Sanoin miehelle, kun lapset jäi lomalle koulusta, että en jaksa yksin hoitaa kesän ruokahuoltoa ja ohjelmaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluikäisistä lapsista on kasvatettu yhtä kädettömiä kuin isästä?

Alakouluikäisestä ei paljo apua ole. Roskat voi viedä ulos.

Höpsis. Kyllä osaavat alakoululaisetkin monta asiaa kun antaa mahdollisuuden ja viitsii neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.

Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.

Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.

Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.

Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.

Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.

Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea. 

Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.

Miksi kaikki pitäisi suunnitella joka kerta? Meillä haetaan kaupasta automaattisesti perusjutut jääkaappiin ja koululainenkin osaa ottaa sieltä aamupalaa jne. Lämpimiin ruokiin ostetaan ne perusosat jääkaappiin sekä pakkaseen ja noin kerran viikossa mietitään viikon lämpimät ruoat. Jokainen osallistuu sekä miettimiseen että kokkaamiseen. Tehdään isompia satseja joten päivittäin ei tarvi yhtä, kahta tai ollenkaan kokata. Varsinkin näin lämpimällä ruoan menekki on vähäisempää.

Juuri sen suunnittelun ansiosta joka ateriaa ei tarvitse rakentaa alusta, mutta sille viikolle pitää suunnitella ne ateriat, jotta ruokavalio on täysipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te valitsette puolisoiksi näitä mieslapsia?   Kovasti sitä vaan aina ihmettelee. Omassa lähipiirissäkin useampi mieslapsi ja kaikilla aina puoliso. Mikä niissä vetoaa?

Vaihtoehtona on olla yksin. Miehiä passaa ensin äiti ja sitten vaimo kunnes vaimo väsyy ja miehestä tulee vv-isä. Niin se miehen tarina menee.

Et laita sille ruokaa. Teet vain lapsillesi ja syöt itse (ei pidä kattaa sitten esiin isoja määriä, vaan tehdä kohdistetut eväät lapsille). Et pese ukon pyykkejä tms. Lähdet vain kotoa tekemään jotain muutamiksi tunneiksi ja sanot, että sinä katsot nyt lapsia. "Se on nyt mun vuoro!" Tuossa asiassa ei saa lepsuilla missään vaiheessa, koska se pääasiassa valuu aina tuohon vanhan liiton suuntaan. 

Kannattaa tehdä hommista lista vaikka jääkaapin oveen. Jos alkaa nirputtaa, pysyt täydellisen tyynenä. Pihdata ei tarvitse, mutta todennäköisesti joutuu, sillä eihän tuollainen käytös ketään sytytä. Jos kesä menee perseelleen, eikä lapsimies opi, kerrot seuraukset: seuraava loma on testiaikaa ja sitten sinä (tai hän) muutat omaan kämppään ja hoidot hoidetaan oikeuden kautta. 

Joillain on vaan niin kova pää. 

Osta muutama pussi karjalan-ja lihapiirakoita ja sano että sieltä voi valita mitä haluaa aamu- ja ilta palaksi. Myös ne ihan pienet kaupan pizzat sopivat väli- tai iltapalaksi, sitten vähän salaattia viereen jos siltä tuntuu. Pitää sitä vähän koettaa helpottaa omaa kesäloma aikaa (varsinkaan jos ei ole 'apukokkia) muuten sitä on sidottuna hellan ääreen aamusta iltaan. 

Puoliksi teette tietenkin. Miten tätä edes tarvitsee pohtia!

Sinä laitat omilla vuoroillasi jäätävät määrät ruokaa kerralla ja pakastat sitä. Sulatat käyttöön omilla vuoroillasi. Tietenkin sitten jos tuo vetelys oppii, voitte siirtyä sellaiseen tasaisempaan yhteisjakoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.

Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.

Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.

Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.

Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.

Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.

Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea. 

Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.

