Löytöeläin talolta ei haluta antaa kissaa? Omaa ja tuttujen kokemaa

Noihin kuviinkin kuuluu yksityisyys etpä saakaan salakatsella kenenkään koteja ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin hesylle viestiä että haluaisin adoptoida heiltä kissan. Kerroin että perheeseen kuuluu yksi työssäkäyvä aikuinen, yksi lukiolainen ja yksi seuraa kaipaava kissa. Kerroin myös että pidetään lomaa kun kissa tulee taloon ja on varaa syöttää kunnon ruokaa ja käyttää lääkärissä. Parveke lasitettu ym. Sain vastauksen että yhden aikuisen ihmisen on oltava kotona (työtön tai etätyö ilmeisesti) että voivat edes ottaa meidät jonoon. No ostettiin sit torista kissanpentu ku ei me hesylle kellahti

En käsitä, miksi valehtelet täällä päin naamaa kaikille. Tuollaista ei todellakaan ole eikä missään muuallakaan. Ei myöskään fantasioimiasi facebook kyttäyksiä.

Taidat olla Teemu Mäki, joka täällä raivoat, kun et saanut enempää kirveellä tapettavia.

Nyt en ihan ymmärrä. En ole sanonut Facebookista mitään enkä omista kirvestä

Oletan, että facebook-kommentti oli kohdistettu minuun, joka kerroin, että kissan saanti paikallisesta esystä tyssäsi siihen, ettei meillä ole kenelläkään facebook-tiliä (teinien mielestä sellainen tili on nolo, itse taas työsyistä pysyttelen tiukasti erossa kaikista tunnistusta vaativista sosiaalisen median kanavista, vaikka en sentään ole parkkipatella töissä). Myös instagram-tili olisi kelvannut, mutta edelleenkään sellaistakaan meillä ei ole.

Teineillä ei instagramia? Se kuulostaa jo uskomattomammalta kuin somekyttäyspyyntö.

Monilla on yksityinen IG. Miksi ihmeessä sitä pitäisi jakaa tuntemattomien kanssa. Kissan kuvia voi sovitusti lähettää ko. eläinsuojelujärjestön sähköpostiin, jos niitä halutaan.

Tee kissalle oma tili. Kuka niitä sähköposteja ehtii selata päiväkausia että kuka minkäkin kuvan lähetti ja milloin.

Miksi kissanomistajan tarvisi olla aktiivinen somessa? Kissaa ajatellen siittä ei ainakaan ole mitään hyötyä.

Jos kissan luovuttaja haluaa varmistua hoidokkinsa hoidosta ja sitä pyytää, voisit rehellisyytesi ja sitoumuksesi todistaa ja tehdä sen sometilin. Jos siis oikeasti haluat sen kissan. Kyllä siitä huono mielikuva jää jos jo varaamassa ollaan jotain tiettyä kissaa ja kun pyydetään sometiliä, kissa hylätään (jälleen kerran). Entä jos jotain suurempaa vaaditaan vaikka kalliita ruokavalioita tai lääkehoitoja, hylätäänkö taas?

Et ole sovelias tällaisen kissan hoitajaksi.

Voi tietysti tehdä sometilin ja vaikka poistaa sen sitten. Ei kissan myyjällä ole mitään syytä velvoittaa ostajaa sometiliin. Kuulumisia voi hoitaa muullakin tavalla ja olisi kohtuullista myyjän ymmärtää se.

No eihän nyt kenelläkään ole aikaa tai varaa soitella jokaiselle adoptoineelle kissanomistajalle. Joskus voisi ajatella asioita toisen ihmisen kannalta. Selkein on se sometili joista voi tehdä vaikka oman ryhmänsä ja sieltä kertavilkaisulla katsoa useamman kissan kuulumisia. Luulisi että olisi kiva yhteisö myös seurata muiden kissojen elämää.

Ihan samoja kokemuksia mm. Hämeenlinnan Kattilasta. Kissoja saisi käydä katsomassa ja antaa rahaa, mutta että tavallinen kissoja aiemminkin omistanut perhe voisi ostaa kissan, ei käy. Ymmärrän täysin, että pitää haastatella ja täyttää kriteerit, mutta minusta meno on käynyt ihan hulluksi. En tiedä miksi niitä kissoja siellä hillotaan, niitäkin, joilla olisi edellytyksiä muuttaa. Paljonhan siellä on populaatiokissoja ja ymmärrän, ettei niitä voi tuosta vain laittaa eteenpäin. Aiemman kissani löysin toisesta löytöeläinkodista, jossa kissoista kyettiin luopumaankin ja saimme tosi ihanan kissan vuosiksi. Nyt viime syksynä löysin onneksi sattumalta Torista kodinvaihtajakissan, josta haluttiin luopua, koska ei sopeutunut perheen muihin kissoihin. Ihastuttava kissa sekin :) Mutta melkeinpä nykyisin saa helpommin ostettua kissanpennun, vaikka luulisi löytökissoja riittävän ja periaatteessa haluaisin aina ennemmin ostaa sellaisen. Torissa epäilyttää myös pentutehtailu, koska aivan pentujenkin hinnat ovat yli viittä sataa, vaikka tonninkin. Se on vuodessa monen tonnin veroton tulo, kun kissa pyöräyttää pari poikuetta. Tätäkään en oikein haluaisi tukea.

