Hoitovapaalla 2-vuotiaan kanssa - miksi tätä ihmetellään niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1977819a-8d61-47ce-b928-c6912a0e6…

Ja se on toki aina mukava, että "äitejä kannustetaan" töihin(=pakotetaan). Eihän tuo kotihoidon tuki muutenkaan päätä huimaa. Pakko olla paljon omia säästöjä, että on taloudellisesti mahdollista hoitaa lasta kotona. Mutta jos kotihoidontukin otetaan kokonaan pois, niin kertoo vaan siitä, että yhteiskunta ei välitä siitä miten lapset kasvatetaan, pääasia että kaikki töihin kykenevät tekevät töitä ja maksavat veroja, lapsista viis. Kotiäidit on alinta pohjasakkaa ja oikein ongelma. Turha ihmetellä, kun lapsilla ei ole käytöstapoja, ja ovat ihan uusavuttomia nuoria, kun kukaan ei opeta elämän perusasioita.

Arvostan kaikkia vanhempia, jotka lapsia hoitavat kotona. Niistä lapsista tulee sitten niitä "kunnon veron maksajiakin" aikanaan.

Sanon ensin että minulla ei ole lapsia, mutta olen sivusta joitakin seurannut joilla on ja jotka ovat olleet lasten kanssa kotona pitkään. Minusta usein näyttää siltä että äidit eivät näe muiden näkökulmasta lapsen hyvinvointia, he vaan ajattelevat itse että näin sen täytyy olla kun muusta ei ole kokemusta tai se on monien äitien mielestä parasta, ettei tulisi tuomituksi huonona äitinä. Ja kokevat että oman hyvinvointinsa kustannuksellakin näin on lapselle parasta. Äidit voivat olla väsyneitä, samat leikit tylsistyttää niin lasta kuin äitiäkin, ruutuaika kasvaa. Lapsella ei välttämättä ole hirveästi kavereita tai niitä näkee harvoin, kun ne harvatkin ovat usein sairaana. Samoin kuin äitikin on kotona vaan lapsen kanssa ettei kukaan tuomitse heitä jos näyttäytyvät jossain ilman lasta, heidänkin kaveripiiri kapenee.

Jos resurssit ja osaaminen päivähoidossa olisivat kunnossa niin voisiko olla ideaalisempaa kaikkien kannalta että vanhemmat saisivat omaa aikaa ja muita ihmiskontakteja ilman lasta töissä ja lapsi saisi tarpeeksi ikäistensä seuraa ja laadukasta hoitoa/kasvatusta päivähoidossa? Kuulostaa monien viesteissä siltä että ihan kuin lapsi olisi päivähoidossa jossain keskitysleirillä ja jota ei näkisi vuosiin, jäisi kasvaminen näkemättä eikä itse voisi edes opettaa sille jälkikasvulle mitään.

Sun tuntemat kotiäidit Kuulostaa aika masentuneilta. Onko pieni paikkakunta, jossa vähän lapsia ja ne vähätkin on päiväkodissa (yleisemmin)?

Nimittäin itse tapaan työssäni asukaspuiston "ohjaajana" päivittäin kotiäitejä ja alle eskari-ikäisiä lapsiaan, eikö tuo kuvaus todellakaan sovi heihin.

Yleensä äidit ovat liikunnallisia ja ulospäinsuuntautuneita, lapset kehityksessä jopa keskivertoa edellä. Kotiäidiksi jäävät ne, joilla siihen varaa ja motivaatiota. Tämä allekin tietty vaikuttaa, Espoolainen pientalotienoo, väki on koulutettua, alueella paljon tekemistä ja palveluita lapsiperheille. Tylsää ei tule.

Eivät myöskään anna lastensa tuijottaa kännykkää rai tablettia, edes alakoululaisilla ei välttämättä älypuhelimia, vaan kellopuhelin.

Toinen iso Ryhmä kotiäitejä on ei-suomalaiset, joilla ei mahdollisuutta muuhun.

Minä taas työssäni Helsingissä tapaan vuodessa satoja äitejä joihin kuvaus sopii täydellisesti. Äidit ovat kotona lapsen kanssa mutta sitten valitetaan kun ei ole omaa aikaa. On vallalla kummallinen toive, että yhteiskunnan, tässä katastrofaalisessa taloustilanteessa, pitäisi näille äideille taata omaa aikaa, niin, että hoitaja tulee sinne kotiin. Uskomatonta itsekkyyttä.

