Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen
Ihanaa, vihdoin joku puhuu ääneen!
Kyseessä on niin järkyttävän vaarallinen kansantauti, että nyt ihan oikeasti hyssyttelyn sen ympärillä täytyy loppua.
Kehopositiivisuus terminäkin saa Kivimäen surulliseksi.
En jaksa katsella itselleen valehtelua ja kieroilua. Ihmisen täytyisi tunnustaa itselleen, että on huijannut itseään ja liikkuu liian vähän ja syö liian paljon.
Kommentit (2017)
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on epäterveellistä ja kasvattaa sairauksien riskejä. Tämän faktan tunnustaminen ei tarkoita että vihaa lihavia.
Se fakta on kaikkien lihavien tiedossa. Tämä ketju on kyllä osoittanut sen, että osa ihan oikeasti vih aa nimenomaan niitä ihmisiä, ei vain sitä läskiyttä. Tai ehkä vih a on liian voimakas ilmaisu, halveksuu on lähenpänä totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Oikein.
Mun mielestä on järkyttävää miten reippaasti ylipainoiset ihmiset hokee miten hyvä olo heillä on kehossaan. No ei varmasti ole. Ylipainoon turtuu, kun ei tiedä "paremmasta" = terveestä, normaalipainoisesta kehosta. Ei kaikkien tarvitse olla mallin mitoissa, koska meitä on kuitenkin niin eri kokoisia ja jokaisen ruumiinrakenne on uniikki.
Itsellä on ihan helvetin vaikea ruokasuhde, joka on alkanut varhaislapsuudessa. Pienenä en syönyt, ala-asteikäisenä rupesin syömään tunteisiin koulukiusaamisen seurauksena. Olen jojoillut lähes koko aikuisikäni, tavoitteena on olla terve ja hyvinvoiva. Nyt olen kuitenkin tehnyt jotain oikein, koska huhtikuusta on pudonnut lähes 10 kiloa :).
Hieno homma! Aika paljolti tuo on itsestä kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esim. lääkäreiden pitää voida keskustella asiallisesti potilaan ylipainosta, samoin muiden terveysalan ammattilaisten. Ei siten ettei asiaa voi ottaa puheeksi, koska "joku voi pahoittaa mielensä" mutta ei myöskään siten, että ollaan yksioikoisia moukkia.
Mutta jo sanan ylipaino sanominen on kehopositiiviselle sama kuin haukkuisit häntä manneksi tai flirttailisit metoo-aktivistille.
Ei voi olla niin, että amerikkalainen poliittinen korrektius hiipii Suomeen joka takaovesta
Kuinka monelle olet sen sanonut ja missä yhteyksissä? Sehän riippuu täysin kontekstista. Jos olet sanonut ilman mitään hyvää syytä kaikille ylipainoisille, että ovat yylipainoisia, se on sama, kuin kaikki sinut kohtaavat ihmiset sanoisivat sinua tyhmäksi.
Kyse oli tässä yhteydessä lääkäreistä - minä en ole koskaan kenenkään kiloihin puuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista kehonegatiivisempia ihmisiä tuntemistani ihmisistä ovat sellaiset, jotka eivät itseään hyväksy. Esim äitini. Olen koko lapsuuteni joutunut kuuntelemaan miten joku on lihava, kuinka naapuri on taas lihonut ja anopilla on kaksoisleuka ja sekin söi sitä ja tätä siellä juhlissa. Ikinä ei ollut tyytyväinen kehoonsa ja sitä vihaa sitten kylvi ympäriinsä kaikille, jotka kiinni sai. Ei ääneen kyseisille ihmisille, vaan selän takana ja täysin viattomille uhreille. Hänellä oli jokunen kilo ylipainoa, mutta aina oli kaikki niin huonosti sen suhteen.
Jos hän olisi hyväksynyt itsensä ja lopettanut sen loputtoman jojoilunsa, niin meillä kaikilla olisi ollut paljon helpompaa.
Toinen, joka lihavia vihaa on mieheni, jolla itsellään on myös muutama kilo ylimääräistä ja sen kanssa kamppailee. Mutta selkeästi kun ei kykene elämään itsensä kanssa, niin helposti kehittää siitä ison ongelman, joka taas kehittää lisää negatiivisuutta ympärilleen.
Yhä selvemmin tuntuu, että ylipainoisuus on mielenterveyshäiriö ja sitä pitäisi hoitaa sellaisena. Ei masentunutkaan voi itseään parantaa vain haluamalla olla terve. Pitää kyetä tekemään useita pieniä ja isompia muutoksia, jotta siitä suosta nousee. Mutta se masennus estää sen. Lihavilla on myös joku blokki miksi sitä omaa terveyttä ei kykene varjelemaan. Nämä pitäisi selvittää.
Ehkä asiat joskus muuttuu ja ylipainoisten 'toruminen' lakkaa. Ymmärretään ehkä enemmän niitä juurisyitä ja pureudutaan niihin.
Jännä että ylipainoisilla on ymmärrystä, samoin asiaan perehtyneillä lääkäreillä tai ravitsemuksen asiantuntijoilla tai tutkijoilla. Eikä kyse todellakaan ole synnynnäistä mt ongelmista läheskään aina. Mikään heidän sanomansa ei tule koskaan vakuuttamaan näitä maailman viisaimpia koulujakäymättömiä nimittelijöitä joille ainoa kerran kuultu totuus on että ylipainoiset ahmii kaksin käsin rasvaa ja sokeria, tai valehtelee.
