Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmat jäävät lomalle, mutta lapset viedään päiväkotiin
Myös lapset tarvitsevat lomaa ja aikaa palautua pitkistä päivistä ja raskaista viikoista. Aikuiset välillä unohtavat, kuinka kuormittavia päiväkotipäivät pienen lapsen näkökulmasta ovat.
Mielestäni myös lapsi tarvitsee lomaa päivähoidosta ja aikaa vanhempiensa kanssa. Osalla lapsista on tosi pitkiä päiviä, jotka kuormittavat. Kesällä päiväkoteja myös yhdistetään, joten hoidossa ei välttämättä olla samojen tuttujen lasten ja hoitajien kanssa, tämä voi myös aiheuttaa lapselle lisästressiä.
Jatkuvasti isossa lapsiryhmässä oleminen rasittaa ketä tahansa.
Ei turhaan sanota, että päivähoito on lapsen työpäivä. Lapsikin tarvitsee lomaa ja lapsi myös tietää, kun vanhempi on kotona lomalla, mutta itse täytyy mennä päivähoitoon.
Kommentit (558)
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on syntynyt -90 luvulla. Silloin kun oli lomaa lapsia ei viety päiväkotiin. Iltatähti on syntynyt 2004 ja en vienyt häntäkään hoitoon kun olin kesälomalla.
Minulla on samoihin aikoihin syntyneet lapset ja ainakaan meillä ei aina onnistuttu järjestämään lomaa lapsille, juuri heinäkuussa, jolloin päiväkodin henkilökunta lomailee ja se tuntuu olevan ainut oikea lomakuukausi lomailla lapsilla, vaikka mummot ja papat ja koko suku yritettivät järjestää lomaa heinäkuuksi, kun olivat vielä työelämässä.
Ja tätä samaa mantraa ja syyllistämistä on joka kesä päiväkodin henkilökunnalta, kun heinäkuu lähestyy, joka on ristiriitaista, kun suurin osa päiväkodeista on kuitenkin kiinni heinäkuun, jolloin suurin osa lapsista ei ole hoidossa. Vanhempien lomat menevät lain mukaan touko-syyskuun aikana, joista työnantajat päättävät.
Jännä juttu, kenellekään ei ole kuitenkaan tutkimusta tai tilastoa esittää, miten paljon lapsia, jotka eivät vietä lomaa päiväkodista. Luulisi löytyvän, kun tästä päiväkodin henkilökunta syyllistää mutu tuntumalla lapsia, vaikka henkilökunta itse lomailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkun pitkäaikaistyöttömätkin pitävät lapsiansa päivähoidossa vaikka voisivat olla hoidossa kotona.
Työn hakeminen on täyspäiväistä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?
Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.
Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.
Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.
Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.
Kolme vuotiaana siirrytään usein isompien ryhmään ja tämä on usein se ikä, jolloin sisaruksia perheeseen syntyy. Siinä iässä tarvitaan jo kovasti kavereiden seuraa, leikit ovat toiminnallisia, intensiivisiä ja fyysisiä ja parasta on lapselle, kun saa leikkiä niitä yhdessä toisten kanssa. Se on vaativaa aikuiselle leikkiä tällaisia leikkejä useita tunteja päivässä samalla, kun on vauva, jonka tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oltava läsnä jatkuvasti. Lapsi kehittyy ja tarvitsee kehitystä tukevia monipuolisia kokemuksia kielen, kulttuurin ja luonnonilmiöiden alueella. Sillä on suuri merkitys oppimisen taidoille, jonka perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Miten tuttuakin tutumpi kotiympäristö, jossa ei ole leikkikavereita ja päivästä toiseen samat lelut ja seinät ympärillä edistävät lapsen kehitystä? Millaisia älyllisiä, sosiaalisia ja motorisia haasteita esimerkiksi pieni kerrostaloasunto lapselle tarjoaa? Onko lapsella kuinka seuraa? Ollaanko ulkona useita kertoja päivässä? Saako lapsi juosta, kiipeillä, keinua, jutella ja leikkiä vapaasti päivän aikana? Ovatko sen sijaan älylaitteet lapsen käytössä päivän aikana kotona? Entä katsooko lapsi yhteisten leikkien ja ulkona juoksemisen sijaan kotisohvalla telkkaria? Kyllä, näin usein on. Tässä pitäisi vähän miettiä sitä lastakin, eikä vain sitä, että nyt äidit, teidän on pakko pitää ne lapset kotona, jos olette itse siellä. On sellaisiakin kotiympäristöjä, joissa on mahdollisuuksia, on seuraa ja kavereita, voi olla vapaasti ulkona ja on monipuolista tekemistä. Useinkaan näin ei kuitenkaan ole. Monesti lapsi touhuaa itsekseen tuttuja hommiaan päivästä toiseen, ei ole ketään kenenkä kanssa leikkisi, vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, lapsi saa usein liian vähän liikuntaa, koska ei viedä useita kertoja päivässä ulos, ruutuaika tahtoo venyä, koska vanhemmilla on muutakin kuin se lapsi. Tekeminen ei ole useinkaan kovinkaan monipuolista kotona. Joku kolme tai nelivuotiaskin tarvitsee jo muutakin kuin sen äidin ja kotiympäristön. Ajatelkaa lasta, eikä vain sitä, että vanhemman tulee jaksaa hoitaa kaikki koko ajan.
Voi hyvänen aika sentään! Miten ihmiskunta on selvinnyt tähän saakka ennen tätä laadukasta varhaiskasvatusta?!
Päiväkodissa on kavereita ja virikkeitä, mutta kyllä niitä pystyy lapselle järjestämään myös kotona. Vauva ei vaadi välitöntä huomiota jatkuvasti, vaan nukkuu suuren osan päivästä. Valveilla ollessaan seuraa myös mielellään isompien touhuja. Kun vauva nukkuu aamupäiväunia, voidaan porukalla lähteä leikkipuistoon, perhekerhoon tms. jossa tavataan muita lapsia ja näiden vanhempia. Siellä myös tutustuu muihin, ja voi sopia leikkitreffejä kotiin. Lapsen kanssa voi myös kotona askarrella, piirtää, leikkiä. Lapsi ei mene rikki siitä, jos äidin tai isän on hetkeksi keskeytettävä piirtäminen vauvan herätessä, vaan tämäkin opettaa hyviä taitoja tulevaisuutta ajatellen. Ei se lapsi siellä päivähoidossakaan saa keskeytyksetöntä huomiota jatkuvasti. On myös kerhotoimintaa, johon lapsen voi viedä muutamana päivänä viikossa muutamaksi tunniksi, ja tällöin lapsi oppii niitä sosiaalisia taitoja myös ilman vanhemman läsnäoloa. Myös päiväkodissa ja kerhossa lapsi joutuu välillä odottamaan vuoroaan aikuisen neuvoessa askartelussa muita, ihan samoin kuin vanhemman syöttäessä hetken sitä vauvaa.
