YLE: Opiskelijat kertoivat Ylelle opintolaina-ahdingosta: Olen pudonnut asunnonostajien junasta todennäköisesti loppuelämäkseni

Vierailija kirjoitti:

Nykyään soluhuone maksaa enemmän, mutta asumistukeakin saa enemmän vs silloinen asumislisä. Ja ei opiskelijat ennenkään mitään kalliita kaloja ostelleet 🙄

Juu, kyllä se liki 40 euron neliövuokran periminen opiskelijalta on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoille on erittäin edullisia soluasuntoja tarjolla ja hyvin ne ovat aikaisemmin kelvanneet.

Niille muutamalle, jotka saavat sen solunsa HOAS:in tai maakunnallisen vastaavan kautta. Yksityisellä soluasunnosta maksetaan esim 9 neliön kopista 350 euroa kuussa, kaukana susirajan tuolla puolen. Helsingissä varmaan tuplat.

Lehdistä tosin on saanut viime vuosina lukea, että soluasuntoja on tyhjilläänkin, koska ne eivät nykyään enää kelpaa opiskelijoille.

Kokonaisia soluasumiseen tarkoitettuja kerrostaloja on jouduttu purkamaan, koska niihin ei riitä asukkaita ja ovat olleet tyhjillään. Varmasti jonkun lapsi on onnistunut hakemaan pääsemättä juuri sellaiseen kohteeseen mihin on enemmän kysyntää, mutta kyllä yleinen trendi on nykyään se ettei soluasunto juuri kelpaa opiskelijoille. Ei sinne ennenkään juuri kukaan erityisesti halunnut, mutta siinä onkin se asenne-ero. Aikaisemmin vallitseva suhtautuminen oli se, että se otetaan mitä saadaan ja siihen tyydytään, sillä elämisen kustannuksista merkittävä osa hoitui verovaroin valtion kustantamana. Ei silloin ajateltu, että opiskelijalla olisi oikeus yksiöön tai mihinkään muuhunkaan luksukseen. Puki sen miten tahansa, on nykyisten opiskelijoiden oletukset ja vaatimukset huomattavasti keskiluokkaisempia kuin jo ihan 10 vuotta sitten puhumattakaan 1900-luvun loppupuolesta.

Moni opiskelija saattaa ihan tosissaan luulla, että ennen pelkillä tuilla kuittasin itselleen yksiön kampukselta ja kohtuullisen elintason. Ei kuitannut. Asumislisää ja opintotukea ei ensinnäkään maksettu vielä ennen vuotta 2017 kesäkuukausilta lainkaan, vaan ne piti lähtökohtaisesti kustantaa palkkatuloilla. Joka vuosi sitä kriiseiltiin mistä tulevan kesän kulut katettiin. Käytännössä kaikki kävivät osa-aikatöissä ja osaa ketutti, kun työnantaja laittoi liikaa tunteja ja sitten joutui maksamaan tukia takaisin. Näin kävi pariin otteeseen minullekin. Ja kyllähän sitä lainaa otettiin ennenkin. Vuonna 2010 lainaa otettiin keskimäärin noin 7000€ per opiskelija, mistä kaikki piti maksaa itse takaisin. Koska aloitin itse opinnot vuoden 2014 jälkeen, sain 10 000€ opintolainastani juuri sen verran hyvityksenä pois, että takaisin maksettavan lainan summa vastaa tuota vuoden 2010 keskiarvoa. Nollakorot ovat myös varsin uusi juttu ja alkoivat vuosien 2007-2008 pankkikriisistä. Sitä ennen korot olivat normaalilla tasolla, kuten nyt, eli muutaman prosentin luokkaa. Nollakorkotilanne ei taloudelle normaali tila. Nykyisellä sukupolvella on kieltämättä hankalaa, mutta ainakaan taloudellisesti tarkasteltuna he eivöt ole poikkeuksellisen huonossa tilanteessa. 80-luvun "koulutus takaa työpaikan"-ajat ovat olleet ohi jo kymmeniä vuosia ja useita sukupolvia sitten ennen nykyisiä opiskelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoille on erittäin edullisia soluasuntoja tarjolla ja hyvin ne ovat aikaisemmin kelvanneet.

Niille muutamalle, jotka saavat sen solunsa HOAS:in tai maakunnallisen vastaavan kautta. Yksityisellä soluasunnosta maksetaan esim 9 neliön kopista 350 euroa kuussa, kaukana susirajan tuolla puolen. Helsingissä varmaan tuplat.

Pääkaupunkiseudulla saattaa oikeastikin olla pulaa opiskelijakämpistä, joskin suhtaudun asiaan epäilyksellä. Kaikkialla muualla saa varmuudella säätiön tai vastaavan solukämpän, ainakin jos muuttaa opiskelemaan muualta kuin ihan lähiseudulta.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ketjussa muistelee jotain 30v takaista opiskelijaelämää ja valittaa, kun nuorilla on läppärit ja älypuhelimet. Nykyään kone on pakollinen opintoja varten eikä kaikilla aloilla pärjää sillä halvimmalla. Opiskelijakortti, matkaliput kaikki älypuhelimessa nykyään.

