Lue keskustelun säännöt.
Jos masentuneella voi olla hyviä päiviä, niin millä kriteereillä keskivaikea masennus diagnosoidaan?
25.05.2023 |
Kaikilla meillä on hyviä ja huonoja päiviä. Läheisellä on diagnoosina keskivaikea masennus, vaikka hänellä on 50-50 hyviä ja huonoja päiviä. Niinhän minullakin, eikä koskaan kukaan ole edes epöilkyt masennusta.
Kommentit (82)
Ihmisen toimintakyky ei kerro mitään masennuksen syvyydestä. Miten tämäkin on jollekin täysin vieras tieto. Masentuneella ei ole hyviä päiviä, ikinä. Jos on, se on jotain muuta. Se miten ihminen suoriutuu arjestaan ei kerro mitään sairauden vakavuudesta. Erittäin vaikeasti masentunut voi olla täysin toimintakykyinen kun taas lievästi masentunut täysin toimintakyvytön, se toiminnan kyky on heidän henkilökohtainen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kukaan ei osaa kertoa, miten masennus diagnosoidaan? Sitähän minä tässä kysyn.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli kukaan ei osaa kertoa, miten masennus diagnosoidaan? Sitähän minä tässä kysyn.
Ap
Masennusdiagnoosi määritetään bdi-testin, potilaan vastaanotolla tarkkailun (mm ilmeet, eleet, puhe, aikaan ja paikkaan orientoituminen) ja potilaan haastattelun (oireiden kartoitus) perusteella.
Virallisesti diagnosoitu lievä masennus on lähes toimintakyvytön. Sitä pahempaan on varmaan mahdoton edes yrittää samaistua.
Masennus johtuu ajatuksista. Masennusdiagnoosit ovat höpöhöpöä. Olen itsekin ollut masentunut pitkiäkin aikoja, että tiedän mistä on kyse. Masennus on mielentila. Miten voit olla muka masennussairas, ja sekunnissa olet täysin ilman masennusta, kun tapahtuu jotain sellaista mikä innostaa sinua? Sitten kun tilanne on ohi, alat taas märehtimään masentavien ajatustesi kanssa. Ei tämä ole mikään sairaus, vaan mielentila, johon voi itse vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu ajatuksista. Masennusdiagnoosit ovat höpöhöpöä. Olen itsekin ollut masentunut pitkiäkin aikoja, että tiedän mistä on kyse. Masennus on mielentila. Miten voit olla muka masennussairas, ja sekunnissa olet täysin ilman masennusta, kun tapahtuu jotain sellaista mikä innostaa sinua? Sitten kun tilanne on ohi, alat taas märehtimään masentavien ajatustesi kanssa. Ei tämä ole mikään sairaus, vaan mielentila, johon voi itse vaikuttaa.
No jos se on itsestä kiinni, miksi sitten on sitä masennusta ylipäätään?
Varsinainen asiantuntija taas.
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu ajatuksista. Masennusdiagnoosit ovat höpöhöpöä. Olen itsekin ollut masentunut pitkiäkin aikoja, että tiedän mistä on kyse. Masennus on mielentila. Miten voit olla muka masennussairas, ja sekunnissa olet täysin ilman masennusta, kun tapahtuu jotain sellaista mikä innostaa sinua? Sitten kun tilanne on ohi, alat taas märehtimään masentavien ajatustesi kanssa. Ei tämä ole mikään sairaus, vaan mielentila, johon voi itse vaikuttaa.
Ei se noin mene! Älä selitä kun et tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu ajatuksista. Masennusdiagnoosit ovat höpöhöpöä. Olen itsekin ollut masentunut pitkiäkin aikoja, että tiedän mistä on kyse. Masennus on mielentila. Miten voit olla muka masennussairas, ja sekunnissa olet täysin ilman masennusta, kun tapahtuu jotain sellaista mikä innostaa sinua? Sitten kun tilanne on ohi, alat taas märehtimään masentavien ajatustesi kanssa. Ei tämä ole mikään sairaus, vaan mielentila, johon voi itse vaikuttaa.
Ei se noin mene! Älä selitä kun et tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti masennus on pakokeino.
