Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hoitovapaalla 2-vuotiaan kanssa - miksi tätä ihmetellään niin paljon?
Kummallakin meistä vanhemmista on yliopistotutkinto ja vakituiset virat. Taloudellisesti ei ole ollut järkevää pitää pitkiä hoitovapaita, mutta meille lapsen kanssa kotona oleminen on ollut tärkeämpää. Molemmat meistä vanhemmista ollaan oltu vuorotellen hoitovapaalla lapsen kanssa. Lapsi on nyt 2 v ja menee päiväkotiin n. 2,5 v iässä. Lapsen täytettyä vuoden alkoi kysely, koska lapsi menee päiväkotiin. Tätä kyselyä kuulee niin neuvolassa, vapaa-ajalla kuin töissäkin. Yhä ihmetellään, miksi ihmeessä pidämme lasta kotona. Lapsi on kehittynyt oikein hyvin, puhuu monen sanan lauseita, on tyytyväinen ja sosiaalinen. Ikätovereiden kanssa lapsi saa kontakteja avoimissa kerhoissa. Lapsen kanssa tehdään paljon arkisia asioita yhdessä, eilen istutettiin kukkia, tänään käydään kirjastossa ja huomenna leivotaan. Ihan aidosti viihdymme lapsemme seurassa ja hän on mukavaa seuraa. Miksi ihmeessä lasta pitäisi olla tuppaamassa päiväkotiin mahdollisimman pienenä, jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä niin? En usko, että näin pienen kanssa varhaiskasvatus pystyisi antamaan jotain sellaista, mitä me vanhemmat emme voisi tarjota.
Kommentit (335)
Vierailija kirjoitti:
Hyväpalkkaiset uraihmiset vie lapsensa hoitoon vaikka olisi vara jäädä kotiin. Ennen lapsia on hommattu isot kalliit lainatalot, autot, mökit yms. Totuttu elämään tietyllä tyylillä eikä siitä voi karsia muutamaksi vuodeksi edes omien lapsien tähden. 35-vuotiaana pyöräytetty muutama mukula joiden kanssa ei jakseta olla kotona kun "pää hajoaa". Yleensä vanhempi lapsi viedään hoitoon vaikka äiti kotona vauvan kanssa. Päiväkoti-iässä jo aloitetaan se uuvuttava harrastusrumba ettei vaan itse tarvitse iltaisin keksiä tekemistä omille lapsille. Usein tälläisillä apuna molempien vanhemmat ja silti uikutetaan ruuhkavuosista.
Kuulostaa mun lapsuudelta ja mä muuten pidin lapsuudestani. Harrastuksia oli suunnilleen joka päivälle, eikä todellakaan ollut uuvuttavaa vaan hauskaa.
Puolisollani sisaruksineen ei ole ollut harrastuksia lapsena ja ovat möllöttäneet vaan kotona. Mun sisaruksilla taas on ollut samanlailla puuhaa koulun jälkeen niin kuin minullakin. Toisella katraalla yli puolella on masennusdiagnoosi, viiltelyä ja muuta itsetuhoista käyttäytymistä. Toisella taas intohimotyö ja energiaa myös työpäivän jälkeen.
Minä todellakin laitan lapseni harrastuksiin ja tehdään kaikkea hauskaa. Oma lapseni aloitti varhain päivähoidon, koska miehelläni ei ollut rahkeita elättää meitä pidempään tai olla itse hoitovapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n aloitusviesti voisi olla omasta kynästäni: olemme kolmekymppinen pariskunta, molemmilla ylempi korkeakoulututkinto, vakituinen työpaikka ja työkokemusta sen verran, että rahaa on saatu säästöön (eli aiemmin kommentoineen terkkarin ihmistyyppi nro 3). Tuntuu, että olen harvinaisuus, kun 12kk lapseni ei aloita päiväkotia ensi elokuussa, vaan vasta vuoden päästä elokuussa, eli 2;2 vuotiaana. Todella moni omasta tuttavapiiristä tuntuu laittavan lapsen jo hyvin pienenä, hädin tuskin vuosikkaana hoitoon. Ymmärrän kyllä, että olen tämän suhteen onnellisessa ja etuoikeutetussa asemassa. Päivät lapsen kanssa ovat välillä pitkiä, mutta en vaihtaisi tätä mihinkään. Nauti kotona olosta ap!
12kk vuosi = 2vuotias, ei 2,2 v. T kirjolla
Itse olen nyt 1,5-vuotiaan kanssa kotona ja teen töitä viikonloppuisin ja toisinaan iltakeikkojakin kun mies tulee töistä kotiin ja on sitten lapsen kanssa vuorostaan. Varsin toimiva systeemi meille. Pieni saa viettää rentoa kotielämää ilmaan laitostumista ja aikataulutusta. Kyllä siihen oravanpyörään ehtii myöhemmin mukaan.
