Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetin kaikki ystäväni, kun en jaksanut enää olla pelkkä muiden terapeutti
05.06.2023 |
En ole koskaan halunnut rooliin, jossa joutuu olemaan ystävien terapeutti eli se, jolle kerrotaan kaikki murheet ja ongelmat, jonka niskaan halutaan vuodattaa kaikki oma paha olo jostain pikkuasioista, jota käytetään jonain leelian lepotuolina. Päinvastoin olen aina pyrkinyt pois siitä roolista yrittämällä vaihtaa puheenaihetta tai yrittämällä tasapuolisesti kertoa myös omista murheistani. Tietenkin jos jollain on oikeasti hätä tai oikeasti elämässä jotain kamalaa tapahtunut, niin olen kuunnellut mielelläni, jos on halunnut puhua, mutta se on eri asia.
En jaksanut enää olla pelkkä vuodatuksen kohde. En jaksanut enää, että minulle soittaessa ystävät vain vuodatti omia pieniä ongelmiaan ja serkunkumminkaimanavioeroja jne antamatta minulle suunnilleen suunvuoroa. Ravintolaillalliset ja muut illanvietot meni samoissa merkeissä, samoin muu yhteydenpito. Eipä ole minulla ystäviä enää. En kelvannut muuksi kun muiden keittiöterapeutiksi ja vuodatusten kohteeksi. Missään muissa merkeissä minua ei suostuta näköjään tapaamaan, yksi pitkäaikainen ystävä esti facebookissakin minut.
Joten mistäpä vajaa nelikymppiselle uusia ystäviä?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.
Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?
ApTuo on hyväksikäyttäjien kaasuvalotustaktiikka. Itse perseilevät, mutta muiden syy!
Ap älä kaivaudu tämän kirjoittajan tarjoamaan poteroon. Kahden dynamiikka vaatii aina kaksi ihmistä tapahtuakseen. Se ei ole välttämättä oikein mutta kannattaa ymmärtää että joku täysin erilainen ihminen samassa tilanteessa saa aikaan eri lopputuloksen. Se tarkoittaa että sinun toimintasi ja osuutesi mahdollistaa lopputuloksen.
Ei ole rakentavaa päättää olevansa täysin osaton tilanteeseen ja uhrautua marttyyrinä.
Mutta miten siis pääsen asiassa eteenpäin? Mikä minun toiminnassa mahdollistaa tilanteen? Kuuntelenko muita siis alussa liikaa vai mikä? En osaa yhtään jäsentää mikä minun osuus tuossa on ollut. Etenkin kun missään lyhyt- tai pitkäaikaisessa parisuhteessa tai esim sisarussuhteissa minua ei ole yritetty käyttää minään terapeuttina. Se on ilmennyt vain ystävien kohdalla.
Ap
Tältä palstalta et tule löytämään vastauksia näihin kysymyksiisi. Asiaa voisi hyvinkin pohtia jonkun terapeutin tai ystävän kanssa, jolta tuttuna ihmisenä saisi myös peilipintaa. Vaan uskallatko kohdata itsessäsi niitä asioita, mitä ystäväsi ehkä sanoisivat, vai onko vain helpompi heittää kaikki ystävät menemään ja hankkia uusia tilalle? Ja onko sinulla lainkaan ystävää, joka ei pitäisi sinua terapeuttinaan? Koska eihän se vain mene siten, että elämässä kaikki ihmiset käyttää hyväksi.
Mutta haastavia asioita. Itsessä on vaikea kohdata keskeneräisyyttä, mutta ihmisiä tässä kaikki ollaan. Tsemppiä itsetuntemustyöhön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.
Tämä on tärkeä neuvo. Itse olin ystävieni likasankona, kunnes sanoin, etten enää halua olla, vaan kaipaan vastavuoroisuutta. Välien poikki pistäminen ilman, että asiasta voisi käydä ensin keskustelua, ei ole fiksua.. Muuten ajautuu juurikin samanlaisiin tilanteisiin ja löytää itsensä uhrin asemasta, jos ystävyyssuhteet eivät menekään siten kuin omassa mielessäni kuvittelen. Omista tarpeista on ollut tärkeä oppia puhumaan.
En minä pistänyt välejä poikki, vaan minuun pistettiin välit poikki.
