Opetushallitus päiväkotien ohjeeksi: "Pojilla voi olla pimppi"

Onko Saulilla pimppi ja Jennillä pippeli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Ei noita voi mitenkään erottaa. Ihminen on kokonaisuus, jossa on fyysinen keho ja psyykkinen mieli. Et voi tarkalleen tietää millä kaikilla tavoilla ne toimii yhdessä ja muodostaa esim. sukupuoli-identiteetin eli ihmisen tietoisuuden ja ymmärryksen siitä omasta sukupuolesta.

Noi mieltymykset vaatteisiin ja leluihin taas on usein kulttuurisesti muodostuneita mieltymyksiä. Ne perustuu paljon normeihin ja totuttuihin kaavoihin. Tottakai lapsetkin haluaa ilmentää sitä omaa identiteettiään ja se on tommonen kombo, jossa vaikuttaa muiden odotukset, normit, esim. "tyttömäisiksi" mielletyt asiat ja sitten ne ihan omat jollain lailla sisäsyntyiset mieltymykset. Toiset on enemmän oman tiensä kulkijoita. Toiset haluaa voimakkaammin kuulua esim "tyttöryhmään" ja valitsee vaikka vaatteensa sen mukaan, mistä muut tytöt tykkää. Eli silloin voi kai sanoa, että sukupuolen ilmaisu ainakin on sosiaalinen konstruktio. Se syntyy ihmisryhmässä ja siihen vaikuttaa se miksi itsesi tunnet, mihin ryhmään sama istut jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Aha. Mitä kaikkea muuta?

Kulttuuria, sosiaalisia normeja, psykologiaa, juridiikkaa. Rakkaalla lapsella on monta ulottuvuutta. Ei haittaa, vaikket juuri sinä niitä kykene hahmottamaan. Mieti sinä vaan pinppiä ja pippeliä.

Mihin perustuen esimerkiksi sukupuolittuneet sosiaaliset normit ovat muodostuneet? Kun ne sinusta ovat ilmeisesti muodostuneet täysin irrallaan biologiasta ja varsinkin ihmisten kehollisista ominaisuuksista.

Jaa niin, monta nimeä, onhan noita. Vaikka sosiaalinen sukupuoli, sukupuoli-identiteetti jne. Mut ne taitaa olla teille liian pitkiä ja vaikeita sanoja, kun jokaisen kohdalla pitää sanoa vaan "sukupuoli"?

Miksi ihmeessä vain biologisen sukupuolen kohdalla käytettäisiin sukupuoli-termiä yksinään, kun monille sosiaalinen ja juridinen sukupuoli on merkitsevämpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Aha. Mitä kaikkea muuta?

Kulttuuria, sosiaalisia normeja, psykologiaa, juridiikkaa. Rakkaalla lapsella on monta ulottuvuutta. Ei haittaa, vaikket juuri sinä niitä kykene hahmottamaan. Mieti sinä vaan pinppiä ja pippeliä.

Kaikki mainitsemasi rakentuvat sen päälle, että ihmiset jakautuvat pimpillisiin ja pippelillisiin (+ henkilöihin, joilla on kehityshäiriö). Jopa muunsukupuolisuus (non-binary) rakentuu sen varaan, että on joku binääri, jonka ulkopuolelle voi itseään sosiaalisesti asemoida ja kirurgisesti muokkailla.

Mutta ei se mitään, saat sä leikkiä, että täällä leijuu loputon spektri sukupuolisieluja, jotka ihanan kehottomasti luovat kulttuurisia käsityksiä sukupuolesta, sukupuolinormeja, sukupuolikokemuksia, sukupuolitettua lainsäädäntöä jne. ilman, että ällöillä pimpeillä ja pippeleillä on asian kanssa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Ei noita voi mitenkään erottaa. Ihminen on kokonaisuus, jossa on fyysinen keho ja psyykkinen mieli. Et voi tarkalleen tietää millä kaikilla tavoilla ne toimii yhdessä ja muodostaa esim. sukupuoli-identiteetin eli ihmisen tietoisuuden ja ymmärryksen siitä omasta sukupuolesta.

