Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut yksin lomalla ulkomailla?
Olisi matkakuumetta ja tekisi mieli lähteä lomalle esim. Italiaan tai Espanjaan joku rantakohde. Yleensä lomaillut perheen kanssa. Mutta nyt ei ole ketään matkakaveriksi. Millaista on lomailla ja matkustaa yksin? Mietin uskaltaisiko lähteä. Tulisiko sitä vaan oltua yksin hotellihuoneessa ja tuntevansa itsensä entistä yksinäisemmäksi..
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihailen teitä, jotka osaatte nauttia yksinkin matkoillanne. Viihdyn omissa ympyröissäni hyvin yksin, mutta matkustamisessa rima on korkealla. Esim. Ravintolassa yksin syöminen tuntuisi iltaisin erikoiselta.
Miten yksin ravintolassa syöminen tuntuu erikoiselta? Maailma on täynnä työmatkalaisia, jotka syövät yksin iltaisin ravintolossa eri puolilla maailmaa. Kuten myös yksin matkaavia.
Ei siinä ole mitään erikoista.
Se vaan tuntuu siltä että on jäänyt jotain paitsi mitä sitten häpeilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustan aurinkolomille yksin eikä tarkoitukseni ole löytää seuraa. Ihana rauha. Murahdan, jos joku yrittää tulla tekemään tuttavuutta.
N 1979
olen ollut monta kertaa Kreikassa yksin ja ihan parasta kun ei tarvitse ajatella muiden menemisiä ja seuraakin löytyi muista yksin matkustavista naisista
Koko kysymys on minusta hassu, eivätkö ihmiset ylipäätään tee asioita yksin? Miksi niiden yksin tekeminen olisi sen oudompaa toisessa maassa? Ettekö ikinä käy yksin kävelyllä tai museossa tai kahvilassa? Paljastus: se on ihan samanlaista maasta riippumatta!
Joku myös epäili että pitäisi olla extrovertti. Tässäkin on taustalla ajatus että jos ei ole omaa seuraa mukana, pitää löytää uutta seuraa. Miksi? Entä jos vain.... tekisi niitä asioita yksin 😲? Mä olen ollut usean kerran kuukauden pituisilla reissuilla, majoittunut Airbnbssä eli asunut kuin kotonani, enkä puhunut kellekään (ei matkoilla sen helpommin "tutustu ihmisiin" kuin muuallakaan, se on myytti). Ei haitannut yhtään! Onko ihmisten noin vaikeaa olla itsekseen että jo viikossa helisee ilman seuraa?
Lomalla on paljon helpompi olla yksin kuin yhdessä. jonkun kanssa. Saa tehdä just mitä haluaa. Olen ollut matkalla ihan täysin yksin 1h huoneessa ja naispaikallakin. Olen kuullut kauhukertomuksia naispaikoista, siis että saa huoneeseen jonkun sekoilijan mutta minulle sattui oikein mukava huonekaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin Amerikkaan, muttei ole ketään matkakaveria.
Olen matkustanut Israeliin omatoimimatkalla ja Bulgariaan pakettimatkalla. Molemmat matkat onnistuivat hyvin, tosin Jerusalemissa uuden kaupungin puolella saa olla rauhassa ja ihmiset ovat mukavia, mutta vanhan kaupungin puolella oli kokoajan joku kaupustelija tai muu tyrkyttäjä iholla.
Yksinäisyydestä sanoisin, että jos olet yksinäinen alkujaan niin tunne voi hyvin korostua, mutta jos ympärilläsi on muulloin perhe 24/7 niin viikko voi olla aivan vapauttavaa omaa aikaa, mikäli perheessä kaikki hyvin, eikä yksinmatkustelusi haittaa ketään eikä aiheuta kiistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu monta kertaa olen matkustanut yksin sillä kavereita ei ole ja aina en saa äitiäni mukaan. Nytkin varasin matkan ensi keväälle Las Vegasiin yksin. Keneenkään en kyllä matkoillani ole tutustunut sillä resting bitch faceni kyllä karkottaa kaikki eli ihan yksin olen saanut aina olla. N35
Minä olen matkustanut myös yksin paljonkin. Tämähän riippuu ihan itsestä, että miten viihtyy yksin.