Vain kuolema lopettaa hokemisen. Heillä on mt ongelmia, hurjan paljon. Ylipainoinen reagoi kiusaamiseen, hyvin usein. Kymmeniä vuosia nimittelyä ja vahva aikuinenkin sortuu, saati sitten pieni lapsi. Uhrin syyllistäminen on jotakin käsittämätöntä tässä maassa.Joo kouluja ei ole käyty eikä opittu muutenkaan mitään. Kaikki opit tulee tositv:stä. Katsotaan suurlihavien tosiohjelmia USAsta ja muualta missä näytetään miten ne ahmii ja siitä päätellään että näin ne kaikki tekee.
Tuskin kukaan, kouluja käynyt tai käymätön, katsoo noita ohjelmia sillä silmällä. Sosiaalipornoahan nuo on, ja huonoa sellaista.
Kyllä ne ohjelmat toimii vieroittavina, jos minään. Onhan se ällöttävää katsottavaa, kun kukaan ahmii.
Se mikä minusta on huono asia, et monessa ohjelmissa nämä haasteet ruuan suhteen ovat aina niin äärimmäisiä. Se antaa valheellisen kuvan ongelmasta. Olet mitä syöt ohjelmassakin ne herkkulaatikot ym. ovat niin lavastettuja. Siinä vaan helposti harhautuu ajattelemaan, et ei meillä ole tollaisia herkkuvarastoja tai en minä syö sushia kuutta kertaa viikossa. Joten minulla ei ole tuota ongelmaa. Niissä liioitellaan huonoja tapoja, joten niistä ei löydy kosketuspintaa tavisylipainoiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli palstan mukaan aina pitää ensin tutkia kaikki sairaudet ja kuvata aivot yms, ja viimeisenä vasta kysyä elintavoista..
Koska eihän nyt lihavuus voi olla itse tehtyä.
Miksi sinulle on tärkeää päästä sanomaan toiselle ilkeästi? Mitä väliä sillä edes onko lihavuus itsetehtyä vai sairaudesta jos tavoitteena on laihtua? Jos elämäntavoissa on muutettavaa niin sitten niitä voi muuttaa mutta miksi siihen pitää jäädä jankkaamaan ja syyllistämään että toinen on saattanut syödä väärin? Miksi sinulle on kaikista tärkeintä korostaa sitä että kuinka oikeaoppinen sinä olet ja kuinka väärin muut ovat tehneet? Miksi energiaa ei voi käyttää siihen että jatkossa eläisi terveemmin, miksi käyttää kaikki energia menneisyyteen?
En ole muuten ikinä nähnyt normaalipainoista ihmistä joka söisi täydellisen 100 % oikeaoppisesti. Siellä Prisman karkkihyllylläkin aina näkyy vain normaalipainoisia, ikinä en ole nähnyt siinä ylipainoista.' Miksi et hauku normaalipainoisia epäterveesti eläviä roskan syöjiä jotka hommaavat itselleen ruokavalinnoillaan sairauksia? Taidat olla itsekin sellainen.
Eihän tuo edes ollut mitään ilkeää - totuus ei hyvä, totuus ei paha, totuus vain totuus. Varmasti 99% ylipainoisista homma korjaantuisi ihan elämäntaparemontilla. Sitten on niitä täälläkin kirjoittaneita, joilla homma on jotensakin kimurantti.
Normaalipainoisten ruokavalliota on turha alkaa ruotia sen kummemmin, ainakin sokerin ja rasvan määrä on maltillinen. Karkkihyllyllä käyviä on turha myöskään syyllistää - heissäkin on niitä, jotka malttavat ostaa ja syödä pari sataa grammaa ja sitten niitä, jotka ostavat kilon pari "viikkoa varten", mutta syövät sen samana iltana.
Sokerin ja rasvan määrä maltillinen normaalipainoisella???? No ei todellakaan ole. Monet voivat olla laihojaläskejä. Eräs kaverini on tällainen. Joka ilta syö puolikkaan suklaalevyn ja joka päivä kahvin kanssa jonkun leivonnaisen. Proteiini puuttuu ruokavaliosta usein. Olen nähnyt kuinka hänen rasvaprosenttinsa oli päälle 40. Kyllä normaalipainoisenkin kannattaa terveydestään pitää huolta, esim. kolesteroliarvoistaan ja ravinteiden saannista. Terveellinen ruokavalio näkyy normaalipainoisellakin ihon hehkeytenä ja paksuina hiuksina. Esim. itselläni oli ohut tukka kun söin normiruokaa eli tavallista sekaruokaa lapsuuden ja nuoruuden, mutta kun muutin omilleni ja innostuin terveysruoasta, hiuksistani tuli mielettömän paksut ja ihostani heleä.
Ylipainoisella rasva- ja sokerimäärä on ihan yhtä "maltillinen" kuin normaalipainoisellakin, poislukien ahmimishäiriöiset. Itsekin söin paljon enemmän rasvaa ja sokeria hoikkana, esim. lapsena sain rajattomasti kaikkia herkkuja En vaan lihonut silloin koska elin aktiivista elämää.