Eikö nykyisin monilla aloilla saa sen läppärin koululta? Itsellänikin on Helsingin yliopiston fuksiläppäri, jota saan käyttää viisi vuotta. Sen jälkeen se ehkä pitää palauttaa, mutta voi olla että toteavat sen siinä vaiheessa vanhenneeksi raudaksi. Mutta opintojen takia ei tarvitse kenenkään läppäriä ostaa. Fuksiläppärin jälkeen seuraava läppäri voi hyvinkin olla jo työnantajan tarjoama, jos pääsee opintojen aikana osa-aikaiseen työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoille on erittäin edullisia soluasuntoja tarjolla ja hyvin ne ovat aikaisemmin kelvanneet.

Niille muutamalle, jotka saavat sen solunsa HOAS:in tai maakunnallisen vastaavan kautta. Yksityisellä soluasunnosta maksetaan esim 9 neliön kopista 350 euroa kuussa, kaukana susirajan tuolla puolen. Helsingissä varmaan tuplat.

Lehdistä tosin on saanut viime vuosina lukea, että soluasuntoja on tyhjilläänkin, koska ne eivät nykyään enää kelpaa opiskelijoille.

Kokonaisia soluasumiseen tarkoitettuja kerrostaloja on jouduttu purkamaan, koska niihin ei riitä asukkaita ja ovat olleet tyhjillään. Varmasti jonkun lapsi on onnistunut hakemaan pääsemättä juuri sellaiseen kohteeseen mihin on enemmän kysyntää, mutta kyllä yleinen trendi on nykyään se ettei soluasunto juuri kelpaa opiskelijoille. Ei sinne ennenkään juuri kukaan erityisesti halunnut, mutta siinä onkin se asenne-ero. Aikaisemmin vallitseva suhtautuminen oli se, että se otetaan mitä saadaan ja siihen tyydytään, sillä elämisen kustannuksista merkittävä osa hoitui verovaroin valtion kustantamana. Ei silloin ajateltu, että opiskelijalla olisi oikeus yksiöön tai mihinkään muuhunkaan luksukseen. Puki sen miten tahansa, on nykyisten opiskelijoiden oletukset ja vaatimukset huomattavasti keskiluokkaisempia kuin jo ihan 10 vuotta sitten puhumattakaan 1900-luvun loppupuolesta.

Moni opiskelija saattaa ihan tosissaan luulla, että ennen pelkillä tuilla kuittasin itselleen yksiön kampukselta ja kohtuullisen elintason. Ei kuitannut. Asumislisää ja opintotukea ei ensinnäkään maksettu vielä ennen vuotta 2017 kesäkuukausilta lainkaan, vaan ne piti lähtökohtaisesti kustantaa palkkatuloilla. Joka vuosi sitä kriiseiltiin mistä tulevan kesän kulut katettiin. Käytännössä kaikki kävivät osa-aikatöissä ja osaa ketutti, kun työnantaja laittoi liikaa tunteja ja sitten joutui maksamaan tukia takaisin. Näin kävi pariin otteeseen minullekin. Ja kyllähän sitä lainaa otettiin ennenkin. Vuonna 2010 lainaa otettiin keskimäärin noin 7000€ per opiskelija, mistä kaikki piti maksaa itse takaisin. Koska aloitin itse opinnot vuoden 2014 jälkeen, sain 10 000€ opintolainastani juuri sen verran hyvityksenä pois, että takaisin maksettavan lainan summa vastaa tuota vuoden 2010 keskiarvoa. Nollakorot ovat myös varsin uusi juttu ja alkoivat vuosien 2007-2008 pankkikriisistä. Sitä ennen korot olivat normaalilla tasolla, kuten nyt, eli muutaman prosentin luokkaa. Nollakorkotilanne ei taloudelle normaali tila. Nykyisellä sukupolvella on kieltämättä hankalaa, mutta ainakaan taloudellisesti tarkasteltuna he eivöt ole poikkeuksellisen huonossa tilanteessa. 80-luvun "koulutus takaa työpaikan"-ajat ovat olleet ohi jo kymmeniä vuosia ja useita sukupolvia sitten ennen nykyisiä opiskelijoita.

Veroissahan noita sai kuitenkin vähentää jos valmistui ajallaan, että valtio tuli silloinkin vastaan vaikka vähän eri metodilla kuin nyt.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoille on erittäin edullisia soluasuntoja tarjolla ja hyvin ne ovat aikaisemmin kelvanneet.

Niille muutamalle, jotka saavat sen solunsa HOAS:in tai maakunnallisen vastaavan kautta. Yksityisellä soluasunnosta maksetaan esim 9 neliön kopista 350 euroa kuussa, kaukana susirajan tuolla puolen. Helsingissä varmaan tuplat.

Lehdistä tosin on saanut viime vuosina lukea, että soluasuntoja on tyhjilläänkin, koska ne eivät nykyään enää kelpaa opiskelijoille.

