Olenkohan henkisesti herännyt vai mistäköhän tämä rento asenne ja elämänilo kumpuaa? - entinen masentunut

Vierailija kirjoitti:

Onnittelut ap:lle ja muillekin 'heränneille'. Toivon vilpittömästi, että utelias asenteenne elämää kohtaan kestää aikaa.

Ihmettelen usein kuitenkin heränneisyyden harhaa, eli moni sanoo vähän niin kuin ohjeena muille, että milloin tahansa voi herätä ja että itsekin olisi voinut herätä missä vaiheessa tahansa. Kuulostaa siltä, että se on sitä "uuden maailman" ja silmien aukenemisen myötä syntynyttä näkemystä, sillä ei ennen heräämistä voi herätä pelkällä tahdonvoimalla tai päätöksellä, kun ei edes tiedä mitä se herääminen tarkoittaa. Joskus pitää odottaa, että aika kypsyy. Aina ei ole oikea aika herätä.

Sanon tämän siksi ettei kukaan tuntisi turhaa syyllisyyttä tai huonoutta sen takia kun ei "kykene heräämään". Herääminen tapahtuu sitten kun se tapahtuu.

Olisi kiva kuulla ajatuksia tästä.

Se vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Ja se on prosessi, eli ei on-off. Itselläni prosessi meni aina reilusti eteenpäin, kun lopetin ajattelemisen ja elin hiljaisuudessa. Ainahan se ei ole mahdollista.

Kyllä tässä voi takapakkia mennä, jos menee muiden draamoihin mukaan tai unohtaa, mistä tässä elämässä on kyse. Sitten pitäö tass löytää se hiljaisuus sisältä.

Leijut, tarkkailet, olet huvittunut, erillinen. Onko sinulla ylimielisyyttä? Mitä lääkettä tai muuta kemikaalia otat?

Tajuatko itse, että elät masennuksen vastareaktiossa?

Olen nähnyt hypomaanisia ihmisiä. Kuvailet heitä osuvasti.

Ole yhteydessä lääkäriisi.

Kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin hengittäminen tietoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Leijut, tarkkailet, olet huvittunut, erillinen. Onko sinulla ylimielisyyttä? Mitä lääkettä tai muuta kemikaalia otat?

Tajuatko itse, että elät masennuksen vastareaktiossa?

Olen nähnyt hypomaanisia ihmisiä. Kuvailet heitä osuvasti.

Ole yhteydessä lääkäriisi.

Huomaa, ettei tässä tiedetä henkisestä heräämisestä mitään. Tuo on ihan normaalia siinä, varsinkin alkuunsa. Tasaantuu kyllä positiiviseen "perustietoisuuteen". Itsekin kuulun näihin ilman mitään mielenterveystaustaa. Tässä ei ole mitään vahingollista kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leijut, tarkkailet, olet huvittunut, erillinen. Onko sinulla ylimielisyyttä? Mitä lääkettä tai muuta kemikaalia otat?

Tajuatko itse, että elät masennuksen vastareaktiossa?

Olen nähnyt hypomaanisia ihmisiä. Kuvailet heitä osuvasti.

Ole yhteydessä lääkäriisi.

Huomaa, ettei tässä tiedetä henkisestä heräämisestä mitään. Tuo on ihan normaalia siinä, varsinkin alkuunsa. Tasaantuu kyllä positiiviseen "perustietoisuuteen". Itsekin kuulun näihin ilman mitään mielenterveystaustaa. Tässä ei ole mitään vahingollista kenellekään.

Minäkin ihmettelen, mistä nuo kuvitelmat tulevat. Eikö ihmisellä voi olla kevyt olo ilman hypomaniaa? Itsellänikään ei ole mitään mt- tai lääketaustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa jos ei ole parantumattomia sairauksia kuten bipo, skitsofrenia tai traumat.

Juuri tuossa hylätään se hyväksyntä, realiteettien hyväksyntä. Maailma ei ole täydellinen, eikä kaikkea voi muuttaa. Mutta sitten tullaan kysymykseen, kuinka tulla toimeen tämän, vaikkapa elinikäisen sairauden, kanssa. Se elämä, niillä reunaehdoilla, on se joka täytyy kuitenkin elää. Se ainoa. Hyväksyntä on keino, jolla mahdollistamme sen, etteivät ne haasteet pelkästään määritä elämää. Ettei yksi asia, joka tuottaa kärsimystä, määritä kaikkea muutakin. Koska jäämme kiinni siihen, miten voisi tai pitäisi olla, sen sijaan miten on.