Itse syön kasvirasvaa noin 50-60 g päivässä, se tulee kasvisruoan mukana, ei herkuista. Sokerisia herkkuja syön paljon vähemmän kuin muut ihmiset. Kuituja tulee 40-65 g. Kolesterolia 0.
t. kilpirauhasen vajauksesta toipuva laihtuja 90 kg
Anna hänen olla "ruokapositiivinen" äläkä valita. Tuo on ihan yhtälailla sheimaamista kuin läskiksi haukkuminen (ja lisäksi kateutta). Voisiko olla myös, että hän vetää sen suklaalevyn salitreenin ja 10 km lenkin jälkeen? Rasvaprosentti EI VOI olla noin korkea normaalipainoisella - silloin ei olisi esim. luita just ollenkaan.
Hän on osittain invalidi. Käy kävelyllä rollaattorin kanssa pari kertaa viikossa ja uimassa kerran viikossa. Minä taas treenaan useamman tunnin viikossa ja ohjaan liikuntaa 3 iltana. En edes hoikkana vedellyt 5 h treenien jälkeen suklaalevyjä.
Oli minullakin korkea rasvaprossa kun painoin 59 kg, mutta rinnoistakin minulla näkee että on rasvaa paljon. En muista paljonko minulla oli mutta lienee minullakin ollut yli 40 kun ihmettelin että miten minun painosta voi olla puolet rasvaa.
Kyllä minä tunnen useammankin normaalipainoisen jotka mättävät suklaata, pullaa, sipsiä, pizzaa jne. paljon enemmän kuin minä.
Kannattaisi vähän miettiä sinunkin omia ennakkoluulojasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein.
Mun mielestä on järkyttävää miten reippaasti ylipainoiset ihmiset hokee miten hyvä olo heillä on kehossaan. No ei varmasti ole. Ylipainoon turtuu, kun ei tiedä "paremmasta" = terveestä, normaalipainoisesta kehosta. Ei kaikkien tarvitse olla mallin mitoissa, koska meitä on kuitenkin niin eri kokoisia ja jokaisen ruumiinrakenne on uniikki.
Itsellä on ihan helvetin vaikea ruokasuhde, joka on alkanut varhaislapsuudessa. Pienenä en syönyt, ala-asteikäisenä rupesin syömään tunteisiin koulukiusaamisen seurauksena. Olen jojoillut lähes koko aikuisikäni, tavoitteena on olla terve ja hyvinvoiva. Nyt olen kuitenkin tehnyt jotain oikein, koska huhtikuusta on pudonnut lähes 10 kiloa :).
Hieno homma! Aika paljolti tuo on itsestä kiinni!
Kiitos! Niinhän se on. Käyn asiaa läpi myös lääkärin ja psykologin kanssa. Koen, että tärkeintä on selvittää se pääsyy tunnesyömiselle. En tietenkään voi suojella itseäni koko loppuelämää, pettymyksiä yms. tulee läpi elämän, mutta että kanavoisi sen pahan olon sitten johonkin muuhun. Vaikkapa kirjoittamiseen tai lenkkeilyyn, mikä itsestä tuntuu parhaalta.
Mistään en ole luopunut, olen vaan ruvennut kävelemään enemmän ja syömään oikein kunnon kotiruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on epäterveellistä ja kasvattaa sairauksien riskejä. Tämän faktan tunnustaminen ei tarkoita että vihaa lihavia.
Kun olin hoikka, ei minulle tullut mieleenkään mennä noin sanomaan kenellekään lihavalle koska älysin että he tietävät sen itsekin. Sen sijaan jaoin terveellisten ruokien ohjeita esim. linssikeitto, ihanat salaatit, smoothiet(innostin monet näihin jo 90-luvulla vaikka silloin ei ollutkaan sanaa smoothie) ja vein heitä liikuntatunneille ja terveysruokaravintoloihin kuten silvopleehen.
Vierailija kirjoitti:
Oikein.
Mun mielestä on järkyttävää miten reippaasti ylipainoiset ihmiset hokee miten hyvä olo heillä on kehossaan. No ei varmasti ole. Ylipainoon turtuu, kun ei tiedä "paremmasta" = terveestä, normaalipainoisesta kehosta. Ei kaikkien tarvitse olla mallin mitoissa, koska meitä on kuitenkin niin eri kokoisia ja jokaisen ruumiinrakenne on uniikki.
Itsellä on ihan helvetin vaikea ruokasuhde, joka on alkanut varhaislapsuudessa. Pienenä en syönyt, ala-asteikäisenä rupesin syömään tunteisiin koulukiusaamisen seurauksena. Olen jojoillut lähes koko aikuisikäni, tavoitteena on olla terve ja hyvinvoiva. Nyt olen kuitenkin tehnyt jotain oikein, koska huhtikuusta on pudonnut lähes 10 kiloa :).
Ei hoe. En ole turtunut. Muistan hyvin selvästi miten ihanaa oli tehdä astangajoogaa, olla energinen, vahva, ketterä, notkea. Miten pyöräilin 30 km päivässä jne. Antaisin mitä vaan jos saisin nuo ajat takaisin.
Nyt olen sairauksien ja leikkauksien runtelema, ollut jo 7 vuotta. Onneksi olen löytänyt uudet liikuntalajit mihin olen hurahtanut kun en pysty enää esim. pyöräilemään. Minäkin olen laihtunut 15 kg mutta minulla on sellaisia vaivoja että tiedän että niiden vuoksi en saa enää ikinä sitä ihanaa oloa, vaikka olisinkin hoikka(olin hoikka kun nämä sairaudet alkoivat).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein.