Mikä sinun mielestäsi sitten olisi paras ratkaisu? Laittaa pieni lapsi päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1977819a-8d61-47ce-b928-c6912a0e6…

Ja se on toki aina mukava, että "äitejä kannustetaan" töihin(=pakotetaan). Eihän tuo kotihoidon tuki muutenkaan päätä huimaa. Pakko olla paljon omia säästöjä, että on taloudellisesti mahdollista hoitaa lasta kotona. Mutta jos kotihoidontukin otetaan kokonaan pois, niin kertoo vaan siitä, että yhteiskunta ei välitä siitä miten lapset kasvatetaan, pääasia että kaikki töihin kykenevät tekevät töitä ja maksavat veroja, lapsista viis. Kotiäidit on alinta pohjasakkaa ja oikein ongelma. Turha ihmetellä, kun lapsilla ei ole käytöstapoja, ja ovat ihan uusavuttomia nuoria, kun kukaan ei opeta elämän perusasioita.

Arvostan kaikkia vanhempia, jotka lapsia hoitavat kotona. Niistä lapsista tulee sitten niitä "kunnon veron maksajiakin" aikanaan.

Sanon ensin että minulla ei ole lapsia, mutta olen sivusta joitakin seurannut joilla on ja jotka ovat olleet lasten kanssa kotona pitkään. Minusta usein näyttää siltä että äidit eivät näe muiden näkökulmasta lapsen hyvinvointia, he vaan ajattelevat itse että näin sen täytyy olla kun muusta ei ole kokemusta tai se on monien äitien mielestä parasta, ettei tulisi tuomituksi huonona äitinä. Ja kokevat että oman hyvinvointinsa kustannuksellakin näin on lapselle parasta. Äidit voivat olla väsyneitä, samat leikit tylsistyttää niin lasta kuin äitiäkin, ruutuaika kasvaa. Lapsella ei välttämättä ole hirveästi kavereita tai niitä näkee harvoin, kun ne harvatkin ovat usein sairaana. Samoin kuin äitikin on kotona vaan lapsen kanssa ettei kukaan tuomitse heitä jos näyttäytyvät jossain ilman lasta, heidänkin kaveripiiri kapenee.

Jos resurssit ja osaaminen päivähoidossa olisivat kunnossa niin voisiko olla ideaalisempaa kaikkien kannalta että vanhemmat saisivat omaa aikaa ja muita ihmiskontakteja ilman lasta töissä ja lapsi saisi tarpeeksi ikäistensä seuraa ja laadukasta hoitoa/kasvatusta päivähoidossa? Kuulostaa monien viesteissä siltä että ihan kuin lapsi olisi päivähoidossa jossain keskitysleirillä ja jota ei näkisi vuosiin, jäisi kasvaminen näkemättä eikä itse voisi edes opettaa sille jälkikasvulle mitään.

Sun tuntemat kotiäidit Kuulostaa aika masentuneilta. Onko pieni paikkakunta, jossa vähän lapsia ja ne vähätkin on päiväkodissa (yleisemmin)?

Nimittäin itse tapaan työssäni asukaspuiston "ohjaajana" päivittäin kotiäitejä ja alle eskari-ikäisiä lapsiaan, eikö tuo kuvaus todellakaan sovi heihin.

Yleensä äidit ovat liikunnallisia ja ulospäinsuuntautuneita, lapset kehityksessä jopa keskivertoa edellä. Kotiäidiksi jäävät ne, joilla siihen varaa ja motivaatiota. Tämä allekin tietty vaikuttaa, Espoolainen pientalotienoo, väki on koulutettua, alueella paljon tekemistä ja palveluita lapsiperheille. Tylsää ei tule.

Eivät myöskään anna lastensa tuijottaa kännykkää rai tablettia, edes alakoululaisilla ei välttämättä älypuhelimia, vaan kellopuhelin.

Toinen iso Ryhmä kotiäitejä on ei-suomalaiset, joilla ei mahdollisuutta muuhun.

Minä taas työssäni Helsingissä tapaan vuodessa satoja äitejä joihin kuvaus sopii täydellisesti. Äidit ovat kotona lapsen kanssa mutta sitten valitetaan kun ei ole omaa aikaa. On vallalla kummallinen toive, että yhteiskunnan, tässä katastrofaalisessa taloustilanteessa, pitäisi näille äideille taata omaa aikaa, niin, että hoitaja tulee sinne kotiin. Uskomatonta itsekkyyttä.

Mikä sinun mielestäsi sitten olisi paras ratkaisu? Laittaa pieni lapsi päiväkotiin?

