Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"
13.06.2023 |
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen
Ihanaa, vihdoin joku puhuu ääneen!
Kyseessä on niin järkyttävän vaarallinen kansantauti, että nyt ihan oikeasti hyssyttelyn sen ympärillä täytyy loppua.
Kehopositiivisuus terminäkin saa Kivimäen surulliseksi.
En jaksa katsella itselleen valehtelua ja kieroilua. Ihmisen täytyisi tunnustaa itselleen, että on huijannut itseään ja liikkuu liian vähän ja syö liian paljon.
Kommentit (2017)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivinen tarkoittaa että pitää kehostaan ja yrittää unohtaa epävarmuudet, oli minkä kokoinen vaan.
Koska kaikilla on epävarmuuksia. Itselläni on bmi 18 ja esim juuri tänäänkin aloitin päiväni salaatilla koska minulla on ruma olo.
Kun on hyvä fiilis, on helppoa pitää omasta terveydestään huolta.
Palstan trolleilla ei vaan ole termistä mitään käsitystä.[/quote
No ei ole, mutta ei suurella osalla lihavistakaan ole.
En ajattele, että kyse olisi epävarmuuksista vaan itseinhosta, vääristyneestä kehonkuvasta ja tiedostamattomasta itsetuhoisuudesta.Kerroit rumasta olosta. Hyvin hoikka ihminen voi (perusteetta) nähdä itsensä rumana lihavana ja kuihduttaa itseään.
Todella ylipainoinen nainen voi nähdä itsensä kauniina, seksikkäänä jumalattarena pikku topissaan ja minihameessaan, ja suuttuu kun muu maailma ei komppaa harhaa.
Muut näkevät ne löllyvät, tutisevat ja joka puolelta tursuavat ylimääräiset möhkäleet irvokkaina. Vaivalloisesti kävelevä, urheilulliseksi itseään sanova obeesi (ruma lääketieteellinen termi) herättää ihmisissä usein joko sääliä, inhoa tai myötähäpeää.
Olisi tärkeää pystyä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, ilman häpeää tai suuruuskuvitelmia. Silloin pystyisi tekemään jotain paremman mielen- ja kehonterveyden saavuttamiseksi.
Tosiasisia on se, että sairaalloinen ylipaino ei ole kaunista ja se on terveydelle vaarallista. Kuolemanvaarallista samoin kuin anoreksia. Kyse on psyykkisistä traumoista, jotka oireilee kehollisesti.
Kehopositiivisuuden alkuajatus oli antaa rauha mahdollisuudelle parantua. Itsensä huonoksi tunteva ei parannu.
Ketään ei saisi pilkata tai halveksia ali- tai ylipainon takia ja somelle ja medialle pitäisi tehdä jotakin. Some ja media = me muut psyykkisine traumoinemme, jotka saavat meidät käymään laumana toisten kimppuun.
"Kyllä se ylipaino on ollut epänormaalia ja äärimmäisen harvinaista suurimman osan ihmiskunnanhistoriasta. Ylipaino on nykyaikainen "keksintö", eikä edelleenkään normaalia. Jos olisi, sitä ylipainoisia ihmisiä kutsuttaisiin normaalipainoisiksi."
Minä aloitin ala-asteen 70-luvun puolivälissä. Luokallani oli aina 1-2 lihavaa tai "lihavaa" lasta. Kun katson vanhoja luokkakuvia, eivät ne kaikki lihavina pidetyt niin hirveän pulskia välttämättä edes olleet, mutta kun vertailukohtana olivat senaikaiset hoikat lapset, niin ero korostui. Yläasteella sama juttu. Tilanne on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä hyvin radikaalisti. Ensimmäiset pikaruokapaikat ilmaantuivat Suomeen, kun olin parikymppinen, pakasteranskalaiset, pakastepitsat ja erilaiset valmisruuat vähän sitä ennen. Karkki- ja sipsipussien ja limsapullojen koko moninkertaistui. Samaan aikaan ihmisten aktiivisuus väheni ja istuminen lisääntyi. Millään mittarilla suuntaus ei ole ollut hyvä ja jotain tarvitsisi tähän keksiä. Sitä pidän kyllä hyvänä, että on alettu hyväksyä paremmin erilaisia ihmisiä ja heitä näkyy mainoskuvissakin (eri ikäisiä, eri painoisia, vammaisia jne.). Ylipainoisuus on kuitenkin niin haitallista ja tulee niin kalliiksi yhteiskunnille, että sitä ei pitäisi glorifioida yhtään. Tämä on ristiriitainen ja hankala kysymys.