Mun mielestä on järkyttävää miten reippaasti ylipainoiset ihmiset hokee miten hyvä olo heillä on kehossaan. No ei varmasti ole. Ylipainoon turtuu, kun ei tiedä "paremmasta" = terveestä, normaalipainoisesta kehosta. Ei kaikkien tarvitse olla mallin mitoissa, koska meitä on kuitenkin niin eri kokoisia ja jokaisen ruumiinrakenne on uniikki.
Itsellä on ihan helvetin vaikea ruokasuhde, joka on alkanut varhaislapsuudessa. Pienenä en syönyt, ala-asteikäisenä rupesin syömään tunteisiin koulukiusaamisen seurauksena. Olen jojoillut lähes koko aikuisikäni, tavoitteena on olla terve ja hyvinvoiva. Nyt olen kuitenkin tehnyt jotain oikein, koska huhtikuusta on pudonnut lähes 10 kiloa :).
Ei hoe. En ole turtunut. Muistan hyvin selvästi miten ihanaa oli tehdä astangajoogaa, olla energinen, vahva, ketterä, notkea. Miten pyöräilin 30 km päivässä jne. Antaisin mitä vaan jos saisin nuo ajat takaisin.
Nyt olen sairauksien ja leikkauksien runtelema, ollut jo 7 vuotta. Onneksi olen löytänyt uudet liikuntalajit mihin olen hurahtanut kun en pysty enää esim. pyöräilemään. Minäkin olen laihtunut 15 kg mutta minulla on sellaisia vaivoja että tiedän että niiden vuoksi en saa enää ikinä sitä ihanaa oloa, vaikka olisinkin hoikka(olin hoikka kun nämä sairaudet alkoivat).
Kyllä valitettavasti hokee. En tiedä kuinka vanha sinä olet, mutta itse edustan 1990-luvulla syntynyttä sukupolvea. Etenkin nuorten suosimassa tiktokissa tietyt vaikuttajat hokevat sitä miten hyvä olo heillä on +30 kilon ylipainosta huolimatta.
Kaikesta huolimatta, kaikkea hyvää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista kehonegatiivisempia ihmisiä tuntemistani ihmisistä ovat sellaiset, jotka eivät itseään hyväksy. Esim äitini. Olen koko lapsuuteni joutunut kuuntelemaan miten joku on lihava, kuinka naapuri on taas lihonut ja anopilla on kaksoisleuka ja sekin söi sitä ja tätä siellä juhlissa. Ikinä ei ollut tyytyväinen kehoonsa ja sitä vihaa sitten kylvi ympäriinsä kaikille, jotka kiinni sai. Ei ääneen kyseisille ihmisille, vaan selän takana ja täysin viattomille uhreille. Hänellä oli jokunen kilo ylipainoa, mutta aina oli kaikki niin huonosti sen suhteen.
Jos hän olisi hyväksynyt itsensä ja lopettanut sen loputtoman jojoilunsa, niin meillä kaikilla olisi ollut paljon helpompaa.
Toinen, joka lihavia vihaa on mieheni, jolla itsellään on myös muutama kilo ylimääräistä ja sen kanssa kamppailee. Mutta selkeästi kun ei kykene elämään itsensä kanssa, niin helposti kehittää siitä ison ongelman, joka taas kehittää lisää negatiivisuutta ympärilleen.
Yhä selvemmin tuntuu, että ylipainoisuus on mielenterveyshäiriö ja sitä pitäisi hoitaa sellaisena. Ei masentunutkaan voi itseään parantaa vain haluamalla olla terve. Pitää kyetä tekemään useita pieniä ja isompia muutoksia, jotta siitä suosta nousee. Mutta se masennus estää sen. Lihavilla on myös joku blokki miksi sitä omaa terveyttä ei kykene varjelemaan. Nämä pitäisi selvittää.
Ehkä asiat joskus muuttuu ja ylipainoisten 'toruminen' lakkaa. Ymmärretään ehkä enemmän niitä juurisyitä ja pureudutaan niihin.
Jännä että ylipainoisilla on ymmärrystä, samoin asiaan perehtyneillä lääkäreillä tai ravitsemuksen asiantuntijoilla tai tutkijoilla. Eikä kyse todellakaan ole synnynnäistä mt ongelmista läheskään aina. Mikään heidän sanomansa ei tule koskaan vakuuttamaan näitä maailman viisaimpia koulujakäymättömiä nimittelijöitä joille ainoa kerran kuultu totuus on että ylipainoiset ahmii kaksin käsin rasvaa ja sokeria, tai valehtelee.
Vain kuolema lopettaa hokemisen. Heillä on mt ongelmia, hurjan paljon. Ylipainoinen reagoi kiusaamiseen, hyvin usein. Kymmeniä vuosia nimittelyä ja vahva aikuinenkin sortuu, saati sitten pieni lapsi. Uhrin syyllistäminen on jotakin käsittämätöntä tässä maassa.Joo kouluja ei ole käyty eikä opittu muutenkaan mitään. Kaikki opit tulee tositv:stä. Katsotaan suurlihavien tosiohjelmia USAsta ja muualta missä näytetään miten ne ahmii ja siitä päätellään että näin ne kaikki tekee.
Tuskin kukaan, kouluja käynyt tai käymätön, katsoo noita ohjelmia sillä silmällä. Sosiaalipornoahan nuo on, ja huonoa sellaista.