Meistä kumpikin käy kaupassa ja kumpikin huolehtii että ruokatarvikkeita löytyy. En ole ikinä ymmärtänyt miten monessa perheessä voi olla palstan mukaan suuri ongelma huolehtia itsestään selvistä asioista. Niin ja jopa lapsemme osaavat käydä tien toisella puolen olevassa lähikaupassa jos havaitsevat jotain tärkeää puuttuvan. Tietenkin meidän vanhempien rahoilla mutta esimerkiksi 10v osaa sanoa asian ja käydä ostoksilla. Tai sitten heteroperheissä yksinkertaisetkin asiat ovat vain niin kovin paljon vaikeampia. 

Mitä ns ruokatarvikkeita? Ostellaan umpimähkään ja sitten vasta suunnitellaan mitä niistä laitellaan?

Normaalisti ensin mietitään ateriat ja sitten ostetaan niihin tarvikkeet.

Meillä lähin kauppa on valtava Cittari, eikä muutenkaan kannata yksi tavara kerrallaan juosta niitä hakemassa, vaan aina listan kanssa ja niin, että aterioiden suunnittelussa on huomioitu kaikkien kauppojen tarvikkeet.

Kaikkein kalleinta on käyttää pientä lähikauppaa ja juosta siellä koko ajan.

Mitä ruokatarvikkeita?

Maitoa, leipää, kurkkua, tomaattia, salaattia, paprikaa, juustoa, leikkeleitä, kalaa, lihaa, kanaa, perunoita jne jne jne. Siitä se lähtee joka viikon ruokaostokset. Niitä aivan samoja tuotteita joita jokainen perhe ostaa viikottain. Käymme pääsääntöisesti kerran viikossa ruokakaupassa ja jos maito loppuu kesken esimerkiksi niin lapsi voi käydä vielä lähikaupasta ostamassa. Tai vaikkapa minä. Ei sitä kannata erikseen lähteä Prismasta hakemaan etenkin kun silloin tulisi turhuuksia kuitenkin mukaan. Tietenkin meillä on suunnitelma aina mitä ruokaa teemme. Esimerkiksi lapset olivat jo hyvissä ajoin kertoneet että haluavat laittaa uunilohta ja suunnitelleet minkälaisen salaatin sen kanssa. Ruokien lisäksi meillä hyvin vakiintuneet mitä menee aamuisin ja niitä osaa ostaa ilman listan kirjoittamistakin. Eiköhän aivan jokainen suunnittele ensin mitä aikoo tehdä ruokaa lähipäivinä ja ostaa vasta sen jälkeen eikä umpimähkään tuotteita kärryihin kaupassa heittele. Ei ole muunlainen tapa edes mieleeni ennen kuin viestisi luin. 

On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia. 

Vierailija kirjoitti:

mikä ihmeen iltaruoka? aamupala, lämmin ruoka ja  iltapala, meillä lapset kirmaa ulkona ja helteillä ei jaksa 5 ateriaa syödä. Tee iso keitto / uunivuoka ruokaa ja siitä saa syödä. Jos haluaa lisää niin tekee itse.

Juu just tuollaisia oli laiminlyövät vanhempani. Kun itse istuu sisällä mitään tekemättä niin alkaa kuvitella, että se yksin lämmin ruoka riittää.

Lapset taas liikkuvat kesällä kokoajan. Juoksevat, hyppivät, leikkivät, uivat jne. He myös kasvavat ja tarvitsevat paljon energiaa.

Toki teillä lapset saattaa mennä sinne ulos makoilemaan puhelimen kanssa. Mutta sekin kannatta yrittää muuttaa tarjoamalla hyvää ja laadukasta ruokaa sekä viettämällä ihan niiden lasten kanssa ulkona aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.

Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.

Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.

Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.

Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.

Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.

Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea. 

Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.

Miksi kaikki pitäisi suunnitella joka kerta? Meillä haetaan kaupasta automaattisesti perusjutut jääkaappiin ja koululainenkin osaa ottaa sieltä aamupalaa jne. Lämpimiin ruokiin ostetaan ne perusosat jääkaappiin sekä pakkaseen ja noin kerran viikossa mietitään viikon lämpimät ruoat. Jokainen osallistuu sekä miettimiseen että kokkaamiseen. Tehdään isompia satseja joten päivittäin ei tarvi yhtä, kahta tai ollenkaan kokata. Varsinkin näin lämpimällä ruoan menekki on vähäisempää.

