Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenkohan henkisesti herännyt vai mistäköhän tämä rento asenne ja elämänilo kumpuaa? - entinen masentunut
Onpa mahtavaa, nautin joka hetkestä. Kaikki on kiinnostavaa ja sitä katsoo elämää tarkkailijana. Huvittuneena ja rentona. Juuri mitään draamaa en keksi asioista ja mielessäni nauran kun ihmiset ovat jonkun kehittelemänsä dramaattisen tilanteen pauloissa.
Saatan mennä mukaan (koska minulle halutaan avautua) ja samalla tiedostan, että tämä ihminen tuntee aidosti asian epämiellyttävänä ja ymmärrän.
En kuitenkaan sisimissäni näe ongelmaa, vain ratkaisuja ja valinnan vapautta. Iloa ja tiedän, että kaikki on hyvin.
Mikä vaan "leijun" tässä elämässä. Välillä on tietenkin ikäviä tunteita, tarkkailen niitä. Joskus saatan mennä mukaan ja silloin itken lohduttomasti. Ymmärrän kuitenkin, että silti kaikki on oikeasti hyvin.
Vaikeaa kuvailla kenties. Joka hetkestä on tullut omanlaisensa seikkailu. Kaikki on niin ihmeellistä.
Sitä vain katsoo ympärilleen ja ymmärtää valheellisuuden ja ihmisten luoman tilan. Silti vain huvittaa ja on vapaa olo.
Olen vain muuttunut kärsimyksen myötä.
Kommentit (522)
Hieno homma jos on nyt hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno homma jos on nyt hyvä olla.
Niin on. Hiton moni näistä keskustelijoista on passiivis-aggressiivisia hyökkääjiä, jotka verhoavat hyökkäyksensä mukahuolestuneisuudeksi. Onhan se väärin, jos joku ei suostukaan olemaan masentunut koko loppuikänsä, varsinkin jos pääsee siitä omin voimin pois. Kauheaa. Eihän tuolla saa edes työkyvyttömyyseläkettä. Hirveää on, jos ottaa vastuun omasta elämästä toisarvoisiin seikkoihin keskittymisen asemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno homma jos on nyt hyvä olla.
Niin on. Hiton moni näistä keskustelijoista on passiivis-aggressiivisia hyökkääjiä, jotka verhoavat hyökkäyksensä mukahuolestuneisuudeksi. Onhan se väärin, jos joku ei suostukaan olemaan masentunut koko loppuikänsä, varsinkin jos pääsee siitä omin voimin pois. Kauheaa. Eihän tuolla saa edes työkyvyttömyyseläkettä. Hirveää on, jos ottaa vastuun omasta elämästä toisarvoisiin seikkoihin keskittymisen asemasta.
Miksi loukkaat näin julmasti masentuneita? Luultavasti vain ymmärtämättömyyttäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähättelevältä/tuomitsevalta määritellä toisille merkitykselliset asiat huvittavaksi draamailuksi. Hyvä toki, jos omalla kohdallasi toimii ja varmasti onkin kevyempää elää noin.
Emme me sitä niille draamailijoille sano, mutta meistä ne ovat turhia. Elämän voi elää ilman niitä, ja todellakin se on kevyempää.
Eli kasvotusten mielistelette ja mielessänne tuomitsette toisille merkitykselliset asiat turhiksi. En ehkä valaistuneeksi kutsuisi, mutta kukin tavallaan.
Ystävällisyys ja kohteliaisuus eivät ole mielistelyä. Paitsi jossain junttipiireissä ehkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut ap:lle ja muillekin 'heränneille'. Toivon vilpittömästi, että utelias asenteenne elämää kohtaan kestää aikaa.