Jos tällaiset ihan perusjutut ei vanhemmalta onnistu, kannattaa lapsiluku jättää yhteen ja miettiä vakavasti, onko kykenevä edes sen yhden lapsen vanhemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkun pitkäaikaistyöttömätkin pitävät lapsiansa päivähoidossa vaikka voisivat olla hoidossa kotona.
Työn hakeminen on täyspäiväistä työtä.
Ei todellakaan ole. :D Ja nykyään työpaikat haetaan netin kautta. Hakemuksen voi kirjoittaa vaikka sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Minulla on samoihin aikoihin syntyneet lapset ja ainakaan meillä ei aina onnistuttu järjestämään lomaa lapsille, juuri heinäkuussa, jolloin päiväkodin henkilökunta lomailee ja se tuntuu olevan ainut oikea lomakuukausi lomailla lapsilla, vaikka mummot ja papat ja koko suku yritettivät järjestää lomaa heinäkuuksi, kun olivat vielä työelämässä.
Ja tätä samaa mantraa ja syyllistämistä on joka kesä päiväkodin henkilökunnalta, kun heinäkuu lähestyy, joka on ristiriitaista, kun suurin osa päiväkodeista on kuitenkin kiinni heinäkuun, jolloin suurin osa lapsista ei ole hoidossa. Vanhempien lomat menevät lain mukaan touko-syyskuun aikana, joista työnantajat päättävät.
Jännä juttu, kenellekään ei ole kuitenkaan tutkimusta tai tilastoa esittää, miten paljon lapsia, jotka eivät vietä lomaa päiväkodista. Luulisi löytyvän, kun tästä päiväkodin henkilökunta syyllistää mutu tuntumalla lapsia, vaikka henkilökunta itse lomailee.[/quote]
Nyt sulla meni puurot ja vellit sekaisin. Kyse ei ole henkilökunnan lomista vaan siitä että lapsilla on oikeus lomaan oman perheensä kanssa. Päiväkoti on lasten työpaikka, loma on tärkeää aikaa ladata akut. Vai oletko sinä töissä vuoden ympäri ilman lomia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?
Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.
Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.
Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.
Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.
Kolme vuotiaana siirrytään usein isompien ryhmään ja tämä on usein se ikä, jolloin sisaruksia perheeseen syntyy. Siinä iässä tarvitaan jo kovasti kavereiden seuraa, leikit ovat toiminnallisia, intensiivisiä ja fyysisiä ja parasta on lapselle, kun saa leikkiä niitä yhdessä toisten kanssa. Se on vaativaa aikuiselle leikkiä tällaisia leikkejä useita tunteja päivässä samalla, kun on vauva, jonka tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oltava läsnä jatkuvasti. Lapsi kehittyy ja tarvitsee kehitystä tukevia monipuolisia kokemuksia kielen, kulttuurin ja luonnonilmiöiden alueella. Sillä on suuri merkitys oppimisen taidoille, jonka perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Miten tuttuakin tutumpi kotiympäristö, jossa ei ole leikkikavereita ja päivästä toiseen samat lelut ja seinät ympärillä edistävät lapsen kehitystä? Millaisia älyllisiä, sosiaalisia ja motorisia haasteita esimerkiksi pieni kerrostaloasunto lapselle tarjoaa? Onko lapsella kuinka seuraa? Ollaanko ulkona useita kertoja päivässä? Saako lapsi juosta, kiipeillä, keinua, jutella ja leikkiä vapaasti päivän aikana? Ovatko sen sijaan älylaitteet lapsen käytössä päivän aikana kotona? Entä katsooko lapsi yhteisten leikkien ja ulkona juoksemisen sijaan kotisohvalla telkkaria? Kyllä, näin usein on. Tässä pitäisi vähän miettiä sitä lastakin, eikä vain sitä, että nyt äidit, teidän on pakko pitää ne lapset kotona, jos olette itse siellä. On sellaisiakin kotiympäristöjä, joissa on mahdollisuuksia, on seuraa ja kavereita, voi olla vapaasti ulkona ja on monipuolista tekemistä. Useinkaan näin ei kuitenkaan ole. Monesti lapsi touhuaa itsekseen tuttuja hommiaan päivästä toiseen, ei ole ketään kenenkä kanssa leikkisi, vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, lapsi saa usein liian vähän liikuntaa, koska ei viedä useita kertoja päivässä ulos, ruutuaika tahtoo venyä, koska vanhemmilla on muutakin kuin se lapsi. Tekeminen ei ole useinkaan kovinkaan monipuolista kotona. Joku kolme tai nelivuotiaskin tarvitsee jo muutakin kuin sen äidin ja kotiympäristön. Ajatelkaa lasta, eikä vain sitä, että vanhemman tulee jaksaa hoitaa kaikki koko ajan.
Ensinnäkin yleisin ikäero lasten välillä on n. 2 vuotta ja ikäerothan lyhenee lyhenemistään. Silti se isompi saattaa olla täyspäiväisesti hoidossa. Jopa juuri 1 vuotta täyttäneitä laitetaan päiväkotiin virikehoitoon uuden sisaruksen tieltä. Tällaisen ei pitäisi olla edes mahdollista, mutta niin se vaan on ja saattavat olla ihan täyspäiväisesti hoidossa, vaikka äiti kotona vauvan kanssa.
Toisekseen 3-vuotias on vielä pieni. Se, että täällä Suomessa lapsi siirtyy silloin ns isojen ryhmään, ei tee lapsesta isoa.
Lasten kehitystaso vaihtelee tosi paljon tuossa iässä. Osa ei edes puhu vielä kunnolla silloin vielä, ovat käytännössä lähestulkoon isoja vauvoja siinä juuri 3v täytettyään, vaipatkin saattaa monella olla vielä! 3v ei todellakaan tarvi jatkuvaa kavereiden seuraa tai virikettä. Lapsesta riippuen 4-5-vuotiaana tällainen alkaa olla ajankohtaista ja silloinkin kerhonomainen toiminta riittäisi ihan hyvin. Yleensä vasta eskari-/kouluikäisillä kaverit alkavat olla oikeasti tärkeitä.
Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hänet pitäisi teljätä kotiin neljän seinän sisälle, pois ikäistensä seurasta, ikäistensä leikkiseurasta ja ryhmätyöskentelystä. Suomessa perheessä on 1-2 lasta. Ja miten tämä pitkä kotihoito näkyy myöhemmin lapsen kehityksessä, terveydessä, koulumenestyksessä ja aikuisena sosiaalisissa taidoissa jne.?
Jonkun tutkimuksen mukaan, oliko yli 80% lapset ovat kotihoidossa 3v asti, mutta silti Suomessa lapset voivat pahoin, ja yhä useampi lapsi psykiatrisessa hoidossa, lapset itsetuhoisia, nuorten itsemurhat yleisiä, koulumenestys takkuaa, samoin sos.taidot jne. Jos mediaan ja tutkimuksiin on uskominen.
Suomi on lähes ainoa maa maailmassa, jossa uskotaan pitkään kotihoitoon ja laki mahdollistaa pitkätkin poissaolot vanhemmille työelämästä, ilman irtisanomis pelkoa, jopa 3v.
