Löytöeläin talolta ei haluta antaa kissaa? Omaa ja tuttujen kokemaa

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Miksette kissaa haluavat itse mene töihin vapaaehtoiseksi löytöeläintaloon auttamaan kisuparkoja ? Niin voisitte tutustua useampaan ja olla niille avuksi. Näette ettei siellä kukaan ehdi juonia punomaan kissanottajille vaan työtä on ihan tarpeeksi muutenkin.

Apu otetaan takuulla kiitollisuudella vastaan.

Ihan pelkkä leikittäminenkin, että kissat tulisivat sosiaalisimmiksi ja siten helpommin sijoitettaviksi.

Ei aina tartte olla ikiomaa kissaa. Näin sulla olisi monta samaan aikaan. 🐈😺😸😹😻😽🐈

"eimenyttarvitaapua" "facebookinkautta, tahdomme nähdä myös kaverilistasi ja kuukauden ajalta viimeiset postauksesi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän kakspiippunen juttu. Meidän lähellä oleva eläinsuojeluyhdistys rupesi syylistää meitä, kun tuotiin sinne puusta löydetty kissanpentu. Hirvee kuulustelu ja syyttäminen.

Siis taustaa: asutaan lähiössä ja huomattiin, kun pikkuinen kissanpentu naukui puussa ja oli siellä jo 2 päivää niin haettiin se tikapuiden avulla myöhään illalla alas (raateli samalla viellä käsivarret). Pestiin ja annettiin kissalle ruokaa. Meillä siis 4 kissaa joten meiltä löytyi kissanruokaa.

No lähdettiin seuraavana päivänä viemään se sinne yhdistyksen luokse, kun se aukesi kello 12 niin rupesi väittää, että me ollaan itse otettu se kissanpentu jostain tyyliin kesäkissaksi ja sitten, kun kyllästyttiin siihen niin tuotiin se sitten sinne. Uhkasivat jollain oikeusjutulla ja eläimenpito kiellolla ym.

Onneksi meillä oli valvontakameran kuvaa takapihalta missä näkyy selkeesti, että se kissa juoksi sieltä metästä, kun joku eläin ajoi sen sinne puuhun. Väittivät sitten viellä, että, kun sen kissan tassut ja turkki ovat olleet puhtaat, että ei voinnut mitenkään olla kiivennyt puuhun tai olla irrallaan vapaana pitempään jne.

No kai se nyt oli, kun pestiin se kissa ja oli yön yli meillä turvassa sisällä. Eivät meinanneet uskoa vaikka meillä oli tuo video. Mut se syylistäminen oli kyl törkeää ja tuntuu, että tänäpäivänäkin siellä ovat viellä siinä käsityksessä, että me ollaan sen kissan alkuperäiset omistajat. Ellei sitten sen oikea omistaja ole jälkeenpäin käynny sitä kyselemässä. Sen jälkeen oon jättänyt kyllä kissat suosiolla puuhun.

No jo on. Itse vierailin paikallisessa kissatalossa, ja en toiste sinne mene. Henkilökunta vastenmielistä eivätkä saa edes tiskejä siivottua saati omaa keittiötään. Kyllä ihmetyttää jos tällaiset osaa mitään standardeja minkään suhteen laittaa. Kissa parat, mutta ehkä saavat ne sentään hoivaa.

Ajattelin että oma huono kokemukseni muutama vuosi sitten paikallisesta kissahoitolasta oli vaan huonoa tuuria, mutta näitä lukiessa tajusin että kyseessä taitaa olla isompi ongelma.

Olin siis työttömänä ja juuri eronnut, paikkakunnan kissahoitola itki jatkuvasti sosiaalisessa mediassa että ei ole tarpeeksi hoitajia. Eläinrakkaana ja päivät pitkät neljän seinän sisällä pyörivänä ilmoittauduin mukaan.

Perehdytys oli surkeaa ja homma kaatui lopulta siihen ettei kukaan kolmesta paikan vetäjästä ikinä vastannut viesteihini siitä, että miten avainsysteemi/lukkokoodit toimii kun ei sellaisia ikinä saatu. Ekalla kerralla myös allekirjoitettiin sopimus, ja opastajaa ärsytti kun yritin lukea sen kunnolla läpi.

