Lue keskustelun säännöt.
Sanoin miehelle, kun lapset jäi lomalle koulusta, että en jaksa yksin hoitaa kesän ruokahuoltoa ja ohjelmaa
22.06.2023 |
Mitä on mies tähän mennessä tehnyt Käynyt pari kertaa kaupassa, on laittanut ruokaa tasan kerran.
Nyt kun keskusteltiin tai pikemminkin riideltiin aiheesta, kun mies tuli hyvällä ruokahalulla syömään taas laittamaani iltaruokaa, niin sanoin miehelle, että olis kiva jos hänkin joskus suunnittelis ja laittais jotain hyvää iltapalaa/ruokaa, niin mies alkoi vaan vittuilla: Niin enhän mä koskaan, kun olen niin paska mies.
Ei vitsi miten ärsyttävää. Riitahan siitä sitten tuli, eikä se edennyt mihinkään suuntaan koska mies on käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa (kerran). Aivan itsestäänselvyytenä pitää. Ja jos jotain kehtaan huomauttaa, niin alkaa vaan ilkeillä.
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Kukin tyylillään. Miehelläsi täytyy olla suuri palkka tai muita avuja, jos tuo on mielestäsi hyvä avioliitto tai millään tasolla reilua. Toisekseen jaksan ihmetellä miten jotkut puutarhahommat, talon ja auton huoltaminen on saman verran kuin lasten ja kaikkien muiden hommien hoitaminen yhteensä. Minulla on reilu kymmenen vuotta vanha auto, jota tarvitsee kerran vuodessa käyttää huollossa (varaat ajan, ajat auton paikalle aamulla, haet iltapäivällä) ja kaksi kertaa vuodessa vaihtaa renkaat (15 min homma ja muutama kymppi maksaa). Puutarhahommia on tasan niin paljon kuin niitä viitsii tehdä, mutta lasken sen enemmän harrastukseksi kuin kotityöksi. Mitä ihmeen hoitamisessa talossakin on, jos joka kuukausi pitää huoltaa? Ihme murjuissa sitä ihmiset asuvatkin.
Minullekin ex aikanaan keuli miten hän tekee niin paljon miesten töitä ja miten hänen ei siksi tarvitse mihinkään lastenhoitoon tai ruuan laittoon osallistua. Eron jälkeen tajusin, että minua oli kusetettu pahemman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Mä muistutan, että me ressutyöläisten vaimot ollaan ihan oma rotumme. Me ollaan osattu sisäistää se, että mihin on lähdetty mukaan. Meillä ei ole kuin yksi lapsi, koska tiesin etten jaksa töiden oheen kovin isoa kuormitusta. Mies on myös täällä merityössä. Hän tosin on kuusi viikkoa pois ja kuusi viikkoa paikalla. Silloin kun on paikalla niin tekee osuutensa ja kyllä sen kuuden viikon poissaolon aikana huomaa, ettei mies ollut tekemässä niitä omia miestentöitä ja tukemassa arkea omalla tavallaan. Vaikka tuleekin toisinaan valmiiseen pöytään ja minä hoidan pääasiassa isommat siivoukset. Mies kun on pois niin myönnän, että mulla jää yleensä ruoka liedelle ja sitten menee pilalle. Mies nostaa meillä ruoan jääkaappiin ja astiat pois pöydästä. Minä laitan koneeseen. Kun mies ei ole paikalla niin unohdan aina ruoan. Kun mies on paikalla niin hoitaa pääasiassa lapseen liittyvät asiat eli esimerkiksi hammaslääkärit ja muut. Meillä mies myös hoitaa saunan ja en edes tiedä millä aineilla sen siivoaa ja jos tulee joku ongelma niin miten sen hoitaa. Mies hoitaa myös suodattamien vaihdot, mies hoitaa pihaa (minä vain kastelen kukat kun ei ole paikalla), mies pesee paljon isompaa pyykkiä (kuten sohvan päälliset, petivaatteet, jne), mies siivoaa elektroniikkalaitteet ja raskaampien tavaroiden alueet. Mies tekee paljon tuollaista näkymätöntä hommaa, joka esimerkiksi suurimmalla osalla naisista jää täysin tekemättä, mutta jotka täytyy tehdä. En odota, että mies tekee näitä heti ja pystyn kyllä sitä meidän arkea pyörittämään jos mies on törnin jälkeen niin väsynyt, että haluaa lepäillä ensimmäisen viikon. Tottakai sallin sen hänelle.
