Lue keskustelun säännöt.
Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"
13.06.2023 |
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen
Ihanaa, vihdoin joku puhuu ääneen!
Kyseessä on niin järkyttävän vaarallinen kansantauti, että nyt ihan oikeasti hyssyttelyn sen ympärillä täytyy loppua.
Kehopositiivisuus terminäkin saa Kivimäen surulliseksi.
En jaksa katsella itselleen valehtelua ja kieroilua. Ihmisen täytyisi tunnustaa itselleen, että on huijannut itseään ja liikkuu liian vähän ja syö liian paljon.
Kommentit (2017)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jestas, 86 sivua, ja ihmiset jajsaa täällä edelleen itkeä JONKUN TOISEN kiloja. O tempora o mores.
Kyse ei ole ihmisten kiloista - en voisi vähempää välittää - mutta tuo kehopositiivisuusliike on ihan oikeasti vaarallinen kansanterveydelle lihavuuden normalisointeineen.
Et välitä ihmisten kiloista, mutta olet huolestunut ja pidät positiivisuutta jopa vaarallisena? On vähän ristiriitaa vaihteeks.
Lihava saa olla, kunhan ei ole iloinen.
Lihava saa olla, kunhan ei yritä kaupata sitä varsinkaan nuoremmalle väestölle "ihanana kehopositiivisena asiana".
Ei ole mitään ristiriitaa, jokainen saa kilonsa kantaa, mutta vaikka olisi kuinka sovussa lihavuutensa kanssa, ei se kai mikään toivottava olotila ole. Kirjoitan vielä auki toiseen kertaan, jotta menisi perilla: jos on iloinen ja tyytyväinen ylipainoinen, se on hyvä asia, mutta jos kauppaa sitä myös muilla autuaana tilana, se on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon ihan alkuun, että olen itse liikunnallinen, lihaksikas ja terve. Harmi että minun pitää sanoa tämä ääneen, jotta mielipidettäni ei heti dumattaisi vetoamalla siihen, että olen itse joku laiska läski jota ei kiinnosta muu kuin sohva ja karkkipussi.
Kehopositiivisuus ei tarkoita lihavuuden ihannointia vaan normista poikkeavan kehon hyväksymisestä ja kiusaamiseen puuttumista. Minusta on äärimmäisen kypsymätöntä aikuisilta ihmisiltä lällätellä lihavuudesta. Ihmisillä on amputaatioita, pigmenttimuutoksia, karvaisuutta, lyhyyttä, pituutta, äärimmäistä laihuutta ja lihavuutta. Sairaudet tai vammat näkyvät kehossa ja lihavuuden taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä, kuten vaikka lääkitys, masennus, kilpirauhasongelmat, liikkumista rajoittava kipusairaus tai aineenvaihdunnan häiriöt. Kohdatessasi lihavan ihmisen, et voi tietää hänen taustojaan ja tarinoitaan. Ihmisille tekisi hyvää joskus vain pitää tupansa kiinni. Jos on pakko hakea paikkaansa hierarkiassa lyttäämällä muita painon tai kehon perusteella, kannattaa miettiä miksi itsellä menee niin huonosti.
Näinpä juuri!
Ei haluta nähdä syitä millekään, vaan takerrutaan siihen "snap judgementtiin" ja ei pystytä päättelemään sellaistakin mahdollisuutta, että itse tuskin pärjäisi sillä vaikeusasteella kovasti paremmin, kuin tämä, jonka taustoja ei tiedetä, eikä tämän tilanteesta ole omakohtaista kokemusta.
- Se tietää parhaiten, miten tilanteessa tulisi pystyä toimia, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta vastaavasta toimintaympäristöstä.
Let's do a s a f e s p a c e !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat haluaa, että heidät hyväksytään sellaisenaan. No entä kun niin vain ei käy? Vaikka tästä kuinka jauhetaan, niin lihavuus ei muutu kauniiksi niiden silmissä kuka ei lihavista tykkää. Sille ei yksinkertaisesti voi yhtään mitään. Ainoa mille voitte tehdä jotain on hyväksyä se tosiasia, ett kaikki vain ei voi tykätä kaikista. Hyväksykää se ja voitte elää vapaina omina itsenänne ihan kuten haluatte.
Ainoa mille kukaan voi tehdä mitään on hyväksyä ihmiset sellaisina kuin ovat, oli sitten iso tai pieni, ruma tai kaunis. Voit pitää suusi kiinni ja olla sanomatta ääneen mitä ajattelet. Myös pitää ilmeesi kurissa jos joku ei miellytä. TÄTÄ sanotaan kehopositiivisuudeksi eli kehorauhaksi. Lapset sanoo suoraan mitä ihmettelevät mutta normaalin aikuisen ihmisen pitää osata pitää suunsa kiinni.
Minä en ole ikipäivänä sanonut ääneen kellekkään lihavalle mitään hänen kiloistaan. Ilmeenikään ei värähdä kun näen läskin, koska minua ei kiinnosta minkä painoinen joku on. Sanon vain tässä yleisesti, että toisten ihmisten mieliä ei vain voi väkisellä muuttaa miksikään. Vain omaa itseä voi muuttaa.
Vaikka itse olen ollut hiljaa läskien kanssa, niin minua on arvosteltu kovasti minun laihuudestani koko elämäni. Luuletteko, että se on yhtään sen parempi kuin lihavan haukkuminen? Kaikista eniten juuri ylipainoiset ovat räkyttäneet ja arvostelleet ja miettineet mitä minä syön ja miksi olen niiiiiiin kauheeeen laiha. "Ota pullaa, niin kasvat vähäsen".
Mutta hei, minä olen sinut tämän asian kanssa, koska minä olen tehnyt sen henkisen työn ja hyväksynyt itseni vaikka muut sanoisi mitä. Ja sitä samaa suosittelen läskeillekin. Mitä väliä mitä muut sanoo tai ajattelee? Ei yhtään mitään väliä. En oikeasti edes usko, että niitä ääneen arvostelijoita niin paljon edes on, paitsi jossain lääkärissä, kun se on heidän työtään puuttua itsensä vahingoittamiseen. Suurin ongelma läskeillä on heidän omassa päässään. Joten get over it tai tee jotain sille.
Naurettavaa vaan tämä kaksinaismoralismi, kun kehopositiivisten kerhoon pääsee vain läskit ja laihat ei. Läskien mielestä laihoja saa haukkua rajattomasti, mutta annas olla kun läskille sanotaan, että olet epäterveellisen lihava.
Sanomisistasi huolimatta tulee jotenkin tunne, että et näytä olevan sinut.