Mä en koskaan antanut avainohjeita sähköpostilla tai ensimmäisellä kerralla. Perehdyttämiseen varattiin yksi kokonainen työvuoro ja mielellään kaksi jotkut halusi kolmekin. Monen vapaaehtoisuus tyssäsi siihen kun tajusi että siellä siivotaan ja putsataan pottia. Varmaan 20 kävi kerran ja sitten ei enää kuulunut mitään. Ne, jotka tulivat tosissaan olivat kyllä tyytyväisiä ja multa sai aina kysyä. Olin muutaman vuoden mukana ja opastin uusia. Lopetin oman elämäntilanteen vuoksi.

Niin siis oma tilanteeni oli se, että en voinut mennä siivoamaan ollenkaan koska en saanut mitään avainohjetta eikä missään ollut informaatiota asiasta. Kävin kerran ns. ekstrana yhden toisen vuorolla ja intoa olisi ollut mennä usein, mutta millä ihmeellä olisin mennyt kun en päässyt rakennukseen sisään itse. -tuo kenelle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän kakspiippunen juttu. Meidän lähellä oleva eläinsuojeluyhdistys rupesi syylistää meitä, kun tuotiin sinne puusta löydetty kissanpentu. Hirvee kuulustelu ja syyttäminen.

Siis taustaa: asutaan lähiössä ja huomattiin, kun pikkuinen kissanpentu naukui puussa ja oli siellä jo 2 päivää niin haettiin se tikapuiden avulla myöhään illalla alas (raateli samalla viellä käsivarret). Pestiin ja annettiin kissalle ruokaa. Meillä siis 4 kissaa joten meiltä löytyi kissanruokaa.

No lähdettiin seuraavana päivänä viemään se sinne yhdistyksen luokse, kun se aukesi kello 12 niin rupesi väittää, että me ollaan itse otettu se kissanpentu jostain tyyliin kesäkissaksi ja sitten, kun kyllästyttiin siihen niin tuotiin se sitten sinne. Uhkasivat jollain oikeusjutulla ja eläimenpito kiellolla ym.

Onneksi meillä oli valvontakameran kuvaa takapihalta missä näkyy selkeesti, että se kissa juoksi sieltä metästä, kun joku eläin ajoi sen sinne puuhun. Väittivät sitten viellä, että, kun sen kissan tassut ja turkki ovat olleet puhtaat, että ei voinnut mitenkään olla kiivennyt puuhun tai olla irrallaan vapaana pitempään jne.

No kai se nyt oli, kun pestiin se kissa ja oli yön yli meillä turvassa sisällä. Eivät meinanneet uskoa vaikka meillä oli tuo video. Mut se syylistäminen oli kyl törkeää ja tuntuu, että tänäpäivänäkin siellä ovat viellä siinä käsityksessä, että me ollaan sen kissan alkuperäiset omistajat. Ellei sitten sen oikea omistaja ole jälkeenpäin käynny sitä kyselemässä. Sen jälkeen oon jättänyt kyllä kissat suosiolla puuhun.

No jo on. Itse vierailin paikallisessa kissatalossa, ja en toiste sinne mene. Henkilökunta vastenmielistä eivätkä saa edes tiskejä siivottua saati omaa keittiötään. Kyllä ihmetyttää jos tällaiset osaa mitään standardeja minkään suhteen laittaa. Kissa parat, mutta ehkä saavat ne sentään hoivaa.

Ajattelin että oma huono kokemukseni muutama vuosi sitten paikallisesta kissahoitolasta oli vaan huonoa tuuria, mutta näitä lukiessa tajusin että kyseessä taitaa olla isompi ongelma.

Olin siis työttömänä ja juuri eronnut, paikkakunnan kissahoitola itki jatkuvasti sosiaalisessa mediassa että ei ole tarpeeksi hoitajia. Eläinrakkaana ja päivät pitkät neljän seinän sisällä pyörivänä ilmoittauduin mukaan.