Yleensä nämä, jotka vaativat kaiken tasan puoliksi eivät ole ymmärtäneet sitä, että on myös muuta olemassa kuin se oma halu ja tapa toimia ja sitten yritetään se toinen yksilö muuttaa siihen, mitä itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Se huomauttelu ei toimi koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Minun äiti kyllä on aina päivitellyt nyt minun ja sisarusten aikuisiällä, että ihanaa kun ei tarvitse kokoajan laittaa ruokaa. Itse äitinä myös allekirjoitan, että ruokahuolto on yksi tylsimpiä ja aikaa vievimpiä askareita, ellei sitten tarjoa kokoajan einestä. Ja sitäkin meillä menee runsaasti. Minulla kaksi kouluikäistä ja yksi alle kouluikäinen, kaikki liikkuvia lapsia, joten syövät paljon.
Ehkä olet trolli tai sitten aika kultaa muistot. Ei muisteta kuinka omat lapset oli leirillä viikon ja mummolassa toisen. Ei muisteta kuinka usein paistettiin vain uunissa ranskalaiset ja nakit. Nykyvanhemmat tekevät kaikkea edellä mainittua vähemmän.
Niinkö luulet. Meillä mummola oli kolmen tuhannen kilometrin päässä ja miehen vanhemmat olivat jo varhain haudassa. Maassa jossa asuin, ei ollut mitään kesäleirejä lapsille. Nakkejakaan ei ollut kaupoissa. Trolli en ole enkä vielä niin iäkäs, että muka aika kultaisi muistot. Nuorin lapsi asuu vielä kotona ja opiskelee. Sinä vaan luulet, että kaikki ovat huonosti organisoituja ja yhtä laiskoja kokkaamaan kuin itse olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei kukaan koskaan mitään, vaan kaikki aina vain.
Ap. aloituksesi miehelle sisälsi negatiivisen viestin. Se meni perille. Puhukaa kauniisti. Meillä mies haluaa kertoa omista toiveistaan, kun minä kysyn mitä haluaa. Silloin hän myös tulee usein mukaan laittamaan ruokaa ja kattamaan pöytää.Hän tulee usein mukaan kun osaat ohjata ja sanoittaa oikein. Vastuu on kuitenkin sinulla. Cool.
No juurikin näin, ikään kuin naisen tehtävä on olla vastuussa siitä että mies osaa aukaista suun ja ilmaista itseään ja näin ottaa ohjattuna osaa perheen rutiineihin. Hei haloo ei tosiaan puhuta mistään 3-vuotiaasta! Jeesus että pistää vihaksi tämmönen miesten paapominen. Sanokaa nyt vielä että mutta kun naiselta ne ruoanlaitto ja huushollaus tulee niin luonnostaan ja paremmin. Oi voi. Se aikuinen, sukupuoleen katsomatta, joka ei osaa niin opettelee. Jos ei osaa edes sitä opetella niin miten ihmeessä on tuommoiset älykääpiöt päässeet peruskoulusta saati muualta läpi. Laiskuutta ja siivellä elämistä tuo on. Lopettakaa tuommoisten paapominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin koen raskaaksi kesän ruoanlaiton. Kun yksi ruoka on syöty niin pitää olla jo seuraava suunnitteilla ja vähitellen alkaa valmistelemaan. Teen isoja annoksia kerralla ja niistä syödään useampi ateria, mutta silti. Pitää olla suunnitelma ja toteuttaa sitä aamusta iltaan. Lapset olen kasvattanut selvästikin aika avuttomiksi. Tulevat kyllä kanssani kokkailemaan jos pyydän, mutta ei se ruoka sillä sen nopeammin tai helpommin todellakaan valmistu. Syksyllä on kiva toisaalta lähteä töihin kun ei enää lounasta tarvi tehä, vaan päivällinen riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
No ei silti ole pakko tehdä kuin 1 ruoka. Minä teen lounaan ja illemmalla lämmitetään jotain mitä jääkaapissa on. Aamupala ja iltapala ei myöskään vaadi multa kuin banaanin kuorimisen, kun nuorinkin (5-v) osaa ottaa itse leipätarvikkeet jääkaapista. Kukaan ei tarvi viittä oikeaa ateriaa päivässä.
Ei sinne kaappiin mitään itsestään ilmesty.
Kouluvuoden aikana ilmestyy itsestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäsiä teidän lapset ovat?
Jos olette töissä niin tarpeeks vanha normi lapsi, voi jo hyvin keittää makaroonit ja paistaa makkarat. Älkää tehkö lapsistanne avuttomia.
Aamupala, ton osaa jo tarpeeks vanha lapsi tehdä itse.
Lounas, mikroruoka?
Päivällinen, välillä tekee vanhempi välillä lapsi.