Noi mieltymykset vaatteisiin ja leluihin taas on usein kulttuurisesti muodostuneita mieltymyksiä. Ne perustuu paljon normeihin ja totuttuihin kaavoihin. Tottakai lapsetkin haluaa ilmentää sitä omaa identiteettiään ja se on tommonen kombo, jossa vaikuttaa muiden odotukset, normit, esim. "tyttömäisiksi" mielletyt asiat ja sitten ne ihan omat jollain lailla sisäsyntyiset mieltymykset. Toiset on enemmän oman tiensä kulkijoita. Toiset haluaa voimakkaammin kuulua esim "tyttöryhmään" ja valitsee vaikka vaatteensa sen mukaan, mistä muut tytöt tykkää. Eli silloin voi kai sanoa, että sukupuolen ilmaisu ainakin on sosiaalinen konstruktio. Se syntyy ihmisryhmässä ja siihen vaikuttaa se miksi itsesi tunnet, mihin ryhmään sama istut jne.

Hyvin tiivistetty! Noinhan se juuri on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa dokumentti what is a women? Erityisesti dokumentin loppuosa on mielenkiintoinen. Siinä heitetään kommentti siitä että hormonihoidot lapsille aiheuttaa syöpää. Mitä nähdään kymmenen vuoden päästä,, miten selviävät vielä syövästä sen silvotun kehon kanssa? Joku muoti-ilmiö tämä on. Lasten kouluista tiedän näitä nuoria jotka on lähteneet tähän. Minua harmittaa tämän vapaus valita sukupuoli ideologian tuputus nuorisolle. Erityisesti on riparitoimintaan ja kirkon nuorisotyöhön hakeutunut sukupuolen vaihtajia tai näitä joista nuoret ei tiedä onko kyseessä mies vai nainen.

Te heterot olette kyllä kieroja. Oma sukupuoli-ideologianne perustuu naisvihalle ja sitten ihmettelette kun sukupuoli-identiteetit menee sekaisin? Heterothan kannattaa systemaattisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa, katsokaa tilastoja etenkin miesten asenteista naisia kohtaan. Enpä näe yhtäkään miestä missään laittamassa adresseja pystyyn. Sitten te älykääpiöakat vielä menette vaihtamaan nimenne, identiteettinne kaikista väkivaltaisimman mahdollisen miessuhteen mukaan ja perään kieutte miten vapaita olette. Teidän "vapaa valintanne" kirjaimellisesti maksaa naisten henkiä, enpä edelleenkään näe teitä huolestumassa.

Ei huolta, transyhteisö on erittäin pieni. Heterot eivät ole pieni vähemmistö, teidän sekopäinen väkivaltanne ulottuu kaikkialle yhteiskunnassa. Miksette ole tuomitsemassa miesten väkivaltaista naisvihaa, vaan sen sijaan puututte muiden kehollisiin valintoihin? Miksi haluaisin olla nainen, kun naisia saa ha*ata suhteissa? Kerropa se!

(Korjattu versio tässä, edellinen karkasi vaikealukuisena.)

Tässä näkyy yleistämisen vahingollisuus. Kaikki miehet eivät hakkaa naisiaan. Näilläkin palstoilla on tuomittu miesten naisviha moneen kertaan. Yhteiskunnassa on monenlaisia organisaatioita, joissa yritetään tähän ongelmaan puuttua, kuten väkivaltaisten miesten ongelmia selvittelevä Lyömätön linja.

Kirjoitat: "älykääpiöakat vielä menette vaihtamaan nimenne, identiteettinne kaikista väkivaltaisimman mahdollisen miessuhteen mukaan"

Miten niin väkivaltaisimman? Mistä tuon tempaisit? :)

Sukulaiseni poika on ho mo ja elää miehen kanssa, joka pahoinpitelee häntä. Oletko todella niin elämää kokematon, että et tiedä parisuhdeväkivaltaa olevan myös samansukupuolisten suhteissa?