Perehdytys oli surkeaa ja homma kaatui lopulta siihen ettei kukaan kolmesta paikan vetäjästä ikinä vastannut viesteihini siitä, että miten avainsysteemi/lukkokoodit toimii kun ei sellaisia ikinä saatu. Ekalla kerralla myös allekirjoitettiin sopimus, ja opastajaa ärsytti kun yritin lukea sen kunnolla läpi.

Mä en koskaan antanut avainohjeita sähköpostilla tai ensimmäisellä kerralla. Perehdyttämiseen varattiin yksi kokonainen työvuoro ja mielellään kaksi jotkut halusi kolmekin. Monen vapaaehtoisuus tyssäsi siihen kun tajusi että siellä siivotaan ja putsataan pottia. Varmaan 20 kävi kerran ja sitten ei enää kuulunut mitään. Ne, jotka tulivat tosissaan olivat kyllä tyytyväisiä ja multa sai aina kysyä. Olin muutaman vuoden mukana ja opastin uusia. Lopetin oman elämäntilanteen vuoksi.

Niin siis oma tilanteeni oli se, että en voinut mennä siivoamaan ollenkaan koska en saanut mitään avainohjetta eikä missään ollut informaatiota asiasta. Kävin kerran ns. ekstrana yhden toisen vuorolla ja intoa olisi ollut mennä usein, mutta millä ihmeellä olisin mennyt kun en päässyt rakennukseen sisään itse. -tuo kenelle vastasit

Kuulostaapa oudolta. Minun kanssa sovittiin erikseen perehdytys, otin joskus kaksi kerralla mutta en sen enempää koska sitten ei kaikille ehkä kaikki selviä. Ei mitään lisäkäsinä olemista, vaan perehdytettävät tekivät työt ja minä olin joka vähän auttoi, enimmäkseen opastin.  Sen jälkeen kun hommat oli opittu, sovittiin vielä toinen kerta ja toisella kerralla sitten neuvottiin vasta miten yksinollessa pääsee sisälle.  Poikkeuksena ne, jotka oli ennestään tuttuja jotain kautta ja tiesivät jo hommista jonkun verran ennestään, heille saatettiin neuvoa systeemit jo ekan kerran jälkeen.  Mutta ihan tuntemattomien kanssa ei jaeltu avainkoodeja tuosta vaan eikä niistä nyt mitään infoa annettu julkisesti. Ohjeet hommista ovat myös kirjallisena.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän kakspiippunen juttu. Meidän lähellä oleva eläinsuojeluyhdistys rupesi syylistää meitä, kun tuotiin sinne puusta löydetty kissanpentu. Hirvee kuulustelu ja syyttäminen.

Siis taustaa: asutaan lähiössä ja huomattiin, kun pikkuinen kissanpentu naukui puussa ja oli siellä jo 2 päivää niin haettiin se tikapuiden avulla myöhään illalla alas (raateli samalla viellä käsivarret). Pestiin ja annettiin kissalle ruokaa. Meillä siis 4 kissaa joten meiltä löytyi kissanruokaa.

No lähdettiin seuraavana päivänä viemään se sinne yhdistyksen luokse, kun se aukesi kello 12 niin rupesi väittää, että me ollaan itse otettu se kissanpentu jostain tyyliin kesäkissaksi ja sitten, kun kyllästyttiin siihen niin tuotiin se sitten sinne. Uhkasivat jollain oikeusjutulla ja eläimenpito kiellolla ym.

Onneksi meillä oli valvontakameran kuvaa takapihalta missä näkyy selkeesti, että se kissa juoksi sieltä metästä, kun joku eläin ajoi sen sinne puuhun. Väittivät sitten viellä, että, kun sen kissan tassut ja turkki ovat olleet puhtaat, että ei voinnut mitenkään olla kiivennyt puuhun tai olla irrallaan vapaana pitempään jne.

No kai se nyt oli, kun pestiin se kissa ja oli yön yli meillä turvassa sisällä. Eivät meinanneet uskoa vaikka meillä oli tuo video. Mut se syylistäminen oli kyl törkeää ja tuntuu, että tänäpäivänäkin siellä ovat viellä siinä käsityksessä, että me ollaan sen kissan alkuperäiset omistajat. Ellei sitten sen oikea omistaja ole jälkeenpäin käynny sitä kyselemässä. Sen jälkeen oon jättänyt kyllä kissat suosiolla puuhun.

