Ärsyttääkö muita kun äänikirjat rinnastetaan lukemiseen?

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. Harmittaa vain heidän puolestaan, koska lukemalla oppii ymmärtämään paremmin kirjoitettua tekstiä ja myös kirjoittamaan paremmin. Pääasia on kuitenkin se, että he sivistävät itseään, vaikka sitten kuuntelemalla kirjoja.

Itselläni on ADHD ja kyllä kuuntelemalla oppii paljon paremmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. Valmistautuessani 80-luvulla ylioppilaskirjoituksiin luin monta äänikirjaa.

 

Satukasetteja kuuntelit varmaankin. Eihän niitä tainnut muita olla kasarilla, cd-soittimetkin olivat vielä varsin harvinaisia rikkaiden leluja.

Celia-kirjasto on palvellut lukuesteisiä jo pitkään (1890 alunperin sokeain kirjastoksi perustettu).

Vierailija kirjoitti:

Varmasti osaltaan heikentää suomalaisten jatkuvasti heikentyvää lukutaitoa.

Yleensä ne huonosta lukutaidosta kärsivät eivät edes halua kuunnella äänikirjoja. Jos ihminen haluaa kuunnella äänikirjoja, häntä ei pidä sen vuoksi kivittää. Pääasia, että kiinnostaa muukin kuin some ja oma napa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on storytel ja usein teen niin, että luen kirjaa e kirjana, ja jos jää oikein jännään kohtaan, jatkan sitä kuuntelemalla kun en voi lukea. Sitten taas vaihdan lukemiseen kun voin. Jotkut kirjat vain luen, koska äänikirjan puolella on huono lukija. Jotkut kirjat vain kuuntelen, koska lukija on niin huippu hyvä ja viihdyttävä.

Mulla sama tapa! Olen työssäkäyvä yksinhuoltaja ja kuuntelen kirjoja työmatkoilla sekä kotitöitä tehdessä. Se on mun tapa rauhoittua arjessa. Muuten en ehtisi "lukea" läheskään niin paljon kuin haluaisin. Luen iktaisin ja aamulla, kun syön aamupalaa itsekseni. Äänikirjoissa on hyvä ominaisuus, että voi vaihdella lukeeko vai kuunteleeko. "Oikeita" kirjoja luen hyvin harvoin, yleensä silloin jos niitä ei noista suoratoistopalveluista löydy tai rannalla, jossa auringonpaisteen vuoksi on vaikea lukea ruudulta. Ruudulta lukemisessa on se hyvä puoli, että voi vaihdella taustaa, fonttikokoa, kirkkautta ym. Esim lukihäiriöinen lapseni tykkää lukea valkoista tekstiä mustalla taustalla. Itse suurennan fonttikokoa, jolloin en tarvitse lukemiseen silmälaseja.

Kuuntelin vasta Ninni Schulmanin Rakas Lena dekkarin. Jos joku kysyy olenko lukenut, niin vastaan joko kyllä tai olen kuunnellut sen äänikirjana. Aina ei jaksa alleviivata sitä onko se kuunneltu vai luettu, jos haluaa vaikka vaan jutella siitä kirjasta ja juonesta. Kuuntelin ja luin sitä vaihdellen tilanteen mukaan.

Mielestäni tuota ei enää tapahdu niin paljon vaan on opittu paremmin erottamaan lukeminen ja kuunteleminen toisistaan.

Ei ärsytä. Mikä siinä ärsyttäisi että joku tekee asian eritavalla kuin esim. minä?

 Ei minua ärsytä esim. se että joku käy teatterissa tutustumatta teokseen esim lukemalla/kuuntelemalla sen vaikka minä pidänkin tuosta tavasta enemmän kuin siitä että vain menen teatteriin tietämättä edes kenen kirjoittamasta esityksestä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on storytel ja usein teen niin, että luen kirjaa e kirjana, ja jos jää oikein jännään kohtaan, jatkan sitä kuuntelemalla kun en voi lukea. Sitten taas vaihdan lukemiseen kun voin. Jotkut kirjat vain luen, koska äänikirjan puolella on huono lukija. Jotkut kirjat vain kuuntelen, koska lukija on niin huippu hyvä ja viihdyttävä.

Mulla sama tapa! Olen työssäkäyvä yksinhuoltaja ja kuuntelen kirjoja työmatkoilla sekä kotitöitä tehdessä. Se on mun tapa rauhoittua arjessa. Muuten en ehtisi "lukea" läheskään niin paljon kuin haluaisin. Luen iktaisin ja aamulla, kun syön aamupalaa itsekseni. Äänikirjoissa on hyvä ominaisuus, että voi vaihdella lukeeko vai kuunteleeko. "Oikeita" kirjoja luen hyvin harvoin, yleensä silloin jos niitä ei noista suoratoistopalveluista löydy tai rannalla, jossa auringonpaisteen vuoksi on vaikea lukea ruudulta.

Ruudulta lukemisessa on se hyvä puoli, että voi vaihdella taustaa, fonttikokoa, kirkkautta ym. Esim lukihäiriöinen lapseni tykkää lukea valkoista tekstiä mustalla taustalla. Itse suurennan fonttikokoa, jolloin en tarvitse lukemiseen silmälaseja.

Kuuntelin vasta Ninni Schulmanin Rakas Lena dekkarin. Jos joku kysyy olenko lukenut, niin vastaan joko kyllä tai olen kuunnellut sen äänikirjana. Aina ei jaksa alleviivata sitä onko se kuunneltu vai luettu, jos haluaa vaikka vaan jutella siitä kirjasta ja juonesta. Kuuntelin ja luin sitä vaihdellen tilanteen mukaan.