Se mitä tein niin aloin ehdottaa muuta tekemistä noiden vuodatussessioiden tilalle (en käyttänyt tuota sanaa). Ehdotin että mennään leffaan, mennään kokeilemaan vaikka melomista, lähdetään isommalla porukalla terassille jne, eli ehdotin tilanteita missä ei voi vuodattaa. Kun minulle soitettiin ja alettiin vuodattamaan niin kerroin suoraan, että ikävä kyllä minulla on omia murheita nyt enkä pysty nyt kuuntelemaan kumminkaimanavioerosta. Ja aloin entistä aktiivisemmin ottamaan tilaa myös sille, että kerron niistä omista murheista muille ja pyydän vastavuoroisesti että niille on myös tilaa. Lopputulos oli, että minua ei haluta tavata, viesteihini ei vastata ja yksi tosiaan esti minut facessa.
Ap
Kuinka moni ystävä pisti sinuun välit poikki?
Ihmiset nyt vaan nykyaikana usein on itsekkäitä ja itsekeskeisiä.
Ei välttämättä vika ole sen jolle vuodatetaan niitä omia juttujaan vaan tällaiset toisia likasankona pitävät ihmiset etsivät kuuntelijaa eikä heillä ole muunlaisia ihmisiä ystävinä.
Ei näitä ihmisiä kannata ottaa ystäväksi.
Harva osaa olla hyvä ystävä tässä pinnallisessa kulttuurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.
Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?
ApTuo on hyväksikäyttäjien kaasuvalotustaktiikka. Itse perseilevät, mutta muiden syy!
Ap älä kaivaudu tämän kirjoittajan tarjoamaan poteroon. Kahden dynamiikka vaatii aina kaksi ihmistä tapahtuakseen. Se ei ole välttämättä oikein mutta kannattaa ymmärtää että joku täysin erilainen ihminen samassa tilanteessa saa aikaan eri lopputuloksen. Se tarkoittaa että sinun toimintasi ja osuutesi mahdollistaa lopputuloksen.
Ei ole rakentavaa päättää olevansa täysin osaton tilanteeseen ja uhrautua marttyyrinä.
Mutta miten siis pääsen asiassa eteenpäin? Mikä minun toiminnassa mahdollistaa tilanteen? Kuuntelenko muita siis alussa liikaa vai mikä? En osaa yhtään jäsentää mikä minun osuus tuossa on ollut. Etenkin kun missään lyhyt- tai pitkäaikaisessa parisuhteessa tai esim sisarussuhteissa minua ei ole yritetty käyttää minään terapeuttina. Se on ilmennyt vain ystävien kohdalla.
ApSe on sun oma elämänmittainen tehtäväsi selvittää. Tutustua itseesi ja pohtia näitä asioita.
Voit vaikka aloittaa googlettamalla ja lukemalla aikeesta. Ja miettimällä yhteisiä tekijöitä sekä toistuvia kaavoja.
Itsellä yhdeksi isoimmista syistä paljastui alkoholisti isän ja tunnekylmän äidin yhteisvaikutus.
Mutta ilmenikö sinulla tuo kuvio kaikissa ihmissuhteissa siis myös parisuhteissa?
Kun itseäni mietityttää tässä omalla kohdalla se, että ongelma koskee vain ystäviä. Eikä mitään vastaavaa ole ilmennyt muissa ihmissuhteissani.
Ap
Ei ilmennyt parisuhteissa, tai muissakaan kuin läheisessä kaverisuhteissa. Parisuhteessa varsinkin on omanlainen dynamiikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.
Tämä on tärkeä neuvo. Itse olin ystävieni likasankona, kunnes sanoin, etten enää halua olla, vaan kaipaan vastavuoroisuutta. Välien poikki pistäminen ilman, että asiasta voisi käydä ensin keskustelua, ei ole fiksua.. Muuten ajautuu juurikin samanlaisiin tilanteisiin ja löytää itsensä uhrin asemasta, jos ystävyyssuhteet eivät menekään siten kuin omassa mielessäni kuvittelen. Omista tarpeista on ollut tärkeä oppia puhumaan.
En minä pistänyt välejä poikki, vaan minuun pistettiin välit poikki.