Muualla maailmassa esim. Euroopassa jo pakollinen koulu alkaa 3-4v.
Lapsi viedään hoitoon viimeistään 6kk iässä, kun perhevapaat päättyvät, monessa maassa jopa 2kk iässä, näin myös Suomessa 80-luvun alkuun saakka. Lomia ei juuri ole.
Euroopassa uskotataan lapselle olevan parasta ikäisensä seura, leikkiin, sosiaalisiin taitoihin, ryhmätyöskentelyyn jne.
Ja vaikka lapsi on viety hoitoon 4-6kk nämä lapset ovat kehittyneet normaaliksi, sosiaaliseksi, menestyvät koulussa, ihmissuhteissa jne.
Mikä tekee juuri suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ihmettelen, miten se päivähoidon henkilökunta tietää, että vanhemmat juurikin lomailevat?
Meillä oli vuosia tilanne, että opiskelimme paremmin työllistäviin ammatteihin ja olimme kesät töissä (= ei lomaa). Puoliso valmistui ensin, ja meillä oli silloin talon rakennusprojekti vuosien ahtaalla elämisen jälkeen, joten hän piti pari viikkoa lomaa lapsien kanssa ja loput lomasta paiski täyttä päivää työmaalla, itse olin edelleen töissä kesät. Molempien valmistuttua ja päästyä työelämään vakituisesti on ollut mahdollista pitää pitkät lomat lasten kanssa, esikoinen oli jo ehtinyt kouluun tässä vaiheessa.
Tätä varmasti tapahtuu ihan vain "oman lomailunkin" takia, mutta ihan vain näkökulmana, että siellä taustalla voi olla myös syy jonka tarkoituksena on edistää koko perheen hyvinvointia.
Oisko vaikka siksi että vanhemmat ihan itse kertovat? Aina tämä sama jankkaus, miten muka päiväkodissa tiedetään Valehtelevatko vanhemmat sitten olevansa lomalla? Toki voihan ne valehdella ihan kaikesta, onhan se mahdollista, eikä siten voi olla varmasti tietää tätäkään asiaa.
Mutta siis ihan on äiti-ja isätutuissakin näitä tällaisia, jotka vievät lomillaan ja vapailla lapsensa (jopa 1v) hoitoon.
En kyllä tästäkään jutusta selaamalla löytänyt, että tämä perustuisi nimenomaan tietoon vanhempien kertoman perusteella.
Näissä tilanteissa tietysti eri juttu, mutta se, ettei lapsilla ole paljon lomaa, ei automaattisesti tarkoita, että vanhemmat olisivat lomalla lokoilemassa rantatuoleissa. Tai jos ovat jopa sanoneet, että ovat lomalla, niin ei se silti tarkoita, etteikö heillä olisi vaikka esimerkiksi juuri se talon rakennusprojekti, tai jotain muuta aikaa vievää "työtä" johon loma täytyy käyttää lepäilyn sijaan.
Henkilökunta tietää vain sen verran, mitä heille kerrotaan, ja se ei aina ole koko totuus. Mitään velvollisuutta tilittää menojaan kun ei vanhemmilla ole ja elämänvaihe voi olla jokin hyvinkin raskas ja henkilökohtainen, jota ei halua kertoa. Siksi vähän himmaisin tässä syyttelyssä kun ne faktat ei yksinkertaisesti voi olla tiedossa.
Itse asiassa uskon että tosi paljon useammin eivät kerro lomistaan ja vapaistaan. Eivät kehtaa. Silti tuovat ne lapset hoitoon lomillaan. Tietävät siis tekevän väärin.
Tämä nyt on juuri sitä asenteellista "uskomista", että vanhemmat tekevät päivähoitoajan jotain "väärää". Mitään tietoa tästä ei ihan oikeasti ole, vain yksittäisiä kommentteja somessa.
Varmasti päivähoitoa väärinkäytetään myös sitä omaa lomaa varten. Silti minusta huolestuttavampaa on, että tätä tuputetaan varhaiskasvatuksen henkilökunnan toimesta nyt koko ajan julkisuuteen jonain tuomittavana yleistyvänä ilmiönä, kun sillä henkilökunnalla ei ihan oikeasti oli tästä asiasta kuin mututuntuma ja niitä omia uskomuksia.
Siitä olen samaa mieltä, että tietysti lapsille pitää myös suoda loma jos itsekin on lomalla sanan nimenomaisessa merkityksessä. Tuomitsen kuitenkin ennen muuta tällaisen ikäväsävyisen yleistämisen ilman mitään oikeaa tietoa, enkä siten myöskään usko, että se on niin yleistä mitä tässäkin jutussa annetaan ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?
Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.
Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.
Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.
Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.
Kolme vuotiaana siirrytään usein isompien ryhmään ja tämä on usein se ikä, jolloin sisaruksia perheeseen syntyy. Siinä iässä tarvitaan jo kovasti kavereiden seuraa, leikit ovat toiminnallisia, intensiivisiä ja fyysisiä ja parasta on lapselle, kun saa leikkiä niitä yhdessä toisten kanssa. Se on vaativaa aikuiselle leikkiä tällaisia leikkejä useita tunteja päivässä samalla, kun on vauva, jonka tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oltava läsnä jatkuvasti. Lapsi kehittyy ja tarvitsee kehitystä tukevia monipuolisia kokemuksia kielen, kulttuurin ja luonnonilmiöiden alueella. Sillä on suuri merkitys oppimisen taidoille, jonka perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Miten tuttuakin tutumpi kotiympäristö, jossa ei ole leikkikavereita ja päivästä toiseen samat lelut ja seinät ympärillä edistävät lapsen kehitystä? Millaisia älyllisiä, sosiaalisia ja motorisia haasteita esimerkiksi pieni kerrostaloasunto lapselle tarjoaa? Onko lapsella kuinka seuraa? Ollaanko ulkona useita kertoja päivässä? Saako lapsi juosta, kiipeillä, keinua, jutella ja leikkiä vapaasti päivän aikana? Ovatko sen sijaan älylaitteet lapsen käytössä päivän aikana kotona? Entä katsooko lapsi yhteisten leikkien ja ulkona juoksemisen sijaan kotisohvalla telkkaria? Kyllä, näin usein on. Tässä pitäisi vähän miettiä sitä lastakin, eikä vain sitä, että nyt äidit, teidän on pakko pitää ne lapset kotona, jos olette itse siellä. On sellaisiakin kotiympäristöjä, joissa on mahdollisuuksia, on seuraa ja kavereita, voi olla vapaasti ulkona ja on monipuolista tekemistä. Useinkaan näin ei kuitenkaan ole. Monesti lapsi touhuaa itsekseen tuttuja hommiaan päivästä toiseen, ei ole ketään kenenkä kanssa leikkisi, vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, lapsi saa usein liian vähän liikuntaa, koska ei viedä useita kertoja päivässä ulos, ruutuaika tahtoo venyä, koska vanhemmilla on muutakin kuin se lapsi. Tekeminen ei ole useinkaan kovinkaan monipuolista kotona. Joku kolme tai nelivuotiaskin tarvitsee jo muutakin kuin sen äidin ja kotiympäristön. Ajatelkaa lasta, eikä vain sitä, että vanhemman tulee jaksaa hoitaa kaikki koko ajan.