Kokonaisia soluasumiseen tarkoitettuja kerrostaloja on jouduttu purkamaan, koska niihin ei riitä asukkaita ja ovat olleet tyhjillään. Varmasti jonkun lapsi on onnistunut hakemaan pääsemättä juuri sellaiseen kohteeseen mihin on enemmän kysyntää, mutta kyllä yleinen trendi on nykyään se ettei soluasunto juuri kelpaa opiskelijoille. Ei sinne ennenkään juuri kukaan erityisesti halunnut, mutta siinä onkin se asenne-ero. Aikaisemmin vallitseva suhtautuminen oli se, että se otetaan mitä saadaan ja siihen tyydytään, sillä elämisen kustannuksista merkittävä osa hoitui verovaroin valtion kustantamana. Ei silloin ajateltu, että opiskelijalla olisi oikeus yksiöön tai mihinkään muuhunkaan luksukseen. Puki sen miten tahansa, on nykyisten opiskelijoiden oletukset ja vaatimukset huomattavasti keskiluokkaisempia kuin jo ihan 10 vuotta sitten puhumattakaan 1900-luvun loppupuolesta.

Moni opiskelija saattaa ihan tosissaan luulla, että ennen pelkillä tuilla kuittasin itselleen yksiön kampukselta ja kohtuullisen elintason. Ei kuitannut. Asumislisää ja opintotukea ei ensinnäkään maksettu vielä ennen vuotta 2017 kesäkuukausilta lainkaan, vaan ne piti lähtökohtaisesti kustantaa palkkatuloilla. Joka vuosi sitä kriiseiltiin mistä tulevan kesän kulut katettiin. Käytännössä kaikki kävivät osa-aikatöissä ja osaa ketutti, kun työnantaja laittoi liikaa tunteja ja sitten joutui maksamaan tukia takaisin. Näin kävi pariin otteeseen minullekin. Ja kyllähän sitä lainaa otettiin ennenkin. Vuonna 2010 lainaa otettiin keskimäärin noin 7000€ per opiskelija, mistä kaikki piti maksaa itse takaisin. Koska aloitin itse opinnot vuoden 2014 jälkeen, sain 10 000€ opintolainastani juuri sen verran hyvityksenä pois, että takaisin maksettavan lainan summa vastaa tuota vuoden 2010 keskiarvoa. Nollakorot ovat myös varsin uusi juttu ja alkoivat vuosien 2007-2008 pankkikriisistä. Sitä ennen korot olivat normaalilla tasolla, kuten nyt, eli muutaman prosentin luokkaa. Nollakorkotilanne ei taloudelle normaali tila. Nykyisellä sukupolvella on kieltämättä hankalaa, mutta ainakaan taloudellisesti tarkasteltuna he eivöt ole poikkeuksellisen huonossa tilanteessa. 80-luvun "koulutus takaa työpaikan"-ajat ovat olleet ohi jo kymmeniä vuosia ja useita sukupolvia sitten ennen nykyisiä opiskelijoita.

Veroissahan noita sai kuitenkin vähentää jos valmistui ajallaan, että valtio tuli silloinkin vastaan vaikka vähän eri metodilla kuin nyt.  

Näinhän se taisi ollakin, kiitos täsmennyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtio haluaa, että opiskelijat valmistuvat nopeasti. Ongelmana on, etteivät amkit tykkää liian varhaisesta valmistumisesta niiltä opiskelijoilta, joille se on mahdollista. Pitäisi edetä opintosuunnitelman mukaan, opot alkavat jarruttelemaan, jos pyrkii opinnoissa edelle. CampusOnlinen täysin samansisältöisiä kursseja ei voi tehdä etukäteen ja hyväksilukea, tämä ei jostakin syystä opettajille kelpaa. Ei vaikka ei onnistuisi saamaan kesäksi harjoittelua tai kesätöitä ja haluaisi käyttää ajan hyväksi.

Syksylle/keväälle ei välttämättä voi ottaa seuraavan vuoden opintoja, koska niihin on edeltävyysehtoja.

Päivät kampuksella saattavat olla todella lyhyitä ja perjantait vapaana. Osalla opiskelijoista on paukkuja suorittaa enemmän kursseja kerralla, mutta siihen ei välttämättä tarjota mahdollisuutta.

Tuo 4kk joutoaika kesällä ja noin kuukauden joulutauko pidentää opintoja. Pitäisi olla mahdollisuus, että kesälläkin voisi suorittaa valmistumista nopeuttavia opintoja. Niitä pakollisia HOPSin kursseja ei jostakin syystä tarjota, vaan korkeintaan VAVA-opintoja, joita ei niitäkään kaikkia amkista riippuen hyväksytä todistukseen. Jopa opparin varhaisempaa aloittamista jarrutetaan.

Mutta jos opiskeluissa meinaat jäädä jälkeen niin sitten lähtee keppi heiluumaan monesta suunnasta.

Mielestäni valtion/amkin pitäisi antaa niitä oikeita keinoja valmistumisen nopeuttamiseen, eikä vain painostaa ja leikata. Monet suorittaisivat mielellään kesän aikana pakollisia kursseja pois, vaikka kävisivät samalla harjoittelussa/töissä.

