Ärsyttääkö muita kun äänikirjat rinnastetaan lukemiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. Valmistautuessani 80-luvulla ylioppilaskirjoituksiin luin monta äänikirjaa.

Etpäs lukenut. Äänikirjoja ei juurikaan ollut silloin saatavilla.

Kyllä näkövammaisten kirjasto on tarjonnut jo pitkään äänikirjoja.  Näkövammainen isäni kuunteli  paljon äänikirjoja -60 luvulla ja tiedän, että ko kirjastossa oli ainakin myöhemmin kuunneltavia koulukirjojakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Sisältö on sama riippumatta siitä että luetko vai kuunteletko saman kirjan

Lukemiseen käytetään silmiä, kuuntelemiseen korvia. Eli kuuntelu ei ole lukemista.

Jos kysyisi "mistä kirjallisuudesta olet viime aikoina nauttinut?" Vastaukseksi kelpaisi äänikirjojen kuuntelu.

Toki tuohon lukemiskysymykseen on vaikea vastata, koska äänikirjojen kuuntelulle ei ole vielä kunnollista termiä.

Itse luin juuri kuulokkeiden kautta äänikirjaa ja sain Alastalon salin loppuun. Minkä äänikirjan sinä olet viimeksi lukenut vai luetko ylipäätään kirjoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. Valmistautuessani 80-luvulla ylioppilaskirjoituksiin luin monta äänikirjaa.

Etpäs lukenut. Äänikirjoja ei juurikaan ollut silloin saatavilla.

Olihan noita jo ainakin 70-luvulta lähtien. Lastenkirjoja varsinkin, mutta myös dekkareita - Doylea ja Christietä muistaakseni meillä oli ainakin, sellaisissa kirjanmallisissa koteloissa saattoi olla esim 6 kasettia tms. Lastenkirjoja äiti lainasi myös usein kirjastosta kaseteilla silloin kun olin kipeä enkä jaksanut itse lukea.

Kasettien lisäksi meillä oli myös Muumipappa ja meri vinyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjat voisi rajoittaa vain näkövammaisten käyttöön samoin kuin invaruudut liikuntarajoitteisille. Jos osaat ja pystyt lukemaan, miksi pitää kuunnella, jätä se mahdollisuus heille jotka sitä tarvitsevat.

Ennen näin oli, mutta ei onneksi ole enää. Se, että äänikirjat ja myös e-kirjat ovat yleistyneet, tarkoittaa näkövammaisten kannalta valtavaa tarjonnan lisääntymistä. Ei tarvitse enää olla pelkästään Celian tuottamien äänikirjojen varassa, vaan jokainen voi ostaa eri lähteistä ääni- ja e-kirjoja, niitä voi lainata myös muistakirjastoista. Tämä kaikki on lisännyt yhdenvertaisuutta kirjallisuusasioissa.

Juuri niin. Esimerkiksi me näkövammaiset emme ole koskaan lukeneet mitään.

Jos minulta kysytään, että olenko lukenut kirjan X niin saatan vastata kyllä, vaikka olisin sen kuunnellut. Olenko paha rikollinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hyvä, että yksinkertaisemmalle väelle on myös kuuntelumahdollisuus. Enkä viittaa nyt näkövammaisiin tai niihin, jotka kuuntelevat taustahälinänä jotain puuhaillessaan. Jälkimmäinen ei kuitenkaan lukemista ole.

mutta itse olet sen verran yksinkertainen, että kuvittelet kuuntelun ja lukemisen sulkevan toisensa pois ?

En, mutta sinä et ainakaan osaa lukea.

Okei, sellainen johtopäätös. Saat pitää sen . Kivaa iltaa.

Kiitos samoin, sait samantyylisen vastauksen kuin itse annoit. :)

Kiitos. Ja tervetuloa Esim. Kirjallisuuden ystävät -ryhmään. Siellä on todella mukava henki ja ystävällisiä, toistensa mieltymyksiä kunnioittavia ihmisiä juttelemassa :)

Ai kuten: "mutta itse olet sen verran yksinkertainen, että kuvittelet kuuntelun ja lukemisen sulkevan toisensa pois ?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Sisältö on sama riippumatta siitä että luetko vai kuunteletko saman kirjan

Lukemiseen käytetään silmiä, kuuntelemiseen korvia. Eli kuuntelu ei ole lukemista.