Isäni pahoinpitelee äitiä eikä oo sossut tai viranomaiset puuttunut eikä välittänyt vaikka me lapset monta kertaa ollaan soitettu poliisit ja sossut sanoo että katsotaan,seurataan tilannetta...äiti kiistää pahoinpitely vaikka todisteita on, toisaalla tunnen myös 2 lesboparia toinen mun kaveri,elää dominoijan ja alistajan kanssa,lyönytkin on mun kaveria, kaveri jäänyt suhteeseen vaikka väkivaltaa on ja yrittänyt auttaa kaveria. Eli kyllä molemminpäin toimii hommat,noi setalaiset haluaa kiistää sen tosiasian että myös saman sukupuolisten suhteissa ja liitoissa esiintyy väkivaltaa,alistamista yms.

Tätä Setan höpönlöpöä koitettiin salaa tuoda meidän ekaluokkalaisen opetukseen. Meinasivat pitää jotain työpajoja ym. Eipä tullut näitä pajoja kun vanhemmat alkoivat kysellä mitä ne sisältävät ja mihin opetussuunnitelmaan ne perustuvat. Tähän päivään mennessä rehtori ei ole toimittanut työpajojen sisältöä vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Ei noita voi mitenkään erottaa. Ihminen on kokonaisuus, jossa on fyysinen keho ja psyykkinen mieli. Et voi tarkalleen tietää millä kaikilla tavoilla ne toimii yhdessä ja muodostaa esim. sukupuoli-identiteetin eli ihmisen tietoisuuden ja ymmärryksen siitä omasta sukupuolesta.

Noi mieltymykset vaatteisiin ja leluihin taas on usein kulttuurisesti muodostuneita mieltymyksiä. Ne perustuu paljon normeihin ja totuttuihin kaavoihin. Tottakai lapsetkin haluaa ilmentää sitä omaa identiteettiään ja se on tommonen kombo, jossa vaikuttaa muiden odotukset, normit, esim. "tyttömäisiksi" mielletyt asiat ja sitten ne ihan omat jollain lailla sisäsyntyiset mieltymykset. Toiset on enemmän oman tiensä kulkijoita. Toiset haluaa voimakkaammin kuulua esim "tyttöryhmään" ja valitsee vaikka vaatteensa sen mukaan, mistä muut tytöt tykkää. Eli silloin voi kai sanoa, että sukupuolen ilmaisu ainakin on sosiaalinen konstruktio. Se syntyy ihmisryhmässä ja siihen vaikuttaa se miksi itsesi tunnet, mihin ryhmään sama istut jne.

Uusin aivotutkimus on löytänyt miesten aivojen takaosasta alueen, joka kontrolloi taitavasti liikkumista. Naisilla vastaavaa aktiivisuutta ei ole siellä havaittavissa. Jos tämä aivoero on jo lapsena, se selittäisi osaltaan poikien liikunnallisuutta ja "hankaluutta pysytellä paikoillaan".

Naisilla aivokurkiainen on isompi kuin miehillä. Mikäli asianlaita on niin jo tyttönä, se selittäisi tyttöjen kielellisen taitavuuden poikiin verrattuna.

Pointtini on, että meidän käyttäytymisemme kuitenkin suuresti lepää aivojen, hermoston ja hormonien varassa. Niihin liittyy se evolutiivinen tehtävä, joka eroaa miehellä ja naisella: nainen synnyttää, hoivaa, mies metsästää, taistelee, suojelee lihasvoimallaan ja liikkeillään. Jos siis mennään primitiivisiin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa dokumentti what is a women? Erityisesti dokumentin loppuosa on mielenkiintoinen. Siinä heitetään kommentti siitä että hormonihoidot lapsille aiheuttaa syöpää. Mitä nähdään kymmenen vuoden päästä,, miten selviävät vielä syövästä sen silvotun kehon kanssa? Joku muoti-ilmiö tämä on. Lasten kouluista tiedän näitä nuoria jotka on lähteneet tähän. Minua harmittaa tämän vapaus valita sukupuoli ideologian tuputus nuorisolle. Erityisesti on riparitoimintaan ja kirkon nuorisotyöhön hakeutunut sukupuolen vaihtajia tai näitä joista nuoret ei tiedä onko kyseessä mies vai nainen.

