Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut yksin lomalla ulkomailla?
Olisi matkakuumetta ja tekisi mieli lähteä lomalle esim. Italiaan tai Espanjaan joku rantakohde. Yleensä lomaillut perheen kanssa. Mutta nyt ei ole ketään matkakaveriksi. Millaista on lomailla ja matkustaa yksin? Mietin uskaltaisiko lähteä. Tulisiko sitä vaan oltua yksin hotellihuoneessa ja tuntevansa itsensä entistä yksinäisemmäksi..
Kommentit (343)
En lomalla, mutta töissä pari kk Tukholmassa. Ikävä oli perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muutaman kerran tehnyt 3-5 päivän lomareissun yksin. Pari kertaa olin kaupunkilomalla (Barcelona ja Lontoo) ja pari kertaa ns. rantalomalla (Teneriffa ja Kreeta). Yksin lomailussa on parasta, kun saa viettää aikaa yksin ja tehdä juuri sitä mitä haluaa. Yksin tehty reissu katkaisee myös mukavasti sen arkipäivärumban, johon kuuluvat neljä lasta, aviomies, yrittäjän pitkät työpäivät ja iäkkäiden vanhempien asioista huolehtiminen.
Mutta parhaita lomareissuja on silti ne, jotka teen kahdestaan mieheni kanssa.
Olen saattanut ketjuun jo aikaisemmin vastatakin, mutta en jaksa lukea sitä läpi, joten vastaan vielä:
Vietin kuluneena kesänä kaksi viikkoa yksin ulkomailla. Reissasin junalla useammassa kaupungissa Etelä-Euroopassa. Tykkäsin kovasti. Edellinen yksin tehty matka oli 2019, koska pahimpina koronavuosina ei tullut reissattua Baltian maita kauempana (puolison kanssa).
Ensi kuussa menen taas yksin, tällä kertaa vajaaksi viikoksi kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan.
Ennen puolisoni tapaamista matkustin tosi paljon yksin, nykyisin useimmiten hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi että olis ihanaa näin mummona lähteä nimenomaan yksin. On vai yksi syy miksi ei onnistu. Osaan vain suomea.
Rodoksella ja Fuengirolassa pärjää ihan hyvin suomella. Siellä saa Pauligin kahviakin.
Olen olut. Yleensä reissaan siskon tai tyttären kanssa, mutta aina ei aikataulut iske, kun minä julkisella töissä ja jokunen päivä enemmän lomaa kuin yksityisellä puolella. Ja on halvempaa reissata vilkkaimpien kausien ulkopuolella, varsinkin kaupungeissa. Käyn paljon työmatkoilla, niin ei se yksin lomailukaan mitään ihmeellistä ole.
Ihan noissa hotellihuoneissa on yksin saanu olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kymmenkunta kertaa. Aina on ollut kivaa ja seuraa löytyy joka kerta, jos niin itse haluaa.
Yksin reissaaminen on parasta. Saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Jos haluaa juttuseuraa niin sitä saa, jos haluaa olla yksin ja rauhassa niin onnistuu. Kaikki tapahtuu omaan rytmiin eikä tarvii säätää kenenkään toiveiden kanssa. Eikä kuunnella kiukuttelua. En huoli enää ketään matkaseuraksi. Niin ja ns. ryhmämatkat on myös kivoja, samanhenkistä porukkaa esim. vaeltamassa tai kulttuurimatkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen matkaillut yksin mutta lähinnä kaupunkikohteissa. Kivaa kun saa tehdä mitä lystää, illastaminen yksin on joskus aika tylsää ja silloin tuleekin helposti tilattua huonepalvelusta ruokaa tai haettua jotain mukaan huoneeseen, muuten en ole seuraa kaipaillut. Marraskuussa taas yksin NYCiin.
Olen matkustanut yksin montakin kertaa. Tällä hetkelläkin olen yksin ulkomailla. Normaalia tervettä järkeä ja tilannetajua, niin kaikki menee hyvin. Ihmisiin tutustuu paremmin, kun on yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen matkaillut yksin mutta lähinnä kaupunkikohteissa. Kivaa kun saa tehdä mitä lystää, illastaminen yksin on joskus aika tylsää ja silloin tuleekin helposti tilattua huonepalvelusta ruokaa tai haettua jotain mukaan huoneeseen, muuten en ole seuraa kaipaillut. Marraskuussa taas yksin NYCiin.
Teen samoin. Yleensä jos olen hotellissa, pyrin ottamaan aamulla buffetin. Lounaan nautin jossain kaupungilla, kahvilassa tai torilla, missä sitä nyt sattuu liikkumaan. Illaksi ostan useimmiten kaupasta jotain huoneeseen, koska illalla ei tee mieli lähteä yksin ravintolaan syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että olis ihanaa näin mummona lähteä nimenomaan yksin. On vai yksi syy miksi ei onnistu. Osaan vain suomea.