Ihan varmasti tulee tunne, kun tämä aihe saa minut kiehumaan. Sinut olen itseni kanssa, mutta vi tuttaa elää tällaisen ilmiön maailmassa. Oikeasti jos teillä läskeillä olisi hyvä olla itsenne kanssa, niin teidän ei tarvitsisi etsiä sitä hyväksyntää muualta. Ei tarvisi edes puhua tästä. Iloisena voisitte nautiskella elämästä ja kaikilla olisi kivaa. Nyt vain yritätte väen vängällä saada yleisen asenteen muuttumaan sellaiseksi, että ensin teistä pitäisi tykätä ja teidät hyväksyä, jotta te itse voisitte olla tyytyväisiä itseenne. Ei se toimi ikinä niin päin, vaan ensin oma mieli ja sitten muu maailma muuttuu.
Tietenkin ylipainoisilla on huono olla itsensä kanssa! Kun ei se läskinä eläminen ole mukavaa. Kaikesta huolimatta suurin osa haluaisi olla laiha tai edes normaalipainoinen. Voi hyvänen aika, tästähän täälläkin on mekastettu, kun läskit eivät ymmärrä hävetä vaan yrittävät jopa iloita lihavuudestaan. Ne porsaat. Eli mikään ei käy teille!
Ihanne olisi se, ettei ihmisiä arvotettaisi sen ulkomuodon perusteella, kuten ei värin, iän ym. Onko tämä vaikea ymmärtää?Minä en ole arvottanut ainakaan ketään yhtään minkään perusteella. Mutta juuri tuossa mainitsemassasi "lihavuudesta iloitsemisessa" tai kehopositiivisuuden kautta lihavuuden normalisoinnissa minulla menee raja. Seuraavaksi hyvin ylilyövä provokatiivinen lause: seuraavaksi varmaan pedopositiivisuus tai hepopositiivisuus. Ovathan nekin tiloja, joille ihminen ei voi mitään ja kuitenki se kehopositiivinenkin kaikessa hienossa suivaitsevaisuudessaan noita kammoksuu....
Jaa mitähän yritit provollas sanoa? Ei auennut.
Et siis edelleenkään ymmärrä, mitä sillä positiivisuudella haetaan? Ei iloa lihavuudesta, vaan siitä huolimatta! Et vaikka olis lihava, on ihmisenä hyvä ja hyväksyttävä. Ettei se lihavuus määritä ihan kaikkea..
Sanot, ettet arvota ketään sen perusteella, mut todistat täysin päinvastaista kaikella muulla sanomisellasi.Jos ei auennut, en voi mitään.
Lihava ihminen voi olla ihan omassa rauhassaan tyytyväinen ja hyvä, mutta siitä ei kannata yrittää tehdä normia eikä sen suhteen kannata mennä minkään tekosyyn taakse.
Se ongelma on just siinä kun ylipainoisten EI ANNETA olla rauhassa omana itsenään. Toiset kokevat oikeudekseen nimitellä. Kukaan ei missään yritä siitä tehdä normaalia vaan pyytää että saisi olla oma itsensä kehopositiivisuusteemalla eli kehorauhaa jokaiselle, myös ylipainoisille. Ainoastaan sinun kaltainen vänkääjä joka ei halua ymmärtää kehopositiivisuutta, väittää että sitä halutaan pitää normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat haluaa, että heidät hyväksytään sellaisenaan. No entä kun niin vain ei käy? Vaikka tästä kuinka jauhetaan, niin lihavuus ei muutu kauniiksi niiden silmissä kuka ei lihavista tykkää. Sille ei yksinkertaisesti voi yhtään mitään. Ainoa mille voitte tehdä jotain on hyväksyä se tosiasia, ett kaikki vain ei voi tykätä kaikista. Hyväksykää se ja voitte elää vapaina omina itsenänne ihan kuten haluatte.
Ainoa mille kukaan voi tehdä mitään on hyväksyä ihmiset sellaisina kuin ovat, oli sitten iso tai pieni, ruma tai kaunis. Voit pitää suusi kiinni ja olla sanomatta ääneen mitä ajattelet. Myös pitää ilmeesi kurissa jos joku ei miellytä. TÄTÄ sanotaan kehopositiivisuudeksi eli kehorauhaksi. Lapset sanoo suoraan mitä ihmettelevät mutta normaalin aikuisen ihmisen pitää osata pitää suunsa kiinni.
Minä en ole ikipäivänä sanonut ääneen kellekkään lihavalle mitään hänen kiloistaan. Ilmeenikään ei värähdä kun näen läskin, koska minua ei kiinnosta minkä painoinen joku on. Sanon vain tässä yleisesti, että toisten ihmisten mieliä ei vain voi väkisellä muuttaa miksikään. Vain omaa itseä voi muuttaa.
Vaikka itse olen ollut hiljaa läskien kanssa, niin minua on arvosteltu kovasti minun laihuudestani koko elämäni. Luuletteko, että se on yhtään sen parempi kuin lihavan haukkuminen? Kaikista eniten juuri ylipainoiset ovat räkyttäneet ja arvostelleet ja miettineet mitä minä syön ja miksi olen niiiiiiin kauheeeen laiha. "Ota pullaa, niin kasvat vähäsen".
Mutta hei, minä olen sinut tämän asian kanssa, koska minä olen tehnyt sen henkisen työn ja hyväksynyt itseni vaikka muut sanoisi mitä. Ja sitä samaa suosittelen läskeillekin. Mitä väliä mitä muut sanoo tai ajattelee? Ei yhtään mitään väliä. En oikeasti edes usko, että niitä ääneen arvostelijoita niin paljon edes on, paitsi jossain lääkärissä, kun se on heidän työtään puuttua itsensä vahingoittamiseen. Suurin ongelma läskeillä on heidän omassa päässään. Joten get over it tai tee jotain sille.
Naurettavaa vaan tämä kaksinaismoralismi, kun kehopositiivisten kerhoon pääsee vain läskit ja laihat ei. Läskien mielestä laihoja saa haukkua rajattomasti, mutta annas olla kun läskille sanotaan, että olet epäterveellisen lihava.
Minä olen ollut lapsena ja nuorena alipainoinen ja kuulin siitä aina, kotona, sukulaisilta, koulussa, töissä ihan joka paikassa ja lähes aina sanojat oli itseäni vanhempia ylipainoisia. Nyt olen ylipainoinen ja taas huomautellaan, olen siis aina ollut väärän kokoinen. Olen aina ollut sitä mieltä että ketään ei pidä haukkua minkään vuoksi. Se on aina yhtä traumaattista. Tietenkään toisen ihmisen mielipiteitä ja sanomisia ei voi muuttaa mutta voi pitää puolensa ja sanoa takaisin.
Kehorauhaa sinullekin.
Sehän noissa sanomisissa on hassua, et ikäänkuin se ihminen ei itse tietäisi, minkä kokoinen on. Et ihan yllättyy, jos koku huomaa ilmoittaa olevas laiha/lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ylipainoinen saa llla rauhassa muiden solvauksilta pitäisi olla ihan itsestäänselvyys ja vain käytötavaton nuija herjaa yhtään ketään ulkonäösta.