Perhepäivähoitaja voisi olla hyvä ratkaisu. Yli vuodenikäinen juokseva taapero ei ole mikään vauva enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1977819a-8d61-47ce-b928-c6912a0e6…

Ja se on toki aina mukava, että "äitejä kannustetaan" töihin(=pakotetaan). Eihän tuo kotihoidon tuki muutenkaan päätä huimaa. Pakko olla paljon omia säästöjä, että on taloudellisesti mahdollista hoitaa lasta kotona. Mutta jos kotihoidontukin otetaan kokonaan pois, niin kertoo vaan siitä, että yhteiskunta ei välitä siitä miten lapset kasvatetaan, pääasia että kaikki töihin kykenevät tekevät töitä ja maksavat veroja, lapsista viis. Kotiäidit on alinta pohjasakkaa ja oikein ongelma. Turha ihmetellä, kun lapsilla ei ole käytöstapoja, ja ovat ihan uusavuttomia nuoria, kun kukaan ei opeta elämän perusasioita.

Arvostan kaikkia vanhempia, jotka lapsia hoitavat kotona. Niistä lapsista tulee sitten niitä "kunnon veron maksajiakin" aikanaan.

Sanon ensin että minulla ei ole lapsia, mutta olen sivusta joitakin seurannut joilla on ja jotka ovat olleet lasten kanssa kotona pitkään. Minusta usein näyttää siltä että äidit eivät näe muiden näkökulmasta lapsen hyvinvointia, he vaan ajattelevat itse että näin sen täytyy olla kun muusta ei ole kokemusta tai se on monien äitien mielestä parasta, ettei tulisi tuomituksi huonona äitinä. Ja kokevat että oman hyvinvointinsa kustannuksellakin näin on lapselle parasta. Äidit voivat olla väsyneitä, samat leikit tylsistyttää niin lasta kuin äitiäkin, ruutuaika kasvaa. Lapsella ei välttämättä ole hirveästi kavereita tai niitä näkee harvoin, kun ne harvatkin ovat usein sairaana. Samoin kuin äitikin on kotona vaan lapsen kanssa ettei kukaan tuomitse heitä jos näyttäytyvät jossain ilman lasta, heidänkin kaveripiiri kapenee.

Jos resurssit ja osaaminen päivähoidossa olisivat kunnossa niin voisiko olla ideaalisempaa kaikkien kannalta että vanhemmat saisivat omaa aikaa ja muita ihmiskontakteja ilman lasta töissä ja lapsi saisi tarpeeksi ikäistensä seuraa ja laadukasta hoitoa/kasvatusta päivähoidossa? Kuulostaa monien viesteissä siltä että ihan kuin lapsi olisi päivähoidossa jossain keskitysleirillä ja jota ei näkisi vuosiin, jäisi kasvaminen näkemättä eikä itse voisi edes opettaa sille jälkikasvulle mitään.

Sun tuntemat kotiäidit Kuulostaa aika masentuneilta. Onko pieni paikkakunta, jossa vähän lapsia ja ne vähätkin on päiväkodissa (yleisemmin)?

Nimittäin itse tapaan työssäni asukaspuiston "ohjaajana" päivittäin kotiäitejä ja alle eskari-ikäisiä lapsiaan, eikö tuo kuvaus todellakaan sovi heihin.

Yleensä äidit ovat liikunnallisia ja ulospäinsuuntautuneita, lapset kehityksessä jopa keskivertoa edellä. Kotiäidiksi jäävät ne, joilla siihen varaa ja motivaatiota. Tämä allekin tietty vaikuttaa, Espoolainen pientalotienoo, väki on koulutettua, alueella paljon tekemistä ja palveluita lapsiperheille. Tylsää ei tule.

Eivät myöskään anna lastensa tuijottaa kännykkää rai tablettia, edes alakoululaisilla ei välttämättä älypuhelimia, vaan kellopuhelin.

Toinen iso Ryhmä kotiäitejä on ei-suomalaiset, joilla ei mahdollisuutta muuhun.

Minä taas työssäni Helsingissä tapaan vuodessa satoja äitejä joihin kuvaus sopii täydellisesti. Äidit ovat kotona lapsen kanssa mutta sitten valitetaan kun ei ole omaa aikaa. On vallalla kummallinen toive, että yhteiskunnan, tässä katastrofaalisessa taloustilanteessa, pitäisi näille äideille taata omaa aikaa, niin, että hoitaja tulee sinne kotiin. Uskomatonta itsekkyyttä.

