Sanoin miehelle, kun lapset jäi lomalle koulusta, että en jaksa yksin hoitaa kesän ruokahuoltoa ja ohjelmaa

Meillä riideltiin vuosia siitä, että mieheni ei käytännössä tee mitään.

Sitten hän jäi koronan takia etätöihin ja tajusi ekaa kertaa edes sen määrän, mitä niitä kotitöitä on. EI OLLUT TAJUNNUT AIEMMIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostatte ruoka-ainekset usemmaksi päiväksi etukäteen ja sovitte vuorot. Otat puolison mukaan jo suunnitteluun (kauppalistan tekoon tai kauppaan mukaan). Keskustelet asiasta etukäteen tyyliin, huomenna on kauppapäivä tehdäänkö yhdessä listaa, mitä ruokaa haluaisit vuorollasi tehdä?

Ei vaan sanot puolisolle että ruoka hoidetaan vuoroviikoin. Ei kai nyt jumalauta aikuista ihmistä tarvitse opastaa ja paapoa kuin pikkupentua. Heitä ulos jos ei älyä.

Tai toisippäi, akka ulos kun aina vaa nalkuttaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...

Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.

Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.

Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.

Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.

Naapurissa mies vie omalla ruuanlaittoviikollaan lapset ulos syömään eli pizzeria, mäkkäri, ABC on tuttuja paikkoja. Naisen mielestä on väärin, että hän joutuu ostamaan kotiin kaiken ruuan, mies puolestaan toteaa, että ei ole tarkoituskaan täyttää kaappeja kaikenlaisella, mitä ehkä tarvitaan. Lapset on ihan normaalipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostatte ruoka-ainekset usemmaksi päiväksi etukäteen ja sovitte vuorot. Otat puolison mukaan jo suunnitteluun (kauppalistan tekoon tai kauppaan mukaan). Keskustelet asiasta etukäteen tyyliin, huomenna on kauppapäivä tehdäänkö yhdessä listaa, mitä ruokaa haluaisit vuorollasi tehdä?

Ei vaan sanot puolisolle että ruoka hoidetaan vuoroviikoin. Ei kai nyt jumalauta aikuista ihmistä tarvitse opastaa ja paapoa kuin pikkupentua. Heitä ulos jos ei älyä.

Aika ripeästi mies kysyy, että maksatko myös puolet talouden yhteisistä kuluista, jos kotityöt jaetaan. Ja nainen vastaa, että en tietenkään, sinun ne yhteiset kulut pitää maksaa, koska tienaat enemmän.

Voisin mielelläni maksaa vain puolet. Miesten rahat kun tuntuvat helposti ja omituisesti ohjautuvan jonnekin muualle kuin perheen yhteisiin menoihin.

Enkä todellakaan ala kädestä pitäen taluttaa miesvauvaa ja lässyttää sille kauppapäivistä vaikka se maksaisi kaiken ja vähän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa mies vie omalla ruuanlaittoviikollaan lapset ulos syömään eli pizzeria, mäkkäri, ABC on tuttuja paikkoja. Naisen mielestä on väärin, että hän joutuu ostamaan kotiin kaiken ruuan, mies puolestaan toteaa, että ei ole tarkoituskaan täyttää kaappeja kaikenlaisella, mitä ehkä tarvitaan. Lapset on ihan normaalipainoisia.

Siis viisi kertaa päivässä vie ne ulos syömään?

Kuuntelin kun yksi (mies)toimittaja kertoi radiossa siitä kuinka ex-vaimo valitti siitä, että hän ei tee kotona mitään. Miehellä napsahti. Hän meni ja alkoi repiä saunaan rakentamiaan lauteita irti ajatuksella, et eihän saunassa voi olla hänen tekemiä lauteita koska hänhän ei tee kotona mitään.

Parisuhteissa on arkeen uupuneena nähdä vain oma työmäärä ja ummistaa silmänsä kaikelta mitä puoliso tekee.

