Vähään tyytyminen, kuinka moni on onnellinen?
Kysymys koskee vähään tyytymistä.
Kertokaa te, jotka olette tyytyneet vähään, onko vähään tyytyminen kuitenkin onnellisuuden lähde ?
Missä asioissa / millä elämän osa-alueilla koette nimenomaan niin, että vähään tyytyminem tekee teidät onnelliseksi?
Itse koen onnelliseksi oloni vaikka olen pitkäaikaistyötön.
On ihana naisystävä, jolle remontoin, kokkaan, teen töitä palkatta, ja liki tauotta.
M
KTM47
Kommentit (11)
Mulla on ihana kumppani mut ruma vuokra asunto ja se kyllä vähän ärsyttää mutta etsinnässä parempi asunto. Elän säästeliäästi ja en ostele paljon.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin, mutta naisena se pitää kyllä sisällään lähinnä miesten välttelyä eikä huonoon mieheen tyytymistä.
Naisena kauneus on sellainen asia mitä tarvitsen, estetiikka, mutta se ei loppujen lopuksi ole mitään älyttömän kallista vaan vaatii vaan siisteyttä, tarkkuutta ja rentoutuneisuutta.
Minulla on karjalaista taustaa ja slaavimammat ovat tunnettuja siitä, että maalailevat kukkia joka paikkaan ja pitävät puutarhoja. Huomaan itsessäni samaa vikaa. En kaipaa mitään hääräilijää lähelleni. Mies josta olen kiinnostunut on taiteellinen ja esteetikko myös. Myös moraalisesti, ei millään perverssillä tavalla.
Moraalisesti taiteellinen???
Kyseenalaistan tyytymis termiä.
Kyllä se elämä vaatii luksuksia joiden ei tosin tarvitse olla hintavia tai edes maksullisia.
Mutta ne pitää löytää eikä tätä saa sotkea tai elämä on helposti rikki.
Olen onnellinen. Mulla on ihana mies, uudehko vuokra-asunto ja kauan toivottu vauva tulossa. Rahassa en ole koskaan kylpenyt, mutta muut asiat ovat paljon tärkeämpiä.
Mä olen onnellinen. Me ollaan mulle niin rakkaan miehen kanssa oltu jo 21 v yhdessä, niistä viimeiset 7 kaksin uusperheen jälkeen. Aikuinen lapsi siis. Elämä on hyvää, kun sen pitää yksinkertaisena, ja onni, se löytyy ihmisen sisältä, kun pysähtyy ja kuuntelee. Ei tarvitse juosta virvatulten perässä tai tavoitella kuuta taivaalta.
20 vuotta tapellut työelämässä. Hirveetä. Kokeillut eri aloja ja työpaikkoja. Missään en ole oikein viihtynyt ja mikään ei ole tuntunut omalta. Muutamakin ammatti opiskeltu. Lopulta päädyin monen mutkan kautta koulun iltasiivoojaksi.
Ja olen ollut onnellinen ja tyytyväinen. Saan tehdä pääosin työni omassa rauhassa yksin. Ja työ on kyllä toisinaan raskasta, mutta pidän työstäni. Ja olen 100% tyytyväinen. En olisi uskonut 20 vuotta sitten, että päädyn siivoojaksi ja olen onnellinen. Ja tuolla olen eläkeikään asti.
Kiitos!
Erosin, koska väsyin siihen, että piti koko ajan olla miehelle seurana, kyläillä ja olla menossa. Pienensin elämänpiiriä. Nyt minulla on aikuiset lapset, työ, harrastus ja ystävät. Ei ole rahaa matkustaa, siihen en ole tyytyväinen. Mutta olen huomannut, että elämän skaalaaminen pienemmäksi on tehnyt minut onnellisemmaksi. Niin sillä tavalla kyllä, vähemmän on enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen. Mulla on ihana mies, uudehko vuokra-asunto ja kauan toivottu vauva tulossa. Rahassa en ole koskaan kylpenyt, mutta muut asiat ovat paljon tärkeämpiä.
Ihana kommentti!
Onnellisuus 🙌
M
KTM47
Asun vuokralla halvassa vuokra asunnossa, kalusteet ja sisustus kirpputorilta, matala-palkka alalla, kokoaikainen vakituinen työ, olen terve, saan ne pakolliset laskut maksettua, saan ostettua ruokaa. Siinäpä se. Tämä riittää. Monella maailman ihmisistä ei ole edes näitä.
Olen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen onnellinen. Me ollaan mulle niin rakkaan miehen kanssa oltu jo 21 v yhdessä, niistä viimeiset 7 kaksin uusperheen jälkeen. Aikuinen lapsi siis. Elämä on hyvää, kun sen pitää yksinkertaisena, ja onni, se löytyy ihmisen sisältä, kun pysähtyy ja kuuntelee. Ei tarvitse juosta virvatulten perässä tai tavoitella kuuta taivaalta.
Oliko tää vittuillua? Sulla on kaikki mitä elämältä voi toivoa: puoliso, jälkikasvua ja olet onnellinen? Niin miten voit sanoa, että tyydyt vähään? Kuulostaa hyvin erikoiselta tuon lottovoiton keskellä. Vähän kuin joku joka nöyrästi ns "tyytyisi" siihen, että on hyväpalkkainen työ ja paljon ystäviä. Eihän noin hyvässä elämässä ole mitään tyytymistä. Välillä nämä palstan vastaukset
Todellakin, mutta naisena se pitää kyllä sisällään lähinnä miesten välttelyä eikä huonoon mieheen tyytymistä.
Naisena kauneus on sellainen asia mitä tarvitsen, estetiikka, mutta se ei loppujen lopuksi ole mitään älyttömän kallista vaan vaatii vaan siisteyttä, tarkkuutta ja rentoutuneisuutta.
Minulla on karjalaista taustaa ja slaavimammat ovat tunnettuja siitä, että maalailevat kukkia joka paikkaan ja pitävät puutarhoja. Huomaan itsessäni samaa vikaa. En kaipaa mitään hääräilijää lähelleni. Mies josta olen kiinnostunut on taiteellinen ja esteetikko myös. Myös moraalisesti, ei millään perverssillä tavalla.