Mikä sinun mielestäsi sitten olisi paras ratkaisu? Laittaa pieni lapsi päiväkotiin?

Perhepäivähoitaja voisi olla hyvä ratkaisu. Yli vuodenikäinen juokseva taapero ei ole mikään vauva enää.

Onko niitä siis hyvin saatavilla siellä Helsingissä? Aika hieno juttu.

Täällä saa jokainentehdä kuin haluaa, mikä on lainpuitteissa. Mihinkään ei tarvita moukkien mielipidettä.. Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1977819a-8d61-47ce-b928-c6912a0e6…

Ja se on toki aina mukava, että "äitejä kannustetaan" töihin(=pakotetaan). Eihän tuo kotihoidon tuki muutenkaan päätä huimaa. Pakko olla paljon omia säästöjä, että on taloudellisesti mahdollista hoitaa lasta kotona. Mutta jos kotihoidontukin otetaan kokonaan pois, niin kertoo vaan siitä, että yhteiskunta ei välitä siitä miten lapset kasvatetaan, pääasia että kaikki töihin kykenevät tekevät töitä ja maksavat veroja, lapsista viis. Kotiäidit on alinta pohjasakkaa ja oikein ongelma. Turha ihmetellä, kun lapsilla ei ole käytöstapoja, ja ovat ihan uusavuttomia nuoria, kun kukaan ei opeta elämän perusasioita.

Arvostan kaikkia vanhempia, jotka lapsia hoitavat kotona. Niistä lapsista tulee sitten niitä "kunnon veron maksajiakin" aikanaan.

Oman kokemukseni mukaan (olen neuvolan terkka) kotihoidontukea käyttävät kolme naisryhmää:

-ei-kanttisväestöön kuuluvat naiset joiden kulttuurissa mies perheenpään ja naiset ei käy töissä

-"teiniäidit" eli alle parikymppisenä esikoisen saaneet, joilla koulut jääneet kesken

- korkeakoulutettu noin 30-35v ylemmän keskiluokan edustaja, joka ideologisista syistä haluaa kasvattaa lapset kotona kolmivuotiaiksi.

Harva noista kolmesta ryhmästä töihin menisi, vaikka kht lakkautettaisiin. Varakkaalla koulutetulla kolmekymppisellä on hyvin tienaava mies, he pitävät lapset kotona vaikkei kht systeemiä olisi.

Teiniäidit saattais mennä joko koulunpenkille, tai alkaa nostaa tt-tukea.

Ekan ryhmän edustajia ei töihin saada.

Itse kuulun tuohon 30-35v koulutettu-ryhmään. Ja säästöjen ansiosta hoidan lapseni ainakin 3v asti kotona olipahan kht tai ei. Mutta toki kht olisi edes pieni bonus ja kiitos siitä että kasvatan tulevia veron maksajia. Lisäksi se on nykyaikana vääräolettamus, että mies "elättää" koko perheen. Kyllä itse ainakin haluan omat menoni kustantaa. Mutta tämäkin vaatii omia säästöjä.

Lapsen olisi hyvä olla kotihoidossa 3-vuotiaaksi, siinä iässä alkaa jo kaivata kavereita ja toimintaa. 10-tuntiset tarhapäivät on aika raskaita ihan pienille. Kaikilla ei toki ole kotihoitoon mahdollisuuksia.

Eikö AP sun mies voisi tehdä vaikka osa-aikatyötä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1977819a-8d61-47ce-b928-c6912a0e6…

Ja se on toki aina mukava, että "äitejä kannustetaan" töihin(=pakotetaan). Eihän tuo kotihoidon tuki muutenkaan päätä huimaa. Pakko olla paljon omia säästöjä, että on taloudellisesti mahdollista hoitaa lasta kotona. Mutta jos kotihoidontukin otetaan kokonaan pois, niin kertoo vaan siitä, että yhteiskunta ei välitä siitä miten lapset kasvatetaan, pääasia että kaikki töihin kykenevät tekevät töitä ja maksavat veroja, lapsista viis. Kotiäidit on alinta pohjasakkaa ja oikein ongelma. Turha ihmetellä, kun lapsilla ei ole käytöstapoja, ja ovat ihan uusavuttomia nuoria, kun kukaan ei opeta elämän perusasioita.

Arvostan kaikkia vanhempia, jotka lapsia hoitavat kotona. Niistä lapsista tulee sitten niitä "kunnon veron maksajiakin" aikanaan.

