Lue keskustelun säännöt.
Jos masentuneella voi olla hyviä päiviä, niin millä kriteereillä keskivaikea masennus diagnosoidaan?
25.05.2023 |
Kaikilla meillä on hyviä ja huonoja päiviä. Läheisellä on diagnoosina keskivaikea masennus, vaikka hänellä on 50-50 hyviä ja huonoja päiviä. Niinhän minullakin, eikä koskaan kukaan ole edes epöilkyt masennusta.
Kommentit (82)
Kaverilla on diagnosoitu keskivaikeaa masennus ja ollut koko kevään saikulla. Ihmettelen vaan kun reissaa, urheilee kuin viimeistä päivää. Ja jakaa kaiken someen. Mietin vaan että mitäköhän me työkaverit ajattelee tästä masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneen hoidossa on nyt vallalla tällainen hoitosuuntaus kuin käyttäytymisen aktivointi, joten jos masennus puuhaa mitä tahansa toimintakykyä edistävää, voi se olla hoitosuositus.
Minulla on vaikea masennus ja joka aamu nousen, hoidan aamupuuhat, meikkaan, käyn kaupassa lenkillä, teen ruokaa jne., vaikka en jaksaisi yhtään, sillä haluan lähinnä kuolla. Illat makaan kyllä sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen hoidossa on nyt vallalla tällainen hoitosuuntaus kuin käyttäytymisen aktivointi, joten jos masennus puuhaa mitä tahansa toimintakykyä edistävää, voi se olla hoitosuositus.
Minulla on vaikea masennus ja joka aamu nousen, hoidan aamupuuhat, meikkaan, käyn kaupassa lenkillä, teen ruokaa jne., vaikka en jaksaisi yhtään, sillä haluan lähinnä kuolla. Illat makaan kyllä sängyssä.
*masentunut
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen hoidossa on nyt vallalla tällainen hoitosuuntaus kuin käyttäytymisen aktivointi, joten jos masennus puuhaa mitä tahansa toimintakykyä edistävää, voi se olla hoitosuositus.
Minulla on vaikea masennus ja joka aamu nousen, hoidan aamupuuhat, meikkaan, käyn kaupassa lenkillä, teen ruokaa jne., vaikka en jaksaisi yhtään, sillä haluan lähinnä kuolla. Illat makaan kyllä sängyssä.
Tätä ihmettelen. Miten toimintakyky parantaisi masennuksen?
Olen koko 50-vuotisen elämäni ollut lievästi masentunut. Ja käynyt töissä ja hoitanut kodin.
Minulla on ollut vaihdellen keskivaikea ja vaikea masennus diagnosiotuna 18 vuoden ajan. Olen kuitenkin työelämässä, korkeakoulun käynyt ja keskituloisessa työssä. Sairauslomalla olin 4 vkoa silloin, kun sairastuin ensimmäisen kerran, kun yritin itsemurhaa (olin 19-vuotias). Tämän jälkeen olen ollut sairauslomalla masennuksen vuoksi kolme kertaa, joista pisin jakso oli 3 viikkoa.
Olen pärjännyt elämässä näennäisesti hyvin, koska olen tunnollinen ja ahkera ja mieluummin painan töissä pää kolmantena jalkana, koska se jättää vähemmän aikaa oman masennuksen ympärillä vellomiseen.
Se ero, mikä minussa on ehkä ei masentuneisiin ihmisiin on se, että en koe iloa ja onnellisuutta, vaikka saavutan jotain. En jaksa pitää yllä ihmissuhteita pientä lähipiiriä lukuun ottamatta. Usein en edes niitä.
Välttelen sosiaalisia tilanteita, en pysty luomaan esimerkiksi työkavereihin yhteyttä. Olen nykyisessä työssäni ollut 5 vuotta eikä mulla ole yhtäkään läheistä työkaveria.
Pärjään työelämässä, kun olen mahdollisimman huomaamaton, väritön ja mauton. Jos joskus sanon jotain jossain, koen häpeää, vaikka mitään en olisikaan tehnyt väärin.
