Löytöeläin talolta ei haluta antaa kissaa? Omaa ja tuttujen kokemaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin kerran löytökoiraa, olisin tarjonnut hyvän kodin. Mutta löytötalosta kieltäytyivät kertomasta millainen historia koiralla on ollut. Eli esimerkiksi onko edellinen omistaja kuollut tai onko ollut laiminlyöntiä.

En sitten huolinut tuota koiraa, vaan hankin toisaalta sellaisen jonka taustat sai tietää.

On tilanteita, joissa sitä ei vaan voi kertoa kun tietosuojalaki on niin tarkka. Koirasta voi antaa tarkkojakin tietoja, edellisestä omistajasta ilman lupaa ei. Ei sitä kelle tahansa kyselijälle voi sanoa "tämä on poliisin takavarikoima huumekämpästä" tms. GDPR estää. 

Muistan, kun jo 80-luvulla kävin kissaklinikalla Helsingissä ja kysyin eläintensairaanhoitajalta, että mikä tuota söpöiiniiniä vaivaa, joka oli mun kissan naapurihäkissä sairaalassa. Hoitaja sanoi ettei hän voi kertoa, koska potilassalaisuus. Vähän silloin nauratti, mutta nyt ymmärrän

Eläinsuojeluyhdistykset ja muut löytöeläintoimijat (pl.kuntien ja kaupunkien) toimivat yleensä vapaaehtoisten pohjalta. Yhdistyksen maksavat heille tulleiden eläinten kohdalla ennen uuteen kotiin sijoittamista yhdistyksestä riippuen esim. sterilisaation, sirutuksen, perustutkimuksen, sairaudenhoidon.. Tämän lisäksi rahaa palaa muihin yhdistyksen hallussa oleviin eläimiin ja niiden hoitoon, ylläpitoon ja ruokintaan, kissapopulaatioiden loukuttamiseen jne.

Kaikille on varmaankin tuttua kauraa facen kirppisryhmät, joissa annettavaa/myytävää tavaraa kysellään viesteillä "vieläkson?" "ostan" "missä tää on?" "tiukka hinta?", mutta sen jälkeen kyselijä häviää kuin pieru sinne kuuluisaan saharaan. Sama homma tapahtuu myös tässä. Laitetaan meiliä tyyliin "Haluisin pennun, onko teillä?" ja kun vastaat, ei tuosta kyselijästä kuulu mitään. Tai ohitetaan kysymykset millainen koti on tarjolla, onko kokemusta, onko edes kissanhoitotaidot ylipäänsä olemassa. Ja kaikki nämä hoituu niiden vapaaehtoisten käsien kautta ja heidän vapaa-ajallaan. Noissa paikoissa harvemmin on palkattua väkeä koneen vieressä odottamassa, että joku laittaa kyselyä. Hommaa nimittäin riittää paljon muutakin.

Halutuimpia ovat pennut, koska ne on niin söpöjä. Tai selitellään, että oppii paremmin talon tavoille. Kissanpennun luovutusikä on 14 viikkoa. Se ei siis ole enää mikään kämmenelle mahtuva pieni karvapallero vaan vauvakarvansa lähes tiputtanut pitkäjalkainen kissanalku. Nuo söpöt karvapallot ovat 5-7 vkon ikäisiä ja aivan liian nuoria emostaan erotettavaksi. Näistä kissoista kasvaa yleensä ne virtsaamisongelmaiset ja sohvien repijät. Allaolevasta linkistä voit käydä katsomassa eron kasvussa. Kuva lienee alunperin Kankaanpään eläinsuojeluyhdistyksen.

https://scontent-hel3-1.xx.fbcdn.net/v/t39.30808-6/308794682_9267748353…

Tiedoksi, aikuiset kissat oppivat myös samalla tavalla "talon tavoille", usein vielä paremmin.

Mutta seula pyritään pitämään tarkkana uusien kotien osalta, ettei jo kerran kulkureina eläneet eläimet enää joutuisi samaan tilanteeseen tai huonoihin koteihin. Joten jos sinut teilataan suoralta kädeltä, on syy hyvin usein itsessäsi. Myös kärsimättömyys kertoo siitä, että vastuunkantaminen voi olla vaivalloista jos olet noin impulsiivinen ja tästä palataan taas takaisin edelliseen kohtaan. Toki osa yhdistyksistä voi toimia mielivaltaisesti, en tunne kaikkia.