Me taas saatiin adoptoitua kissa vähäisellä kissakokemuksella, ensimmäinen oma kissa ja aiempi kokemus kissoista oli kavereiden / sukulaisten kissavahtina olemisesta. Olin kyllä tutustunut huolella eläinsuojeluyhdistyksen adoptioprosessiin eikä kissan hankkiminen ollut mikään hetken mielijohde. Lähestyin eläinsuojeluyhdistystä sähköpostilla jossa kerroin meistä ja millaiseen kotiin kissa pääsisi sen pohjalta mitä yhdistyksen nettisivuilla oli prosessista ja kissan adoptoinnista kerrottu.

Ymmärrän sen että kissaa ei haluta antaa ihan millaiseen kotiin vaan ja halutaan että kissa pääsee parhaaseen kotiin just sille kissalle mutta myös muutaman kaverien juttuja kuunnelleena sitä miettii että joillekin eläinsuojeluyhdistysten edustajille ei mikään tunnu kelpaavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta Huomenta Suomeen molemmilta puolilta kokemuksia ihmisiä ja kunnon keskustelu käytiin: missä menee raja jos myy kissan talosta tai yksityiseltä? Mitä saa kysellä ja miten saa tunkea kaupan jälkeen? Toisaalta mikä on hyvä kissanluovuttaja ja YHTENÄISTÄKÄÄ nyt hyvänen aika tämä käytäntöä. Ei KUKAAN uskalla mennä löytötaloihinne jos ensin tyyppi googletellaan (siellähän voi olla vaikka mitä rikollisten tekstiä sinusta) ja jos seuraa vuoden putki vieraita naamoja pällistelemässä kodissasi. Kukaan ei halua moiseen verkostoon silmätikuksi.

TV ohjelma tästä. Kuitenkin jatkuvasti esitetään kuvia taloissa kissaparoista jotka odottavat kotia. Tilanne on kestämätön.

No eihän niitä hylättyjä kissoja olisi jos joku taho alun alkaen olisi vaatinut seurantaa ja tarkistanut talouden mihin kissa ostetaan tai otetaan. Nythän nämä kissatalot sitä tekevät että tämä loppuisi. Tästä nyt metelöidään kun ei enää voidakaan ottaa ja kohdella miten huvittaa. Yrittävät katkaista kierteen ja saavat paskaa niskaansa joka puolelta. Uskokaa nyt, te jotka ette kissaa ole saaneet, siihen on ollut syy. Syy on kissan etu, terveys ja hyvinvointi. Et ole sovelias.

Lasten hoitoa, kasvua ja kehitystä seurataan neuvolassa, hoitopaikoissa ja koulussa, ihan samasta syystä. Ettei kaltoin kohdella ja hoidetaan sairaudet. Samalla tavalla ne lemmikit on ihmisten hoidon ja huolenpidon armoilla, kuten tuotantoeläimetkin. Jos et suostu tähän, mieti mitä/miksi sinulla on salattavaa. Eläimen hengelläkin pitää olla arvo. Nämähän on jo kerran hylättyjä kissoja.

Ymmärrän pointtis, mutta pidän sitä tiukasti yhdeltä kantilta asiaa tarkastelevana. Ite en ole yrittänyt hankkia kissaa eläinsuojeluyhdistykseltä, joten ei ole henkilökohtaista tunnelatausta asian suhteen.

Tätä keskustelua ja paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen sivuja seuranneena, herää kuitenkin kysymys, että onkohan kissoista huolehtimisen ja arvostuksen kanssa heilahdettu entisen arvostamattomuuden suhteen vastakkaiseen ääripäähän. Ihminen on tähän helposti taipuvainen; jos jokin asia on todettu huonoksi, ihminen alkuun korjaa asian tekemällä lähes päin vastoin. Tämä auttaa luomaan kaivattua muutosta, mutta itsessään ei ole vielä riittävän hyvä ja tasapainoinen ratkaisu. Keskitie löytyy, kun kumpikin ääripää on epäkelvoksi todettu. Vrt vaikka lasten voimakas kurittaminen ja siittä myöhempien sukupolvien harjoittama "vapaakasvatus".

Se, että kissat on ollu arvottomia ja niitä on kohdeltu miten sattuu, niin nyt tää eläinsuojelujärjestöjen toiminta vaikuttaa yleistäen jokseenkin siihen verrattuna päinvastaiselta ääripäältä. Hieno ajatus, että ne kodit syynätään tarkasti mihin jo kertaalleen hylätty kissa luovutetaan. Se vain, että tämän erottelun tekee ihminen, joten voi myös käydä sen oman tulkinnan ylikorostuminen. Kun siis ihminenhän tekee tulkinnan oman linssinsä läpi, mikä harvemmin on neutraali ja asiaa millään tapaa värittämätön. Myös materialistisiin asioihin liiaksi nojaamisella on mahdollista rajata kunnon koteja pois, vaikka toki tämänkin suhteen on jotku standardit oltava.