Suomessa tehdää lapsista uusavuttomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko asioita tehdä yhdessä? Roolit on varmaan tosi jumittuneet, jos ei voi kumppanille sanoa jotain seuraavista lausesita: Kumpi tekee ruoan ja kumpi tiskaa tänään? Teetkö salaatin, jos minä teen pihvit? Lähdetään kaupaan yhdessä hakemaan grillattavat ruoat tänään. Mitäs syötäisiin tänään vai pidetäänkö pizzapäivä.
Jos se teidän suhteeseen sopii, voi sorretuksi kokemansa osapuoli myös vaihtaa osia. Katot mitä toinen tekee ja teet perässä.
Sanot vaan muille, mitä olen (iskä, äiti, teini) tänään :-)
Tämä. Miten ne roolit on edes ajautuneet noin? Ei mulla ainakaan ikinä ole tollasta ongelmaa. Ihan ääneen voi sanoa, että en muuten jaksa tehdä ruokaa tänään, jaksatsä? Ai et, no mitä sit keksitään? Pizzapäivä? Joo kuulostaa hyvältä. Ja sama sitten kaiken muun kanssa. Sitten kun pizzapäiviä on silleen että alkaa omatunto kolkuttamaan, niin seuraava keskustelu: ei kyllä jotain fiksua pitäis varmaan kyhätä tänään, noi lasten ravintoaineet ja kaikkee. Jos tekis jonkun helpon salden ja protskut? Mä voin tehdä salden niin tee sä proteiinit. Tadaa!
Jos on rahat vähissä, niin ei ole varaa pitää jatkuvasti pitsapäiviä. Lapsiperheessä, etenkin näinä aikoina on usein rahat tiukassa. Hullun kalliiksi tulee tilata useamman lapsen perheessä pitsat aina jostain. Se on aina jostain muusta kivasta lomatekemisestä pois. Mielummin tekisin lomalla jotain muutakin kuin söisin pitsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
Jos lapset on saanut ruokittua jo kouluikään, on tullut tietty tavallinen jääkaapin sisältö eikä sitä joka päivä tarvitse erikseen suunnitella. Ihan samat levitteet, leikkeleet, juomat, jugurtit ym, perustarpeet siellä on ollut kouluvuoden aikanakin. Erikoisuudet sitten ostetaan erikseen ja sillä riskillä, että jäävät syömättä.
Samaa tavaraa vuodesta toiseen??
Näköjään liikkeellä taas paljon mammoja jotka eivät ymmärrä että on erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita.
Itse en tykkää ruuanalaitosta sitten yhtään, ja kyllä osaan ja jaksan toki lapsilleni ruuan tehdä mutta kyllä se vaan alkaa rasittamaan jatkuvasti kokota kun ei tykkää. Olisi hienoa jos miehellä olisi myös vastaava velvollisuuden tunto että tekisi ruoka vaikka ei siitä pidä. Jostain syystä mies voi kuitenkin hyvillä mielin jättää tämän tekemättä.
Itsellä on töissä jaksoja joissa on paljon reissuja ja pitkiä päiviä. Kyllä se vaan risoo alkaa väkästämään seuraavien päivien ruokia valmiiksi kun kotiutuu mannerten välisiltä lennoilta tai pitkästä työpäivästä iltayhdeksältä. Jääkaappi ja pakastin syöty tyhjäksi ja mies on avuton. Toki ymmärärn että merimiehen vaimo tämäkin hallitsee ilolla, mutta minä en.
Onneksi lapset kasvoivat ja osaavat huoltaa itseään, miehestä erosin, pääsen nyt helpommalla. Itselleni en koskaan kokkaile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäsiä teidän lapset ovat?
Jos olette töissä niin tarpeeks vanha normi lapsi, voi jo hyvin keittää makaroonit ja paistaa makkarat. Älkää tehkö lapsistanne avuttomia.
Aamupala, ton osaa jo tarpeeks vanha lapsi tehdä itse.
Lounas, mikroruoka?
Päivällinen, välillä tekee vanhempi välillä lapsi.
Suomessa tehdää lapsista uusavuttomia.
Vanhempi = äiti, isä, joku aikunen. Meillä sai pojat lämmittää mikroruokia ja syödä yksin jostain 2 luokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
Jos lapset on saanut ruokittua jo kouluikään, on tullut tietty tavallinen jääkaapin sisältö eikä sitä joka päivä tarvitse erikseen suunnitella. Ihan samat levitteet, leikkeleet, juomat, jugurtit ym, perustarpeet siellä on ollut kouluvuoden aikanakin. Erikoisuudet sitten ostetaan erikseen ja sillä riskillä, että jäävät syömättä.
