Jos masentuneella voi olla hyviä päiviä, niin millä kriteereillä keskivaikea masennus diagnosoidaan?

Masentuneen hyvä päivä voi olla että tekee ruokaa, edes ranskanpottuja uunissa sen asemasta että "ruuaksi" polttaisi tupakkaa ja hörppisi pikakahvia. Tai se että jaksaa kuukausiin vaihtaa puhtaat lakanat.

Vierailija kirjoitti:

Sillä että ei käy töissä eikä hymyile paljon.

Mulla on hymy aina mukana matkassa. Ylihymyilen. Kai se on joku kulissimekanismi.

Jos on isoja eroja toimintakyvyssä päivien välillä lyhyellä aikavälillä voi olla kyseessä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Jos kaksisuuntaisuus ei mene psykoosiin ja syvää masennusta on aika paljon tulee yleensä masennusdiagnoosi. Taustalla voi silti olla voimakasta maanis-depressiivistä taipumusta. Maanisessa vaiheessa henkilö voi vaikuttaa hyvinkin normaalilta kun taas depressiivisessä vaiheessa on aika toimintakyvytön.

Masennuksen dg kriteereissä on,että masentunut mieliala on enimmän osan aikaa. Toipumisvaiheessa alkaa tulla hyviäkin päiviä ja masennuksen aste voi olla lievä. Toipumisessa voi tulla takapakkia tyyliin kaksi askelta eteenpäin yksi taakse. Ylipäänsä toipuminen vie aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä että ei käy töissä eikä hymyile paljon.

Mulla on hymy aina mukana matkassa. Ylihymyilen. Kai se on joku kulissimekanismi.

Mulla ihan sama. Mulla oli vaihe,kun kaikki lähti menemään pieleen..mutta ovesta astuin pirteän näköisenä. Ja jostain erikoisesta syystä huolehdin ulkoasusta tavanomaista paremmin. Tartuin kiinni siihen, mihin voin vielä vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä kiusaat sairasta ihmistä kyselemällä asiattomia kysymyksiä hänen sairaudestaan?

Mitä kiusaamista se on, kun henkilö haluaa itse keskustella?

Hän on siis itse sitä mieltä, että diagnoosi on väärä, mutta kukaan ei ole testannut häntä pyynnöistä huolimatta. Siksi aloin miettimään, miten diagnoosit tehdään, kun lääkärit ovat niin varmoja masennuksesta?

Voihan sun kaveri olla oikeassa väärästä diagnoosista jos tosiaan vaihtelee masennuksesta sellaiseen, että tuntuu kuin voisi tehdä mitä vain. Tuohan kuulostaisi enemmän kaksisuuntaiselta kuin "pelkältä" masennukselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen hoidossa on nyt vallalla tällainen hoitosuuntaus kuin käyttäytymisen aktivointi, joten jos masennus puuhaa mitä tahansa toimintakykyä edistävää, voi se olla hoitosuositus.

Minulla on vaikea masennus ja joka aamu nousen, hoidan aamupuuhat, meikkaan, käyn kaupassa lenkillä, teen ruokaa jne., vaikka en jaksaisi yhtään, sillä haluan lähinnä kuolla. Illat makaan kyllä sängyssä.

Tätä ihmettelen. Miten toimintakyky parantaisi masennuksen?

Olen koko 50-vuotisen elämäni ollut lievästi masentunut. Ja käynyt töissä ja hoitanut kodin.

Kai siinä ajatuksena on se, että toiminta kyseenalaistaa itseä sabotoivat negatiiviset ajatukset, mitä masennuksessa jatkuvasti esiintyy.

"Olen laiska paska tyhmä idiootti en saa mitään aikaiseksi, minun olisi parempi kuolla."

Todellisuus: käynyt töissä, hoitanut kodin, urheillut jne.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti masennus on pakokeino.

Se on mielestäni ehkä joo pakokeino mutta enemmän merkki ihmiselle, että nyt on elämässä jotain, minkä vuoksi on pysähdyttävä ja jotain, mitä on muutettava. Jos suostuu pysähtymään ja muuttumaan, masennus menee yleensä ohi. Mutta jos vain jatkaa valitsemallaan tiellä esim. päihdeongelmaisen puolisona tai ylikuormittavassa työpaikassa tms, masennus jatkuu, jatkuu, jatkuu...

Aina ei pysty itse valitsemaan kuormittavia tekijöitä. Lapsi jolla on alkoholistivanhempi tai hyväksi käyttöä esim. Kyllä vaikea lapsuus jättää jäljet eikä siihen joku pysähtyminen ja muuttuminen auta. Nämä jättää ihmiseen traumoja, näitä osataan todella huonosti hoitaa.