Eli jos oikeasti olet kiinnostunut hankkimaan kissan, panosta jo ensimmäiseen viestiisi. Ymmärrä, että ihmiset pyörittävät tätä touhua vapaaehtoisvoimin/pienellä porukalla ja heillä on vapaaehtoishomman lisäksi oma päivätyö sekä mahdollisesti perhe. Valmistaudu siis siihen, että vastaus ei saavu välttämättä nopeasti. Ole valmis myös kyselemään uudestaan, koska ei se kissan hankkiminen ole päivän eikä viikkojenkaan päälle. Ymmärrä, että yhdistyksen tarkoitus on löytää eläimelle hyvä loppuelämän koti eikä vain tuuppia eläimiä ensimmäisen kysyjän syliin. Ymmärrä myös, miksi yhdistys pyytää sinulta rahaa kissasta. Se on hoidettu siihen kuntoon, että sen voidaan katsoa siirtyvän mahdollisimman hyväkuntoisena uuteen kotiin. Muista myös, että kissa maksaa muutakin kuin ostohinnan. Valmistaudu eläinlääkärikuluihin, erikoisruokavaliokuluihin, tarvikekuluihin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista, että kissoille olisi ottajia sen verran, että oikeasti toimintaa voisi pienentää jos kissoja luovutettaisiin eteenpäin?

Tuntuu, että joku oma lehmä/kissa on ojassa tässä. Hyötyvät siitä että siellä asuu esim 40 kissaa sen sijaan että vaikka puoley tuosta?

Miten kissojen seurasta voi hyötyä, paitsi saamalla iloista mieltä ? Mitä tunnen löytöeläintaloporukkaa, niin kyllä koko pienen palkkansa upottavat kissalan kissoihin, kun niin niitä säälivät ja niistä tykkäävät.

Minäkin tunnen monia todellisuudentajuttomia ääliöitä, jotka syövät vaikka itse matoja, jotta ronkelille kissalle ei tule paha mieli. Kissahan toki ajattelee ja on kuin ihminen. 

Kun muistaa että kissantappovideon kissa oli hankittu eläinsuojeluyhdistykseltä, olikohan Hesyltä, niin ymmärrettävää että ovat varovaisia.

No jotkut yhdistykset on todella ihania ja jättää lämmön sydämeen loppuiäksi. Kannattaa seurata yhdistysten somea ja selvittää, mikä on henki.

Mutta huonolla tuurilla (tietyissä yhdistyksissä, isot kaupungit ilmeisesti) saa oudon vihamielistä kohtelua, kun kokeneena ja hyvänä lemmikinomistajana ystävällisesti kyselee, jos ei ole kodissa vaikkapa lasitettua parveketta. "MINÄ en anna sellaiseen kotiin." Mutta mä tulkitsin sen niin, että siellä on vapaaehtoisissa mukana mt-ongelmaisia. Sääli eläinten kannalta, kun hyviä koteja menee ohi ja ihmisiä lannistuu.

Mutta ymmärrän toki "hysteerisyyden", kun he näkevät niin paljon pahoja ihmisiä ja eläinten kärsimystä. Valehtelua, teeskentelyä. Vastuuttomuutta. Kyllä mäkin varmaan kyynistyisin. Kun sadas hällä väliä -elämänkoululainen haluaa nätin paksuturkkisen kissan tai heti ensiksi kysellään hintaa, "paljon SE maksaa?".

Mutta ystävälliselle ja asialliselle kysyjälle ei saisi olla tyly, kun siinä voi toinen surra vaikka kuollutta lemmikkiään ja kaivata uutta kovasti, ja sitten syrjitään ilman mitään järkevää syytä. Se voi lannistaa, jos ei tiedä, että näitä yhdistyksiä on hyvin monenlaisia, ja kyllä uuden lemmikin vielä löytää jostain päin Suomea.

Ei kaikille löytöeläintaloille makseta. Ainoastaan niille, joilla on sopimus löytöeläinten talteenotosta. Eikä sekään maksu koske kuin löytöeläimiä tarkasti määritettyjen rajojen vuoksi. Jos joku tuo mummon kissan kun mummo joutui palvelutaloon tai tuo kissan allergian takia tai kissa on loukutettu maatalon pihapiiristä missä on iso populaatio puolivillejä, näistä ei makseta. Ainoastaan niistä, joita löydetään ja joiden omistajaa etsitään. 