No jo on. Itse vierailin paikallisessa kissatalossa, ja en toiste sinne mene. Henkilökunta vastenmielistä eivätkä saa edes tiskejä siivottua saati omaa keittiötään. Kyllä ihmetyttää jos tällaiset osaa mitään standardeja minkään suhteen laittaa. Kissa parat, mutta ehkä saavat ne sentään hoivaa.

Ajattelin että oma huono kokemukseni muutama vuosi sitten paikallisesta kissahoitolasta oli vaan huonoa tuuria, mutta näitä lukiessa tajusin että kyseessä taitaa olla isompi ongelma.

Olin siis työttömänä ja juuri eronnut, paikkakunnan kissahoitola itki jatkuvasti sosiaalisessa mediassa että ei ole tarpeeksi hoitajia. Eläinrakkaana ja päivät pitkät neljän seinän sisällä pyörivänä ilmoittauduin mukaan.

Perehdytys oli surkeaa ja homma kaatui lopulta siihen ettei kukaan kolmesta paikan vetäjästä ikinä vastannut viesteihini siitä, että miten avainsysteemi/lukkokoodit toimii kun ei sellaisia ikinä saatu. Ekalla kerralla myös allekirjoitettiin sopimus, ja opastajaa ärsytti kun yritin lukea sen kunnolla läpi.

Mä en koskaan antanut avainohjeita sähköpostilla tai ensimmäisellä kerralla. Perehdyttämiseen varattiin yksi kokonainen työvuoro ja mielellään kaksi jotkut halusi kolmekin. Monen vapaaehtoisuus tyssäsi siihen kun tajusi että siellä siivotaan ja putsataan pottia. Varmaan 20 kävi kerran ja sitten ei enää kuulunut mitään. Ne, jotka tulivat tosissaan olivat kyllä tyytyväisiä ja multa sai aina kysyä. Olin muutaman vuoden mukana ja opastin uusia. Lopetin oman elämäntilanteen vuoksi.

Tuo on todella perus, että tulijoita kyllä piisaa, mutta innostuneen alun jälkeen katoavat tosi nopeasti. Hyvä jos viidestäkymmenestä yksi jää yli vuodeksi. Homma on kyllä aika mekaanista. Tilasta tilaan mennään, varotaan päästämästä kissoja karkuun ja muistetaan joka välissä desinfioida tarvikkeita ja noudattaa hygieniaan liittyviä ohjeita. Kaikki kissojen vointiin liittyvä kirjataan ylös. Sanoin itse kotona meneväni leikkimään hiekkaleikkejä, kun siivilöintiä se tuntui pitkälti olevan. Lisäksi hinkuteltiin muita eritteitä. Ja lopussa odotti vielä tiskivuoret ja pyykit. Ja tietysti kun joku onnellinen pääsi omaan kotiin, desinfioitiin koko tila ja tavarat lattiasta kattoon.

Minulle se sopi, mutta moni tuntui odottavan hommalta ehkä kuitenkin jotakin muuta.

Ei  tietenkään  haluta ,

Myydä kissaa.   

Koska  niiden turvin..

Kerjätään  rahaa.

Tavallisia  ihmisiä  vaaditaan.

Leikkauttamaan  kissat.

Jotta omat  myyntimarkkinat säilyy   täyttä  kommunismia.

Ei mulla ole ollut mitään ongelmaa saada kissaa hoitolasta adoptioon. Tosin nyt nettisivujen perusteella tuo yksi järjestö on alkanut vaatimaan, että kissoja pitää olla useampi, kun itse olen ajatellut että yhden kissan kanssa on paremmin varaa sen mahdollisiin hoitokuluihin. 