Vaikuttaa siis epäkelpojen kotivaihtoehtojen minimoimiselta senkin uhalla, että myös kelpoja kotivaihtoehtoja tulee siinä sivussa karsittua kuka tietää millä mitalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin hesylle viestiä että haluaisin adoptoida heiltä kissan. Kerroin että perheeseen kuuluu yksi työssäkäyvä aikuinen, yksi lukiolainen ja yksi seuraa kaipaava kissa. Kerroin myös että pidetään lomaa kun kissa tulee taloon ja on varaa syöttää kunnon ruokaa ja käyttää lääkärissä. Parveke lasitettu ym. Sain vastauksen että yhden aikuisen ihmisen on oltava kotona (työtön tai etätyö ilmeisesti) että voivat edes ottaa meidät jonoon. No ostettiin sit torista kissanpentu ku ei me hesylle kellahti

En käsitä, miksi valehtelet täällä päin naamaa kaikille. Tuollaista ei todellakaan ole eikä missään muuallakaan. Ei myöskään fantasioimiasi facebook kyttäyksiä.

Taidat olla Teemu Mäki, joka täällä raivoat, kun et saanut enempää kirveellä tapettavia.

Nyt en ihan ymmärrä. En ole sanonut Facebookista mitään enkä omista kirvestä

Oletan, että facebook-kommentti oli kohdistettu minuun, joka kerroin, että kissan saanti paikallisesta esystä tyssäsi siihen, ettei meillä ole kenelläkään facebook-tiliä (teinien mielestä sellainen tili on nolo, itse taas työsyistä pysyttelen tiukasti erossa kaikista tunnistusta vaativista sosiaalisen median kanavista, vaikka en sentään ole parkkipatella töissä). Myös instagram-tili olisi kelvannut, mutta edelleenkään sellaistakaan meillä ei ole.

Teineillä ei instagramia? Se kuulostaa jo uskomattomammalta kuin somekyttäyspyyntö.

Monilla on yksityinen IG. Miksi ihmeessä sitä pitäisi jakaa tuntemattomien kanssa. Kissan kuvia voi sovitusti lähettää ko. eläinsuojelujärjestön sähköpostiin, jos niitä halutaan.

Tee kissalle oma tili. Kuka niitä sähköposteja ehtii selata päiväkausia että kuka minkäkin kuvan lähetti ja milloin.

Miksi kissanomistajan tarvisi olla aktiivinen somessa? Kissaa ajatellen siittä ei ainakaan ole mitään hyötyä.

Jos kissan luovuttaja haluaa varmistua hoidokkinsa hoidosta ja sitä pyytää, voisit rehellisyytesi ja sitoumuksesi todistaa ja tehdä sen sometilin. Jos siis oikeasti haluat sen kissan. Kyllä siitä huono mielikuva jää jos jo varaamassa ollaan jotain tiettyä kissaa ja kun pyydetään sometiliä, kissa hylätään (jälleen kerran). Entä jos jotain suurempaa vaaditaan vaikka kalliita ruokavalioita tai lääkehoitoja, hylätäänkö taas?

Et ole sovelias tällaisen kissan hoitajaksi.

Eletään sitten aivan eri maailmoissa, jos sometilin vaatimista voi pitää jotenkin kohtuullisena. Eihän kaikki edes omista älylaitetta, saati sitten halua hyväksyä niitä käyttöehtoja. Jos siittä jää huono mielikuva, niin se lienee molemminpuolista.

No sitten se kissa pitää hankkia jostain muualta jos some pelottaa. Nämä adoptoitavat on jo ainakin kerran hylätty. Ei kukaan tervepäinen luovuta uudelleen hylättäväksi tai sellaiselle joka ei ole valmis todistamaan sitoutumista.

Sometili ei ole merkki sitoutumisesta. Monet tervepäiset pysyttelevät mieluusti kaukana sometileistä.

No kyllä se on, kuvista näkee kissan yleiskunnon aika hyvin ja kodin siisteyden. Ainakin jotain todistetta siitä että hoidetaan asiallisesti. Mikäänhän ei ole aukoton todiste. Mutta onhan se rehellisyyden todiste kun tuohon 5 minuutin aktiviteettiin kuukaudessa suostuu. Tuskin kukaan sitä vaatii 20v ajan mutta esimerkiksi vuosi tai pari olisi ihan asiallinen sitoutuminen. Mutta ehkä sitä kissaa ei sitten kannata ottaa jos tuokin on liikaa. Mahtaako sitä aikaa ja viitsimistä riittää sitten muutenkaan kissan hoitoon.

Joo, koska somessa tunnetusti annetaan realistinen kuva itsestä ja omasta elämästä.

On outoa hyppyyttämistä edellyttää sometilin perustamista sen takia, että voi luovuttaa kissan.

Onko mahdollista, että kissoille olisi ottajia sen verran, että oikeasti toimintaa voisi pienentää jos kissoja luovutettaisiin eteenpäin?

Tuntuu, että joku oma lehmä/kissa on ojassa tässä. Hyötyvät siitä että siellä asuu esim 40 kissaa sen sijaan että vaikka puoley tuosta?

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tiedä että nykykissat käyttävät tietokoneita tabletteja ja tulostimiakin ja myyvät ja ostavat itse kamaa siellä :D. Minulla kerran jäi kauan sitten kirjoituskone lattialle ja aamulla siinä puhtaassa paperissakin oli koodi zkjrtsysj---

Jotenkin noin, ikinä ei selvinnyt sekään.