Olen tähän vanhaan ketjuun kijoittanut kai aiemminkin, mutta laitan taas.

Näkövammaisten tai muiden lukemisesteisten tuttujeni tai asiakkaitteni (kirjastossa) kanssa puhumme usein lukemisesta. Luen paperikirjoja ja sekä kuuntelen äänikirjoja runsaasti. Kuuntelen lemppareitani uudestaan, kirjoja, jotka olen lukenut myös painettuina. Äänikirjat mahdollistavat tylsätkin kotityöt ja käsityöt. En aina edes muista luinko jonkin kirjan vai kuuntelinko.

Kyllä se tarina rakentuu siellä pääkopassa samalla tavalla riippumatta menetelmästä, jolla se on sinne saatettu.

En ymmärrä, miksi "lukutaitoiset" haluavat kieltää ja vähätellä erilaisia lukemisen tapoja.

Itse haluaisin osata lukea myös pistekirjoitusta, mutta se tuntuu vaikealta oppia, kun sitä taitoa ei tarvitse.

Mistä ihmeestä ne ihmiset voisivat arvata, että sinulle on tärkeää tietää mitä he ovat kirjaimellisesti lukeneet? Useimpia ihmisiä ei voisi vähempää kiinnostaa, onko joku lukenut vai kuunnellut jonkun kirjan.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti osaltaan heikentää suomalaisten jatkuvasti heikentyvää lukutaitoa.

Riippuu siitä mitä lukutaidolla tarkoitetaan. Saattaa se ehkä heikentää sitä mekaanista lukutaitoa, jota ekaluokalla opetetaan, mutta ei tietenkään tekstin sisällön ymmärtämistä.

Ei se ärsytä, mutta antaa ehkä vähän yksinkertaisen kuvan ihmisestä, jos ei ymmärrä käsitteenä lukemisen ja kuuntelemisen eroa.

Lukupiirissä luetaan kirjaa ääneen. Onko muut vain kuuntelijoita? 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on storytel ja usein teen niin, että luen kirjaa e kirjana, ja jos jää oikein jännään kohtaan, jatkan sitä kuuntelemalla kun en voi lukea. Sitten taas vaihdan lukemiseen kun voin. Jotkut kirjat vain luen, koska äänikirjan puolella on huono lukija. Jotkut kirjat vain kuuntelen, koska lukija on niin huippu hyvä ja viihdyttävä.

Mulla sama tapa! Olen työssäkäyvä yksinhuoltaja ja kuuntelen kirjoja työmatkoilla sekä kotitöitä tehdessä. Se on mun tapa rauhoittua arjessa. Muuten en ehtisi "lukea" läheskään niin paljon kuin haluaisin. Luen iktaisin ja aamulla, kun syön aamupalaa itsekseni. Äänikirjoissa on hyvä ominaisuus, että voi vaihdella lukeeko vai kuunteleeko. "Oikeita" kirjoja luen hyvin harvoin, yleensä silloin jos niitä ei noista suoratoistopalveluista löydy tai rannalla, jossa auringonpaisteen vuo

 

onko pistekirjoituksen lukeminen lukemista vai kirjan koskettelua?

Jos kysyt toiselta, ootko lukenut jonkun kirjan, niin oikeastiko sinua kiinnostaa jutella siitä, onko hän nimenomaisesti LUKENUT vai tunteeko tyyppi kirjan, jotta voisi jutella kirjan sisällöstä ja sen herättämistä ajatuksista? 

Ehkä sun pitää tarkentaa toiselle, mitä kysymykselläsi tarkoitat. Mä voisin kysyä, tiedätkö sen kirjan jne.. Ei kiinnosta onko toinen lukenut sen, kuunnellut tai kuullut vaikka televisiosta siitä.

Ei ärsytä. Luen paljon ihan kirjoja. Muutama vuosi sitten kuuntelin kaksi äänikirjaa, jotka sai ilmaiseksi jostain, mutta en innostunut kuuntelusta. Nyt oon miettinyt parin äänikirjan lainaamista e-kirjastosta mutta en tiä toimiiko toi vieläkään kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen kanssasi samaa mieltä, koska itse lukeminen kirjoista kehittää parhaiten aivoja, jos niitä vain kuuntelee äänikirjana, niin eivät kehitä aivoja kuin siten, ettei enää osata kirjoittaa oikein tai ajatella omilla aivoillaan. Toki ymmärrän, että tämä väline on hyvä ehkä sokeille, mutta ei näkeville. Tämä äänikirjojen lukeminen tylsistää aivoja, että ei ehkä enää tulevaisuudessa kukaan ehkä enää osaa edes lukea? Ja nyt jo näkee, jos kirjoittaa kaunokirjoitusta, niin se on toisille täyttä hepreaa. Ehkä tulevaisuudessa jopa, jos kuuntelee vain äänikirjoja, niin kukaan ei enää osaa edes lukea kirjoja? 

 

Harvemmin sitä kaunokirjoitusta kirjoja lukemalla kuitenkaan oppii. 

Itse olen lukenut 5-vuotiaasta asti kaiken mahdollisen ja oppinut koulussa kaunoa. Siirryin äänikirjoihin osittain koronan (kirjastot kiinni) ja osittain ikänäön (silmälasien kanssa on vaikeampaa lukea sängyssä) takia.  

En ole huolissani siitä, että luku- tai kirjoitustaitoni katoaisi, vaikka en enää luekaan paljon muuta kuin sanomalehtiä tai tätä vauva-palstaa. Jälkimmäinen toki voi edesauttaa aivojen tylsistymistä.