Se mitä tein niin aloin ehdottaa muuta tekemistä noiden vuodatussessioiden tilalle (en käyttänyt tuota sanaa). Ehdotin että mennään leffaan, mennään kokeilemaan vaikka melomista, lähdetään isommalla porukalla terassille jne, eli ehdotin tilanteita missä ei voi vuodattaa. Kun minulle soitettiin ja alettiin vuodattamaan niin kerroin suoraan, että ikävä kyllä minulla on omia murheita nyt enkä pysty nyt kuuntelemaan kumminkaimanavioerosta. Ja aloin entistä aktiivisemmin ottamaan tilaa myös sille, että kerron niistä omista murheista muille ja pyydän vastavuoroisesti että niille on myös tilaa. Lopputulos oli, että minua ei haluta tavata, viesteihini ei vastata ja yksi tosiaan esti minut facessa.
ApKuinka moni ystävä pisti sinuun välit poikki?
Siis tämä aloituksessa kuvaamani asia on tapahtunut useamman vuoden kuluessa, neljän ystävän kohdalla, ei kaikki kerralla yhtä aikaa tietenkään.
Eipä minulla koskaan ole ollut mitään valtavaa määrää läheisiä ystäviä. Mutta nämä neljä oli läheisiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.
Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?
ApTuo on hyväksikäyttäjien kaasuvalotustaktiikka. Itse perseilevät, mutta muiden syy!
Ap älä kaivaudu tämän kirjoittajan tarjoamaan poteroon. Kahden dynamiikka vaatii aina kaksi ihmistä tapahtuakseen. Se ei ole välttämättä oikein mutta kannattaa ymmärtää että joku täysin erilainen ihminen samassa tilanteessa saa aikaan eri lopputuloksen. Se tarkoittaa että sinun toimintasi ja osuutesi mahdollistaa lopputuloksen.
Ei ole rakentavaa päättää olevansa täysin osaton tilanteeseen ja uhrautua marttyyrinä.
Mutta miten siis pääsen asiassa eteenpäin? Mikä minun toiminnassa mahdollistaa tilanteen? Kuuntelenko muita siis alussa liikaa vai mikä? En osaa yhtään jäsentää mikä minun osuus tuossa on ollut. Etenkin kun missään lyhyt- tai pitkäaikaisessa parisuhteessa tai esim sisarussuhteissa minua ei ole yritetty käyttää minään terapeuttina. Se on ilmennyt vain ystävien kohdalla.
ApTältä palstalta et tule löytämään vastauksia näihin kysymyksiisi. Asiaa voisi hyvinkin pohtia jonkun terapeutin tai ystävän kanssa, jolta tuttuna ihmisenä saisi myös peilipintaa. Vaan uskallatko kohdata itsessäsi niitä asioita, mitä ystäväsi ehkä sanoisivat, vai onko vain helpompi heittää kaikki ystävät menemään ja hankkia uusia tilalle? Ja onko sinulla lainkaan ystävää, joka ei pitäisi sinua terapeuttinaan? Koska eihän se vain mene siten, että elämässä kaikki ihmiset käyttää hyväksi.
Mutta haastavia asioita. Itsessä on vaikea kohdata keskeneräisyyttä, mutta ihmisiä tässä kaikki ollaan. Tsemppiä itsetuntemustyöhön!
VMP! Keskeneräinen on ihminen tässä kyllä on se itsekäs ja itsekeskeinen ihminen. Toi on ihan pask***aa mitä suollat keskeneräisyydestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.
Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?
ApTuo on hyväksikäyttäjien kaasuvalotustaktiikka. Itse perseilevät, mutta muiden syy!
Ap älä kaivaudu tämän kirjoittajan tarjoamaan poteroon. Kahden dynamiikka vaatii aina kaksi ihmistä tapahtuakseen. Se ei ole välttämättä oikein mutta kannattaa ymmärtää että joku täysin erilainen ihminen samassa tilanteessa saa aikaan eri lopputuloksen. Se tarkoittaa että sinun toimintasi ja osuutesi mahdollistaa lopputuloksen.
Ei ole rakentavaa päättää olevansa täysin osaton tilanteeseen ja uhrautua marttyyrinä.
Mutta miten siis pääsen asiassa eteenpäin? Mikä minun toiminnassa mahdollistaa tilanteen? Kuuntelenko muita siis alussa liikaa vai mikä? En osaa yhtään jäsentää mikä minun osuus tuossa on ollut. Etenkin kun missään lyhyt- tai pitkäaikaisessa parisuhteessa tai esim sisarussuhteissa minua ei ole yritetty käyttää minään terapeuttina. Se on ilmennyt vain ystävien kohdalla.