Nyt on puhe siitä että ylipainosta jotkut ovat tekemässä normia ja joidenkin mielestä pelkkä keskustelu siitä että se on terveydelle haitallista pitäisi kieltää. Tässä on nyt puurot ja vellit menneet sekaisin joillakin. Se miltä henkilö näyttää ei kuulu muille ja jokainen saa kokea kauniiksi kuka minkäkinlaisen vartalon. Mutta se että aletaan kiistämään ylipainon terveyshaitat ja vaaditaan että jokaisen pitäisi pitää kaikkia kauniina on häiriintynyttä.
Minä en ole kyllä koskaan missään nähnyt kenenkään tekevän ylipainosta normia enkä useinkaan kiistävän terveyshaittoja. On totta että kaikille ei tule ylipainosta sairauksia mutta ei sitä kukaan kiistänyt ole. En ole myöskään nähnyt koskaan kenenkään vaativan että muiden pitää pitää häntä kauniina, oli sitten minkä näköinen ja kokoinen tahansa. Olen nähnyt vain ihmisiä jotka pyytävät kehorauhaa eli haluavat kehopositiivisuutta itselleen. Takana voi olla jäätävän ankaraa työtä ja yritystä päästä kiloista eroon eikä pilkkaaminen auta asiaa, vain pahentaa. Miten sinäkään et tätä ymmärrä?
Mikseivät kehopositiiviset voi olla tyytyväisiä ihan vaan itsekseen tai keskenään? Miksi pitää julistaa lihavuuden ilosanomaa? Kehopositiivisuuden keskeinen viesti on "ei sun tarvii laihduttaa, olet hyvä sellaisena kuin olet" tai "anna vaan periksi kaikille mieliteoille se on ihan luonnollista" tai "ylipainosi on geneettistä, älä usko mitään liikunta/ravintovouhotuksia vaan nauti kaikesta mitä käsiin saat"
Koska sinä et lopeta! Mene hakemaan lääkkeet päävikaasi.
Kehopositiivinen siis saa haukkua toista hulluksi mutta hänellä ei ole ylipainoa, kun hän sen niin ajattelee. Reilukerho kokoontuu!!!
Sinä et edes tiedä kirjoittajan kehokoostumuksesta mitään, mutta lukijat tietävät sinun ruman sielunmaiseman.
EriTuo ei ollut viittaus kehoon (vaikka joku herkkähipiäinen niin ajattelisikin) vaan aatteeseen.
Vai onko niin, että kun kehopositiivinen käsitteenä mielletään lihavuuteen liittyväksi, se osuu arkaan paikkaan?
Seuraava lause saattaa vähän viitata siihen suuntaan:
"Mikseivät kehopositiiviset voi olla tyytyväisiä ihan vaan itsekseen tai keskenään? Miksi pitää julistaa lihavuuden ilosanomaa? "Kyse on tuossakin henkisestä tilasta eikä kehosta (niin kuin täällä monet ovat yrittäneet kehopositiivisuutta selittää)
Minkälainen henkinen tila on lihavuuden ilosanoma?
Kerro sinä minulle, aatten airue. Kyse ei ole siis siitä, mitä on, vaan miten siihen suhtautuu. Sitä tarkoitan.
No sen ymmärrän. Mutta se vaan, lihava daa olla iloinen, lihavuudesta huolimatta. Kuten laihakin. Tai mikä vaan. Sen mielialan sois aina olevan mahdollisimman positiivinen. Siten on helpompi kenties vaikuttaa tiloihin, jos niihin kaipaa muutosta.
70-80 luvulla ei ollut tämän päivän paino-indekseillä olevia ihmisiä, kun katselee tuon ajan kuvia. Liittyisikö asia jotenkin nykyruokavalioon, liikkumiseen ja syödyn ruuan määrään? Ainakin tuntuu siltä, että se normaaliliikunta entisestäänkin vähentynyt, kun kaikki liikkuvat kesä-aikaan ja jopa talvellakin näillä sähkölaudoilla ja -pyörillä. Nuorten kuntokin on kuulemma rapistunut ihan todella paljon verrattuna siihen mitä ollut n. 20v. sitten. Enää ei leikitä pihalla tai harrasteta liikuntaa vapaa-ajalla, kun nettipelit, kännykät ja some vievät mennessään, joka näkyy nuorison oppimistaidoissa ja kyvyissä hallita perusasioita. Nykytyönantajat aivan kusessa näiden tulevien duunarien kanssa, kun perusosaaminen on kateissa ihan perusasioissa esim. lasku- ja lukutaito puutteellista, puhumattakaan sosiaalisista kyvyistä toimia työ-elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain juuri laihdutettua 77kg->68kg.Pituus 170cm.Ja todellakin olen tyytyväisempi ulkonäkööni ja olen mielestäni kauniimpi normaalipainoisena.Minulle ovat jopa miehet flirttailleet jota ei ole tapahtunut vuosiin. Lihavuus on rumaa ja ällöttävää.
Olen samaa mieltä, minulla ylipainoa 30 kg, ei lähde millään tavalla, inhoan itseäni. Vielä enemmän inhoan kun siitä jatkuvasti huomautetaan, ihan kuin en itse sitä tietäisi ja ihan kuin en yrittäisi kaikkeani että siitä pääsisin eroon. Sairaus pitää niistä kynsin hampain kiinni. Joka päivä taistelen 24/7/365. Välillä tekee mieli luovuttaa. Mutta jokaisen suupalan kohdalla mietin voinko syödä vai jätänkö lautaselle.
Voi ei! Olen varma, että juuri tuo taistelu pitää tilanteesi samana. Ei todellakaan ole terve ruokasuhde eikä ylipäätään suhde itsesi kanssa, että jokainen päivä on taistelua.
Tsemppiä siihen, että alat ensinnäkin tulla itsesi kanssa toimeen!
Pääsisin monesta lääkkeestä eroon jos laihtuisin. Ehkä minusta tulisi jopa työkykyinen. Kiitos kuitenkin tsempeistä, sitä saa elämässä todella vähän, kaikkein vähiten tällä palstalla.
Tärkeintä saada mieli paremmaksi, jonka jälkeen on sit voimavaroja keskittyä muuhunkin. Jos ajattelee koko ajan laihtumista, ja ajattelee sen ratkaisevan muut ongelmat, joutuu vaan pettymään itseensä uudestaan ja uudestaan. Ja ihan turhaan. Liika ankaruus ei koskaan tuota hyvää tulosta. Voimia!
Sekin on totta, mutta mieltä voi myös siirtää parempaan ruualla. Siis terveyttä edistävällå ruualla. Ei määrä vaan laatu, kun syö terveellistä, voi syödä vaikka kuinka paljon! Ja se muuttaa oloa iloisemmaksi, ja se Vähän vielä,räväkkää liikuntaa, armollisuutta, katse hetkeksi aurinkoon.
Siinä tulee positiivisuutta keholle ja mielelle ja terveys oaranee ja kaikki muuttuu paremmaksi.
Kyllä, tää on totta.