Ihmettelen usein kuitenkin heränneisyyden harhaa, eli moni sanoo vähän niin kuin ohjeena muille, että milloin tahansa voi herätä ja että itsekin olisi voinut herätä missä vaiheessa tahansa. Kuulostaa siltä, että se on sitä "uuden maailman" ja silmien aukenemisen myötä syntynyttä näkemystä, sillä ei ennen heräämistä voi herätä pelkällä tahdonvoimalla tai päätöksellä, kun ei edes tiedä mitä se herääminen tarkoittaa. Joskus pitää odottaa, että aika kypsyy. Aina ei ole oikea aika herätä.
Sanon tämän siksi ettei kukaan tuntisi turhaa syyllisyyttä tai huonoutta sen takia kun ei "kykene heräämään". Herääminen tapahtuu sitten kun se tapahtuu.
Olisi kiva kuulla ajatuksia tästä.
Se vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Ja se on prosessi, eli ei on-off. Itselläni prosessi meni aina reilusti eteenpäin, kun lopetin ajattelemisen ja elin hiljaisuudessa. Ainahan se ei ole mahdollista.
Kyllä tässä voi takapakkia mennä, jos menee muiden draamoihin mukaan tai unohtaa, mistä tässä elämässä on kyse. Sitten pitäö tass löytää se hiljaisuus sisältä.
Kuulostaa siltä, että valaistuminen on etuoikeutettujen puuhaa. Tavallisella talliaisella ei ole aikaa ja rahaa tuohon. Pitää käydä töissä ja hoitaa perhe ym. Haistan tässä Anusvaaran.
Anusvaara on ruskean talon touhuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko dissosiaatiota? Ei tuokaan oikein oikealta onnellisuudelta kuulosta, jotenkin oudolta. Ehkä tosiaan (kuten joku mainitsi aiemmin) sinulla naksahti ihan kunnolla
Oikea onnellisuus on ihmisille yleensä joko se hetkellinen tila sen jälkeen kun jotain on saatu tai saavutettu, tai sitten toivo siitä että varmaan heti nurkan takana odottaa kaikki mitä tarvitsen, kunhan vain vielä jotain saisi ja niin edelleen. Siihen ihmiset ovat suurimmaksi osaksi tottuneet. Siksi se varmaan vaikuttaa sinusta oudolta jos onnellisuus jollekin ei riipukaan ulkoisista olosuhteista.
En tiedä oletko kokenut dissosiaatiota (millä varmaan tarkoitat jotain depersonalisaatiota tai derealisaatiota?) mutta ne eivät ole yleensä onnellisia tiloja. Joiltain muilta osin jotkin asiat aloituksessa toki vähän kuulostavat sellaisilta joita myös dissosioiva voisi kokea kuten leijuminen tai etäisyyden otto tunteiden tarkasteluun, mutta eivät ne yksinään todellakaan dissosioimista ole. Keittiödiagnostiikka yhden viestin perusteella ei ole kovin näkemyksellistä. Ei pahalla.
Ap: oletko tehnyt jonkinlaista työtä oppiaksesi tarkkailemaan tunne- ja ajatusmaailmaa ulkopuolisen silmin, mindfulness-tyyppisesti? Sellainen voi johtaa oivalluksiin siitä, että mieli ei ole yhtä kuin ns minä itse, ja mahdollistaa minäkuvasta kumpuavien kriisien tarkkailun ikään kuin toisen henkilön ongelmina, joita tämä itse asiassa ylläpitää itse. Joskus tällaiset oivallukset ja tarkkailijanäkökulman löytyminen toki tapahtuu itsestäänkin; joskus se minäkuva vain aiheuttaa niin paljon kärsimystä että siitä on pakko päästää ainakin monilta osin irti.
Vaikka tällaisen todella tavoiteltavan tilan olisi saavuttanut niin ego kyllä mielellään hiipii takaisin jossain vaiheessa. Toivon sinulle sitä että tulet jossain vaiheessa huomanneeksi sen kun niin käy! :) se voi vaatia taas oman aikansa. Toki esimerkiksi mindfulness-harjoittelu voi ylläpitää tarkkailijanäkökulman säilymistä.