Palautuksia tulee paljon. Sitten on näitä haluaisin puolipitkäkarvaisen kesyn alle vuoden ikäisen ja jos sanoo ei oota, valitetaan että mulle ei anneta. Kesyjen kissojen kyselijöitä on paljon ja ne lähtee sitä mukaa kuin tulee, samoin pennuista suurin osa saa kodin. Siellä jonossa voi olla 50 ihmistä ennen sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni hakee aina kesäksi hiirikissoiksi kissoja eläinsuojeluyhdistykseltä. Valehtelee, ettei kissa ole vapaana maantien lähellä jne. Aina on saanut. Joka kesä sama juttu eli kissa on asfaltissa liiskana viimeistään syyskuussa.

Tekisi mieli ottaa siihen yhdistykseen yhteyttä ja pyytää, etteivät antaisi kissoja hänelle.

Tällaisia ilmoituksia tulee muutama joka vuosi, senkun liityt jonon jatkoon. Nämä myös somessa uhriutuvat kuinka he eivät saaneet kissaa, vaikka kokemusta kissoista on ja hyvä koti olisi. Alueen esyt myös tekevät yhteistyötä ja saattavat varoitella toinen toisiaan tämäntyyppisistä kissan hakijoista.  

Muistakaa sekin, että niissä vapaaehtoisissa on monenlaista porukkaa. Eräässä yhdistyksessä työntekijä otti pomon aseman ja lupaili ja luovutti varattuja kissoja ohi hallituksen. Siinä joutuu vaan ottamaan kurat itselleen, kun eihän tällaista voi mennä sanomaan "asiakkaille".  Joskus myös kotihoitajat alkavat sooloilla ja lupaavat kissoja suoraan. Ei ole takeita, onko kaikista edes maksu tullut suoraan. Älkää ikinä,, missään tilanteessa, maksako suoraan käteisellä kotihoitajalle, sekä varmistakaa että tili on yhdistyksen tilinumero ja mobilepay numero yhdistyksen.  Ei ole mitään tämän perusteeksi muuta kuin että vähän kuullut erään yhdistyksen tiimoilta huhuja tällaisesta toiminnasta.  Vaikka se kotihoitaja olisi hallituksessa, silti maksu vain yhdistyksen omalle tilille tai paikanpäällä niin että useampi näkee ja pyytäkää kuitti.  

Vierailija kirjoitti:

Osalla tuntuu olevan käsitys, että kissoja voi hakea sieltä kuin tavaraa kaupasta. Jos ei ole sopivaa kissaa tarjolla, niin mitä muuta sitten pitää ilmoittaa kuin että ei ole? Kesyjen kissojen ja pentujen perään on pitkät jonot. Arkaa kissaa ei luovuteta kokemattomalle ja se pitäisi itsestään selvästi ymmärtää. Sitten on syitä, joita jätätte kertomatta.  Se on helppo laittaa nettiin nyyhkytarina kuinka löytötalo X ei antanut mulle kissaa vaikka olen pienestä pitäen ollut kissojen kanssa tekemisissä...mutta siitä nyyhkytarinasta unohtuu se kolikon kääntöpuoli. Kuten vaikka se, että sun lapsi veti siellä eläinsuojassa käydessä kissaa hännästä. Tositarina, olin paikalla. 

Siihenkin, miksi nettisivut ei kaikilla ole ajantasalla, on maalaisjärjellä ymmärrettävä syy. Porukassa tai porukan lähipiirissä ei ole ketään sellaista joka osaisi tehdä sen ja sen tekisi vapaaehtoistyönä. 

En ole itse eläinsuojan aktiivi ja olen kieltäytynyt, mutta käyn aika paljon auttelemassa. 

Sinä joka kyselit miksei kissaihmiset auta lehmiä ja hevosia, mikset auta itse? Perustat vaan maatilan navetoine ja talleineen, hommaat vapaaehtoisia jotka osaavat lypsää ja tulevat tekemään sen palkatta kaksi kertaa päivässä. osaavat käsitellä vikuroivia kaltoinkohdeltuja hevosia...äkkiäkös muutaman miljoonan keräät. 

