Menetin kaikki ystäväni, kun en jaksanut enää olla pelkkä muiden terapeutti

Eikö kukaan huomannut, että ap kysyi aloituksessa neuvoa uusien ystävien löytämiseen? Ei mihinkään muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.

Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?

Ap

Tuo on hyväksikäyttäjien kaasuvalotustaktiikka. Itse perseilevät, mutta muiden syy!

Ap älä kaivaudu tämän kirjoittajan tarjoamaan poteroon. Kahden dynamiikka vaatii aina kaksi ihmistä tapahtuakseen. Se ei ole välttämättä oikein mutta kannattaa ymmärtää että joku täysin erilainen ihminen samassa tilanteessa saa aikaan eri lopputuloksen. Se tarkoittaa että sinun toimintasi ja osuutesi mahdollistaa lopputuloksen.

Ei ole rakentavaa päättää olevansa täysin osaton tilanteeseen ja uhrautua marttyyrinä.

Mutta miten siis pääsen asiassa eteenpäin? Mikä minun toiminnassa mahdollistaa tilanteen? Kuuntelenko muita siis alussa liikaa vai mikä? En osaa yhtään jäsentää mikä minun osuus tuossa on ollut. Etenkin kun missään lyhyt- tai pitkäaikaisessa parisuhteessa tai esim sisarussuhteissa minua ei ole yritetty käyttää minään terapeuttina. Se on ilmennyt vain ystävien kohdalla.

Ap

Tältä palstalta et tule löytämään vastauksia näihin kysymyksiisi. Asiaa voisi hyvinkin pohtia jonkun terapeutin tai ystävän kanssa, jolta tuttuna ihmisenä saisi myös peilipintaa. Vaan uskallatko kohdata itsessäsi niitä asioita, mitä ystäväsi ehkä sanoisivat, vai onko vain helpompi heittää kaikki ystävät menemään ja hankkia uusia tilalle? Ja onko sinulla lainkaan ystävää, joka ei pitäisi sinua terapeuttinaan? Koska eihän se vain mene siten, että elämässä kaikki ihmiset käyttää hyväksi. 

Mutta haastavia asioita. Itsessä on vaikea kohdata keskeneräisyyttä, mutta ihmisiä tässä kaikki ollaan. Tsemppiä itsetuntemustyöhön!

Mitä oikein selität? Ap juuri kertoi, että hänen ystävät ei antaneet vuodatukseltaan hänelle edes kunnolla suunvuoroa, niin luuletko todella, että nämä henkilöt pysähtyisivät asiallisesti pohtimaan ja analysoimaan heidän ystävyyssuhteen dynamiikkaa ja sitä miksi ap on joutunut likasangon rooliin.

Mehän ei aidosti tiedetä sitä, mikä se aloittajan tilanne siellä on. Kuullaan vain yksi puoli koko tarinasta. Ystäväthän saattaisi kuvata ap:ta ihan eri tavoin. Ja osa ystävistä saattaisi ihan hyvin kyetä myös hyvään keskusteluun, jos sille annetaan mahdollisuus.. En usko, että nämä kaikki ystävät nyt mitään täysiä ameeboja ovat. Keskusteleminen on usein vaikeaa, kyllä, mutta sitä pitää uskaltaa harjoitella. Etenkin, jos kutsuu ihmisiä ystäviksi.

Voidakseen keskustella aapeen osuudesta tuossa dynamiikassa pitäisi heidän olla valmiita analysoimaan ja keskustelemaan myös heidän omasta osuudesta siinä dynamiikassa. Miksi he haluaisivat ruotia omia virheitään, omaa itsekkyyttään, omaa haluaan käyttää ystävää terapeuttina? En usko, että haluaisivat vaikkeivat olisikaan ameeboja.

Ehdottomasti. Mutta moni ihminen saattaa aidosti myös yllättyä, että onkin avautunut liikaa. Eihän ihmiset välttämättä tiedä toimineensa kuormittavasti, jollei siitä kerro. Ja myös sekin, millä tavalla asiasta kertoo. Eihän me tiedetä, onko Ap vaikka ladannut täyslaidallisen ystävilleen rajoja vetäessään. Siinä sitten peilataan kiukkua puolin ja toisin. Moni ihminen kykenee reflektoimaan itseään, osa ei. Näinhän se menee. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan huomannut, että ap kysyi aloituksessa neuvoa uusien ystävien löytämiseen? Ei mihinkään muuhun.

Vaikeaa varmaan, jos ei ole saanut pidettyä niitä vanhojakaan...