Miehesi ei tee ruokaa. Tekeekö hän muuta yhteisen kodin ylläpitämiseen kuuluvaa jota sinä et tee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostatte ruoka-ainekset usemmaksi päiväksi etukäteen ja sovitte vuorot. Otat puolison mukaan jo suunnitteluun (kauppalistan tekoon tai kauppaan mukaan). Keskustelet asiasta etukäteen tyyliin, huomenna on kauppapäivä tehdäänkö yhdessä listaa, mitä ruokaa haluaisit vuorollasi tehdä?

Ei vaan sanot puolisolle että ruoka hoidetaan vuoroviikoin. Ei kai nyt jumalauta aikuista ihmistä tarvitse opastaa ja paapoa kuin pikkupentua. Heitä ulos jos ei älyä.

Aika ripeästi mies kysyy, että maksatko myös puolet talouden yhteisistä kuluista, jos kotityöt jaetaan. Ja nainen vastaa, että en tietenkään, sinun ne yhteiset kulut pitää maksaa, koska tienaat enemmän.

Meillä ei onnistuisi kun tienaan miestä enemmän ja maksan miestä enemmän. :( voi hitsit. Miees kuitenkin kuvitteli alussa, että mä teen myös enemmän kotitöitä. Kun en tehnyt vaan elin kuten hän niin, hänen kotona, niin sai kamalan raivarin kun me eletään kuulemma pellossa. Mä nostin itseni ylös sohvalta, vedin ulkovaatteet niskaan ja lähdin kaljalle. Jätin miehen siivoamaan kämppänsä kuntoon. Kyllä tuo sieltä sitten perässä tuli kun oli saanut siivottua. Oppi kerrasta, että kotityöt kuuluu myös hänelle. Lastakin joutuu reppana hoitamaan enemmän kun mulla on yllättäen muuta tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te valitsette puolisoiksi näitä mieslapsia?   Kovasti sitä vaan aina ihmettelee. Omassa lähipiirissäkin useampi mieslapsi ja kaikilla aina puoliso. Mikä niissä vetoaa?

Ne naiset eivät ole kelvanneet kenellekään tasokkaalle miehelle, niin on pitänyt joko olla yksin tai tyytyä huonoon mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostatte ruoka-ainekset usemmaksi päiväksi etukäteen ja sovitte vuorot. Otat puolison mukaan jo suunnitteluun (kauppalistan tekoon tai kauppaan mukaan). Keskustelet asiasta etukäteen tyyliin, huomenna on kauppapäivä tehdäänkö yhdessä listaa, mitä ruokaa haluaisit vuorollasi tehdä?

Ei vaan sanot puolisolle että ruoka hoidetaan vuoroviikoin. Ei kai nyt jumalauta aikuista ihmistä tarvitse opastaa ja paapoa kuin pikkupentua. Heitä ulos jos ei älyä.

Aika ripeästi mies kysyy, että maksatko myös puolet talouden yhteisistä kuluista, jos kotityöt jaetaan. Ja nainen vastaa, että en tietenkään, sinun ne yhteiset kulut pitää maksaa, koska tienaat enemmän.

Jos molemmat tekevät 40h viikossa palkkatyötä, mutta naisen palkka on pienempi, ei kulujen jako puoliksi ole minusta oikeudenmukaista. Mutta monethan noin tekee, ja ei siinä mitään! Silloin elintaso toki mitoitetaan niin, että vähemmän ansaitseva osapuoli pystyy oman puoliskonsa hoitamaan. Syödään hyvin kasvispainotteisesti ja vain vähän ja harvoin lihaa, halpa pieni auto tai mennään bussilla jne :)

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin kun yksi (mies)toimittaja kertoi radiossa siitä kuinka ex-vaimo valitti siitä, että hän ei tee kotona mitään. Miehellä napsahti. Hän meni ja alkoi repiä saunaan rakentamiaan lauteita irti ajatuksella, et eihän saunassa voi olla hänen tekemiä lauteita koska hänhän ei tee kotona mitään.

Parisuhteissa on arkeen uupuneena nähdä vain oma työmäärä ja ummistaa silmänsä kaikelta mitä puoliso tekee.

Miehesi ei tee ruokaa. Tekeekö hän muuta yhteisen kodin ylläpitämiseen kuuluvaa jota sinä et tee?