Voi hyvänen aika sentään! Miten ihmiskunta on selvinnyt tähän saakka ennen tätä laadukasta varhaiskasvatusta?!
Päiväkodissa on kavereita ja virikkeitä, mutta kyllä niitä pystyy lapselle järjestämään myös kotona. Vauva ei vaadi välitöntä huomiota jatkuvasti, vaan nukkuu suuren osan päivästä. Valveilla ollessaan seuraa myös mielellään isompien touhuja. Kun vauva nukkuu aamupäiväunia, voidaan porukalla lähteä leikkipuistoon, perhekerhoon tms. jossa tavataan muita lapsia ja näiden vanhempia. Siellä myös tutustuu muihin, ja voi sopia leikkitreffejä kotiin. Lapsen kanssa voi myös kotona askarrella, piirtää, leikkiä. Lapsi ei mene rikki siitä, jos äidin tai isän on hetkeksi keskeytettävä piirtäminen vauvan herätessä, vaan tämäkin opettaa hyviä taitoja tulevaisuutta ajatellen. Ei se lapsi siellä päivähoidossakaan saa keskeytyksetöntä huomiota jatkuvasti. On myös kerhotoimintaa, johon lapsen voi viedä muutamana päivänä viikossa muutamaksi tunniksi, ja tällöin lapsi oppii niitä sosiaalisia taitoja myös ilman vanhemman läsnäoloa. Myös päiväkodissa ja kerhossa lapsi joutuu välillä odottamaan vuoroaan aikuisen neuvoessa askartelussa muita, ihan samoin kuin vanhemman syöttäessä hetken sitä vauvaa.
Jos tällaiset ihan perusjutut ei vanhemmalta onnistu, kannattaa lapsiluku jättää yhteen ja miettiä vakavasti, onko kykenevä edes sen yhden lapsen vanhemmaksi.
Hanki nyt itsekin ensin edes se ensimmäinen lapsi, ja tule sitten kertomaan kuinka se nukkuu ja köllöttelee päivät pitkät ja yöt myös, ja sulla on aikaa ja energiaa tehdä kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä siellä päiväkodissa tiedetään mitä kukakin vanhempi päivän aikana tekee? Itsekin vein lapsem aamulla hoitoon verkkareissa ja tuli fiilis, että katsotaanko tässä nyt että lomallaan se lapsia tänne raahaa, kun ei ollut toimistotyön vaatimaa siistiä pukeutumista. Teen kotona etätöitä. Mietin kyllä jos pitäisin lasta kotona etäpäivinä nyt kesän ajan, mutta töiden ohella en pysty lapselle tarjoamaan muuta virikettä kuin telkkarin katsominen, joten lienee lapsenkin etu olla päiväkodissa.
Juuri näin.
Meille päiväkoti oli aikoinaan se ainoa tukiverkko lähellä meitä. Emme tosiaan voineet ottaa (päiväkoti-ikäisiä) lapsia kotiin koko (koululaisten) kesäloman ajaksi. Ihmetyttää taas kerran, miten aikuisten kesälomat olisivat muka alkaneet nyt kesäkuun alussa.
Jos aikuisella on pakollinen meno kuten vaikka lääkärikäynti ja joutuu olemaan töistä poissa, niin eihän sinne menoon voi pikkulasta ottaa mukaan.
Kun omat lapseni oli päiväkoti-iässä, he olivat kotona joka ikisen loman ja helatorstain jälkeiset perjantait ja mitä näitä nyt oli. Eli 2,5kk kesällä kotona, kaikki syyslomat, joulut, talvilomat.
Mutta kyllä minun oli pakko viedä heitä hoitoon niinä muutamina päivinä, kun olin töistä pois x syyn takia. En kerta kaikkiaan voinut ottaa lasta/lapsia mukaan hammaslääkäriin (meillä toisilla on valitettavasti enemmän hammaslääkärikäyntejä kuin toisilla). Enkä lääkäriin (olisiko pitänyt ottaa lapset mammografiaan ja gynelle?). En myöskään olisi saanut hoidettua kuolleen veljeni asioita naapurikaupungissa pienten lasten kanssa.
Oma puoliso teki töitä nuo päivät, koska ei me kaikki vanhemmat vaan voida olla aina töistä pois. Pakko jättää ne poissaolot lasten sairastamista varten. Muuten tulee irtisanomiset omalle kohdalle.
Ja missäkö oli tukiverkot? No omissa päivätöissään/mullan alla/1000km päässä.
MLL:n kautta yritin kaksi kertaa palkata hoitajan kun puoliso oli pitkällä työreissulla. Kaksi kertaa tekivät oharit, kaksi eri hoitajaa. Että kiitos vaan sinnekin suuntaan.
Ilman päiväkotia olisin ollut pulassa, ja paljon stressaantuneempi vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?
Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.
Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.
Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.
Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.
Kolme vuotiaana siirrytään usein isompien ryhmään ja tämä on usein se ikä, jolloin sisaruksia perheeseen syntyy. Siinä iässä tarvitaan jo kovasti kavereiden seuraa, leikit ovat toiminnallisia, intensiivisiä ja fyysisiä ja parasta on lapselle, kun saa leikkiä niitä yhdessä toisten kanssa. Se on vaativaa aikuiselle leikkiä tällaisia leikkejä useita tunteja päivässä samalla, kun on vauva, jonka tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oltava läsnä jatkuvasti. Lapsi kehittyy ja tarvitsee kehitystä tukevia monipuolisia kokemuksia kielen, kulttuurin ja luonnonilmiöiden alueella. Sillä on suuri merkitys oppimisen taidoille, jonka perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Miten tuttuakin tutumpi kotiympäristö, jossa ei ole leikkikavereita ja päivästä toiseen samat lelut ja seinät ympärillä edistävät lapsen kehitystä? Millaisia älyllisiä, sosiaalisia ja motorisia haasteita esimerkiksi pieni kerrostaloasunto lapselle tarjoaa? Onko lapsella kuinka seuraa? Ollaanko ulkona useita kertoja päivässä? Saako lapsi juosta, kiipeillä, keinua, jutella ja leikkiä vapaasti päivän aikana? Ovatko sen sijaan älylaitteet lapsen käytössä päivän aikana kotona? Entä katsooko lapsi yhteisten leikkien ja ulkona juoksemisen sijaan kotisohvalla telkkaria? Kyllä, näin usein on. Tässä pitäisi vähän miettiä sitä lastakin, eikä vain sitä, että nyt äidit, teidän on pakko pitää ne lapset kotona, jos olette itse siellä. On sellaisiakin kotiympäristöjä, joissa on mahdollisuuksia, on seuraa ja kavereita, voi olla vapaasti ulkona ja on monipuolista tekemistä. Useinkaan näin ei kuitenkaan ole. Monesti lapsi touhuaa itsekseen tuttuja hommiaan päivästä toiseen, ei ole ketään kenenkä kanssa leikkisi, vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, lapsi saa usein liian vähän liikuntaa, koska ei viedä useita kertoja päivässä ulos, ruutuaika tahtoo venyä, koska vanhemmilla on muutakin kuin se lapsi. Tekeminen ei ole useinkaan kovinkaan monipuolista kotona. Joku kolme tai nelivuotiaskin tarvitsee jo muutakin kuin sen äidin ja kotiympäristön. Ajatelkaa lasta, eikä vain sitä, että vanhemman tulee jaksaa hoitaa kaikki koko ajan.
