Vanhemmat jäävät lomalle, mutta lapset viedään päiväkotiin

Minäkin olin työtön luuseri ja vein lapseni päiväkotiin ja menin kotiin ja kellahdin sän kyyn useasti. 

Lapseni oli jo reippaasti yli 3 v, muistaakseni 3,7 v. Vapaapäiviä tuli myös jas saatoin soittaa aamulla kun katsoin ilmaa että pidetään ommoo lommoo. Menin töihin myöhemmin, ei sossun rahoilla eletty, oli mies. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olin työtön luuseri ja vein lapseni päiväkotiin ja menin kotiin ja kellahdin sän kyyn useasti. 

Lapseni oli jo reippaasti yli 3 v, muistaakseni 3,7 v. Vapaapäiviä tuli myös jas saatoin soittaa aamulla kun katsoin ilmaa että pidetään ommoo lommoo. Menin töihin myöhemmin, ei sossun rahoilla eletty, oli mies. 

päiväkotiin n 3,7 v

Vierailija kirjoitti:

Jutussakin annettiin ymmärtää että jos lapsi on jatkuvasti päiväkodissa niin mitä järkeä oli tehdä lapsi.

No aamen. Ja yhden virheen vielä ymmärrän, mutta että sitten tehdään niitä vielä lisää. En. Vaan. Voi. Ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itsekin saatan mennä keskellä päivää rannalle tai lenkille, jos työt osuu aamuun ja iltaan. Ei sitä lasta voi kesken päivää pois hakea, tämä on kysytty.

En mitenkään tuomitse lenkillä käyntiä. Mutta kyllä sinä lapsesi saat hakea pois päivähoidosta ihan milloin haluat. Sinun lapsesi han se on, ei päiväkodin. Et tarvitse hakuun kenenkään lupaa.

Ei niitä lapsia voi hakea päiväkodista miten sattuu. Siellä on myös päiväohjelma, rutiinit, aikataulut, leikit kavereiden kanssa. Jatkuva tulo ja meno häiritsee päivän ohjelmaa ja myös muita ryhmän lapsia. Toki poikkeuksia voi olla kuten vaikka neuvolakäynti, mutta ei säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti osa suomalaisisssta on niin hemmmetin epäsosiaalisia ja sisäänpäinkääntyneitä ihmisiä, etteivät osaa verkostoitua ja luoda minkäänlaista yhteisöllisyyttä elämäänsä, joten käyttävät sitten päiväkotia lastenhoitajana lomallaan?

Normaalistihan joku perheen läheinen voisi katsoa lasten perään sillä aikaa, kun äiti ja isi on rannalla tai jossain missä nyt ovatkaan ns. omaa aikaa tai parisuhdeaikaa viettämässä.

Miksi hankkia lapsia, jos ei ole sosiaalisia taitoja eikä empatiaa tuon vertaa, ettei häiritse kun se oma lapsi nököttää päiväkodissa koko kesän? Jos ei saa lomaa kesälle, niin aina voi ottaa palkatontakin edes joksikin aikaa. 

Joo ollaan kaikki vaan työttömiä niin on ainakin mahdollisuus olla siinä lapsessa kiinni 24/7. Vai että ihan palkatonta. Ei ainakaan meidän työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen ihmettelen, miten se päivähoidon henkilökunta tietää, että vanhemmat juurikin lomailevat?

Meillä oli vuosia tilanne, että opiskelimme paremmin työllistäviin ammatteihin ja olimme kesät töissä (= ei lomaa). Puoliso valmistui ensin, ja meillä oli silloin talon rakennusprojekti vuosien ahtaalla elämisen jälkeen, joten hän piti pari viikkoa lomaa lapsien kanssa ja loput lomasta paiski täyttä päivää työmaalla, itse olin edelleen töissä kesät. Molempien valmistuttua ja päästyä työelämään vakituisesti on ollut mahdollista pitää pitkät lomat lasten kanssa, esikoinen oli jo ehtinyt kouluun tässä vaiheessa.

Tätä varmasti tapahtuu ihan vain "oman lomailunkin" takia, mutta ihan vain näkökulmana, että siellä taustalla voi olla myös syy jonka tarkoituksena on edistää koko perheen hyvinvointia.