Kyllä ne ohjelmat toimii vieroittavina, jos minään. Onhan se ällöttävää katsottavaa, kun kukaan ahmii.
Se mikä minusta on huono asia, et monessa ohjelmissa nämä haasteet ruuan suhteen ovat aina niin äärimmäisiä. Se antaa valheellisen kuvan ongelmasta. Olet mitä syöt ohjelmassakin ne herkkulaatikot ym. ovat niin lavastettuja. Siinä vaan helposti harhautuu ajattelemaan, et ei meillä ole tollaisia herkkuvarastoja tai en minä syö sushia kuutta kertaa viikossa. Joten minulla ei ole tuota ongelmaa. Niissä liioitellaan huonoja tapoja, joten niistä ei löydy kosketuspintaa tavisylipainoiselle.
No minä en katso noita ohjelmia koska jo elävästäkin elämästä löytyy ahmijoita ja roskan syöjiä. Kuvottaa ihmisten ruokatavat. Ällöttävän näköistä kun ihmiset syövät makkaraa, pizzaa, lohta ym. Hyi että inhottaa. Sipsejä ja karkkeja sun muita. Kanaa! Ei juma! Heidän jääkaappinsa näyttävät kuvottavalta, kuollutta eläintä, väritöntä, harmaata ja kun jääkaapin oven avaa lemahtaa kuvottava haju. Itselläni on kaunis ja värikäs jääkaapin sisältö, kasvisruoka on niin kaunista ja herkullisen näköistä!
ylipainoinen(kilppari) vegaani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein.
Mun mielestä on järkyttävää miten reippaasti ylipainoiset ihmiset hokee miten hyvä olo heillä on kehossaan. No ei varmasti ole. Ylipainoon turtuu, kun ei tiedä "paremmasta" = terveestä, normaalipainoisesta kehosta. Ei kaikkien tarvitse olla mallin mitoissa, koska meitä on kuitenkin niin eri kokoisia ja jokaisen ruumiinrakenne on uniikki.
Itsellä on ihan helvetin vaikea ruokasuhde, joka on alkanut varhaislapsuudessa. Pienenä en syönyt, ala-asteikäisenä rupesin syömään tunteisiin koulukiusaamisen seurauksena. Olen jojoillut lähes koko aikuisikäni, tavoitteena on olla terve ja hyvinvoiva. Nyt olen kuitenkin tehnyt jotain oikein, koska huhtikuusta on pudonnut lähes 10 kiloa :).
Ei hoe. En ole turtunut. Muistan hyvin selvästi miten ihanaa oli tehdä astangajoogaa, olla energinen, vahva, ketterä, notkea. Miten pyöräilin 30 km päivässä jne. Antaisin mitä vaan jos saisin nuo ajat takaisin.
Nyt olen sairauksien ja leikkauksien runtelema, ollut jo 7 vuotta. Onneksi olen löytänyt uudet liikuntalajit mihin olen hurahtanut kun en pysty enää esim. pyöräilemään. Minäkin olen laihtunut 15 kg mutta minulla on sellaisia vaivoja että tiedän että niiden vuoksi en saa enää ikinä sitä ihanaa oloa, vaikka olisinkin hoikka(olin hoikka kun nämä sairaudet alkoivat).
Kyllä valitettavasti hokee. En tiedä kuinka vanha sinä olet, mutta itse edustan 1990-luvulla syntynyttä sukupolvea. Etenkin nuorten suosimassa tiktokissa tietyt vaikuttajat hokevat sitä miten hyvä olo heillä on +30 kilon ylipainosta huolimatta.
Kaikesta huolimatta, kaikkea hyvää sinulle!
Ahaa, olen keski-ikäinen enkä käytä tiktokia. Kyllä minun sukupolvi on tottunut ikuiseen laihduttamiseen vaikka olisi normaalipainoinenkin. Meille on ihan normaalia kahvipöytäkeskustelua tuo että vitsi kun minun vatsa on kasvanut on niin epämukava olo.
On tuo kyllä itsepetosta jos yli satakiloinen kokee olonsa hyväksi. Minulla ylipainoa oli korkeimmillaan 35 kg ja kyllä se oli epämiellyttävää. Paino tuli niin nopeasti että sen eron olossa huomasi selkeästi.
Mutta kyllä minä uskon että nuo tiktokkaajatkin mielellään laihtuisivat, kenties ovatkin yrittäneet tuloksetta. Kun olen katsonut vierestä 150 kiloisen ystäväni kamppailua laihduttamisen kanssa niin siinä on vaan sama kaava, äärilaidasta toiseen -äärirajoitettu ruoka - ääriahmiminen, mitään kultaista keskitietä ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä,mun tuntemat ylipainoiset ostelee ja tilaa woltista,foodorasta kebabia,pizzaa yms rasvapskaa, einesruoilla elävät,tupakkaa kuluu ja alkoakin sitten itketään että rahat loppu. Yksi kaveri on varmaan suomen lihavin, on kaikenlaista sairautta,uniapneaa,astmaa,luukulumaa ja nyt diagnoosina uudempana diabetes.
Tässä se perusklisee: uniapnea ja astma liikalihaville. Jopa diabetes. Ja nivelrikkokin.