Todennäköisesti yritti tilata kissanminttua tai päivittää salaista sometiliä 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta Huomenta Suomeen molemmilta puolilta kokemuksia ihmisiä ja kunnon keskustelu käytiin: missä menee raja jos myy kissan talosta tai yksityiseltä? Mitä saa kysellä ja miten saa tunkea kaupan jälkeen? Toisaalta mikä on hyvä kissanluovuttaja ja YHTENÄISTÄKÄÄ nyt hyvänen aika tämä käytäntöä. Ei KUKAAN uskalla mennä löytötaloihinne jos ensin tyyppi googletellaan (siellähän voi olla vaikka mitä rikollisten tekstiä sinusta) ja jos seuraa vuoden putki vieraita naamoja pällistelemässä kodissasi. Kukaan ei halua moiseen verkostoon silmätikuksi.

TV ohjelma tästä. Kuitenkin jatkuvasti esitetään kuvia taloissa kissaparoista jotka odottavat kotia. Tilanne on kestämätön.

No eihän niitä hylättyjä kissoja olisi jos joku taho alun alkaen olisi vaatinut seurantaa ja tarkistanut talouden mihin kissa ostetaan tai otetaan. Nythän nämä kissatalot sitä tekevät että tämä loppuisi. Tästä nyt metelöidään kun ei enää voidakaan ottaa ja kohdella miten huvittaa. Yrittävät katkaista kierteen ja saavat paskaa niskaansa joka puolelta. Uskokaa nyt, te jotka ette kissaa ole saaneet, siihen on ollut syy. Syy on kissan etu, terveys ja hyvinvointi. Et ole sovelias.

Lasten hoitoa, kasvua ja kehitystä seurataan neuvolassa, hoitopaikoissa ja koulussa, ihan samasta syystä. Ettei kaltoin kohdella ja hoidetaan sairaudet. Samalla tavalla ne lemmikit on ihmisten hoidon ja huolenpidon armoilla, kuten tuotantoeläimetkin. Jos et suostu tähän, mieti mitä/miksi sinulla on salattavaa. Eläimen hengelläkin pitää olla arvo. Nämähän on jo kerran hylättyjä kissoja.

Ymmärrän pointtis, mutta pidän sitä tiukasti yhdeltä kantilta asiaa tarkastelevana. Ite en ole yrittänyt hankkia kissaa eläinsuojeluyhdistykseltä, joten ei ole henkilökohtaista tunnelatausta asian suhteen.

Tätä keskustelua ja paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen sivuja seuranneena, herää kuitenkin kysymys, että onkohan kissoista huolehtimisen ja arvostuksen kanssa heilahdettu entisen arvostamattomuuden suhteen vastakkaiseen ääripäähän. Ihminen on tähän helposti taipuvainen; jos jokin asia on todettu huonoksi, ihminen alkuun korjaa asian tekemällä lähes päin vastoin. Tämä auttaa luomaan kaivattua muutosta, mutta itsessään ei ole vielä riittävän hyvä ja tasapainoinen ratkaisu. Keskitie löytyy, kun kumpikin ääripää on epäkelvoksi todettu. Vrt vaikka lasten voimakas kurittaminen ja siittä myöhempien sukupolvien harjoittama "vapaakasvatus".

Se, että kissat on ollu arvottomia ja niitä on kohdeltu miten sattuu, niin nyt tää eläinsuojelujärjestöjen toiminta vaikuttaa yleistäen jokseenkin siihen verrattuna päinvastaiselta ääripäältä. Hieno ajatus, että ne kodit syynätään tarkasti mihin jo kertaalleen hylätty kissa luovutetaan. Se vain, että tämän erottelun tekee ihminen, joten voi myös käydä sen oman tulkinnan ylikorostuminen. Kun siis ihminenhän tekee tulkinnan oman linssinsä läpi, mikä harvemmin on neutraali ja asiaa millään tapaa värittämätön. Myös materialistisiin asioihin liiaksi nojaamisella on mahdollista rajata kunnon koteja pois, vaikka toki tämänkin suhteen on jotku standardit oltava.

Vaikuttaa siis epäkelpojen kotivaihtoehtojen minimoimiselta senkin uhalla, että myös kelpoja kotivaihtoehtoja tulee siinä sivussa karsittua kuka tietää millä mitalla.

Teki niin tai näin, aina joku taho kärsii. Tietysti ihmiset on yksilöitä ja heikkoja arvioimaan ensivaikutelman perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin hesylle viestiä että haluaisin adoptoida heiltä kissan. Kerroin että perheeseen kuuluu yksi työssäkäyvä aikuinen, yksi lukiolainen ja yksi seuraa kaipaava kissa. Kerroin myös että pidetään lomaa kun kissa tulee taloon ja on varaa syöttää kunnon ruokaa ja käyttää lääkärissä. Parveke lasitettu ym. Sain vastauksen että yhden aikuisen ihmisen on oltava kotona (työtön tai etätyö ilmeisesti) että voivat edes ottaa meidät jonoon. No ostettiin sit torista kissanpentu ku ei me hesylle kellahti

En käsitä, miksi valehtelet täällä päin naamaa kaikille. Tuollaista ei todellakaan ole eikä missään muuallakaan. Ei myöskään fantasioimiasi facebook kyttäyksiä.

Taidat olla Teemu Mäki, joka täällä raivoat, kun et saanut enempää kirveellä tapettavia.

Nyt en ihan ymmärrä. En ole sanonut Facebookista mitään enkä omista kirvestä

Oletan, että facebook-kommentti oli kohdistettu minuun, joka kerroin, että kissan saanti paikallisesta esystä tyssäsi siihen, ettei meillä ole kenelläkään facebook-tiliä (teinien mielestä sellainen tili on nolo, itse taas työsyistä pysyttelen tiukasti erossa kaikista tunnistusta vaativista sosiaalisen median kanavista, vaikka en sentään ole parkkipatella töissä). Myös instagram-tili olisi kelvannut, mutta edelleenkään sellaistakaan meillä ei ole.

