Lue keskustelun säännöt.
YLE: Opiskelijat kertoivat Ylelle opintolaina-ahdingosta: Olen pudonnut asunnonostajien junasta todennäköisesti loppuelämäkseni
31.05.2023 |
Osa on laskeskellut, että omistusasunnon hankkiminen voisi olla realistista aikaisintaan viisikymmpisenä.
Aivan jäätäviä lainoja nuorilla. Otetun lainan määrä on myös kasvanut aivan valtavasti. Joillain voi olla jopa yli 50 000e opintolainaa. Ja osalla terveys mennyt opintojen aikana. Samaan aikaan työelämä on muuttunut entistä epävarmemmaksi ja monelle on tarjolla vain silpputyötä ja pätkää.
"Opiskelijat ottavat nykyisin reippaasti enemmän opintolainaa kuin aikaisemmin, selviää Kelan tilastoista.
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden mediaanilainamäärä on yli kolminkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa: vuonna 2010 opintolainaa otettiin keskimäärin 6 700 euroa, kun vuonna 2022 lainaa oli jo 22 660 euroa opiskelijaa kohden."
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta.
Opintoraha ei ole oikeastaan noussut yli 20 vuoteen. Joten tietysti sillä ennen pärjäsi paremmin. Opiskelua ollaan haluttu viedä lainapainotteiseen suuntaan, siksi tukia ei ole nostettu vastaamaan nykyistä hintatasoa
Kuitenkin tästä on vain 10 vuotta aikaa. Olen nyt 31 v. Ja keskimääräinen lainamäärä on 22600 euroa per opiskelija nykyään eli puolet ottaa tuotakin enemmän! Ei kai asiat niin paljon ole kallistuneet, siis ennen nykyistä inflaatiota.
Ai ei kai inflaatio näy 10 vuodessa? Et ainakaan taloustiedettä ole opiskellut etkä näköjään seurannut, miten opintorahaa on leikattu.
Tottakai inflaatio vaikuttaa mutta yli 20 000 € esim kolmen vuoden opintoihin SEN LISÄKSI että nostaa asumistukea sekä opintotukea on ihan helvetin suuri määrä rahaa. Varsinkin jos porukka on myöskin käynyt töissä eli siitä tulee se X määrä lisätienestiä.
670€/kk lainaa, opintotuki yhtensä alle tonnin. Asumistuki parisataa päälle. Aika pienellä joutuvat tulemaan toimeen. Laskeskelin kun suvun ja oma lapset alkaa olla opiskeluikäisiä. Kellään ei ole 3 vuoden opintoja suunnitelmissa, millä tulisi lainaa vain tuo 20000, vaan alkaen 4v. Pakkohan se on töitä löytää, ettei lainataakasta tule valtavaa.
Aikanaan soluasuminen, köyhyys ja kasvava opintolaina kannustivat parhaiten opiskelemaan pikavauhtia. Rilluttelut ja juhliminen loppuivat fuksivuoden syksyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sivusta seuraan, niin nuorten käsitys opiskelijan elintasosta on noussut. Minä olin yliopisto-opiskelija 2010-luvun alussa ja aika nuukasti sai Helsingissä elää. Ulkona käytiin syömässä korkeintaan kerran kuussa ja silloinkin halvoissa paikoissa. Elokuvissa käytiin joitakin kertoja vuodessa, silloin liput olivat kympin. Luksusta oli, kun oli varaa yliopistoliikunnan kausikorttiin. Vaatteet oli h&m-luokkaa, ei mitään Marimekkoa. Asuttiin Hoasilla perheasunnossa kaukana Helsingin keskustasta. Kävin kerran risteilyllä, muuten en matkustanut ulkomaille. Elämä oli toisaalta niukkaa, mutta sellaista se suurimmalla osalla opiskelijoista oli.
Nykyisin tuntemani parikymppiset elävät aivan eri tavalla leveästi. Jatkuvasti käydään ulkona syömässä ja kalliilla drinkeillä. Ostetaan merkkivaatteita, matkustellaan ulkomaille usein ja asutaan yksiöissä yksityisillä vuokranantajilla. Ei minulla olisi ollut tuollaiseen elintasoon varaa. Toisaalta en ottanut lainkaan opintolainaa ja rahoitin lukuvuoden elämistä opintotuen lisäksi kesätöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta.