Ihan varmasti on näitä tapauksia, joissa on ihan pätevä syy sille, ettei saa lemmikkiä, mutta sitä ei haluta esim. täällä kertoa tai sitten sitä ei tajuta itsekään. Mutta on kuitenkin aika rumaa väittää, että vika on sinussa, vaikken sinua tunne, koska kyllähän ne hoitolan työntekijät tekevät aina kaiken oikein. Ei se ole yksinkertaisesti reilua. On aika lannistava ja nöyryyttäväkin kokemus mennä ystävällisesti kyselemään kissoista ja sitten katsotaan kuin halpaa makkaraa. Ei ole asianmukaista, että ihan tavallista, kunnollista ihmistä kohdellaan kuin potentiaalista rikollista. Kysymykset täytyy ymmärtää, täytyy ymmärtää, ettei arkaa kissaa anneta niinkään helposti kuin reipasta kissaa jne. Mutta sitä ei minusta tarvitse ymmärtää, että suhtautuminen on kielteistä ilman mitään perusteluja. Kirjoitinkin jo aiemmin saamastani kohtelusta ja kuinka sitten löysimme kissan ihan samanlaisena perheensä toisesta paikasta, jossa tietysti myös kyseltiin, mutta jossa tultiin siihen tulokseen, ettei meillä vaikuta olevan salaisia sadistisia taipumuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla tuntuu olevan käsitys, että kissoja voi hakea sieltä kuin tavaraa kaupasta. Jos ei ole sopivaa kissaa tarjolla, niin mitä muuta sitten pitää ilmoittaa kuin että ei ole? Kesyjen kissojen ja pentujen perään on pitkät jonot. Arkaa kissaa ei luovuteta kokemattomalle ja se pitäisi itsestään selvästi ymmärtää. Sitten on syitä, joita jätätte kertomatta.  Se on helppo laittaa nettiin nyyhkytarina kuinka löytötalo X ei antanut mulle kissaa vaikka olen pienestä pitäen ollut kissojen kanssa tekemisissä...mutta siitä nyyhkytarinasta unohtuu se kolikon kääntöpuoli. Kuten vaikka se, että sun lapsi veti siellä eläinsuojassa käydessä kissaa hännästä. Tositarina, olin paikalla. 

Siihenkin, miksi nettisivut ei kaikilla ole ajantasalla, on maalaisjärjellä ymmärrettävä syy. Porukassa tai porukan lähipiirissä ei ole ketään sellaista joka osaisi tehdä sen ja sen tekisi vapaaehtoistyönä. 

En ole itse eläinsuojan aktiivi ja olen kieltäytynyt, mutta käyn aika paljon auttelemassa. 

Sinä joka kyselit miksei kissaihmiset auta lehmiä ja hevosia, mikset auta itse? Perustat vaan maatilan navetoine ja talleineen, hommaat vapaaehtoisia jotka osaavat lypsää ja tulevat tekemään sen palkatta kaksi kertaa päivässä. osaavat käsitellä vikuroivia kaltoinkohdeltuja hevosia...äkkiäkös muutaman miljoonan keräät. 

Ihan varmasti on näitä tapauksia, joissa on ihan pätevä syy sille, ettei saa lemmikkiä, mutta sitä ei haluta esim. täällä kertoa tai sitten sitä ei tajuta itsekään. Mutta on kuitenkin aika rumaa väittää, että vika on sinussa, vaikken sinua tunne, koska kyllähän ne hoitolan työntekijät tekevät aina kaiken oikein. Ei se ole yksinkertaisesti reilua. On aika lannistava ja nöyryyttäväkin kokemus mennä ystävällisesti kyselemään kissoista ja sitten katsotaan kuin halpaa makkaraa. Ei ole asianmukaista, että ihan tavallista, kunnollista ihmistä kohdellaan kuin potentiaalista rikollista. Kysymykset täytyy ymmärtää, täytyy ymmärtää, ettei arkaa kissaa anneta niinkään helposti kuin reipasta kissaa jne. Mutta sitä ei minusta tarvitse ymmärtää, että suhtautuminen on kielteistä ilman mitään perusteluja. Kirjoitinkin jo aiemmin saamastani kohtelusta ja kuinka sitten löysimme kissan ihan samanlaisena perheensä toisesta paikasta, jossa tietysti myös kyseltiin, mutta jossa tultiin siihen tulokseen, ettei meillä vaikuta olevan salaisia sadistisia taipumuksia.