Te heterot olette kyllä kieroja. Oma sukupuoli-ideologianne perustuu naisvihalle ja sitten ihmettelette kun sukupuoli-identiteetit menee sekaisin? Heterothan kannattaa systemaattisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa, katsokaa tilastoja etenkin miesten asenteista naisia kohtaan. Enpä näe yhtäkään miestä missään laittamassa adresseja pystyyn. Sitten te älykääpiöakat vielä menette vaihtamaan nimenne, identiteettinne kaikista väkivaltaisimman mahdollisen miessuhteen mukaan ja perään kieutte miten vapaita olette. Teidän "vapaa valintanne" kirjaimellisesti maksaa naisten henkiä, enpä edelleenkään näe teitä huolestumassa.

Ei huolta, transyhteisö on erittäin pieni. Heterot eivät ole pieni vähemmistö, teidän sekopäinen väkivaltanne ulottuu kaikkialle yhteiskunnassa. Miksette ole tuomitsemassa miesten väkivaltaista naisvihaa, vaan sen sijaan puututte muiden kehollisiin valintoihin? Miksi haluaisin olla nainen, kun naisia saa ha*ata suhteissa? Kerropa se!

(Korjattu versio tässä, edellinen karkasi vaikealukuisena.)

Tässä näkyy yleistämisen vahingollisuus. Kaikki miehet eivät hakkaa naisiaan. Näilläkin palstoilla on tuomittu miesten naisviha moneen kertaan. Yhteiskunnassa on monenlaisia organisaatioita, joissa yritetään tähän ongelmaan puuttua, kuten väkivaltaisten miesten ongelmia selvittelevä Lyömätön linja.

Kirjoitat: "älykääpiöakat vielä menette vaihtamaan nimenne, identiteettinne kaikista väkivaltaisimman mahdollisen miessuhteen mukaan"

Miten niin väkivaltaisimman? Mistä tuon tempaisit? :)

Sukulaiseni poika on ho mo ja elää miehen kanssa, joka pahoinpitelee häntä. Oletko todella niin elämää kokematon, että et tiedä parisuhdeväkivaltaa olevan myös samansukupuolisten suhteissa?

Isäni pahoinpitelee äitiä eikä oo sossut tai viranomaiset puuttunut eikä välittänyt vaikka me lapset monta kertaa ollaan soitettu poliisit ja sossut sanoo että katsotaan,seurataan tilannetta...äiti kiistää pahoinpitely vaikka todisteita on, toisaalla tunnen myös 2 lesboparia toinen mun kaveri,elää dominoijan ja alistajan kanssa,lyönytkin on mun kaveria, kaveri jäänyt suhteeseen vaikka väkivaltaa on ja yrittänyt auttaa kaveria. Eli kyllä molemminpäin toimii hommat,noi setalaiset haluaa kiistää sen tosiasian että myös saman sukupuolisten suhteissa ja liitoissa esiintyy väkivaltaa,alistamista yms.

Kurja tilanne sulla, kumma että siihen ei ole puututtu. Sun täytyy vaan painostaa niitä sossuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Eli autoleikeillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa, mutta autoleikki on sukupuolen performointia. Mitä sukupuolta autoleikki ilmaisee ja miksi?

Ei se ilmaise mitään sukupuolta. Se on lasten leikki.

No miksi sitten esim. Seta ohjeistaa, että lapsen sukupuolen ilmaisua voi tukea sukupuolen mukaisilla leikeillä?

Ja mitä ne tavat sitten ovat, jolla lapsi performoi sukupuoltaan, kun se sukupuoli kerran on myös performanssi?

Vaikka kuinka yrittäisi olla täysin neutraali, me kaikki sukupuolitamme asioita ja omaamme oletuksia sukupuolista. Omaa sukupuolikäsitystään ei tule pakottaa kenellekään toiselle, mutta sitä saa käyttää oman identiteettinsä tukemiseen. Eikä sitä varten tarvitse olla trans! Moni cismies ja -nainen tykkäävät tehdä asioita, jotka tukevat itsekuvaa ja identiteettiä. Toiset taas saavat itsevarmuutta toimimalla omien tai muiden käsitysten vastaisesti.

Aivan sairasta. Mihin tämä maailma on menossa. Miksi lasten päät pitää sekoittaa tuollaisella paskalla. 

