YLE: Opiskelijat kertoivat Ylelle opintolaina-ahdingosta: Olen pudonnut asunnonostajien junasta todennäköisesti loppuelämäkseni

Vierailija kirjoitti:

Jos vähän katsoisi, että missä asuu, tai lähinnä millaisen asunnon "huolii", sekin auttaisi aika paljon siinä minkä verran niitä tulija tarvitsee/kk.

Esimerkiksi oma nuoreni joka muutti toissavuonna kotoa yliopiston alettua, hänellä ensisijainen vaade asunnon suhteen oli mahdollisimman matala vuokra ja toissijainen se, että se ei sijaitse aivan keskusytimessä vaan vähintään 2-3km päässä yliopistolta, saanpahan ainakin sen vuoksi päivittäin ulkoilua opiskelun ja istumisen lisäksi, tuumasi hän.

Ei edes katsellut yksityisiä vuokranantajia, koska hintataso. Mietti solua, mutta päätyi kuitenkin asumaan itsekseen, oma rauha, omat säännöt, oma jääkaappi jne.

Otti vastaan asunnon yliopiston "alaisuudesta", asunnon joka ei varmastikaan useille olisi kelvannut, koska vanhasta rakennuksesta ja vanha asunto ja koska kampukselle/keskustaan se 2,5km.

Mutta hyvin on viihtynyt, kämpästä eli 38m2 kaksiosta, sai oikein viihtyisän, kun se puunattiin, laitettiin ja kalustettiin/sisustettiin ja ikkunoissa uudet verhot ja osin kaihtimet, vuokra 420€/kk sisältäen veden, sähkön ja nettiyhteyden.

Ei ole tarvinnut opintolainaa ottaa, asumistuki n.330€/kk+meidän antama 150€/kk kattaa vuokran ja jää ylikin+opintotuki siihen päälle.

Valintoja.

Harvalla vanhemmat tarjoavat suoraa taloudellista tukea, mutta muuten tässä on pointti. Moni opiskelija on täysin sokea elintasovaatimuksilleen mikä ei sinänsä ole ihme, kun ympäröi itsensä vain samassa asemassa olevien kanssa. Helppohan se on vaatia vaikka kuuta taivaalta, kun ympärillä raikaa toistaan loisteliaampia argumentteja vaikka millaisen elintason puolesta, ja muiden kustantamana tottakai. Moni saattaisi pärjätä jo 200€ lainasummalla kuussa, jos taloustaidot olisivat kunnossa. Tuon summan voi myös tienata helposti töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin ammattiopistossa vuosina 2006-2008 ja silloin pelkkä opintotuki riitti jo vuokraan sellaisenaan. Asumistuen kanssa jäi satasia, ei tarvinnut ottaa opintolainaa. Opiskelin hiljattain itselleni maisterin tutkinnon ja opintotuella ei maksa tänä päivänä edes kuukauden ruokaostoksia, vaikka laskisi ja eläisi järkevästi. Opintolainan kanssakin tänä päivänä erittäin nihkeää tulla toimeen. Rilluttelut saa todellakin unohtaa. 

Lisään vielä, että siihen aikaan 20 eurolla sai kassillisen ruokaa. Tänä päivänä kassillinen ruokaa maksaa 100 euroa.

Ja vuokraan kuului sähköt ja vesi. Meilläkin vuokra oli kaksiosta vuonna 2007 400 euroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sivusta seuraan, niin nuorten käsitys opiskelijan elintasosta on noussut. Minä olin yliopisto-opiskelija 2010-luvun alussa ja aika nuukasti sai Helsingissä elää. Ulkona käytiin syömässä korkeintaan kerran kuussa ja silloinkin halvoissa paikoissa. Elokuvissa käytiin joitakin kertoja vuodessa, silloin liput olivat kympin. Luksusta oli, kun oli varaa yliopistoliikunnan kausikorttiin. Vaatteet oli h&m-luokkaa, ei mitään Marimekkoa. Asuttiin Hoasilla perheasunnossa kaukana Helsingin keskustasta. Kävin kerran risteilyllä, muuten en matkustanut ulkomaille. Elämä oli toisaalta niukkaa, mutta sellaista se suurimmalla osalla opiskelijoista oli.