Onneksi toinen yhdistys ei vaadi ottamaan mitään kissalaumoja.  Ei meillä montaa kissaa ole ollut, koska kaikki ovat eläneet liki 20 vuotiaiksi. Nykyinen on noin viisi vuotias, joten vielä 15 vuotta toivottavasti meillä on hänen kanssaan tätä yhteiseloa 

Minä selasin löytötalon kissasivuja ja valitsin sieltä meille sopivan yksilön ja lähetin kirjallisen hakemuksen.

Sitten menimme aukioloaikana katsomaan a.o. kissaa. Se olikin jo luovutettu toisille ihmisille, joten kysyin seuraavaksi parasta valitsemaani kissaa ja sitä pääsimme katsomaan. Ihastuin siihen, menimme parin viikon päästä uudelleen katsomaan sitä ja kissakin tykästyi meihin ja nyt se on ollut meillä muutaman viikon. Kotiutui parissa päivässä.

Joo kaksi erillistä kokemusta. Menin silloisen oman paikkakunnan löytökissataloon sillä asenteella että haluan sieltä kissan. On ollut aiempaakin kokemusta. Katselin ja tuli vastaan iloinen kissa häntä pystyssä minun luo. Sanoin että haluan ottaa sen. Sieltä hyökkäsi työntekijä paikalle ja sanoi että se on hänen kissansa.... Otti sen syliin ja mulkoili koko sen loppuajan kun siellä olin. Se että miksi helkkarissa joku pitää siellä omaa kissaansa, on täysi mysteeri. 

Toisella kertaa omien kriteerien mukaista kissaa ei ollut mutta luvattiin ottaa yhteyttä. Ikinä ei mitään kuulunut. 

Olen myös kuullut siitä että lahjoituksia ei olla haluttu vastaan vaikka on toivottu pyyhkeitä ja lakanoita. 

Sama kokemus. Olisi tilava koti, ottaisin vakuutuksen,kisu olisi rauhallisen elämän  keskipiste. Kokemusta on rescuekissastakin. Mutta ei saa edes vastausta, miksi en kelpaa mamiksi.

Itse olen eläkeläinen  ja liikuntarajoitteinen, joten vaikka pystyn hyvin hoitamaan yhden kissan, monen kissan kanssa urakointi olisi liikaa.

Saimme kissan. Tytär kävi isänsä kanssa löytöeläinkodilla pariin eri otteeseen ja varasi kissan.

Kesyt, terveet, käytöshäiriöttömät kissat lähtevät nopeasti eteenpäin. Arat kissat voivat olla kotisijoituksessa kesyyntymässä. Kissoja on usein vielä enemmän, kuin mitä www sivuilla on nähtävissä. Toiminta pyörii usein vapaaehtoisvoimin talkootyönä.

Ihmettelen ja paheksun moista vaatimusta jo lajityypillisen käyttäytymisen takia. Kissa on yksineläjä, vaikka pakon edessä sopeutuu laumaan tai kaveriin. Kuka tahansa eläinlääkäri osaisi tämän kertoa. Lisäksi vain hyvin varakas pystyy nykyaikana takaamaan, että pystyy täyttämään kissalauman kaikki tarpeet. On mennyt kohtuuttomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika paljon kiinni ihan vain siitä, että mikä eläinsuojelupaikka kyseessä. Täällä päin, kun otettiin aikanaan kaksi kissaa niin olivat olevinaan tiukat ehdot tyyliin, että tullaan tekemään kotiin tarkastus, että luovuttavat kissat. Saatiin kissat perjantaina ja kertoivat, että tulevat tiistaina tarkistamaan kodin, että onko kelpoinen ja miten pennut on pärjänny meillä.

Ei ole tänä päivänäkään näkynyt kotiolojen tarkastajaa, kun kissat täytti kk sitten 15 vuotta.

Siis, jotain outoa tässä on vuosien varrella sattunut. Mun perhe otti myös n. 15 vuotta sitten löytökissakodista kissanpennun ja yrittivät vielä ylipuhua meitä ottamaan toisenkin kissan, aikuisen, vähän vanhemman, joka oli muhun ihastunut.

Nyt sitten siskoni, ihan akateemisesti koulutettu ja hyvässä ammatissa oleva, perussiisti olemus terveet elämäntavat, meni miehensä kanssa adoptoimaan kis