Ensinnäkin yleisin ikäero lasten välillä on n. 2 vuotta ja ikäerothan lyhenee lyhenemistään. Silti se isompi saattaa olla täyspäiväisesti hoidossa. Jopa juuri 1 vuotta täyttäneitä laitetaan päiväkotiin virikehoitoon uuden sisaruksen tieltä. Tällaisen ei pitäisi olla edes mahdollista, mutta niin se vaan on ja saattavat olla ihan täyspäiväisesti hoidossa, vaikka äiti kotona vauvan kanssa.
Toisekseen 3-vuotias on vielä pieni. Se, että täällä Suomessa lapsi siirtyy silloin ns isojen ryhmään, ei tee lapsesta isoa.
Lasten kehitystaso vaihtelee tosi paljon tuossa iässä. Osa ei edes puhu vielä kunnolla silloin vielä, ovat käytännössä lähestulkoon isoja vauvoja siinä juuri 3v täytettyään, vaipatkin saattaa monella olla vielä! 3v ei todellakaan tarvi jatkuvaa kavereiden seuraa tai virikettä. Lapsesta riippuen 4-5-vuotiaana tällainen alkaa olla ajankohtaista ja silloinkin kerhonomainen toiminta riittäisi ihan hyvin. Yleensä vasta eskari-/kouluikäisillä kaverit alkavat olla oikeasti tärkeitä.Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hänet pitäisi teljätä kotiin neljän seinän sisälle, pois ikäistensä seurasta, ikäistensä leikkiseurasta ja ryhmätyöskentelystä. Suomessa perheessä on 1-2 lasta. Ja miten tämä pitkä kotihoito näkyy myöhemmin lapsen kehityksessä, terveydessä, koulumenestyksessä ja aikuisena sosiaalisissa taidoissa jne.?
Jonkun tutkimuksen mukaan, oliko yli 80% lapset ovat kotihoidossa 3v asti, mutta silti Suomessa lapset voivat pahoin, ja yhä useampi lapsi psykiatrisessa hoidossa, lapset itsetuhoisia, nuorten itsemurhat yleisiä, koulumenestys takkuaa, samoin sos.taidot jne. Jos mediaan ja tutkimuksiin on uskominen.
Suomi on lähes ainoa maa maailmassa, jossa uskotaan pitkään kotihoitoon ja laki mahdollistaa pitkätkin poissaolot vanhemmille työelämästä, ilman irtisanomis pelkoa, jopa 3v.
Muualla maailmassa esim. Euroopassa jo pakollinen koulu alkaa 3-4v.
Lapsi viedään hoitoon viimeistään 6kk iässä, kun perhevapaat päättyvät, monessa maassa jopa 2kk iässä, näin myös Suomessa 80-luvun alkuun saakka. Lomia ei juuri ole.
Euroopassa uskotataan lapselle olevan parasta ikäisensä seura, leikkiin, sosiaalisiin taitoihin, ryhmätyöskentelyyn jne.
Ja vaikka lapsi on viety hoitoon 4-6kk nämä lapset ovat kehittyneet normaaliksi, sosiaaliseksi, menestyvät koulussa, ihmissuhteissa jne.Mikä tekee juuri suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan?
Täyttä puppua. Enemmistö suomalaisista alle 3-vuotiaista on päivähoidossa. Yleisin aloitusikä on 1-2 vuotta.
Muualla Euroopassa äidin osa-aikatyö on normi. Suomi on ihan poikkeus siinä, että molemmat vanhemmat tekevät pitkää työpäivää lasten ollessa pieni. Esimerkiksi Ruotsissa melkein kaikki tekevät lyhennettyä työaikaa lasten ollessa pieniä. On ihan tavallista, että lyhennetty työaika on molemmilla vanhemmilla.
Naurettavaa trollaamista tuo, että pitäisi ottaa 2-vuotias mukaan gynekologille, hammaslääkäriin tai kampaajalle. Lapsi pitäisi köyttää rattaisiin ja sittenkin se karjuisi tylsyyttään minuutin kuluessa. Yritä siinä sitten porata toisen hampaita.
Joku väitti että pitäisi olla pois töistä voidakseen hoitaa em. asiat. Pitäisikö se lapsikin sitten hakea päiväkodista mukaan ja viedä takaisin kun palaa töihin, kerta oli niin kiellettyä hoitaa omia asioita lapsen ollessa päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhannukselta menee paljon päiväkoteja kiinni ja työssäkäyvillä vanhemmilla alkaa lomat ja lähtevät mökeille ja kuka minnekin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samoihin aikoihin syntyneet lapset ja ainakaan meillä ei aina onnistuttu järjestämään lomaa lapsille, juuri heinäkuussa, jolloin päiväkodin henkilökunta lomailee ja se tuntuu olevan ainut oikea lomakuukausi lomailla lapsilla, vaikka mummot ja papat ja koko suku yritettivät järjestää lomaa heinäkuuksi, kun olivat vielä työelämässä.
Ja tätä samaa mantraa ja syyllistämistä on joka kesä päiväkodin henkilökunnalta, kun heinäkuu lähestyy, joka on ristiriitaista, kun suurin osa päiväkodeista on kuitenkin kiinni heinäkuun, jolloin suurin osa lapsista ei ole hoidossa. Vanhempien lomat menevät lain mukaan touko-syyskuun aikana, joista työnantajat päättävät.
Jännä juttu, kenellekään ei ole kuitenkaan tutkimusta tai tilastoa esittää, miten paljon lapsia, jotka eivät vietä lomaa päiväkodista. Luulisi löytyvän, kun tästä päiväkodin henkilökunta syyllistää mutu tuntumalla lapsia, vaikka henkilökunta itse lomailee.
Nyt sulla meni puurot ja vellit sekaisin. Kyse ei ole henkilökunnan lomista vaan siitä että lapsilla on oikeus lomaan oman perheensä kanssa. Päiväkoti on lasten työpaikka, loma on tärkeää aikaa ladata akut. Vai oletko sinä töissä vuoden ympäri ilman lomia?
Olen eri mutta kyllä monella ihan oikeasti saattaa olla töitä vuoden ympäri ilman lomia, ainakin väliaikaisesti. Alkuvuodesta uudessa työpaikassa aloittaneet, yrittäjät, opiskelijat jotka tekevät kesätöitä, pätkätyöläiset....
Kyllä näitäkin riittää. Sitten vielä ne, jotka käyttävät lomansa esimerkiksi talon rakennukseen, omaisen hautajaisjärjestelyin ja muuhun setvimiseen, lisäkouluttautumiseen jne. jne.