Rodoksella ja Fuengirolassa pärjää ihan hyvin suomella. Siellä saa Pauligin kahviakin.
Alanyassa pärjää myös suomella, ja Tallinnassa, ja useimmiten Tukholmassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen matkustellut yksin ulkomailla. Yleensä yritän suunnitella matkat siten, että kohteessa olisi joku tapahtuma, johon voin osallistua, esim. konsertti tai urheilutapahtuma. Tällöin on mukavampi lähteä matkaan, kun on jokin tietty mieluinen asia, jota voi odottaa.
Olen ollut vaellusreissulla monta kertaa yksin, mutta nämä ovat olleet ryhmämatkoja, jotenkinhan yksin ei ole tarvinnut vaeltaa ja on päässyt tututustumaan ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen matkustanut yksin ja joskus löytänyt samanhenkistä seuraa ja ollaan matkustettu seuraaviin kohteisiin yhdessä tai vietetty aikaa siellä yhdessä paikassa paljon yhdessä. Joskus olen viettänyt loman yksinkin ja ainoastaan paikallisten kanssa jutustellut sekä viettänyt aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että olis ihanaa näin mummona lähteä nimenomaan yksin. On vai yksi syy miksi ei onnistu. Osaan vain suomea.
Rodoksella ja Fuengirolassa pärjää ihan hyvin suomella. Siellä saa Pauligin kahviakin.
Mummo ja pappa tykkää käydä Rodoksella koska siellä pärjää suomella ja saa suomalaista ruokaa sekä kahvia. Kaipaamansa lämpöä siellä sekä näkevät tuttuja joiden kanssa ovat olleet vuodesta toiseen samassa kohteessa. Tietävät toistensa asiat ja pitävät kotimaassa olleessaankin yhteyttä. Ovat siis tuolla tutustuneet. Joskus kertovat "Erkin ja Maijan" lapsista ja kysyn että keitä he nyt olivatkaan? Sitten muistavat ettenhän minä heitä tietenkään tunne kun ovat Rodoksen ystäviä sieltä Länsi-Suomesta.
Kerran olen ollut yksin viikonloppu lomalla ja tutustuin paikallisiin nuoriin. Enää Keski-ikäisenä en lähtis. Nuorena olin rohkea.
Yksin matkustelussa on omat mukavat puolensa, ainakin jos viihtyy omassa seurassaan. Toki tulee hetkiä, kun kaipaisi seuraakin. Uskoisin että tuollainen ryhmämatkakin voisi olla kiva. Niitähän löytyy eri aiheilla, jooga, vaellus jne.
Mutta siis lähinnä se, että ei sitä kovin korkealta tipu jos kokeilee. Varaa jonkun lyhyen reissun ja lähtee testaamaan rohkeasti. Jos on tylsää niin ei sitten tee sitä uudelleen.
Kymmeniä kertoja, ellei satojakin jos duunireissutkin lasketaan.
Miks ihmeessä veisin omat eväät lomalle?.
Nuorena matkustin pari kertaa yksin. Olin viikon Portugalissa ja kaksi viikkoa Lontoossa. Molemmilla kerroilla huomasin, ettei se sovi minulle. Kaipaan tuttua seuraa, jonka kanssa on turvallinen olo.
Riippuu ihmisestä siis. Mutta en osaa tutustua paikallisiin enkä luota uusiin ihmisiin heti, vaikka kielitaito riittäisi.
Nykyisin monessa kaupungissa ainakin on niin sanottuja luksusretkeilymajoja. Sulla on oma huone, mutta yhteistilat on kylppäri ja wc sekä ruokailu ja keittiö. Sellaisissa on helppo tutustua ihmisiin ja laitella vaikka ruokaa itselle. Olin yhden joululoman tuollaisessa Lissabonissa ja toisen Roomassa. Todella hieno majoitus ja huone, sänky ja sisustus ihan viittä tähteä. Ja näissä on yleensä myös supersiistiä ja yleensä aina joku paikalla. Tavallisiakin retkeilymajoja voi kokeilla, jos on seikkailunhaluinen. Jotkut tosi hyviä, ja jotkut taas karseita. Valitettavasti perusretkeilymajojen arvosteluihin netissä ei juuri voi luottaa, koska niitä arvostelee nämä bilenuoret yleensä. Paras bileretkeilymaja saa yleensä huippupisteet, vaikka ei siellä yli 50v jaksa olla. Mutta nuo luksusretkeilymajat on ihan toista maata ja niissä asuu ihan aikuista porukkaa. Airbnb kauttakin löysi nämä ennen, mutta nykyisin siitä on tullut liian kallis kaikkine siivousmaksuineen. Etsisin näitä ihan hotels tai booking comin kautta.