Ja sitten vielä pätkä niille jotka eivät ole esim mindfulnessiin tai buddhalaiseen filosofiaan kovin vihkiytyneitä: kyse ei ole mistään henkihaahuilusta tai uskosta mahdottomaan. Kyse on hyvin arkisesta ilmiöstä; kaikki alkaa siitä että ihminen huomaa sen mitä hän itse ajattelee ja tuntee, ja sitä kautta pääsee oman sisäisen ajatusrakenteisen minä-tarinansa suhteen tarkkailija-asemaan. Näin voi huomata, mitkä asiat oikeastaan ovat todella olemassa ja mitkä ovat mielen tuotetta. Esimerkkejä jälkimmäisestä on suurin osa erilaisista uhkakuvista joita ihmisellä on. Mindfulness on myös tutkittu hoidollinen menetelmä ja osa muun muassa virallisten hoitosuositusten mukaisia terapiamuotoja.
Mutta tosiaan ylläoleva oma ajatuskulkuni saattoi mennä ihan vikasuuntaankin ap:n kohdalla? :)
Vierailija kirjoitti:
TM-guru Maharishi Mahesh Yogin (mm. Biitleksen guru) mukaan satya-yuga (totuuden [kultainen] aikakausi) alkaa viimeistään vuonna 2025. Ilmeisesti ap on herkkänä tyyppinä saanut jo maistiaisia siittä? 🤣.
Maharishi Mahesh Yogi oli omahyväinen irstas materian ja kuuluisuuden perään oleva huru-ukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaninen vaihe? Euforinen psykoosi?
Kannattaa äkkiä käydä hakemassa jotkut lääkkeet. Elämän ei kuulu olla tuommoista kepeää, mukavaa ja huoletonta, jotta nappia vaan äkkiä nassuun. Jonkun diagnoosin varmasti löytävät terveyskeskuksessa tuommoiselle onnellisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut ap:lle ja muillekin 'heränneille'. Toivon vilpittömästi, että utelias asenteenne elämää kohtaan kestää aikaa.
Ihmettelen usein kuitenkin heränneisyyden harhaa, eli moni sanoo vähän niin kuin ohjeena muille, että milloin tahansa voi herätä ja että itsekin olisi voinut herätä missä vaiheessa tahansa. Kuulostaa siltä, että se on sitä "uuden maailman" ja silmien aukenemisen myötä syntynyttä näkemystä, sillä ei ennen heräämistä voi herätä pelkällä tahdonvoimalla tai päätöksellä, kun ei edes tiedä mitä se herääminen tarkoittaa. Joskus pitää odottaa, että aika kypsyy. Aina ei ole oikea aika herätä.
Sanon tämän siksi ettei kukaan tuntisi turhaa syyllisyyttä tai huonoutta sen takia kun ei "kykene heräämään". Herääminen tapahtuu sitten kun se tapahtuu.
Olisi kiva kuulla ajatuksia tästä.
Se vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Ja se on prosessi, eli ei on-off. Itselläni prosessi meni aina reilusti eteenpäin, kun lopetin ajattelemisen ja elin hiljaisuudessa. Ainahan se ei ole mahdollista.
Kyllä tässä voi takapakkia mennä, jos menee muiden draamoihin mukaan tai unohtaa, mistä tässä elämässä on kyse. Sitten pitäö tass löytää se hiljaisuus sisältä.
Kuulostaa siltä, että valaistuminen on etuoikeutettujen puuhaa. Tavallisella talliaisella ei ole aikaa ja rahaa tuohon. Pitää käydä töissä ja hoitaa perhe ym. Haistan tässä Anusvaaran.
