Lue keskustelun säännöt.
Sanoin miehelle, kun lapset jäi lomalle koulusta, että en jaksa yksin hoitaa kesän ruokahuoltoa ja ohjelmaa
22.06.2023 |
Mitä on mies tähän mennessä tehnyt Käynyt pari kertaa kaupassa, on laittanut ruokaa tasan kerran.
Nyt kun keskusteltiin tai pikemminkin riideltiin aiheesta, kun mies tuli hyvällä ruokahalulla syömään taas laittamaani iltaruokaa, niin sanoin miehelle, että olis kiva jos hänkin joskus suunnittelis ja laittais jotain hyvää iltapalaa/ruokaa, niin mies alkoi vaan vittuilla: Niin enhän mä koskaan, kun olen niin paska mies.
Ei vitsi miten ärsyttävää. Riitahan siitä sitten tuli, eikä se edennyt mihinkään suuntaan koska mies on käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa (kerran). Aivan itsestäänselvyytenä pitää. Ja jos jotain kehtaan huomauttaa, niin alkaa vaan ilkeillä.
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
Kun ei kukaan koskaan mitään, vaan kaikki aina vain.
Ap. aloituksesi miehelle sisälsi negatiivisen viestin. Se meni perille. Puhukaa kauniisti. Meillä mies haluaa kertoa omista toiveistaan, kun minä kysyn mitä haluaa. Silloin hän myös tulee usein mukaan laittamaan ruokaa ja kattamaan pöytää.
Puhutaanko tässä nyt aikuisesta ihmisestä?? Kuulostaa siltä, että pikku apulainen tulee auttelemaan äitiä, kunhan hänellä ei vaan ole paha mieli..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Vierailija kirjoitti:
No eihän sinun tarvi. Lopeta ruoan laitto. Jos kuolevat nälkään jääkaapissa kuitenkin ruokaa ollessa niin voi voi.
Ihania nämä äitien kostot lapsille. Itsehän ovat miehen valinneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.
Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.
Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.
Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen.
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö molemmat töissä? Mielestäni kotona olevan pitää tehdä enemmän kotitöitä.
Käykää yhdessä kaupassa ja suunnitelkaa ruuat yhdessä
- Eiköhän ne koululaisten äidit töissä ole
- Mitä helvetin järkeä on käyttää molempien aikaa samaan asiaan?
Me laitamme yhdessä ruokaa koska molemmat nautimme siitä ja sekin yhteistä aikaa niin lomilla kuin työpäivinä. Tietysti on päiviä jolloin ei mahdollista mutta vapaapäivinä ja lomilla teemme ruokaa yhdessä.
- eri
Hoidetaan tietenkin puoliksi. Joka toinen päivä vastuussa on toinen, joka toinen päivä toinen. Jos tämä ei miehelle käy, saa olla aika hyvät perustelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
Jos lapset on saanut ruokittua jo kouluikään, on tullut tietty tavallinen jääkaapin sisältö eikä sitä joka päivä tarvitse erikseen suunnitella. Ihan samat levitteet, leikkeleet, juomat, jugurtit ym, perustarpeet siellä on ollut kouluvuoden aikanakin. Erikoisuudet sitten ostetaan erikseen ja sillä riskillä, että jäävät syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
Meistä kumpikin käy kaupassa ja kumpikin huolehtii että ruokatarvikkeita löytyy. En ole ikinä ymmärtänyt miten monessa perheessä voi olla palstan mukaan suuri ongelma huolehtia itsestään selvistä asioista. Niin ja jopa lapsemme osaavat käydä tien toisella puolen olevassa lähikaupassa jos havaitsevat jotain tärkeää puuttuvan. Tietenkin meidän vanhempien rahoilla mutta esimerkiksi 10v osaa sanoa asian ja käydä ostoksilla. Tai sitten heteroperheissä yksinkertaisetkin asiat ovat vain niin kovin paljon vaikeampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoidetaan tietenkin puoliksi. Joka toinen päivä vastuussa on toinen, joka toinen päivä toinen. Jos tämä ei miehelle käy, saa olla aika hyvät perustelut.
Suunnittelu menee vähän vaikeaksi, jos on vain joka toisen päivän ateriat. Yhdessä tekeminen olisi parempi vaihtoehto.
Olenko tosiaan ainoa, joka olen maininnut lasten osallistumisen ruuanlaittoon?
Eikö mies voi kokata ja tiskata viikonloppuisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidetaan tietenkin puoliksi. Joka toinen päivä vastuussa on toinen, joka toinen päivä toinen. Jos tämä ei miehelle käy, saa olla aika hyvät perustelut.
Suunnittelu menee vähän vaikeaksi, jos on vain joka toisen päivän ateriat. Yhdessä tekeminen olisi parempi vaihtoehto.
Olenko tosiaan ainoa, joka olen maininnut lasten osallistumisen ruuanlaittoon?
Mikä helvetin joka toinen päivä? Toinen hoitaa tämän viikon, toinen ensi viikon jne.