Itse aloin toipua syvästä masennuksesta unettomuuden vielä vallitessa olemalla auringossa muutaman sekunnin kerrallaan. Siis kasvot kohti aurinkoa aamuisin. Aluksi se teki jopa pahaa. Pakotin itseni siihen, ja lisäsin aikaa pari sekunttia kerrallaan. Ruokaan tai mihinkään muuhun en silloin vielä jaksanut panostaa. Mut siitä se pikkuhiljaa lähti. Jossain vaiheessa sain tiskikoneen täytettyä ilman suurta ahdistusta. Istuin tuolilla koneen vieressä ja hitaasti astia kerrallaan. Jne. Nykyään teen jo päivittäiset ruuat ja panostan kasviksiin ym. Unettomuuden selkä on taittunut. Vain läski on jäljellä.Hieno juttu. Näin se homma toimii. Ihminen on kokonaisuus. Ruoki jotain pientä hyvää, vähitellen, ja siitä tulee energiaa toiseen hyvää ruokkivaan asiaan jne
Ei mitään olet geeniesi vanki -dumaamista, vaan kannustavaa ja positiivista. Pientä, ihmisen kokoista. Ne ihan tavalliset asiat.
Esim. ruuassa mahdollisimman vähän prosessoitu. Ja kuitua ja kasviksia.
Suolistobakteerit kuulemma vaikuttavat paljon lihavuuteen. Ja ne muokkaantuu ravinnon mukana. Prosessoitu ruoka ja sokeri yksipuolistaa niitä ja sit siis lihottaa. Terveellinen kasvis ym. kokojyvä, pähkinä, marjat taas monipuolistavat ja siten taas edistävät myös laihtumista.
Olisko ollut P Borg joka ehdotti, et jatkaa sitä totuttua ruokavaliota, mut asteittain lisää siihen hyviä aineksia. Et ensin aina ne hyvät. Pikkuhiljaa ne huonot ruuat vähenee ja loppuu lopulta päivittäisestä ruuasta, kun niihin ei enää tunne tarvetta.On myös tutkittu ulostesiirtojen avulla tätä bakteerihommaa. Vaikuttaa siltä, että laihan ihmisen ulostesiirto laihduttaa lihavaa ihmistä. En tiedä, mikä tilanne tutkimuksissa nyt on. Enkä löydä lähteitä tähän hätään.
Tämä ulosteensiirto ja elävä enimmäkseen kasviperäinen ruokavalio voisivat hyvinkin kuntouttaa ylipainoisia. Siihen voisi olla hoitolaitoksia, joissa rebootataan ihmisen keho vaikkapa min. 3kk ajan.
Toki usein juurisyy löytyy myös pääkopasta.
On tutkittu, että seksuaalinen hyväksikäyttö -tyyppinen trauma lisää merkittävästi liikalihavuuden todennäköisyyttä.
Psykiatrian palveluista ja psykoterapian tukemisesta pitäisi tulla uusi kansanterveyden ja -talouden parantamisen salainen ase!
🤞
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jestas, 86 sivua, ja ihmiset jajsaa täällä edelleen itkeä JONKUN TOISEN kiloja. O tempora o mores.
Kyse ei ole ihmisten kiloista - en voisi vähempää välittää - mutta tuo kehopositiivisuusliike on ihan oikeasti vaarallinen kansanterveydelle lihavuuden normalisointeineen.
Et välitä ihmisten kiloista, mutta olet huolestunut ja pidät positiivisuutta jopa vaarallisena? On vähän ristiriitaa vaihteeks.
Lihava saa olla, kunhan ei ole iloinen.Lihava saa olla, kunhan ei yritä kaupata sitä varsinkaan nuoremmalle väestölle "ihanana kehopositiivisena asiana".
Ei ole mitään ristiriitaa, jokainen saa kilonsa kantaa, mutta vaikka olisi kuinka sovussa lihavuutensa kanssa, ei se kai mikään toivottava olotila ole. Kirjoitan vielä auki toiseen kertaan, jotta menisi perilla: jos on iloinen ja tyytyväinen ylipainoinen, se on hyvä asia, mutta jos kauppaa sitä myös muilla autuaana tilana, se on väärin.
Kukaan ei koskaan ole missään tällaista kauppaa tehnyt. LOPETA JO!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jestas, 86 sivua, ja ihmiset jajsaa täällä edelleen itkeä JONKUN TOISEN kiloja. O tempora o mores.
Kyse ei ole ihmisten kiloista - en voisi vähempää välittää - mutta tuo kehopositiivisuusliike on ihan oikeasti vaarallinen kansanterveydelle lihavuuden normalisointeineen.
Et välitä ihmisten kiloista, mutta olet huolestunut ja pidät positiivisuutta jopa vaarallisena? On vähän ristiriitaa vaihteeks.
Lihava saa olla, kunhan ei ole iloinen.Lihava saa olla, kunhan ei yritä kaupata sitä varsinkaan nuoremmalle väestölle "ihanana kehopositiivisena asiana".
Ei ole mitään ristiriitaa, jokainen saa kilonsa kantaa, mutta vaikka olisi kuinka sovussa lihavuutensa kanssa, ei se kai mikään toivottava olotila ole. Kirjoitan vielä auki toiseen kertaan, jotta menisi perilla: jos on iloinen ja tyytyväinen ylipainoinen, se on hyvä asia, mutta jos kauppaa sitä myös muilla autuaana tilana, se on väärin.
Voi herra isä sentään. Missä ja kuka sellaista oikeesti tekee? Tää alkaa olla yhtä vainoharhaista, kuin transkeskustelussa jokainen saa olla trans, kunhan ei käännytä muita siihen. En ole ikinä törmännyt kumpaakaan ilmiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jestas, 86 sivua, ja ihmiset jajsaa täällä edelleen itkeä JONKUN TOISEN kiloja. O tempora o mores.
Kyse ei ole ihmisten kiloista - en voisi vähempää välittää - mutta tuo kehopositiivisuusliike on ihan oikeasti vaarallinen kansanterveydelle lihavuuden normalisointeineen.
Et välitä ihmisten kiloista, mutta olet huolestunut ja pidät positiivisuutta jopa vaarallisena? On vähän ristiriitaa vaihteeks.
Lihava saa olla, kunhan ei ole iloinen.Lihava saa olla, kunhan ei yritä kaupata sitä varsinkaan nuoremmalle väestölle "ihanana kehopositiivisena asiana".
Ei ole mitään ristiriitaa, jokainen saa kilonsa kantaa, mutta vaikka olisi kuinka sovussa lihavuutensa kanssa, ei se kai mikään toivottava olotila ole. Kirjoitan vielä auki toiseen kertaan, jotta menisi perilla: jos on iloinen ja tyytyväinen ylipainoinen, se on hyvä asia, mutta jos kauppaa sitä myös muilla autuaana tilana, se on väärin.
Ei kukaan ala lihavaksi, koska joku sanoo sen olevan kivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain juuri laihdutettua 77kg->68kg.Pituus 170cm.Ja todellakin olen tyytyväisempi ulkonäkööni ja olen mielestäni kauniimpi normaalipainoisena.Minulle ovat jopa miehet flirttailleet jota ei ole tapahtunut vuosiin. Lihavuus on rumaa ja ällöttävää.
