Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat jäävät lomalle, mutta lapset viedään päiväkotiin
Myös lapset tarvitsevat lomaa ja aikaa palautua pitkistä päivistä ja raskaista viikoista. Aikuiset välillä unohtavat, kuinka kuormittavia päiväkotipäivät pienen lapsen näkökulmasta ovat.
Mielestäni myös lapsi tarvitsee lomaa päivähoidosta ja aikaa vanhempiensa kanssa. Osalla lapsista on tosi pitkiä päiviä, jotka kuormittavat. Kesällä päiväkoteja myös yhdistetään, joten hoidossa ei välttämättä olla samojen tuttujen lasten ja hoitajien kanssa, tämä voi myös aiheuttaa lapselle lisästressiä.
Jatkuvasti isossa lapsiryhmässä oleminen rasittaa ketä tahansa.
Ei turhaan sanota, että päivähoito on lapsen työpäivä. Lapsikin tarvitsee lomaa ja lapsi myös tietää, kun vanhempi on kotona lomalla, mutta itse täytyy mennä päivähoitoon.
Kommentit (558)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samoihin aikoihin syntyneet lapset ja ainakaan meillä ei aina onnistuttu järjestämään lomaa lapsille, juuri heinäkuussa, jolloin päiväkodin henkilökunta lomailee ja se tuntuu olevan ainut oikea lomakuukausi lomailla lapsilla, vaikka mummot ja papat ja koko suku yritettivät järjestää lomaa heinäkuuksi, kun olivat vielä työelämässä.
Ja tätä samaa mantraa ja syyllistämistä on joka kesä päiväkodin henkilökunnalta, kun heinäkuu lähestyy, joka on ristiriitaista, kun suurin osa päiväkodeista on kuitenkin kiinni heinäkuun, jolloin suurin osa lapsista ei ole hoidossa. Vanhempien lomat menevät lain mukaan touko-syyskuun aikana, joista työnantajat päättävät.
Jännä juttu, kenellekään ei ole kuitenkaan tutkimusta tai tilastoa esittää, miten paljon lapsia, jotka eivät vietä lomaa päiväkodista. Luulisi löytyvän, kun tästä päiväkodin henkilökunta syyllistää mutu tuntumalla lapsia, vaikka henkilökunta itse lomailee.
Nyt sulla meni puurot ja vellit sekaisin. Kyse ei ole henkilökunnan lomista vaan siitä että lapsilla on oikeus lomaan oman perheensä kanssa. Päiväkoti on lasten työpaikka, loma on tärkeää aikaa ladata akut. Vai oletko sinä töissä vuoden ympäri ilman lomia?
Olen eri mutta kyllä monella ihan oikeasti saattaa olla töitä vuoden ympäri ilman lomia, ainakin väliaikaisesti. Alkuvuodesta uudessa työpaikassa aloittaneet, yrittäjät, opiskelijat jotka tekevät kesätöitä, pätkätyöläiset....
Kyllä näitäkin riittää. Sitten vielä ne, jotka käyttävät lomansa esimerkiksi talon rakennukseen, omaisen hautajaisjärjestelyin ja muuhun setvimiseen, lisäkouluttautumiseen jne. jne.
Ei kaikki ole vakituisessa 8-16 työssä täysillä kesälomilla jolloin voi vain latautua.
Harvassa on perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat ilman lomia. Ja jos joku käyttää lomansa mieluummin muuhun kuin välittää tarjota lapselleen yhtään lomaa, kertoo se tällaisesta ihmisestä paljon.
Harvassa on nekin lapset jotka oikeasti ovat siellä päiväkodissa heinäkuussa. Meillä yhdessä Suomen isoimmassa kaupungissa yksityisen ketjun kuudesta yksiköstä YKSI päivystää ja lapsia on silti vain kourallinen. Valtaosa kunnallisista on myös kiinni.
Nämä kourallinen lapsia selittyvät helposti perheillä, joilla on edellä esitetty tilanne lomien kanssa (=niitä ei ole), osa lomailee joskus muulloin kun heinäkuussa ja sitten siellä on ehkä se yksi lapsi jonka vanhemmat ottavat omaa lomaa. Ihan älytöntä paisuttelua.
Ja siellä heinäkuun päivystysyksikössä voi olla edellä mainittujen lisäksi vielä se lapsi, joka on ollut jo kesälomalla ja sitten se lapsi, joka tulee olemaan kesälomalla elokuun.
Jonkun vanhempi voi olla työssä, jossa kesät on huippusesonkia ja siksi vain toinen vanhempi on lomalla sen yhden kuun, ja senkin on päättänyt työnantaja.
Suomessa ei todellakaan ole kaikki vanhemmat töissä ma-pe 8-16 ja lomalla heinäkuun. Johan täälläkin on parjattu lapsiperheitä siitä että heidän aina pitää saada parhaimmat lomakuukaudet! Ja sitten päiväkodin työntekijät aloittaa lokakampanjan vielä päälle.
Oikeasti todella epäreilua kaikille niille vanhemmille, joilla nyt vaan ei satu olemaan kesällä lomaa tai se lomakuukausi ei satu olemaan juuri se heinäkuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samoihin aikoihin syntyneet lapset ja ainakaan meillä ei aina onnistuttu järjestämään lomaa lapsille, juuri heinäkuussa, jolloin päiväkodin henkilökunta lomailee ja se tuntuu olevan ainut oikea lomakuukausi lomailla lapsilla, vaikka mummot ja papat ja koko suku yritettivät järjestää lomaa heinäkuuksi, kun olivat vielä työelämässä.
Ja tätä samaa mantraa ja syyllistämistä on joka kesä päiväkodin henkilökunnalta, kun heinäkuu lähestyy, joka on ristiriitaista, kun suurin osa päiväkodeista on kuitenkin kiinni heinäkuun, jolloin suurin osa lapsista ei ole hoidossa. Vanhempien lomat menevät lain mukaan touko-syyskuun aikana, joista työnantajat päättävät.
Jännä juttu, kenellekään ei ole kuitenkaan tutkimusta tai tilastoa esittää, miten paljon lapsia, jotka eivät vietä lomaa päiväkodista. Luulisi löytyvän, kun tästä päiväkodin henkilökunta syyllistää mutu tuntumalla lapsia, vaikka henkilökunta itse lomailee.