Voisihan tuollaisen matkan ottaa myös eräänlaisena retriittinä, missä ottaa aikaa itselleen ja tutustuu itseensä. Ei kannata tosin jäädä yksin hotelliin istumaan, vaan mennä rohkeasti kokeilemaan asioita, mitkä kiinnostavat. Paitsi jos tahtoo oleilla yksin hotellissa, monelle se voi olla suurta luksusta.
Ihan vaan harhailemalla pitkin ja hankkimalla ruokaa saa ison osan päivää kulumaan. Tai siis näin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut. Hyvin on mennyt. Saa tehdä kaiken mielensä mukaan ja tutustuu myös helpommin uusiin ihmisiin. Toki harkintaa pitää käyttää, ettei joka kysyjän matkaan lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihailen teitä, jotka osaatte nauttia yksinkin matkoillanne. Viihdyn omissa ympyröissäni hyvin yksin, mutta matkustamisessa rima on korkealla. Esim. Ravintolassa yksin syöminen tuntuisi iltaisin erikoiselta.
Miten yksin ravintolassa syöminen tuntuu erikoiselta? Maailma on täynnä työmatkalaisia, jotka syövät yksin iltaisin ravintolossa eri puolilla maailmaa. Kuten myös yksin matkaavia.
Ei siinä ole mitään erikoista.
Se vaan tuntuu siltä että on jäänyt jotain paitsi mitä sitten häpeilee.
En saa yhtään kiinni tästä. Siis kyllähän ihmiset yksinkin syövät. Eihän ravintolaan mennä seuraa esittelemään, kun syödään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin Amerikkaan, muttei ole ketään matkakaveria.
Ainakin Kanada on hyvin turvallinen, ihan hyvin voit matkustaa yksinkin. Katsot vain turvallisen maan, ihan kaikkiin, etenkään eteläamerikkaan, ei kannata toki yksin matkustaa etenkään jos ei puhu maan kieltä. Mutta on myös paljon turistikohteita.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen matkustanut myös yksin paljonkin. Tämähän riippuu ihan itsestä, että miten viihtyy yksin.
Voisihan tuollaisen matkan ottaa myös eräänlaisena retriittinä, missä ottaa aikaa itselleen ja tutustuu itseensä. Ei kannata tosin jäädä yksin hotelliin istumaan, vaan mennä rohkeasti kokeilemaan asioita, mitkä kiinnostavat. Paitsi jos tahtoo oleilla yksin hotellissa, monelle se voi olla suurta luksusta.
Ihan vaan harhailemalla pitkin ja hankkimalla ruokaa saa ison osan päivää kulumaan. Tai siis näin minä.
Yksin elävänä ihmisenä minulla on aikaa itselle joka päivä ja itseni tunnen ja tutkiskeltu on. Itselle matkat ovat aikaa pois arjesta jolloin mielummin matkustan seurassa. Itsellä yksinäisyys elämässä korostuu reissuissa. Työn puolesta reissaan paljon jo yksin joten uskalluksen tai rohkeuden puutteesta einole kyse. Ihan vaan siitä että yksin matkustaminen ei anna samalla tavalla kuin yhdessä matkustaminen. Hassua kuinka tässä ketjussa leimataan rohkeuden puutteeksi tai kykenemättömyydeksi olla yksin jos ei tykkää matkustaa yksi. Samaa voisi kysyä kaikilta arjesta, onko kumppanin kanssa eläminen ja kaverien kanssa ajan viettäminen rohkeuden puutetta ja yksinäisyyden sietämättömyyttä? Kyllä elämän saa yksinkin kulumaan myös kotisuomessa. Hieman enemmän ymmärrystä ihmisten erilaisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa yksin asuvien määrä kasvaa.
Olen matkustellut yksin ja hotellihuoneessa nukun eli kiertelen nähtävyyksiä. Kohta puolin lähdössä, eka kertaa koronan jälkeen. Ei tarvi tehdä kompromisseja eikä ottaa huomioon matkakumppania. Saan suun auki lontooksikin.
Olen ollu esim. Saksassa, Iso-Britanniassa, Kreikassa ja Kanarialla,
Vierailija kirjoitti:
Koko kysymys on minusta hassu, eivätkö ihmiset ylipäätään tee asioita yksin? Miksi niiden yksin tekeminen olisi sen oudompaa toisessa maassa? Ettekö ikinä käy yksin kävelyllä tai museossa tai kahvilassa? Paljastus: se on ihan samanlaista maasta riippumatta!