Oisko opintojen muuttuminen vaativammaksi (myös se on henkisesti vaativaa jos opetuksen taso on surkea ja kaikki aika menee typeriin ryhmätöihin joissa kukaan ei opi mitään ja digisäätämiseen.) Ei kaikki jaksa paskaduunia päälle. Sitten tietysti monet nuoret on ihan aivopestyjä että keskiluokkainen elintaso pitää olla, jo parikymppisenä opiskelijana.
Tämä on se juttu. Kun verrataan sitä omaa elintasoa siihen elintasoon, mikä on ollut lapsuuden perheessä. Omalle lapselleni yritin kyllä tolkuttaa sitä, miten pitkäjänteistä hommaa varallisuuden kasvattaminen on ja miten minä ja mieskin ollaan nuorina jouduttu tulemaan vähällä toimeen.
Jotenkin tuntuu, ettei läheskään kaikilla nuorilla aikuisilla ole sitä ymmärrystä, että heidän vanhemmillaan on jo 20+ vuoden työura takana ja palkat sen mukaiset. Ja niillä uransa huipulla olevien aikuisten palkoilla pystyy sitten maksamaan sen elintason, mikä siellä kotona on. Huomioiden se, että takuuvarmasti on siellä uran alkupuolella jouduttu elämään tosi tiukalla budjetilla, kun palkka on ollut pienempi ja asuntolainaa on ollut hampaisiin saakka.
Ei niillä teineillä ja parikymppisillä ole mitään muistikuvaa siitä, mikä on ollut perheen elintaso siinä kohtaa, kun lapset ovat olleet pieniä. He muistavat vain ne paremmat ajat, mitkä ovat vanhempien urakehitysten myötä lopulta seuranneet ja ajattelevat, että tämä on normaalia elämää ja tällaiseen pitää opiskelijallakin olla varaa o_O
Itse opiskelin vuosituhannen alussa. Kymmenisen vuotta siinä vierähti kuuden vuoden tutkintokokonaisuuteen, kun töissä oli käytävä hengen pitimiksi. Kesäisin ei saanut opintotukea eikä asumislisää, mutta koko vuoden palkkatulot vaikuttivat silti tukien määrään.
Opiskelu oli toisinaan hyvin raskasta ja aikaavievää kun kursseihin kuluva aika oli arvioitu pieleen. Hyviä arvosanoja saavilla opiskelijoilla meni aikaa paljon enemmän kuin kursseihin olisi "kuulunut" käyttää. Yöunet jäivät monella vähiin jos yritti käydä samaan aikaan osa-aikatyössä. Opinnot venyivät väkisinkin yli tavoiteajan, ja siitä huolimatta otin muutamaan otteeseen lainaa, koska en vain jaksanut ainaista työssäkäyntiä opintojen ohella.
Säästeliäästi opin elämään ja sama penninvenytys jatkuu minulla vielä tänäkin päivänä. En esim. koskaan osta läppäriä tai puhelinta uutena. Tämä vihjeeksi teille jotka ilmaisette paheksuntaa nähdessänne iPhonen opiskelijan kädessä.
Pian valmistuttuani alkoi opiskeluajan kiristykset, jolloin mietin että minulla olisi jäänyt tutkintopaperi kokonaan saamatta jos olisin sattunut syntymään muutamaa vuotta myöhemmin.
Opintolainaa on edelleen jäljellä pieni summaa, jonka olen juuri aikeissa maksaa pois. Yhteensä sitä tuli otettua 6500 euroa. Vanhemmat puhuivat tätä samaa mitä tässäkin keskustelussa, että se on sitten hujauksessa pois maksettu kun työelämään pääsen. Mutta kohdallani työelämä ja palkkataso on ollut ihan toista kuin omilla duunarivanhemmilla. Jos olisin tuota lainaa joutunut pitämään korkeiden korkojen aikaan, se olisi saattanut paisua niin että lyhentäisin sitä pienestä palkastani vielä toiset kymmenen vuotta.