Meillä saunan lauteet rakensi minun tilaamani remonttimies jonka minä maksoin.

Ei se yksi saunaremppa korvaa sitä aivan jatkuvaa ruokahuoltoa, pyykkihuoltoa, wilmarumbaa jne.

Miksi ap et jaksa? Olen 5 lapsen yh eikä mitään tukiverkkoa. Lasten isä on hylännyt vuosia sitten lapset. Minäkin joudun keksimään tekemiset yksin ja huolehdin lapsista. Ota rennosti. Rentouttavaa kesää sinulle ap🙃

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap et jaksa? Olen 5 lapsen yh eikä mitään tukiverkkoa. Lasten isä on hylännyt vuosia sitten lapset. Minäkin joudun keksimään tekemiset yksin ja huolehdin lapsista. Ota rennosti. Rentouttavaa kesää sinulle ap🙃

Ei pidä jaksaa jos taloudessa on toinenkin aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostatte ruoka-ainekset usemmaksi päiväksi etukäteen ja sovitte vuorot. Otat puolison mukaan jo suunnitteluun (kauppalistan tekoon tai kauppaan mukaan). Keskustelet asiasta etukäteen tyyliin, huomenna on kauppapäivä tehdäänkö yhdessä listaa, mitä ruokaa haluaisit vuorollasi tehdä?

Ei vaan sanot puolisolle että ruoka hoidetaan vuoroviikoin. Ei kai nyt jumalauta aikuista ihmistä tarvitse opastaa ja paapoa kuin pikkupentua. Heitä ulos jos ei älyä.

Aika ripeästi mies kysyy, että maksatko myös puolet talouden yhteisistä kuluista, jos kotityöt jaetaan. Ja nainen vastaa, että en tietenkään, sinun ne yhteiset kulut pitää maksaa, koska tienaat enemmän.

Jos molemmat tekevät 40h viikossa palkkatyötä, mutta naisen palkka on pienempi, ei kulujen jako puoliksi ole minusta oikeudenmukaista. Mutta monethan noin tekee, ja ei siinä mitään! Silloin elintaso toki mitoitetaan niin, että vähemmän ansaitseva osapuoli pystyy oman puoliskonsa hoitamaan. Syödään hyvin kasvispainotteisesti ja vain vähän ja harvoin lihaa, halpa pieni auto tai mennään bussilla jne :)

Miksi ihmeessä oletat, että nainen tienaisi vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostatte ruoka-ainekset usemmaksi päiväksi etukäteen ja sovitte vuorot. Otat puolison mukaan jo suunnitteluun (kauppalistan tekoon tai kauppaan mukaan). Keskustelet asiasta etukäteen tyyliin, huomenna on kauppapäivä tehdäänkö yhdessä listaa, mitä ruokaa haluaisit vuorollasi tehdä?

Ei vaan sanot puolisolle että ruoka hoidetaan vuoroviikoin. Ei kai nyt jumalauta aikuista ihmistä tarvitse opastaa ja paapoa kuin pikkupentua. Heitä ulos jos ei älyä.

Aika ripeästi mies kysyy, että maksatko myös puolet talouden yhteisistä kuluista, jos kotityöt jaetaan. Ja nainen vastaa, että en tietenkään, sinun ne yhteiset kulut pitää maksaa, koska tienaat enemmän.

Jos molemmat tekevät 40h viikossa palkkatyötä, mutta naisen palkka on pienempi, ei kulujen jako puoliksi ole minusta oikeudenmukaista. Mutta monethan noin tekee, ja ei siinä mitään! Silloin elintaso toki mitoitetaan niin, että vähemmän ansaitseva osapuoli pystyy oman puoliskonsa hoitamaan. Syödään hyvin kasvispainotteisesti ja vain vähän ja harvoin lihaa, halpa pieni auto tai mennään bussilla jne :)

Miksi ihmeessä oletat, että nainen tienaisi vähemmän?