Jos kysyisi "mistä kirjallisuudesta olet viime aikoina nauttinut?" Vastaukseksi kelpaisi äänikirjojen kuuntelu.

Toki tuohon lukemiskysymykseen on vaikea vastata, koska äänikirjojen kuuntelulle ei ole vielä kunnollista termiä.

Itse luin juuri kuulokkeiden kautta äänikirjaa ja sain Alastalon salin loppuun. Minkä äänikirjan sinä olet viimeksi lukenut vai luetko ylipäätään kirjoja?

Et lukenut, vaan kuuntelit.

Ei se minua ärsytä, mutta ne ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Eli on väärin sanoa lukeneensa kirjan, jos tosiasiassa on kuunnellut sen jonkun muun lukemana.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta kysytään, että olenko lukenut kirjan X niin saatan vastata kyllä, vaikka olisin sen kuunnellut. Olenko paha rikollinen?

Ei tässä rikoksista puhuta, mutta epätotuushan se kuitenkin on. Lukeminen kun tehdään silmillä aktiivisella toiminnalla, kuuntelu korvilla passiivisesti.

Ei ärsytä. Jos teos on jotenkin koskettanut, tuonut uusia nökökulmia, muuttanut ajattelua, innostanut tutustumaan aiheeseen lisää tai tarjonnut hetkeksi pakopaikan todellisuudesta, on kirja tehnyt tehtävänsä.

Olipa se kirja sitten luettu tai kuunneltu.

Minulle luettiin lapsena paljon.

Minä olen lukenut paljon lapsilleni.

Lukemisella on suuri myönteinen vaikutus lasten kognitiiviselle ja emotionaaliselle kehitykselle.

Vaikka he eivät itse lue vaan kuuntelevat.

Tärkeintä on minusta tarina.

Entä jos en pysty millään muistamaan, olenko lukenut vai kuunnellut jonkin kirjan? Erään ihanan kirjasarjan kohdalla luin osan ja osan kuuntelin. En enää muusta mikä teos oli missäkin formaatissa, muistan vaan miten rakastin niitä kirjoja. Muistan tarinan ja tunteet.

Onko muita kirjojen suurkuluttajia jotka ei jälkikäteen pysty muistamaan, tuliko joku kirja kuunneltua vai luettua? Nyt kun aloin miettimään, lyö ihan tyhjää :D

Todennäköisesti ketään ei kiinnosta, oletko lukenut kirjan vai kuunnellut sen, vai oletko mahdollisesti lukenut kirjan alun ja kuunnellut loppuosan. Ellei sitten kyseessä ole jokin tutkimus, jossa selvitetään äänikirjojen kuuntelun yleisyyttä tai jotain sellaista.

Jos minulta kysyttäisiin vaikka, että kuinka monta Agatha Christien kirjaa olen lukenut, niin tuskin sanoisin, että olen kuunnellut yhden niistä äänikirjana ja lukenut loput, jos ei olisi jotain syytä olettaa että sillä on väliä.

Ärsyttää yhtä paljon kuin se, että joku sanoo laihduttavansa laihdutusleikkauksella tai synnyttäneensä keisarinleikkauksella.

Vierailija kirjoitti:

Ei koska pidän lukemista tavallisena asiana, enkä minään statuskysymyksenä.

Minusta ap ei nostanut lukemista statuskysymykseksi. Lukeminen on tavallinen asia. Mutta tosiasia kuitenkin on, että tekstiä sisältäviä kirjoja luetaan ja ihmisen lukemia sanoja/kirjoja kuunnellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin aloittajan kysymyksen, ja aloin ihmettelemään ihmisten kommentteja äänikirjojen puolesta. Siitähän ei ole kyse ollenkaan.

Minun mielestäni kuunteleminen ei ole lukemista, joten ärsyttää jos se rinnastetaan.

Äänikirjojen kuuntelu vastaa enemmän musiikin kuuntelua mielestäni, koska kappaleetkin voi kertoa tarinaa

Mutta pointti tässä kai oli kuitenkin se, että ap kysyi joltakin ihmiseltä, onko ko henkilö lukenut jotain kirjaa. 