Minusta Suomessa tulisi olla kaikilla ryhmillä samanlainen perustoimeentulo, joka verotettaisiin tulojen noustessa sitten pois. Eli Vihreiden perustulomalli. Sellainen summa jolla juuri ja juuri tulee toimeen, ja verotus niin että työn vastaanottaminen kannattaa aina. Opintojen suorittamisen tai suorittamatta jättämisen ei pitäisi millään tavalla vaikuttaa tähän summaan.
Vierailija kirjoitti:
Näin ollen päätimme lapseni kanssa, että hän asuu opintojen ajan kotona. Tietysti se aiheutti sen, että opintoihin oli pakko hakea kotiseudulle ja onneksi ovet aukenivatkin yliopistoon. Tiukkaa meillä tulee olemaan, koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta en soisi, että lapsella on valmistuttuaan kymppitonnien velat niskassa. Säästöjä on ja lapsi ei kuluta turhuuksiin, ei käytä päihteitä, ei käy juhlimassa, ei ostele vaatteita tai kalliita härpäkkeitä. Ehkä selviydymme.
Ei tuo nyt oikeen huolettomalta nuoruudelta eikä opiskelijaelämältä kuulosta. Sanattomaksi vetää.
Olisko lapsen kuitenkin parempi muuttaa omilleen ja huolehtia sun pörjäämisestä vähän vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa ihan hitosti, että tein kaksi lasta... :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta.
Opintoraha ei ole oikeastaan noussut yli 20 vuoteen. Joten tietysti sillä ennen pärjäsi paremmin. Opiskelua ollaan haluttu viedä lainapainotteiseen suuntaan, siksi tukia ei ole nostettu vastaamaan nykyistä hintatasoa
Kuitenkin tästä on vain 10 vuotta aikaa. Olen nyt 31 v. Ja keskimääräinen lainamäärä on 22600 euroa per opiskelija nykyään eli puolet ottaa tuotakin enemmän! Ei kai asiat niin paljon ole kallistuneet, siis ennen nykyistä inflaatiota.
Ai ei kai inflaatio näy 10 vuodessa? Et ainakaan taloustiedettä ole opiskellut etkä näköjään seurannut, miten opintorahaa on leikattu.
Opintorahaa leikattiin noin 80€, mutta asumistuki nosti monen asumistuet 200€ jopa 400€. Asumislisää kuten opintotukeakaan ei myönnetty kesäkuukausina, vaan elämisen kulut oletettiin katettavan palkkakuluilla. Tämä siis vielä herran vuonna, kun olin itse fuksi. Myös opintolainahyvitys on verrattain uusi asia.
Myös vuokrat on nousseet. Ei asumislisän viime vuosina asumislisän vuokrakatto riittänyt edes soluasuntoon. Sen jälkeen solujenkin vuokrat on nousseet.
Ei mistään saa asuntoa entisillä vuokrilla. Elämisen hinta on noussut todella paljon. Ongelma on siinä, että vaikka asuisi miten, opintorahan ostovoima on murto-osa entisestä.
Hesarille HOAS väitti, että heiltä saa soluhuoneen Helsingissä edullisimmillaan 196 eurolla.
Opiskelijoiden asumislisä ei riittänyt vuokraan myöskään 10 vuotta sitten. Se toimi niin, että sitä sai 80 % vuokrasta, kuitenkin enintään noin 200 €.
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009555815.html
Mutta siitä olen samaa mieltä, että opintorahan ostovoima on liian pieni. (Ja oli sitä myös 10 v. sitten.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitäkin, että keille nuo hillittömän kalliit tuliterät yksiöt ja kaksiot Helsingissä oikein rakennetaan? Esim. juuri jutussa mainittu Kalasatama. Ne on niin kalliita, pieniä asuntoja, että tuskin on opiskelijoilla edes valmistuttuaan niihin mitään saumaa. Ja kuka haluaa valmistumisen jälkeen edes asua yksiössä, varsinkin jos on jo kumppani ja aikomus perustaa perhe?
Noiden asuntojen hinnat ei edes ole soveltuvia ensiasunnoksi, niistähän paukkuu kaikki aspitkin yli. Et saa uudiskohdetta Helsingistä alle 200 000.