ApTältä palstalta et tule löytämään vastauksia näihin kysymyksiisi. Asiaa voisi hyvinkin pohtia jonkun terapeutin tai ystävän kanssa, jolta tuttuna ihmisenä saisi myös peilipintaa. Vaan uskallatko kohdata itsessäsi niitä asioita, mitä ystäväsi ehkä sanoisivat, vai onko vain helpompi heittää kaikki ystävät menemään ja hankkia uusia tilalle? Ja onko sinulla lainkaan ystävää, joka ei pitäisi sinua terapeuttinaan? Koska eihän se vain mene siten, että elämässä kaikki ihmiset käyttää hyväksi.
Mutta haastavia asioita. Itsessä on vaikea kohdata keskeneräisyyttä, mutta ihmisiä tässä kaikki ollaan. Tsemppiä itsetuntemustyöhön!
VMP! Keskeneräinen on ihminen tässä kyllä on se itsekäs ja itsekeskeinen ihminen. Toi on ihan pask***aa mitä suollat keskeneräisyydestä
Noniin, nukkumaan nyt sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.
Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?
ApTuo on hyväksikäyttäjien kaasuvalotustaktiikka. Itse perseilevät, mutta muiden syy!
Ap älä kaivaudu tämän kirjoittajan tarjoamaan poteroon. Kahden dynamiikka vaatii aina kaksi ihmistä tapahtuakseen. Se ei ole välttämättä oikein mutta kannattaa ymmärtää että joku täysin erilainen ihminen samassa tilanteessa saa aikaan eri lopputuloksen. Se tarkoittaa että sinun toimintasi ja osuutesi mahdollistaa lopputuloksen.
Ei ole rakentavaa päättää olevansa täysin osaton tilanteeseen ja uhrautua marttyyrinä.
Mutta miten siis pääsen asiassa eteenpäin? Mikä minun toiminnassa mahdollistaa tilanteen? Kuuntelenko muita siis alussa liikaa vai mikä? En osaa yhtään jäsentää mikä minun osuus tuossa on ollut. Etenkin kun missään lyhyt- tai pitkäaikaisessa parisuhteessa tai esim sisarussuhteissa minua ei ole yritetty käyttää minään terapeuttina. Se on ilmennyt vain ystävien kohdalla.
ApTältä palstalta et tule löytämään vastauksia näihin kysymyksiisi. Asiaa voisi hyvinkin pohtia jonkun terapeutin tai ystävän kanssa, jolta tuttuna ihmisenä saisi myös peilipintaa. Vaan uskallatko kohdata itsessäsi niitä asioita, mitä ystäväsi ehkä sanoisivat, vai onko vain helpompi heittää kaikki ystävät menemään ja hankkia uusia tilalle? Ja onko sinulla lainkaan ystävää, joka ei pitäisi sinua terapeuttinaan? Koska eihän se vain mene siten, että elämässä kaikki ihmiset käyttää hyväksi.
Mutta haastavia asioita. Itsessä on vaikea kohdata keskeneräisyyttä, mutta ihmisiä tässä kaikki ollaan. Tsemppiä itsetuntemustyöhön!
Mitä oikein selität? Ap juuri kertoi, että hänen ystävät ei antaneet vuodatukseltaan hänelle edes kunnolla suunvuoroa, niin luuletko todella, että nämä henkilöt pysähtyisivät asiallisesti pohtimaan ja analysoimaan heidän ystävyyssuhteen dynamiikkaa ja sitä miksi ap on joutunut likasangon rooliin.
Ihan sama juttu, että yhtäkkiä vaan huomaan ettei mun kanssa haluta oikeasti tehdä mitään/mennä mihinkään vaan kelpaan ainoastaan hätävaraksi jos joku muu peruu tai kukaan muu ei jaksa. Ja kun itse ehdotan ihan mitä vaan menoa/tekemistä niin ei ehdi tai sehän on ihan tyhmää, mutta usein jälkeenpäin kuulee (tai näkee somesta) että kas, siellähän sitä oltiin kuitenkin vaikka oli mukamas muuta tai koko tapahtuma tyhmä.
Lopulta se ystävyys onkin just tuota, ettei mulle kuin soitella silloin kun on jotain vuodatettavaa tai vedetään kalsarikännejä kotona ja iskee puheripuli.. Tai tarvitaan vaikka muuttoapua. Tupareihin ei sitten kutsua tulekaan.