Yliopistossa voi tehdä kesäopintoja jotka todella edistävät opintoja, tarjolla on siis muutakin kuin vain valinnaisia tai työharjoittelua. Ei välttämättä joka alalla, mutta kauppatieteissä ainakin. Itse olen opiskellut joka kesä. Ikävää että amk:ssa ei tällaista vielä ole, mutta uskon että sielläkin asia vielä muuttuu. Onkohan syynä se, että opettajat ei halua tehdä kesällä töitä? Yliopistossa kyllä myös jonkun verran jarrutellaan opiskelijan liian innokasta itsenäistä edistymistä, esim. tutkielmia (kandi ja gradu) ei saisi alkaa itsenäisesti tehdä, vaikka intoa ja aikaa olisi. Myös edeltävien opintojen vaatimukset estävät itselle sopiville kursseille osallistumista itselle sopivalla ajankohdalla. Tämä ei edistä opintojen etenemistä todellakaan. Joulutauko myös yliopistossa on lähes kuukausi joka on todella pitkä. Tenttiä toki voi koska vain, joulunakin, mutta mitään kursseja ei ole tarjolla. Kaikki eivät tarvitse joululomaa eivätkä vietä joulua, vaan käyttäisivät senkin ajan opintojen edistämiseen.

Kyllä AMKissa on kesäopintoja, hyvin tyypillisesti esmes kielet voi hoitaa kesäkursseina ja sitten tietenkin niitä vapaasti valittavia on kesällä vaikka kuinka. Tuon alkuperäisen kirjoittaja horisee ihan omiaan.

Sitten kun on tehnyt noi kielet kesällä niin niihin ei tietenkään tarvitse lukukausien aikana enää osallistua, joten siitä jäävä ylimääräinen aika on käytettävissä jonkun pakollisen kurssin suorittamiseen vaikkapa jonkun toisen vuosikurssin kanssa. Tiedän ihmisen, joka rakensi oman opintopolkunsa täysin itsenäisesti, eli ei suorittanut mitään pakollistakaan kurssia minkään valmiin ohjelman mukaan vaan valikoi niitä vapaasti aina kun niitä oli saatavilla. Eli onnistuu kyllä, eikä koulu sitä rajoita mitenkään mielivaltaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ketjussa muistelee jotain 30v takaista opiskelijaelämää ja valittaa, kun nuorilla on läppärit ja älypuhelimet. Nykyään kone on pakollinen opintoja varten eikä kaikilla aloilla pärjää sillä halvimmalla. Opiskelijakortti, matkaliput kaikki älypuhelimessa nykyään.

Eikö nykyisin monilla aloilla saa sen läppärin koululta? Itsellänikin on Helsingin yliopiston fuksiläppäri, jota saan käyttää viisi vuotta. Sen jälkeen se ehkä pitää palauttaa, mutta voi olla että toteavat sen siinä vaiheessa vanhenneeksi raudaksi. Mutta opintojen takia ei tarvitse kenenkään läppäriä ostaa. Fuksiläppärin jälkeen seuraava läppäri voi hyvinkin olla jo työnantajan tarjoama, jos pääsee opintojen aikana osa-aikaiseen työhön.

En ole ikinä kuullutkaan että korkeakoulu tarjoaisi opiskelijoilleen läppärit. Kyllä aina on kaikilla ihan itse ostetut läppärit olleet. Ja läppäri on oikeastaan pakollinen nykyään. Ja kyllä nykyihmisellä pitää olla älypuhelin. Sellainen tämä maailma nyt vain on, laitteilla tehdään kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijanei tee yhtään myöskään töitä? Minulla ainakin yliopistossa oli käytännössä katsoen kaikki leunnot jo huhtikuun loppuun mennessä ohi ja seuraavan kerran alkoi syyskuun puolessa välissä 4,5kk sikaa tehdä kesätöitä.. olin joka kesä sen 3kk töissä, muun 1,5kk tein yliopistolla opintoja, joita ei saanut auoritetuksi vuoden aikana.

Väitätkö tosiaan, että sille opiskelijalle kuuluu se 4kk kesäloma, kun yliopisto on köytännössä katsoen kiinni? Sinä aikaina ei pysty tekee kesäröirä ja tasata ne tulor koko vuodelle vaan 4kk matkustellaan ulkomailla ja nostellaan 500 euroa kuussa lainaa muina aikoina?

Tää on kuule ihan oma valinta!

Varmaan tähän joku on kommentoinut, että opiskelu on rankkaa ja opiskelija tarvitsee kesälomaa. Mutta joululoma on sellaiset neljä viikkoa ja pääsiäisloma on viikon. Siinä olis ne lomat, jotka on tavallisella palkansaajalla. Et voisko kesällä ainakin enimmäkseen tehdä töitä? Tai edes 3kk ajan?

Vierailija kirjoitti:

Minä tein koko opiskeluajan töitä: iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. En tarvinnut lainaa penniäkään. Ihmettelen, mikseivät nuo opiskelijat hae keikkatöitä. Suurissa kaupungeissa kyllä riittää töitä.

Minä kyllä miettisin, kannattaako opintojen alussa tehdä iltaisin ja viikonloppuisin jotain hanttihommia. Tuossa kohtaa voisi olla fiksumpaa jättää ne työt sinne kesälomalle ja lukukauden aikana sitten paikata sitä toimeentuloa lainalla, jos säästöt eivät muuten riitä. 