Itsellä näitä lapsuudesta, lisäksi yli 10 v. sitten alkoi kaikki läheiset sairastella vakavasti ja yksi kerrallaan hoidin kunkin hautaan. Ainoa läheiseni, siskoni löysi miehen ulkomailta, meni miehen uskontoon, kulttiin mukaan, muuttui ihmisenä täysin toiseksi ja  ei pidä minuun mitään yhteyttä sillä olen vääräuskoinen.

Sittenpä alkoi oma fysiikkakin romuttua. Sairastuin vaikeisiin ja vakaviin sairauksiin mm. syöpä.

Kyllä ihmisille voi oikeasti tulla paljon pahempia tilanteita eteen kuin ylikuormittava työpaikka ja kyllä niissä tilanteissa on oikeus surra ja masentua. On toksista positiivisuutta mennä väittämään että muuta ajatuksiasi, muutat elämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se nykyään masennus ole tavallaan suojamuuri ettei tarrtis tehdä mitään 

ainokaiselle elämälleen. Ulkoistetaan vastuu.

Kyllä  minä olen tehnyt. Olen menettänyt kaiken joten muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin rakentaa elämänsä uudelleen.

Mutta silti olen niin rikki että ei tämä enää korjaannu, mutta näillä mennään. On länsimaisten hyvinvoivien ihmisten harha että koko elämä on ruusuilla tanssimista.

Olen masentunut. Diagnoosi on. Käyn normaalisti töissä ja suoriudun hyvin. Työtoverit eivät tiedä diagnoosistani.

Kotona usein itken, kirjoitan päiväkirjaan junan alle menosta, haukun itseäni ryhävalaaksi, luuseriksi, läskisiaksi, huonoksi äidiksi, idiootiksi ym.

Vapaapäivinä haluaisin olla vain yksin ja itkeä ja nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Olen masentunut. Diagnoosi on. Käyn normaalisti töissä ja suoriudun hyvin. Työtoverit eivät tiedä diagnoosistani.

Kotona usein itken, kirjoitan päiväkirjaan junan alle menosta, haukun itseäni ryhävalaaksi, luuseriksi, läskisiaksi, huonoksi äidiksi, idiootiksi ym.

Vapaapäivinä haluaisin olla vain yksin ja itkeä ja nukkua.

Mulla on ollut masennusdiagnoosi usein, mutta sairaudentunto puuttuu eli en tiedä, onko diagnoosi oikea vai väärä.

On ollu kausia, jolloin suoriudun töistä. loistavasti, mutta silloin vapaa-aika ei toimi. Sitten taas tällä hetkellä vapaa-aika toimii, tosin väsyn nopeasti enkä halua tavata osaa ystävistä, mutta työkykyä ei ole yhtään.

Törmäsin tähän vanhaan ketjuun. Epätyypillinen masennus on ihan oikea masennus, mutta siinä sairastunut säilyy reaktiivisena positiivisille asioille ja masennus on pääosin uupumusta, kehon raskautta, toimintakyvyttömyyttä kuin depressiivistä mielialaa.

Minulla on masentunut kaveri jolla huono päivä on sellainen kuin minun ei-masentuneen hankala päivä. Sitten hänen hyvä päivä on joskus energisempi kuin minun hyvä päivä. On tullut tunne että hän ei ymmärrä mielialan vaihtelun olevan normaali elämää eikä mitään masennusta.

Olen keskivaikeasti masentunut. Ilmeisesti ollut enemmän tai vähemmän koko ikäni. Masennus on salakavalaa, itse ei huomaa luisumista siihen. Ärtyisyys, mielenkiinnon puute oikeastaan mihinkään ja väsymys ovat oireita. Vaikea saada tehdyksi asioita. Minulla oli myös tuntoaistin liikaherkkyyttä, koin olevani fyysisesti sairas. Hiuksen tippuminen poskelle tuntui hyvin ärsyttävältä ja epämiellyttävältä. (Saati sitten toisen ihmisen kosketus).

Kaikki oli harmaata ja sumuista, fyysiset kivut ja kolotukset todellisia.

Aina sanotaan, että liikunta virkistää ja vaikka kävely metsässä. Mitä jos ei vaan jaksa liikkua ja liikunta sattuu kehossa? Tuntuu, että ei saa hengitettyä ja kyyneleet alkavat valua jumppatunnilla? Tekee mieli vain mennä makaamaan lattialle, jotta joku soittaisi apua ja tulisi hakemaan pois.