Nyt sulla meni puurot ja vellit sekaisin. Kyse ei ole henkilökunnan lomista vaan siitä että lapsilla on oikeus lomaan oman perheensä kanssa. Päiväkoti on lasten työpaikka, loma on tärkeää aikaa ladata akut. Vai oletko sinä töissä vuoden ympäri ilman lomia?
Olen eri mutta kyllä monella ihan oikeasti saattaa olla töitä vuoden ympäri ilman lomia, ainakin väliaikaisesti. Alkuvuodesta uudessa työpaikassa aloittaneet, yrittäjät, opiskelijat jotka tekevät kesätöitä, pätkätyöläiset....
Kyllä näitäkin riittää. Sitten vielä ne, jotka käyttävät lomansa esimerkiksi talon rakennukseen, omaisen hautajaisjärjestelyin ja muuhun setvimiseen, lisäkouluttautumiseen jne. jne.
Ei kaikki ole vakituisessa 8-16 työssä täysillä kesälomilla jolloin voi vain latautua.
Niin väliaikaisesti kuten sanoit, kumma jos joka ikinen vuosi ilmestyy lomattomuutta, talon rakennusta yms jotka ei todellakaan osu lähes juuri kenenkään kohdalle. Ja muuten ihan hautajaiset sun muut menee kyllä ihan lastenkin kanssa, kokemuksesta puhun. Nää sun laittamat tekosyyt on juuri niitä mitä sellaiset naiset laukoo, jolla ei pitäisi olla lapsia lainkaan.
Kokemuksesi on hyvin subjektiivinen. Laske, kuinka monta vuotta lapsi ylipäätään on päivähoidossa ja kuinka monta kesää siihen mahtuu. Tämä on kohtalaisen lyhyt aika ja monellakin voi osua siihen väliaikainen elämäntilanne, jolloin lomien pitäminen ei ole mahdollista.
Mutta ethän sinä kykene tätä ymmärtämään, kun oman navan tuijottelulta et näe sitäkään, että sillä kesällä(kin) pitkää päivää muutaman vuoden tekevällä opiskelijalla tai pätkätyöläisellä ja jopa sillä talon rakentajallakin saattaa olla ihan lasten etu mielessä.
On se kumma juttu, kun pikkulasten vanhemmat aina kuvittelevat olevansa etuoikeutettuja lomailemaan heinäkuussa kun päiväkodit ovat KIINNI, mutta silti jotenkin onnistuvat viemään ne heinäkuussa sinne päiväkotiin ja lomailemaan itsekseen! Vai olikohan sittenkään näin?
Faktahan on, että valtaosa päiväkodeista on heinäkuussa kiinni. Voit tarkastaa tämän todennäköisesti minkä tahansa kunnan ja yksityisen ketjun kotisivuilta. Tästä looginen päätelmä on, että lapsia ei ole kovin paljon päivähoidossa heinäkuussa.
Toinen fakta on, että kaikki eivät pitä lomaansa juuri heinäkuussa. Voit tarkastaa tämän oman työpaikkasi lomalistoista. Tästä seuraa looginen päätelmä, että osa heinäkuussa päiväkodissa olevista lomailee joskus toisten.
Vähän vaikeammin todistettavissa oleva mutta ihan uskottava väite sinänsä on, että osalla lapsilla on lomaa vain vähän tai ei ollenkaan, mutta edellä mainituihin faktoihin perustuen tämä on hyvin pieni osuus päivähoidossa olevista lapsista.
Mistä taas EI ole mitään faktaa on väite, että kaikilla vanhemmilla olisi kesäloma. Mihin tämä väite itsekseen lomailusta yleistyvänä ilmiönä siis perustuu? Kuulopuheeseen? Somestalkkaukseen? Anonyymeihin nettipalsta kommentteihin? Iltapäivälehtien jälleen anonyymeihin lähteisiin?
Opettajilla on lomaa ja koulut alkaa n 7.8.
Pienten lasten vanhemmilla tulee olla etuoikeus että saavat lomailla joko juhannuksesta tai heinäkuussa. Kasvattavat tulevaisuuden toivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai ne vanhemmat niitä lapsia tee sen takia, että saisivat olla niiden kanssa. Ainakin tämän kuvan olen saanut kaikilta tutuilta vanhemmilta. Päivästä toiseen valittavat lapsistaan.
Mulla oli taas välillä se ongelma että poika oli välillä liikaa isänsä luona. Toisaalta ymmärrän, sai 3 sisarusta, tosin eriaikoina ja sikäli kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se aika meni niin nopeasti, voi ei..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?
Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.
Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.
Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.
Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.
Kolme vuotiaana siirrytään usein isompien ryhmään ja tämä on usein se ikä, jolloin sisaruksia perheeseen syntyy. Siinä iässä tarvitaan jo kovasti kavereiden seuraa, leikit ovat toiminnallisia, intensiivisiä ja fyysisiä ja parasta on lapselle, kun saa leikkiä niitä yhdessä toisten kanssa. Se on vaativaa aikuiselle leikkiä tällaisia leikkejä useita tunteja päivässä samalla, kun on vauva, jonka tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oltava läsnä jatkuvasti. Lapsi kehittyy ja tarvitsee kehitystä tukevia monipuolisia kokemuksia kielen, kulttuurin ja luonnonilmiöiden alueella. Sillä on suuri merkitys oppimisen taidoille, jonka perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Miten tuttuakin tutumpi kotiympäristö, jossa ei ole leikkikavereita ja päivästä toiseen samat lelut ja seinät ympärillä edistävät lapsen kehitystä? Millaisia älyllisiä, sosiaalisia ja motorisia haasteita esimerkiksi pieni kerrostaloasunto lapselle tarjoaa? Onko lapsella kuinka seuraa? Ollaanko ulkona useita kertoja päivässä? Saako lapsi juosta, kiipeillä, keinua, jutella ja leikkiä vapaasti päivän aikana? Ovatko sen sijaan älylaitteet lapsen käytössä päivän aikana kotona? Entä katsooko lapsi yhteisten leikkien ja ulkona juoksemisen sijaan kotisohvalla telkkaria? Kyllä, näin usein on. Tässä pitäisi vähän miettiä sitä lastakin, eikä vain sitä, että nyt äidit, teidän on pakko pitää ne lapset kotona, jos olette itse siellä. On sellaisiakin kotiympäristöjä, joissa on mahdollisuuksia, on seuraa ja kavereita, voi olla vapaasti ulkona ja on monipuolista tekemistä. Useinkaan näin ei kuitenkaan ole. Monesti lapsi touhuaa itsekseen tuttuja hommiaan päivästä toiseen, ei ole ketään kenenkä kanssa leikkisi, vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, lapsi saa usein liian vähän liikuntaa, koska ei viedä useita kertoja päivässä ulos, ruutuaika tahtoo venyä, koska vanhemmilla on muutakin kuin se lapsi. Tekeminen ei ole useinkaan kovinkaan monipuolista kotona. Joku kolme tai nelivuotiaskin tarvitsee jo muutakin kuin sen äidin ja kotiympäristön. Ajatelkaa lasta, eikä vain sitä, että vanhemman tulee jaksaa hoitaa kaikki koko ajan.