Minultako kysyit? Vastasin edelliseen kommenttiin, jossa oli tämä tieto, että (heillä?) nainen tienaa vähemmän. Omassa elämässäni olen tienannut miestä huomattavasti enemmän ikävuodet 25-32, huomattavasti vähemmän vuodet 33-37, ja siitä eteenpäin jonkin verran vähemmän. Kulut on yhteenmuuton jälkeen maksettu tulojen suhteessa, ei puoliksi.

Mutta tämä ketju koski ruokahuoltoa, ei elämän rahoittamista, joten anteeksi ohistelu.

Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.

Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.

Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.

Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.

Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.

Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.

Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.

Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.

Rasittaa ja epäreilu mies. Älä päästä häntä helpolla.

Meillä mies käy useammin kaupassa ja laittaa useammin ruokaa. Mä usein teen avustavia ruokia kuten salaattia tai perunan keitot. Mä siivoan yleensä keittiön useammin ja järjestelen jatkuvasti kodin tavaroita koska nuorempi lapsi myllää ja sotkee huolella. Lapset auttaa joskus oman osaamisen mukaan. Isompi koululainen vie roskat ja laittaa välillä pikku siskolle iltapalan. Mies laittaa pyykit koneeseen ja mä yleensä ripustan ne ja laitan kaappeihin. Isompi auttaa välillä tässä.

Ei kahden aikuisen perheessä yhden pidä yksin jaksaa, ja ottakaa muksut mukaan kotitöihin.

Käykö molemmat töissä? Mielestäni kotona olevan pitää tehdä enemmän kotitöitä.

Käykää yhdessä kaupassa ja suunnitelkaa ruuat yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut itsekin, että tuollainen huomauttaminen että "olis kiva kun sinäkin joskus tekisit jotain" ei toimi. Se on ärsyttävää sille toiselle, ja kun itseä ärsyttää jo valmiiksi, niin totta kai tulee riita. Ehkä pitäisi vaan sanoa, että minä tein tänään, huomenna on sun vuoro. Ja sitten ylihuomenna taas minä teen. Ei se mies töissäkään sano varmasti työkavereille noin, että en tee kun kerran tässä kuussa jo tein töitä...

Niin totta, mutta jos on kehdannut vaan hyvällä ruokahalulla itsestäänselvyytenä syödä toisen ostamia, suunnittelemia ja valmistamia ruokia jo lähes kuukauden ajan antamatta mitään ikäänkuin takaisin, niin kyllä sietää vähän kestääkin huomauttelua.

Mitä ihmeen suunnittelemista ruuanlaitossa on? Teill ä tuntuu menevän tuntitolkulla siihen, kun mietitte ja pohditte ruokia ja jos mies omalla "vuorollaan" ostaa eineksiä, saatte raivarin. Kun ideana nimenomaan on se, että nähdään paljon vaivaa.

Koululaiset on kotona kesällä, joten niitä aterioita on viisi. Siinä ei paljon auta, jos mies yhden aterian hoitaa. Niitä aterioita on viikossa 35.

Ja tottakai ne pitää suunnitella, että tulee kaikki vitamiinit ja tasapainoista ravintoa.

Meillä lapset myös koululaisia ja aterioita on kaksi. Lisäksi aamupala minkä osaavat jo itse tehdä jos edes viitsivät ennen lounasta syödä ja iltapala myös omatoiminen. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina päivälliseksi oli makaronilaatikkoa jota vaimo teki isomman satsin että riitti tiistain lounaalle. Minä tein samoin nakkikeittoa suurimpaan kattilaan jottei tarvitse joka aterialle aina uutta ruokaa tehdä. Lapset myöskin osallistuvat ruokien tekoon. Keskiviikkona huolehtivat uunilohiaterian valmistuksesta salaatin ja perunoiden kanssa. Minä annoin vain varmistavia neuvoja ja katoin pöydän. Meillä ainakin lomilla ruokailutiheys harvenee arkeen verrattuna huomattavasti. Aamupala syödään myöhemmin ja samoin muut ateriat. Lisäksi kun hellettä niin helposti menee siihen että vain yksi oikea ateria kokataan päivässä. Jos ei muuten niin käydään vaikkapa välillä syömässä jossakin että vähän vaihtelua arkeen.