Traumat ovat erittäin hyvä esimerkki. Jotain liian pahaa tapahtunut ilman omaa vaikutusta. Mutta annammeko sen määrittää loppuelämämme, joka on omamme? Sattuman tai muiden tekojen? Olemme hyvinvoinnin arvoisia edelleen, vaikka olisimme kohdanneet pahoja, vaikeita asioita. Mennyt saattaa estää näkemästä tätä. Siksi täytyy hyväksyä suru, pettymys, kipu. Jotta ne tulevat nähdyiksi, eikä niiden välttely määritä kaikkea elämässämme. Emme ole tapahtuneiden asioiden armoilla. Pystymme huolehtimaan itsestämme, kohtaamaan asioita, hyväksymään sen mitä emme voi muuttaa, muuttamaan sitä mikä on käsissämme. Hyväksyntä auttaa erottelemaan nämä ja lisää luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Kun emme jää kiinni siihen, mille emme voi mitään.

Jatkan, että sama hyväksyntä koskee itse aiheuttamiamme asioita. Armo siitä, että on tehnyt väärin, ei ole pystynyt silloin parempaan. Koska usein tilanteen muuttaminen vaatii tosiasioiden tunnustamista ja tämä voi sen tuomine tunteineen olla se vaikein askel. Kun näitä koskevat vaikeat tunteet hyväksyy, voi vasta toimia toisin. Usein ongelmat pysyvät yllä, koska niiden olemassaoloa ei haluta myöntää. Se olisi niin vaikeaa. Nurinkurisesti psyyke uskottelee, että omat valintani eivät ole tähän johtaneet, joten niillä ei ole merkitystä sen ratkaisemisessakaan. Koska kaikki muu johtaisi häpeään ja egon suojan sortumiseen. Mutta se häpeä on viesti, viesti muuttaa asioita. Se ei ole vaarallista, hyvin epämiellyttävää kyllä. Mutta sillä on tärkeä viesti. Täytyy hyväksyä, ettemme ole täydellisiä. Emme aina osaa tai tiedä paremmin. Ei se haittaa. Sen voi hyväksyä ja samalla hyväksyy, että voi myös valita. Suhtautumisen ja teot. En osannut, mutta voin opetella. Vielä on aikaa, nyt on aika. Hyväksyn sen matkan, minkä se on vaatinut.

Kiitos sinä tuntematon johdatuksesta. Kaunista päivää sinulle ja muillekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leijut, tarkkailet, olet huvittunut, erillinen. Onko sinulla ylimielisyyttä? Mitä lääkettä tai muuta kemikaalia otat?

Tajuatko itse, että elät masennuksen vastareaktiossa?

Olen nähnyt hypomaanisia ihmisiä. Kuvailet heitä osuvasti.

Ole yhteydessä lääkäriisi.

Huomaa, ettei tässä tiedetä henkisestä heräämisestä mitään. Tuo on ihan normaalia siinä, varsinkin alkuunsa. Tasaantuu kyllä positiiviseen "perustietoisuuteen". Itsekin kuulun näihin ilman mitään mielenterveystaustaa. Tässä ei ole mitään vahingollista kenellekään.

Minäkin ihmettelen, mistä nuo kuvitelmat tulevat. Eikö ihmisellä voi olla kevyt olo ilman hypomaniaa? Itsellänikään ei ole mitään mt- tai lääketaustaa.

Ehkä sen sanoittamista vierastetaan, tavallinen juttu jne. Mutta ihmiselle, joka on pitkään ollut synkissä vesissä, ei ehkä koskaan ole tuntenut luottamusta itseen ja elämään... sen todellakin tuntee. Kontrasti on niin suuri. Ja se on äärettömän merkityksellistä, todellinen ilon aihe. Jotenkin pystyy yhtäkkiä olemaan myötätuntoisesti itsensä puolella, vaatii jopa rohkeutta oikeasti.