Se on vaikea sanoa miksi joissain paikoissa suhtaudutaan kielteisesti, mutta niissäkin on eri ihmisiä. Joku toinen voi olla eri mieltä ja tiedän, että riidatkin tulevat siitä, että toinen antaisi löyhemmällä perusteella kuin toinen. Eikä se, joka antaa ruokalautasta, ole välttämättä edes varsinainen aktiivijäsen. Työntekijä on väärä sana muiden kuin yrityslöytölöiden kohdalla, koska yhdistyksissä ei juurikaan työntekijöitä ole paitsi ehkä kuntouttavassa työtoiminnassa olijoita, eläintehhoitaja opiskelijoita ja sitten jonkin verran tavallisia työllistettyjä, mutta työkkäri on nihkeä lupaamaan yhdistyksille sellaisia, joilla on resursseja työllistyä vapaille markkinoille. Yksi nuori kertoi, että hän pääsi paikalliseen löytölään pariksi kuukaudeksi kun valehteli hakevansa eläintenhoitajakouluun vaikka oli aikeissa hakea ihan muualle.  Se paikka vain sopi hänelle siinä tilanteessa. On vain vapaaehtoisia, osa on hallituksessa, osa on muuten vain aktiivijäseniä ja sitten on meitä, joilla resurssit riittää vain satunnaiseen avustamiseen. Mä olen juuri se joka saattaa jakaa ruokaa, tiskata astiat tai putsata kakkapottia, mutta muuhun toimintaan en osallistu. Silti kun on yleisölle avoimia ovia, tullaan suoraan kysymään meiltä avustajilta ja vähän loukkaannutaankin, kun kehotetaan kysymään muilta. Mutta kun mulla ei ole oikeutta luovuttaa tai haastatella. Voin kertoa mitä tiedän, mutta en edes tunne kuin muutaman kissan. 

Ei niitä kaiken maailman hunsvoteille anneta. Joku raja pitää olla. Jos on 10 vuoden pirikäytön merkit naamassa niin parempi kasvattaa vaan kaktuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla tuntuu olevan käsitys, että kissoja voi hakea sieltä kuin tavaraa kaupasta. Jos ei ole sopivaa kissaa tarjolla, niin mitä muuta sitten pitää ilmoittaa kuin että ei ole? Kesyjen kissojen ja pentujen perään on pitkät jonot. Arkaa kissaa ei luovuteta kokemattomalle ja se pitäisi itsestään selvästi ymmärtää. Sitten on syitä, joita jätätte kertomatta.  Se on helppo laittaa nettiin nyyhkytarina kuinka löytötalo X ei antanut mulle kissaa vaikka olen pienestä pitäen ollut kissojen kanssa tekemisissä...mutta siitä nyyhkytarinasta unohtuu se kolikon kääntöpuoli. Kuten vaikka se, että sun lapsi veti siellä eläinsuojassa käydessä kissaa hännästä. Tositarina, olin paikalla. 

Siihenkin, miksi nettisivut ei kaikilla ole ajantasalla, on maalaisjärjellä ymmärrettävä syy. Porukassa tai porukan lähipiirissä ei ole ketään sellaista joka osaisi tehdä sen ja sen tekisi vapaaehtoistyönä. 

En ole itse eläinsuojan aktiivi ja olen kieltäytynyt, mutta käyn aika paljon auttelemassa. 

Sinä joka kyselit miksei kissaihmiset auta lehmiä ja hevosia, mikset auta itse? Perustat vaan maatilan navetoine ja talleineen, hommaat vapaaehtoisia jotka osaavat lypsää ja tulevat tekemään sen palkatta kaksi kertaa päivässä. osaavat käsitellä vikuroivia kaltoinkohdeltuja hevosia...äkkiäkös muutaman miljoonan keräät. 

Ihan varmasti on näitä tapauksia, joissa on ihan pätevä syy sille, ettei saa lemmikkiä, mutta sitä ei haluta esim. täällä kertoa tai sitten sitä ei tajuta itsekään. Mutta on kuitenkin aika rumaa väittää, että vika on sinussa, vaikken sinua tunne, koska kyllähän ne hoitolan työntekijät tekevät aina kaiken oikein. Ei se ole yksinkertaisesti reilua. On aika lannistava ja nöyryyttäväkin kokemus mennä ystävällisesti kyselemään kissoista ja sitten katsotaan kuin halpaa makkaraa. Ei ole asianmukaista, että ihan tavallista, kunnollista ihmistä kohdellaan kuin potentiaalista rikollista. Kysymykset täytyy ymmärtää, täytyy ymmärtää, ettei arkaa kissaa anneta niinkään helposti kuin reipasta kissaa jne. Mutta sitä ei minusta tarvitse ymmärtää, että suhtautuminen on kielteistä ilman mitään perusteluja. Kirjoitinkin jo aiemmin saamastani kohtelusta ja kuinka sitten löysimme kissan ihan samanlaisena perheensä toisesta paikasta, jossa tietysti myös kyseltiin, mutta jossa tultiin siihen tulokseen, ettei meillä vaikuta olevan salaisia sadistisia taipumuksia.