Oletko joku lande, vai miksi et laske mukaan Helsingin vanhojen talojen asuntoja? Asuuko landet niissä omakotitaloiussaan 50 vuotta? No, kaupunkilaiset eivät asu.
Tämähän se on ollut tarkoitus, että saadaan opiskelijat velkavankeuteen heti kättelyssä. Näin heistä saadaan nöyriä ja helpommin hallittavissa olevia työläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sivusta seuraan, niin nuorten käsitys opiskelijan elintasosta on noussut. Minä olin yliopisto-opiskelija 2010-luvun alussa ja aika nuukasti sai Helsingissä elää. Ulkona käytiin syömässä korkeintaan kerran kuussa ja silloinkin halvoissa paikoissa. Elokuvissa käytiin joitakin kertoja vuodessa, silloin liput olivat kympin. Luksusta oli, kun oli varaa yliopistoliikunnan kausikorttiin. Vaatteet oli h&m-luokkaa, ei mitään Marimekkoa. Asuttiin Hoasilla perheasunnossa kaukana Helsingin keskustasta. Kävin kerran risteilyllä, muuten en matkustanut ulkomaille. Elämä oli toisaalta niukkaa, mutta sellaista se suurimmalla osalla opiskelijoista oli.
Nykyisin tuntemani parikymppiset elävät aivan eri tavalla leveästi. Jatkuvasti käydään ulkona syömässä ja kalliilla drinkeillä. Ostetaan merkkivaatteita, matkustellaan ulkomaille usein ja asutaan yksiöissä yksityisillä vuokranantajilla. Ei minulla olisi ollut tuollaiseen elintasoon varaa. Toisaalta en ottanut lainkaan opintolainaa ja rahoitin lukuvuoden elämistä opintotuen lisäksi kesätöillä.
Ja luuletko että tuollaista elämää vietetään sillä MAKSIMI 230 eurolla joka opiskelijalla on käytössä? Montako drinkkiä sillä ostellaan?
Opiskelin 3 vuott vuosin 1986-1988, opintolainaa kertyi silloin 19000 markkaa , nykyrahassa siinä 3100€ + inflaatiot päälle. Opintotuki oli muistaakseni silloin 500 mk /kk eli lukukauden aikana 4500 markkaa, yhteensä kolmelta vuodelta 13500 mk . Kesätöistä tienasi sitten vähän lisää , aika kituuttelua oli ja maksalaatikko oli suunnilleen ainoa ruoka mihin oli varaa. Maksalaatikkoa en sen koommin ole pystynyt syömään. Mutta siis kolme opiskeluvuotta meni 32500 mk tuloilla (+kesätienestit) joilla maksettiin asumiset, syömiset, opiskelumateriaalit ja muut menot. Aika hurjalta kuulostaa inflaatio mikä tuosta ajasta on tapahtunut jos yli kuusinkertaisesti on menot kasvaneet nykyhetkeen, äkkiseltään tuntuu että mikä silloin oli markkoja on nykyään euroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitäkin, että keille nuo hillittömän kalliit tuliterät yksiöt ja kaksiot Helsingissä oikein rakennetaan? Esim. juuri jutussa mainittu Kalasatama. Ne on niin kalliita, pieniä asuntoja, että tuskin on opiskelijoilla edes valmistuttuaan niihin mitään saumaa. Ja kuka haluaa valmistumisen jälkeen edes asua yksiössä, varsinkin jos on jo kumppani ja aikomus perustaa perhe?
Noiden asuntojen hinnat ei edes ole soveltuvia ensiasunnoksi, niistähän paukkuu kaikki aspitkin yli. Et saa uudiskohdetta Helsingistä alle 200 000.
Oletko joku lande, vai miksi et laske mukaan Helsingin vanhojen talojen asuntoja? Asuuko landet niissä omakotitaloiussaan 50 vuotta? No, kaupunkilaiset eivät asu.
Nyt et ymmärtänyt pointtia lainkaan. En ole etsimässä asuntoa Helsingistä ja vanha talo kelpaa itselleni asumiseen aivan hyvin muutenkin, mutta näitä älyttömän kalliita yksiöitä ja kaksioita tehdään Helsingin uudet asuinalueet täyteen.
