Menetin kaikki ystäväni, kun en jaksanut enää olla pelkkä muiden terapeutti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.

Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?

Ap

Siksipä se onkin konstikasta. Se on osa sinua ja se on hyvin vaikea nähdä.

Minä ajauduin aina uudelleen ja uudelleen ihmissuhteisiin joissa minä hännystelen ja haen hyväksyntää, kun se toinen pidättää minulta positiivisia eleitä ja mikrotorjuu minua toistuvasti. En voinut käsittää miksi joka ikinen lähempi ystävyyssuhde noudatti tätä samaa kaavaa, vaikka en tietenkään olisi halunnut sitä. Enkä voinut käsittää mitä minä muka teen sen mahdollistamiseksi omalta osaltani.

Kun lakkasin toimimasta kuten olin toiminut. Menetin kaikki läheiset kaverit kertaheitolla.

Mulla on tää sama! Miten pääsit eroon tästä, mitä teit ja millaiseksi muutuit?

Lyhennetty versio:

Paljon itsetutkiskelua, meditaatiota ja varjotyöskentelyä sekä ihan perinteistä terapiaakin. Minusta tuli itsevarma, rento, itsenäinen, tasapainoinen, luotettava, vakaa, aito.

Saisko pidemmänkin version? Meditaatiota mm. jo kokeiltu. Jos vain jaksat niin kuvaile pidemmin millainen konkreettisesti olit ennen. Tuo kun kirjoitit että kaverit mikrotorjuu koko ajan kolahti niin kovaa.

Ei ole nyt hyvä hetki avata liian syvällisesti. Puuhaan muuta tässä samalla.

Olin ennen sellainen että pidin yllä alkoholistista käytöstä muiden mieliksi ja koin vastuuta kaikkien viihtyvyydestä isossa ja pienessä porukassa. Jos sanoin kaverille että on kiva nähdä niin eivät sano takaisin yms. Vihjailee toistuvasti muista tärkeämmistä kavereista ja menoista. Vihjaa että olen varasuunnitelma.

Kuulostaa ihan samalta käytökseltä mitä olen kavereilta saanut. Jos sulla on joskus aikaa niin kerro enemmän. Itsellä nyt se tilanne että yhden tuollaisen hapannaamakaverin jätin, tai hän jätti minut. Nyt koitan olla haalimatta samanlaisia enää. Ja mietin että pitikö hän edes minusta vai miksi oli kaverini ja käyttäytyi silti noin kun olin ystävällinen jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni tekee tuota. Ja jos puhun itsestäni, hän alkaa kertoa miten hänelle kävi vastaava tapaus tai tuntui samalta vuosia sitten ja...

Tunnistan ton itsessäni. Mun tarkoitus oli ilmaista että oon kokenut samaa (jos siis olin) ja vaikka on hetkellisesti kurjaa siitä pääsee yli. Ja kertoa miten mä sen hoidin, jotta toinen voi joko käyttää samaa taktiikkaa tai välttää jos tein väärin. Ihan vaan bondausta. Homma tietenkin vaatis onnistuakseen reflektointikykyä mihin ihmisillä tilanteen ollessa päällä ei välttämättä ole mahdollisuuksia. En tee sitä enää, koska pidettiin itsekkäänä (käännät kaikki asiat aina itseesi).

Nykyään totean että onpa paskaa ja pistän korvat kiinni. En kanna muiden ongelmia. Eikä niitä enää mulle ruikutetakaan. Ehkä tämmönen malli sopis ap:llekin.

Tuo on yleensä autismin kirjolaisten tapa tehdä selväksi, että minä kuuntelen ja välitän, kun kertoo kokeneensa jotain samaa. Tarkoitus on luoda luottamuksellinen side toiseen saman tyyppisen kokemuksen kautta. Mutta neurotyypilliset yleensä haluaa kuulla vain voivoi tai olipa ikävä juttu, ja se riittää heille kokemukseksi siitä että toinen kuuntelee ja välittää. Omalla kohdallani tuollaiset voivoittelut ja ikävän toteamiset olisi vain vittuilua, mutta samapa se kunhan toinen on tyytyväinen. Minusta tuntuu pahalle aukoa päätäni ja näyttää henkistä keskaria, mutta mennään enemmistön ehdoilla ja pitää vain kestää se outo tunne itsessään.

Naispuoliset tuttavani aina uskoutuvat huolistaan minulle, sitten annan heille hyvää kyytiä ja lopulta he itkevätkin enää onnesta. Kaikki voittaa.

Nuorempana minulla oli kavereita mutta ne alkoi kaikki juopoiksi Muutamat alkoi käyttää aineita joten päätin etten enää näe niitä tyyppejä. Tapasin kivan tytönkin ja aluksi kaikki meni hyvin mutta sitten se alkoi kokeilee jotain kannabista koska joku mies kaveri tarjosi. Kiinnostukseni loppui heti siihen naiseen. Oon sit ollut aika yksin siitä lähtien eli jotain 10 vuotta.

Mikäli haluauusia ystäviä, sukulaisiakin, laita liikkeelle huhu, että olet hyvin varakas. Mikäli sitten haluat eroon mainituista, kerro, että olet tehnt testamentin esim. Suomi-Borneo ry:lle.

Uusia ystävyyssuhteita on aikuisena vaikea löytää. Harrastukset lienevät paras tapa ja pysyy kevyen tuttavuuden tasolla, mikä varmaan apn mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.

Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?

Ap

En ole tuo ensimmäinen kommentoija, mutta itselläni on samanlainen tilanne kuin sinulla. Olin jotenkin "ajautunut" siihen tilanteeseen, että olin kaikille muille terapeutti, mutta kukaan ei vastavuoroisesti kuunnellut minua. Lopetin sen roolin, niin menetin ystävät. 