Ettekö voisi keskittyä itseenne eikä muihin.
elä ja anna elää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä,mun tuntemat ylipainoiset ostelee ja tilaa woltista,foodorasta kebabia,pizzaa yms rasvapskaa, einesruoilla elävät,tupakkaa kuluu ja alkoakin sitten itketään että rahat loppu. Yksi kaveri on varmaan suomen lihavin, on kaikenlaista sairautta,uniapneaa,astmaa,luukulumaa ja nyt diagnoosina uudempana diabetes.
Tässä se perusklisee: uniapnea ja astma liikalihaville. Jopa diabetes. Ja nivelrikkokin.
Ettekö voisi keskittyä itseenne eikä muihin.
Kliseet on yleensä pääsääntöisesti totta, vaikka eivät pädekään jokaiseen. Nuokin sairaudet ovat yleisempiä lihavilla. Tästä ei päästä yli eikä ympäri.
Ongelmahan on siinä, että toksisen kehopositiivisuuden edistäjät eivät hekään "keskity itseensä" vaan paasaavat massoille, että lihavuuteen liittyvät ongelmat eivät ole totta. Mikä on tosiasioiden vääristelemistä, erona valehteluun vain se että uskovat itsekin omia juttujaan.
Itse kaipaisin rehellisyyttä. Esim. itse juon alkoholia, joka on terveysriski. Se on mulle sen arvoista, joten otan tietoisen riskin. Lihavat voisivat tehdä samoin - todeta että jeps tämä on terveysriski, mutta mulle sen arvoista, joten jatkan näin. Tupakoitsijat osaavat jo tämän. Ei kukaan intä ja uskottele ettei tupakka ole epäterveellistä. Kessuttelijat vaan kohauttaa olkapäitään ja sytyttää. Arvostan asennetta vaikka en arvosta tupakointia.
Tämä myös vapauttaisi tarpeesta vääristellä faktoja ja väittää asioita, jotka eivät ole totta - minkä täytyy olla henkisesti kuluttavaa. Voisi vaan olla rennosti ja todeta että haluan elää näin vaikka se on epäterveellistä. Niin minäkin teen. En yritä väittää alkoholia haitattomaksi, en puolustele, selittele, vähättele, syyttele muita - otan vastuun tekemisistäni ja maksan hinnan jos riskit joskus realisoituu.
Vierailija kirjoitti:
Oikein.
Mun mielestä on järkyttävää miten reippaasti ylipainoiset ihmiset hokee miten hyvä olo heillä on kehossaan. No ei varmasti ole. Ylipainoon turtuu, kun ei tiedä "paremmasta" = terveestä, normaalipainoisesta kehosta. Ei kaikkien tarvitse olla mallin mitoissa, koska meitä on kuitenkin niin eri kokoisia ja jokaisen ruumiinrakenne on uniikki.
Itsellä on ihan helvetin vaikea ruokasuhde, joka on alkanut varhaislapsuudessa. Pienenä en syönyt, ala-asteikäisenä rupesin syömään tunteisiin koulukiusaamisen seurauksena. Olen jojoillut lähes koko aikuisikäni, tavoitteena on olla terve ja hyvinvoiva. Nyt olen kuitenkin tehnyt jotain oikein, koska huhtikuusta on pudonnut lähes 10 kiloa :).
Taas mulle mysteeri, missä nää ylipainoiset tuollaista hokee. Mut toisaalta, hyvä jos näin on. Se itsessään ei ole vielä minkään normalisointia. En oikeasti tunne yhtään ylipainoista, jonka olisi kokoonsa tyytyväinen. Kyllä kaikki haluaisi laihtua.
Onnea laihtumiseen! Toivottavasti tällä kertaa onnistut pysyvästi. Jojoilu tekee laihtumisesta haastavampaa.
Vierailija kirjoitti:
elä ja anna elää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä,mun tuntemat ylipainoiset ostelee ja tilaa woltista,foodorasta kebabia,pizzaa yms rasvapskaa, einesruoilla elävät,tupakkaa kuluu ja alkoakin sitten itketään että rahat loppu. Yksi kaveri on varmaan suomen lihavin, on kaikenlaista sairautta,uniapneaa,astmaa,luukulumaa ja nyt diagnoosina uudempana diabetes.
Tässä se perusklisee: uniapnea ja astma liikalihaville. Jopa diabetes. Ja nivelrikkokin.
Ettekö voisi keskittyä itseenne eikä muihin.
Kliseet on yleensä pääsääntöisesti totta, vaikka eivät pädekään jokaiseen. Nuokin sairaudet ovat yleisempiä lihavilla. Tästä ei päästä yli eikä ympäri.
Ongelmahan on siinä, että toksisen kehopositiivisuuden edistäjät eivät hekään "keskity itseensä" vaan paasaavat massoille, että lihavuuteen liittyvät ongelmat eivät ole totta. Mikä on tosiasioiden vääristelemistä, erona valehteluun vain se että uskovat itsekin omia juttujaan.
Itse kaipaisin rehellisyyttä. Esim. itse juon alkoholia, joka on terveysriski. Se on mulle sen arvoista, joten otan tietoisen riskin. Lihavat voisivat tehdä samoin - todeta että jeps tämä on terveysriski, mutta mulle sen arvoista, joten jatkan näin. Tupakoitsijat osaavat jo tämän. Ei kukaan intä ja uskottele ettei tupakka ole epäterveellistä. Kessuttelijat vaan kohauttaa olkapäitään ja sytyttää. Arvostan asennetta vaikka en arvosta tupakointia.