Ensinnäkin yleisin ikäero lasten välillä on n. 2 vuotta ja ikäerothan lyhenee lyhenemistään. Silti se isompi saattaa olla täyspäiväisesti hoidossa. Jopa juuri 1 vuotta täyttäneitä laitetaan päiväkotiin virikehoitoon uuden sisaruksen tieltä. Tällaisen ei pitäisi olla edes mahdollista, mutta niin se vaan on ja saattavat olla ihan täyspäiväisesti hoidossa, vaikka äiti kotona vauvan kanssa.
Toisekseen 3-vuotias on vielä pieni. Se, että täällä Suomessa lapsi siirtyy silloin ns isojen ryhmään, ei tee lapsesta isoa.
Lasten kehitystaso vaihtelee tosi paljon tuossa iässä. Osa ei edes puhu vielä kunnolla silloin vielä, ovat käytännössä lähestulkoon isoja vauvoja siinä juuri 3v täytettyään, vaipatkin saattaa monella olla vielä! 3v ei todellakaan tarvi jatkuvaa kavereiden seuraa tai virikettä. Lapsesta riippuen 4-5-vuotiaana tällainen alkaa olla ajankohtaista ja silloinkin kerhonomainen toiminta riittäisi ihan hyvin. Yleensä vasta eskari-/kouluikäisillä kaverit alkavat olla oikeasti tärkeitä.Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hänet pitäisi teljätä kotiin neljän seinän sisälle, pois ikäistensä seurasta, ikäistensä leikkiseurasta ja ryhmätyöskentelystä. Suomessa perheessä on 1-2 lasta. Ja miten tämä pitkä kotihoito näkyy myöhemmin lapsen kehityksessä, terveydessä, koulumenestyksessä ja aikuisena sosiaalisissa taidoissa jne.?
Jonkun tutkimuksen mukaan, oliko yli 80% lapset ovat kotihoidossa 3v asti, mutta silti Suomessa lapset voivat pahoin, ja yhä useampi lapsi psykiatrisessa hoidossa, lapset itsetuhoisia, nuorten itsemurhat yleisiä, koulumenestys takkuaa, samoin sos.taidot jne. Jos mediaan ja tutkimuksiin on uskominen.
Suomi on lähes ainoa maa maailmassa, jossa uskotaan pitkään kotihoitoon ja laki mahdollistaa pitkätkin poissaolot vanhemmille työelämästä, ilman irtisanomis pelkoa, jopa 3v.
Muualla maailmassa esim. Euroopassa jo pakollinen koulu alkaa 3-4v.
Lapsi viedään hoitoon viimeistään 6kk iässä, kun perhevapaat päättyvät, monessa maassa jopa 2kk iässä, näin myös Suomessa 80-luvun alkuun saakka. Lomia ei juuri ole.
Euroopassa uskotataan lapselle olevan parasta ikäisensä seura, leikkiin, sosiaalisiin taitoihin, ryhmätyöskentelyyn jne.
Ja vaikka lapsi on viety hoitoon 4-6kk nämä lapset ovat kehittyneet normaaliksi, sosiaaliseksi, menestyvät koulussa, ihmissuhteissa jne.Mikä tekee juuri suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan?
Ei se mitä ulkomailla tehdään ole välttämättä meille suomalaisille se paras vaihtoehto.
Kotihoito on ehdottomasti paras tasapainoisessa perheessä. Seitsemän lapsen kokemuksella.
Vaikea sanoa onko just suomalainen lapsi se erityinen ja vaativa.
Oisko tutkimuksen paikka? Tuloksista olisin kovin kiinostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?
Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.
Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.
Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.
Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.
Kolme vuotiaana siirrytään usein isompien ryhmään ja tämä on usein se ikä, jolloin sisaruksia perheeseen syntyy. Siinä iässä tarvitaan jo kovasti kavereiden seuraa, leikit ovat toiminnallisia, intensiivisiä ja fyysisiä ja parasta on lapselle, kun saa leikkiä niitä yhdessä toisten kanssa. Se on vaativaa aikuiselle leikkiä tällaisia leikkejä useita tunteja päivässä samalla, kun on vauva, jonka tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oltava läsnä jatkuvasti. Lapsi kehittyy ja tarvitsee kehitystä tukevia monipuolisia kokemuksia kielen, kulttuurin ja luonnonilmiöiden alueella. Sillä on suuri merkitys oppimisen taidoille, jonka perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Miten tuttuakin tutumpi kotiympäristö, jossa ei ole leikkikavereita ja päivästä toiseen samat lelut ja seinät ympärillä edistävät lapsen kehitystä? Millaisia älyllisiä, sosiaalisia ja motorisia haasteita esimerkiksi pieni kerrostaloasunto lapselle tarjoaa? Onko lapsella kuinka seuraa? Ollaanko ulkona useita kertoja päivässä? Saako lapsi juosta, kiipeillä, keinua, jutella ja leikkiä vapaasti päivän aikana? Ovatko sen sijaan älylaitteet lapsen käytössä päivän aikana kotona? Entä katsooko lapsi yhteisten leikkien ja ulkona juoksemisen sijaan kotisohvalla telkkaria? Kyllä, näin usein on. Tässä pitäisi vähän miettiä sitä lastakin, eikä vain sitä, että nyt äidit, teidän on pakko pitää ne lapset kotona, jos olette itse siellä. On sellaisiakin kotiympäristöjä, joissa on mahdollisuuksia, on seuraa ja kavereita, voi olla vapaasti ulkona ja on monipuolista tekemistä. Useinkaan näin ei kuitenkaan ole. Monesti lapsi touhuaa itsekseen tuttuja hommiaan päivästä toiseen, ei ole ketään kenenkä kanssa leikkisi, vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, lapsi saa usein liian vähän liikuntaa, koska ei viedä useita kertoja päivässä ulos, ruutuaika tahtoo venyä, koska vanhemmilla on muutakin kuin se lapsi. Tekeminen ei ole useinkaan kovinkaan monipuolista kotona. Joku kolme tai nelivuotiaskin tarvitsee jo muutakin kuin sen äidin ja kotiympäristön. Ajatelkaa lasta, eikä vain sitä, että vanhemman tulee jaksaa hoitaa kaikki koko ajan.