Meillä teinityttö, 18v. Naapurissa saman ikäinen tyttö joka vuodatti kaikki murheensa meidän tytölle. Kaikennäköistä murhetta ym. joka päivä. Keskusteltiin meidän tytön kanssa tästä "kaverisuhteesta" joka onneksi loppui heti meidän keskustelumme jälkeen. 

Jos et ole tottunut asettamaan rajoja, voi olla, että ilmaisit itseäsi tökerösti, sanoessasi ettet voi kuunnella ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni tekee tuota. Ja jos puhun itsestäni, hän alkaa kertoa miten hänelle kävi vastaava tapaus tai tuntui samalta vuosia sitten ja...

Tunnistan ton itsessäni. Mun tarkoitus oli ilmaista että oon kokenut samaa (jos siis olin) ja vaikka on hetkellisesti kurjaa siitä pääsee yli. Ja kertoa miten mä sen hoidin, jotta toinen voi joko käyttää samaa taktiikkaa tai välttää jos tein väärin. Ihan vaan bondausta. Homma tietenkin vaatis onnistuakseen reflektointikykyä mihin ihmisillä tilanteen ollessa päällä ei välttämättä ole mahdollisuuksia. En tee sitä enää, koska pidettiin itsekkäänä (käännät kaikki asiat aina itseesi).

Nykyään totean että onpa paskaa ja pistän korvat kiinni. En kanna muiden ongelmia. Eikä niitä enää mulle ruikutetakaan. Ehkä tämmönen malli sopis ap:llekin.

Olen ollut vuosia ap:n kaltaisessa tilanteessa. Ihmiset, jotka purkavat ahdistuksestaan koko ajan toiselle, ovat paniikin omaisessa tilassa ja minä lähdin mukaan siihen. Siinä me sitten yhdessä "panikoitiin". Minulle ratkaisu oli yhdessä sanassa, RAUHA. Nyt sanon kaikille: Rauhoittukaa. Niin sanon kaikille purkautujille. Rauhoitu. Mikään muu ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.

Tämä on tärkeä neuvo. Itse olin ystävieni likasankona, kunnes sanoin, etten enää halua olla, vaan kaipaan vastavuoroisuutta. Välien poikki pistäminen ilman, että asiasta voisi käydä ensin keskustelua, ei ole fiksua.. Muuten ajautuu juurikin samanlaisiin tilanteisiin ja löytää itsensä uhrin asemasta, jos ystävyyssuhteet eivät menekään siten kuin omassa mielessäni kuvittelen. Omista tarpeista on ollut tärkeä oppia puhumaan. 

En minä pistänyt välejä poikki, vaan minuun pistettiin välit poikki.

Se mitä tein niin aloin ehdottaa muuta tekemistä noiden vuodatussessioiden tilalle (en käyttänyt tuota sanaa). Ehdotin että mennään leffaan, mennään kokeilemaan vaikka melomista, lähdetään isommalla porukalla terassille jne, eli ehdotin tilanteita missä ei voi vuodattaa. Kun minulle soitettiin ja alettiin vuodattamaan niin kerroin suoraan, että ikävä kyllä minulla on omia murheita nyt enkä pysty nyt kuuntelemaan kumminkaimanavioerosta. Ja aloin entistä aktiivisemmin ottamaan tilaa myös sille, että kerron niistä omista murheista muille ja pyydän vastavuoroisesti että niille on myös tilaa. Lopputulos oli, että minua ei haluta tavata, viesteihini ei vastata ja yksi tosiaan esti minut facessa.

Ap

Kuinka moni ystävä pisti sinuun välit poikki? 

Siis tämä aloituksessa kuvaamani asia on tapahtunut useamman vuoden kuluessa, neljän ystävän kohdalla, ei kaikki kerralla yhtä aikaa tietenkään.

Eipä minulla koskaan ole ollut mitään valtavaa määrää läheisiä ystäviä. Mutta nämä neljä oli läheisiä.

Ap

Luulen, että nämä ystävät ovat myös kokeneet sinut läheiseksi, että ovat uskaltaneet avautua paljon myös henk.koht. asioista. Mutta ongelmallista juurikin, että pidetään ystävää sitten terapeutin asemassa eikä ymmärretä rajoja, miten paljon toiselle voikaan avautua (vaikka helppoa olisikin). Ja mitä enemmän on oppinut siihen, että toinen kuuntelee, sitä enemmän itsestäänselvempänä toisen kuulijan roolia pitää. Siksikin tärkeää, että ystävyyssuhteissa heittää pallon aina takaisin toiselle. Aikuiset ihmiset kun on vastuussa omien ongelmiensa hoitamisesta. Ja ne omat rajat, ne täytyy osata myös itse vetää. Osa suuttuu ja katoaa, mutta se on heidän oma kasvunpaikkansa.