Mietin vaan sitä, kenelle ne on tehty? Mikä on se ihmisryhmä, jonka elämäntilanne+taloudellinen tilanne sallii miniyksiön hankkimisen jollain 300 000-400 000e hintalapulla?
Vierailija kirjoitti:
Jos opiskelijalla ei ole OLLENKAAN asumiskustannuksia, on tulot kuussa noin 230e. Siis jos asuu ilmaiseksi. Mikä tahansa pienin soluasuntokin pienentää tuota summaa.
Luuleeko siis monikin että tuolla rahalla, mistä siis maksetaan aivan kaikki, eläisi ruhtinaallisesti? Puhelin ja internet ovat pakollisia, jokin kulkuväline, opintomateriaalit, ruoka, hygienia... Luuletteko että tuolla rahalla vielä matkustellaan tai juhlitaan? Ei, vaan on joko pakko tehdä töitä jos niitä saa, tai pakko nostaa sitä lainaa. Päästäkseen EDES toimeentulotuen minimiin, pitää lainaa nostaa luokkaa 300-500e kuussa riippuen sähkö- vesi- ja terveydenhuoltomenoista. Ja tämä on siis ihan minimitoimeentulotukea vastaava elintaso.
Ei varmaan luule, mutta monikin näköjään luulee, että joskus aiemmin rahaa sai niin paljon, että sillä kattoi kaikki pakolliset kulut. Ei saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta.
Oisko opintojen muuttuminen vaativammaksi (myös se on henkisesti vaativaa jos opetuksen taso on surkea ja kaikki aika menee typeriin ryhmätöihin joissa kukaan ei opi mitään ja digisäätämiseen.) Ei kaikki jaksa paskaduunia päälle. Sitten tietysti monet nuoret on ihan aivopestyjä että keskiluokkainen elintaso pitää olla, jo parikymppisenä opiskelijana.
Tämä on se juttu. Kun verrataan sitä omaa elintasoa siihen elintasoon, mikä on ollut lapsuuden perheessä. Omalle lapselleni yritin kyllä tolkuttaa sitä, miten pitkäjänteistä hommaa varallisuuden kasvattaminen on ja miten minä ja mieskin ollaan nuorina jouduttu tulemaan vähällä toimeen.
Jotenkin tuntuu, ettei läheskään kaikilla nuorilla aikuisilla ole sitä ymmärrystä, että heidän vanhemmillaan on jo 20+ vuoden työura takana ja palkat sen mukaiset. Ja niillä uransa huipulla olevien aikuisten palkoilla pystyy sitten maksamaan sen elintason, mikä siellä kotona on. Huomioiden se, että takuuvarmasti on siellä uran alkupuolella jouduttu elämään tosi tiukalla budjetilla, kun palkka on ollut pienempi ja asuntolainaa on ollut hampaisiin saakka.
Ei niillä teineillä ja parikymppisillä ole mitään muistikuvaa siitä, mikä on ollut perheen elintaso siinä kohtaa, kun lapset ovat olleet pieniä. He muistavat vain ne paremmat ajat, mitkä ovat vanhempien urakehitysten myötä lopulta seuranneet ja ajattelevat, että tämä on normaalia elämää ja tällaiseen pitää opiskelijallakin olla varaa o_O
Jos noin on käynyt, että lapset eivät ymmärrä rahanarvoa, niin silloin olisi vanhemmilla syytä katsoa peiliin ja miettiä mikä kasvatuksessa on mennyt pieleen.
Tietysti helpompi ja mukavampi on syyttää lapsia ja todeta nuorison olevan pilalla.
Tunnen opiskelijoita, jotka eivät ottaneet lainaa. Tehdään tarkkoja ostoksia, kerätään pulloja ja odotetaan yöllä 24h kaupassa aamun ensimmäistä bussia. Harva pärjää sillä noin 120 eurolla. Tukena on sitten kesätyöt, vanhemmat, pullojen keräily
Muutaman vuoden opiskelun jälkeen pelkkä työttömien tuki kuulostaa hurjan suurelta. Työstä saatu palkka on niin suuri, ettei sitä usko todeksi.
Jos vähän katsoisi, että missä asuu, tai lähinnä millaisen asunnon "huolii", sekin auttaisi aika paljon siinä minkä verran niitä tulija tarvitsee/kk.
