Oletko ollut yksin lomalla ulkomailla?

Kymmeniä kertoja. Yksin eli parhaassa seurassa 😌

Usein ja aina. Eipähän tarvitse neuvotella joka risteyksessä. Järki päässä ja ehdoton ei päihteille niin mitään ongelmia ei tule.

Tietysti, eikö jokainen ole? Suomalaiset on itsenäisiä. Ei tarvi mitään perässävedettävää.

Matkustan aina yksin. N64

Monta kertaa vaikka perhe onkin. Parasta siinä on oma rauha ja saat olla rauhassa ja tehdä

mitä haluat. Pakettimatkoja tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin monessa kaupungissa ainakin on niin sanottuja luksusretkeilymajoja. Sulla on oma huone, mutta yhteistilat on kylppäri ja wc sekä ruokailu ja keittiö. Sellaisissa on helppo tutustua ihmisiin ja laitella vaikka ruokaa itselle. Olin yhden joululoman tuollaisessa Lissabonissa ja toisen Roomassa. Todella hieno majoitus ja huone, sänky ja sisustus ihan viittä tähteä.  Ja näissä on yleensä myös supersiistiä ja yleensä aina joku paikalla. Tavallisiakin retkeilymajoja voi kokeilla, jos on seikkailunhaluinen. Jotkut tosi hyviä, ja jotkut taas karseita. Valitettavasti perusretkeilymajojen arvosteluihin netissä ei juuri voi luottaa, koska niitä arvostelee nämä bilenuoret yleensä. Paras bileretkeilymaja saa yleensä huippupisteet, vaikka ei siellä yli 50v jaksa olla. Mutta nuo luksusretkeilymajat on ihan toista maata ja niissä asuu ihan aikuista porukkaa. Airbnb kauttakin löysi nämä ennen, mutta nykyisin siitä on tullut liian kallis kaikkine siivousmaksuineen. Etsisin näitä ihan hotels tai booking comin kautta.

Niinno, yhden tähden hotelli oli olla ok, vaikka vessa, suihku ja keittonurkkaus on jaettu.

Harvemmin vaan aikuiset rupattelee, nuorilla eri asia.

Tietty omavaraisuus on hyvä, ei pidä lyöttäytyä mihinkään porukoihin. Siis tunkea. Tunkeilijat on no-no.

Ekalla kerralla kaksin sen jälkeen aina yksin. Joskus ollu kivoja kämppiksiä, joskus ei. Nykyään otan koko huoneen ittelleni. Ihanaa. Voin tehdä mitä haluun mihin aikaan haluun. Meteliä en pidä enkä ryyppää mutta päikkärit on poikaa, nam.

Kävin kerran aurinkolomalla yksin. Löysin reissulla puolison, eikä ole sen jälkeen tarvinnut reissata yksin.

Melkein aina yksin. Olen tehnyt useita interrailmatkoja, kaupunkivisiittejä, kiertomatkoja ja joitakin pakettimatkoja ja nyt eläkeläisenä talvehdin mielelläni pääskysen tavoin lämmössä. Yksin.

En, edes ollut koskaan yksin elokuvissa. Tässäkin on vielä kehittymisen paikka.

Ihailen teitä, jotka osaatte nauttia yksinkin matkoillanne. Viihdyn omissa ympyröissäni hyvin yksin, mutta matkustamisessa rima on korkealla. Esim. Ravintolassa yksin syöminen tuntuisi iltaisin erikoiselta.

Ulkomaanmatkat yksin ovat parasta. Toki on mahtavaa jakaa kokemuksia toisen kanssakin mutta mieleenpainuvimpia itsellä on ehkä olleet ne omin päin tehdyt matkat. Meillä on vaimon kanssa joidenkin asioiden suhteen vähän erilainen maku vaikka muuten melko samanlaisia ollaankin, ja hänelle sopii hyvin että käyn yksinäni niissä paikoissa mihin hän ei suostu lähtemään. Miksi pitäisi jäädä paitsi jostain vain siksi että se ei ole toisen makuun?

Kyllä, kävin tutustumassa kauniiseen Kööpenhaminaan viime kesänä, olin 5 päivää ja 22 vuotias. Ainainen matkakuume, mutta eipä ole paljoa vaihtoehtoja kun kukaan tuttu/sukulainen ei lähde kaveriksi.

Toisaalta kun on yksin, saa itse määrittää oman rytminsä.

Tietenkin. Ihan parhautta. Ehkä en jonnekin Egyptiin lähtisi yksin, mutta ainakin läntisen kulttuuripiirin maihin.

Olen mutta en tykännyt. Olen hiljainen tuntemattomien seurassa ja hidas tutustumaan joten olin koko loman puhumatta kuin pakolliset ravintolat yms. Sopii varmaan paremmin extrovertimmälle matkustajalle. Itselle matkan suolanon nimenomaan tutn ihmisen kanssa ajan viettäminen ja kokemusten kerääminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen matkaillut yksin useinkin. Vain kerran on pelottanut näillä matkoilla ja se tapahtui Pristinassa. Sielläkään ei mitään ikävää onneksi sattunut.

Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.

Yksin reissatessa on muutenkin täydellinen vapaus tehdä mitä huvittaa.

Varsinkin vähän ns erikoisemmissa paikoissa on yksin matkustavia enemmän.

Kyllä kymmeniä kertoja.

Yksin matkustavalle naiselle vaikeinta viidenkympin korvilla, silloin kun kaikki muukin on, ihmiset on samanlaisia kaikkialla. 

Ensimmäisen aurinkolomani tein parikymppisenä yksin Kreetalle. Sen jälkeenkin kaikki Euroopan lomat olen tehnyt yksin. Vain kaukomatkoilla olen ollut porukassa, yleensä suuremmassa. Ihanan rentoa matkustaa yksin. Saa syödä ja nukkua oman aikataulunsa ja mieltymystensä mukaisesti. Toinen hyvä ratkaisu on se, että matkakavereita on monta, niin en pilaa kenenkään reissua sillä, että en halua johonkin museokierrokseen osallistua. Oma hotellihuone minulla on aina. Tarvitsen oman rauhan aamuin illoin, eikä tarvitse hissutella, kun toinen nukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Ihailen teitä, jotka osaatte nauttia yksinkin matkoillanne. Viihdyn omissa ympyröissäni hyvin yksin, mutta matkustamisessa rima on korkealla. Esim. Ravintolassa yksin syöminen tuntuisi iltaisin erikoiselta.

Miten yksin ravintolassa syöminen tuntuu erikoiselta? Maailma on täynnä työmatkalaisia, jotka syövät yksin iltaisin ravintolossa eri puolilla maailmaa. Kuten myös yksin matkaavia. 

Ei siinä ole mitään erikoista.