Teineillä ei instagramia? Se kuulostaa jo uskomattomammalta kuin somekyttäyspyyntö.

Monilla on yksityinen IG. Miksi ihmeessä sitä pitäisi jakaa tuntemattomien kanssa. Kissan kuvia voi sovitusti lähettää ko. eläinsuojelujärjestön sähköpostiin, jos niitä halutaan.

Tee kissalle oma tili. Kuka niitä sähköposteja ehtii selata päiväkausia että kuka minkäkin kuvan lähetti ja milloin.

Miksi kissanomistajan tarvisi olla aktiivinen somessa? Kissaa ajatellen siittä ei ainakaan ole mitään hyötyä.

Jos kissan luovuttaja haluaa varmistua hoidokkinsa hoidosta ja sitä pyytää, voisit rehellisyytesi ja sitoumuksesi todistaa ja tehdä sen sometilin. Jos siis oikeasti haluat sen kissan. Kyllä siitä huono mielikuva jää jos jo varaamassa ollaan jotain tiettyä kissaa ja kun pyydetään sometiliä, kissa hylätään (jälleen kerran). Entä jos jotain suurempaa vaaditaan vaikka kalliita ruokavalioita tai lääkehoitoja, hylätäänkö taas?

Et ole sovelias tällaisen kissan hoitajaksi.

Eletään sitten aivan eri maailmoissa, jos sometilin vaatimista voi pitää jotenkin kohtuullisena. Eihän kaikki edes omista älylaitetta, saati sitten halua hyväksyä niitä käyttöehtoja. Jos siittä jää huono mielikuva, niin se lienee molemminpuolista.

No sitten se kissa pitää hankkia jostain muualta jos some pelottaa. Nämä adoptoitavat on jo ainakin kerran hylätty. Ei kukaan tervepäinen luovuta uudelleen hylättäväksi tai sellaiselle joka ei ole valmis todistamaan sitoutumista.

Sometili ei ole merkki sitoutumisesta. Monet tervepäiset pysyttelevät mieluusti kaukana sometileistä.

No kyllä se on, kuvista näkee kissan yleiskunnon aika hyvin ja kodin siisteyden. Ainakin jotain todistetta siitä että hoidetaan asiallisesti. Mikäänhän ei ole aukoton todiste. Mutta onhan se rehellisyyden todiste kun tuohon 5 minuutin aktiviteettiin kuukaudessa suostuu. Tuskin kukaan sitä vaatii 20v ajan mutta esimerkiksi vuosi tai pari olisi ihan asiallinen sitoutuminen. Mutta ehkä sitä kissaa ei sitten kannata ottaa jos tuokin on liikaa. Mahtaako sitä aikaa ja viitsimistä riittää sitten muutenkaan kissan hoitoon.

Vain ihminen, joka on lukematta hyväksynyt instagramin käyttöehdot, voi pitää kissan saamiseksi igtilin luomista pienenä ja asiallisena sitoutumisena.

Hyvä että seula on tiukka, voisi olla tiukempikin. Tuttavien "mielenterveys/avohoito/tuettu arki/syrjäytynyt" - nuori haki kissansa löytöeläin hoitolasta. Mites kävi? Kissa ehti olla "uudessa" kodissa alle puoli vuotta, kun se tyrkättiin taas eteenpäin. "En mä jaksanu sitä enää" , kuului kommentti. Miksi eläin luovutettiin Löytöeläin hoitolasta ihmiselle, jolla on oma arki ihan hakusessa - ja se näkyy habituksesta ulospäin yhdellä silmäyksellä?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tiedä että nykykissat käyttävät tietokoneita tabletteja ja tulostimiakin ja myyvät ja ostavat itse kamaa siellä :D. Minulla kerran jäi kauan sitten kirjoituskone lattialle ja aamulla siinä puhtaassa paperissakin oli koodi zkjrtsysj---

Jotenkin noin, ikinä ei selvinnyt sekään.

Todennäköisesti yritti tilata kissanminttua tai päivittää salaista sometiliä 😄

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Juu olihan se aika päänvaiva miettiä , tuo on hyvä ehdotus. Pelottaa koska tilaa jonkin lentokoneen tai koneellisen tuota kamaa  milläpä sen sitten maksaa? Kissaja tietokone ei aina ole huoleton yhdistelmä, ei. :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä välillä tuntuu, että kissaihmiset ovat - anteeksi vain - tärähtäneitä. Epäluottamus kissoja haluaviin on suuri. Lapsen hankkija saa synnyttää vaikka minkä lauman, mutta kissaa ei saa löytöeläinkodista helposti, jos ollenkaan kaikesta päätellen.

500 euron hintapyyntö maatiaiskissasta on jo rikollista toimintaa, että kehdataan! Kissanottajan on syytä varautua kaikenlaisiin kuluihin, nyt on tulossa kissarekisterikin - rahastusta sekin.

Löytöeläintalot ei pyydä 500 euroa vaan ne Torin pentutehtailijat, jotka ovat vuosikymmenestä toiseen virolaisia.