Aikaa se todella vie ja paljon henkistä työtä, tunteiden kohtaamista ja niille tilan antamista. Saavutettu olotila varmaan lopulta perustuu aikaan ja yritykseen. Ajatukset muuttuvat pikkuhiljaa ja kun ne muuttuvat tarpeeksi, sen huomaa vaan jonain päivänä, että kaikki on muuttunut. Ehkä kiitollisuus juuri tulee kuljetusta vaikeasta matkasta.

Se luottamus voi jäädä taka-alalle jos kohtaa uusia vaikeuksia, mutta sen tunteen muistaa ja se auttaa löytämään takaisin helpommin. Kun tietää, että niinkin voi olla, auttaa kyllä jaksamaan jo itsessään. Voin olla itseni puolella, sen sijaan että miettisin kaikkea hyvinvointia kuluttavaa tai en kuuntelisi itseäni. Ihan kuin se ei olisi tärkein velvollisuuteni itseäni kohtaan.

Ap on ilmeisen "vanha sielu" ja kenties pääsemässä bioloogisen elämän perimmäisen tarkoituksen äärelle? Yogasuutrassa MaharSi Patañjali (n. 200 eaa?) ilmaisee tuon seikan näin (olennaiseen tiivistettynä, väliviivat lukemisen helpottamiseksi, lol):

...bhoga-apavarga-arthaM* dRshyam.

Näkyväisen (dRshyam: materiaalinen, ilmentynyt mualimankaikkevus) tarkoitus (artham) on antaa kokemuksia (bhoga) ja vapautuminen ([reinkarnaatioista] apavarga).

TM-guru Maharishi Mahesh Yogin (mm. Biitleksen guru) mukaan satya-yuga (totuuden [kultainen] aikakausi) alkaa viimeistään vuonna 2025. Ilmeisesti ap on herkkänä tyyppinä saanut jo maistiaisia siittä? 🤣

* M = ns. anusvaara; lausu: arthan, koska seuraavan sana alkaa dentaaliäänteellä!

Vierailija kirjoitti:

* M = ns. anusvaara; lausu: arthan, koska seuraavan sana alkaa dentaaliäänteellä!

anu-svaara, EI anus-vaara! 😂

Kaksisuuntainen mielialahäiriö?

Itse en ajattele näitä teemoja minkään suuremman tai henkisyyden kautta. Minusta kyseessä on vain heräävä kyky rakastaa ja arvostaa itseään. Päästää irti haitallisista defensseistä ja sen myötä kyky tarkastella maailmaa uteliaasti havainnoiden, ei uskomusten ja menneisiin asioisiin liittyvien tunteiden värittämien lasien kautta. Lopulta kyseessä ovat parantuneet tunteiden käsittelytaidot. Joiden avulla tilanteet ovat helpompia kohdata ja uhkia ei nähdä siellä missä niitä ei ole, suojautumisen keinona. Hallitaan tunteita kohtaamalla ne ja kyseenalaistetaan automaattisiksi muodostuneita uskomuksia. Niiden valta vähenee. Sallitaan itselle mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään, eikä jäädä sivustaseuraajiksi enää. Ei sen mystisempää, jos ei itsestäänselvää tai helppoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Se alkaa siitä kun ymmärtää että kaikki tunteet on vaan omassa päässä. Muu maailma pyörii ihan samalla lailla riippumatta siitä mitä tunteita sun pään sisällä pyörii

Vanhoilla hipeillä oli tapana sanoa, että It's all in your head. Kun pääsee eroon jähmeistä ajatuskaavoista ja itsensä näkemisestä uhrina juuri näihin omiin tulkintoihin perustuen, on vihdoin vapaa tekemään valintoja ja ottamaan vastuun niistä. Draamajengi saa kai sisältöä elämäänsä turhasta draamailusta, mutta ei ne kyllä kovin onnellisilta vaikuta. Elämänhallinta on aika hukassa monella. Onneksi se ei ole minun päänsärkyni mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko dissosiaatiota? Ei tuokaan oikein oikealta onnellisuudelta kuulosta, jotenkin oudolta. Ehkä tosiaan (kuten joku mainitsi aiemmin) sinulla naksahti ihan kunnolla

No ei ole. Voin aidosti hyvin ja pidän itsestäni huolta.