En vaan jaksa enää vaan mieluummin olen sitten ihan oikeastikin yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.
Tämä on tärkeä neuvo. Itse olin ystävieni likasankona, kunnes sanoin, etten enää halua olla, vaan kaipaan vastavuoroisuutta. Välien poikki pistäminen ilman, että asiasta voisi käydä ensin keskustelua, ei ole fiksua.. Muuten ajautuu juurikin samanlaisiin tilanteisiin ja löytää itsensä uhrin asemasta, jos ystävyyssuhteet eivät menekään siten kuin omassa mielessäni kuvittelen. Omista tarpeista on ollut tärkeä oppia puhumaan.
En minä pistänyt välejä poikki, vaan minuun pistettiin välit poikki.
Se mitä tein niin aloin ehdottaa muuta tekemistä noiden vuodatussessioiden tilalle (en käyttänyt tuota sanaa). Ehdotin että mennään leffaan, mennään kokeilemaan vaikka melomista, lähdetään isommalla porukalla terassille jne, eli ehdotin tilanteita missä ei voi vuodattaa. Kun minulle soitettiin ja alettiin vuodattamaan niin kerroin suoraan, että ikävä kyllä minulla on omia murheita nyt enkä pysty nyt kuuntelemaan kumminkaimanavioerosta. Ja aloin entistä aktiivisemmin ottamaan tilaa myös sille, että kerron niistä omista murheista muille ja pyydän vastavuoroisesti että niille on myös tilaa. Lopputulos oli, että minua ei haluta tavata, viesteihini ei vastata ja yksi tosiaan esti minut facessa.
ApKuinka moni ystävä pisti sinuun välit poikki?
Siis tämä aloituksessa kuvaamani asia on tapahtunut useamman vuoden kuluessa, neljän ystävän kohdalla, ei kaikki kerralla yhtä aikaa tietenkään.
Eipä minulla koskaan ole ollut mitään valtavaa määrää läheisiä ystäviä. Mutta nämä neljä oli läheisiä.Ap
Luulen, että nämä ystävät ovat myös kokeneet sinut läheiseksi, että ovat uskaltaneet avautua paljon myös henk.koht. asioista. Mutta ongelmallista juurikin, että pidetään ystävää sitten terapeutin asemassa eikä ymmärretä rajoja, miten paljon toiselle voikaan avautua (vaikka helppoa olisikin). Ja mitä enemmän on oppinut siihen, että toinen kuuntelee, sitä enemmän itsestäänselvempänä toisen kuulijan roolia pitää. Siksikin tärkeää, että ystävyyssuhteissa heittää pallon aina takaisin toiselle. Aikuiset ihmiset kun on vastuussa omien ongelmiensa hoitamisesta. Ja ne omat rajat, ne täytyy osata myös itse vetää. Osa suuttuu ja katoaa, mutta se on heidän oma kasvunpaikkansa.
Neuvoja kehiin myös näille yksipuolisille saamapuolisille - jos nyt tulisivat ihmettelemään, miks kaikki mun jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ystävyyksissä on toistuvia kaavoja. Miksi viehätyit heistä? Ovat ehkä avoimia ihmisiä- kaikkihan eivät huolistaan kerro. Miksi he pitivät sinusta? Olet ymmärtäväinen, annoit heille tilaa ja huomiota.
Itse törmään usein pomottaviin ja asioihini puuttuviin tyyppeihin. He näkevät minussa jotain epävarmuutta varmaan kun olen kiltti ja myötäilevä. Neuvoja viihtyy seurassa jossa neuvoja kuunnellaan.Haluan ja osaan kuitenkin tehdä omat valintani. Tomerilla tyypeillä on myös aloitteellisuutta, kaltaiseni hiljaisemmat eivät ehkä niin tutustu toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.
Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?
ApTuo on hyväksikäyttäjien kaasuvalotustaktiikka. Itse perseilevät, mutta muiden syy!
Ap älä kaivaudu tämän kirjoittajan tarjoamaan poteroon. Kahden dynamiikka vaatii aina kaksi ihmistä tapahtuakseen. Se ei ole välttämättä oikein mutta kannattaa ymmärtää että joku täysin erilainen ihminen samassa tilanteessa saa aikaan eri lopputuloksen. Se tarkoittaa että sinun toimintasi ja osuutesi mahdollistaa lopputuloksen.