Hämmästelen tämän päivän vanhempia kun työ menee jatkuvasti pikkulapsiajan edelle. Ei alle kolmevuotias kaipaa ikäistään seuraa eikä infektiokierrettä. Jos lapsia tehdään, heidät myös hoidetaan, lomatkin vietetään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hienoa, että joidenkin on mahdollista olla noin pitkään kotona lapsen kanssa, ja että jaksavat vielä tehdä niin. Itselläni tämä ei ollut mahdollista, sillä taloudellinen tilanne alkoi olla liian tiukka.
Ihmiset ihmettelee joka tapauksessa, siksi.
Omat lapset on menneet hoitoon 1,5 vuoden iässä ja siitäkin on saanut kuulla taivastelua. Tämä vanhemmuus vaan on sellainen laji, että jotkut kuvittelee oikeudekseen taivastella kaikkia mahdollisia valintoja. Etteköhän te itse tiedä, mikä teillä toimii parhaiten. Ja mitä rahaan tulee, niin lasten hankinta joka tapauksessa ei kannata rahan puolesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on mahdollisuutta, ja sen takia täytyy kateellisena kysellä.
Harva myöskään jaksaa olka kotiäitinä . Kyllähän toi 1,5-3v on aivan kaamean raskas ikävaihe! Ehkäpä siks jengi ihmettelee.
Miksi sitten tehdä lapsia jos niitä ei jaksa hoitaa? :D
Samaa ihmettelen..
Ehkä nuo ihmiset haluaa vain vauvoja. Vauvat on söpöjä, helppoja ja mutkattomia. Taaperot on niin raskaita kun niitä pitää jopa KASVATTAA ja kieltää tekemästä asioita x ... Noi ihmiset haluu päästä helpolla.
Sit isommat lapset,eskari- ja kouluikäiset , on kans kiviha kun ne on jo niin osaavia ja itsenäisiä!Nykyvsnhemmista monet haluaa ulkoistaa taaperoiden ja leikki-ikäisten hoidon, koska mukavuudenhalu.
Kaikilla meillä ei ole sellaisia töitä, että niistä voisi olla kolme vuotta putkeen poissa. Omalla alalla vakityöhön pääsee hyvin tyypillisesti yli nelikymppisenä ja jos sitä ennen meinaa pitää pitkät perhevapaat, saa samantien alkaa suunnitella jotain muuta alaa.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on mahdollisuutta, ja sen takia täytyy kateellisena kysellä.
Harva myöskään jaksaa olka kotiäitinä . Kyllähän toi 1,5-3v on aivan kaamean raskas ikävaihe! Ehkäpä siks jengi ihmettelee.
Mun mielestä 0-1,5v oli se raskas vaihe ja sitten helpotti. Olinkin 6v kotona kahden lapsen kanssa, koska se oli ihan parasta. Onneksi löysin toisen äidin, joka oli samanikäisten lasten kotiäiti. Noin muuten mammat katosi pihoilta viimeistään kun lapsi oli 2,5v-3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla että lapsen isä ei suostu jäämään kotiin hoitamaan lasta ja kantamaan vastuuta? Meillä oli itsenstäänselvää että myös mies jää hoitovapaalle. Minä olin vuoden, mies puoli vuotta, koska hänen palkkansa on noin kolminkertaonen eikä pystynyt pitämään enempää. Sen jälkeen teimme vielä 50% työaikaa molemmat vuorotellen niin että lapsi oli kotona. 2v lapsi meni päiväkotiin.
Mitä väliä, anna ihmetellä. Olen myös akateeminen, mutta molempien lasten kanssa kotona 2,5 vuotiaaksi. Oli mahdolista meille, ja arvojemme mukaista. Minullekin vinoiltiin suoraan tai kautta rantain, ei vaan pskaakaan kiinnostanut. Elän omaa elämääni, en muiden tai muita matkivien simpanssien. Töitä ehtii kyllä tehdä, eikä työ ole kaikki kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikanaan lasten kanssa kotona 6 vuotta ja täytyy sanoa että monia asioita olen elämässä katunut, mutta sitä en koskaan. Yhdessäoloa ei mikään raha korvaa.
Vastaus kysymykseesi:
Koska valtaosa ihmisistä on sen verran tunnevammaisia ja huonon kiintymyssuhteen omaavia, että he eivät kertakaikkiaan ymmärrä, että joku viihtyy omien lasten kanssa.
He eivät todellakaan ymmärrä sitä miksi isompi lapsi SAA olla kotona oman perheen kanssa silloin kun äiti on vauvan kanssa kotona, vaan ovat vahvasti sitä mieltä, että se isompi/isommat lapsi on häiriötekijä, joka on parempi saada pois jaloista.
Muistan ikuisesti kun naapurin lapsi n. 6v kysyi multa rappukäytävässä, että SAAKO mun lapset todella olla kotona mun ja vauvan kanssa. Kun he ei veljensä kanssa todellakaan saa, kun äiti on sanonut että he on niin villejä ja hän ei jaksa noita kahta ja vauvaa samalla. Tietysti Instassa on kovin toisenlainen perhekuva ulospäin, ja lapset NIIIN rakastaa mennä päiväkotiiin ja blaa blaa.