En tajua, miksi Tori.fi ei saa niitä kuriin, kun kuitenkin mainostaa niin eläineettistä linjaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheellä ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia saada löytöeläintalosta kissaa, ja tarkastuskäynneillä olemme aina saaneet vain ylistystä. Samoin eläinlääkäreiltä, kissan hoitamiselle omistautumisestamme ja vastuullisuudestamme.

Voin toki helposti arvata, mistä tiukkuus muiden kohdalla voisi johtua. Varmaankin ihan siitä, että löytöeläintaloilla on yleensä yleisesti ottaen todella huonoja kokemuksia niistä ihmisistä, jotka kissoja, koiria, marsuja ja kaneja sekä etenkin liskoja ja lintuja sieltä kärttää. Näitä kokemuksia ei kuitenkaan Suomessa voi mitenkään julkaista, koska henkilösuoja, kunnianloukkas ja pläp pläp plää. Eli laki ei ole eläimen puolella vaan eläinrääkkääjän puolella. Rääkkäys salataan maassamme. Suuri yleisö ei tajuakaan, miten yleisiä kaiken maailman teemumäet ovat. Tai miten paljon adoptoituja eläimiä palautuu. Usein rääkättyinä ruumiina.

Meidän maassamme on myös aivan liian nuori (vasta joskus kasarilla-ysärillä kohentunut mutta ei vieläkään hyvä), kehittymätön eläinsuojelulainsäädäntö, joka suojelee ei eläintä vaan sitä ongelmaperhettä, joka ottaa kissoja lapsille leluiksi, sitä yksinäistä sinkkua, joka ottaa kissoja vauvakuumeeseen mutta lyö niiden hoidon laimin heti kun löytää puolison tai hedelmöittyy hoidoista, sekä sitä pariskuntaa, joka ottaa kissoja, jotta olisi edes jokin yhteinen harrastus. Tähän päälle kaikki somekuvien takia halutut kissat, toimintakyvyttömän vanhuksen seuraksi halutut kissat, autistiselle lapselle muka empatian opettamiseksi halutut kissat... Kissaa pidetään Suomessa turhan paljon esineenä. Välineenä. Kertakäyttöeläimenä, jolla voi paikata minkä tahansa elämänsä aukon.

Tällä hetkellä meillä on mm. 10-vuotias kodinvaihtajakissa, joka tuli meille löytöeläintalon kautta. Kissaa oli edeltävä adoptoija mm. lyönyt. Siis adoptoija, ihminen, joka oli ihan hakemuksella hakenut tätä kissaa itselleen "loppuelämän hoivaan". Että semmoista.

Tiedätkö, mihin meidän löytäeläintalon kissan saanti tyssäsi?

Meillä kellään ei ole facebook-tiliä.

"Te ootte tosi ihanteellinen koti kissoille (oltaisiin siis otettu kissapari), kun teillä on tuota sijoituskotitoimintaakin ollut aikaisemmin (ollaan siis otettu näitä suoraan poliisilta tulleita kissoja sijoitukseen, kunnes ovat kuntoutuneet esimerkiksi kissalaan sijoitettavaksi tai löytäneet kodin). Mut me ei voida antaa teille kissoja, kun teillä ei oo tota facebookkia eikä muuta somea, ettei me voida seurata teidän elämää." Olin siis kertonut, että voimme lähettää kuvia ja kuulumisia, meille voi sovittuina aikoina tulla käymään jne, mutta ei sekään riittänyt. Olisi vielä pitänyt päästä seuraamaan perhe-elämää livenä facebookista/instastakin.

Löysimme sitten lopulta kissan toiselta puolen Suomea, ihan perinteisen "kuistin alle" syntyneestä puolivillistä pentueesta. Se on nykyään kainaloinen, joka kutsuttaessa tulee juttelemaan ja pussailemaan ja eläinlääkärien mielestä tasapainoisen oloinen reipas ja terve kissa.

Sen Facebook tilin perustaa kissoille muutamassa minuutissa eikä sinne tarvitse omaa perhe-elämäänsä päivittää sen kummemmin. Kuva kerran kuukaudessa rauhoittaa luovuttajien mieltä. Mutta onhan se helpompi hakea kissa toiselta puolelta maata ja jättää jälleen yhdestä kissanomistajsta huono mielikuva ja epäilys kissalaa pitäville. Seuraava kissan adoptoija saa taas astetta tiukemmat kysymykset ja vaatimukset, koska edellinen hylkäsi kovasti haluamansa ihanan kissan Facebook kysymyksen vuoksi.

Facebook ei ole pannassa pelkästään somen vuoksi, vaan siksi, että se vakoilee käyttäjää, vaikka ei olisi kirjautuneenakaan. Ehdotin, että olisimme laittaneet sähköpostia/soitelleet säännöllisesti, mutta se ei käynyt, nimenomaan olisi pitänyt olla some-tili. Ja siis kissojen sijais/hätäsijoituskotitoimintaan olemme kelvanneet, kissanomistajiksi emme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan asuttu maaseudulla omakotitalossa. Ensin yksi pieni rääpäle naapuritalosta itki ikkunan takana ja pyysi sisään. Päästettiin, eikä ole sen jälkeen vanhaa kotiinsa paljon katellut.

Sana kiro ja kotiimme ilmestyi toinen, vähän kookkampi yksilö. Pidimme senkin. Näin minusta tuli kahden kissan palvelija. Kuudetta vuotta.