Olen samaa mieltä, minulla ylipainoa 30 kg, ei lähde millään tavalla, inhoan itseäni. Vielä enemmän inhoan kun siitä jatkuvasti huomautetaan, ihan kuin en itse sitä tietäisi ja ihan kuin en yrittäisi kaikkeani että siitä pääsisin eroon. Sairaus pitää niistä kynsin hampain kiinni. Joka päivä taistelen 24/7/365. Välillä tekee mieli luovuttaa. Mutta jokaisen suupalan kohdalla mietin voinko syödä vai jätänkö lautaselle.
Voi ei! Olen varma, että juuri tuo taistelu pitää tilanteesi samana. Ei todellakaan ole terve ruokasuhde eikä ylipäätään suhde itsesi kanssa, että jokainen päivä on taistelua.
Tsemppiä siihen, että alat ensinnäkin tulla itsesi kanssa toimeen!
Pääsisin monesta lääkkeestä eroon jos laihtuisin. Ehkä minusta tulisi jopa työkykyinen. Kiitos kuitenkin tsempeistä, sitä saa elämässä todella vähän, kaikkein vähiten tällä palstalla.
Tärkeintä saada mieli paremmaksi, jonka jälkeen on sit voimavaroja keskittyä muuhunkin. Jos ajattelee koko ajan laihtumista, ja ajattelee sen ratkaisevan muut ongelmat, joutuu vaan pettymään itseensä uudestaan ja uudestaan. Ja ihan turhaan. Liika ankaruus ei koskaan tuota hyvää tulosta. Voimia!
Sekin on totta, mutta mieltä voi myös siirtää parempaan ruualla. Siis terveyttä edistävällå ruualla. Ei määrä vaan laatu, kun syö terveellistä, voi syödä vaikka kuinka paljon! Ja se muuttaa oloa iloisemmaksi, ja se Vähän vielä,räväkkää liikuntaa, armollisuutta, katse hetkeksi aurinkoon.
Siinä tulee positiivisuutta keholle ja mielelle ja terveys oaranee ja kaikki muuttuu paremmaksi.
Kyllä, tää on totta.
Itse aloin toipua syvästä masennuksesta unettomuuden vielä vallitessa olemalla auringossa muutaman sekunnin kerrallaan. Siis kasvot kohti aurinkoa aamuisin. Aluksi se teki jopa pahaa. Pakotin itseni siihen, ja lisäsin aikaa pari sekunttia kerrallaan. Ruokaan tai mihinkään muuhun en silloin vielä jaksanut panostaa. Mut siitä se pikkuhiljaa lähti. Jossain vaiheessa sain tiskikoneen täytettyä ilman suurta ahdistusta. Istuin tuolilla koneen vieressä ja hitaasti astia kerrallaan. Jne. Nykyään teen jo päivittäiset ruuat ja panostan kasviksiin ym. Unettomuuden selkä on taittunut. Vain läski on jäljellä.Hieno juttu. Näin se homma toimii. Ihminen on kokonaisuus. Ruoki jotain pientä hyvää, vähitellen, ja siitä tulee energiaa toiseen hyvää ruokkivaan asiaan jne
Ei mitään olet geeniesi vanki -dumaamista, vaan kannustavaa ja positiivista. Pientä, ihmisen kokoista. Ne ihan tavalliset asiat.
Esim. ruuassa mahdollisimman vähän prosessoitu. Ja kuitua ja kasviksia.
Suolistobakteerit kuulemma vaikuttavat paljon lihavuuteen. Ja ne muokkaantuu ravinnon mukana. Prosessoitu ruoka ja sokeri yksipuolistaa niitä ja sit siis lihottaa. Terveellinen kasvis ym. kokojyvä, pähkinä, marjat taas monipuolistavat ja siten taas edistävät myös laihtumista.
Olisko ollut P Borg joka ehdotti, et jatkaa sitä totuttua ruokavaliota, mut asteittain lisää siihen hyviä aineksia. Et ensin aina ne hyvät. Pikkuhiljaa ne huonot ruuat vähenee ja loppuu lopulta päivittäisestä ruuasta, kun niihin ei enää tunne tarvetta.On myös tutkittu ulostesiirtojen avulla tätä bakteerihommaa. Vaikuttaa siltä, että laihan ihmisen ulostesiirto laihduttaa lihavaa ihmistä. En tiedä, mikä tilanne tutkimuksissa nyt on. Enkä löydä lähteitä tähän hätään.
Suolistobakteereja muokkaa hyvin paljon myös lääkkeet, esimerkiksi itse söin lapsena antibiootteja kuin leipää. Siihen aikaan niiden vaikutuksesta ei kukaan tiennyt mitään. Ruokavaliokin oli mitä oli, kun syödä ei voinut pahanolon vuoksi. Kukaan ei sokereiden haitallisuudestakaan puhunut, jopa sairaalassa sokerijuomia sai juoda niin paljon kuin halusi. Lapsena olin tikkulaiha, nyt reilusti ylipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain juuri laihdutettua 77kg->68kg.Pituus 170cm.Ja todellakin olen tyytyväisempi ulkonäkööni ja olen mielestäni kauniimpi normaalipainoisena.Minulle ovat jopa miehet flirttailleet jota ei ole tapahtunut vuosiin. Lihavuus on rumaa ja ällöttävää.
Olen samaa mieltä, minulla ylipainoa 30 kg, ei lähde millään tavalla, inhoan itseäni. Vielä enemmän inhoan kun siitä jatkuvasti huomautetaan, ihan kuin en itse sitä tietäisi ja ihan kuin en yrittäisi kaikkeani että siitä pääsisin eroon. Sairaus pitää niistä kynsin hampain kiinni. Joka päivä taistelen 24/7/365. Välillä tekee mieli luovuttaa. Mutta jokaisen suupalan kohdalla mietin voinko syödä vai jätänkö lautaselle.
Lähteepäs. Laihduttamalla. Joo, tiedän että "olet kokeillut". Mutta olet tehnyt sen väärin. Sellaista ihmistä ei ole olemassa, joka ei laihdu. Väärällä tavalla menee tietenkin perseelleen. Syöt liikaa. Jos syöt vähemmän niin laihdut. Se on niin yksinkertaista. Mutta tee homma itsellesi helpommaksi ja älä syö sellaista joka aiheuttaa nälän tunnetta. Eli niitä hiilihydraattipiikkejä. Ja kärvistele perkele nälässä älä syö sitä tunnetta joka kerta pois. Se lähtee syömättäkin, jos jaksat odottaa.