Se on mielestäni ehkä joo pakokeino mutta enemmän merkki ihmiselle, että nyt on elämässä jotain, minkä vuoksi on pysähdyttävä ja jotain, mitä on muutettava. Jos suostuu pysähtymään ja muuttumaan, masennus menee yleensä ohi. Mutta jos vain jatkaa valitsemallaan tiellä esim. päihdeongelmaisen puolisona tai ylikuormittavassa työpaikassa tms, masennus jatkuu, jatkuu, jatkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti masennus on pakokeino.
Se on mielestäni ehkä joo pakokeino mutta enemmän merkki ihmiselle, että nyt on elämässä jotain, minkä vuoksi on pysähdyttävä ja jotain, mitä on muutettava. Jos suostuu pysähtymään ja muuttumaan, masennus menee yleensä ohi. Mutta jos vain jatkaa valitsemallaan tiellä esim. päihdeongelmaisen puolisona tai ylikuormittavassa työpaikassa tms, masennus jatkuu, jatkuu, jatkuu...
Se lienee tärkeintä tajuta että olet oman eläsi seppä.,
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen toimintakyky ei kerro mitään masennuksen syvyydestä. Miten tämäkin on jollekin täysin vieras tieto. Masentuneella ei ole hyviä päiviä, ikinä. Jos on, se on jotain muuta. Se miten ihminen suoriutuu arjestaan ei kerro mitään sairauden vakavuudesta. Erittäin vaikeasti masentunut voi olla täysin toimintakykyinen kun taas lievästi masentunut täysin toimintakyvytön, se toiminnan kyky on heidän henkilökohtainen ominaisuus.
Väärin. Toimintakyvyttömyys on masennuksen seuraus vaikeissa tapauksissa. Jotkut masentuneet, jotka olivat terveinä toimintakykyisiä, eivät masentuneina edes pääse sängystä ylös, saati suihkuun tms. Jos toimintakyky on hyvä, masennus ei vain ole vaikea ja laajaoireinen, vaan oireet rajoittuvat psyykeen eli ajatuksiin ja tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu ajatuksista. Masennusdiagnoosit ovat höpöhöpöä. Olen itsekin ollut masentunut pitkiäkin aikoja, että tiedän mistä on kyse. Masennus on mielentila. Miten voit olla muka masennussairas, ja sekunnissa olet täysin ilman masennusta, kun tapahtuu jotain sellaista mikä innostaa sinua? Sitten kun tilanne on ohi, alat taas märehtimään masentavien ajatustesi kanssa. Ei tämä ole mikään sairaus, vaan mielentila, johon voi itse vaikuttaa.
Et oikeasti ole masentunut kliinisessä mielessä, jos jaksat innostua.
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu ajatuksista. Masennusdiagnoosit ovat höpöhöpöä. Olen itsekin ollut masentunut pitkiäkin aikoja, että tiedän mistä on kyse. Masennus on mielentila. Miten voit olla muka masennussairas, ja sekunnissa olet täysin ilman masennusta, kun tapahtuu jotain sellaista mikä innostaa sinua? Sitten kun tilanne on ohi, alat taas märehtimään masentavien ajatustesi kanssa. Ei tämä ole mikään sairaus, vaan mielentila, johon voi itse vaikuttaa.
En ole koskaan ollut virallisesti masentunut, mutta Olen samaa mieltä, kun kyse on terveestä ihmisestä. Mutta uskon, että kun masennus lipsahtaa liian pitkälle, tai se johtuu aivokemioista, niin sitä ei siinä vaiheessa enää ajatuksilla muuteta.
No - jos on 25 min. aikaa, niin ihan hatusta. Yleensä joku koodi täytyy laittaa, jos määrää lääkkeitä, tai kirjoittaa sairaslomaa. Kyse on myös puhtaasti asiakkaan sanoittamisesta.
Jokainen saa tällaisen halutessaan.
Eikös se nykyään masennus ole tavallaan suojamuuri ettei tarrtis tehdä mitään
ainokaiselle elämälleen. Ulkoistetaan vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen toimintakyky ei kerro mitään masennuksen syvyydestä. Miten tämäkin on jollekin täysin vieras tieto. Masentuneella ei ole hyviä päiviä, ikinä. Jos on, se on jotain muuta. Se miten ihminen suoriutuu arjestaan ei kerro mitään sairauden vakavuudesta. Erittäin vaikeasti masentunut voi olla täysin toimintakykyinen kun taas lievästi masentunut täysin toimintakyvytön, se toiminnan kyky on heidän henkilökohtainen ominaisuus.