Ei ole rakentavaa päättää olevansa täysin osaton tilanteeseen ja uhrautua marttyyrinä.
Mutta miten siis pääsen asiassa eteenpäin? Mikä minun toiminnassa mahdollistaa tilanteen? Kuuntelenko muita siis alussa liikaa vai mikä? En osaa yhtään jäsentää mikä minun osuus tuossa on ollut. Etenkin kun missään lyhyt- tai pitkäaikaisessa parisuhteessa tai esim sisarussuhteissa minua ei ole yritetty käyttää minään terapeuttina. Se on ilmennyt vain ystävien kohdalla.
ApTältä palstalta et tule löytämään vastauksia näihin kysymyksiisi. Asiaa voisi hyvinkin pohtia jonkun terapeutin tai ystävän kanssa, jolta tuttuna ihmisenä saisi myös peilipintaa. Vaan uskallatko kohdata itsessäsi niitä asioita, mitä ystäväsi ehkä sanoisivat, vai onko vain helpompi heittää kaikki ystävät menemään ja hankkia uusia tilalle? Ja onko sinulla lainkaan ystävää, joka ei pitäisi sinua terapeuttinaan? Koska eihän se vain mene siten, että elämässä kaikki ihmiset käyttää hyväksi.
Mutta haastavia asioita. Itsessä on vaikea kohdata keskeneräisyyttä, mutta ihmisiä tässä kaikki ollaan. Tsemppiä itsetuntemustyöhön!
Mitä oikein selität? Ap juuri kertoi, että hänen ystävät ei antaneet vuodatukseltaan hänelle edes kunnolla suunvuoroa, niin luuletko todella, että nämä henkilöt pysähtyisivät asiallisesti pohtimaan ja analysoimaan heidän ystävyyssuhteen dynamiikkaa ja sitä miksi ap on joutunut likasangon rooliin.
Mehän ei aidosti tiedetä sitä, mikä se aloittajan tilanne siellä on. Kuullaan vain yksi puoli koko tarinasta. Ystäväthän saattaisi kuvata ap:ta ihan eri tavoin. Ja osa ystävistä saattaisi ihan hyvin kyetä myös hyvään keskusteluun, jos sille annetaan mahdollisuus.. En usko, että nämä kaikki ystävät nyt mitään täysiä ameeboja ovat. Keskusteleminen on usein vaikeaa, kyllä, mutta sitä pitää uskaltaa harjoitella. Etenkin, jos kutsuu ihmisiä ystäviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.
Tämä on tärkeä neuvo. Itse olin ystävieni likasankona, kunnes sanoin, etten enää halua olla, vaan kaipaan vastavuoroisuutta. Välien poikki pistäminen ilman, että asiasta voisi käydä ensin keskustelua, ei ole fiksua.. Muuten ajautuu juurikin samanlaisiin tilanteisiin ja löytää itsensä uhrin asemasta, jos ystävyyssuhteet eivät menekään siten kuin omassa mielessäni kuvittelen. Omista tarpeista on ollut tärkeä oppia puhumaan.
En minä pistänyt välejä poikki, vaan minuun pistettiin välit poikki.
Se mitä tein niin aloin ehdottaa muuta tekemistä noiden vuodatussessioiden tilalle (en käyttänyt tuota sanaa). Ehdotin että mennään leffaan, mennään kokeilemaan vaikka melomista, lähdetään isommalla porukalla terassille jne, eli ehdotin tilanteita missä ei voi vuodattaa. Kun minulle soitettiin ja alettiin vuodattamaan niin kerroin suoraan, että ikävä kyllä minulla on omia murheita nyt enkä pysty nyt kuuntelemaan kumminkaimanavioerosta. Ja aloin entistä aktiivisemmin ottamaan tilaa myös sille, että kerron niistä omista murheista muille ja pyydän vastavuoroisesti että niille on myös tilaa. Lopputulos oli, että minua ei haluta tavata, viesteihini ei vastata ja yksi tosiaan esti minut facessa.
ApKuinka moni ystävä pisti sinuun välit poikki?
Siis tämä aloituksessa kuvaamani asia on tapahtunut useamman vuoden kuluessa, neljän ystävän kohdalla, ei kaikki kerralla yhtä aikaa tietenkään.
