Opetushallitus päiväkotien ohjeeksi: "Pojilla voi olla pimppi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa dokumentti what is a women? Erityisesti dokumentin loppuosa on mielenkiintoinen. Siinä heitetään kommentti siitä että hormonihoidot lapsille aiheuttaa syöpää. Mitä nähdään kymmenen vuoden päästä,, miten selviävät vielä syövästä sen silvotun kehon kanssa? Joku muoti-ilmiö tämä on. Lasten kouluista tiedän näitä nuoria jotka on lähteneet tähän. Minua harmittaa tämän vapaus valita sukupuoli ideologian tuputus nuorisolle. Erityisesti on riparitoimintaan ja kirkon nuorisotyöhön hakeutunut sukupuolen vaihtajia tai näitä joista nuoret ei tiedä onko kyseessä mies vai nainen.

Te heterot olette kyllä kieroja. Oma sukupuoli-ideologianne perustuu naisvihalle ja sitten ihmettelette kun sukupuoli-identiteetit menee sekaisin? Heterothan kannattaa systemaattisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa, katsokaa tilastoja etenkin miesten asenteista naisia kohtaan. Enpä näe yhtäkään miestä missään laittamassa adresseja pystyyn. Sitten te älykääpiöakat vielä menette vaihtamaan nimenne, identiteettinne kaikista väkivaltaisimman mahdollisen miessuhteen mukaan ja perään kieutte miten vapaita olette. Teidän "vapaa valintanne" kirjaimellisesti maksaa naisten henkiä, enpä edelleenkään näe teitä huolestumassa.

Ei huolta, transyhteisö on erittäin pieni. Heterot eivät ole pieni vähemmistö, teidän sekopäinen väkivaltanne ulottuu kaikkialle yhteiskunnassa. Miksette ole tuomitsemassa miesten väkivaltaista naisvihaa, vaan sen sijaan puututte muiden kehollisiin valintoihin? Miksi haluaisin olla nainen, kun naisia saa ha*ata suhteissa? Kerropa se!

(Korjattu versio tässä, edellinen karkasi vaikealukuisena.)

Tässä näkyy yleistämisen vahingollisuus. Kaikki miehet eivät hakkaa naisiaan. Näilläkin palstoilla on tuomittu miesten naisviha moneen kertaan. Yhteiskunnassa on monenlaisia organisaatioita, joissa yritetään tähän ongelmaan puuttua, kuten väkivaltaisten miesten ongelmia selvittelevä Lyömätön linja.

Kirjoitat: "älykääpiöakat vielä menette vaihtamaan nimenne, identiteettinne kaikista väkivaltaisimman mahdollisen miessuhteen mukaan"

Miten niin väkivaltaisimman? Mistä tuon tempaisit? :)

Sukulaiseni poika on ho mo ja elää miehen kanssa, joka pahoinpitelee häntä. Oletko todella niin elämää kokematon, että et tiedä parisuhdeväkivaltaa olevan myös samansukupuolisten suhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla olisi lapsi, pitäisin hänet kotiopetuksessa

Saammekin suht usein lukea juttuja näistä kotiopetusta käyttävien amerikkalaisperheiden menestystarinoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä katselin sen ylen tanskalaisen dokumentin trans-lapsista. Löytyy yle-areenasta.

Siinä oli kaunis 17v. homopoika, joka rupesi trans-naiseksi. Hän vaikutti vähän saamattomalta hissukalta. Koulu jäi kesken ja halusi oman isänsä auttavan, että hän saisi oman kämpän kaupungilta ym.

Hän toi ilmi, että hän oli koko elämänsä kokenut miehenä olevansa erilainen ja muut pojat pitivät häntä jo alusta lähtien friikkinä ja homona. Hän on herkkä ja neuroottinen.

Tuli mieleen, kuinka moni nuori homopoika yrittää vain ratkaista ahdistuksensa ja ulkopuolisuuden- ja erillisyydentunteensa muuttumalla naiseksi?

Naisia on sovinistisesti ja stereotyypisesti pidetty heikkoina, herkkinä, ahdistuneina "heikkopeikkoina" tai paremminsanoen, naisilla hyväksytään nämä luonteenpiirteet paremmin. Avuttomuus käännetään naisilla herkemmin osoitukseksi herkkyydestä ja miehillä heikkoudesta.