Ymmärrän miten helposti tuo tapahtuu.  Itse kannoin aina naapurin kissan heille, kun töistä palasivat, se kun olisi mieluummin ollut mun luona. Olivat kiitollisia "päivähoidosta". Se ei kuitenkaan ollut minun kissani. Itselläni oli pari vuotta vanhempi kissa.  Nämä käyttäytyivät toisiaan kohtaan viileän kohteliaasti, omani vartoi ruokakuppiaan kyllä. Oli niitä hauska seurata.

Ihana toi "viileän kohteliaasti" 😂😹 Sen ne pikkuiset kyllä osaa. Niinkuin tänään, kun annoin ihan uutuutta makrilli-herkkutikkua enkä sen lempparia eli kaikkein halvinta Rainbow kissan namia, niin nimenomaan sain viileän kohteliasta kåytöstä 🍬🐈

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ikävä niitä aikoja kun ilmaiseksi annettavia kissanpentuja oli joka joka puolella.

Nykyään pentutehtalijat myyvät Torissa sairaita pentuja viidelläsadalla.

Hinnat ovat naurettavia, moni hyvä ihminen ei kykene ostamaan kissaa. Joku 200 olisi ok.

Jos ei kykene maksamaan 500€ kissasta, miten pystyy maksamaan tuhansia euroja lääkärikuluja? Ihan järkevää kova hinnoittelu, karsii ne ihmiset jotka eivät kissojaan hoidata kun ei ole varaa.

Kissalle voi ostaa vakuutuksen, jolloin eläinlääkärikulut ei ole tuhansia euroja.

Toisekseen monet varakkaatkin ihmiset lopettaa kissansa, jos se on niin sairas, että el-kuluihin uppoaisi tonneja.

Lisäksi tuo 500 euroa on jo aika lähellä rotukissan hintaa, ja rotukissasta saa paperit, on tietoa suvusta, on kasvatettu pennusta oikein, sille saa paremman vakuutuksen, voi saada korvausta myyjältä jos ostettu kissa olikin sairas jne. Silloin rotukissa alkaa olla järkevämpi ostos.

Moni VOI ottaa vakuutuksen mutta moni varakaskaan ei sitä ota vaan lopettaa kissansa kun kulut nousevat. Niinpä, siinäpä se totuus tuli miksi niitä ei anneta kenelle tahansa. Niihin ei sitouduta tiukan paikan tullen. Silti jokainen kuvittelee olevansa paras mahdollinen kissanomistaja ja että hänellä on oikeus saada jonkun toisen hylkäämä kissa.

Niin, mutta enin mitä voi tehdä kissan luovuttajana on kysyä, aiotko ottaa eläimelle vakuutusta tai että miten edellisen/olemassaolevien lemmikkien eläinlääkärikulujen kanssa on toimittu. Ja sitten arvioida, että puhuuko se ihminen totta ja onko miettinyt asiaa.

Huomaa, että eläimen lopettaminen ei ole aina välinpitämättömyyden merkki. Eläinlääkäri usein suosittelee lopettamista heti silloin, kun arvioi että eläin ei todennäköisesti selviä tai tulisi elämään huonolla elämänlaadulla. Joskus omistajat haluaa hoitaa eläintä loppuun asti, vaikka se kärsii jo paljon. Tiedän että esim hammasremonttiin voi upota se monta tuhatta ja tällaisen takia kannattaa se vakuutus olla. Mutta läheskään aina ei ole järkeä jatkaa sairaan eläimen hoitoa hinnalla millä hyvänsä.

Minä en kommentoinut vakavasti sairaan eläimen lopettamisesta vaan sitä edellisen kommentoijan lausetta: "Toisekseen monet varakkaatkin ihmiset lopettaa kissansa, jos se on niin sairas, että el-kuluihin uppoaisi tonneja". Hyvätuloisetkaan ei aina ota sitä vakuutusta. Eikä hyvätuloisuuskaan tee ihmisestä automaattisesti hyvää kissanomistajaa. Minun mielestäni ainoa oikea tapa luovuttaa hylätty kissa on pakollinen vakuutus ja todiste että se on maksettu ennen kissan luovutusta.

Asia voi sinun mielestä olla niin, mutta en tiedä onko se ihan laillista vaatia tuota. Vakuutuksen ottaminen on ihmisen oma taloudellinen päätös. Siinä punnitsee, että kannattaako jokavuotinen maksu vai mahdollinen isompi kertamaksu tarvittaessa. Joidenkin mielestä se iso kertamaksun riski voi olla järkevämpi. Jotkut kissat sairastaa paljon ja jotkut selviää koko elämänsä ilman kummempia.

Niin, näitä olen nähnyt paljon, kissoja jotka "eivät sairasta mitään". Sitten elämänsä puolivälissä menettävät kaikki hampaansa tai kuolevat sydänkohtaukseen järkyttävän ylipainon vuoksi. Kun ei ole raskittu viedä tarkastukseen kertaakaan kymmenen vuoden aikana. Kissan sairaudet ei useinkaan päälle päin näy, ellei ole todella paneutunut kissansa käytökseen. Harva viitsii paneutua. Vakuutus pitäisi olla pakollinen.

Se että kissan omistaja on ottanut vakuutuksen ei välttämättä tarkoita, että hän aikoo hoitaa kissaa. Jos kissalla todetaan etenevä mutta hoidettavissa oleva sairaus niin omistaja voi silti haluta eutanasian, koska ei halua sitoutua lääkityksien antamisiin ja erikoisruokiin. Eikä eläinlääkärille ole siihen nokan koputtamista jos omistaja niin päättää. Ihmisillä voi olla erilainen käsitys siitä että miten sairasta eläintä kannattaa hoitaa.