Erikoista on, että kaikki täytyy tunkea diagnostiseen määritelmään. Ahdasta ja juuri tuon takia ihmiset voivat huonosti koska tukahdutetamme itsemme erilaisten määritelmien alle. Kun oikeasti kaikki on hyvin.

-ap

Niin totta. Muoti-ilmiö, että kaikkea aletaan kurjistaa ja dramatisoida. Juuri kuten kirjoitat, elämään kuuluu ikäviäkin asioita. Onnea oivalluksestasi. Olen kokenut saman. Rahani olen sijoittanut soittotunteihin enkä terapiaan. Kovalla työllä olen edistynyt pitkälle.

Kertoo siitä ettet terapiaa tarvinnut. Voi kunpa olisit antanut ne rahat yhdelle niistä lukuisista terapiaa tarvitsevista ja tahtovista, joilla ei ole rahaa terapiaan! Soittelua olisit voinut opiskella itseksesikin, niin kuin tuota henkistä polkuasikin. Antaen vain intuition johdattaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko dissosiaatiota? Ei tuokaan oikein oikealta onnellisuudelta kuulosta, jotenkin oudolta. Ehkä tosiaan (kuten joku mainitsi aiemmin) sinulla naksahti ihan kunnolla

No ei ole. Voin aidosti hyvin ja pidän itsestäni huolta.

Erikoista on, että kaikki täytyy tunkea diagnostiseen määritelmään. Ahdasta ja juuri tuon takia ihmiset voivat huonosti koska tukahdutetamme itsemme erilaisten määritelmien alle. Kun oikeasti kaikki on hyvin.

-ap

Niin totta. Muoti-ilmiö, että kaikkea aletaan kurjistaa ja dramatisoida. Juuri kuten kirjoitat, elämään kuuluu ikäviäkin asioita. Onnea oivalluksestasi. Olen kokenut saman. Rahani olen sijoittanut soittotunteihin enkä terapiaan. Kovalla työllä olen edistynyt pitkälle.

Kertoo siitä ettet terapiaa tarvinnut. Voi kunpa olisit antanut ne rahat yhdelle niistä lukuisista terapiaa tarvitsevista ja tahtovista, joilla ei ole rahaa terapiaan! Soittelua olisit voinut opiskella itseksesikin, niin kuin tuota henkistä polkuasikin. Antaen vain intuition johdattaa jne.

Aivan idioottia ehdottaa tuota. Rahan kylväminen tuntemattomille on ääliömäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se alkaa siitä kun ymmärtää että kaikki tunteet on vaan omassa päässä. Muu maailma pyörii ihan samalla lailla riippumatta siitä mitä tunteita sun pään sisällä pyörii

Vanhoilla hipeillä oli tapana sanoa, että It's all in your head. Kun pääsee eroon jähmeistä ajatuskaavoista ja itsensä näkemisestä uhrina juuri näihin omiin tulkintoihin perustuen, on vihdoin vapaa tekemään valintoja ja ottamaan vastuun niistä. Draamajengi saa kai sisältöä elämäänsä turhasta draamailusta, mutta ei ne kyllä kovin onnellisilta vaikuta. Elämänhallinta on aika hukassa monella. Onneksi se ei ole minun päänsärkyni mitenkään. 

No selvästikään ei ole sinun päänsärkysi, olethan sinä levitoinut itsesi kaiken yläpuolelle, ja olet all in your head.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se alkaa siitä kun ymmärtää että kaikki tunteet on vaan omassa päässä. Muu maailma pyörii ihan samalla lailla riippumatta siitä mitä tunteita sun pään sisällä pyörii

Vanhoilla hipeillä oli tapana sanoa, että It's all in your head. Kun pääsee eroon jähmeistä ajatuskaavoista ja itsensä näkemisestä uhrina juuri näihin omiin tulkintoihin perustuen, on vihdoin vapaa tekemään valintoja ja ottamaan vastuun niistä. Draamajengi saa kai sisältöä elämäänsä turhasta draamailusta, mutta ei ne kyllä kovin onnellisilta vaikuta. Elämänhallinta on aika hukassa monella. Onneksi se ei ole minun päänsärkyni mitenkään. 