Siinä kohtaa, kun pääsee niihin oman alan hommiin kesätöihin ja tarjotaan mahdollisuutta jatkaa osa-aikaisena, siinä opintojen ohella työskentelyssä on jo ammatillisestikin järkeä. Oman alan työkokemusta on tärkeä saada opintojen aikana, se on Suomessa jopa tärkeämpää kuin itse tutkinto. Työmarkkinoilla on paremmassa asemassa se, jonka opinnot on vähän vaiheessa, mutta oman alan työkokemusta on mukavasti. Se joka valmistuu maisteriksi ilman oman alan työkokemusta on heikossa asemassa. 

Joku saattaa toki työllistyä osa-aikaisesti esimerkiksi oman harrastuksensa kautta. Jos on näin onnellinen tilanne, että se osa-aikainen työ on vaikka jotain nuorison valmennusta oman urheiluharrastuksen parissa ja toimii mukavana vastapainona opinnoille, niin silloin se työnteko ei ehkä verota omaa jaksamistakaan samalla tavalla kuin joku muu työ, joka voi olla vain raskasta pakkopullaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihme uhriutumista. Noiden lainojen maksuun menee työssäkäyvältä korkeintaan muutama vuosi.

Toki jos asuu sillan alla eikä syö mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein koko opiskeluajan töitä: iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. En tarvinnut lainaa penniäkään. Ihmettelen, mikseivät nuo opiskelijat hae keikkatöitä. Suurissa kaupungeissa kyllä riittää töitä.

Minä kyllä miettisin, kannattaako opintojen alussa tehdä iltaisin ja viikonloppuisin jotain hanttihommia. Tuossa kohtaa voisi olla fiksumpaa jättää ne työt sinne kesälomalle ja lukukauden aikana sitten paikata sitä toimeentuloa lainalla, jos säästöt eivät muuten riitä. 

Siinä kohtaa, kun pääsee niihin oman alan hommiin kesätöihin ja tarjotaan mahdollisuutta jatkaa osa-aikaisena, siinä opintojen ohella työskentelyssä on jo ammatillisestikin järkeä. Oman alan työkokemusta on tärkeä saada opintojen aikana, se on Suomessa jopa tärkeämpää kuin itse tutkinto. Työmarkkinoilla on paremmassa asemassa se, jonka opinnot on vähän vaiheessa, mutta oman alan työkokemusta on mukavasti. Se joka valmistuu maisteriksi ilman oman alan työkokemusta on heikossa asemassa. 

Joku saattaa toki työllistyä osa-aikaisesti esimerkiksi oman harrastuksensa kautta. Jos on näin onnellinen tilanne, että se osa-aikainen työ on vaikka jotain nuorison valmennusta oman urheiluharrastuksen parissa ja toimii mukavana vastapainona opinnoille, niin silloin se työnteko ei ehkä verota omaa jaksamistakaan samalla tavalla kuin joku muu työ, joka voi olla vain raskasta pakkopullaa.

Miksi kukaan palkkaisi edes oman alan harjoitteluun ketään kenellä ei ole minkäänlaista työkokemusta? Tuollainen tilanne jättää kyseenalaisen kuvan hakijasta. Ilman muuta palkkaisin mieluummin henkilön kenellä on jo valmiiksi kokemusta työelämästä ja kuka ymmärtää työetiketin sekä osoittaa ahkeruutta ja vastuunkantoa. Hakijoita on niin paljon joka paikkaan, että käytännössä on aina mahdollista valita harjoitteluun opiskelija kenellä on jo työelämäkokemusta.

Opintolainan takaisin maksu on kyllä syvältä, olkaa kiitollisia ketkä on voineet asua kotona tai vanhemmat tukeneet ja kesätyössä ansaitut rahat riittäneet.

Onhan nykyään paljon enemmän kulujakin, ei 90-luvullakaan vielä tarvinnut murehtia mistään kännyköistä tai läppäreistä ja ihmiselle kelpasi vähän nuhjuisempikin solukämppä. Nykyään vaatimustasot ovat kohonneet ja niinpä kulutkin, ei käy kateeksi. Yhteiskunta ei ole pysynyt kehityksen perässä kun lainarahalla pitää opiskella. Ennen kaikkea koulutusjärjestelmä on romutettu aivan täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoille on erittäin edullisia soluasuntoja tarjolla ja hyvin ne ovat aikaisemmin kelvanneet.

Niille muutamalle, jotka saavat sen solunsa HOAS:in tai maakunnallisen vastaavan kautta. Yksityisellä soluasunnosta maksetaan esim 9 neliön kopista 350 euroa kuussa, kaukana susirajan tuolla puolen. Helsingissä varmaan tuplat.

Pääkaupunkiseudulla saattaa oikeastikin olla pulaa opiskelijakämpistä, joskin suhtaudun asiaan epäilyksellä. Kaikkialla muualla saa varmuudella säätiön tai vastaavan solukämpän, ainakin jos muuttaa opiskelemaan muualta kuin ihan lähiseudulta.