Samaa tavaraa vuodesta toiseen??
Kikhernetahnat ja merileväjuustot jää ainakin meillä syömättä joten samat perustuotteet siellä kiertää. Mitä ihmeellistä siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Minun äiti kyllä on aina päivitellyt nyt minun ja sisarusten aikuisiällä, että ihanaa kun ei tarvitse kokoajan laittaa ruokaa. Itse äitinä myös allekirjoitan, että ruokahuolto on yksi tylsimpiä ja aikaa vievimpiä askareita, ellei sitten tarjoa kokoajan einestä. Ja sitäkin meillä menee runsaasti. Minulla kaksi kouluikäistä ja yksi alle kouluikäinen, kaikki liikkuvia lapsia, joten syövät paljon.
Ehkä olet trolli tai sitten aika kultaa muistot. Ei muisteta kuinka omat lapset oli leirillä viikon ja mummolassa toisen. Ei muisteta kuinka usein paistettiin vain uunissa ranskalaiset ja nakit. Nykyvanhemmat tekevät kaikkea edellä mainittua vähemmän.
Niinkö luulet. Meillä mummola oli kolmen tuhannen kilometrin päässä ja miehen vanhemmat olivat jo varhain haudassa. Maassa jossa asuin, ei ollut mitään kesäleirejä lapsille. Nakkejakaan ei ollut kaupoissa. Trolli en ole enkä vielä niin iäkäs, että muka aika kultaisi muistot. Nuorin lapsi asuu vielä kotona ja opiskelee. Sinä vaan luulet, että kaikki ovat huonosti organisoituja ja yhtä laiskoja kokkaamaan kuin itse olet.
Jos ruuanlaitto ei tunnu lainkaan vaivalloiselta kesällä useammalle kasvavalle ja liikkuvalle lapselle niin silloin se varmaan joko riittää omaksi kesäaktiviteetiksi/mielen virikkeeksi tai sitten se ruoka mitä tarjoaa on vähäravinteista (tasoa peruna& liemi voittoinen keitto ja kurkkuviipaleet leivän päälle) tai ihan määrällisesti vähäistä.
Meillä mies kokkaa siinä missä minäkin. Usein toinen menee lasten kanssa ulos (jos molemmilla loma) pelaamaan ja pyöräilemään yms. ja toinen tekee kotiaskareet sekä ruokaa, joka hyvällä tuurilla riittää illalliseen. Mitään neljän litran keittoja meillä ei harrasteta, koska pääsääntöisesti tykätään syödä eri päivinä eri ruokaa. Samalla tavalla kuin koulussa/päiväkodissa on eri ruokia eri päivinä niin meilläkin se kuuluu ihan ruokakasvatukseen, että totutaan eri makuihin. Ja toisaalta jos joku ei omaan makuun ole, niin sitten ei tarvi nälissään olla kahta päivää. Se on ihan sitä huolenpitoa, mikä voi olla vierasta sukupolvellesi.
Meillä esim. eilisen ruuat:
-Munakas uunissa, lisänä paprikaa yms. (ei hirveän työläs)
-Makaronilaatikko uunissa (meni 5 hengen perheessä lähes kokonaan)
-Välipalat hedelmiä, leipää, jugurttia jne. Esim. Nektariineja meni koko paketti kerralla noin kuvatakseni kuinka usein ihan hedelmiä pitää ostaa
-Illalla grillattiin, valmistelut (marinadit, vihannekset, salaatti vei kyllä ihan suht hyvin aikaa)
-Puolikas vesimeloni meni sitten ihan illasta koko perheellä vielä
Tietysti sitä voi kesän elää silläkin tavalla, että tarjotaan kaksi päivää kinkkukiusausta ja kaksi päivää jauhelihakeittoa, mutta suurimmassa osassa perheitä halutaan elää ruuan suhteen eri tavalla. Väitän ainakin ruokien perusteella, että ahkerampi kokki olen kuin sinä. Silti se ajankäyttö siihen harmittaisi, jos toinen ei ottaisi yhtään vastuuta ks. osa-alueesta. Minä haluan tehdä kesällä muutakin.
Muutenkin maailman suurin vitsi, että joku, jonka lapset ilmeiset jo aikuisia (eli äitini ikäinen) tulee väittämään itseään ahkerammaksi äidiksi kuin nykyäidit. Kyllähän me todellakin tiedämme teidän panostuksen vanhemmuuteen ja kodinhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Ette taida sopia vanhemmiksi.