Minä olen täällä nyt sivukaupalla kommentoinut miten aina syytetään valehtelijaksi ja annetaan ohjeita jotka kumoaa toisensa. Olen kokeillut 30v ja paino vain nousee. En yksittäisiä päiviä vaan vuosia ja kuukausia kerrallaan. Olen perkele kärvistellyt nälässä tässä ajassa ja paino tippuu alle 1000 kalorilla päivässä, hyvin hitaasti, mutta sitten en jaksa tehdä mitään kotitöitäkään. Joka kerta jossain vaiheessa järki sanoo että ei tämä ole tervettä. Laihemmat syö kaksi tai kolme kertaa enemmän, mutta miksi minun pitäisi olla nälässä kymmeniä vuosia ilman tulosta. Sitä paitsi laihemmat tulee ihan kettuillakseen syömään aina nenäni eteen oikein ylikorostuneen nautiskellen jäätelöitään ja muita herkkujaan kuin sanoen : " minäpä voin syödä enkä liho!". Laihat oikein nauttivat kun saavat kiusata, näkee miten kiemurtelevat mielihyvästä kun saavat lyödä.
Luulenpa sun syövän liian vähän. Oletko kokeillut jonkun ohjelman kautta, siis Fitfarmin tai muun vastaavan suositusten mukaan? Fitfarmi käskee syömään tosi paljon, mut vähärasvaista ja sokeritonta. Sieltä saa selkeät ohjeistukset. Sulamo ei taida ehdotella ruokia, mut kalorimäärän kylläkin. Tavoite kannattaa laittaa todella hitaaksi. Siten ei liho niin helposti takaisin. Mitä tahansa, kunhan et stressaa ja ole ahdistunut. Se on kamalaa, jos tämä asia vaivaa päivittäin! Ei o ihmisen elämää.
Sori, jos ehdotukset ovat tyhmiä tai oot jo kokeillut.Sulamoa olenkin kokeillut, yllätys yllätys ilman tulosta. Monikin on sanonut että syön liian vähän mutta kun lisään 200-300 kaloria viikkoon, viikon päästä paino on noussut ainakin kilon ja taas menee kuukausia että saan sen pois alle 1000 kalorilla. Kasviksia yritänkin syödä paljon, etenkin nyt kun suolisto niitä kestää. Ja ovat taas edullisia. Välillä jaksan olla stressaamatta mutta sitten itseinho lyö kovaa, etenkin näin hellepäivinä.
Kiitos kuitenkin ystävällisestä kommentistasi, harvinaista täällä, tai missään.
Minä onnistuin sulaminnavulla. Muitakin vastaavia on. Se kalorimäärä oli tosi iso, mitä jouduin opettelee syömään. Ihan en saavuttanut, mut lähelle. Ja todellakin lihoin alkuun kans. Meni ainakin kaksi kuukautta, ennenkuin kääntyi toiseen suuntaan. Tammikuussa aloitin ja kesäkuussa jotkut ihmiset huomasivat muutoksen. Se on siis hidasta, mutta siten pysyvämpää. Ja alkuun joo lihoaa.
Niihin ohjelmiin syötetään myös liikunnan määrät ym.
Katsoin useammasta sen suositellun kalorimäärän, ja olivat hyvin saman suuntaisia kaikki.
Ja niin, sitä proteiinia pitäisi syödä/juoda kans lähes joka aterialla, edes vähän. Pitää nälkää loitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat haluaa, että heidät hyväksytään sellaisenaan. No entä kun niin vain ei käy? Vaikka tästä kuinka jauhetaan, niin lihavuus ei muutu kauniiksi niiden silmissä kuka ei lihavista tykkää. Sille ei yksinkertaisesti voi yhtään mitään. Ainoa mille voitte tehdä jotain on hyväksyä se tosiasia, ett kaikki vain ei voi tykätä kaikista. Hyväksykää se ja voitte elää vapaina omina itsenänne ihan kuten haluatte.
Ainoa mille kukaan voi tehdä mitään on hyväksyä ihmiset sellaisina kuin ovat, oli sitten iso tai pieni, ruma tai kaunis. Voit pitää suusi kiinni ja olla sanomatta ääneen mitä ajattelet. Myös pitää ilmeesi kurissa jos joku ei miellytä. TÄTÄ sanotaan kehopositiivisuudeksi eli kehorauhaksi. Lapset sanoo suoraan mitä ihmettelevät mutta normaalin aikuisen ihmisen pitää osata pitää suunsa kiinni.
Minä en ole ikipäivänä sanonut ääneen kellekkään lihavalle mitään hänen kiloistaan. Ilmeenikään ei värähdä kun näen läskin, koska minua ei kiinnosta minkä painoinen joku on. Sanon vain tässä yleisesti, että toisten ihmisten mieliä ei vain voi väkisellä muuttaa miksikään. Vain omaa itseä voi muuttaa.
Vaikka itse olen ollut hiljaa läskien kanssa, niin minua on arvosteltu kovasti minun laihuudestani koko elämäni. Luuletteko, että se on yhtään sen parempi kuin lihavan haukkuminen? Kaikista eniten juuri ylipainoiset ovat räkyttäneet ja arvostelleet ja miettineet mitä minä syön ja miksi olen niiiiiiin kauheeeen laiha. "Ota pullaa, niin kasvat vähäsen".
Mutta hei, minä olen sinut tämän asian kanssa, koska minä olen tehnyt sen henkisen työn ja hyväksynyt itseni vaikka muut sanoisi mitä. Ja sitä samaa suosittelen läskeillekin. Mitä väliä mitä muut sanoo tai ajattelee? Ei yhtään mitään väliä. En oikeasti edes usko, että niitä ääneen arvostelijoita niin paljon edes on, paitsi jossain lääkärissä, kun se on heidän työtään puuttua itsensä vahingoittamiseen. Suurin ongelma läskeillä on heidän omassa päässään. Joten get over it tai tee jotain sille.
Naurettavaa vaan tämä kaksinaismoralismi, kun kehopositiivisten kerhoon pääsee vain läskit ja laihat ei. Läskien mielestä laihoja saa haukkua rajattomasti, mutta annas olla kun läskille sanotaan, että olet epäterveellisen lihava.
Sanomisistasi huolimatta tulee jotenkin tunne, että et näytä olevan sinut.
Ihan varmasti tulee tunne, kun tämä aihe saa minut kiehumaan. Sinut olen itseni kanssa, mutta vi tuttaa elää tällaisen ilmiön maailmassa. Oikeasti jos teillä läskeillä olisi hyvä olla itsenne kanssa, niin teidän ei tarvitsisi etsiä sitä hyväksyntää muualta. Ei tarvisi edes puhua tästä. Iloisena voisitte nautiskella elämästä ja kaikilla olisi kivaa. Nyt vain yritätte väen vängällä saada yleisen asenteen muuttumaan sellaiseksi, että ensin teistä pitäisi tykätä ja teidät hyväksyä, jotta te itse voisitte olla tyytyväisiä itseenne. Ei se toimi ikinä niin päin, vaan ensin oma mieli ja sitten muu maailma muuttuu.