Miksi pieni ihmisalku pitää normittaa johonkin sukupuolirooliin jo leikki-iästä? Lapsi leikkii, oli tyttö tai poika, jotkut pojat leikkivät nukeilla, jotkut tytöt autoilla, mitä sitten? Nytkö pitäisi lapsen sukupuoli-identiteetti päätellä lapsuuden leikeistä? Eli jos tyttölapsi leikkii perinteisillä poikien leluilla, niin hormoniblokkeria pukkaa ja tervetulokirje setan huomaan ja päin vastoin, jos poikaa kiinnostaa vaikka äidin meikit ja vaatteet? Sukupuoli-identiteetti kypsyy ajan kanssa. Nuoruuden kokeilut voivat olla jotain ihan muuta, kuin se todellinen sukupuoli-identiteetti, johon aikuistutaan. Moni teini kokee myös sen vaiheen, jossa ihastutaan samaa sukupuolta oleviin. Setalaiset ovat kovin innokkaina pätemässä muiden kokemuksien päälle omaa ideologiaansa ja tuputtamassa transseksuaalisuutta. Eiköhän nykynuoret ole niin näppäriä, että itse osaavat löytää marginaaliryhmänsä, jos niihin kuuluvat. Kouluista tulisi poistaa kaikki uskonnot ja poliittiset agendat ja muut tuputukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Eli autoleikeillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa, mutta autoleikki on sukupuolen performointia. Mitä sukupuolta autoleikki ilmaisee ja miksi?

Ei se ilmaise mitään sukupuolta. Se on lasten leikki.

No miksi sitten esim. Seta ohjeistaa, että lapsen sukupuolen ilmaisua voi tukea sukupuolen mukaisilla leikeillä?

Ja mitä ne tavat sitten ovat, jolla lapsi performoi sukupuoltaan, kun se sukupuoli kerran on myös performanssi?

Vaikka kuinka yrittäisi olla täysin neutraali, me kaikki sukupuolitamme asioita ja omaamme oletuksia sukupuolista. Omaa sukupuolikäsitystään ei tule pakottaa kenellekään toiselle, mutta sitä saa käyttää oman identiteettinsä tukemiseen. Eikä sitä varten tarvitse olla trans! Moni cismies ja -nainen tykkäävät tehdä asioita, jotka tukevat itsekuvaa ja identiteettiä. Toiset taas saavat itsevarmuutta toimimalla omien tai muiden käsitysten vastaisesti.

Heh heh, ilmankos lapsia ei enää synny kun mietitään mitä ne värkit on, mitä niillä tehdään ja mihin ne laitetaan. Äsken tuli toki vastaan perhe, kaksi pientä kulki rattaiden rinnalla yksi rattaissa ja kaapunainen oli raskaana. Miehellä valkoinen mekko ja lätty päässä

Olisi kyllä paha, jos mun mies ilmoittais että hänellä on pimppi, en tosiaan tietäisi miten päin mun pitäisi olla.

Suosittelen 1. ja 2. luokan bioligian kertausta..

Tai noh.. Asiahan selviää jo päiväkodissa montako sukupuolta biologisesti on olemassa. Kummallista kun jäänyt opettajilta jotenkin varjoon.. #EtMitVit

Lasten pitää olla lapsia silloin kuin ovat. Toki tämä sukupuolisuus on tärkeä asia, mutta ei sitä pidä syöttää kaikille lapsille, kun he ovat vasta lapsia ja etsimässä itseään. Leikki on lapselle se tärkein asia ja leikin kautta lapset oppivat asioita. Näitä sukupuoli asioita ei pidä syöttää lapsille, kun he ovat siis vain lapsia. Lapselle pitää sallia leikki, tutustua toisiin oman ikäisiin lapsiin, saada rakkautta, rajat, ym. Tämä sukupuolisuus asia menee jo niin pitkälle, kun jos se kohdentuu alaikäisiin lapsiin, niin todella surullista. Ihan kuin sanoisi lapselle, että naisia ei saa raiskata, ei saa lyödä ym. Lapsen pitää antaa olla lapsi niin kauan kuin, jos tulee valinta omalle kohdalle joku päivä, niin toki se nuori tietää sen, ja saa toivottavasti tukea. Tämä muun sukupuolisuus jo oikeasti piiskoo näitä lapsia, jotka eivät edes tiedä, mitä ovat? Suurin osa siis vain poikia ja tyttöjä ja muut ovat toki se vähemmistö, mutta ei näitä lapsia saa ns Rais..kata tällä sukupuoli asialla. Kun he ovat siis vain LAPSIA JA LAPSILLA OIKEUS LEIKKIÄ YM. Kukaan leikki-ikäinen lasten ei pidä saada ajattelemaan  jotain sukupuoli asioita. On todella törkeää lasta kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Ei noita voi mitenkään erottaa. Ihminen on kokonaisuus, jossa on fyysinen keho ja psyykkinen mieli. Et voi tarkalleen tietää millä kaikilla tavoilla ne toimii yhdessä ja muodostaa esim. sukupuoli-identiteetin eli ihmisen tietoisuuden ja ymmärryksen siitä omasta sukupuolesta.