Tietoisuusharjoittelu on hyvä aloittaa vaikkapa parilla minuutilla. Esimerkiksi kymmenen minuutin tietoisuusharjoitus niin, että sille harjoitukselle tosiaan antaa sen hetkisen huomionsa, on jo paljon päivää kohden. Tietoisen tarkkailun osuutta päivässä voi lisätä pikkuhiljaa osaksi arkea, esimerkiksi laittamalla itselle muistutuksen puhelimeen hetkestä, jolloin voi muutaman sekunnin ajan pyrkiä huomaamaan omat sen hetkiset ajatukset. Hetkiä voi lisätä pikkuhlijaa eikä mikään arjessa tätä estä sillä tarkoituskin nimenomaan on, että tietoisuus tulee osaksi elämää, eikä ole siitä erillinen osa.
Tämä jos mikä sopii myös pienituloisille, kiireisille ja muutoinkin vähempiosaisille. Tämä ei maksa rahaa eikä kovin paljon aikaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut ap:lle ja muillekin 'heränneille'. Toivon vilpittömästi, että utelias asenteenne elämää kohtaan kestää aikaa.
Ihmettelen usein kuitenkin heränneisyyden harhaa, eli moni sanoo vähän niin kuin ohjeena muille, että milloin tahansa voi herätä ja että itsekin olisi voinut herätä missä vaiheessa tahansa. Kuulostaa siltä, että se on sitä "uuden maailman" ja silmien aukenemisen myötä syntynyttä näkemystä, sillä ei ennen heräämistä voi herätä pelkällä tahdonvoimalla tai päätöksellä, kun ei edes tiedä mitä se herääminen tarkoittaa. Joskus pitää odottaa, että aika kypsyy. Aina ei ole oikea aika herätä.
Sanon tämän siksi ettei kukaan tuntisi turhaa syyllisyyttä tai huonoutta sen takia kun ei "kykene heräämään". Herääminen tapahtuu sitten kun se tapahtuu.
Olisi kiva kuulla ajatuksia tästä.
Se vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Ja se on prosessi, eli ei on-off. Itselläni prosessi meni aina reilusti eteenpäin, kun lopetin ajattelemisen ja elin hiljaisuudessa. Ainahan se ei ole mahdollista.
Kyllä tässä voi takapakkia mennä, jos menee muiden draamoihin mukaan tai unohtaa, mistä tässä elämässä on kyse. Sitten pitäö tass löytää se hiljaisuus sisältä.
Kuulostaa siltä, että valaistuminen on etuoikeutettujen puuhaa. Tavallisella talliaisella ei ole aikaa ja rahaa tuohon. Pitää käydä töissä ja hoitaa perhe ym. Haistan tässä Anusvaaran.
Tietoisuusharjoittelu on hyvä aloittaa vaikkapa parilla minuutilla. Esimerkiksi kymmenen minuutin tietoisuusharjoitus niin, että sille harjoitukselle tosiaan antaa sen hetkisen huomionsa, on jo paljon päivää kohden. Tietoisen tarkkailun osuutta päivässä voi lisätä pikkuhiljaa osaksi arkea, esimerkiksi laittamalla itselle muistutuksen puhelimeen hetkestä, jolloin voi muutaman sekunnin ajan pyrkiä huomaamaan omat sen hetkiset ajatukset. Hetkiä voi lisätä pikkuhlijaa eikä mikään arjessa tätä estä sillä tarkoituskin nimenomaan on, että tietoisuus tulee osaksi elämää, eikä ole siitä erillinen osa.
Tämä jos mikä sopii myös pienituloisille, kiireisille ja muutoinkin vähempiosaisille. Tämä ei maksa rahaa eikä kovin paljon aikaakaan.
Lohdullista että mekin, joilla ei ole sitä luksusta että saisimme elää hiljaisuudessa ja ilman ajatuksia, on ohikiitävän minuutin verran mahdollista tavoitella edes sitä alinta porrasta kohti valaistumista. :) Lopulta ehkä tajuamme, ettei sillä olekaan mitään väliä, riittääkö rahat Elmerin silmälaseihin, harmittaako perhettä syödä päivästä toiseen kaurapuuroa, ehtiikö Sanni-mummoa käydä auttelemassa vai annetaanko harhailla järveen, löytääkö isi uuden työpaikan vaiko ei, pitääkö auto myydä kun ei ole varaa bensaan, yms. ihan turhaan.