Eipä minulla koskaan ole ollut mitään valtavaa määrää läheisiä ystäviä. Mutta nämä neljä oli läheisiä.Ap
Luulen, että nämä ystävät ovat myös kokeneet sinut läheiseksi, että ovat uskaltaneet avautua paljon myös henk.koht. asioista. Mutta ongelmallista juurikin, että pidetään ystävää sitten terapeutin asemassa eikä ymmärretä rajoja, miten paljon toiselle voikaan avautua (vaikka helppoa olisikin). Ja mitä enemmän on oppinut siihen, että toinen kuuntelee, sitä enemmän itsestäänselvempänä toisen kuulijan roolia pitää. Siksikin tärkeää, että ystävyyssuhteissa heittää pallon aina takaisin toiselle. Aikuiset ihmiset kun on vastuussa omien ongelmiensa hoitamisesta. Ja ne omat rajat, ne täytyy osata myös itse vetää. Osa suuttuu ja katoaa, mutta se on heidän oma kasvunpaikkansa.
Varmasti kokivat minut läheiseksi samoin kuin minä heidät. Tunsimme vuosia ja olimme tiiviistikin yhteydessä.
Yritin tässä miettiä mikä minun osuus on voinut olla, siis ongelman syntymisessä. Tosin heillehän kuvio ei ole ollut ongelma vaan mieluinen tilanne, vain minä olen kokenut kuvion ongelmaksi. Yksi minusta johtuva tekijä on varmaan ollut se, että olen tunnettu siitä, etten juoruile enkä puhu mitään eteenpäin. Eli minulle on varmaan haluttu siksi puhua, kun on tiedetty ettei jutut leviä. Ja kerran yksi ystävä sanoi, että haluaa puhua kaikki ongelmansa juuri minulle kun haluaa kuulla juuri minun kommentit niihin, eli varmaan ovat arvostaneet ajatuksiani sitten. Kun tätä mietin, niin surettaa kyllä päättyneet ystävyydet. Ovat varmasti pitäneet minusta, mutta jokin tuossa dynamiikassa meni pahasti vinoon eikä ne muut kestäneet kun lähdin sitä muuttamaan itseni kannalta terveemmäksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ystävyyksissä on toistuvia kaavoja. Miksi viehätyit heistä? Ovat ehkä avoimia ihmisiä- kaikkihan eivät huolistaan kerro. Miksi he pitivät sinusta? Olet ymmärtäväinen, annoit heille tilaa ja huomiota.
Itse törmään usein pomottaviin ja asioihini puuttuviin tyyppeihin. He näkevät minussa jotain epävarmuutta varmaan kun olen kiltti ja myötäilevä. Neuvoja viihtyy seurassa jossa neuvoja kuunnellaan.Haluan ja osaan kuitenkin tehdä omat valintani. Tomerilla tyypeillä on myös aloitteellisuutta, kaltaiseni hiljaisemmat eivät ehkä niin tutustu toisiinsa.
Minä pidän useimmista ihmisista, en mitenkään vain juuri heistä. Minun näkökulmasta heistä tuli ystäviäni, kun samankaltaiset elämäntilanteet yhdisti ja tuli sen vuoksi tavattua usein ja siinä samalla tutustuttua. En koe valinneeni ystäviksi juuri heitä juuri heidän ainutlaatuisten ominaisuuksien vuoksi. Olivat mukavia ihmisiä samassa elämäntilanteessa.
Ap
Mä oon väsynyt ystävään, joka purkaa huonoa oloaan, mikä johtuu veemäisestä ukosta. Puhelut kestää parikin tuntia. Tätä on jatkunut vuosikausia...on niin läheisriippuvainen, että ei uskalla lähteä suhteesta...vaikka olen sanonut monesti, että parempi sun ois olla itseksesi kun toi elämä ukkos kanssa on niin vaikeaa. Narsistimies, siinä ei mitkään parisuhdeterapiat auta! TEKIS viddu jotain eikä ruikuttais!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutki mikä oma osuutesi oli tuossa dynamiikassa. Työstä sitä ja löydä uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen etsi uusia ystäviä. Muuten toistaa vaan samaa kaavaa.
Miten tuota omaa osuutta tuossa dynamiikassa voi tutkia? En tiedä tehneeni mitään väärin ainakaan. Mutta miten siis voisin olla aiheuttanut tuon?
ApTuo on hyväksikäyttäjien kaasuvalotustaktiikka. Itse perseilevät, mutta muiden syy!