Ensinnäkin yleisin ikäero lasten välillä on n. 2 vuotta ja ikäerothan lyhenee lyhenemistään. Silti se isompi saattaa olla täyspäiväisesti hoidossa. Jopa juuri 1 vuotta täyttäneitä laitetaan päiväkotiin virikehoitoon uuden sisaruksen tieltä. Tällaisen ei pitäisi olla edes mahdollista, mutta niin se vaan on ja saattavat olla ihan täyspäiväisesti hoidossa, vaikka äiti kotona vauvan kanssa.
Toisekseen 3-vuotias on vielä pieni. Se, että täällä Suomessa lapsi siirtyy silloin ns isojen ryhmään, ei tee lapsesta isoa.
Lasten kehitystaso vaihtelee tosi paljon tuossa iässä. Osa ei edes puhu vielä kunnolla silloin vielä, ovat käytännössä lähestulkoon isoja vauvoja siinä juuri 3v täytettyään, vaipatkin saattaa monella olla vielä! 3v ei todellakaan tarvi jatkuvaa kavereiden seuraa tai virikettä. Lapsesta riippuen 4-5-vuotiaana tällainen alkaa olla ajankohtaista ja silloinkin kerhonomainen toiminta riittäisi ihan hyvin. Yleensä vasta eskari-/kouluikäisillä kaverit alkavat olla oikeasti tärkeitä.Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hänet pitäisi teljätä kotiin neljän seinän sisälle, pois ikäistensä seurasta, ikäistensä leikkiseurasta ja ryhmätyöskentelystä. Suomessa perheessä on 1-2 lasta. Ja miten tämä pitkä kotihoito näkyy myöhemmin lapsen kehityksessä, terveydessä, koulumenestyksessä ja aikuisena sosiaalisissa taidoissa jne.?
Jonkun tutkimuksen mukaan, oliko yli 80% lapset ovat kotihoidossa 3v asti, mutta silti Suomessa lapset voivat pahoin, ja yhä useampi lapsi psykiatrisessa hoidossa, lapset itsetuhoisia, nuorten itsemurhat yleisiä, koulumenestys takkuaa, samoin sos.taidot jne. Jos mediaan ja tutkimuksiin on uskominen.
Suomi on lähes ainoa maa maailmassa, jossa uskotaan pitkään kotihoitoon ja laki mahdollistaa pitkätkin poissaolot vanhemmille työelämästä, ilman irtisanomis pelkoa, jopa 3v.
Muualla maailmassa esim. Euroopassa jo pakollinen koulu alkaa 3-4v.
Lapsi viedään hoitoon viimeistään 6kk iässä, kun perhevapaat päättyvät, monessa maassa jopa 2kk iässä, näin myös Suomessa 80-luvun alkuun saakka. Lomia ei juuri ole.
Euroopassa uskotataan lapselle olevan parasta ikäisensä seura, leikkiin, sosiaalisiin taitoihin, ryhmätyöskentelyyn jne.
Ja vaikka lapsi on viety hoitoon 4-6kk nämä lapset ovat kehittyneet normaaliksi, sosiaaliseksi, menestyvät koulussa, ihmissuhteissa jne.Mikä tekee juuri suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan?
Täyttä puppua. Enemmistö suomalaisista alle 3-vuotiaista on päivähoidossa. Yleisin aloitusikä on 1-2 vuotta.
Muualla Euroopassa äidin osa-aikatyö on normi. Suomi on ihan poikkeus siinä, että molemmat vanhemmat tekevät pitkää työpäivää lasten ollessa pieni. Esimerkiksi Ruotsissa melkein kaikki tekevät lyhennettyä työaikaa lasten ollessa pieniä. On ihan tavallista, että lyhennetty työaika on molemmilla vanhemmilla.
Juurikin näin. Muissa maissa vanhemmat tuntuvat ajattelevan enemmän lastensa parasta ja ylipäänsä ollaan enemmän lapsirakkaita. Keski-Euroopassa esim Saksassa on ainakin aiemmin ollut ihan yleistä että äiti jää kokonaan kotiäidiksi vuosiksi. Muissa Pohjoismaissa vanhemmat tosiaan yleisesti tekevät osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä, sekä isät että äidit. Miksi Suomessa ollaan suorastaan lapsivihamielisiä ja mieluiten suljetaan lapset pitkiksi päiviksi laitoksiin, aina jos se suinkin vain on mahdollista? Miten ihmeessä voi olla mahdollista että lapsi voi olla vaikka 9-10h hoidossa kesät talvet jos toinen vanhemmista on kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?
Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.
Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.
Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.
Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.
Kolme vuotiaana siirrytään usein isompien ryhmään ja tämä on usein se ikä, jolloin sisaruksia perheeseen syntyy. Siinä iässä tarvitaan jo kovasti kavereiden seuraa, leikit ovat toiminnallisia, intensiivisiä ja fyysisiä ja parasta on lapselle, kun saa leikkiä niitä yhdessä toisten kanssa. Se on vaativaa aikuiselle leikkiä tällaisia leikkejä useita tunteja päivässä samalla, kun on vauva, jonka tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oltava läsnä jatkuvasti. Lapsi kehittyy ja tarvitsee kehitystä tukevia monipuolisia kokemuksia kielen, kulttuurin ja luonnonilmiöiden alueella. Sillä on suuri merkitys oppimisen taidoille, jonka perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Miten tuttuakin tutumpi kotiympäristö, jossa ei ole leikkikavereita ja päivästä toiseen samat lelut ja seinät ympärillä edistävät lapsen kehitystä? Millaisia älyllisiä, sosiaalisia ja motorisia haasteita esimerkiksi pieni kerrostaloasunto lapselle tarjoaa? Onko lapsella kuinka seuraa? Ollaanko ulkona useita kertoja päivässä? Saako lapsi juosta, kiipeillä, keinua, jutella ja leikkiä vapaasti päivän aikana? Ovatko sen sijaan älylaitteet lapsen käytössä päivän aikana kotona? Entä katsooko lapsi yhteisten leikkien ja ulkona juoksemisen sijaan kotisohvalla telkkaria? Kyllä, näin usein on. Tässä pitäisi vähän miettiä sitä lastakin, eikä vain sitä, että nyt äidit, teidän on pakko pitää ne lapset kotona, jos olette itse siellä. On sellaisiakin kotiympäristöjä, joissa on mahdollisuuksia, on seuraa ja kavereita, voi olla vapaasti ulkona ja on monipuolista tekemistä. Useinkaan näin ei kuitenkaan ole. Monesti lapsi touhuaa itsekseen tuttuja hommiaan päivästä toiseen, ei ole ketään kenenkä kanssa leikkisi, vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, lapsi saa usein liian vähän liikuntaa, koska ei viedä useita kertoja päivässä ulos, ruutuaika tahtoo venyä, koska vanhemmilla on muutakin kuin se lapsi. Tekeminen ei ole useinkaan kovinkaan monipuolista kotona. Joku kolme tai nelivuotiaskin tarvitsee jo muutakin kuin sen äidin ja kotiympäristön. Ajatelkaa lasta, eikä vain sitä, että vanhemman tulee jaksaa hoitaa kaikki koko ajan.