Oisko vaikka siksi että vanhemmat ihan itse kertovat? Aina tämä sama jankkaus, miten muka päiväkodissa tiedetään Valehtelevatko vanhemmat sitten olevansa lomalla? Toki voihan ne valehdella ihan kaikesta, onhan se mahdollista, eikä siten voi olla varmasti tietää tätäkään asiaa.

Mutta siis ihan on äiti-ja isätutuissakin näitä tällaisia, jotka vievät lomillaan ja vapailla lapsensa (jopa 1v) hoitoon.

En kyllä tästäkään jutusta selaamalla löytänyt, että tämä perustuisi nimenomaan tietoon vanhempien kertoman perusteella.

Näissä tilanteissa tietysti eri juttu, mutta se, ettei lapsilla ole paljon lomaa, ei automaattisesti tarkoita, että vanhemmat olisivat lomalla lokoilemassa rantatuoleissa. Tai jos ovat jopa sanoneet, että ovat lomalla, niin ei se silti tarkoita, etteikö heillä olisi vaikka esimerkiksi juuri se talon rakennusprojekti, tai jotain muuta aikaa vievää "työtä" johon loma täytyy käyttää lepäilyn sijaan.

Henkilökunta tietää vain sen verran, mitä heille kerrotaan, ja se ei aina ole koko totuus. Mitään velvollisuutta tilittää menojaan kun ei vanhemmilla ole ja elämänvaihe voi olla jokin hyvinkin raskas ja henkilökohtainen, jota ei halua kertoa. Siksi vähän himmaisin tässä syyttelyssä kun ne faktat ei yksinkertaisesti voi olla tiedossa.

Itse asiassa uskon että tosi paljon useammin eivät kerro lomistaan ja vapaistaan. Eivät kehtaa. Silti tuovat ne lapset hoitoon lomillaan. Tietävät siis tekevän väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?

Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.

Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.

Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useita jotka pitävät lapset lomat hoidossa tai pitävät miniloman, esim. 1 vko kesällä poissa päiväkodista. Kukaan näistä vanhemmista ei ole mt-ongelmainen, a-ongelmainen tms. Eikä heillä ole kyse siitä ettei olisi lomaa: useimmiten äiti on kesän vanhempainvapaalla vauvan kanssa mutta taapero/t jatkaa koko kesän hoitona 5pv/vk. Ovat vain laiskoja olemaan lastensa kanssa. Ei sen kummempaa. On tukiverkkoa, eli mummo soitetaan apuun heti kun on pienikin pulma.

Esim. äiti kotona normaalin vauvan kanssa, ja 3v onkin kipeä, niin mummo hoitaa 3v. Äiti ei sen vertaa voi joustaa omasta mukavuudestaan että kipeä 3v saisi äidin syliä vaan mummo hakee kuumeisen lapsen bussilla ja metrolla päiväkodista.

Kokenut eskariope kertoi, että useiden vuosien ajan on nähnyt kuinka eskarilaisia jatkaa kokoaikahoidossa heinäkuun loppuun ja sitten on 1 vk lomaa ennen ekaluokan alkua. Ovat jo väsyneitä ja levottomia heti koulun alussa. Yksikin äiti oikein mainosti miten otti loman elokuulle kun koulut alkaa. On sitten kotona kun ekaluokkalainen aloittaa koulun. Unohti mainita että varasi täydet tunnit ip-kerhoa eli lapsi koulussa ja ip-kerhossa 8.30-17.

Kirjoituksessasi on pari asiaa, jotka ymmärrän, ja jotain, jota en ymmärrä.

En ymmärrä, miksei eskarilaiselle sallita kunnollista pitkää lomaa.

Mutta onhan se hyvä, että pieni voi olla kahdestaan mummon kanssa, kun äiti keskittyy vauvaan. Mummo voi keskittyä häneen ja äiti vauvaan. Esim. 60-luvulla lapset vietiin naapuriin tai mummolaan hoitoon jo kolmen kuukauden ikäisinä, jotta vanhemmat pääsevät töihin.

Iltapäiväkerhon aloituksen ymmärrän niin, että lapsi tutustuu ja tottuu sillä tavalla alusta asti kerhokavereihin ja kerhon vetäjiin. Samalla vanhemmat voivat seurata, miten kerhon aloitus sujuu.

Minä taas en ymmärrä miksi äiti haluaa keskittyä pelkästään vauvaan. Se taitaa olla tämän päivän ilmiö.