Siinäpähän suhtaudut. Viime syksynä esim. Lappeenrannassa opiskelijoille tarjottiin kerrossänkyjä liikuntasalista majoitustiloiksi. Turussa ja Joensuussa muun muassa huutava pula ihan mistä tahansa katosta pään päälle. Kepulainen aloituspaikkasijoituspolittiikka ja gryndaus on loistava yhdistelmä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein koko opiskeluajan töitä: iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. En tarvinnut lainaa penniäkään. Ihmettelen, mikseivät nuo opiskelijat hae keikkatöitä. Suurissa kaupungeissa kyllä riittää töitä.

Minä kyllä miettisin, kannattaako opintojen alussa tehdä iltaisin ja viikonloppuisin jotain hanttihommia. Tuossa kohtaa voisi olla fiksumpaa jättää ne työt sinne kesälomalle ja lukukauden aikana sitten paikata sitä toimeentuloa lainalla, jos säästöt eivät muuten riitä. 

Siinä kohtaa, kun pääsee niihin oman alan hommiin kesätöihin ja tarjotaan mahdollisuutta jatkaa osa-aikaisena, siinä opintojen ohella työskentelyssä on jo ammatillisestikin järkeä. Oman alan työkokemusta on tärkeä saada opintojen aikana, se on Suomessa jopa tärkeämpää kuin itse tutkinto. Työmarkkinoilla on paremmassa asemassa se, jonka opinnot on vähän vaiheessa, mutta oman alan työkokemusta on mukavasti. Se joka valmistuu maisteriksi ilman oman alan työkokemusta on heikossa asemassa. 

Joku saattaa toki työllistyä osa-aikaisesti esimerkiksi oman harrastuksensa kautta. Jos on näin onnellinen tilanne, että se osa-aikainen työ on vaikka jotain nuorison valmennusta oman urheiluharrastuksen parissa ja toimii mukavana vastapainona opinnoille, niin silloin se työnteko ei ehkä verota omaa jaksamistakaan samalla tavalla kuin joku muu työ, joka voi olla vain raskasta pakkopullaa.

Miksi kukaan palkkaisi edes oman alan harjoitteluun ketään kenellä ei ole minkäänlaista työkokemusta? Tuollainen tilanne jättää kyseenalaisen kuvan hakijasta. Ilman muuta palkkaisin mieluummin henkilön kenellä on jo valmiiksi kokemusta työelämästä ja kuka ymmärtää työetiketin sekä osoittaa ahkeruutta ja vastuunkantoa. Hakijoita on niin paljon joka paikkaan, että käytännössä on aina mahdollista valita harjoitteluun opiskelija kenellä on jo työelämäkokemusta.

Oletko nyt tosissasi? Tämä on juuri sitä kohtuuttomuutta, mitä nuoriin kohdistetaan.

Harjoittelua varten pitää olla jo työkokemusta? Harjoitteluunhan mennään nimenomaan hankkimaan kokemusta ja opettelemaan mainitsemiasi asioita. Sen takia harjoittelu usein on palkaton. Ei sen pointti ole tarjota yritykselle ilmaisorjaa, joka osaa kaiken jo valmiiksi. Mutta tätähän tämä nykyään on. Edes harjoittelupaikkoja ei ole kaikille ja kaikki pitäisi valmiiksi osata.

Kysytään toisinpäin: miksi kukaan työkokemusta omaava, koulutettu ihminen tulisi sinulle ilmaiseksi töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein koko opiskeluajan töitä: iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. En tarvinnut lainaa penniäkään. Ihmettelen, mikseivät nuo opiskelijat hae keikkatöitä. Suurissa kaupungeissa kyllä riittää töitä.

Minä kyllä miettisin, kannattaako opintojen alussa tehdä iltaisin ja viikonloppuisin jotain hanttihommia. Tuossa kohtaa voisi olla fiksumpaa jättää ne työt sinne kesälomalle ja lukukauden aikana sitten paikata sitä toimeentuloa lainalla, jos säästöt eivät muuten riitä. 

Siinä kohtaa, kun pääsee niihin oman alan hommiin kesätöihin ja tarjotaan mahdollisuutta jatkaa osa-aikaisena, siinä opintojen ohella työskentelyssä on jo ammatillisestikin järkeä. Oman alan työkokemusta on tärkeä saada opintojen aikana, se on Suomessa jopa tärkeämpää kuin itse tutkinto. Työmarkkinoilla on paremmassa asemassa se, jonka opinnot on vähän vaiheessa, mutta oman alan työkokemusta on mukavasti. Se joka valmistuu maisteriksi ilman oman alan työkokemusta on heikossa asemassa. 

Joku saattaa toki työllistyä osa-aikaisesti esimerkiksi oman harrastuksensa kautta. Jos on näin onnellinen tilanne, että se osa-aikainen työ on vaikka jotain nuorison valmennusta oman urheiluharrastuksen parissa ja toimii mukavana vastapainona opinnoille, niin silloin se työnteko ei ehkä verota omaa jaksamistakaan samalla tavalla kuin joku muu työ, joka voi olla vain raskasta pakkopullaa.