Ensinnäkin yleisin ikäero lasten välillä on n. 2 vuotta ja ikäerothan lyhenee lyhenemistään. Silti se isompi saattaa olla täyspäiväisesti hoidossa. Jopa juuri 1 vuotta täyttäneitä laitetaan päiväkotiin virikehoitoon uuden sisaruksen tieltä. Tällaisen ei pitäisi olla edes mahdollista, mutta niin se vaan on ja saattavat olla ihan täyspäiväisesti hoidossa, vaikka äiti kotona vauvan kanssa.
Toisekseen 3-vuotias on vielä pieni. Se, että täällä Suomessa lapsi siirtyy silloin ns isojen ryhmään, ei tee lapsesta isoa.
Lasten kehitystaso vaihtelee tosi paljon tuossa iässä. Osa ei edes puhu vielä kunnolla silloin vielä, ovat käytännössä lähestulkoon isoja vauvoja siinä juuri 3v täytettyään, vaipatkin saattaa monella olla vielä! 3v ei todellakaan tarvi jatkuvaa kavereiden seuraa tai virikettä. Lapsesta riippuen 4-5-vuotiaana tällainen alkaa olla ajankohtaista ja silloinkin kerhonomainen toiminta riittäisi ihan hyvin. Yleensä vasta eskari-/kouluikäisillä kaverit alkavat olla oikeasti tärkeitä.Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hänet pitäisi teljätä kotiin neljän seinän sisälle, pois ikäistensä seurasta, ikäistensä leikkiseurasta ja ryhmätyöskentelystä. Suomessa perheessä on 1-2 lasta. Ja miten tämä pitkä kotihoito näkyy myöhemmin lapsen kehityksessä, terveydessä, koulumenestyksessä ja aikuisena sosiaalisissa taidoissa jne.?
Jonkun tutkimuksen mukaan, oliko yli 80% lapset ovat kotihoidossa 3v asti, mutta silti Suomessa lapset voivat pahoin, ja yhä useampi lapsi psykiatrisessa hoidossa, lapset itsetuhoisia, nuorten itsemurhat yleisiä, koulumenestys takkuaa, samoin sos.taidot jne. Jos mediaan ja tutkimuksiin on uskominen.
Suomi on lähes ainoa maa maailmassa, jossa uskotaan pitkään kotihoitoon ja laki mahdollistaa pitkätkin poissaolot vanhemmille työelämästä, ilman irtisanomis pelkoa, jopa 3v.
Muualla maailmassa esim. Euroopassa jo pakollinen koulu alkaa 3-4v.
Lapsi viedään hoitoon viimeistään 6kk iässä, kun perhevapaat päättyvät, monessa maassa jopa 2kk iässä, näin myös Suomessa 80-luvun alkuun saakka. Lomia ei juuri ole.
Euroopassa uskotataan lapselle olevan parasta ikäisensä seura, leikkiin, sosiaalisiin taitoihin, ryhmätyöskentelyyn jne.
Ja vaikka lapsi on viety hoitoon 4-6kk nämä lapset ovat kehittyneet normaaliksi, sosiaaliseksi, menestyvät koulussa, ihmissuhteissa jne.Mikä tekee juuri suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan?
Täyttä puppua. Enemmistö suomalaisista alle 3-vuotiaista on päivähoidossa. Yleisin aloitusikä on 1-2 vuotta.
Muualla Euroopassa äidin osa-aikatyö on normi. Suomi on ihan poikkeus siinä, että molemmat vanhemmat tekevät pitkää työpäivää lasten ollessa pieni. Esimerkiksi Ruotsissa melkein kaikki tekevät lyhennettyä työaikaa lasten ollessa pieniä. On ihan tavallista, että lyhennetty työaika on molemmilla vanhemmilla.
Juurikin näin. Muissa maissa vanhemmat tuntuvat ajattelevan enemmän lastensa parasta ja ylipäänsä ollaan enemmän lapsirakkaita. Keski-Euroopassa esim Saksassa on ainakin aiemmin ollut ihan yleistä että äiti jää kokonaan kotiäidiksi vuosiksi. Muissa Pohjoismaissa vanhemmat tosiaan yleisesti tekevät osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä, sekä isät että äidit. Miksi Suomessa ollaan suorastaan lapsivihamielisiä ja mieluiten suljetaan lapset pitkiksi päiviksi laitoksiin, aina jos se suinkin vain on mahdollista? Miten ihmeessä voi olla mahdollista että lapsi voi olla vaikka 9-10h hoidossa kesät talvet jos toinen vanhemmista on kotona?
Täällä on voimakas yhteiskunnallinen painostus siihen, että äidit palaa mahdollisimman pian töihin. Osa-aikaisuudesta ei ole muodostunut toimivaa kulttuuria, vaikka se olisi varmasti useimmissa tapauksissa paras vaihtoehto että vanhemmat voisi molemmat tehdä osa-aikaa ja lapselle lyhyet hoitopäivät. Palkkatasokin on sellainen, ettei yhden palkalla vaan pärjää kovin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samoihin aikoihin syntyneet lapset ja ainakaan meillä ei aina onnistuttu järjestämään lomaa lapsille, juuri heinäkuussa, jolloin päiväkodin henkilökunta lomailee ja se tuntuu olevan ainut oikea lomakuukausi lomailla lapsilla, vaikka mummot ja papat ja koko suku yritettivät järjestää lomaa heinäkuuksi, kun olivat vielä työelämässä.