Monta kertaa kun kuulee trans-naisen sanovan, olin jo lapsena erilainen: herkkä, ulkopuolinen, outo, "friikki" ja ahdistunut, tekee mieli sanoa, että no, eivät nuo piirteet tarkoita että olet nainen. Eivät naiset ole oikeasti omituisia, "ulkopuolisia" tai ahdistuneita "friikkejä". Nuo "outolinnun piirteet" eivät riipu sukupuolesta. Naisia on laidasta laitaan kuten miehiäkin: iloisia ja rempseitä ja neuroottisia syrjäänvetäytyjiä.

Sitten se pikkupoika 5v. joka piti itseään pikkutyttönä. Kuinkahan suuri vaikutus äidillä oli asiaan?

Huvitti, kun pikku-Asta prinsessamekossa sai valita itselleen leluosastolta lelun ja hän valitsi poliisin lelupyssyn ja käsiraudat. Siinä sitten äiti selitti, että pikkutytöt voi ihan hyvin leikkiä poikienkin leluilla.

Ihan samaa mieltä! Mutku äippä oli juuri aikaisemmin selittänyt kuinka he huomasivat jo varhain, että heidän poikansa oli trans, koska hän halusi leikkiä vain tyttöjen kanssa tyttöjen leluilla paitsi että Asta ei näemmä välittänyt nukeista. Yleensä ton ikäisen tytön huone on kansoitettu nukeilla.

Asta näytettiin ystäviensä kanssa niin ei ihme, että hän viihtyi tyttöseurassa. Hän oli se äänekkäin ja riehakkain "tyttö", "kukkulan kuningas". Poikien kesken hän olisi ehkä "hukkunut joukkoon" beeta-pojaksi.

Innokas äiti vei pikku Astan myös pride-paraatiin ja selitti aurinkoisesti hymyillen että Asta, nyt sinä olet omiesi joukossa, nämä ovat sinun ihmisiäsi.

Ei ollut kovin hyvä veto. Asta katseli hiljaa shokissa isoja äänekkäitä ihmisiä ympärillään remeltämässä naamiais- ja seksiasuissa.

Tuossa perheessä ainoa tolkunihminen tuntui olevan Astan isoveli, joka uskoi että Asta ei ole oikea tyttö ja toivoi että Asta lopettaisi tyttöilyn.

Hän katseli Astaa vakavana ja hiljaa kuin yrittäen ymmärtää miksi hänen pikkuveljensä on päätynyt vetään moista showta ja miksi aikuiset ovat seonneet ja lähteneet siihen mukaan.

Isoveljelle oli käynyt niin kuten monissa erityislapsiperheissä: hänestä oli tullut perheen "näkymätön lapsi" kun koko touhu pyörii erityislapsen ympärillä.

Kiitos tästä älykkäästä tiivistyksestä! Nyt ei tarvitse katsoa dokkaria. Olen täysin samaa mieltä kirjoituksesi kanssa. t. yläkoulun opettaja

Eri: toivottavasti teidänkaltaisia opettajia on muitakin. Teissä on yhteiskunnan toivo.

Pelkään vain, että käy niin kuin jenkeissä, että opettajia aletaan pian valikoimaan virkaan ideologian pohjalta eikä sivistyksen ja ammattitaidon.

Minäkin luulen niin, ja lisäksi tekemisiämme tullaan vahtimaan tarkoin.

Eka kertaa kolme vuotta sitten minulla oli seiskaluokalla kolme tyttöä, jotka eivät halunneet, että heitä sanottaisiin tytöiksi. Monenlaisia psyykkisiä ongelmia oli heillä, lisäksi koulukiusaamista alakoulussa, siksi vaikeuksia tulla kouluun. Paljon somessa. Lahjakkaita tyttöjä, mutta mielenterveys huonossa jamassa. Tulin kyllä hyvin toimeen heidän kanssaan ja he minun, mutta olen kyllä tyytyväinen, että pääsin eläkkeelle hiljattain. Ei tarvitse toimia omaa maailmankuvaa vastaan, niin kuin nykykoulussa joutuu toimimaan, jos ei ole samaa mieltä esim. tämän "sukupuolen moninaisuuden" idean kanssa. Sehän on kumminkin poliittinen ideologia, ei tiedettä.