Myöhemmin tajusin, että alitajuisesti ihan huomaamatta tein sitä, että koska jäin itse niin yksin asioiden kanssa, olin koko ajan muille saatavilla, koska halusin suojella heitä siltä yksinjäämiseltä, ja varmaan samalla myös odotin, että kun teen muille näin, niin muut tekevät jossain vaiheessa myös minulle niin. Tee muille, niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän ja muuta kuraa. Laittamalla omat tarpeeni syrjään annoin kuitenkin kaikille muillekin luvan tehdä saman minulle. 

Samalla tajusin vasta myöhemmin, että lähes kaikkia ystävyyssuhteitani leimasi se, että ystävystyin ongelmatapausten kanssa, oli se sitten joku hetkittäinen kriisi, mielenterveysongelma, trauma, mitä tahansa. En tiedä edes miten se aina tapahtui tai miksi, jotenkin vaan niin kävi ja käy ehkä edelleen. Ehkä lapsuuden syytä itsellä, en tiedä, pääsen silloin toteuttamaan lapsena opittua roolia ja mallia. Vaikka en tietoisesti tahdo niin tehdä. 

Vuoden vanha ketju, mutta olisi kiva tietää mitähän Ap:lle kuuluu nyt. Löysitkö itsestäsi vastauksia siihen, miksi olet vetänyt puoleesi vuodattajia? Koitan muistaa kirjoittaa tänne omia kokemuksia, sillä heräsi paljon ajatuksia. Varmasti aktiivinen aihe monelle edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki hauska tapahtuu muualla ja muiden kanssa. Tuttu juttu. :) 

 

Tuttua! Sain kuulla kahvituksista, illanvietoista, mukavista retkistä. Koska meillä oli paljon maantieteellistä välimatkaa, emme tietenkään voineet tavata samalla tavalla. Mutta huomasin, etten halua mitään sellaista ns syvällistä ystävyyttä, jossa päälleni kipataan rekka-autollinen sielunroinaa ja sen jälkeen ystävä lähtee lähiystävän kanssa mieli keventyneenä kirppikselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.

Tämä on tärkeä neuvo. Itse olin ystävieni likasankona, kunnes sanoin, etten enää halua olla, vaan kaipaan vastavuoroisuutta. Välien poikki pistäminen ilman, että asiasta voisi käydä ensin keskustelua, ei ole fiksua.. Muuten ajautuu juurikin samanlaisiin tilanteisiin ja löytää itsensä uhrin asemasta, jos ystävyyssuhteet eivät menekään siten kuin omassa mielessäni kuvittelen. Omista tarpeista on ollut tärkeä oppia puhumaan. 

Millainen ihminen olettaa, että joku haluaa olla hänen tunne-elämänsä jätesanko? Loputtomiin? Paitsi tietenkin sellainen kuuntelija, joka voimaantuu muiden ongelmista. Ihanaa, että jollain menee huonosti? 

Mulla sama tilanne. Tuli tunnin puheluita, joissa vali, vali ja kaikki vaivat ja suvun vaivat. Ehdin pari kertaa sanoa, että voi kauheeta. Lopussa kaveri sanoo, että oli kiva keskustella????🙄

Pelkään aina, kun puhelin soi. Nämä ns ystävät eivät kysy koskaan minun voinnistani tai lapsista tai lastenlapsista tai mistään. Hei eivät itse asiassa tiedä enää minusta mitään, olen vain huolten kaatopaikka🤨

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni tekee tuota. Ja jos puhun itsestäni, hän alkaa kertoa miten hänelle kävi vastaava tapaus tai tuntui samalta vuosia sitten ja...

Tämä on niin yleistä! Aina kerrotaan se parempi tarina. Eikö voisi vaan joskus kuunnella toista osapuolta. Kaikki ei tee sitä, tai tekee hienotunteisesti. Ehkä siksi kun itse pyrin välttämään noin toimimista, toiminkin kaikkien ihmisten likasankona..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.

Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?

Ap

 

Tuo on hyväksikäyttäjien kaasuvalotustaktiikka. Itse perseilevät, mutta muiden syy!

 

Ap älä kaivaudu tämän kirjoittajan tarjoamaan poteroon. Kahden dynamiikka vaatii aina kaksi ihmistä tapahtuakseen. Se ei ole välttämättä oikein mutta kannattaa ymmärtää että joku täysin erilainen ihminen samas

Eihän ap heittänyt ystäviä menemään vaan ystävät heittivät hänet. Luetun ymmärtäminen!

Olisi mielenkiintoista kuulla myös näiden ihmisten näkökulmaa, joilla on pakottava tarve avautua asioistaan muille. Mulla oli ystävä, joka oli 98% äänessä, kun tavattiin. Ei terapointia, vaan kertoi vain kaikkea arkipäiväistä elämästään miettimättä ilmeisesti yhtään kiinnostaako niiden kattoremppa mua. Ei kiinnostanut. Multa kysyi peskustelikaisesti, mitä kuuluu ja kun vastasin, alkoi puhua päälle 10 sekunnin jälkeen. Mä en voi ymmärtää, mikä tässä oli takana. Harvoin päästiin keskustelyyn, yleensä oltiin monologissa. Nykyään ei olla enää tekemissä. Olisi varmaan joskus pitänyt kysyä: mikä siinä on, ettet anna ikinä mun puhua mitään? Eikö sua yhtään kiinnosta mun jutut tai etkä ikinä ajattele, ettei mua kiinnosta kaikki sun tekemiset.