Nykyisin tuntemani parikymppiset elävät aivan eri tavalla leveästi. Jatkuvasti käydään ulkona syömässä ja kalliilla drinkeillä. Ostetaan merkkivaatteita, matkustellaan ulkomaille usein ja asutaan yksiöissä yksityisillä vuokranantajilla. Ei minulla olisi ollut tuollaiseen elintasoon varaa. Toisaalta en ottanut lainkaan opintolainaa ja rahoitin lukuvuoden elämistä opintotuen lisäksi kesätöillä.

Ja luuletko että tuollaista elämää vietetään sillä MAKSIMI 230 eurolla joka opiskelijalla on käytössä? Montako drinkkiä sillä ostellaan?

No ei tietenkään yhtäkään ja siitähän tuo valtava yli 20 000€ mediaanilainapotti kertookin. Säälittää kyllä jokaisen puolesta kuka on itselleen tuollaisen summan saanut kerättyä.

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta. 

Tuet oli paremmat, asuminen ja kaikki muukin halvempaa sekä töitä sai helpommin.

Vierailija kirjoitti:

On todettava, että opintolainaa on aika paljon viime vuosien aikana 'hehkutettu', minusta liikaa.

Tarkoitan juttuja joissa on hehkutettu esim. kuinka opintolaina kannattaa sijoittaa kun on 'ilmaista' rahaa ymv.

Moni nuori on elänyt _koko_ elämänsä 'nollakorko-aikana', joten eivät ehkä ole edes tienneet mitä korot on (-kärjistäen!)

Ja muuutenkin työelämä on muuttunut, esim. yliopistotutkinto ei enää tarkoita mukavaa elintasoa, vaan useille suht pientä palkkaa (siihen nähden kauanko opintoihin on mennyt aikaa: lukio+yliopisto vs. esim. ammattikoulu) mistä lainaa on hankala maksaa takaisin.

Nykyään aika moni opiskelija myös elää aika 'leveästi', millä tarkoitan sitä että pitää olla oma asunto, uusin iPhone ja MacBook, halutaan matkustella jne. mikä on rahoitettu osittain lainalla.

Enkä tarkoita että pitäisi elää 'super köyhästi', mutta sellainen tasapaino sen välillä että jos johonkin panostaa (vaikka yksiöön soluhuoneen sijasta) ei ehkä ole varaa kun edulliseen puhelimeen jne.

Minusta opiskelojoita tulisi tukea enemmän, hyvä systeemi olisi sellainen, että 3.asteen opiskelija saisi esim. 2 tai 3 vuotta ns. isomman opintotuen (esim. 1000e/kk) jonka jälkeen tukea saisi vähemmän/ei yhtään. Noissa voisi olla myös alakohtaisia eroja opinnoista riippuen.

Tuo kannustaisi siihen että valmistuu nopeasti (vauhdikkaasti opintojen alkuun kiinni) eikä tarvitsisi tehdä töitä opintojen rinnalla TAI jos tekee töitä sivussa, niin opintukea voisi säästää niin se riittää pidemmälle. Oman alan (kesä)työpaikkojakin moni saa kun riittävästi opintoja kasassa.

Eikös sellainen 3500€ olisi vielä mukavampi summa, tai jottei ihan penneillä joutaisi piltti pelaamaan niin pistetään 7500€. Meillähän tuota on nääs.

Sopii mennä töihin tai ottaa lainaa. Nämä pitäisi kaikki maksaa itse ja unohtaa toisten ihmisten rahapussilla juokseminen ja siitä vielä valittaminen. Ja se yksi hemme tin kahvin hinnasta valittaja. Vielä kahvia. Riittääkö tuota kermaan vielä vai ihanko joudatta kurrin kanssa juomaan tuota.

Tun pellet.

Onhan tämä nykyaika ihan vastenmielistä, kun edes maisterin tutkinto ei takaa työpaikkaa. Pitäisi vasta valmistuneellakin olla kokemusta. Tiedän yhden, joka vasta valmistui maisteriksi erityiselle alalle, johon pääsee vain juuri tällä koulutuksella, mutta joka ikistä paikkaa mitä on hakenut niissä edellytetään kokemusta. Mistä sitä saa jos ei edes maisterin papereilla saa ekaa työpaikkaa?

Toinen on tämä velkataakka. Pakotetaan ottamaan lainaa jotta elää. Opinnot nykyään niin vaativia, ettei työssäkäymisestä tule yhtään mitään. Pitäisi käydä ihan älyttömästi töissä, jotta ei joutuisi ottamaan lainaa elämiseen. Kun valmistut, et saa ekaa työpaikkaa, et saa asuntolainaa, ennenkuin opintolaina maksettu. Aivan hirveää ja säälin nykyajan nuoria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta. 