Se on vaikea sanoa miksi joissain paikoissa suhtaudutaan kielteisesti, mutta niissäkin on eri ihmisiä. Joku toinen voi olla eri mieltä ja tiedän, että riidatkin tulevat siitä, että toinen antaisi löyhemmällä perusteella kuin toinen. Eikä se, joka antaa ruokalautasta, ole välttämättä edes varsinainen aktiivijäsen. Työntekijä on väärä sana muiden kuin yrityslöytölöiden kohdalla, koska yhdistyksissä ei juurikaan työntekijöitä ole paitsi ehkä kuntouttavassa työtoiminnassa olijoita, eläintehhoitaja opiskelijoita ja sitten jonkin verran tavallisia työllistettyjä, mutta työkkäri on nihkeä lupaamaan yhdistyksille sellaisia, joilla on resursseja työllistyä vapaille markkinoille. Yksi nuori kertoi, että hän pääsi paikalliseen löytölään pariksi kuukaudeksi kun valehteli hakevansa eläintenhoitajakouluun vaikka oli aikeissa hakea ihan muualle.  Se paikka vain sopi hänelle siinä tilanteessa. On vain vapaaehtoisia, osa on hallituksessa, osa on muuten vain aktiivijäseniä ja sitten on meitä, joilla resurssit riittää vain satunnaiseen avustamiseen. Mä olen juuri se joka saattaa jakaa ruokaa, tiskata astiat tai putsata kakkapottia, mutta muuhun toimintaan en osallistu. Silti kun on yleisölle avoimia ovia, tullaan suoraan kysymään meiltä avustajilta ja vähän loukkaannutaankin, kun kehotetaan kysymään muilta. Mutta kun mulla ei ole oikeutta luovuttaa tai haastatella. Voin kertoa mitä tiedän, mutta en edes tunne kuin muutaman kissan. 

Ymmärrän ihan hyvin, että kaikki työntekijät eivät edes voi kertoa kissoista tarkemmin, eivät tiedä, käyvät harvoin tms. En todellakaan siitä ole ikinä pahoittanut mieltäni, että minua on kehotettu kysymään vastaavalta työntekijältä. Kokemukseni on, että nämä vastaavat ovat niitä vihaisempia tapauksia, nämä satunnaisemmat avustajat ovat olleet paljon ystävällisempiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä kaiken maailman hunsvoteille anneta. Joku raja pitää olla. Jos on 10 vuoden pirikäytön merkit naamassa niin parempi kasvattaa vaan kaktuksia.

Koska jokainen, jolle ei olla kissaa yhdistykseltä haluttu myydä, on hunsvotti. Eläinsuojeluyhdistyksen ihmiset sen sijaan on vastuullisen kissanomistajan tunnistamisen ja yleisen ihmistuntemuksensa suhteen aina erinomaisia ja erehtymättömiä. Asia on näin, muulla tapaa ei voi olla, ja kyseessä on täysin mustavalkoinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni hakee aina kesäksi hiirikissoiksi kissoja eläinsuojeluyhdistykseltä. Valehtelee, ettei kissa ole vapaana maantien lähellä jne. Aina on saanut. Joka kesä sama juttu eli kissa on asfaltissa liiskana viimeistään syyskuussa.

Tekisi mieli ottaa siihen yhdistykseen yhteyttä ja pyytää, etteivät antaisi kissoja hänelle.

Syy ettet ota yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän kakspiippunen juttu. Meidän lähellä oleva eläinsuojeluyhdistys rupesi syylistää meitä, kun tuotiin sinne puusta löydetty kissanpentu. Hirvee kuulustelu ja syyttäminen.

Siis taustaa: asutaan lähiössä ja huomattiin, kun pikkuinen kissanpentu naukui puussa ja oli siellä jo 2 päivää niin haettiin se tikapuiden avulla myöhään illalla alas (raateli samalla viellä käsivarret). Pestiin ja annettiin kissalle ruokaa. Meillä siis 4 kissaa joten meiltä löytyi kissanruokaa.

No lähdettiin seuraavana päivänä viemään se sinne yhdistyksen luokse, kun se aukesi kello 12 niin rupesi väittää, että me ollaan itse otettu se kissanpentu jostain tyyliin kesäkissaksi ja sitten, kun kyllästyttiin siihen niin tuotiin se sitten sinne. Uhkasivat jollain oikeusjutulla ja eläimenpito kiellolla ym.

Onneksi meillä oli valvontakameran kuvaa takapihalta missä näkyy selkeesti, että se kissa juoksi sieltä metästä, kun joku eläin ajoi sen sinne puuhun. Väittivät sitten viellä, että, kun sen kissan tassut ja turkki ovat olleet puhtaat, että ei voinnut mitenkään olla kiivennyt puuhun tai olla irrallaan vapaana pitempään jne.