Ja tätä samaa mantraa ja syyllistämistä on joka kesä päiväkodin henkilökunnalta, kun heinäkuu lähestyy, joka on ristiriitaista, kun suurin osa päiväkodeista on kuitenkin kiinni heinäkuun, jolloin suurin osa lapsista ei ole hoidossa. Vanhempien lomat menevät lain mukaan touko-syyskuun aikana, joista työnantajat päättävät.
Jännä juttu, kenellekään ei ole kuitenkaan tutkimusta tai tilastoa esittää, miten paljon lapsia, jotka eivät vietä lomaa päiväkodista. Luulisi löytyvän, kun tästä päiväkodin henkilökunta syyllistää mutu tuntumalla lapsia, vaikka henkilökunta itse lomailee.
Nyt sulla meni puurot ja vellit sekaisin. Kyse ei ole henkilökunnan lomista vaan siitä että lapsilla on oikeus lomaan oman perheensä kanssa. Päiväkoti on lasten työpaikka, loma on tärkeää aikaa ladata akut. Vai oletko sinä töissä vuoden ympäri ilman lomia?
Olen eri mutta kyllä monella ihan oikeasti saattaa olla töitä vuoden ympäri ilman lomia, ainakin väliaikaisesti. Alkuvuodesta uudessa työpaikassa aloittaneet, yrittäjät, opiskelijat jotka tekevät kesätöitä, pätkätyöläiset....
Kyllä näitäkin riittää. Sitten vielä ne, jotka käyttävät lomansa esimerkiksi talon rakennukseen, omaisen hautajaisjärjestelyin ja muuhun setvimiseen, lisäkouluttautumiseen jne. jne.
Ei kaikki ole vakituisessa 8-16 työssä täysillä kesälomilla jolloin voi vain latautua.
Harvassa on perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat ilman lomia. Ja jos joku käyttää lomansa mieluummin muuhun kuin välittää tarjota lapselleen yhtään lomaa, kertoo se tällaisesta ihmisestä paljon.
Harvassa on myös ne lapset joilla ei ole vuoden mittaan yhtään lomaa. Vaikka kuinka kovasti yritetään saada aikaan kuvaa jostain yleisestä ilmiöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samoihin aikoihin syntyneet lapset ja ainakaan meillä ei aina onnistuttu järjestämään lomaa lapsille, juuri heinäkuussa, jolloin päiväkodin henkilökunta lomailee ja se tuntuu olevan ainut oikea lomakuukausi lomailla lapsilla, vaikka mummot ja papat ja koko suku yritettivät järjestää lomaa heinäkuuksi, kun olivat vielä työelämässä.
Ja tätä samaa mantraa ja syyllistämistä on joka kesä päiväkodin henkilökunnalta, kun heinäkuu lähestyy, joka on ristiriitaista, kun suurin osa päiväkodeista on kuitenkin kiinni heinäkuun, jolloin suurin osa lapsista ei ole hoidossa. Vanhempien lomat menevät lain mukaan touko-syyskuun aikana, joista työnantajat päättävät.
Jännä juttu, kenellekään ei ole kuitenkaan tutkimusta tai tilastoa esittää, miten paljon lapsia, jotka eivät vietä lomaa päiväkodista. Luulisi löytyvän, kun tästä päiväkodin henkilökunta syyllistää mutu tuntumalla lapsia, vaikka henkilökunta itse lomailee.
Nyt sulla meni puurot ja vellit sekaisin. Kyse ei ole henkilökunnan lomista vaan siitä että lapsilla on oikeus lomaan oman perheensä kanssa. Päiväkoti on lasten työpaikka, loma on tärkeää aikaa ladata akut. Vai oletko sinä töissä vuoden ympäri ilman lomia?
Olen eri mutta kyllä monella ihan oikeasti saattaa olla töitä vuoden ympäri ilman lomia, ainakin väliaikaisesti. Alkuvuodesta uudessa työpaikassa aloittaneet, yrittäjät, opiskelijat jotka tekevät kesätöitä, pätkätyöläiset....
Kyllä näitäkin riittää. Sitten vielä ne, jotka käyttävät lomansa esimerkiksi talon rakennukseen, omaisen hautajaisjärjestelyin ja muuhun setvimiseen, lisäkouluttautumiseen jne. jne.
Ei kaikki ole vakituisessa 8-16 työssä täysillä kesälomilla jolloin voi vain latautua.
Harvassa on perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat ilman lomia. Ja jos joku käyttää lomansa mieluummin muuhun kuin välittää tarjota lapselleen yhtään lomaa, kertoo se tällaisesta ihmisestä paljon.
Harvassa on myös ne lapset joilla ei ole vuoden mittaan yhtään lomaa. Vaikka kuinka kovasti yritetään saada aikaan kuvaa jostain yleisestä ilmiöstä.
Sitä voi saivarrella asiaa vaikka kuinka paljon. Mutta ylipäänsä vanhempi joka tarvii jatkuvasti omaa lomaa/aikaa samalla kun pieni lapsi on päiväkodissa on täysin epäsopiva vanhemmaksi. Lapsen tasolle jäänyt suorastaan. Ne omat tarpeet ovat tärkeämmät kuin pienen herkässä kehitysiässä olevan lapsen. Vaikka tämä vanhempi jonkun hassun loman olisi vuoden aikana lapsenkin kanssa, jotta voi sanoa että kyllähän lapsellakin on lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi se kesällä pidetty loma on jotenkin tärkeämpi kuin muulloin?"
Tuostahan artikkelissa ei ollut kyse.
Miksi siinä sitten kauhisteltiin sitä, että jotkut lapsiparat joutuu olemaan hoidossa kesällä ja sanottiin että kyllä hoitajienkin pitäisi saada pitää ne lomansa kesäaikana (nimenomaan kesäaikana, ei touko- tai syyskuussa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samoihin aikoihin syntyneet lapset ja ainakaan meillä ei aina onnistuttu järjestämään lomaa lapsille, juuri heinäkuussa, jolloin päiväkodin henkilökunta lomailee ja se tuntuu olevan ainut oikea lomakuukausi lomailla lapsilla, vaikka mummot ja papat ja koko suku yritettivät järjestää lomaa heinäkuuksi, kun olivat vielä työelämässä.