Ensin keskitytään 100% vauvaan ja sitten 1-vuotiaana kun syntyy sisarus, se dumpataan lähes täyspäiväisesti päiväkotiin. Ei varmaan yhtään traumaattista lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?

Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.

Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.

Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.

Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?

Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.

Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.

Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.

En kyllä usko, että missään vauvaperheessä sisaruksen, varsinkin, jos on ainoa isosisarus, kotona oleminen on mitään laatuaikaa vanhemman kanssa. Samahan se on silloin olla päiväkodissa ja leikkiä kavereiden kanssa ja toiminta on kehityksenkin puolesta paljon monipuolisempaa, kun on musiikkia ja maalaamista, lorutteluja, käsitöitä, liikuntaa jne. Mitä se yöt valvova, vauvassa kiinni oleva äiti sitten jaksaa tarjota? Kuinka monipuolista toimintaa? Millaisia kehittäviä liikuntaleikkejä ja askarteluja? Entä kaverit ja sosiaaliset taidot? Ei ole kysymys vain subjektiivisesta oikeudesta, vaan lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen ja monipuoliseen kehityksen tukeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain työpaikoissa varmaan saa lomaa ihan vaan pyytämällä vaikka olisi juuri aloittanut. Itse en sellaisessa paikassa ole vielä ollut joten typerää yleistää että olisi yleinen käytäntö. Ja jos palkka on muutenkin joku 2000 euroa niin ei siitä paljon säästetä tai palkattomia oteta. Edellisessä työpaikassani ei saanut edes palkatonta vapaata kuin max 1 päivän kerralla eikä sitäkään jatkuvasti saanut ottaa.

Ei kukaan pidä sun tilannetta verrannollisena siihen, että itse lomailee ja lapsi on hoidossa.

Juurihan tuossa joku besserwisseri toitotti, että jos on tällainen tilanne niin täytyy ottaa palkatonta, että lapsi saa lomaa. Tai säästää etukäteen.

Joo, mutta ei ollut artikkelista, vaan joku random palstalta. Ei kannata olla noin provosoitavissa, teen niinkuin sinun täytyy äläkä niin miten joku sanoo.

Jos on aikuisen etu ja laissakin sanotaan, että työläiselle täytyy loma olla, niin missä on lapsen etu? ARTIKKELISSA ON KYSE SIITÄ, ETTÄ JOS VANHEMMALLA ON LOMAA, NIIN LAPSIKIN SAISI LOMAA.

Ei koske opiskelijoita, tukitoimilapsia, työpaikan vaihtaneita, joku satunnainen meno (lääkäriä tukin on joka päivä kuukausia putkeen) jne

Vaan että toinen tai molemmat vanhemmista on LOMALLA

Huomaa kyllä että kalikka kalahti

Päiväkoti vain työssä.käyvien lapsille. Kielitaitoa tarvitseville puolipäiväinen kerho, josta peritään kustannuksia vastaava korvaus. Sote-budjetti nostaa verot korkeiksi. Toinen säästökohde on yritystuet, kaikkiaan 9 mrd euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?

Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.

Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.

Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.

Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.