Väärin. Toimintakyvyttömyys on masennuksen seuraus vaikeissa tapauksissa. Jotkut masentuneet, jotka olivat terveinä toimintakykyisiä, eivät masentuneina edes pääse sängystä ylös, saati suihkuun tms. Jos toimintakyky on hyvä, masennus ei vain ole vaikea ja laajaoireinen, vaan oireet rajoittuvat psyykeen eli ajatuksiin ja tunteisiin.
Ei ole noin yksinkertaista. Minulla on ollut psykiatrin määrittämä vaikea masennus muutaman kerran elämässäni ja keskivaikea vielä useammin. Uskon että ihan parhaimmillaankin olen lievästi masentunut.
Ellei masennus aiheuta suurta ahdistusta ja siitä johtuvaa pahaa unettomuutta, olen aina käynyt töissä. Koti on hoitamaton, samoin itse olen. Mutta työt olen hoitanut.
Se on ollut aivan kauheaa mutta kun koko elämänsä on lapsesta saakka sinnitellyt ja pakottanut itsensä ylös ja toimimaan, se itsensä pakottaminen ja sinnittely on jäänyt päälle.
Olen kuulemma taustaani (hyvin traumaattinen lapsuus ja monet myöhemmät traumaattiset tilanteet ja nämäkin ihan psykiatrin mielestä eikä vain minun) ja diagnooseihini (krooninen PTSD, ahdistus ja nämä eriasteiset masennukset kroonistuneena myös) nähden erittäin, jopa harvinaisen toimintakykyinen.
Olen kyennyt opiskelemaan pitkälle ja tekemään henkisesti raskasta työtä. En tuota sinnittelyteoriaa lukuunottanatta tiedä miksi eikä sitä tiedä kukaan muukaan. Näin vain on.
Mutta ei jokainen vaikeasti masentunut makaa likaisena sängyn pohjalla ja mieti itsensä tappamista. Masennuksesta ei voi tehdä yhtä yhdenlaista sairautta.
Sitä en sano, että jos toimintakyky on mennyt ja tilanne on tuo, ettäkö se olisi sairaasta itsestään kiinni. Ei se ole. Masennus on lamauttaa ja kauhea sairaus.
Kaikki se ongelma itselläni on mieleni sisällä. Aloittamisen vaikeus on todellista, väsymys on todellista mutta niitä paljon vaikeampia kestää itselleni ovat mm. viha ja ahdistus sekä vaikeat uniongelmat.
Käyn töissä perinteisesti siihen asti että olen lähestulkoon valvonut viikosta kahteen ja olen täysin sekaisin, en osaa enää kulkea kotikaupungissani enkä muista miksi lähdin esim ajamaan sinne lääkäriin.
Kuvasin että sitä on objektiivisesti katsoen vaikeasti masentuneena varmasti työkyvytön, mutta voihan sitä silti käydä. Sen kun käy, jos siis se on itselleen mahdollista. Kaikille ei ole eikä se tee ihmisestä huonompaa tai parempaa.
Jotakin kuntouttavaakin siinä on itselleni. Että pakottaa itsensä osallistumaan normielämään vaikka ei todellakaan jaksaisi muuta kuin nukkua.
Kai tämä sinni on "hyvä" puoli siinä että on lapsesta lähtien saanut kokea ihan uskomattoman paljon epäreilua p.skaa siinä missä joku toinen on ollut toivottu ja rakastettu lapsi.
Minulle psykologi sanoi, että terve mieli masentuu. Nämä, jotka huutelee, että asenteesta kiinni jne.eivät ole terveitä sen psykologin tarkoittamalla tavalla. Empatiakyvyttömiä ovat.
Mä olen parantunut masennuksesta ja voin sanoa, että terveen ja masentuneet hyvät&huonot päivät on ihan eri asia. Terveenä huono päivä on, kun vähän väsyttää tai v*tuttaa, masentuuna se on sellainen, että pitää pakottaa itsensä edes pukemaan ja syömään. Terveenä hyvä päivä on sellainen, että saa aikaan vaikka mitä, masentuneena se on sitä, että jaksaa tehdä yhden tai kaksi asiaa niin, että vaikuttaa ulkopuolisista normaalilta. Mä olin myös keskivaikeasti masentunut.