Ja perustarvikkeita voi kauppalistaan lisäillä kumpikin, myös lapset, aina kun huomaa jonkin loppuneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
Meistä kumpikin käy kaupassa ja kumpikin huolehtii että ruokatarvikkeita löytyy. En ole ikinä ymmärtänyt miten monessa perheessä voi olla palstan mukaan suuri ongelma huolehtia itsestään selvistä asioista. Niin ja jopa lapsemme osaavat käydä tien toisella puolen olevassa lähikaupassa jos havaitsevat jotain tärkeää puuttuvan. Tietenkin meidän vanhempien rahoilla mutta esimerkiksi 10v osaa sanoa asian ja käydä ostoksilla. Tai sitten heteroperheissä yksinkertaisetkin asiat ovat vain niin kovin paljon vaikeampia.
Mitä ns ruokatarvikkeita? Ostellaan umpimähkään ja sitten vasta suunnitellaan mitä niistä laitellaan?
Normaalisti ensin mietitään ateriat ja sitten ostetaan niihin tarvikkeet.
Meillä lähin kauppa on valtava Cittari, eikä muutenkaan kannata yksi tavara kerrallaan juosta niitä hakemassa, vaan aina listan kanssa ja niin, että aterioiden suunnittelussa on huomioitu kaikkien kauppojen tarvikkeet.
Kaikkein kalleinta on käyttää pientä lähikauppaa ja juosta siellä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Jotkut oikeasti pitävät ruoanlaitosta ja sanovat sen rentouttavan heitä.
Siksi asioista pitäisi puhua. Ei sitä muuten voi tietää, pitääkö toinen siitä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Kouluikäisistä lapsista on kasvatettu yhtä kädettömiä kuin isästä?
Alakouluikäisestä ei paljo apua ole. Roskat voi viedä ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.
Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.
Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.
Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen.
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Ymmärrän mutta aamupalan kouluikäiset laittavat itse
Lounaan vanhemmat ja koululaiset osallistuvat välillä
Välipala kukaan ei halua paitsi nyt helteillä juniorit juovat limsaa tai syövät jäätelöä
Päivällinen sama kuin lounas
Iltapala koululaiset laittavat itse mitä haluavat syödä
Ei tuossa jää kuin kaksi meidän vanhempien tehtävää ruokaa ja niidenkin tekemiseen lapset osallistuvat koko ajan jo enemmän. Lisäksi voi aina tehdä isomman annoksen ettei joka päivä tarvitse alusta loppuun asti kokata sitä lounasta ja päivällistä. Elämä on juuri niin vaikeaa kuin siitä haluaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
Miksi kaikki pitäisi suunnitella joka kerta? Meillä haetaan kaupasta automaattisesti perusjutut jääkaappiin ja koululainenkin osaa ottaa sieltä aamupalaa jne. Lämpimiin ruokiin ostetaan ne perusosat jääkaappiin sekä pakkaseen ja noin kerran viikossa mietitään viikon lämpimät ruoat. Jokainen osallistuu sekä miettimiseen että kokkaamiseen. Tehdään isompia satseja joten päivittäin ei tarvi yhtä, kahta tai ollenkaan kokata. Varsinkin näin lämpimällä ruoan menekki on vähäisempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidetaan tietenkin puoliksi. Joka toinen päivä vastuussa on toinen, joka toinen päivä toinen. Jos tämä ei miehelle käy, saa olla aika hyvät perustelut.
Suunnittelu menee vähän vaikeaksi, jos on vain joka toisen päivän ateriat. Yhdessä tekeminen olisi parempi vaihtoehto.
Olenko tosiaan ainoa, joka olen maininnut lasten osallistumisen ruuanlaittoon?
Et ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...
Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.
Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.
Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.
Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.
Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen.
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Ymmärrän mutta aamupalan kouluikäiset laittavat itse
Lounaan vanhemmat ja koululaiset osallistuvat välillä
Välipala kukaan ei halua paitsi nyt helteillä juniorit juovat limsaa tai syövät jäätelöä
Päivällinen sama kuin lounas
Iltapala koululaiset laittavat itse mitä haluavat syödä
Ei tuossa jää kuin kaksi meidän vanhempien tehtävää ruokaa ja niidenkin tekemiseen lapset osallistuvat koko ajan jo enemmän. Lisäksi voi aina tehdä isomman annoksen ettei joka päivä tarvitse alusta loppuun asti kokata sitä lounasta ja päivällistä. Elämä on juuri niin vaikeaa kuin siitä haluaa tehdä.
- ateriat pitää suunnitella niin että ruokavalio on täyspainoinen
- tietenkin tehdään isoja annoksia, se nyt on päivänselvää, ei sitä tarvitse auki kirjoittaa
- ja todellakaan lounas ja päivällinen ei ole samaa
- Eiköhän ne koululaisten äidit töissä ole
- Mitä helvetin järkeä on käyttää molempien aikaa samaan asiaan?