Ja tätä samaa mantraa ja syyllistämistä on joka kesä päiväkodin henkilökunnalta, kun heinäkuu lähestyy, joka on ristiriitaista, kun suurin osa päiväkodeista on kuitenkin kiinni heinäkuun, jolloin suurin osa lapsista ei ole hoidossa. Vanhempien lomat menevät lain mukaan touko-syyskuun aikana, joista työnantajat päättävät.
Jännä juttu, kenellekään ei ole kuitenkaan tutkimusta tai tilastoa esittää, miten paljon lapsia, jotka eivät vietä lomaa päiväkodista. Luulisi löytyvän, kun tästä päiväkodin henkilökunta syyllistää mutu tuntumalla lapsia, vaikka henkilökunta itse lomailee.
Nyt sulla meni puurot ja vellit sekaisin. Kyse ei ole henkilökunnan lomista vaan siitä että lapsilla on oikeus lomaan oman perheensä kanssa. Päiväkoti on lasten työpaikka, loma on tärkeää aikaa ladata akut. Vai oletko sinä töissä vuoden ympäri ilman lomia?
Olen eri mutta kyllä monella ihan oikeasti saattaa olla töitä vuoden ympäri ilman lomia, ainakin väliaikaisesti. Alkuvuodesta uudessa työpaikassa aloittaneet, yrittäjät, opiskelijat jotka tekevät kesätöitä, pätkätyöläiset....
Kyllä näitäkin riittää. Sitten vielä ne, jotka käyttävät lomansa esimerkiksi talon rakennukseen, omaisen hautajaisjärjestelyin ja muuhun setvimiseen, lisäkouluttautumiseen jne. jne.
Ei kaikki ole vakituisessa 8-16 työssä täysillä kesälomilla jolloin voi vain latautua.
Harvassa on perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat ilman lomia. Ja jos joku käyttää lomansa mieluummin muuhun kuin välittää tarjota lapselleen yhtään lomaa, kertoo se tällaisesta ihmisestä paljon.
Harvassa on myös ne lapset joilla ei ole vuoden mittaan yhtään lomaa. Vaikka kuinka kovasti yritetään saada aikaan kuvaa jostain yleisestä ilmiöstä.
Sitä voi saivarrella asiaa vaikka kuinka paljon. Mutta ylipäänsä vanhempi joka tarvii jatkuvasti omaa lomaa/aikaa samalla kun pieni lapsi on päiväkodissa on täysin epäsopiva vanhemmaksi. Lapsen tasolle jäänyt suorastaan. Ne omat tarpeet ovat tärkeämmät kuin pienen herkässä kehitysiässä olevan lapsen. Vaikka tämä vanhempi jonkun hassun loman olisi vuoden aikana lapsenkin kanssa, jotta voi sanoa että kyllähän lapsellakin on lomaa.
Niin, on huonoja vanhempia jotka eivät jaksa lapsiaan syystä tai toisesta. Ja näitten takia kannattaa haukkua kaikki vanhemmat joitten lapsilla ei ole lomaa heinäkuussa ja kertoa että semmoisia ne kaikki nykyvanhemmat on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?
Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.
Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.
Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.
Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.
Kolme vuotiaana siirrytään usein isompien ryhmään ja tämä on usein se ikä, jolloin sisaruksia perheeseen syntyy. Siinä iässä tarvitaan jo kovasti kavereiden seuraa, leikit ovat toiminnallisia, intensiivisiä ja fyysisiä ja parasta on lapselle, kun saa leikkiä niitä yhdessä toisten kanssa. Se on vaativaa aikuiselle leikkiä tällaisia leikkejä useita tunteja päivässä samalla, kun on vauva, jonka tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oltava läsnä jatkuvasti. Lapsi kehittyy ja tarvitsee kehitystä tukevia monipuolisia kokemuksia kielen, kulttuurin ja luonnonilmiöiden alueella. Sillä on suuri merkitys oppimisen taidoille, jonka perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Miten tuttuakin tutumpi kotiympäristö, jossa ei ole leikkikavereita ja päivästä toiseen samat lelut ja seinät ympärillä edistävät lapsen kehitystä? Millaisia älyllisiä, sosiaalisia ja motorisia haasteita esimerkiksi pieni kerrostaloasunto lapselle tarjoaa? Onko lapsella kuinka seuraa? Ollaanko ulkona useita kertoja päivässä? Saako lapsi juosta, kiipeillä, keinua, jutella ja leikkiä vapaasti päivän aikana? Ovatko sen sijaan älylaitteet lapsen käytössä päivän aikana kotona? Entä katsooko lapsi yhteisten leikkien ja ulkona juoksemisen sijaan kotisohvalla telkkaria? Kyllä, näin usein on. Tässä pitäisi vähän miettiä sitä lastakin, eikä vain sitä, että nyt äidit, teidän on pakko pitää ne lapset kotona, jos olette itse siellä. On sellaisiakin kotiympäristöjä, joissa on mahdollisuuksia, on seuraa ja kavereita, voi olla vapaasti ulkona ja on monipuolista tekemistä. Useinkaan näin ei kuitenkaan ole. Monesti lapsi touhuaa itsekseen tuttuja hommiaan päivästä toiseen, ei ole ketään kenenkä kanssa leikkisi, vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, lapsi saa usein liian vähän liikuntaa, koska ei viedä useita kertoja päivässä ulos, ruutuaika tahtoo venyä, koska vanhemmilla on muutakin kuin se lapsi. Tekeminen ei ole useinkaan kovinkaan monipuolista kotona. Joku kolme tai nelivuotiaskin tarvitsee jo muutakin kuin sen äidin ja kotiympäristön. Ajatelkaa lasta, eikä vain sitä, että vanhemman tulee jaksaa hoitaa kaikki koko ajan.
Voi hyvänen aika sentään! Miten ihmiskunta on selvinnyt tähän saakka ennen tätä laadukasta varhaiskasvatusta?!