No kai se nyt oli, kun pestiin se kissa ja oli yön yli meillä turvassa sisällä. Eivät meinanneet uskoa vaikka meillä oli tuo video. Mut se syylistäminen oli kyl törkeää ja tuntuu, että tänäpäivänäkin siellä ovat viellä siinä käsityksessä, että me ollaan sen kissan alkuperäiset omistajat. Ellei sitten sen oikea omistaja ole jälkeenpäin käynny sitä kyselemässä. Sen jälkeen oon jättänyt kyllä kissat suosiolla puuhun.

No jo on. Itse vierailin paikallisessa kissatalossa, ja en toiste sinne mene. Henkilökunta vastenmielistä eivätkä saa edes tiskejä siivottua saati omaa keittiötään. Kyllä ihmetyttää jos tällaiset osaa mitään standardeja minkään suhteen laittaa. Kissa parat, mutta ehkä saavat ne sentään hoivaa.

Ajattelin että oma huono kokemukseni muutama vuosi sitten paikallisesta kissahoitolasta oli vaan huonoa tuuria, mutta näitä lukiessa tajusin että kyseessä taitaa olla isompi ongelma.

Olin siis työttömänä ja juuri eronnut, paikkakunnan kissahoitola itki jatkuvasti sosiaalisessa mediassa että ei ole tarpeeksi hoitajia. Eläinrakkaana ja päivät pitkät neljän seinän sisällä pyörivänä ilmoittauduin mukaan.

Perehdytys oli surkeaa ja homma kaatui lopulta siihen ettei kukaan kolmesta paikan vetäjästä ikinä vastannut viesteihini siitä, että miten avainsysteemi/lukkokoodit toimii kun ei sellaisia ikinä saatu. Ekalla kerralla myös allekirjoitettiin sopimus, ja opastajaa ärsytti kun yritin lukea sen kunnolla läpi.

Älkää myt hyvät ihmiset noin vain menkö viemään löytämäänne kissaa löytölään. Ei niissä ole 24/7 päivystystä. Ensimmäinen asia on selvittää virallinen löytöelåintaho. Se voi olla eri kuin paikallinen kissatalo tai esy. Voi olla ettei löytölässä ole tilaa. Ei jotain pentua voi heittää suoraan isojen kissojen sekaan eikä aikuistakaan kissaa. Mutta virallisella taholta on velvollisuus ottaa löydetyt eläimet, muilka Ei.

Miksette kissaa haluavat itse mene töihin vapaaehtoiseksi löytöeläintaloon auttamaan kisuparkoja ? Niin voisitte tutustua useampaan ja olla niille avuksi. Näette ettei siellä kukaan ehdi juonia punomaan kissanottajille vaan työtä on ihan tarpeeksi muutenkin.

Apu otetaan takuulla kiitollisuudella vastaan.

Ihan pelkkä leikittäminenkin, että kissat tulisivat sosiaalisimmiksi ja siten helpommin sijoitettaviksi.

Ei aina tartte olla ikiomaa kissaa. Näin sulla olisi monta samaan aikaan. 🐈😺😸😹😻😽🐈

Vierailija kirjoitti:

No jo on. Itse vierailin paikallisessa kissatalossa, ja en toiste sinne mene. Henkilökunta vastenmielistä eivätkä saa edes tiskejä siivottua saati omaa keittiötään. Kyllä ihmetyttää jos tällaiset osaa mitään standardeja minkään suhteen laittaa. Kissa parat, mutta ehkä saavat ne sentään hoivaa.

Tiskiä tulee kyllä aivan älyttömät määrät, eikä ihan siisteintä sorttia. Joka ikinen päivä tiskataan ja desinfioidaan kymmenien kissankuppien ja muiden astioiden lisäksi monia hiekkalapioita ja -laatikoita. Lisänä toki kaikki muu siivous, mitä totisesti riittää. Apu on siis todella tervetullutta muuhunkin kuin kissojen rapsutteluun ja leikittämiseen, mikä on toki tärkeää sekin.

Liian usein vain samat hommat tuppaavat kaatumaan samojen ihmisten niskaan, jotka sitten väsyvät. Jonka jälkeen saadaan taas jostain lukea, että onpa siellä väsyneen ja ärtyneen oloista porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo olen huomannut.

Joissain myös velvoitetaan vuosittaiseen tarkastuskäyntiin.

Torissakin olen törmännyt tähän, että myydään kissa, mutta omistajan suostuttava yhteydenpitoon vanhan perheen kanssa. Ei siis mitään koeaikaa tms. vaan ilmeisesti loppuiäksi.

Aika pitkälle menee tämä.