Kuten vauva. Teininä kun ajattelutaidot kehittyvät alkaa angsti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten vauva. Teininä kun ajattelutaidot kehittyvät alkaa angsti.
Ehkei vauva, nehän vastaa kitiseekin ja rääkyy. Ehkä paremminkin kunnolla dementoitunut vanhus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän mistä Ap kirjoittaa.
Suosittelen lämpimästi tätä https://www.amazon.com/ONEO-Enlightenment-Eternal-Acceptance-Yourself/d…
Kirjan arvo täyttyy jo sen alkuosuudessa, joka on ainutlaatuinen ja raa'an rehellisesti itsetutkiskeleva ja pohjasta nousevan selviytymistarina, mutta se muuttuu tarjoamaan myös käytännöllisiä keinoja muuttaa itsensä. Älä epäroi jos tuntuu oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut ap:lle ja muillekin 'heränneille'. Toivon vilpittömästi, että utelias asenteenne elämää kohtaan kestää aikaa.
Ihmettelen usein kuitenkin heränneisyyden harhaa, eli moni sanoo vähän niin kuin ohjeena muille, että milloin tahansa voi herätä ja että itsekin olisi voinut herätä missä vaiheessa tahansa. Kuulostaa siltä, että se on sitä "uuden maailman" ja silmien aukenemisen myötä syntynyttä näkemystä, sillä ei ennen heräämistä voi herätä pelkällä tahdonvoimalla tai päätöksellä, kun ei edes tiedä mitä se herääminen tarkoittaa. Joskus pitää odottaa, että aika kypsyy. Aina ei ole oikea aika herätä.
Sanon tämän siksi ettei kukaan tuntisi turhaa syyllisyyttä tai huonoutta sen takia kun ei "kykene heräämään". Herääminen tapahtuu sitten kun se tapahtuu.
Olisi kiva kuulla ajatuksia tästä.
Se vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Ja se on prosessi, eli ei on-off. Itselläni prosessi meni aina reilusti eteenpäin, kun lopetin ajattelemisen ja elin hiljaisuudessa. Ainahan se ei ole mahdollista.
Kyllä tässä voi takapakkia mennä, jos menee muiden draamoihin mukaan tai unohtaa, mistä tässä elämässä on kyse. Sitten pitäö tass löytää se hiljaisuus sisältä.
Kuulostaa siltä, että valaistuminen on etuoikeutettujen puuhaa. Tavallisella talliaisella ei ole aikaa ja rahaa tuohon. Pitää käydä töissä ja hoitaa perhe ym. Haistan tässä Anusvaaran.
Tietoisuusharjoittelu on hyvä aloittaa vaikkapa parilla minuutilla. Esimerkiksi kymmenen minuutin tietoisuusharjoitus niin, että sille harjoitukselle tosiaan antaa sen hetkisen huomionsa, on jo paljon päivää kohden. Tietoisen tarkkailun osuutta päivässä voi lisätä pikkuhiljaa osaksi arkea, esimerkiksi laittamalla itselle muistutuksen puhelimeen hetkestä, jolloin voi muutaman sekunnin ajan pyrkiä huomaamaan omat sen hetkiset ajatukset. Hetkiä voi lisätä pikkuhlijaa eikä mikään arjessa tätä estä sillä tarkoituskin nimenomaan on, että tietoisuus tulee osaksi elämää, eikä ole siitä erillinen osa.
Tämä jos mikä sopii myös pienituloisille, kiireisille ja muutoinkin vähempiosaisille. Tämä ei maksa rahaa eikä kovin paljon aikaakaan.