Päiväkodissa on kavereita ja virikkeitä, mutta kyllä niitä pystyy lapselle järjestämään myös kotona. Vauva ei vaadi välitöntä huomiota jatkuvasti, vaan nukkuu suuren osan päivästä. Valveilla ollessaan seuraa myös mielellään isompien touhuja. Kun vauva nukkuu aamupäiväunia, voidaan porukalla lähteä leikkipuistoon, perhekerhoon tms. jossa tavataan muita lapsia ja näiden vanhempia. Siellä myös tutustuu muihin, ja voi sopia leikkitreffejä kotiin. Lapsen kanssa voi myös kotona askarrella, piirtää, leikkiä. Lapsi ei mene rikki siitä, jos äidin tai isän on hetkeksi keskeytettävä piirtäminen vauvan herätessä, vaan tämäkin opettaa hyviä taitoja tulevaisuutta ajatellen. Ei se lapsi siellä päivähoidossakaan saa keskeytyksetöntä huomiota jatkuvasti. On myös kerhotoimintaa, johon lapsen voi viedä muutamana päivänä viikossa muutamaksi tunniksi, ja tällöin lapsi oppii niitä sosiaalisia taitoja myös ilman vanhemman läsnäoloa. Myös päiväkodissa ja kerhossa lapsi joutuu välillä odottamaan vuoroaan aikuisen neuvoessa askartelussa muita, ihan samoin kuin vanhemman syöttäessä hetken sitä vauvaa.
Jos tällaiset ihan perusjutut ei vanhemmalta onnistu, kannattaa lapsiluku jättää yhteen ja miettiä vakavasti, onko kykenevä edes sen yhden lapsen vanhemmaksi.
Mä käyn hyvin vaihteleviin aikoihin koiran kanssa ulkona ja kyllä taloyhtiöiden pihat sekä leikkipuisto on lähes aina tyhjillään. Tuo, minkä kuvasit, oli ihan tavallista vielä muutama vuosikymmen sitten. Silloin ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta ja sen vuoksi, kun äiti jäi äitiyslomalle, myös perheen päiväkoti-ikäiset jäivät kotihoitoon. Oli ihan eri meininkiä, kun isommalle lapselle oli leikkikavereita sekä taloyhtiön pihalla että ainakin leikkipuistossa, jos pihalla ei ketään ollutkaan. En ota kantaa siihen, onko isomman lapsen parempi vai huonompi olla päiväkodissa äidin ollessa vauvan kanssa kotona, mutta 3-vuotias ja sitä isompi lapsi kyllä tarvitsee jo leikkikavereitakin eikä pelkästään äitiä kaveriksi. Vauvastahan ei vielä kaveriksi edes ole.
Voisi suoraan ottaa huostaan kaikki lapset niin aikuiset voi keskittyä työntekoon eli tuottamaan.
Valtio kasvattaisi lapset koska sitä nyt kovasti vanhemmat haluaa muutenkin. Samalla olisi helppo jo jaotella lapset tuleviin rooleihin ja kasvattaa suoraan niihin: sinusta tulee hoitsu, sinusta putkari, sinusta tuomari, sinusta virkamies jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi se kesällä pidetty loma on jotenkin tärkeämpi kuin muulloin?"
Tuostahan artikkelissa ei ollut kyse.
Miksi siinä sitten kauhisteltiin sitä, että jotkut lapsiparat joutuu olemaan hoidossa kesällä ja sanottiin että kyllä hoitajienkin pitäisi saada pitää ne lomansa kesäaikana (nimenomaan kesäaikana, ei touko- tai syyskuussa).
Loma voi olla hyvä jonain muunakin ajankohtana. Me oltiin joskus kuukausi reissussa talvella kun lapset oli pieniä. Tosin pidimme lapset mitäs heinäkuun ajan myös hoidosta, olimme vuorotellen miehen kanssa silloin töissä (vuorotyö mahdollisti) ja joitakin päiviä olivat mummolla hoidossa. Onneksi se meidän tapauksessa onnistui tällä tavalla. Olisi ollut tosi tylsää viedä lapset kesäpäivystykseen samalla kun heidän kaikki kaverinsa lomailivat. Että siinä mielessä kyllähän lapsille kuuluu mielestäni myös kesällä loma, lomailevathan koululaisetkin silloin.
Harvemmin kukaan lapsi tosin on kuukautta lomalla talviaikaankaan. Saattaa joku viikko olla lomaa ehkä, mutta kyllä se melkein niin on, että jos ei kesällä ole lomaa, niin ei ole kyllä talvellakaan, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?
Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.
Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.
Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.
Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.
No ne on just nää, että taaperolle pitäis jo olla virikkeitä, pitäis olla kehittävää tekemistä, sosiaalista seuraa että voi oppia ryhmässä toimimista (jota ei muuten naapurissa ole), yksin ei kuitenkaan saa laskea hetkeksikään minnekään, pitää ulkoilla joka päivä monta tuntia, pitää lukea kirjoja piirtää ja maalata, pitää olla henkisesti läsnä joka hetki, ei saa antaa katsoa telkkaria saati jotain muita ruutuja, ei edes bussissa istuessa saa. Vauvaa pitää kuitenkin samalla imettää vauvantahtisesti eikä saa antaa yhtään itkeä vaan tarpeisiin on vastattava heti.
Osa vanhemmista ymmärtää ettei tartte olla täydellinen ja osaa edelleen olla vaan rennosti lasten kanssa ja selviytyy useamman lapsen hoidosta hyvin, mutta jostain syystä joistain nykyihmisistä on kasvatettu suorittajia, jotka yrittää täyttää kaikki täydellisen äitiyden kriteerit ja vähemmän yllättäen uupuu sitten. Ja toisaalta jos vauva onkin huonouninen ja äiti ei saa koskaan nukutuksi niin apua ei saa sitten mistään. Joten varmuuden vuoksikin hommataan se hoitopaikka isommalle.
Harvassa on perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat ilman lomia. Ja jos joku käyttää lomansa mieluummin muuhun kuin välittää tarjota lapselleen yhtään lomaa, kertoo se tällaisesta ihmisestä paljon.
Harvassa on nekin lapset jotka oikeasti ovat siellä päiväkodissa heinäkuussa. Meillä yhdessä Suomen isoimmassa kaupungissa yksityisen ketjun kuudesta yksiköstä YKSI päivystää ja lapsia on silti vain kourallinen. Valtaosa kunnallisista on myös kiinni.
Nämä kourallinen lapsia selittyvät helposti perheillä, joilla on edellä esitetty tilanne lomien kanssa (=niitä ei ole), osa lomailee joskus muulloin kun heinäkuussa ja sitten siellä on ehkä se yksi lapsi jonka vanhemmat ottavat omaa lomaa. Ihan älytöntä paisuttelua.