Mielenkiintoinen Prisma-ohjelma tuli ykköseltä. Siinä kerrottiin tutkimuksista, joiden mukaan liikkuminen ja jopa ravinto vaikuttaa ihmisessä sen mukaan, mikä se ihmisen käsitys niiden vaikutuksesta on.
Tämä sai miettimään, josko jo se, että pitää omia valintoja hyvinä, onkin sit niitä käytännössäkin. Ja sit taas ne, jotka pitävät omia elämäntapoja huonoina, vaikuttavat siten myös meidän kehoon.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä se ylipaino on ollut epänormaalia ja äärimmäisen harvinaista suurimman osan ihmiskunnanhistoriasta. Ylipaino on nykyaikainen "keksintö", eikä edelleenkään normaalia. Jos olisi, sitä ylipainoisia ihmisiä kutsuttaisiin normaalipainoisiksi."
Minä aloitin ala-asteen 70-luvun puolivälissä. Luokallani oli aina 1-2 lihavaa tai "lihavaa" lasta. Kun katson vanhoja luokkakuvia, eivät ne kaikki lihavina pidetyt niin hirveän pulskia välttämättä edes olleet, mutta kun vertailukohtana olivat senaikaiset hoikat lapset, niin ero korostui. Yläasteella sama juttu. Tilanne on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä hyvin radikaalisti. Ensimmäiset pikaruokapaikat ilmaantuivat Suomeen, kun olin parikymppinen, pakasteranskalaiset, pakastepitsat ja erilaiset valmisruuat vähän sitä ennen. Karkki- ja sipsipussien ja limsapullojen koko moninkertaistui. Samaan aikaan ihmisten aktiivisuus väheni ja istuminen lisääntyi. Millään mittarilla suuntaus ei ole ollut hyvä ja jotain tarvitsisi tähän keksiä. Sitä pidän kyllä hyvänä, että on alettu hyväksyä paremmin erilaisia ihmisiä ja heitä näkyy mainoskuvissakin (eri ikäisiä, eri painoisia, vammaisia jne.). Ylipainoisuus on kuitenkin niin haitallista ja tulee niin kalliiksi yhteiskunnille, että sitä ei pitäisi glorifioida yhtään. Tämä on ristiriitainen ja hankala kysymys.
Enpä edelleenkään tiedä, missä sitä glorifioidaan. Kukaan yksittänen ylipainoinen ei voi ottaa huolekseen yhteiskuntaa omien kilojen kohdalla. Mikään pilkka tai rangaistus ei myöskään ketään laihduta. Jokaisen ylipaino on henkilökohtainen ongelma. Toivottavasti tähän alkaa löytyä apuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ymmärtänyt kehopositiivisuuden tarkoittavan sitä, että hyväksytään esim. rumat leikkausarvet, oma ruma finninaama, selluliitti, perunanenä tai kalju läntti hiuksistossa tai muuta sellaista. Liika läski on sen positiivisuuden ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ymmärtänyt kehopositiivisuuden tarkoittavan sitä, että hyväksytään esim. rumat leikkausarvet, oma ruma finninaama, selluliitti, perunanenä tai kalju läntti hiuksistossa tai muuta sellaista. Liika läski on sen positiivisuuden ulkopuolella.
Oot ymmärtänyt väärin. Kyllä kyse on positiivisesta suhtautumisesta omaan kehoon. Keho on niin paljon muutakin kuin lihasta tai läskiä.
Ihminen ei ole yhtä kuin bmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hih, ihana itseharha sinulla😁. Oot täysin sukua kaikille pullukoille.
Itse asiassa en ole, minulla toimii itsekuri enkä selittele vaan teen.