Facebookistahan vuotaa AV lle jatkuvasti ihmisten tietoja ja jopa yksityiskeskusteluja ja niiden sisältöjä ja kuvia. Taitaa olla nämä aktivistit hiukan asioilla muutenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni otti juuri omaan kotiinsa Hesyltä kissan. Olihan se jotenkin jännä prosessi.

3 kuukauden ikäinen maatiaiskissanpentu, sis. rokotuksia, leikkauksen ja kuulemma ylläpidonkin: 300 euroa.

Jos pidät tuota kalliina, niin kysypä paljonko maksaa jos käyt itse nuo toimenpiteet teettämässä. Ei lääkärit tee noita ilmaiseksi eläinsuojeluyhdistyksillekään.

Tuotantoeläinten hyvinvointi kiinnostaa enemmän viranomaisia ja kyllä niihinkin eläinsuojeluyhdistykset puuttuu. Mutta lehmiä ja hevosia ei Suomessa jätetä juurikaan luontoon. Niiden huostaanotto vapaaehtoisvoimin vaatisi jo miljoonainvestoinnit ja erikoisosaamista. Jota niiden hyvinvointi huolestuttaa ja kyselee miksei kissaihmiset huolehdi niistä, vastakysymys: miksi et itse ala vapaaehtoistyöhön niiden parissa? Suurimmat suunsoittajat eivät itse pistä tikkua ristiin minkään eteen. Tekosyitä löytyy vaikka monella on elämässä enemmän muutakin. Itse esim. autan kissoja ja ihmisiä. Isoja eläimiä pelkään.

No, se ei kyllä ole eläinten orpokotien syy, kun ahneet eläinlääkärit ovat hinnoitelleet itsensä pilviin.

Niillä rahastuksilla voisivat aivan hyvin pitää edes pari kertaa kuussa avointen ovien päivät, jolloin auttaisivat köyhiä eläimiä.

Monella mökin mummolla ja papalla ei ole pienistä eläkkeistä varaa tuhansien eurojen turhiin labrakokeisiin, joita eläinlääkarit pakottavat ottamaan, kun otaksuvat kaikilla olevan lemmikkivakuutus.

Pelkkää bisnestä eläinlääkärien rahastus.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samoja kokemuksia mm. Hämeenlinnan Kattilasta. Kissoja saisi käydä katsomassa ja antaa rahaa, mutta että tavallinen kissoja aiemminkin omistanut perhe voisi ostaa kissan, ei käy. Ymmärrän täysin, että pitää haastatella ja täyttää kriteerit, mutta minusta meno on käynyt ihan hulluksi. En tiedä miksi niitä kissoja siellä hillotaan, niitäkin, joilla olisi edellytyksiä muuttaa. Paljonhan siellä on populaatiokissoja ja ymmärrän, ettei niitä voi tuosta vain laittaa eteenpäin. Aiemman kissani löysin toisesta löytöeläinkodista, jossa kissoista kyettiin luopumaankin ja saimme tosi ihanan kissan vuosiksi. Nyt viime syksynä löysin onneksi sattumalta Torista kodinvaihtajakissan, josta haluttiin luopua, koska ei sopeutunut perheen muihin kissoihin. Ihastuttava kissa sekin :) Mutta melkeinpä nykyisin saa helpommin ostettua kissanpennun, vaikka luulisi löytökissoja riittävän ja periaatteessa haluaisin aina ennemmin ostaa sellaisen. Torissa epäilyttää myös pentutehtailu, koska aivan pentujenkin hinnat ovat yli viittä sataa, vaikka tonninkin. Se on vuodessa monen tonnin veroton tulo, kun kissa pyöräyttää pari poikuetta. Tätäkään en oikein haluaisi tukea.

Kissoja hillotaan 😂😹🐈💚

Täällä on niin ihanan luovia kirjoittajia.

Toriin minäkin laitoin ilmoituksen, kun 28-vuotias kissani kuoli keuhkosyöpään. Ilmoitin, että annetaan hyvä ja rakastava koti, jos jollain on pitovaikeuksia. Eikä syytä kysytä jne. Hirveästi tuli ilmoituksia. Sitten tämä puolivuotias poikakissa, jolla oli jo siihen ikään ollut kuusi kotia ja toinen, joka hylättiin, kun oli kuulemma liian vanha eli 18 vuotta tulivat tänne.

Puolivuotias oli viimeisen omistajansa mielestä liian intensiivinen 🙀😯 Nuori, teini-ikäinen kissa, jos on terve, on vaan vilkas.

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista, että kissoille olisi ottajia sen verran, että oikeasti toimintaa voisi pienentää jos kissoja luovutettaisiin eteenpäin?

Tuntuu, että joku oma lehmä/kissa on ojassa tässä. Hyötyvät siitä että siellä asuu esim 40 kissaa sen sijaan että vaikka puoley tuosta?

Miten kissojen seurasta voi hyötyä, paitsi saamalla iloista mieltä ? Mitä tunnen löytöeläintaloporukkaa, niin kyllä koko pienen palkkansa upottavat kissalan kissoihin, kun niin niitä säälivät ja niistä tykkäävät.