Noi mieltymykset vaatteisiin ja leluihin taas on usein kulttuurisesti muodostuneita mieltymyksiä. Ne perustuu paljon normeihin ja totuttuihin kaavoihin. Tottakai lapsetkin haluaa ilmentää sitä omaa identiteettiään ja se on tommonen kombo, jossa vaikuttaa muiden odotukset, normit, esim. "tyttömäisiksi" mielletyt asiat ja sitten ne ihan omat jollain lailla sisäsyntyiset mieltymykset. Toiset on enemmän oman tiensä kulkijoita. Toiset haluaa voimakkaammin kuulua esim "tyttöryhmään" ja valitsee vaikka vaatteensa sen mukaan, mistä muut tytöt tykkää. Eli silloin voi kai sanoa, että sukupuolen ilmaisu ainakin on sosiaalinen konstruktio. Se syntyy ihmisryhmässä ja siihen vaikuttaa se miksi itsesi tunnet, mihin ryhmään sama istut jne.

Uusin aivotutkimus on löytänyt miesten aivojen takaosasta alueen, joka kontrolloi taitavasti liikkumista. Naisilla vastaavaa aktiivisuutta ei ole siellä havaittavissa. Jos tämä aivoero on jo lapsena, se selittäisi osaltaan poikien liikunnallisuutta ja "hankaluutta pysytellä paikoillaan".

Naisilla aivokurkiainen on isompi kuin miehillä. Mikäli asianlaita on niin jo tyttönä, se selittäisi tyttöjen kielellisen taitavuuden poikiin verrattuna.

Pointtini on, että meidän käyttäytymisemme kuitenkin suuresti lepää aivojen, hermoston ja hormonien varassa. Niihin liittyy se evolutiivinen tehtävä, joka eroaa miehellä ja naisella: nainen synnyttää, hoivaa, mies metsästää, taistelee, suojelee lihasvoimallaan ja liikkeillään. Jos siis mennään primitiivisiin aikoihin.

Ja uusin tutkimus on löytänyt miehen niskasta nenän.

Jokainen joka tähän millään tavalla osallistuu on alhainen ihminen antakaa nuorten olla rauhassa

YK Agenda 2030 hirveät ajat ovat edessä eikä vanhempia kiinnosta lainkaan

Vierailija kirjoitti:

YK Agenda 2030 hirveät ajat ovat edessä eikä vanhempia kiinnosta lainkaan

Kyllä suurin osa vanhemmista herää, jos vaaleissa iso osa ihmisistä heräsi.

Sukupuoli EI ole sosiaalinen konstruktio. Tutustukaa David Reimerin caseen. Hän oli sairaan ihmiskokeen uhri. Tiivistettynä ympärileikkauksen yhteydessä hän menetti tapaturmaisesti sukupuolielimensä, joten hänet kasvatettiin tyttönä. Reimer ei kuitenkaan koskaan kokenut itseään tytöksi, vaikka hänet oli kasvatettu tyttönä, vaan totuuden selvittyä hän alkoi elää miehenä 15 vuotiaana. Lopulta hän päätyi tekemään im 38 vuotiaana. Sairas pdofiili psykologi John Money yritti nimenomaan tällä ihmiskokeella todentaa, että ihmisen voi kasvattaa tiettyyn sukupuoleen, mutta tulikin todistaneeksi päinvastoin.