Ja miksi ap tekee tuollaisen kysymyksen? Ehkä keskustellakseen kirjasta, vai miksi? Jos haluaa keskustella, eikö sellainen henkilö kelpaa keskustelukumppaniksi, joka on "vain kuunnellut" eikä oikeasti ole lukenut. Ap ei ilmeisesti tunnusta kokemusta kirjasta tasaveroiseksi jos se on vain kuunneltu?

En ole ap, mutta onhan se vähän sama kun kysyisi, että oletko leiponut kakun ja vastaat joo, vaikka itse asiassa ostit valmiin pakastekakun, jonka joku toinen on tehnyt.

Lukeminen vaatii ihmiseltä kuuntelua enemmän - ihan jo siinä, ettei samalla voi keskittyä muuhun. Eli siinä mielessä olen samoilla linjoilla ap:n kanssa, että on väärin sanoa lukeneensa, jos oikeasti vain kuunteli toisella korvalla, mahdollisesti tuplanopeudella, samalla kun imuroi ja mietti muita asioita.

Minusta asia on paremminkin päinvastoin. Lukiessa voi välillä ajatella jotain muuta ja sitten taas helposti palata sille riville, jota oli lukemassa. Kuunnellessa taas on pakko keskittyä koko ajan, jos ei halua kelata edestakaisin ja etsiä sitä kohtaa johon jäi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua enemmän ärsyttää se että ihmiset sanovat äänikirjojen kuuntelua LUKEMISEKSI. Esimerkiksi kaveri hehkutti juuri tänään kuinka paljon helpompaa äänikirjat ovat tehneet LUKEMISESTA kun nykyisin LUKEMISEEN riittää se että lyödään kuulokkeet korviin ja käydään vaikka samalla lenkillä tai siivotaan kun LUKEE äänikirjaa kuuntelemalla ja kuinka päivässä ehtii nykyisin LUKEA useamman ääniksirjan kun ennen yhden kirjan lukemiseen meni useampi päivä.

Tätä ajoin takaa!

Ap

Samaa mieltä. Miksi on vaikea sanoa "kuuntelin äänikirjaa"? Eihän siinä ole mitään pahaa? Ite tykkään lukea kirjaa, mulle siinä on fiilistä, kun se on fyysisesti kädessä ja siinä on tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. Valmistautuessani 80-luvulla ylioppilaskirjoituksiin luin monta äänikirjaa.

Et siis ole lukenut vaan kuunnellut ylioppilaaksi.

Joskus muinoin oli tapana, että kirjoitettu teksti luettiin aina ääneen, vaikka olisi luettu yksikseen. Hiljaa lukeminen yleistyi vasta myöhemmin.

Vielä 1800-luvulla oli hyvin tavallista ajanvietettä, että joku (esimerkiksi yksi perheenjäsenistä) luki kirjaa ääneen ja muut kuuntelivat. Sen ajan kirjailijat olivat tästä hyvin tietoisia ja ottivat jo kirjoittaessaan huomioon, että tekstin piti soveltua ääneen luettavaksi.

Aivan uudesta ilmiöstä ei ole siis kyse...

Käyttäjä42056 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua enemmän ärsyttää se että ihmiset sanovat äänikirjojen kuuntelua LUKEMISEKSI. Esimerkiksi kaveri hehkutti juuri tänään kuinka paljon helpompaa äänikirjat ovat tehneet LUKEMISESTA kun nykyisin LUKEMISEEN riittää se että lyödään kuulokkeet korviin ja käydään vaikka samalla lenkillä tai siivotaan kun LUKEE äänikirjaa kuuntelemalla ja kuinka päivässä ehtii nykyisin LUKEA useamman ääniksirjan kun ennen yhden kirjan lukemiseen meni useampi päivä.

Tätä ajoin takaa!

Ap

Samaa mieltä. Miksi on vaikea sanoa "kuuntelin äänikirjaa"? Eihän siinä ole mitään pahaa? Ite tykkään lukea kirjaa, mulle siinä on fiilistä, kun se on fyysisesti kädessä ja siinä on tekemistä.

Ei sitä ole vaikea sanoa. Mutta jos joku kysyy, olenko lukenut jonkin kirjan, niin tuntuu turhalta viisastelulta mainita, että olen kuunnellut sen enkä lukenut. Vähän niin kuin se juttu, että pidetäänkö teillä mattoja lattialla? - Ei, kun ne pysyvät pitämättäkin.