Tuet oli paremmat, asuminen ja kaikki muukin halvempaa sekä töitä sai helpommin.

Ei selitä koko eroa. Sanoisin, että 55% asumiskulut (inflaatio plus vaatimus yksiöstä), 15% tuet (inflaatio, asumistuki noussut runsaasti), 30% ei tehdä töitä opintojen ohella

Opintolainaa on nostettu paljon, koska sitä on saatu nollakorolla. Se on ollut halpaa rahaa.

Viime talvena ei ainakaan meidän nuoret ole enää opintolainaa nostaneet. Varmaan monella muullakin tullut raja vastaan, kun korot ovat nousseet. Lainaa otetaan enää vain sen verran kuin on ihan pakko.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa ihan hitosti, että tein kaksi lasta... :(

Älä hyvä ihminen lapsiasi harmittele!

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, ja meidän vanhempien pitää yhdessä nuorten kanssa sisuuntua vaatimaan ettei sitä tulevaisuutta riistetä typerillä poliittisilla päätöksillä!

Ranskankaan mielenosoitukset ei todellakaan koskeneet pelkkää eläkeuudistusta, vaan juuri näitä kaikkia aiheita. Ja siellä oli/on koko kirjava yhteiskunta barrikadeilla rinta rinnan!

Vierailija kirjoitti:

Jos vähän katsoisi, että missä asuu, tai lähinnä millaisen asunnon "huolii", sekin auttaisi aika paljon siinä minkä verran niitä tulija tarvitsee/kk.

Esimerkiksi oma nuoreni joka muutti toissavuonna kotoa yliopiston alettua, hänellä ensisijainen vaade asunnon suhteen oli mahdollisimman matala vuokra ja toissijainen se, että se ei sijaitse aivan keskusytimessä vaan vähintään 2-3km päässä yliopistolta, saanpahan ainakin sen vuoksi päivittäin ulkoilua opiskelun ja istumisen lisäksi, tuumasi hän.

Ei edes katsellut yksityisiä vuokranantajia, koska hintataso. Mietti solua, mutta päätyi kuitenkin asumaan itsekseen, oma rauha, omat säännöt, oma jääkaappi jne.

Otti vastaan asunnon yliopiston "alaisuudesta", asunnon joka ei varmastikaan useille olisi kelvannut, koska vanhasta rakennuksesta ja vanha asunto ja koska kampukselle/keskustaan se 2,5km.

Mutta hyvin on viihtynyt, kämpästä eli 38m2 kaksiosta, sai oikein viihtyisän, kun se puunattiin, laitettiin ja kalustettiin/sisustettiin ja ikkunoissa uudet verhot ja osin kaihtimet, vuokra 420€/kk sisältäen veden, sähkön ja nettiyhteyden.

Ei ole tarvinnut opintolainaa ottaa, asumistuki n.330€/kk+meidän antama 150€/kk kattaa vuokran ja jää ylikin+opintotuki siihen päälle.

Valintoja.

Ja maksatte vähän sitä sun tätä.

"Ota tosta ruokarahaa"

"Voidaan maksaa tuo uusi macbookki"

"Tottakai ostetaan jääkaappi täyteen ruokaa!"

jne. Ja sitten huudetaan kuinka meidän lapsi pärjää kun isi maksaa..

Vierailija kirjoitti:

Ajat on todellAkin muuttunut. Valmistuin 15v sitten ja harvalla oli opintolainaa, suuri osa opiskelukavereista teki osa-aikatöitä. Se oli ihan itsestäänselvyys että haettiin opiskelujen ovelle töitä.

Ei auta kun peiliin katsoa jos on sössinyt elämänsä tollaisilla lainamäärillä. Sitä paitsi Helsingissä saa kyllä opiskelijat taatusti jotain osa-aikahommaa, mutta kyse onkin siitä ettei viitsitä.

Missähän naftaliinissa sinäkin olet viime vuodet viettänyt? Koronapandemia laittoi monet kahvilat, ravintolat sekä kaupat säppiin, aukioloaikoja supistettiin. Osa ei ole vieläkään palannut entiseen. Ja nyt ollaan saatu lukea, että kesän festareita on jo jouduttu perumaan, kun liput ei ole menneet kaupaksi. Ihmisillä ei ole varaa. Inflaatio. Nuo on kaikki töitä, joita opiskelijat on perinteisesti tehneet opintojen ohella sekä kesäisin.