Siis mies ei taida sopia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
On todella äärettömän vaativaa suunnitella, että jääkaapissa on aina jugurttia, levitettä, juustoa ja kurkkua, kaapissa leipää ja banaania. Voi ei, miten rasituinkaan tästä suunnittelusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluikäisistä lapsista on kasvatettu yhtä kädettömiä kuin isästä?
Alakouluikäisestä ei paljo apua ole. Roskat voi viedä ulos.
Höpsis. Kyllä osaavat alakoululaisetkin monta asiaa kun antaa mahdollisuuden ja viitsii neuvoa.
Jep, ja neuvominen, ohjaaminen ja opettaminen on äidin tehtävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä ihmeen iltaruoka? aamupala, lämmin ruoka ja iltapala, meillä lapset kirmaa ulkona ja helteillä ei jaksa 5 ateriaa syödä. Tee iso keitto / uunivuoka ruokaa ja siitä saa syödä. Jos haluaa lisää niin tekee itse.
No tänään syötiin iltaruokaa. Syötiin lounas jo klo12 ja se oli aika kevyt. Lapset urheilee ja syö aika paljon, vaikka hoikkia ovatkin. Vaihtelee tämä. Ei ollut tämäkään lämmin ruoka vaan ruokaisa salaatti. T. Ap
Mikä ikäsiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Mä muistutan, että me ressutyöläisten vaimot ollaan ihan oma rotumme. Me ollaan osattu sisäistää se, että mihin on lähdetty mukaan. Meillä ei ole kuin yksi lapsi, koska tiesin etten jaksa töiden oheen kovin isoa kuormitusta. Mies on myös täällä merityössä. Hän tosin on kuusi viikkoa pois ja kuusi viikkoa paikalla. Silloin kun on paikalla niin tekee osuutensa ja kyllä sen kuuden viikon poissaolon aikana huomaa, ettei mies ollut tekemässä niitä omia miestentöitä ja tukemassa arkea omalla tavallaan. Vaikka tuleekin toisinaan valmiiseen pöytään ja minä hoidan pääasiassa isommat siivoukset. Mies kun on pois niin myönnän, että mulla jää yleensä ruoka liedelle ja sitten menee pilalle. Mies nostaa meillä ruoan jääkaappiin ja astiat pois pöydästä. Minä laitan koneeseen. Kun mies ei ole paikalla niin unohdan aina ruoan. Kun mies on paikalla niin hoitaa pääasiassa lapseen liittyvät asiat eli esimerkiksi hammaslääkärit ja muut. Meillä mies myös hoitaa saunan ja en edes tiedä millä aineilla sen siivoaa ja jos tulee joku ongelma niin miten sen hoitaa. Mies hoitaa myös suodattamien vaihdot, mies hoitaa pihaa (minä vain kastelen kukat kun ei ole paikalla), mies pesee paljon isompaa pyykkiä (kuten sohvan päälliset, petivaatteet, jne), mies siivoaa elektroniikkalaitteet ja raskaampien tavaroiden alueet. Mies tekee paljon tuollaista näkymätöntä hommaa, joka esimerkiksi suurimmalla osalla naisista jää täysin tekemättä, mutta jotka täytyy tehdä. En odota, että mies tekee näitä heti ja pystyn kyllä sitä meidän arkea pyörittämään jos mies on törnin jälkeen niin väsynyt, että haluaa lepäillä ensimmäisen viikon. Tottakai sallin sen hänelle.
Yleensä nämä, jotka vaativat kaiken tasan puoliksi eivät ole ymmärtäneet sitä, että on myös muuta olemassa kuin se oma halu ja tapa toimia ja sitten yritetään se toinen yksilö muuttaa siihen, mitä itse haluaa.
Minulle herää kysymys, että mitä sinä saat tuosta suhteesta? Sinä pyörität käytännössä kaiken yksin ja mies joitain yksittäisiä pikkujuttuja.
Tämä. Miten ne roolit on edes ajautuneet noin? Ei mulla ainakaan ikinä ole tollasta ongelmaa. Ihan ääneen voi sanoa, että en muuten jaksa tehdä ruokaa tänään, jaksatsä? Ai et, no mitä sit keksitään? Pizzapäivä? Joo kuulostaa hyvältä. Ja sama sitten kaiken muun kanssa. Sitten kun pizzapäiviä on silleen että alkaa omatunto kolkuttamaan, niin seuraava keskustelu: ei kyllä jotain fiksua pitäis varmaan kyhätä tänään, noi lasten ravintoaineet ja kaikkee. Jos tekis jonkun helpon salden ja protskut? Mä voin tehdä salden niin tee sä proteiinit. Tadaa!