Juuri sen suunnittelun ansiosta joka ateriaa ei tarvitse rakentaa alusta, mutta sille viikolle pitää suunnitella ne ateriat, jotta ruokavalio on täysipainoinen.

Ei täysipainoisen ruokavalionpito vaadi samaa suunnittelua uudelleen ja uudelleen. Ei ruokien sisältö muutu kauppakertojen välillä. Hyvin voi olla se rutiinipohja jonka mukaan ostetaan ne perusjutut ja siihen päälle mitä kukin lämminruoka vaatii. Kotona kun on aina ne perusosat, riittää että kerran viikossa miettii viikon lounaat ja päivälliset. Tuorepuolta voi tarvittaessa hakea lisää kun huomaa loppuvan. Siinäkohti kun kokee raskaana suunnittelun, voi kokeilla keinoja vähentää sitä. Ruoanlaittopuoltakin voi säätää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...

Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.

Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.

Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.

Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.

Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen. 

Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Ymmärrän mutta aamupalan kouluikäiset laittavat itse

Lounaan vanhemmat ja koululaiset osallistuvat välillä

Välipala kukaan ei halua paitsi nyt helteillä juniorit juovat limsaa tai syövät jäätelöä

Päivällinen sama kuin lounas

Iltapala koululaiset laittavat itse mitä haluavat syödä

Ei tuossa jää kuin kaksi meidän vanhempien tehtävää ruokaa ja niidenkin tekemiseen lapset osallistuvat koko ajan jo enemmän. Lisäksi voi aina tehdä isomman annoksen ettei joka päivä tarvitse alusta loppuun asti kokata sitä lounasta ja päivällistä. Elämä on juuri niin vaikeaa kuin siitä haluaa tehdä. 

- ateriat pitää suunnitella niin että ruokavalio on täyspainoinen

- tietenkin tehdään isoja annoksia, se nyt on päivänselvää, ei sitä tarvitse auki kirjoittaa

- ja todellakaan lounas ja päivällinen ei ole samaa

Tämän päivän päivällinen voi olla samaa kuin huomisen lounas. Ymmärsit varmaan itsekin ennen auki kirjottamista. Sehän on päivänselvää. 

Vierailija kirjoitti:

On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia. 

Tänne on nyt taas löytänyt tiensä joku mamma jolle kaikki on vain niin vaikeaa. Normaaleille ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia. 

Minun äiti kyllä on aina päivitellyt nyt minun ja sisarusten aikuisiällä, että ihanaa kun ei tarvitse kokoajan laittaa ruokaa. Itse äitinä myös allekirjoitan, että ruokahuolto on yksi tylsimpiä ja aikaa vievimpiä askareita, ellei sitten tarjoa kokoajan einestä. Ja sitäkin meillä menee runsaasti. Minulla kaksi kouluikäistä ja yksi alle kouluikäinen, kaikki liikkuvia lapsia, joten syövät paljon.

Ehkä olet trolli tai sitten aika kultaa muistot. Ei muisteta kuinka omat lapset oli leirillä viikon ja mummolassa toisen. Ei muisteta kuinka usein paistettiin vain uunissa ranskalaiset ja nakit. Nykyvanhemmat tekevät kaikkea edellä mainittua vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.

Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.

Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.

Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.

Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.

Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.

No ei silti ole pakko tehdä kuin 1 ruoka. Minä teen lounaan ja illemmalla lämmitetään jotain mitä jääkaapissa on. Aamupala ja iltapala ei myöskään vaadi multa kuin banaanin kuorimisen, kun nuorinkin (5-v) osaa ottaa itse leipätarvikkeet jääkaapista. Kukaan ei tarvi viittä oikeaa ateriaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...

Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.

Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.

Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.

Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.

Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen. 

Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Ymmärrän mutta aamupalan kouluikäiset laittavat itse

Lounaan vanhemmat ja koululaiset osallistuvat välillä

Välipala kukaan ei halua paitsi nyt helteillä juniorit juovat limsaa tai syövät jäätelöä

Päivällinen sama kuin lounas

Iltapala koululaiset laittavat itse mitä haluavat syödä

Ei tuossa jää kuin kaksi meidän vanhempien tehtävää ruokaa ja niidenkin tekemiseen lapset osallistuvat koko ajan jo enemmän. Lisäksi voi aina tehdä isomman annoksen ettei joka päivä tarvitse alusta loppuun asti kokata sitä lounasta ja päivällistä. Elämä on juuri niin vaikeaa kuin siitä haluaa tehdä. 

- ateriat pitää suunnitella niin että ruokavalio on täyspainoinen

- tietenkin tehdään isoja annoksia, se nyt on päivänselvää, ei sitä tarvitse auki kirjoittaa

- ja todellakaan lounas ja päivällinen ei ole samaa

Tämän päivän päivällinen voi olla samaa kuin huomisen lounas. Ymmärsit varmaan itsekin ennen auki kirjottamista. Sehän on päivänselvää. 

Tietenkin ne voi olla mutta hos kirjoitat että lounas ja päivällinen samaa, se ei tsrkoita tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.

Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.

Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.

Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.

Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.

Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.

No ei silti ole pakko tehdä kuin 1 ruoka. Minä teen lounaan ja illemmalla lämmitetään jotain mitä jääkaapissa on. Aamupala ja iltapala ei myöskään vaadi multa kuin banaanin kuorimisen, kun nuorinkin (5-v) osaa ottaa itse leipätarvikkeet jääkaapista. Kukaan ei tarvi viittä oikeaa ateriaa päivässä.

Ei sinne kaappiin mitään itsestään ilmesty.

Varmaan äiditkin jaksaisivat laittaa ruokaa jos eivät roikkuisi täällä vauvapalstalla. Luulen että kysymys on myös viitsimisestä kotiaskareissa. Kuulun itse siihen ikäpolveen että lapset ovat jo aikuisia. Siksi jaksan ihmetellä miten nykyään lähes jokaisesta kotiin ja parisuhteeseen liittyvästä jutusta tehdään niin vaikeita. Valitettavasti vaimo on usein se nirppanokka valivali-osapuoli näistä eri ketjujen viesteistä päätellen. Hauskaa juhannusta! Vierailla tai ilman, ruuilla tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...

Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.

Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.

Vähän vaivaa kannattaa kyllä nähdäkin kun kyse on sentään lasten ravinnosta.

Et sanonut samaa lausetta miehen könytessä päälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia. 

Minun äiti kyllä on aina päivitellyt nyt minun ja sisarusten aikuisiällä, että ihanaa kun ei tarvitse kokoajan laittaa ruokaa. Itse äitinä myös allekirjoitan, että ruokahuolto on yksi tylsimpiä ja aikaa vievimpiä askareita, ellei sitten tarjoa kokoajan einestä. Ja sitäkin meillä menee runsaasti. Minulla kaksi kouluikäistä ja yksi alle kouluikäinen, kaikki liikkuvia lapsia, joten syövät paljon.

Ehkä olet trolli tai sitten aika kultaa muistot. Ei muisteta kuinka omat lapset oli leirillä viikon ja mummolassa toisen. Ei muisteta kuinka usein paistettiin vain uunissa ranskalaiset ja nakit. Nykyvanhemmat tekevät kaikkea edellä mainittua vähemmän.

Aika monella kultaa ne muistot. Minun äiti ihmetteli, että miten meillä voi mennä näin paljon rahaa viikossa ruokaan, kun käytiin yhdessä kaupassa. Vastasin, että koska on kesä. Ei hänellä kuulemma mennyt kesäisin sen enempää kuin koulun aikana. No ei kai kun kesäkuusta elokuuhun me oltiin oikeasti kotona ehkä viikonloput. Me oltiin kesäkuussa usein parillakin leirillä ja heinäkuussa meidät tuupattiin mummolaan päivähoitoon. Se pari viikkoa mikä oli vanhemmilla lomaa oltiin kotona, että eihän me oltu kotona syömässä kuin se pari viikkoa ja siitäkin meni viikko toisessa mummolassa ja sitten ehkä käytiin Tallinnassa. Ei me paljoa oltu kotona ruoka laskua kasvattamassa.