Kolme vuotiaana siirrytään usein isompien ryhmään ja tämä on usein se ikä, jolloin sisaruksia perheeseen syntyy. Siinä iässä tarvitaan jo kovasti kavereiden seuraa, leikit ovat toiminnallisia, intensiivisiä ja fyysisiä ja parasta on lapselle, kun saa leikkiä niitä yhdessä toisten kanssa. Se on vaativaa aikuiselle leikkiä tällaisia leikkejä useita tunteja päivässä samalla, kun on vauva, jonka tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oltava läsnä jatkuvasti. Lapsi kehittyy ja tarvitsee kehitystä tukevia monipuolisia kokemuksia kielen, kulttuurin ja luonnonilmiöiden alueella. Sillä on suuri merkitys oppimisen taidoille, jonka perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Miten tuttuakin tutumpi kotiympäristö, jossa ei ole leikkikavereita ja päivästä toiseen samat lelut ja seinät ympärillä edistävät lapsen kehitystä? Millaisia älyllisiä, sosiaalisia ja motorisia haasteita esimerkiksi pieni kerrostaloasunto lapselle tarjoaa? Onko lapsella kuinka seuraa? Ollaanko ulkona useita kertoja päivässä? Saako lapsi juosta, kiipeillä, keinua, jutella ja leikkiä vapaasti päivän aikana? Ovatko sen sijaan älylaitteet lapsen käytössä päivän aikana kotona? Entä katsooko lapsi yhteisten leikkien ja ulkona juoksemisen sijaan kotisohvalla telkkaria? Kyllä, näin usein on. Tässä pitäisi vähän miettiä sitä lastakin, eikä vain sitä, että nyt äidit, teidän on pakko pitää ne lapset kotona, jos olette itse siellä. On sellaisiakin kotiympäristöjä, joissa on mahdollisuuksia, on seuraa ja kavereita, voi olla vapaasti ulkona ja on monipuolista tekemistä. Useinkaan näin ei kuitenkaan ole. Monesti lapsi touhuaa itsekseen tuttuja hommiaan päivästä toiseen, ei ole ketään kenenkä kanssa leikkisi, vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, lapsi saa usein liian vähän liikuntaa, koska ei viedä useita kertoja päivässä ulos, ruutuaika tahtoo venyä, koska vanhemmilla on muutakin kuin se lapsi. Tekeminen ei ole useinkaan kovinkaan monipuolista kotona. Joku kolme tai nelivuotiaskin tarvitsee jo muutakin kuin sen äidin ja kotiympäristön. Ajatelkaa lasta, eikä vain sitä, että vanhemman tulee jaksaa hoitaa kaikki koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?

Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.

Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.

Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.

En kyllä usko, että missään vauvaperheessä sisaruksen, varsinkin, jos on ainoa isosisarus, kotona oleminen on mitään laatuaikaa vanhemman kanssa. Samahan se on silloin olla päiväkodissa ja leikkiä kavereiden kanssa ja toiminta on kehityksenkin puolesta paljon monipuolisempaa, kun on musiikkia ja maalaamista, lorutteluja, käsitöitä, liikuntaa jne. Mitä se yöt valvova, vauvassa kiinni oleva äiti sitten jaksaa tarjota? Kuinka monipuolista toimintaa? Millaisia kehittäviä liikuntaleikkejä ja askarteluja? Entä kaverit ja sosiaaliset taidot? Ei ole kysymys vain subjektiivisesta oikeudesta, vaan lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen ja monipuoliseen kehityksen tukeen.

Itselläni on kolme lasta, eikä ole mitään ongelmaa hoitaa vauvaa ja hänen sisaruksiaan. Ei vauvassa nyt koko ajan kiinni tarvitse olla. Pistä vauva vaunuihin ja lähdette porukalla ulos. Laululeikkejä voi helposti leikkiä useammankin lapsen kanssa. Niinhän päiväkodissakin leikitään. Millaisina yli-ihmisinä pidätte päiväkodin hoitajia? Heillä on samalla tavoin kaksi kättä kuin sinullakin ja ryhmässä liuta lapsia. Miksi oletat, että toiminta siellä olisi monipuolisempaa? Todennäköisesti päiväkodin hoitaja (ehkä vielä sijainen?) ehtii lähinnä katsoa perään, ettei kukaan karkaa tai satuta itseään. Kyllä sinulla kahden lapsen kanssa on paljon enemmän resursseja antaa huomiota ja toteuttaa mielekästä toimintaa jos vain tahtoa löytyy. Miksi et tahdo kehittää omia lapsiasi? Vauvat pitävät myös toiminnasta. Nukkuvat muuten yönsäkin paremmin, kun päivän aikana on leikitty ja touhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti vain työssä.käyvien lapsille. Kielitaitoa tarvitseville puolipäiväinen kerho, josta peritään kustannuksia vastaava korvaus. Sote-budjetti nostaa verot korkeiksi. Toinen säästökohde on yritystuet, kaikkiaan 9 mrd euroa.

Kielitaidottomista lapsista kasvaa puolikielisiä aikuisia. Todella huono säästökohde.

Olisiko näiden varhaiskasvatuksen ihanuutta julistavien vanhempien aiheellista mennä päiväkotiin tarkkailemaan, millaista se oikeasti on?