Esimerkiksi oma nuoreni joka muutti toissavuonna kotoa yliopiston alettua, hänellä ensisijainen vaade asunnon suhteen oli mahdollisimman matala vuokra ja toissijainen se, että se ei sijaitse aivan keskusytimessä vaan vähintään 2-3km päässä yliopistolta, saanpahan ainakin sen vuoksi päivittäin ulkoilua opiskelun ja istumisen lisäksi, tuumasi hän.
Ei edes katsellut yksityisiä vuokranantajia, koska hintataso. Mietti solua, mutta päätyi kuitenkin asumaan itsekseen, oma rauha, omat säännöt, oma jääkaappi jne.
Otti vastaan asunnon yliopiston "alaisuudesta", asunnon joka ei varmastikaan useille olisi kelvannut, koska vanhasta rakennuksesta ja vanha asunto ja koska kampukselle/keskustaan se 2,5km.
Mutta hyvin on viihtynyt, kämpästä eli 38m2 kaksiosta, sai oikein viihtyisän, kun se puunattiin, laitettiin ja kalustettiin/sisustettiin ja ikkunoissa uudet verhot ja osin kaihtimet, vuokra 420€/kk sisältäen veden, sähkön ja nettiyhteyden.
Ei ole tarvinnut opintolainaa ottaa, asumistuki n.330€/kk+meidän antama 150€/kk kattaa vuokran ja jää ylikin+opintotuki siihen päälle.
Valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän saa yleistä asumistukea jopa 400e 12kk vuodessa. Vielä 10v sitten asumislisä oli 200e max 9kk vuodessa. Jonnet ei muista.
Minä vanhus muistan, mutta muistan myös että asumislisä riitti 2000-luvun alussa hyvin omaan osuuteeni kaksion vuokrasta, joka oli alle 400 euroa kuussa. Mistä nykyään saat pk-seudulta kaksion alle 400 eurolla kuussa? Kelpasi siinä kahden hengen asua.
Opintoraha ennen veroja oli muistaakseni jotain 320-330 euroa kuussa. Sen ostovoima oli ihan eri luokkaa kuin nyt leikkausten jäljiltä ja hinnatkin on nyt taivaissa.
Mitä väliä sillä on, paljonko opintoraha oli ennen veroja? Saiko 2000-luvun alussa opiskelleet vanhukset jotenkin omaan kulutukseen sen veroihin menevän osan? Me 2010-luvun alussa opiskelleet ainakin saatiin käyttöömme vain se raha, josta verot oli jo vähennetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelija saa nykyään 50% suuremman summan vuodessa kuin vielä 10 v sitten. tämän voi jokainen käydä laskemassa Kelan laskurilla jos tietää mitä sai ennen kuin opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin. Turha faktaa alapeukuttaa.
Samassa ajassa on vuokrat ainakin pk-seudulla miltei kaksinkertaistuneet, kiitos asuntosijoitusbuumin. Eikä opiskelija-asuntoja todellakaan ole kaikille.
No ei ole kaksinkertaistuneet, höpöhöpö. Muutin vuonna 2013 vuokralle yksiöön Kallioon mikä maksoin yli 700€ kuussa. Seuraavana vuonna muutin silloisen poikaystäväni kanssa Vallilaan kaksioon mikä oli jo silloin hämmästyttävän edullinen ja maksoi 1000 euroa kuussa. Nytkö muka maksaa yksiöt 1550€ kuussa ja kaksioista saa pulittaa toista tonnia?
Ajat on todellAkin muuttunut. Valmistuin 15v sitten ja harvalla oli opintolainaa, suuri osa opiskelukavereista teki osa-aikatöitä. Se oli ihan itsestäänselvyys että haettiin opiskelujen ovelle töitä.
Ei auta kun peiliin katsoa jos on sössinyt elämänsä tollaisilla lainamäärillä. Sitä paitsi Helsingissä saa kyllä opiskelijat taatusti jotain osa-aikahommaa, mutta kyse onkin siitä ettei viitsitä.
Purkkitonnikala on ihan älyttömän kallista nykyään! Paljon halvemmalla pääsee, kun ostaa vaikka kalapuikkoja, wink, wink ;)