No selvästikään ei ole sinun päänsärkysi, olethan sinä levitoinut itsesi kaiken yläpuolelle, ja olet all in your head.

En ole ap, mutta on hyvä tunnistaa asiat, jotka ovat oman vaikutusvallan ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko dissosiaatiota? Ei tuokaan oikein oikealta onnellisuudelta kuulosta, jotenkin oudolta. Ehkä tosiaan (kuten joku mainitsi aiemmin) sinulla naksahti ihan kunnolla

No ei ole. Voin aidosti hyvin ja pidän itsestäni huolta.

Erikoista on, että kaikki täytyy tunkea diagnostiseen määritelmään. Ahdasta ja juuri tuon takia ihmiset voivat huonosti koska tukahdutetamme itsemme erilaisten määritelmien alle. Kun oikeasti kaikki on hyvin.

-ap

Niin totta. Muoti-ilmiö, että kaikkea aletaan kurjistaa ja dramatisoida. Juuri kuten kirjoitat, elämään kuuluu ikäviäkin asioita. Onnea oivalluksestasi. Olen kokenut saman. Rahani olen sijoittanut soittotunteihin enkä terapiaan. Kovalla työllä olen edistynyt pitkälle.

Kertoo siitä ettet terapiaa tarvinnut. Voi kunpa olisit antanut ne rahat yhdelle niistä lukuisista terapiaa tarvitsevista ja tahtovista, joilla ei ole rahaa terapiaan! Soittelua olisit voinut opiskella itseksesikin, niin kuin tuota henkistä polkuasikin. Antaen vain intuition johdattaa jne.

Aivan idioottia ehdottaa tuota. Rahan kylväminen tuntemattomille on ääliömäistä. 

No siinähän puuttuu heidän karmanläksyihinsä joihin kuuluu se köyhyys, nih!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko dissosiaatiota? Ei tuokaan oikein oikealta onnellisuudelta kuulosta, jotenkin oudolta. Ehkä tosiaan (kuten joku mainitsi aiemmin) sinulla naksahti ihan kunnolla

No ei ole. Voin aidosti hyvin ja pidän itsestäni huolta.

Erikoista on, että kaikki täytyy tunkea diagnostiseen määritelmään. Ahdasta ja juuri tuon takia ihmiset voivat huonosti koska tukahdutetamme itsemme erilaisten määritelmien alle. Kun oikeasti kaikki on hyvin.

-ap

Niin totta. Muoti-ilmiö, että kaikkea aletaan kurjistaa ja dramatisoida. Juuri kuten kirjoitat, elämään kuuluu ikäviäkin asioita. Onnea oivalluksestasi. Olen kokenut saman. Rahani olen sijoittanut soittotunteihin enkä terapiaan. Kovalla työllä olen edistynyt pitkälle.

Kertoo siitä ettet terapiaa tarvinnut. Voi kunpa olisit antanut ne rahat yhdelle niistä lukuisista terapiaa tarvitsevista ja tahtovista, joilla ei ole rahaa terapiaan! Soittelua olisit voinut opiskella itseksesikin, niin kuin tuota henkistä polkuasikin. Antaen vain intuition johdattaa jne.

Aivan idioottia ehdottaa tuota. Rahan kylväminen tuntemattomille on ääliömäistä. 

No siinähän puuttuu heidän karmanläksyihinsä joihin kuuluu se köyhyys, nih!

Aivan. Opetelkoot itsekin jotain. Kaikki lusikalla suuhun ei ole kestävä lähestymistapa. Osa jengistä kaivaa itselleen uuden kuopan, kun autat heidät ylös yhdestä kuopasta. Mulla ei ole mitään velvollisuutta hukata aikaani tuollaisten ihmisten parissa. 

Kyllä huomaa, että ap ja hengenheimolaiset ärsyttävät peruskitisijämammaa. Ja jokainen mammero on naistenlehdistä pätevöitynyt ainakin psykologiksi tai psykiatriksi. Ei jatkoon. 

Onneksi te valaistuneet ette siitä välitä, vaan avaatte jatkossakin naistenlehtenne, jotka ovat tulvillaan esimerkiksi enkelikanavointeja ja yksisarvis-terapioita. Voi ne terapiarahat käyttää sinne sitten.