Joku myös epäili että pitäisi olla extrovertti. Tässäkin on taustalla ajatus että jos ei ole omaa seuraa mukana, pitää löytää uutta seuraa. Miksi? Entä jos vain.... tekisi niitä asioita yksin 😲? Mä olen ollut usean kerran kuukauden pituisilla reissuilla, majoittunut Airbnbssä eli asunut kuin kotonani, enkä puhunut kellekään (ei matkoilla sen helpommin "tutustu ihmisiin" kuin muuallakaan, se on myytti). Ei haitannut yhtään! Onko ihmisten noin vaikeaa olla itsekseen että jo viikossa helisee ilman seuraa?
Miten niin viikon itsekseen? Itse elän koko vuoden yksikseni joten viikon reissu on mukavampi kun on seuraa. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että kaikki eivät lähde ihmsten täyttämästä arjesta saamaan omaa aikaa. Joillakin koko vuosi tai elämä on omaa aikaa ja mahdollisuus tehdä omien aikataulujen mukaan mitä haluaa, olla puhumatta päiväkausia. Lomalla ehkä kaipaa sitten seuraa ja mahdollisuutta jakaa kokemuksia muiden kanssa. Miksi sinulla on arjesta ihmisiä jo yksin olo ja puhumattomuus on sinulle niin helppoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko kysymys on minusta hassu, eivätkö ihmiset ylipäätään tee asioita yksin? Miksi niiden yksin tekeminen olisi sen oudompaa toisessa maassa? Ettekö ikinä käy yksin kävelyllä tai museossa tai kahvilassa? Paljastus: se on ihan samanlaista maasta riippumatta!
Joku myös epäili että pitäisi olla extrovertti. Tässäkin on taustalla ajatus että jos ei ole omaa seuraa mukana, pitää löytää uutta seuraa. Miksi? Entä jos vain.... tekisi niitä asioita yksin 😲? Mä olen ollut usean kerran kuukauden pituisilla reissuilla, majoittunut Airbnbssä eli asunut kuin kotonani, enkä puhunut kellekään (ei matkoilla sen helpommin "tutustu ihmisiin" kuin muuallakaan, se on myytti). Ei haitannut yhtään! Onko ihmisten noin vaikeaa olla itsekseen että jo viikossa helisee ilman seuraa?
Miten niin viikon itsekseen? Itse elän koko vuoden yksikseni joten viikon reissu on mukavampi kun on seuraa. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että kaikki eivät lähde ihmsten täyttämästä arjesta saamaan omaa aikaa. Joillakin koko vuosi tai elämä on omaa aikaa ja mahdollisuus tehdä omien aikataulujen mukaan mitä haluaa, olla puhumatta päiväkausia. Lomalla ehkä kaipaa sitten seuraa ja mahdollisuutta jakaa kokemuksia muiden kanssa. Miksi sinulla on arjesta ihmisiä jo yksin olo ja puhumattomuus on sinulle niin helppoa?
No tässä ketjussa puhuttiin moneen otteeseen noin viikon reissusta. Viestini ei ollut suunnattu juuri sinulle, vaan niille joille se viikon yksinolo oli suuri ongelma.
Olen matkustanut nuorena paljon ympäri maailmaa itsekseni ja yksinolo sopii minulle. Siksi ihmettelenkin, miksi lasteni kanssa vuosien saatossa (usein myös puoliso mukana) matkat ovat aidosti tuntuneet parhailta. Myös silloin, kun he olivat pieniä. Ehkä reissut heidän kanssa ja heille maailman näyttäminen on tuntunut niin merkitykselliseltä. Nyt lapset ovat jo isoja enkä ole enää kaivannut yksinmatkustamista. Ehkä senkin aika vielä tulee. Toisaalta tuntuu turvattomammalta lähteä yksin ja maailmakin muuttunut. Ilmeisesti ikä tekee aremmaksi, nuorena olin rohkea ja seikkailuhenkinen.
Tosi monessa turistikohteessa pärjää suomella: Kreikka, Espanja Kanarioineen jne. Viimeksi viikon lomallani Kreikan saarilla puhuin vain suomea, mutta Helsinkiin tullessani en saanutkaan tilattua lentoaseman Subwayssa suomeksi ruokaa. Ei myyjä osannut kuin heikkoa englantia eikä edes yrittänyt.