Varmasti kokivat minut läheiseksi samoin kuin minä heidät. Tunsimme vuosia ja olimme tiiviistikin yhteydessä.

Yritin tässä miettiä mikä minun osuus on voinut olla, siis ongelman syntymisessä. Tosin heillehän kuvio ei ole ollut ongelma vaan mieluinen tilanne, vain minä olen kokenut kuvion ongelmaksi. Yksi minusta johtuva tekijä on varmaan ollut se, että olen tunnettu siitä, etten juoruile enkä puhu mitään eteenpäin. Eli minulle on varmaan haluttu siksi puhua, kun on tiedetty ettei jutut leviä. Ja kerran yksi ystävä sanoi, että haluaa puhua kaikki ongelmansa juuri minulle kun haluaa kuulla juuri minun kommentit niihin, eli varmaan ovat arvostaneet ajatuksiani sitten. Kun tätä mietin, niin surettaa kyllä päättyneet ystävyydet. Ovat varmasti pitäneet minusta, mutta jokin tuossa dynamiikassa meni pahasti vinoon eikä ne muut kestäneet kun lähdin sitä muuttamaan itseni kannalta terveemmäksi.

Ap

Tuo voi myös olla sinun omaa harhaa, että vika on muissa. Minunkin ex-ystävän terapeutti selittää hänelle ystävyytemme katkeamisen noin. Että minä en mukamas kestä sitä, kun hän vain viattomasti on terveen itsekäs.

Mutta eihän se ihan niin mene. Terapeutti ei tiedä kuinka aggressiivinen, vihamielinen ja väkivaltainen ex-ystäväni on. Eihän hän tietenkään terapeutille tuollaisia asioita kerro, kun se ei antaisi hänestä itsestään niin ruusuista kuvaa.

Terveestä itsekkyydestä ei ole kysymys. Vaan ystäväni muuttui tosi itsekkäästä sietämättömän ja röyhkeän itsekkääksi. Myös aggressiivisuus ja väkivalta muuttui pelkästä uhkailusta toteutukseen. Mutta luonnollisesti hän haluaa kuunnella terapeuttiaan, koska terapeutin tarina siitä, miten minä en kestä hänen terveiden rajojen laittamista, on hänelle niin mieleinen ja helppo hyväksyä.

Niinhän siinä saattaa käydä kun on itse totuttaneet ne 24/7 olemaan yhteydessä, jos on tarvis ja se voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei jaksa yöllisen terapoinnin jälkeen töissä olla sellainen kuin olis työnantajan etu, tulee itselle fyysisiä oireita alkaen päänsärystä jne.

Parempi asettaa heti kättelyssä tietyt rajat ettei omat voimavarat hupene ilmaisena 24/7 terapeuttina oloon.

Aloitus oli kuin minun kirjoittamani. Olen ollut koko ikäni muiden ihmisten "terapeutti". Kaverit, työkaverit, perheenjäsenet, jopa tuntemattomat ihmiset vaikka baarissa haluavat kertoa kaikki murheensa juuri minulle. Ymmärrän, että olen turvallinen kohde kun olen kiltti, empaattinen ja ystävällinen. Mutta en vaan jaksa kun terapointi ei ole ikinä vastavuoroista. Olen sanonut monta kertaa, että minunkin murheitani tarvitsisi kuunnella vastavuoroisesti, mutta ei mene perille. Minun läheisteni kuolemat, sairastumiseni, ongelmat töissä, koulussa tai parisuhteessa eivät kiinnosta ketään. (Eivät myöskään ilonaiheeni kiinnosta paria työkaveria lukuun ottamatta ketään.) Yksi läheisimmistä ystävistäni laittoi jopa välit poikki kun kerroin sairastuneeni ja tarvitsevani nyt vuorostaan apua.

Ymmärrän, että akuuteissa kriisitilanteissa tottakai kuunnellaan ja ollaan toisten tukena, mutta kun kitistään vuosikausia samoista asioista ilman aikomustakaan tehdä niille mitään, niin sitä en käsitä.

Kokeilisin uusia harrastuksia avuksi parempien kavereiden löytämiseen. Auttoi minulla vähän, mutta kyllä niitä terapoitavia sieltäkin löytyy, joskin välit on ehkä helpompi pitää etäisempinä. Riippuen harrastuksista tietenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan huomannut, että ap kysyi aloituksessa neuvoa uusien ystävien löytämiseen? Ei mihinkään muuhun.