Sitten oma lukunsa kokonaan on kaikki palkattomat harjoittelut, joita opiskelijoilla teetetään. Käytännössä elävät lainarahalla, kun käyvät töissä.

Harjoittelut on usein palkattomia tai niistä maksetaan ihan nimellistä palkkaa (tyyliin 700e/kk.) Kuitenkin vie sen 8h päivästä. Ei siihen päälle oikein jaksa takoa toista työtä + kurssisuorituksia. Itse olen käynyt nyt yliopiston ajan koko ajan töissä eikä ole tarvinnut ottaa paljon lainaa. Tämä on kuitenkin näkynyt opiskelujen etenemisessä. Kandiin meni 6v ja gradu on vielä kesken...

Vierailija kirjoitti:

Jos vähän katsoisi, että missä asuu, tai lähinnä millaisen asunnon "huolii", sekin auttaisi aika paljon siinä minkä verran niitä tulija tarvitsee/kk.

Esimerkiksi oma nuoreni joka muutti toissavuonna kotoa yliopiston alettua, hänellä ensisijainen vaade asunnon suhteen oli mahdollisimman matala vuokra ja toissijainen se, että se ei sijaitse aivan keskusytimessä vaan vähintään 2-3km päässä yliopistolta, saanpahan ainakin sen vuoksi päivittäin ulkoilua opiskelun ja istumisen lisäksi, tuumasi hän.

Ei edes katsellut yksityisiä vuokranantajia, koska hintataso. Mietti solua, mutta päätyi kuitenkin asumaan itsekseen, oma rauha, omat säännöt, oma jääkaappi jne.

Otti vastaan asunnon yliopiston "alaisuudesta", asunnon joka ei varmastikaan useille olisi kelvannut, koska vanhasta rakennuksesta ja vanha asunto ja koska kampukselle/keskustaan se 2,5km.

Mutta hyvin on viihtynyt, kämpästä eli 38m2 kaksiosta, sai oikein viihtyisän, kun se puunattiin, laitettiin ja kalustettiin/sisustettiin ja ikkunoissa uudet verhot ja osin kaihtimet, vuokra 420€/kk sisältäen veden, sähkön ja nettiyhteyden.

Ei ole tarvinnut opintolainaa ottaa, asumistuki n.330€/kk+meidän antama 150€/kk kattaa vuokran ja jää ylikin+opintotuki siihen päälle.

Valintoja.

Voiko kuka tahansa opiskelija valita teiltä tulonsiirtona 150€/kk vai koskiko tuo vain omaa lastasi?

Mun opintolaina oli aikanaan valtion takaamaa ja VAIN 9% korolla!

Opintorahaa sain nykyrahassa n. 20 euron verran. Asumistukea 80% vuokrasta mutta ilman lainaa ei oltaisi opiskeltu.

Lainan maksuun meni pitkääään. Lama-aika ja pienet palkat. Tosiaan, ostin oman talon mieheni kanssa vasta yli 50-kymppisenä.

En tosiaan ymmärrä tätä valitusta lainan ottamisesta. Jollain tavalla piti pysyä elossa. Kukin elättää itsensä. Miten se on unohtunut?

Opiskelut aloitetaan nykyään vanhempana. Vähemmistössä on suoraan lukiosta tulevat. Meidänkin vuosikurssilla ihmiset on suurimmaksi osaksi 24-35 vuotiaita. Siinä iässä on takana jo muutama välivuosi, monilla edellisiä opintoja ja ammatteja. Tukikuukausia ei välttämättä ole jäljellä koko opintojen ajaksi. Joillain on lapsia tai lemmikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta. 

Työtä ei saa. Ei, vaikka olisi ainoa hakija.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä nykyaika ihan vastenmielistä, kun edes maisterin tutkinto ei takaa työpaikkaa. Pitäisi vasta valmistuneellakin olla kokemusta. Tiedän yhden, joka vasta valmistui maisteriksi erityiselle alalle, johon pääsee vain juuri tällä koulutuksella, mutta joka ikistä paikkaa mitä on hakenut niissä edellytetään kokemusta. Mistä sitä saa jos ei edes maisterin papereilla saa ekaa työpaikkaa?