Tietenkin ylipainoisilla on huono olla itsensä kanssa! Kun ei se läskinä eläminen ole mukavaa. Kaikesta huolimatta suurin osa haluaisi olla laiha tai edes normaalipainoinen. Voi hyvänen aika, tästähän täälläkin on mekastettu, kun läskit eivät ymmärrä hävetä vaan yrittävät jopa iloita lihavuudestaan. Ne porsaat. Eli mikään ei käy teille!
Ihanne olisi se, ettei ihmisiä arvotettaisi sen ulkomuodon perusteella, kuten ei värin, iän ym. Onko tämä vaikea ymmärtää?Minä en ole arvottanut ainakaan ketään yhtään minkään perusteella. Mutta juuri tuossa mainitsemassasi "lihavuudesta iloitsemisessa" tai kehopositiivisuuden kautta lihavuuden normalisoinnissa minulla menee raja. Seuraavaksi hyvin ylilyövä provokatiivinen lause: seuraavaksi varmaan pedopositiivisuus tai hepopositiivisuus. Ovathan nekin tiloja, joille ihminen ei voi mitään ja kuitenki se kehopositiivinenkin kaikessa hienossa suivaitsevaisuudessaan noita kammoksuu....
Jaa mitähän yritit provollas sanoa? Ei auennut.
Et siis edelleenkään ymmärrä, mitä sillä positiivisuudella haetaan? Ei iloa lihavuudesta, vaan siitä huolimatta! Et vaikka olis lihava, on ihmisenä hyvä ja hyväksyttävä. Ettei se lihavuus määritä ihan kaikkea..
Sanot, ettet arvota ketään sen perusteella, mut todistat täysin päinvastaista kaikella muulla sanomisellasi.Jos ei auennut, en voi mitään.
Lihava ihminen voi olla ihan omassa rauhassaan tyytyväinen ja hyvä, mutta siitä ei kannata yrittää tehdä normia eikä sen suhteen kannata mennä minkään tekosyyn taakse.
Se ongelma on just siinä kun ylipainoisten EI ANNETA olla rauhassa omana itsenään. Toiset kokevat oikeudekseen nimitellä. Kukaan ei missään yritä siitä tehdä normaalia vaan pyytää että saisi olla oma itsensä kehopositiivisuusteemalla eli kehorauhaa jokaiselle, myös ylipainoisille. Ainoastaan sinun kaltainen vänkääjä joka ei halua ymmärtää kehopositiivisuutta, väittää että sitä halutaan pitää normaalina.
Halutaan normalisoida se ihminen, ei lihavuus. He, jotka näkevät lihavassa ihmisessä vain lihavuuden, eivät erota näitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Täällä moititaan että normipainoisetkin voi tupakoida, juoda viinaa ym. Mutta kyllähän lihavatkin näin tekee. Miksi jääkiekkoilijoilla tai muilla miljonääreillä ei ole lihavia vaimoja?
Häh, ei siitä olla moitittu, todettu vaan, että ei ne laihojenkaan elämäntavat läheskään aina terveyttä edistäviä ole. Osuiko nyt omaan nilkkaan?
Mitä helvattua nää vaimot liittyy mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Kaikista kehonegatiivisempia ihmisiä tuntemistani ihmisistä ovat sellaiset, jotka eivät itseään hyväksy. Esim äitini. Olen koko lapsuuteni joutunut kuuntelemaan miten joku on lihava, kuinka naapuri on taas lihonut ja anopilla on kaksoisleuka ja sekin söi sitä ja tätä siellä juhlissa. Ikinä ei ollut tyytyväinen kehoonsa ja sitä vihaa sitten kylvi ympäriinsä kaikille, jotka kiinni sai. Ei ääneen kyseisille ihmisille, vaan selän takana ja täysin viattomille uhreille. Hänellä oli jokunen kilo ylipainoa, mutta aina oli kaikki niin huonosti sen suhteen.
Jos hän olisi hyväksynyt itsensä ja lopettanut sen loputtoman jojoilunsa, niin meillä kaikilla olisi ollut paljon helpompaa.
Toinen, joka lihavia vihaa on mieheni, jolla itsellään on myös muutama kilo ylimääräistä ja sen kanssa kamppailee. Mutta selkeästi kun ei kykene elämään itsensä kanssa, niin helposti kehittää siitä ison ongelman, joka taas kehittää lisää negatiivisuutta ympärilleen.
Yhä selvemmin tuntuu, että ylipainoisuus on mielenterveyshäiriö ja sitä pitäisi hoitaa sellaisena. Ei masentunutkaan voi itseään parantaa vain haluamalla olla terve. Pitää kyetä tekemään useita pieniä ja isompia muutoksia, jotta siitä suosta nousee. Mutta se masennus estää sen. Lihavilla on myös joku blokki miksi sitä omaa terveyttä ei kykene varjelemaan. Nämä pitäisi selvittää.
Ehkä asiat joskus muuttuu ja ylipainoisten 'toruminen' lakkaa. Ymmärretään ehkä enemmän niitä juurisyitä ja pureudutaan niihin.
Jännä että ylipainoisilla on ymmärrystä, samoin asiaan perehtyneillä lääkäreillä tai ravitsemuksen asiantuntijoilla tai tutkijoilla. Eikä kyse todellakaan ole synnynnäistä mt ongelmista läheskään aina. Mikään heidän sanomansa ei tule koskaan vakuuttamaan näitä maailman viisaimpia koulujakäymättömiä nimittelijöitä joille ainoa kerran kuultu totuus on että ylipainoiset ahmii kaksin käsin rasvaa ja sokeria, tai valehtelee.
Vain kuolema lopettaa hokemisen. Heillä on mt ongelmia, hurjan paljon. Ylipainoinen reagoi kiusaamiseen, hyvin usein. Kymmeniä vuosia nimittelyä ja vahva aikuinenkin sortuu, saati sitten pieni lapsi. Uhrin syyllistäminen on jotakin käsittämätöntä tässä maassa.
Vierailija kirjoitti:
70-80 luvulla ei ollut tämän päivän paino-indekseillä olevia ihmisiä, kun katselee tuon ajan kuvia. Liittyisikö asia jotenkin nykyruokavalioon, liikkumiseen ja syödyn ruuan määrään? Ainakin tuntuu siltä, että se normaaliliikunta entisestäänkin vähentynyt, kun kaikki liikkuvat kesä-aikaan ja jopa talvellakin näillä sähkölaudoilla ja -pyörillä. Nuorten kuntokin on kuulemma rapistunut ihan todella paljon verrattuna siihen mitä ollut n. 20v. sitten. Enää ei leikitä pihalla tai harrasteta liikuntaa vapaa-ajalla, kun nettipelit, kännykät ja some vievät mennessään, joka näkyy nuorison oppimistaidoissa ja kyvyissä hallita perusasioita. Nykytyönantajat aivan kusessa näiden tulevien duunarien kanssa, kun perusosaaminen on kateissa ihan perusasioissa esim. lasku- ja lukutaito puutteellista, puhumattakaan sosiaalisista kyvyistä toimia työ-elämässä.
