmänkin keskittyy siihen hoito ja paranemisprosessiin, tai jos tilanne on huono, järjestää elämänsä jälkeisiä asioita kuntoon. Näitten uli uli vali vali tapausten keskuudessa on paljon ns. ihmeparantumisia, johtuen siitä, että koko sairaus on mielikuvituksen tuote. Oikeasti sairaiden valitus loppuu aika lyhyessä ajassa, kun lapioidaan multaa kuopan täytteeksi..
Yrititkö itse avata keskustelua vai odottelitko kutsua...?