eri. Itsellä taas 7 vuotias lapsi ja nyt on pelko että minkälaista tuo koulunkäynti tulee olemaan. Kuinka sekaisin yhteiskunta menee kun miettii omaa lapsuutta niin hörhöt oli mielenterveyspalveluiden hoidossa. Nyt ne on tunkenu joka paikkaan. Ei pysty tv täkään katsomaan kun joka välissä on jos jonkinlaista julkkisransua ja hinttapulia. Mainoksiinkin tungetaan jo jo ihan kaikkea pee askaa ihan normi lähetysajalla. Lapsi katsoo lastenohjelmaa ja mainostauolla ransulit naisoletetut nuolee toisiaan esim jenkkimainoksessa.,

Opetushallitus ei ole ylin auktoriteetti lääketieteellisessä tutkimuksessa. EI minkäälainen auktoriteetti edes. Samoin smeantiikasta se ei anna viimeisintä tutkimustulosta, mitä sana nainen ja mies tarkoittaa, sen päättää suomenkielen laitos. Opetushallitus on viimeinen ja tulee kiltisti perässä. Lääketiede kertoo mitä tarkoitetaan nillä lääketietellisillä sanoilla , sekä biologia. Samoin suomen kielen laitos sitten eritteleee mitä voidaan kuvata sanalla se ja se.

Jos joku haluaa käyttää jotain toista sanaa kuvaamaan jotan asiaa se on heidän ongelma sitten.

Suomen kieliopin mukaan edelleen sanalla poika kuvataan biologista yksilöä joka on ihminen ja joka on lääketieteellisesti tunnistettu olevan XY kromosomit ja sen ilmiasu tms muuta miten on sovittu, Opetushallitusksen pikku kasvatustiedettä opiskelleet tytöt ei sitä sanele.

Kun ei voi olla.

Miksi opetushallitus antaa tuollaisia ohjeita mitkä ei pidä paikkaansa ? Täytyy sanoa kyllä olen tyytyväinen , että lapset ei enää koulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta meininkiä. Onkohan lapsivaltuutettu tästä tietoinen?

Niin, eikö ennen ollut ohjenuorana, että lasta ei pidä altistaa liian varhain aikuisten asioille? Että pitää suojata lasta niiltä?

Miten tällaista hämärää huttua, josta ei vallitse edes aikuisten kesken konsensusta, voidaan syöttää aivan pikkulapsille!

Tämä konsensus on kylläkin kirjattu lainsäädäntöönkin, jota viranomaisten on noudatettava. Konsut voi jäädä kotiin kasvattamaan lapsiaan halutessaan.

Lakia ajaessa kyllä jankkasitte, miten laki ei vaikuta kehenkään muihin kuin niihin, jotka haluavat muuttaa juridisen sukupuolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

JOO ja tytöillä voi olla pippeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Vierailija kirjoitti:

PalstaTrolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä johtaa vain siihen, että entistä useampi poika julistaa vahvasti olevansa nimenomaan poika ja kaikki pinkit lelut, glitterit jne. ovat ehdottomasti pannassa, koska poika ei halua leimautua pimpilliseksi. Minusta tuo julkijulistaminen jakaa aikaisempaa vahvemmin lapsia eri leireihin.

Tämän kirjoitan kolmen alle 8v pojan tätinä. Kysein kummipojalta, haluaisiko hän paidan, jossa on perhosia ja vastaus oli, että ei, koska se on homopaita, tämä vahva tieto oli saatu koulussa. Hetken intin vastaan, mutta poika oli mielipiteessään varma: hän ei halunnut sellaista leimaa itselleen.

Aivan sama tieto olisi koulusta tullut minä tahansa menneenä vuosikymmenenä. Joten on tässä nimenomaan valistustyötä vielä tehtävänä niin kodeissa kuin kouluissakin.

No on se nyt yksi *****, kun ihmiset eivät vieläkään usko sinun ideologiaasi!

Sekö ei ole ideologiaa että perhoset paidassa tekevät ihmisestä homon?

Koska muka on opetussuunnitelmassa noin lukenut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Aha. Mitä kaikkea muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Eli autoleikeillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa, mutta autoleikki on sukupuolen performointia. Mitä sukupuolta autoleikki ilmaisee ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Aha. Mitä kaikkea muuta?

Kulttuuria, sosiaalisia normeja, psykologiaa, juridiikkaa. Rakkaalla lapsella on monta ulottuvuutta. Ei haittaa, vaikket juuri sinä niitä kykene hahmottamaan. Mieti sinä vaan pinppiä ja pippeliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Eli autoleikeillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa, mutta autoleikki on sukupuolen performointia. Mitä sukupuolta autoleikki ilmaisee ja miksi?