Ei kaikki ole vakituisessa 8-16 työssä täysillä kesälomilla jolloin voi vain latautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?
Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.
Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.
Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.
Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.
Kolme vuotiaana siirrytään usein isompien ryhmään ja tämä on usein se ikä, jolloin sisaruksia perheeseen syntyy. Siinä iässä tarvitaan jo kovasti kavereiden seuraa, leikit ovat toiminnallisia, intensiivisiä ja fyysisiä ja parasta on lapselle, kun saa leikkiä niitä yhdessä toisten kanssa. Se on vaativaa aikuiselle leikkiä tällaisia leikkejä useita tunteja päivässä samalla, kun on vauva, jonka tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oltava läsnä jatkuvasti. Lapsi kehittyy ja tarvitsee kehitystä tukevia monipuolisia kokemuksia kielen, kulttuurin ja luonnonilmiöiden alueella. Sillä on suuri merkitys oppimisen taidoille, jonka perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Miten tuttuakin tutumpi kotiympäristö, jossa ei ole leikkikavereita ja päivästä toiseen samat lelut ja seinät ympärillä edistävät lapsen kehitystä? Millaisia älyllisiä, sosiaalisia ja motorisia haasteita esimerkiksi pieni kerrostaloasunto lapselle tarjoaa? Onko lapsella kuinka seuraa? Ollaanko ulkona useita kertoja päivässä? Saako lapsi juosta, kiipeillä, keinua, jutella ja leikkiä vapaasti päivän aikana? Ovatko sen sijaan älylaitteet lapsen käytössä päivän aikana kotona? Entä katsooko lapsi yhteisten leikkien ja ulkona juoksemisen sijaan kotisohvalla telkkaria? Kyllä, näin usein on. Tässä pitäisi vähän miettiä sitä lastakin, eikä vain sitä, että nyt äidit, teidän on pakko pitää ne lapset kotona, jos olette itse siellä. On sellaisiakin kotiympäristöjä, joissa on mahdollisuuksia, on seuraa ja kavereita, voi olla vapaasti ulkona ja on monipuolista tekemistä. Useinkaan näin ei kuitenkaan ole. Monesti lapsi touhuaa itsekseen tuttuja hommiaan päivästä toiseen, ei ole ketään kenenkä kanssa leikkisi, vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, lapsi saa usein liian vähän liikuntaa, koska ei viedä useita kertoja päivässä ulos, ruutuaika tahtoo venyä, koska vanhemmilla on muutakin kuin se lapsi. Tekeminen ei ole useinkaan kovinkaan monipuolista kotona. Joku kolme tai nelivuotiaskin tarvitsee jo muutakin kuin sen äidin ja kotiympäristön. Ajatelkaa lasta, eikä vain sitä, että vanhemman tulee jaksaa hoitaa kaikki koko ajan.
Ensinnäkin yleisin ikäero lasten välillä on n. 2 vuotta ja ikäerothan lyhenee lyhenemistään. Silti se isompi saattaa olla täyspäiväisesti hoidossa. Jopa juuri 1 vuotta täyttäneitä laitetaan päiväkotiin virikehoitoon uuden sisaruksen tieltä. Tällaisen ei pitäisi olla edes mahdollista, mutta niin se vaan on ja saattavat olla ihan täyspäiväisesti hoidossa, vaikka äiti kotona vauvan kanssa.
Toisekseen 3-vuotias on vielä pieni. Se, että täällä Suomessa lapsi siirtyy silloin ns isojen ryhmään, ei tee lapsesta isoa.
Lasten kehitystaso vaihtelee tosi paljon tuossa iässä. Osa ei edes puhu vielä kunnolla silloin vielä, ovat käytännössä lähestulkoon isoja vauvoja siinä juuri 3v täytettyään, vaipatkin saattaa monella olla vielä! 3v ei todellakaan tarvi jatkuvaa kavereiden seuraa tai virikettä. Lapsesta riippuen 4-5-vuotiaana tällainen alkaa olla ajankohtaista ja silloinkin kerhonomainen toiminta riittäisi ihan hyvin. Yleensä vasta eskari-/kouluikäisillä kaverit alkavat olla oikeasti tärkeitä.Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hänet pitäisi teljätä kotiin neljän seinän sisälle, pois ikäistensä seurasta, ikäistensä leikkiseurasta ja ryhmätyöskentelystä. Suomessa perheessä on 1-2 lasta. Ja miten tämä pitkä kotihoito näkyy myöhemmin lapsen kehityksessä, terveydessä, koulumenestyksessä ja aikuisena sosiaalisissa taidoissa jne.?
Jonkun tutkimuksen mukaan, oliko yli 80% lapset ovat kotihoidossa 3v asti, mutta silti Suomessa lapset voivat pahoin, ja yhä useampi lapsi psykiatrisessa hoidossa, lapset itsetuhoisia, nuorten itsemurhat yleisiä, koulumenestys takkuaa, samoin sos.taidot jne. Jos mediaan ja tutkimuksiin on uskominen.
Suomi on lähes ainoa maa maailmassa, jossa uskotaan pitkään kotihoitoon ja laki mahdollistaa pitkätkin poissaolot vanhemmille työelämästä, ilman irtisanomis pelkoa, jopa 3v.
Muualla maailmassa esim. Euroopassa jo pakollinen koulu alkaa 3-4v.
Lapsi viedään hoitoon viimeistään 6kk iässä, kun perhevapaat päättyvät, monessa maassa jopa 2kk iässä, näin myös Suomessa 80-luvun alkuun saakka. Lomia ei juuri ole.
Euroopassa uskotataan lapselle olevan parasta ikäisensä seura, leikkiin, sosiaalisiin taitoihin, ryhmätyöskentelyyn jne.
Ja vaikka lapsi on viety hoitoon 4-6kk nämä lapset ovat kehittyneet normaaliksi, sosiaaliseksi, menestyvät koulussa, ihmissuhteissa jne.Mikä tekee juuri suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan?
Täyttä puppua. Enemmistö suomalaisista alle 3-vuotiaista on päivähoidossa. Yleisin aloitusikä on 1-2 vuotta.
Muualla Euroopassa äidin osa-aikatyö on normi. Suomi on ihan poikkeus siinä, että molemmat vanhemmat tekevät pitkää työpäivää lasten ollessa pieni. Esimerkiksi Ruotsissa melkein kaikki tekevät lyhennettyä työaikaa lasten ollessa pieniä. On ihan tavallista, että lyhennetty työaika on molemmilla vanhemmilla.
Muualla Euroopassa kai tullaan toimeen osa-aikaisen työn palkalla. Mahtavatko saada jotain verovähennyksiäkin?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samoihin aikoihin syntyneet lapset ja ainakaan meillä ei aina onnistuttu järjestämään lomaa lapsille, juuri heinäkuussa, jolloin päiväkodin henkilökunta lomailee ja se tuntuu olevan ainut oikea lomakuukausi lomailla lapsilla, vaikka mummot ja papat ja koko suku yritettivät järjestää lomaa heinäkuuksi, kun olivat vielä työelämässä.