Seliseli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ymmärtänyt kehopositiivisuuden tarkoittavan sitä, että hyväksytään esim. rumat leikkausarvet, oma ruma finninaama, selluliitti, perunanenä tai kalju läntti hiuksistossa tai muuta sellaista. Liika läski on sen positiivisuuden ulkopuolella.
Hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on, myös ylipainoisena. Ei tarkoita, ettei voisi myös pudottaa painoa, mutta sitä muutosta ei aja itseinho. Olisi se kauheaa, jos ihminen voisi rakastaa itseään vasta, kun on tietyn painoinen.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä se ylipaino on ollut epänormaalia ja äärimmäisen harvinaista suurimman osan ihmiskunnanhistoriasta. Ylipaino on nykyaikainen "keksintö", eikä edelleenkään normaalia. Jos olisi, sitä ylipainoisia ihmisiä kutsuttaisiin normaalipainoisiksi."
Minä aloitin ala-asteen 70-luvun puolivälissä. Luokallani oli aina 1-2 lihavaa tai "lihavaa" lasta. Kun katson vanhoja luokkakuvia, eivät ne kaikki lihavina pidetyt niin hirveän pulskia välttämättä edes olleet, mutta kun vertailukohtana olivat senaikaiset hoikat lapset, niin ero korostui. Yläasteella sama juttu. Tilanne on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä hyvin radikaalisti. Ensimmäiset pikaruokapaikat ilmaantuivat Suomeen, kun olin parikymppinen, pakasteranskalaiset, pakastepitsat ja erilaiset valmisruuat vähän sitä ennen. Karkki- ja sipsipussien ja limsapullojen koko moninkertaistui. Samaan aikaan ihmisten aktiivisuus väheni ja istuminen lisääntyi. Millään mittarilla suuntaus ei ole ollut hyvä ja jotain tarvitsisi tähän keksiä. Sitä pidän kyllä hyvänä, että on alettu hyväksyä paremmin erilaisia ihmisiä ja heitä näkyy mainoskuvissakin (eri ikäisiä, eri painoisia, vammaisia jne.). Ylipainoisuus on kuitenkin niin haitallista ja tulee niin kalliiksi yhteiskunnille, että sitä ei pitäisi glorifioida yhtään. Tämä on ristiriitainen ja hankala kysymys.
Olisko kyse lähinnä siitä, että yleisesti hyväksyttäisi se ihminen, kiloista huolimatta. Ettei nähtäisi lihavaa ihmistä vain lihanava olentona, vaan ymmärrettäisi sen olevan vain osa sitä hahmoa, ei osa persoonaa tai muuten määrittävä tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ymmärtänyt kehopositiivisuuden tarkoittavan sitä, että hyväksytään esim. rumat leikkausarvet, oma ruma finninaama, selluliitti, perunanenä tai kalju läntti hiuksistossa tai muuta sellaista. Liika läski on sen positiivisuuden ulkopuolella.
Läskit ovat omineet kokonaan tuon käsitteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ymmärtänyt kehopositiivisuuden tarkoittavan sitä, että hyväksytään esim. rumat leikkausarvet, oma ruma finninaama, selluliitti, perunanenä tai kalju läntti hiuksistossa tai muuta sellaista. Liika läski on sen positiivisuuden ulkopuolella.
Läskit ovat omineet kokonaan tuon käsitteen.
Jep, aina kun on "kehopositiivinen" telkkarissa, ei siellä muita ole kuin näitä hyvinsyöneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katsoin tuossa eilen sam smithin konserttia areenasta ja siinähän on kehopositiivinen mies. Keikistelee lavalla ihan estottomasti eikä se pahalta näytä. Ei pyytele anteeksi omaa olemassaoloaan juuri sellaisena kuin nyt on.
areena.yle.fi/1-65558675
Alue: Aihe vapaa
Eli syöt salaattia kun on "ruma olo"? Mitä syöt, kun on paha fiilis, jos syöt terveellisesti kun on hyvä fiilis?
Alhainen BMI. Sori, tuosta ja asenteesta voi jo päätellä jotain.