Ei se ilmaise mitään sukupuolta. Se on lasten leikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Noin se varmaan on, jos ihminen redusoi persoonallisuutensa sukupuoleksi. Joillain ihmisillä on kuitenkin korvien välissä muutakin kuin sukupuoli. Tiedän, on varmaan butlerilaisessa todellisuudessa vaikea kuvitella tämmöistä ihmettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Eli autoleikeillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa, mutta autoleikki on sukupuolen performointia. Mitä sukupuolta autoleikki ilmaisee ja miksi?

Ei se ilmaise mitään sukupuolta. Se on lasten leikki.

No miksi sitten esim. Seta ohjeistaa, että lapsen sukupuolen ilmaisua voi tukea sukupuolen mukaisilla leikeillä?

Ja mitä ne tavat sitten ovat, jolla lapsi performoi sukupuoltaan, kun se sukupuoli kerran on myös performanssi?

Eikö opetushallituksella ole mitään hommia , kun väläyttää tuollaista sontaa. Ketä siitä hyötyy ? Lapset voi tänä päivänä aika huonosti ja sitten annetaan tuollaisia ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Aha. Mitä kaikkea muuta?

Kulttuuria, sosiaalisia normeja, psykologiaa, juridiikkaa. Rakkaalla lapsella on monta ulottuvuutta. Ei haittaa, vaikket juuri sinä niitä kykene hahmottamaan. Mieti sinä vaan pinppiä ja pippeliä.

Mihin perustuen esimerkiksi sukupuolittuneet sosiaaliset normit ovat muodostuneet? Kun ne sinusta ovat ilmeisesti muodostuneet täysin irrallaan biologiasta ja varsinkin ihmisten kehollisista ominaisuuksista.

Jaa niin, monta nimeä, onhan noita. Vaikka sosiaalinen sukupuoli, sukupuoli-identiteetti jne. Mut ne taitaa olla teille liian pitkiä ja vaikeita sanoja, kun jokaisen kohdalla pitää sanoa vaan "sukupuoli"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuommosia juttuja alatte lapsille opettaa, niin niille lapsille pitäis kertoa, että _Joskus_ ihminen kokee olevansa eri sukupuolta jne. Ei niin, että joka toinen lapsi menee sekasin ja miettii onko nyt tyttö vai poika.

No niinhän tossa sanotaankin. Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, eivätkä nämä asiat määritä lapsen sukupuolta. Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Onko meillä muka olemassa joku kulttuurinen käsitys siitä, millaisia leikkejä muunsukupuoliset lapset leikkii? Miten sellaisia normeja voi murtaa, joita ei edes ole olemassa? Eihän meillä ole konsensusta edes siitä, mistä muunsukupuolisen lapsen tunnistaa.

Yrittäkää myös jo päättää, onko se sukupuoli nyt fyysinen ominaisuus vai performatiivinen sosiaalinen konstruktio. Jos jälkimmäistä, niin silloin ei toimi se, että esim. mielenkiinnonkohteet ja vaatteet eivät ilmaise sukupuolta. Jos taas ensimmäistä, niin ei päde self-id-lain kannattajien mussutus siitä, kuinka "ei tässä nyt ole kyse biologiasta, vaan sosiaalisesta sukupuolesta".

Se on tietenkin molempia. Ja paljon kaikkea muuta.

Tiedän - your mind is blown.

Eli autoleikeillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa, mutta autoleikki on sukupuolen performointia. Mitä sukupuolta autoleikki ilmaisee ja miksi?

Ei se ilmaise mitään sukupuolta. Se on lasten leikki.

No miksi sitten esim. Seta ohjeistaa, että lapsen sukupuolen ilmaisua voi tukea sukupuolen mukaisilla leikeillä?

Ja mitä ne tavat sitten ovat, jolla lapsi performoi sukupuoltaan, kun se sukupuoli kerran on myös performanssi?

En tiedä, kun en ole Setan ohjeistuksiin perehtynyt. Ehkä sitä, että annetaan lasten leikkiä mitä ikinä tykkäävätkään leikkiä jaxolla minkä näköisiä haluavat olla, oli sukupuoli mikä tahansa? Se kuulostaisi fiksulta.