Miksi kukaan palkkaisi edes oman alan harjoitteluun ketään kenellä ei ole minkäänlaista työkokemusta? Tuollainen tilanne jättää kyseenalaisen kuvan hakijasta. Ilman muuta palkkaisin mieluummin henkilön kenellä on jo valmiiksi kokemusta työelämästä ja kuka ymmärtää työetiketin sekä osoittaa ahkeruutta ja vastuunkantoa. Hakijoita on niin paljon joka paikkaan, että käytännössä on aina mahdollista valita harjoitteluun opiskelija kenellä on jo työelämäkokemusta.

Oletko nyt tosissasi? Tämä on juuri sitä kohtuuttomuutta, mitä nuoriin kohdistetaan.

Harjoittelua varten pitää olla jo työkokemusta? Harjoitteluunhan mennään nimenomaan hankkimaan kokemusta ja opettelemaan mainitsemiasi asioita. Sen takia harjoittelu usein on palkaton. Ei sen pointti ole tarjota yritykselle ilmaisorjaa, joka osaa kaiken jo valmiiksi. Mutta tätähän tämä nykyään on. Edes harjoittelupaikkoja ei ole kaikille ja kaikki pitäisi valmiiksi osata.

Kysytään toisinpäin: miksi kukaan työkokemusta omaava, koulutettu ihminen tulisi sinulle ilmaiseksi töihin?

Meidän alallamme kesätöistä yleensä kyllä maksettiin ja ne sai merkitä opintosuunnitelmaan harjoitusnopiksi. Päin vastoin on täysin uusi ilmiö, että oletetaan pääsevän oman alan työpaikkoihin ilman mitään työkokemusta. Niin on ollut aina ja niin on aina oleva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein koko opiskeluajan töitä: iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. En tarvinnut lainaa penniäkään. Ihmettelen, mikseivät nuo opiskelijat hae keikkatöitä. Suurissa kaupungeissa kyllä riittää töitä.

Minä kyllä miettisin, kannattaako opintojen alussa tehdä iltaisin ja viikonloppuisin jotain hanttihommia. Tuossa kohtaa voisi olla fiksumpaa jättää ne työt sinne kesälomalle ja lukukauden aikana sitten paikata sitä toimeentuloa lainalla, jos säästöt eivät muuten riitä. 

Siinä kohtaa, kun pääsee niihin oman alan hommiin kesätöihin ja tarjotaan mahdollisuutta jatkaa osa-aikaisena, siinä opintojen ohella työskentelyssä on jo ammatillisestikin järkeä. Oman alan työkokemusta on tärkeä saada opintojen aikana, se on Suomessa jopa tärkeämpää kuin itse tutkinto. Työmarkkinoilla on paremmassa asemassa se, jonka opinnot on vähän vaiheessa, mutta oman alan työkokemusta on mukavasti. Se joka valmistuu maisteriksi ilman oman alan työkokemusta on heikossa asemassa. 

Joku saattaa toki työllistyä osa-aikaisesti esimerkiksi oman harrastuksensa kautta. Jos on näin onnellinen tilanne, että se osa-aikainen työ on vaikka jotain nuorison valmennusta oman urheiluharrastuksen parissa ja toimii mukavana vastapainona opinnoille, niin silloin se työnteko ei ehkä verota omaa jaksamistakaan samalla tavalla kuin joku muu työ, joka voi olla vain raskasta pakkopullaa.

Miksi kukaan palkkaisi edes oman alan harjoitteluun ketään kenellä ei ole minkäänlaista työkokemusta? Tuollainen tilanne jättää kyseenalaisen kuvan hakijasta. Ilman muuta palkkaisin mieluummin henkilön kenellä on jo valmiiksi kokemusta työelämästä ja kuka ymmärtää työetiketin sekä osoittaa ahkeruutta ja vastuunkantoa. Hakijoita on niin paljon joka paikkaan, että käytännössä on aina mahdollista valita harjoitteluun opiskelija kenellä on jo työelämäkokemusta.

Oletko nyt tosissasi? Tämä on juuri sitä kohtuuttomuutta, mitä nuoriin kohdistetaan.

Harjoittelua varten pitää olla jo työkokemusta? Harjoitteluunhan mennään nimenomaan hankkimaan kokemusta ja opettelemaan mainitsemiasi asioita. Sen takia harjoittelu usein on palkaton. Ei sen pointti ole tarjota yritykselle ilmaisorjaa, joka osaa kaiken jo valmiiksi. Mutta tätähän tämä nykyään on. Edes harjoittelupaikkoja ei ole kaikille ja kaikki pitäisi valmiiksi osata.

Kysytään toisinpäin: miksi kukaan työkokemusta omaava, koulutettu ihminen tulisi sinulle ilmaiseksi töihin?

Meidän alallamme kesätöistä yleensä kyllä maksettiin ja ne sai merkitä opintosuunnitelmaan harjoitusnopiksi. Päin vastoin on täysin uusi ilmiö, että oletetaan pääsevän oman alan työpaikkoihin ilman mitään työkokemusta. Niin on ollut aina ja niin on aina oleva.

Kirjoitat ensin harjoittelupaikoista ja nyt vaihdoit jo kesätöihin. Kyllä kesätöistä on ollut tapana saada palkkaa, mutta ei eivät valtaosalla opiskelijoista ole oman alan töitä, vaan jotain ihan muuta.