Tämä myös vapauttaisi tarpeesta vääristellä faktoja ja väittää asioita, jotka eivät ole totta - minkä täytyy olla henkisesti kuluttavaa. Voisi vaan olla rennosti ja todeta että haluan elää näin vaikka se on epäterveellistä. Niin minäkin teen. En yritä väittää alkoholia haitattomaksi, en puolustele, selittele, vähättele, syyttele muita - otan vastuun tekemisistäni ja maksan hinnan jos riskit joskus realisoituu.
Nyt olet asian ytimessä! Kuten sanot, kehopositiivisuudessa ei sinällään ole mitään pahaa, mutta kun se on mennyt juuri tuohon toksisuuteen. Jos joku erehtyy katsomaan ylipainoista sekuntia pidempään, "mitä kyyläät". Tai lihavat ajattelevat, ettà muut ajattelevat, ettà lihava on ällö tms.
Kehopositiivisuus on leimaantunut lihaviin ihmisiin koska melkeimpä joka ikisessä lehtijutussa jossa kehopositiivisuudesta kerrotaan on kuvassa yli satakiloinen hymyilevä tantta mekko päällä. Ja juuri nämä tantat ovat niitä, jotka erittäin todennäköisesti voisivat laihduttaa kunhan vaan ottaisivat itseään niskasta kiinni. Itseaiheutetussa ja ylläpidetyssä lihavuudessa ei ole tasan yhtään mitään positiivista tai ihannoitavaa. Se on sairasta ja epäterveellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esim. lääkäreiden pitää voida keskustella asiallisesti potilaan ylipainosta, samoin muiden terveysalan ammattilaisten. Ei siten ettei asiaa voi ottaa puheeksi, koska "joku voi pahoittaa mielensä" mutta ei myöskään siten, että ollaan yksioikoisia moukkia.
Mutta jo sanan ylipaino sanominen on kehopositiiviselle sama kuin haukkuisit häntä manneksi tai flirttailisit metoo-aktivistille.
Ei voi olla niin, että amerikkalainen poliittinen korrektius hiipii Suomeen joka takaovesta
Kuinka monelle olet sen sanonut ja missä yhteyksissä? Sehän riippuu täysin kontekstista. Jos olet sanonut ilman mitään hyvää syytä kaikille ylipainoisille, että ovat yylipainoisia, se on sama, kuin kaikki sinut kohtaavat ihmiset sanoisivat sinua tyhmäksi.
Kyse oli tässä yhteydessä lääkäreistä - minä en ole koskaan kenenkään kiloihin puuttunut.
Ok, ymmärsin väärin.
Lääkäreissäkin on eroja, miten asiaa lähestyy. Ja missä tilanteessa. Jotkut ovat asian kanssa todellakin oikealla asialla, toiset vain tökeröitä. Vaikka kuinka jankutetaan, että heillä on velvollisuus puuttua, on asiakkaillakin oikeus saada asiallista kohtelua. Muuten sekin on ajan ja resurssien hukkaan heittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli palstan mukaan aina pitää ensin tutkia kaikki sairaudet ja kuvata aivot yms, ja viimeisenä vasta kysyä elintavoista..
Koska eihän nyt lihavuus voi olla itse tehtyä.
Miksi sinulle on tärkeää päästä sanomaan toiselle ilkeästi? Mitä väliä sillä edes onko lihavuus itsetehtyä vai sairaudesta jos tavoitteena on laihtua? Jos elämäntavoissa on muutettavaa niin sitten niitä voi muuttaa mutta miksi siihen pitää jäädä jankkaamaan ja syyllistämään että toinen on saattanut syödä väärin? Miksi sinulle on kaikista tärkeintä korostaa sitä että kuinka oikeaoppinen sinä olet ja kuinka väärin muut ovat tehneet? Miksi energiaa ei voi käyttää siihen että jatkossa eläisi terveemmin, miksi käyttää kaikki energia menneisyyteen?
En ole muuten ikinä nähnyt normaalipainoista ihmistä joka söisi täydellisen 100 % oikeaoppisesti. Siellä Prisman karkkihyllylläkin aina näkyy vain normaalipainoisia, ikinä en ole nähnyt siinä ylipainoista.' Miksi et hauku normaalipainoisia epäterveesti eläviä roskan syöjiä jotka hommaavat itselleen ruokavalinnoillaan sairauksia? Taidat olla itsekin sellainen.
Eihän tuo edes ollut mitään ilkeää - totuus ei hyvä, totuus ei paha, totuus vain totuus. Varmasti 99% ylipainoisista homma korjaantuisi ihan elämäntaparemontilla. Sitten on niitä täälläkin kirjoittaneita, joilla homma on jotensakin kimurantti.
Normaalipainoisten ruokavalliota on turha alkaa ruotia sen kummemmin, ainakin sokerin ja rasvan määrä on maltillinen. Karkkihyllyllä käyviä on turha myöskään syyllistää - heissäkin on niitä, jotka malttavat ostaa ja syödä pari sataa grammaa ja sitten niitä, jotka ostavat kilon pari "viikkoa varten", mutta syövät sen samana iltana.