Ja paras neuvo on, että selvitä omat toimintakaavat ennen kuin alat etsiä uusia ystäviä tai muuten jatkat kierrettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.

Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?

Ap

Siksipä se onkin konstikasta. Se on osa sinua ja se on hyvin vaikea nähdä.

Minä ajauduin aina uudelleen ja uudelleen ihmissuhteisiin joissa minä hännystelen ja haen hyväksyntää, kun se toinen pidättää minulta positiivisia eleitä ja mikrotorjuu minua toistuvasti. En voinut käsittää miksi joka ikinen lähempi ystävyyssuhde noudatti tätä samaa kaavaa, vaikka en tietenkään olisi halunnut sitä. Enkä voinut käsittää mitä minä muka teen sen mahdollistamiseksi omalta osaltani.

Kun lakkasin toimimasta kuten olin toiminut. Menetin kaikki läheiset kaverit kertaheitolla.

Mulla on tää sama! Miten pääsit eroon tästä, mitä teit ja millaiseksi muutuit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.

Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?

Ap

Siksipä se onkin konstikasta. Se on osa sinua ja se on hyvin vaikea nähdä.

Minä ajauduin aina uudelleen ja uudelleen ihmissuhteisiin joissa minä hännystelen ja haen hyväksyntää, kun se toinen pidättää minulta positiivisia eleitä ja mikrotorjuu minua toistuvasti. En voinut käsittää miksi joka ikinen lähempi ystävyyssuhde noudatti tätä samaa kaavaa, vaikka en tietenkään olisi halunnut sitä. Enkä voinut käsittää mitä minä muka teen sen mahdollistamiseksi omalta osaltani.

Kun lakkasin toimimasta kuten olin toiminut. Menetin kaikki läheiset kaverit kertaheitolla.

Mulla on tää sama! Miten pääsit eroon tästä, mitä teit ja millaiseksi muutuit?

Lyhennetty versio:

Paljon itsetutkiskelua, meditaatiota ja varjotyöskentelyä sekä ihan perinteistä terapiaakin. Minusta tuli itsevarma, rento, itsenäinen, tasapainoinen, luotettava, vakaa, aito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.

Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?

Ap

Siksipä se onkin konstikasta. Se on osa sinua ja se on hyvin vaikea nähdä.

Minä ajauduin aina uudelleen ja uudelleen ihmissuhteisiin joissa minä hännystelen ja haen hyväksyntää, kun se toinen pidättää minulta positiivisia eleitä ja mikrotorjuu minua toistuvasti. En voinut käsittää miksi joka ikinen lähempi ystävyyssuhde noudatti tätä samaa kaavaa, vaikka en tietenkään olisi halunnut sitä. Enkä voinut käsittää mitä minä muka teen sen mahdollistamiseksi omalta osaltani.

Kun lakkasin toimimasta kuten olin toiminut. Menetin kaikki läheiset kaverit kertaheitolla.

Mulla on tää sama! Miten pääsit eroon tästä, mitä teit ja millaiseksi muutuit?

Lyhennetty versio:

Paljon itsetutkiskelua, meditaatiota ja varjotyöskentelyä sekä ihan perinteistä terapiaakin. Minusta tuli itsevarma, rento, itsenäinen, tasapainoinen, luotettava, vakaa, aito.

Saisko pidemmänkin version? Meditaatiota mm. jo kokeiltu. Jos vain jaksat niin kuvaile pidemmin millainen konkreettisesti olit ennen. Tuo kun kirjoitit että kaverit mikrotorjuu koko ajan kolahti niin kovaa.

Täälläkin yksi, jolle aloitus oli kuin omasta kynästä. Ja koska sama kuvio toistui ystävyyksissäni aina, oli vain yksi yhdistävä tekijä: minä itse. Minun tapauksessani samoja piirteitä oli myös parisuhteissa, joskaan ei aivan samanlaisina. Olin jo jonkin aikaa arvellut, että minulla on turvaton kiintymyssuhde ja jonkinasteista hylätyksi tulemisen pelkoa ja sitä myöten miellyttämisen halua. Olin hyvä ja huolehtiva ystävä ja tein kaikkea sitä, mitä itse olisin kovasti kaivannut. Eli siis kuuntelin, olin empaattinen ja tuin. Aina.

Olen näitä asioita terapiassa ja sen jälkeenkin paljon miettinyt. Vanhat ihmissuhteet ovat jääneet pitkälti taakse, kun olen alkanut vetää rajoja. Uusia ei ole tullut tilalle ja oikeastaan en jaksa enää edes yrittääkään hankkia ystäviä, joten varsinaiseen kysymykseen en ap:lle valitettavasti osaa vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.

Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?

Ap

Siksipä se onkin konstikasta. Se on osa sinua ja se on hyvin vaikea nähdä.

Minä ajauduin aina uudelleen ja uudelleen ihmissuhteisiin joissa minä hännystelen ja haen hyväksyntää, kun se toinen pidättää minulta positiivisia eleitä ja mikrotorjuu minua toistuvasti. En voinut käsittää miksi joka ikinen lähempi ystävyyssuhde noudatti tätä samaa kaavaa, vaikka en tietenkään olisi halunnut sitä. Enkä voinut käsittää mitä minä muka teen sen mahdollistamiseksi omalta osaltani.

Kun lakkasin toimimasta kuten olin toiminut. Menetin kaikki läheiset kaverit kertaheitolla.

Mulla on tää sama! Miten pääsit eroon tästä, mitä teit ja millaiseksi muutuit?

Lyhennetty versio:

Paljon itsetutkiskelua, meditaatiota ja varjotyöskentelyä sekä ihan perinteistä terapiaakin. Minusta tuli itsevarma, rento, itsenäinen, tasapainoinen, luotettava, vakaa, aito.

Saisko pidemmänkin version? Meditaatiota mm. jo kokeiltu. Jos vain jaksat niin kuvaile pidemmin millainen konkreettisesti olit ennen. Tuo kun kirjoitit että kaverit mikrotorjuu koko ajan kolahti niin kovaa.

Ei ole nyt hyvä hetki avata liian syvällisesti. Puuhaan muuta tässä samalla.

Olin ennen sellainen että pidin yllä alkoholistista käytöstä muiden mieliksi ja koin vastuuta kaikkien viihtyvyydestä isossa ja pienessä porukassa. Jos sanoin kaverille että on kiva nähdä niin eivät sano takaisin yms. Vihjailee toistuvasti muista tärkeämmistä kavereista ja menoista. Vihjaa että olen varasuunnitelma.

Ehkä ap sun oli hyvä asettaa omat rajasi ja tutkailla myös, tuntuuko kyseiset ihmissuhteet hyviltä. Asiaa olisi myös voinut koittaa sanoittaa, niin toiset olisivat saaneet mahdollisuuden korjata omaa toimintaansa, mutta toisaalta olisiko sekään johtanut muuhun kuin lihavaan riitaan... Sitähän ei voi sanoa. Vaikeita juttuja.

Minusta tuntuu, että olemme yhden ystävän kanssa ajautuneet toisistamme kauemmas, kun lakkasin odottamasta ja priorisoimasta aina hänen aikataulujaan omieni edelle.

Vaikuttaa siltä, että nykyään joka toinen on jonkunlainen mt-tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.

Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?

Ap

Tuo on hyväksikäyttäjien kaasuvalotustaktiikka. Itse perseilevät, mutta muiden syy!

Ap älä kaivaudu tämän kirjoittajan tarjoamaan poteroon. Kahden dynamiikka vaatii aina kaksi ihmistä tapahtuakseen. Se ei ole välttämättä oikein mutta kannattaa ymmärtää että joku täysin erilainen ihminen samassa tilanteessa saa aikaan eri lopputuloksen. Se tarkoittaa että sinun toimintasi ja osuutesi mahdollistaa lopputuloksen.

Ei ole rakentavaa päättää olevansa täysin osaton tilanteeseen ja uhrautua marttyyrinä.

Mutta miten siis pääsen asiassa eteenpäin? Mikä minun toiminnassa mahdollistaa tilanteen? Kuuntelenko muita siis alussa liikaa vai mikä? En osaa yhtään jäsentää mikä minun osuus tuossa on ollut. Etenkin kun missään lyhyt- tai pitkäaikaisessa parisuhteessa tai esim sisarussuhteissa minua ei ole yritetty käyttää minään terapeuttina. Se on ilmennyt vain ystävien kohdalla.

Ap

Olet varmaan liian kiltti ja suostut kuuntelemaan. Niinpä saat kavereiksesi juuri sellaisia, jotka tarvitsevat likasankoa. Nelikymppisenä on kyllä haastavaa enää saadakaan kunnon kavereita. Entäs jos mies ja sukulaiset riittäisivät? Tarvitsetko moisia kavereita?

Kuulostaapa tutulta. Kyllästyin tuohon rooliin ja tietoisesti poistin ystäväni elämästäni. Jätin elämääni vain ne muutamat, joiden kanssa ystävyys on oikeasti vastavuoroista. Elämäni paras päätös!