Sanon ensin että minulla ei ole lapsia, mutta olen sivusta joitakin seurannut joilla on ja jotka ovat olleet lasten kanssa kotona pitkään. Minusta usein näyttää siltä että äidit eivät näe muiden näkökulmasta lapsen hyvinvointia, he vaan ajattelevat itse että näin sen täytyy olla kun muusta ei ole kokemusta tai se on monien äitien mielestä parasta, ettei tulisi tuomituksi huonona äitinä. Ja kokevat että oman hyvinvointinsa kustannuksellakin näin on lapselle parasta. Äidit voivat olla väsyneitä, samat leikit tylsistyttää niin lasta kuin äitiäkin, ruutuaika kasvaa. Lapsella ei välttämättä ole hirveästi kavereita tai niitä näkee harvoin, kun ne harvatkin ovat usein sairaana. Samoin kuin äitikin on kotona vaan lapsen kanssa ettei kukaan tuomitse heitä jos näyttäytyvät jossain ilman lasta, heidänkin kaveripiiri kapenee.

Jos resurssit ja osaaminen päivähoidossa olisivat kunnossa niin voisiko olla ideaalisempaa kaikkien kannalta että vanhemmat saisivat omaa aikaa ja muita ihmiskontakteja ilman lasta töissä ja lapsi saisi tarpeeksi ikäistensä seuraa ja laadukasta hoitoa/kasvatusta päivähoidossa? Kuulostaa monien viesteissä siltä että ihan kuin lapsi olisi päivähoidossa jossain keskitysleirillä ja jota ei näkisi vuosiin, jäisi kasvaminen näkemättä eikä itse voisi edes opettaa sille jälkikasvulle mitään.

Sun tuntemat kotiäidit Kuulostaa aika masentuneilta. Onko pieni paikkakunta, jossa vähän lapsia ja ne vähätkin on päiväkodissa (yleisemmin)?

Nimittäin itse tapaan työssäni asukaspuiston "ohjaajana" päivittäin kotiäitejä ja alle eskari-ikäisiä lapsiaan, eikö tuo kuvaus todellakaan sovi heihin.

Yleensä äidit ovat liikunnallisia ja ulospäinsuuntautuneita, lapset kehityksessä jopa keskivertoa edellä. Kotiäidiksi jäävät ne, joilla siihen varaa ja motivaatiota. Tämä allekin tietty vaikuttaa, Espoolainen pientalotienoo, väki on koulutettua, alueella paljon tekemistä ja palveluita lapsiperheille. Tylsää ei tule.

Eivät myöskään anna lastensa tuijottaa kännykkää rai tablettia, edes alakoululaisilla ei välttämättä älypuhelimia, vaan kellopuhelin.

Toinen iso Ryhmä kotiäitejä on ei-suomalaiset, joilla ei mahdollisuutta muuhun.

Minä taas työssäni Helsingissä tapaan vuodessa satoja äitejä joihin kuvaus sopii täydellisesti. Äidit ovat kotona lapsen kanssa mutta sitten valitetaan kun ei ole omaa aikaa. On vallalla kummallinen toive, että yhteiskunnan, tässä katastrofaalisessa taloustilanteessa, pitäisi näille äideille taata omaa aikaa, niin, että hoitaja tulee sinne kotiin. Uskomatonta itsekkyyttä.

Nää on näitä alueellisia eroja :D

Itsekin olen samaa mieltä tuosta, ettei yhteiskunnan tule kustantaa kotiäideille hoitajaa kotiin, jotta äiti saa "omaa aikaa".

Onhan noita kaikkia maksuttomia kerhoja 2-5-vuotiaille, aamupäiväkerhoja joissa lapsi klo 9-11, lapsi näkee kavereitaan ja äiti saa hengähtää hetken. Eikös ne jo riitä?!

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi se on nykyaikana vääräolettamus, että mies "elättää" koko perheen. Kyllä itse ainakin haluan omat menoni kustantaa. Mutta tämäkin vaatii omia säästöjä.

Mutta toisaalta, jos sä hoidat kotona sun miehesi lasta, niin onko se reilua, että sä elät niukasti ja miehesi eli lapsen isä , käyttää rahaa kuten ennen? Silloinhan sä köyhdyt eikä miehesi taloudellinen tilanne muutu.

Asenteet on koventuneet ihan muutamassa vuodessa. Hoidin lapset kotona 5v ja 3v asti, eikä sitä niin kauheasti ihmetelty. Nyt he ovat alakoulun alussa, ja jo tässä kohtaa tämä hoitoratkaisu vaikuttaisi tuttavapiirissä aivan poikkeukselliselta (suuri kaupunki, yliopistotutkinto).