Ja tätä samaa mantraa ja syyllistämistä on joka kesä päiväkodin henkilökunnalta, kun heinäkuu lähestyy, joka on ristiriitaista, kun suurin osa päiväkodeista on kuitenkin kiinni heinäkuun, jolloin suurin osa lapsista ei ole hoidossa. Vanhempien lomat menevät lain mukaan touko-syyskuun aikana, joista työnantajat päättävät.
Jännä juttu, kenellekään ei ole kuitenkaan tutkimusta tai tilastoa esittää, miten paljon lapsia, jotka eivät vietä lomaa päiväkodista. Luulisi löytyvän, kun tästä päiväkodin henkilökunta syyllistää mutu tuntumalla lapsia, vaikka henkilökunta itse lomailee.
Nyt sulla meni puurot ja vellit sekaisin. Kyse ei ole henkilökunnan lomista vaan siitä että lapsilla on oikeus lomaan oman perheensä kanssa. Päiväkoti on lasten työpaikka, loma on tärkeää aikaa ladata akut. Vai oletko sinä töissä vuoden ympäri ilman lomia?
Sinulta varmaa löytyy jotain dataa, kun esität noin varmaa tietoa, ettei lapset vietä lomaa päiväkodista?
Ja jännä yhteensattuma, kun päiväkodin henkilökunnan ulostulo ja vanhempien syyllistäminen alkaa, kun heinäkuu lähestyy.
Heinäkuun jälkeenkin on vielä 2kk lomakuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samoihin aikoihin syntyneet lapset ja ainakaan meillä ei aina onnistuttu järjestämään lomaa lapsille, juuri heinäkuussa, jolloin päiväkodin henkilökunta lomailee ja se tuntuu olevan ainut oikea lomakuukausi lomailla lapsilla, vaikka mummot ja papat ja koko suku yritettivät järjestää lomaa heinäkuuksi, kun olivat vielä työelämässä.
Ja tätä samaa mantraa ja syyllistämistä on joka kesä päiväkodin henkilökunnalta, kun heinäkuu lähestyy, joka on ristiriitaista, kun suurin osa päiväkodeista on kuitenkin kiinni heinäkuun, jolloin suurin osa lapsista ei ole hoidossa. Vanhempien lomat menevät lain mukaan touko-syyskuun aikana, joista työnantajat päättävät.
Jännä juttu, kenellekään ei ole kuitenkaan tutkimusta tai tilastoa esittää, miten paljon lapsia, jotka eivät vietä lomaa päiväkodista. Luulisi löytyvän, kun tästä päiväkodin henkilökunta syyllistää mutu tuntumalla lapsia, vaikka henkilökunta itse lomailee.
Nyt sulla meni puurot ja vellit sekaisin. Kyse ei ole henkilökunnan lomista vaan siitä että lapsilla on oikeus lomaan oman perheensä kanssa. Päiväkoti on lasten työpaikka, loma on tärkeää aikaa ladata akut. Vai oletko sinä töissä vuoden ympäri ilman lomia?
Olen eri mutta kyllä monella ihan oikeasti saattaa olla töitä vuoden ympäri ilman lomia, ainakin väliaikaisesti. Alkuvuodesta uudessa työpaikassa aloittaneet, yrittäjät, opiskelijat jotka tekevät kesätöitä, pätkätyöläiset....
Kyllä näitäkin riittää. Sitten vielä ne, jotka käyttävät lomansa esimerkiksi talon rakennukseen, omaisen hautajaisjärjestelyin ja muuhun setvimiseen, lisäkouluttautumiseen jne. jne.
Ei kaikki ole vakituisessa 8-16 työssä täysillä kesälomilla jolloin voi vain latautua.
Harvassa on perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat ilman lomia. Ja jos joku käyttää lomansa mieluummin muuhun kuin välittää tarjota lapselleen yhtään lomaa, kertoo se tällaisesta ihmisestä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?
Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.
Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.
Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.
Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.
Kolme vuotiaana siirrytään usein isompien ryhmään ja tämä on usein se ikä, jolloin sisaruksia perheeseen syntyy. Siinä iässä tarvitaan jo kovasti kavereiden seuraa, leikit ovat toiminnallisia, intensiivisiä ja fyysisiä ja parasta on lapselle, kun saa leikkiä niitä yhdessä toisten kanssa. Se on vaativaa aikuiselle leikkiä tällaisia leikkejä useita tunteja päivässä samalla, kun on vauva, jonka tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oltava läsnä jatkuvasti. Lapsi kehittyy ja tarvitsee kehitystä tukevia monipuolisia kokemuksia kielen, kulttuurin ja luonnonilmiöiden alueella. Sillä on suuri merkitys oppimisen taidoille, jonka perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Miten tuttuakin tutumpi kotiympäristö, jossa ei ole leikkikavereita ja päivästä toiseen samat lelut ja seinät ympärillä edistävät lapsen kehitystä? Millaisia älyllisiä, sosiaalisia ja motorisia haasteita esimerkiksi pieni kerrostaloasunto lapselle tarjoaa? Onko lapsella kuinka seuraa? Ollaanko ulkona useita kertoja päivässä? Saako lapsi juosta, kiipeillä, keinua, jutella ja leikkiä vapaasti päivän aikana? Ovatko sen sijaan älylaitteet lapsen käytössä päivän aikana kotona? Entä katsooko lapsi yhteisten leikkien ja ulkona juoksemisen sijaan kotisohvalla telkkaria? Kyllä, näin usein on. Tässä pitäisi vähän miettiä sitä lastakin, eikä vain sitä, että nyt äidit, teidän on pakko pitää ne lapset kotona, jos olette itse siellä. On sellaisiakin kotiympäristöjä, joissa on mahdollisuuksia, on seuraa ja kavereita, voi olla vapaasti ulkona ja on monipuolista tekemistä. Useinkaan näin ei kuitenkaan ole. Monesti lapsi touhuaa itsekseen tuttuja hommiaan päivästä toiseen, ei ole ketään kenenkä kanssa leikkisi, vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, lapsi saa usein liian vähän liikuntaa, koska ei viedä useita kertoja päivässä ulos, ruutuaika tahtoo venyä, koska vanhemmilla on muutakin kuin se lapsi. Tekeminen ei ole useinkaan kovinkaan monipuolista kotona. Joku kolme tai nelivuotiaskin tarvitsee jo muutakin kuin sen äidin ja kotiympäristön. Ajatelkaa lasta, eikä vain sitä, että vanhemman tulee jaksaa hoitaa kaikki koko ajan.
Voi hyvänen aika sentään! Miten ihmiskunta on selvinnyt tähän saakka ennen tätä laadukasta varhaiskasvatusta?!