Noilla vuosittaisilla tarkastuskäynneillä ja yhteydenpidoilla vanhan perheen kanssa voi onneksi pyyhkiä persettään kaupan jälkeen. Mikään velvollisuushan ei ole pitää yhteyttä johonkin tuntemattomaan saati päästään ketään kotiinsa tarkastelemaan yhtään mitään. 

Kyyllä tulee päästää tekemään tupatarkastus ja kotietsintä sen varmistamiseksi että eläimellä on hyvät olot uuden omistajan luona. Toki kohtuullisella varoitusajalla, noin tunti riittänee mainiosti, mikäli siis ei ole jotain salattavaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän kakspiippunen juttu. Meidän lähellä oleva eläinsuojeluyhdistys rupesi syylistää meitä, kun tuotiin sinne puusta löydetty kissanpentu. Hirvee kuulustelu ja syyttäminen.

Siis taustaa: asutaan lähiössä ja huomattiin, kun pikkuinen kissanpentu naukui puussa ja oli siellä jo 2 päivää niin haettiin se tikapuiden avulla myöhään illalla alas (raateli samalla viellä käsivarret). Pestiin ja annettiin kissalle ruokaa. Meillä siis 4 kissaa joten meiltä löytyi kissanruokaa.

No lähdettiin seuraavana päivänä viemään se sinne yhdistyksen luokse, kun se aukesi kello 12 niin rupesi väittää, että me ollaan itse otettu se kissanpentu jostain tyyliin kesäkissaksi ja sitten, kun kyllästyttiin siihen niin tuotiin se sitten sinne. Uhkasivat jollain oikeusjutulla ja eläimenpito kiellolla ym.

Onneksi meillä oli valvontakameran kuvaa takapihalta missä näkyy selkeesti, että se kissa juoksi sieltä metästä, kun joku eläin ajoi sen sinne puuhun. Väittivät sitten viellä, että, kun sen kissan tassut ja turkki ovat olleet puhtaat, että ei voinnut mitenkään olla kiivennyt puuhun tai olla irrallaan vapaana pitempään jne.

No kai se nyt oli, kun pestiin se kissa ja oli yön yli meillä turvassa sisällä. Eivät meinanneet uskoa vaikka meillä oli tuo video. Mut se syylistäminen oli kyl törkeää ja tuntuu, että tänäpäivänäkin siellä ovat viellä siinä käsityksessä, että me ollaan sen kissan alkuperäiset omistajat. Ellei sitten sen oikea omistaja ole jälkeenpäin käynny sitä kyselemässä. Sen jälkeen oon jättänyt kyllä kissat suosiolla puuhun.

No jo on. Itse vierailin paikallisessa kissatalossa, ja en toiste sinne mene. Henkilökunta vastenmielistä eivätkä saa edes tiskejä siivottua saati omaa keittiötään. Kyllä ihmetyttää jos tällaiset osaa mitään standardeja minkään suhteen laittaa. Kissa parat, mutta ehkä saavat ne sentään hoivaa.

Ajattelin että oma huono kokemukseni muutama vuosi sitten paikallisesta kissahoitolasta oli vaan huonoa tuuria, mutta näitä lukiessa tajusin että kyseessä taitaa olla isompi ongelma.

Olin siis työttömänä ja juuri eronnut, paikkakunnan kissahoitola itki jatkuvasti sosiaalisessa mediassa että ei ole tarpeeksi hoitajia. Eläinrakkaana ja päivät pitkät neljän seinän sisällä pyörivänä ilmoittauduin mukaan.

Perehdytys oli surkeaa ja homma kaatui lopulta siihen ettei kukaan kolmesta paikan vetäjästä ikinä vastannut viesteihini siitä, että miten avainsysteemi/lukkokoodit toimii kun ei sellaisia ikinä saatu. Ekalla kerralla myös allekirjoitettiin sopimus, ja opastajaa ärsytti kun yritin lukea sen kunnolla läpi.

Mä en koskaan antanut avainohjeita sähköpostilla tai ensimmäisellä kerralla. Perehdyttämiseen varattiin yksi kokonainen työvuoro ja mielellään kaksi jotkut halusi kolmekin. Monen vapaaehtoisuus tyssäsi siihen kun tajusi että siellä siivotaan ja putsataan pottia. Varmaan 20 kävi kerran ja sitten ei enää kuulunut mitään. Ne, jotka tulivat tosissaan olivat kyllä tyytyväisiä ja multa sai aina kysyä. Olin muutaman vuoden mukana ja opastin uusia. Lopetin oman elämäntilanteen vuoksi.