Ärsyttääkö muita kun äänikirjat rinnastetaan lukemiseen?
Nykyään usein kun kyselee, että mitä olet viime aikoina lukenut, niin ihmiset vastaa, että olen kuunnellut sitä, tätä ja tuota. Ei se kuuntelu ole sama asia.
Kommentit (435)
Ei kun en ole koskaan lukenut päteäkseni sillä.
Mitä väliä? Sisältö on sama riippumatta siitä että luetko vai kuunteletko saman kirjan
Ei ärsytä ollenkaan ja lukeminen on aina, kautta historian, ollut myös joko oman sisäisen äänen tai jonkun toisen äänen kuuntelua. Samoin kuin kirjoittaminen on aina ollut myös joko itselle tai toiselle sanelua.
Ei koska pidän lukemista tavallisena asiana, enkä minään statuskysymyksenä.
Ei haittaa. Joskus luen, joskus kuuntelen.
Äänikirjan etuna on se, että se on mukana kaikkialla ja illalla sängyssä voi kuunnella ilman valoja (kuulokkeilla häiritsemättä puolison unia). Lukiessa tarvitaan valo.
Äänikirjojen heikkous on hitaus. Lukeminen on paljon nopeampaa.
Ei. Sokealle isälleni äänikirjat olivat pelastus. Itse olen kuunnellut niitä pitkillä automatkoilla, isältä perittyjä. Niissä luetaan se täsmälleen sama teksti kuin kirjassakin on. Täällä Pohjan tähden alla oli paljon mielenkiintoisempi, en koskaan jaksanut lukea sitä mutta kuunnella jaksoin. Veikko Sinisalo on hyvä lukija. Jotkut jutut, kuten Mielensäpahoittaja Litjan versiona on parempi äänenä kuin kirjana.
Ei ärsytä. Valmistautuessani 80-luvulla ylioppilaskirjoituksiin luin monta äänikirjaa.
Mulla on storytel ja usein teen niin, että luen kirjaa e kirjana, ja jos jää oikein jännään kohtaan, jatkan sitä kuuntelemalla kun en voi lukea. Sitten taas vaihdan lukemiseen kun voin. Jotkut kirjat vain luen, koska äänikirjan puolella on huono lukija. Jotkut kirjat vain kuuntelen, koska lukija on niin huippu hyvä ja viihdyttävä.
Kyllä ärsyttää. Eihän se ole lukemista.
En siis ole sitä mieltä että äänikirjat olisivat jotenkin kirjojen lukemista huonompi vaihtoehto eri tilanteissa, vaan enemmänkin tuo tapa kutsua sitä lukemiseksi.
Ap
Mielestäni kuuntelu ja leffan katselu on enemmä rinnastettavissa.
Minua enemmän ärsyttää se että ihmiset sanovat äänikirjojen kuuntelua LUKEMISEKSI. Esimerkiksi kaveri hehkutti juuri tänään kuinka paljon helpompaa äänikirjat ovat tehneet LUKEMISESTA kun nykyisin LUKEMISEEN riittää se että lyödään kuulokkeet korviin ja käydään vaikka samalla lenkillä tai siivotaan kun LUKEE äänikirjaa kuuntelemalla ja kuinka päivässä ehtii nykyisin LUKEA useamman ääniksirjan kun ennen yhden kirjan lukemiseen meni useampi päivä.
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa. Joskus luen, joskus kuuntelen.
Äänikirjan etuna on se, että se on mukana kaikkialla ja illalla sängyssä voi kuunnella ilman valoja (kuulokkeilla häiritsemättä puolison unia). Lukiessa tarvitaan valo.Äänikirjojen heikkous on hitaus. Lukeminen on paljon nopeampaa.
Niinkö? Mä oon lukenut kyllä ihan noista palveluista. Eli samasta paikasta, mistä voi kuunnella voi myös lukea.
Korjaa toki, jos olen käsittänyt väärin.
Ei sillä, en ota kantaa siihen, kumpi on parempi tai huonompi.
Vierailija kirjoitti:
Minua enemmän ärsyttää se että ihmiset sanovat äänikirjojen kuuntelua LUKEMISEKSI. Esimerkiksi kaveri hehkutti juuri tänään kuinka paljon helpompaa äänikirjat ovat tehneet LUKEMISESTA kun nykyisin LUKEMISEEN riittää se että lyödään kuulokkeet korviin ja käydään vaikka samalla lenkillä tai siivotaan kun LUKEE äänikirjaa kuuntelemalla ja kuinka päivässä ehtii nykyisin LUKEA useamman ääniksirjan kun ennen yhden kirjan lukemiseen meni useampi päivä.
Tätä ajoin takaa!
Ap
Tulee mieleen kun lapsena kuuntelin niitä kirjaston äänisatukirjoja. Tarinankertoja siinä kertoi ääneen sadun ja itse katsoin vain kuvat kirjasta. Eipä siinä tosiaan kauheasti lueskeltua tullut.
Vierailija kirjoitti:
Ei ärsytä. Valmistautuessani 80-luvulla ylioppilaskirjoituksiin luin monta äänikirjaa.
Satukasetteja kuuntelit varmaankin. Eihän niitä tainnut muita olla kasarilla, cd-soittimetkin olivat vielä varsin harvinaisia rikkaiden leluja.
Kuuntelisin mielelläni illalla nukkumaan mennessä ääni kirjaa. Mutta lukijan lukunopeus on niin revittävän nopea, ettei huvita kuunnella kirjaa, edes yhtä minuuttia.
Hitaasti ja rauhallisesti, ääneen lukeminen, on kaiketi fyysisesti mahdotonta. Olisin valmis maksamaan äänikirjasta, mitä ikinä pyydetään, jos vaan lukunopeus olisi ratkaisevasti rauhallisempi. Myös taukoja tarvitaan lauseiden välissä.
Ääntä ei myöskään pysty tekniikalla hidastamaan. Se on niin nähty.
Kyllä se ärsyttää. Mutta hyvä, että kuuntelumahdollisuuskin on olemassa. Mun mies ei näe enää lukea, mutta kuuntelee mielellään kirjoja. Itse olen myös jonkun kirjan kuunnellut, mutta en sano lukeneeni sitä.
Lukeminen on lukemista ja kuuntelu kuuntelua.