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi se on nykyaikana vääräolettamus, että mies "elättää" koko perheen. Kyllä itse ainakin haluan omat menoni kustantaa. Mutta tämäkin vaatii omia säästöjä.

Mutta toisaalta, jos sä hoidat kotona sun miehesi lasta, niin onko se reilua, että sä elät niukasti ja miehesi eli lapsen isä , käyttää rahaa kuten ennen? Silloinhan sä köyhdyt eikä miehesi taloudellinen tilanne muutu.

Mies toki maksaa sitten kaikki lasten kulut, asumiskuluja enemmän yms. Lähinnä se, että itse haluan maksaa esim autoni kulut ja muut vastaavat omat kulut.

Onko tämä humble brag?

Vierailija kirjoitti:

Olin 3 vuotta kotona lapsen kanssa. 1990 luvulla se oli ihan normaalia vielä. Nykyään lapset viedään päiväkotiin jo ennenkuin osaavat edes kävellä.

Ja tuolloin oli vielä perhepäivähoitajiakin vielä, eli perheenomaisissa oloissa hoidettiin pientä määrää lapsia. Ja kunnat piti yllä avoimia päiväkerhoja, joinne kotiäiti saattoi mennä lapsineen virkistäytymään. Onkohan sellaisia enää?

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi se on nykyaikana vääräolettamus, että mies "elättää" koko perheen. Kyllä itse ainakin haluan omat menoni kustantaa. Mutta tämäkin vaatii omia säästöjä.

Tuntuu aika oudolta, että miehen lasten äiti ei voi luottaa lastensa isään sen vertaa, että ottaisi vastaan elatusta. Itse mielsin mieheni ja itseni liittolaisiksi, jotka tekee saman asian eteen yhdessä työtä.

Ei olisi tullut edes mieleen että vien vauvan päiväkotiin kun vihdoin viimein sai. Yli 3 v päiväkotiin ja silloinkin oli vapaapäiviä. Joo, olin työtön luuseri ja sain töitä kun lapsi oli n 6 vee. Että on ehtinyt olla töissäkin. Oli mies joka oli yrittäjänä ja toi rahhaa ja jouduin välillä pyytämään, aika noloa. 

Kyllä jos mulle joku tulis ihmettelemään, sanoisin että mitä se sulle kuuluu,elä elämääsi ja tee kanssa omat päätöksesi. Kyllä sais niskakarvat pystyyn :) jokainen tekee omalla tavallaan ja perheen tilanteen huomioiden omat ratkaisunsa,ei kuulu muille. Tyhmiä jotkut kyllä.

olet todella onnellisessa asemassa.nauti kun lapsuus on lapsellasi vain kerran.nostan hattua valinnastasi.hyvää jatkoa koko perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi meni 2,6kk ikäisenä päiväkotiin, jolloin palasin täysipäiväisesti työelämään. Lapsi oli kuitenkin vain osa-aikaisesti päiväkodissa, sillä saatiin hoito järjestymään. Hetken päästä koin liian raskaaksi ja aloin tekemään lyhempää työviikkoa.

Ystävälläni on 6v, 4v ja 1v lapset. Pieninkin aloitti juuri päiväkodin :( Ystäväni ei ole työelämässä mutta haluaa olla välillä ilman lapsia. Harrastaa bikinifitnestä ja päivät kuluu laskiessa ruokia ja reenatessa. Surettaa lasten puolesta :( Ei ole aikomustakaan mennä töihin.

Minullakin tämmöinen ystävä. Kolme lasta täysipäiväisessä hoidossa. Äiti itse meikkailee päivät.

Meillä kaikki kolme lasta menneet päiväkotiin 2-2,5v iässä ja max 7 tunnin päiviä. + aina pitkät lomat 3 viikkoa jouluna, 10 viikkoa kesällä jne) ja säännöllisiä vapaapäiviä myös. En tajua kavereita, kun kuulemma vuosikausia toivonut lapsia ja sit pistetään 10kk vauva hoitoon ja kesäksikin ilman yhtään lomaa??? Älytöntä!!

Pidettiin yhtä pitkään. Jotkut epäsuorasti osoittivat kummeksuntaa ja töissä vttuiltiin sitten ihan suoraan. Meille lasten hyvinvointi menee kaiken edelle. Tuo 2,5 oli hyvä ikä laittaa päiväkotiin.