Toinen on tämä velkataakka. Pakotetaan ottamaan lainaa jotta elää. Opinnot nykyään niin vaativia, ettei työssäkäymisestä tule yhtään mitään. Pitäisi käydä ihan älyttömästi töissä, jotta ei joutuisi ottamaan lainaa elämiseen. Kun valmistut, et saa ekaa työpaikkaa, et saa asuntolainaa, ennenkuin opintolaina maksettu. Aivan hirveää ja säälin nykyajan nuoria. 

Muuten hyvä mutta kirjoitus, mutta työpaikka ei ole koskaan mikä "lahja"/takuu suoritetusta tutkinnosta.

Paljon on ihan "turhia" tutkintoja aloille joihin työllistyminen on aina ollut kiven alla.

Ei Suomen kokoinen maa kauhean monta taideasiantuntijaa työllistä esimerkiksi.

tunnen opiskelijoita, jotka pärjäävät sillä opintorahalla ja asumistuella. Eivät kylläkään sitten tuhlaile yhtään. Eivät kulje merkkivaatteissa ja miettivät tarkkaan jokaisen ostoksensa.

Sitten on opiskelijoita, jotka kokevat, että elämä on elämistä varten ja nuorena on elettävä. Heillä on kulutustottumukse toisenlaiset - ja niin myös velkataakka.

Elämässä on aina kyse valinnoista: haluaako nyt elää helposti ja miettiä myöhemmin säästämisiä, vai miettiikö nyt säästämisiä jotta voisi myöhemmin sitten elää ilman hirveää sentinvenytystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ollen päätimme lapseni kanssa, että hän asuu opintojen ajan kotona. Tietysti se aiheutti sen, että opintoihin oli pakko hakea kotiseudulle ja onneksi ovet aukenivatkin yliopistoon. Tiukkaa meillä tulee olemaan, koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta en soisi, että lapsella on valmistuttuaan kymppitonnien velat niskassa. Säästöjä on ja lapsi ei kuluta turhuuksiin, ei käytä päihteitä, ei käy juhlimassa, ei ostele vaatteita tai kalliita härpäkkeitä. Ehkä selviydymme.

Ei tuo nyt oikeen huolettomalta nuoruudelta eikä opiskelijaelämältä kuulosta. Sanattomaksi vetää.

Olisko lapsen kuitenkin parempi muuttaa omilleen ja huolehtia sun pörjäämisestä vähän vähemmän.

Meillä pienituloisille ihan tavallista arkea, ei mitään uutta. Lapset ovat tottuneet elämään vaatimattomasti, enkä usko, että heillä tulee olemaan halua pörrätä, kun sitä ei ole tähänkään mennessä ilmennyt. Molemmat ovat kyllä autismikirjolla, että se saattaa osaltaan selittää tätä askeettista elämää. Mitään isompaa hinkua omilleen ei ole kummallakaan.

En nyt oikein saa kiinni tuosta, että miten lapseni huolehtii mun pärjäämisestä jotenkin erityisesti. Hän on aikuinen ja asumme samassa taloudessa, joten molemmat osaltamme huolehdimme raha-asioista. Itsestäni en ole huolissani, minä pärjään kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on ollut tarkoitus, että saadaan opiskelijat velkavankeuteen heti kättelyssä. Näin heistä saadaan nöyriä ja helpommin hallittavissa olevia työläisiä.

Tätä mietin kanssa. Kymppitonnien velat niskassa ei oikein ole minkäänlaista neuvotteluvaraa työsopparin, tuntien, tai minkään suhteen. On pakko suostua siihen 15h/vk, tai nollasoppariin, tai ottaa pätkää pätkän perään, että edes jotenkin saa itsensä hengissä pidettyä.

Minusta on surullista, että nuoret, nimenomaan ne nuoret, joilla on kunnianhimoa ja päätä opiskella sekä tavoitella itselleen kunnollista ammattia yhteiskunnassa ajetaan tämmöiseen ahdinkoon. Ei se ole oikein.

Jotkut ketjussa muistelee jotain 30v takaista opiskelijaelämää ja valittaa, kun nuorilla on läppärit ja älypuhelimet. Nykyään kone on pakollinen opintoja varten eikä kaikilla aloilla pärjää sillä halvimmalla. Opiskelijakortti, matkaliput kaikki älypuhelimessa nykyään.