Kuka nyt on olettanut pääsevänsä oman alan töihin ilman minkäänlaista työkokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein koko opiskeluajan töitä: iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. En tarvinnut lainaa penniäkään. Ihmettelen, mikseivät nuo opiskelijat hae keikkatöitä. Suurissa kaupungeissa kyllä riittää töitä.

Minä kyllä miettisin, kannattaako opintojen alussa tehdä iltaisin ja viikonloppuisin jotain hanttihommia. Tuossa kohtaa voisi olla fiksumpaa jättää ne työt sinne kesälomalle ja lukukauden aikana sitten paikata sitä toimeentuloa lainalla, jos säästöt eivät muuten riitä. 

Siinä kohtaa, kun pääsee niihin oman alan hommiin kesätöihin ja tarjotaan mahdollisuutta jatkaa osa-aikaisena, siinä opintojen ohella työskentelyssä on jo ammatillisestikin järkeä. Oman alan työkokemusta on tärkeä saada opintojen aikana, se on Suomessa jopa tärkeämpää kuin itse tutkinto. Työmarkkinoilla on paremmassa asemassa se, jonka opinnot on vähän vaiheessa, mutta oman alan työkokemusta on mukavasti. Se joka valmistuu maisteriksi ilman oman alan työkokemusta on heikossa asemassa. 

Joku saattaa toki työllistyä osa-aikaisesti esimerkiksi oman harrastuksensa kautta. Jos on näin onnellinen tilanne, että se osa-aikainen työ on vaikka jotain nuorison valmennusta oman urheiluharrastuksen parissa ja toimii mukavana vastapainona opinnoille, niin silloin se työnteko ei ehkä verota omaa jaksamistakaan samalla tavalla kuin joku muu työ, joka voi olla vain raskasta pakkopullaa.

Miksi kukaan palkkaisi edes oman alan harjoitteluun ketään kenellä ei ole minkäänlaista työkokemusta? Tuollainen tilanne jättää kyseenalaisen kuvan hakijasta. Ilman muuta palkkaisin mieluummin henkilön kenellä on jo valmiiksi kokemusta työelämästä ja kuka ymmärtää työetiketin sekä osoittaa ahkeruutta ja vastuunkantoa. Hakijoita on niin paljon joka paikkaan, että käytännössä on aina mahdollista valita harjoitteluun opiskelija kenellä on jo työelämäkokemusta.

Oletko nyt tosissasi? Tämä on juuri sitä kohtuuttomuutta, mitä nuoriin kohdistetaan.

Harjoittelua varten pitää olla jo työkokemusta? Harjoitteluunhan mennään nimenomaan hankkimaan kokemusta ja opettelemaan mainitsemiasi asioita. Sen takia harjoittelu usein on palkaton. Ei sen pointti ole tarjota yritykselle ilmaisorjaa, joka osaa kaiken jo valmiiksi. Mutta tätähän tämä nykyään on. Edes harjoittelupaikkoja ei ole kaikille ja kaikki pitäisi valmiiksi osata.

Kysytään toisinpäin: miksi kukaan työkokemusta omaava, koulutettu ihminen tulisi sinulle ilmaiseksi töihin?

Meidän alallamme kesätöistä yleensä kyllä maksettiin ja ne sai merkitä opintosuunnitelmaan harjoitusnopiksi. Päin vastoin on täysin uusi ilmiö, että oletetaan pääsevän oman alan työpaikkoihin ilman mitään työkokemusta. Niin on ollut aina ja niin on aina oleva.

Kirjoitat ensin harjoittelupaikoista ja nyt vaihdoit jo kesätöihin. Kyllä kesätöistä on ollut tapana saada palkkaa, mutta ei eivät valtaosalla opiskelijoista ole oman alan töitä, vaan jotain ihan muuta.

Kuka nyt on olettanut pääsevänsä oman alan töihin ilman minkäänlaista työkokemusta?

Tämä on varmasti alakohtaista. Meillä yliopistossa monet työelämäharjoittelut ajoittuivat kesäkuukausille ja niistä saatiin usein korvaus, mikä oli suuruusluokaltaan 1000-2000€ kuukaudelta. Olivat siis palkallisia suurin osa. Näihin hommiin haki monesti pahimmillaan satoja henkilöitä mihin valittiin usein opintojensa loppupuolella oleva henkilö kenellä usein oli kokemusta jo toisesta harjoittelusta. Siitä miten onnistuivat saamaan sen ensimmäisenkin paikan en osaa sanoa. Sen osaan kuitenkin sanoa, että aikuisella hakijalla kenen viimeisin työkokemus oli TET-työharjoittelu ei ollut mitään saumaa näihin paikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän alallamme kesätöistä yleensä kyllä maksettiin ja ne sai merkitä opintosuunnitelmaan harjoitusnopiksi. Päin vastoin on täysin uusi ilmiö, että oletetaan pääsevän oman alan työpaikkoihin ilman mitään työkokemusta. Niin on ollut aina ja niin on aina oleva.

Uusi ilmiö lie sekin, että sairaanhoitaja-opiskelijan pitää käytännössä maksaa itse harjoittelusta siihen liittyvine kuluineen. Kumma, kun ei meille hoitajia riitä.