Vauvojen äidit täällä vonkuvat, että eivät pysty tarjoamaan isommalle lapselleen laadukasta kasvatusta vauvan takia. Menkääpä katsomaan, millaista nämä isommat lapset saavat siellä päiväkodissa. Hoitajilla on siellä sen lapsen lisäksi useampi muukin lapsi hoidettavana. Joku oikein hankala  erityislapsi vie hoitajan kaiken ajan. Päiväkodissa lapsi saa ruokaa kyllä, mutta kaikissa päiväkodeissa ei enää edes ulkoilla päivittäin. Ulkoilu tapahtuu aidatulla pihalla, samalla päivästä toiseen.

Itse kun olin vauvan kanssa kotona, minulla oli siinä kaksi isompaa lasta myös kotona hoidossa. Oli kivaa, kun oli muutakin seuraa vauvan lisäksi. Vauvalle muodostui hyvä rytmi, kun ulkoiltiin samaan aikaan, syötiin samaan aikaan jne. Isommat lapset tykkäsi ihan kotitöistä, tiskaaminenkin oli kivaa heistä, pyykkien ripustaminen ja imurointi samoin. He tykkäsivät käydä kaupassa ja hakea hyllystä ostoslistan tuotteita. Kirjastosta haettiin luettavaa. Vauva oli menossa mukana.  Tuo vauva nyt kouluikäinen, eli sen vanhemmasta ajasta ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?

Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.

Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.

Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.

Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.

Ylipäänsä se, että pienellä lapsella pitäisi olla kokoajan jatkuvaa nonstop virikettä on kummallinen ajatus ja suorastaan haitallista lapselle. Paljon on sellaisia isompiakin lapsia, jotka ei osaa ollenkaan rauhoittua, leikkiä itsekseen, tavallinen tekeminen, ulkoilu, lukeminen, piirtäminen jne on ihan tylsää ja mälsää, kun lapsi on totutettu jatkuvaan virikeoksennukseen, videopeleihin, Hoploppeihin ym.

Lapsen aivot tarvitsee ihan tylsääkin olemista, miten lapsen oma mielikuvitus voi kehittyä jos hän saa jatkuvasti ulkoapäin tulevaa ohjattua toimintaa pienestä pitäen?

Vierailija kirjoitti:

Vastustan itsekin lasten pitämistä päivähoidossa vanhempien lomien aikana, mutta tästä keskustelusta unohtuu se tosiasia, että vanhemmilla on vähemmän tukiverkkoja, kuin aikaisemmin. Suomalaiset vanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon.

Jatkan vielä, etten oikein usko tämän olevan mitenkään kovin yleinen ilmiö. En ainakaan itse tunne ketään, joka olisi näin toiminut. Ainakin meillä pk-seudun päiväkodissa vanhemmat pyrkivät muutenkin pitämään lasten päiväkotipäivät mahdollisimman lyhyinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itsekin saatan mennä keskellä päivää rannalle tai lenkille, jos työt osuu aamuun ja iltaan. Ei sitä lasta voi kesken päivää pois hakea, tämä on kysytty.

En mitenkään tuomitse lenkillä käyntiä. Mutta kyllä sinä lapsesi saat hakea pois päivähoidosta ihan milloin haluat. Sinun lapsesi han se on, ei päiväkodin. Et tarvitse hakuun kenenkään lupaa.

No ainakaan täällä ei voinut hakea lasta klo 12 ja tuoda takaisin klo 15.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?

Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.

Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.

Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.

En kyllä usko, että missään vauvaperheessä sisaruksen, varsinkin, jos on ainoa isosisarus, kotona oleminen on mitään laatuaikaa vanhemman kanssa. Samahan se on silloin olla päiväkodissa ja leikkiä kavereiden kanssa ja toiminta on kehityksenkin puolesta paljon monipuolisempaa, kun on musiikkia ja maalaamista, lorutteluja, käsitöitä, liikuntaa jne. Mitä se yöt valvova, vauvassa kiinni oleva äiti sitten jaksaa tarjota? Kuinka monipuolista toimintaa? Millaisia kehittäviä liikuntaleikkejä ja askarteluja? Entä kaverit ja sosiaaliset taidot? Ei ole kysymys vain subjektiivisesta oikeudesta, vaan lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen ja monipuoliseen kehityksen tukeen.

Oletko tosissasi? Ehkä tällaisia täysin kädettömiäkin äitejä on olemassa, jotka ei todella pärjää kahden lapsen kanssa. Ihmettelen vaan miten nämä samat äidit saattavat sitten työskennellä jossain ihan suht vaativissakin työssä. Joku ei ihan täsmää?