Lohdullista että mekin, joilla ei ole sitä luksusta että saisimme elää hiljaisuudessa ja ilman ajatuksia, on ohikiitävän minuutin verran mahdollista tavoitella edes sitä alinta porrasta kohti valaistumista. :) Lopulta ehkä tajuamme, ettei sillä olekaan mitään väliä, riittääkö rahat Elmerin silmälaseihin, harmittaako perhettä syödä päivästä toiseen kaurapuuroa, ehtiikö Sanni-mummoa käydä auttelemassa vai annetaanko harhailla järveen, löytääkö isi uuden työpaikan vaiko ei, pitääkö auto myydä kun ei ole varaa bensaan, yms. ihan turhaan.
Kyse ei ole siitä etteikö ongelmia silti täytyisi ratkoa osana elämää. Kyse sen sijaan on siitä, mikä on oman itsen suhde noihin ongelmiin. Niiden murehtiminen ja niistä kärsiminen ei ratkaise niistä yhtäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän mistä Ap kirjoittaa.
Suosittelen lämpimästi tätä https://www.amazon.com/ONEO-Enlightenment-Eternal-Acceptance-Yourself/d…
Kirjan arvo täyttyy jo sen alkuosuudessa, joka on ainutlaatuinen ja raa'an rehellisesti itsetutkiskeleva ja pohjasta nousevan selviytymistarina, mutta se muuttuu tarjoamaan myös käytännöllisiä keinoja muuttaa itsensä. Älä epäroi jos tuntuu oikealta.
Minä taas olen saanut ihan valtavasti tästä:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähättelevältä/tuomitsevalta määritellä toisille merkitykselliset asiat huvittavaksi draamailuksi. Hyvä toki, jos omalla kohdallasi toimii ja varmasti onkin kevyempää elää noin.
Emme me sitä niille draamailijoille sano, mutta meistä ne ovat turhia. Elämän voi elää ilman niitä, ja todellakin se on kevyempää.
Eli kasvotusten mielistelette ja mielessänne tuomitsette toisille merkitykselliset asiat turhiksi. En ehkä valaistuneeksi kutsuisi, mutta kukin tavallaan.
Ystävällisyys ja kohteliaisuus eivät ole mielistelyä. Paitsi jossain junttipiireissä ehkä?
Kaksinaamaisuuttahan tuo on. Ilmeisesti se nähdään sitten joissain piireissä ystävällisyytenä ja kohteliaisuutena. Eikä siinä mitään, kuten sanottua, kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähättelevältä/tuomitsevalta määritellä toisille merkitykselliset asiat huvittavaksi draamailuksi. Hyvä toki, jos omalla kohdallasi toimii ja varmasti onkin kevyempää elää noin.
Emme me sitä niille draamailijoille sano, mutta meistä ne ovat turhia. Elämän voi elää ilman niitä, ja todellakin se on kevyempää.
Eli kasvotusten mielistelette ja mielessänne tuomitsette toisille merkitykselliset asiat turhiksi. En ehkä valaistuneeksi kutsuisi, mutta kukin tavallaan.
Ystävällisyys ja kohteliaisuus eivät ole mielistelyä. Paitsi jossain junttipiireissä ehkä?
Kaksinaamaisuuttahan tuo on. Ilmeisesti se nähdään sitten joissain piireissä ystävällisyytenä ja kohteliaisuutena. Eikä siinä mitään, kuten sanottua, kukin tavallaan.
En ota kantaa itse aiheeseen, mutta totean vain, että kohteliaisuus on aina sitä, ettei kaikkia töksäyttelyitä kerro.
Eri
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa siltä, että valaistuminen on etuoikeutettujen puuhaa. Tavallisella talliaisella ei ole aikaa ja rahaa tuohon. Pitää käydä töissä ja hoitaa perhe ym. Haistan tässä Anusvaaran.