Nykynuoriso on kautta historian ollut pilalla, ja tulevaisuus ihan aina pelottava näiden nykynuorten osaamattomuuden takia.
Olisko lihavuus/laihuus henkinen tauti? Menetin kaksi omaista lyhyessä ajassa niin tuntui etten saa iloa muusta kun syömisestä ja tuli kymmenen ylikiloa. Tytär joka tietenkin menetti samat ihmiset laihtui parikymmentä kiloa ja näytti keskitysleiriläiseltä. Taisi syödä vuoden verran vaan perunaa, salaattia ja sianlihaa kun kaikesta muusta voi huonosti. On saanut normaalipainon takaisin mutta itse olen edelleen +8 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain juuri laihdutettua 77kg->68kg.Pituus 170cm.Ja todellakin olen tyytyväisempi ulkonäkööni ja olen mielestäni kauniimpi normaalipainoisena.Minulle ovat jopa miehet flirttailleet jota ei ole tapahtunut vuosiin. Lihavuus on rumaa ja ällöttävää.
Olen samaa mieltä, minulla ylipainoa 30 kg, ei lähde millään tavalla, inhoan itseäni. Vielä enemmän inhoan kun siitä jatkuvasti huomautetaan, ihan kuin en itse sitä tietäisi ja ihan kuin en yrittäisi kaikkeani että siitä pääsisin eroon. Sairaus pitää niistä kynsin hampain kiinni. Joka päivä taistelen 24/7/365. Välillä tekee mieli luovuttaa. Mutta jokaisen suupalan kohdalla mietin voinko syödä vai jätänkö lautaselle.
Lähteepäs. Laihduttamalla. Joo, tiedän että "olet kokeillut". Mutta olet tehnyt sen väärin. Sellaista ihmistä ei ole olemassa, joka ei laihdu. Väärällä tavalla menee tietenkin perseelleen. Syöt liikaa. Jos syöt vähemmän niin laihdut. Se on niin yksinkertaista. Mutta tee homma itsellesi helpommaksi ja älä syö sellaista joka aiheuttaa nälän tunnetta. Eli niitä hiilihydraattipiikkejä. Ja kärvistele perkele nälässä älä syö sitä tunnetta joka kerta pois. Se lähtee syömättäkin, jos jaksat odottaa.
Minä olen täällä nyt sivukaupalla kommentoinut miten aina syytetään valehtelijaksi ja annetaan ohjeita jotka kumoaa toisensa. Olen kokeillut 30v ja paino vain nousee. En yksittäisiä päiviä vaan vuosia ja kuukausia kerrallaan. Olen perkele kärvistellyt nälässä tässä ajassa ja paino tippuu alle 1000 kalorilla päivässä, hyvin hitaasti, mutta sitten en jaksa tehdä mitään kotitöitäkään. Joka kerta jossain vaiheessa järki sanoo että ei tämä ole tervettä. Laihemmat syö kaksi tai kolme kertaa enemmän, mutta miksi minun pitäisi olla nälässä kymmeniä vuosia ilman tulosta. Sitä paitsi laihemmat tulee ihan kettuillakseen syömään aina nenäni eteen oikein ylikorostuneen nautiskellen jäätelöitään ja muita herkkujaan kuin sanoen : " minäpä voin syödä enkä liho!". Laihat oikein nauttivat kun saavat kiusata, näkee miten kiemurtelevat mielihyvästä kun saavat lyödä.
Luulenpa sun syövän liian vähän. Oletko kokeillut jonkun ohjelman kautta, siis Fitfarmin tai muun vastaavan suositusten mukaan? Fitfarmi käskee syömään tosi paljon, mut vähärasvaista ja sokeritonta. Sieltä saa selkeät ohjeistukset. Sulamo ei taida ehdotella ruokia, mut kalorimäärän kylläkin. Tavoite kannattaa laittaa todella hitaaksi. Siten ei liho niin helposti takaisin. Mitä tahansa, kunhan et stressaa ja ole ahdistunut. Se on kamalaa, jos tämä asia vaivaa päivittäin! Ei o ihmisen elämää.
Sori, jos ehdotukset ovat tyhmiä tai oot jo kokeillut.Sulamoa olenkin kokeillut, yllätys yllätys ilman tulosta. Monikin on sanonut että syön liian vähän mutta kun lisään 200-300 kaloria viikkoon, viikon päästä paino on noussut ainakin kilon ja taas menee kuukausia että saan sen pois alle 1000 kalorilla. Kasviksia yritänkin syödä paljon, etenkin nyt kun suolisto niitä kestää. Ja ovat taas edullisia. Välillä jaksan olla stressaamatta mutta sitten itseinho lyö kovaa, etenkin näin hellepäivinä.
Kiitos kuitenkin ystävällisestä kommentistasi, harvinaista täällä, tai missään.Minä onnistuin sulaminnavulla. Muitakin vastaavia on. Se kalorimäärä oli tosi iso, mitä jouduin opettelee syömään. Ihan en saavuttanut, mut lähelle. Ja todellakin lihoin alkuun kans. Meni ainakin kaksi kuukautta, ennenkuin kääntyi toiseen suuntaan. Tammikuussa aloitin ja kesäkuussa jotkut ihmiset huomasivat muutoksen. Se on siis hidasta, mutta siten pysyvämpää. Ja alkuun joo lihoaa.
Niihin ohjelmiin syötetään myös liikunnan määrät ym.
Katsoin useammasta sen suositellun kalorimäärän, ja olivat hyvin saman suuntaisia kaikki.
Ja niin, sitä proteiinia pitäisi syödä/juoda kans lähes joka aterialla, edes vähän. Pitää nälkää loitolla.
Oletan että sinulla ei ole aineenvaihduntasairautta? Onneksi olkoon kun onnistut, hyvä sinä!
Minulle sulamo antoi kalorimääräksi muistaakseni 2000. Tästä lääkäri sanoi että ihan järkyttävä määrä, ei sillä laihdu. 1500 kuulemma kuulostaa myös isolta määrältä.
Suolistobakteerit kuulemma vaikuttavat paljon lihavuuteen. Ja ne muokkaantuu ravinnon mukana. Prosessoitu ruoka ja sokeri yksipuolistaa niitä ja sit siis lihottaa. Terveellinen kasvis ym. kokojyvä, pähkinä, marjat taas monipuolistavat ja siten taas edistävät myös laihtumista.
Olisko ollut P Borg joka ehdotti, et jatkaa sitä totuttua ruokavaliota, mut asteittain lisää siihen hyviä aineksia. Et ensin aina ne hyvät. Pikkuhiljaa ne huonot ruuat vähenee ja loppuu lopulta päivittäisestä ruuasta, kun niihin ei enää tunne tarvetta.
On myös tutkittu ulostesiirtojen avulla tätä bakteerihommaa. Vaikuttaa siltä, että laihan ihmisen ulostesiirto laihduttaa lihavaa ihmistä. En tiedä, mikä tilanne tutkimuksissa nyt on. Enkä löydä lähteitä tähän hätään.