Sokerin ja rasvan määrä maltillinen normaalipainoisella???? No ei todellakaan ole. Monet voivat olla laihojaläskejä. Eräs kaverini on tällainen. Joka ilta syö puolikkaan suklaalevyn ja joka päivä kahvin kanssa jonkun leivonnaisen. Proteiini puuttuu ruokavaliosta usein. Olen nähnyt kuinka hänen rasvaprosenttinsa oli päälle 40. Kyllä normaalipainoisenkin kannattaa terveydestään pitää huolta, esim. kolesteroliarvoistaan ja ravinteiden saannista. Terveellinen ruokavalio näkyy normaalipainoisellakin ihon hehkeytenä ja paksuina hiuksina. Esim. itselläni oli ohut tukka kun söin normiruokaa eli tavallista sekaruokaa lapsuuden ja nuoruuden, mutta kun muutin omilleni ja innostuin terveysruoasta, hiuksistani tuli mielettömän paksut ja ihostani heleä.
Ylipainoisella rasva- ja sokerimäärä on ihan yhtä "maltillinen" kuin normaalipainoisellakin, poislukien ahmimishäiriöiset. Itsekin söin paljon enemmän rasvaa ja sokeria hoikkana, esim. lapsena sain rajattomasti kaikkia herkkuja En vaan lihonut silloin koska elin aktiivista elämää.
Itse syön kasvirasvaa noin 50-60 g päivässä, se tulee kasvisruoan mukana, ei herkuista. Sokerisia herkkuja syön paljon vähemmän kuin muut ihmiset. Kuituja tulee 40-65 g. Kolesterolia 0.
t. kilpirauhasen vajauksesta toipuva laihtuja 90 kg
Anna hänen olla "ruokapositiivinen" äläkä valita. Tuo on ihan yhtälailla sheimaamista kuin läskiksi haukkuminen (ja lisäksi kateutta). Voisiko olla myös, että hän vetää sen suklaalevyn salitreenin ja 10 km lenkin jälkeen? Rasvaprosentti EI VOI olla noin korkea normaalipainoisella - silloin ei olisi esim. luita just ollenkaan.
Hän on osittain invalidi. Käy kävelyllä rollaattorin kanssa pari kertaa viikossa ja uimassa kerran viikossa. Minä taas treenaan useamman tunnin viikossa ja ohjaan liikuntaa 3 iltana. En edes hoikkana vedellyt 5 h treenien jälkeen suklaalevyjä.
Oli minullakin korkea rasvaprossa kun painoin 59 kg, mutta rinnoistakin minulla näkee että on rasvaa paljon. En muista paljonko minulla oli mutta lienee minullakin ollut yli 40 kun ihmettelin että miten minun painosta voi olla puolet rasvaa.
Kyllä minä tunnen useammankin normaalipainoisen jotka mättävät suklaata, pullaa, sipsiä, pizzaa jne. paljon enemmän kuin minä.
Kannattaisi vähän miettiä sinunkin omia ennakkoluulojasi.
Sama juttu minulla. Useat ystävät syövät huomattavan paljon enemmän, useammin ja herkummin, kuin minä. Olemme vuosien varrella reissanneet ja mökkeilleet niin paljon, että kunkin ruokatavat tulleet tutuiksi. Eikä siinä mitään, näin meidän elimistöt vaan toimii eri tavoin. Se on ollut hyvä oppi. Turha vertailla muihin, kunhan oppii sen oman kropan toimintaperiaatteet. Ja on kans arvostelematta itselle tuntemattomia ihmisiä. Kukaan ei tiedä toisten haasteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein.
Mun mielestä on järkyttävää miten reippaasti ylipainoiset ihmiset hokee miten hyvä olo heillä on kehossaan. No ei varmasti ole. Ylipainoon turtuu, kun ei tiedä "paremmasta" = terveestä, normaalipainoisesta kehosta. Ei kaikkien tarvitse olla mallin mitoissa, koska meitä on kuitenkin niin eri kokoisia ja jokaisen ruumiinrakenne on uniikki.
Itsellä on ihan helvetin vaikea ruokasuhde, joka on alkanut varhaislapsuudessa. Pienenä en syönyt, ala-asteikäisenä rupesin syömään tunteisiin koulukiusaamisen seurauksena. Olen jojoillut lähes koko aikuisikäni, tavoitteena on olla terve ja hyvinvoiva. Nyt olen kuitenkin tehnyt jotain oikein, koska huhtikuusta on pudonnut lähes 10 kiloa :).
Hieno homma! Aika paljolti tuo on itsestä kiinni!
Kiitos! Niinhän se on. Käyn asiaa läpi myös lääkärin ja psykologin kanssa. Koen, että tärkeintä on selvittää se pääsyy tunnesyömiselle. En tietenkään voi suojella itseäni koko loppuelämää, pettymyksiä yms. tulee läpi elämän, mutta että kanavoisi sen pahan olon sitten johonkin muuhun. Vaikkapa kirjoittamiseen tai lenkkeilyyn, mikä itsestä tuntuu parhaalta.
Mistään en ole luopunut, olen vaan ruvennut kävelemään enemmän ja syömään oikein kunnon kotiruokaa.
Kuulostaa hyvältä! Taidat olla oikealla tiellä.
Kuinka monelle olet sen sanonut ja missä yhteyksissä? Sehän riippuu täysin kontekstista. Jos olet sanonut ilman mitään hyvää syytä kaikille ylipainoisille, että ovat yylipainoisia, se on sama, kuin kaikki sinut kohtaavat ihmiset sanoisivat sinua tyhmäksi.