Päiväkodissa on kavereita ja virikkeitä, mutta kyllä niitä pystyy lapselle järjestämään myös kotona. Vauva ei vaadi välitöntä huomiota jatkuvasti, vaan nukkuu suuren osan päivästä. Valveilla ollessaan seuraa myös mielellään isompien touhuja. Kun vauva nukkuu aamupäiväunia, voidaan porukalla lähteä leikkipuistoon, perhekerhoon tms. jossa tavataan muita lapsia ja näiden vanhempia. Siellä myös tutustuu muihin, ja voi sopia leikkitreffejä kotiin. Lapsen kanssa voi myös kotona askarrella, piirtää, leikkiä. Lapsi ei mene rikki siitä, jos äidin tai isän on hetkeksi keskeytettävä piirtäminen vauvan herätessä, vaan tämäkin opettaa hyviä taitoja tulevaisuutta ajatellen. Ei se lapsi siellä päivähoidossakaan saa keskeytyksetöntä huomiota jatkuvasti. On myös kerhotoimintaa, johon lapsen voi viedä muutamana päivänä viikossa muutamaksi tunniksi, ja tällöin lapsi oppii niitä sosiaalisia taitoja myös ilman vanhemman läsnäoloa. Myös päiväkodissa ja kerhossa lapsi joutuu välillä odottamaan vuoroaan aikuisen neuvoessa askartelussa muita, ihan samoin kuin vanhemman syöttäessä hetken sitä vauvaa.
Jos tällaiset ihan perusjutut ei vanhemmalta onnistu, kannattaa lapsiluku jättää yhteen ja miettiä vakavasti, onko kykenevä edes sen yhden lapsen vanhemmaksi.
Hanki nyt itsekin ensin edes se ensimmäinen lapsi, ja tule sitten kertomaan kuinka se nukkuu ja köllöttelee päivät pitkät ja yöt myös, ja sulla on aikaa ja energiaa tehdä kaikenlaista.
Kolme lasta on, nyt iältään jo 16-20-vuotiaita. Esikoinen ja kuopus olivat huonoja yönukkujia, joten tiedän kyllä mistä puhun. Ihan on täyspäisiä, toiset huomioon ottavia, ryhmätyöskentelytaitoisia ihmisiä tullut kaikista lapsistamme, vaikka olivatkin ensimmäiset vuotensa kotihoidossa ja isommat kävivät kerhoissa.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa trollaamista tuo, että pitäisi ottaa 2-vuotias mukaan gynekologille, hammaslääkäriin tai kampaajalle. Lapsi pitäisi köyttää rattaisiin ja sittenkin se karjuisi tylsyyttään minuutin kuluessa. Yritä siinä sitten porata toisen hampaita.
Joku väitti että pitäisi olla pois töistä voidakseen hoitaa em. asiat. Pitäisikö se lapsikin sitten hakea päiväkodista mukaan ja viedä takaisin kun palaa töihin, kerta oli niin kiellettyä hoitaa omia asioita lapsen ollessa päiväkodissa.
Ei ole trollausta, vaan osittain totta se on. Vain hammaslääkärille en ole useamman lapsen kanssa mennyt. Gyneltäkin löytyi huone lapsien olla. Ehkä meillä oli vaan hiukka erikoiset lapset, jotka odottivat suht kiltisti vuosikymmeniä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samoihin aikoihin syntyneet lapset ja ainakaan meillä ei aina onnistuttu järjestämään lomaa lapsille, juuri heinäkuussa, jolloin päiväkodin henkilökunta lomailee ja se tuntuu olevan ainut oikea lomakuukausi lomailla lapsilla, vaikka mummot ja papat ja koko suku yritettivät järjestää lomaa heinäkuuksi, kun olivat vielä työelämässä.
Ja tätä samaa mantraa ja syyllistämistä on joka kesä päiväkodin henkilökunnalta, kun heinäkuu lähestyy, joka on ristiriitaista, kun suurin osa päiväkodeista on kuitenkin kiinni heinäkuun, jolloin suurin osa lapsista ei ole hoidossa. Vanhempien lomat menevät lain mukaan touko-syyskuun aikana, joista työnantajat päättävät.
Jännä juttu, kenellekään ei ole kuitenkaan tutkimusta tai tilastoa esittää, miten paljon lapsia, jotka eivät vietä lomaa päiväkodista. Luulisi löytyvän, kun tästä päiväkodin henkilökunta syyllistää mutu tuntumalla lapsia, vaikka henkilökunta itse lomailee.
Nyt sulla meni puurot ja vellit sekaisin. Kyse ei ole henkilökunnan lomista vaan siitä että lapsilla on oikeus lomaan oman perheensä kanssa. Päiväkoti on lasten työpaikka, loma on tärkeää aikaa ladata akut. Vai oletko sinä töissä vuoden ympäri ilman lomia?
Olen eri mutta kyllä monella ihan oikeasti saattaa olla töitä vuoden ympäri ilman lomia, ainakin väliaikaisesti. Alkuvuodesta uudessa työpaikassa aloittaneet, yrittäjät, opiskelijat jotka tekevät kesätöitä, pätkätyöläiset....
Kyllä näitäkin riittää. Sitten vielä ne, jotka käyttävät lomansa esimerkiksi talon rakennukseen, omaisen hautajaisjärjestelyin ja muuhun setvimiseen, lisäkouluttautumiseen jne. jne.
Ei kaikki ole vakituisessa 8-16 työssä täysillä kesälomilla jolloin voi vain latautua.
Niin väliaikaisesti kuten sanoit, kumma jos joka ikinen vuosi ilmestyy lomattomuutta, talon rakennusta yms jotka ei todellakaan osu lähes juuri kenenkään kohdalle. Ja muuten ihan hautajaiset sun muut menee kyllä ihan lastenkin kanssa, kokemuksesta puhun. Nää sun laittamat tekosyyt on juuri niitä mitä sellaiset naiset laukoo, jolla ei pitäisi olla lapsia lainkaan.
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin yleisin ikäero lasten välillä on n. 2 vuotta ja ikäerothan lyhenee lyhenemistään. Silti se isompi saattaa olla täyspäiväisesti hoidossa. Jopa juuri 1 vuotta täyttäneitä laitetaan päiväkotiin virikehoitoon uuden sisaruksen tieltä. Tällaisen ei pitäisi olla edes mahdollista, mutta niin se vaan on ja saattavat olla ihan täyspäiväisesti hoidossa, vaikka äiti kotona vauvan kanssa.
Toisekseen 3-vuotias on vielä pieni. Se, että täällä Suomessa lapsi siirtyy silloin ns isojen ryhmään, ei tee lapsesta isoa.
Lasten kehitystaso vaihtelee tosi paljon tuossa iässä. Osa ei edes puhu vielä kunnolla silloin vielä, ovat käytännössä lähestulkoon isoja vauvoja siinä juuri 3v täytettyään, vaipatkin saattaa monella olla vielä! 3v ei todellakaan tarvi jatkuvaa kavereiden seuraa tai virikettä. Lapsesta riippuen 4-5-vuotiaana tällainen alkaa olla ajankohtaista ja silloinkin kerhonomainen toiminta riittäisi ihan hyvin. Yleensä vasta eskari-/kouluikäisillä kaverit alkavat olla oikeasti tärkeitä.