Kävely metsässäkin oli kakofonista, äänimaailma tuli korvista ulos. Säpsähtelin kävyn tai lehden tippumista melkein niin, että pissat tuli housuun.

Ja sitten yliluonnollinen herkkyys. Tuntui, että intuitiivisuus kasvoi. Kerran ostin R-kioskilta kolme ässäarpaa ja kaikissa pieni voitto. Laitoin käteni arpojen päälle ja tunnustelin energiaa. Näin löysin voittoarvat.

Ihmistuntemus kasvoi x 5. Pääsin ihmisten pään sisälle. Tai niin koin. Oli vaikea kohdata ihmisiä, koska tulivat ihon läpi.

Välillä tuli tunne, että nyt haluan / pitää mennä johonkin paikkaan, kauppaan tai baariin tai johonkin reitille. Siellä sattui aina jotain, oli jokin tapahtuma tai muuta kiinnostavaa.

Vaikka olin siis lähes tilassa, jossa en pystynyt huolehtimaan itsestäni, kuitenkin luonto suojeli minua voimakkaalla herkkyydellä.

Ostin asunnonkin sillä ajatuksella, että siitä tuli hyvä tunne.

Lääkäri teettää masennustestin. Kirjallinen , monisivuinen kysely. Mulla todettiin vaikea masennus. Tietenkin myös potilasta haastatellaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten yliluonnollinen herkkyys. Tuntui, että intuitiivisuus kasvoi. Kerran ostin R-kioskilta kolme ässäarpaa ja kaikissa pieni voitto. Laitoin käteni arpojen päälle ja tunnustelin energiaa. Näin löysin voittoarvat.

Ihmistuntemus kasvoi x 5. Pääsin ihmisten pään sisälle. Tai niin koin. Oli vaikea kohdata ihmisiä, koska tulivat ihon läpi.

Välillä tuli tunne, että nyt haluan / pitää mennä johonkin paikkaan, kauppaan tai baariin tai johonkin reitille. Siellä sattui aina jotain, oli jokin tapahtuma tai muuta kiinnostavaa.

Vaikka olin siis lähes tilassa, jossa en pystynyt huolehtimaan itsestäni, kuitenkin luonto suojeli minua voimakkaalla herkkyydellä.

Ostin asunnonkin sillä ajatuksella, että siitä tuli hyvä tunne.

Flow-ketjusta tuli mieleen, että kerran olin masentuneena festareilla. Löysin sattumalta 5 € rahaa maasta, sen jälkeen käytin koko illan rahan etsimiseen maasta. Löysinkin noin 20 € yhteensä. (Tämä siis oli kiinnostavuuskriteeri nro 1). Lähdin festareilta vielä aikaisemmin ja menin kävelylle Hki keskustaan, löysin sieltä vielä lisää rahaa maasta, 20 €.

Hieno ilta kulkea pää painuksissa maata tuijottaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos huolehtisit omista asioistasi. Itse en tuollaisia ihmisiä arvosta

Et arvosta ihmistä, joka haluaa oppia masennuksesta tai mistä tahansa sairaudesta lisää?

Outoa.

Ei niistä keskustelupalstaa lukemalla mitään opi. Et saa mitään oikeaa tietoa täältä.

Voi oppia, mutta ongelma on miten erottaa oikea ja väärä tieto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä että ei käy töissä eikä hymyile paljon.

Mulla on hymy aina mukana matkassa. Ylihymyilen. Kai se on joku kulissimekanismi.

Minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus. Itse en sitä ymmärtänyt kun olin hyväntuulinen ja iloinen jatkuvasti. Toimintakykyni oli kuitenkin pahasti alentunut, ja tuhlasin aikaani kaikenlaiseen sijaistoimintaan, eli mihin tahansa puuhaan, mikä piti minut kiireisenä, muttei vaikuttanut mihinkään ympärilläni. Ja todellakin pyrin pitämään yllä kulisseja muihin ihmisiin päin, että kaikki oli muka kunnossa.

Päädyin lääkärille muista syistä, mutta se etten ko. vaivaa kyennyt hoitamaan sai toisella käynnillä lääkärin ymmärtämään mahdollisen masennuksen. Sain diagnoosin ja aloitin hoidot. Huhtikuussa pääsin kuntouttavaan työtoimintaan, ja se on todellakin auttanut, kuntouttava vaihtui työkokeiluun ja ensi kuussa mahdolliseen palkkatukityöhön.