Ja kyllä mun lapset on myös ajallaan menneet päiväkotiin. Mutta aina ovat mieluummin olleet kotona jos se on ollut mahdollista. Ja se kotona olo on mahdollistettu aina niin hyvin kuin se kulloinkin on onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kokemuksella taas kaikenlainen keskustelu tulkitaan ihmettelyksi tai jopa kyseenalaistamiseksi. Todennäköisesti aniharva on kasvokkain oikeasti sanonut ihmettelevänsä aloittajan päätöstä tai suhtautuvansa siihen jotenkin negatiivisesti. Se, että kysyy miksi siihen on päädytty tai kertoo, ettei itse kykenisi, ei ole mitään taivastelua tai tuomitsemista.
Hienoa! Noin sen pitääkin olla!
Osa varmaan kokee kateellisuutta, kun ei ole ollut mahdollisuutta samaan. Tosin yhteiskuntakin painostaa varsinkin niitä äiteja takaisin työelämään heti kuin mahdollista.
Meillä on nyt 1v 9kk hoidossa 2pvää viikossa 6h ja kohta vaihtuu 4x vkoon aamupäivähoitoon. Vien lapsen 8-11.30 siis hoitoon ja kotiin päikeille. Urakoin projektityöni aamupvän aikaan, kiirettä pitää mutte haluan pitää hoitopäivät minimissä.
Ja hirveä taistelu päikin kanssa kun pidetään niin vähän hoidossa, ei ryhmäydy kuulemma jne. Aina pitää selitellä miksi haenkin päikeille kotiin! Hyvin on ryhmässä pärjännyt ja sosiaalinen lapsi, en pitäs hoidossa yhtään jos ei ois pakko!
Mut en edes voisi laittaa alle 2v kokopäivähoitoon, mulla on nytkin ikävä lasta aamupäivisin. Mut tiedän, et aamut on päikyssä kivoja. Ja että lapsi viihtyy. Mut aina se kaulaan kapsahtaa hakiessa ja aamulla ei haluis jäädä. Joten ilman muuta kotihoidossa alle 2v jos vaan voi!
En ymmärrä yhtään näitä ettei muka jaksa olla lapsen kanssa kotona. Ihania on pitkät aamut, ulkoilut ja leikit! Halitaan paljon ja oikeasti aika menee nopeasti. Hermotki säästyy kun hoitopäivän jälkeen lasta ei kiukuta!
Pyytäisin myös ihmisiä joskus miettimään ennen syyllistämistä, että läheskään kaikilla paikkakunnilla ei todellakaan ole avoimia kerhoja edes joka viikko. Äitien yksinäisyys on myös todellinen ongelma, ja varsinkin jos olet paljon vanhempi/nuorempi/muualta muutanut niin tosi vaikeaa on saada äitikavereita ja muuta sosiaalista elämää. Joskus ne kaikki ihmiskontaktit voi olla siellä töissä.
Nykyvanhemmat eivät vaan jaksa kasvattaa niitä pieniä lapsia. Lapset tuodaan hoitoon, vaikka oltais itse vapaalla tai lomalla. Koska on niin raskasta olla sen 2v:n kanssa. Ei osata olla jämäkkä ja annetaan lapsen pyörittää koko perheen arkea. Yllättäen ei sitten jakseta olla siinä kun 2v hirviö määrää ja huutaa ja kiukuttelee ja on turhautunut, kun vanhempi täys lapanen haluatko pipon päähän vai jalkaan? Haluatko kävellä etu- vai takaperin? Haluatko että äiti hyppii yhdellä jalalla? Voi hyvä luoja, meinaa pää revetä välillä kun kuuntelee näiden nykyvnahempien keskustelua lastensa kanssa.
En ymmärrä yhtään näitä ettei muka jaksa olla lapsen kanssa kotona.
Itse taas ymmärrän oikein erinomaisesti heitä, jotka jaksavat olla ja aivan yhtä hyvin heitä, jotka eivät jaksa olla. Sitä taas on aina ollut vaikeampi ymmärtää, ettei joku ymmärrä ihmisten ja tilanteiden erilaisuutta.
Alue: Aihe vapaa
Varmaankin siksi, että itsekkäät kotimammat ja avioheitukat heikennätte kaikkien naisten asemaa? :D Mikä tässä on niin vaikeaa uskoa? Miehet pitävät naisen työtä kotona turhana makoiluna, eli ruokit näitä stereotypioita ja todistat että vain akka makaa kotona. Luuletko että miehet katsoisi toisten miesten nimenvaihtoja ja kotimakoiluja hiljaa sivusta, etenkin jos ne heikentäisivät sivullisten miesten asemaa? Olisit kiitollinen ettei sinua revitä väkivalloin pois kotoa, olen ollut lukuisia kertoja tilanteessa jossa mies uhkaa väkivallalla / käyttää väkivaltaa toista miestä kohtaan jos tällä on pinkki paita, tai jos hän puhuu "homomaisesti". Te aviokanat sen sijaan kitisette kritiikistä, jonka olette ansainneet.
Sinun takiasi minua ei haluta palkata. Sinun takiasi minut oletetaan nimenvaihtajaksi ja minun nimeni markkina-arvo on alhainen.