Ap älä kaivaudu tämän kirjoittajan tarjoamaan poteroon. Kahden dynamiikka vaatii aina kaksi ihmistä tapahtuakseen. Se ei ole välttämättä oikein mutta kannattaa ymmärtää että joku täysin erilainen ihminen samassa tilanteessa saa aikaan eri lopputuloksen. Se tarkoittaa että sinun toimintasi ja osuutesi mahdollistaa lopputuloksen.
Ei ole rakentavaa päättää olevansa täysin osaton tilanteeseen ja uhrautua marttyyrinä.
Mutta miten siis pääsen asiassa eteenpäin? Mikä minun toiminnassa mahdollistaa tilanteen? Kuuntelenko muita siis alussa liikaa vai mikä? En osaa yhtään jäsentää mikä minun osuus tuossa on ollut. Etenkin kun missään lyhyt- tai pitkäaikaisessa parisuhteessa tai esim sisarussuhteissa minua ei ole yritetty käyttää minään terapeuttina. Se on ilmennyt vain ystävien kohdalla.
ApTältä palstalta et tule löytämään vastauksia näihin kysymyksiisi. Asiaa voisi hyvinkin pohtia jonkun terapeutin tai ystävän kanssa, jolta tuttuna ihmisenä saisi myös peilipintaa. Vaan uskallatko kohdata itsessäsi niitä asioita, mitä ystäväsi ehkä sanoisivat, vai onko vain helpompi heittää kaikki ystävät menemään ja hankkia uusia tilalle? Ja onko sinulla lainkaan ystävää, joka ei pitäisi sinua terapeuttinaan? Koska eihän se vain mene siten, että elämässä kaikki ihmiset käyttää hyväksi.
Mutta haastavia asioita. Itsessä on vaikea kohdata keskeneräisyyttä, mutta ihmisiä tässä kaikki ollaan. Tsemppiä itsetuntemustyöhön!
Mitä oikein selität? Ap juuri kertoi, että hänen ystävät ei antaneet vuodatukseltaan hänelle edes kunnolla suunvuoroa, niin luuletko todella, että nämä henkilöt pysähtyisivät asiallisesti pohtimaan ja analysoimaan heidän ystävyyssuhteen dynamiikkaa ja sitä miksi ap on joutunut likasangon rooliin.
Mehän ei aidosti tiedetä sitä, mikä se aloittajan tilanne siellä on. Kuullaan vain yksi puoli koko tarinasta. Ystäväthän saattaisi kuvata ap:ta ihan eri tavoin. Ja osa ystävistä saattaisi ihan hyvin kyetä myös hyvään keskusteluun, jos sille annetaan mahdollisuus.. En usko, että nämä kaikki ystävät nyt mitään täysiä ameeboja ovat. Keskusteleminen on usein vaikeaa, kyllä, mutta sitä pitää uskaltaa harjoitella. Etenkin, jos kutsuu ihmisiä ystäviksi.
Voidakseen keskustella aapeen osuudesta tuossa dynamiikassa pitäisi heidän olla valmiita analysoimaan ja keskustelemaan myös heidän omasta osuudesta siinä dynamiikassa. Miksi he haluaisivat ruotia omia virheitään, omaa itsekkyyttään, omaa haluaan käyttää ystävää terapeuttina? En usko, että haluaisivat vaikkeivat olisikaan ameeboja.
Siipiveikot etsivät aina laskeutumisalustaa. Älä ole sellainen.
Kaikki etsivät toisistaan sitä vastinparia, joka paikkaisi niitä omia puuttuvia heikkouksia. Jokaisella on aina ihmissuhteissa se oma roolinsa. Nämä vaihtelevat ja ihmisetkin muuttuvat vuosien myötä. Ei tällaisiin ole mitään yhtä tiettyä neuvoa, varsinkaan kun emme me muut tunne kyseisiä ihmisiä tai tilanteita. Tutki ja työstä omaa toimintaasi - se on kaiketi se tärkein lähtökohta.
Alue: Aihe vapaa
Mutta ilmenikö sinulla tuo kuvio kaikissa ihmissuhteissa siis myös parisuhteissa?
Kun itseäni mietityttää tässä omalla kohdalla se, että ongelma koskee vain ystäviä. Eikä mitään vastaavaa ole ilmennyt muissa ihmissuhteissani.
Ap