Minulla oli varhaisaikuisuudessa vaihe, jolloin yritin olla sosiaalinen. Olin ulkomailla vaihto-opiskelemassa jne. Se oli todella kuormittavaa. Yritin ja tein kaikkeni, että olisin parempi ja kykenevömpi ihminen.
Olen pienituloisen eroperheen lapsi ja perheessäni on ollut väkivaltaa sekä enemmän ja vähemmän sosiaalisia ongelmia.
Taistellut olen sieltä lapsuuden synkkyydestä jokseenkin toimivaksi ihmiseksi.
En valita, olen tyytyväinen niin kauan, kun jaksan taistella masennustani vastaan. Koska siinähän olen tosi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut vaihdellen keskivaikea ja vaikea masennus diagnosiotuna 18 vuoden ajan. Olen kuitenkin työelämässä, korkeakoulun käynyt ja keskituloisessa työssä. Sairauslomalla olin 4 vkoa silloin, kun sairastuin ensimmäisen kerran, kun yritin itsemurhaa (olin 19-vuotias). Tämän jälkeen olen ollut sairauslomalla masennuksen vuoksi kolme kertaa, joista pisin jakso oli 3 viikkoa.
Olen pärjännyt elämässä näennäisesti hyvin, koska olen tunnollinen ja ahkera ja mieluummin painan töissä pää kolmantena jalkana, koska se jättää vähemmän aikaa oman masennuksen ympärillä vellomiseen.
Se ero, mikä minussa on ehkä ei masentuneisiin ihmisiin on se, että en koe iloa ja onnellisuutta, vaikka saavutan jotain. En jaksa pitää yllä ihmissuhteita pientä lähipiiriä lukuun ottamatta. Usein en edes niitä.
Välttelen sosiaalisia tilanteita, en pysty luomaan esimerkiksi työkavereihin yhteyttä. Olen nykyisessä työssäni ollut 5 vuotta eikä mulla ole yhtäkään läheistä työkaveria.
Pärjään työelämässä, kun olen mahdollisimman huomaamaton, väritön ja mauton. Jos joskus sanon jotain jossain, koen häpeää, vaikka mitään en olisikaan tehnyt väärin.Minulla oli varhaisaikuisuudessa vaihe, jolloin yritin olla sosiaalinen. Olin ulkomailla vaihto-opiskelemassa jne. Se oli todella kuormittavaa. Yritin ja tein kaikkeni, että olisin parempi ja kykenevömpi ihminen.
Olen pienituloisen eroperheen lapsi ja perheessäni on ollut väkivaltaa sekä enemmän ja vähemmän sosiaalisia ongelmia.
Taistellut olen sieltä lapsuuden synkkyydestä jokseenkin toimivaksi ihmiseksi.En valita, olen tyytyväinen niin kauan, kun jaksan taistella masennustani vastaan. Koska siinähän olen tosi hyvä.
Siivoan myös kotiani jatkuvasti omaa oloani helpottaakseni, välillä jopa klo 4 aamuyöstä, kun en saa enää herättyäni unta. Että terve vaan naapureille.
Masennus näyttäyttyy eri ihmisellä eri tavoin. Näissäkin varmaan korostuu ne luonteenpiirteet. Mutta huomiona ehkä se, että suorittajakin voi olla masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut vaihdellen keskivaikea ja vaikea masennus diagnosiotuna 18 vuoden ajan. Olen kuitenkin työelämässä, korkeakoulun käynyt ja keskituloisessa työssä. Sairauslomalla olin 4 vkoa silloin, kun sairastuin ensimmäisen kerran, kun yritin itsemurhaa (olin 19-vuotias). Tämän jälkeen olen ollut sairauslomalla masennuksen vuoksi kolme kertaa, joista pisin jakso oli 3 viikkoa.
Olen pärjännyt elämässä näennäisesti hyvin, koska olen tunnollinen ja ahkera ja mieluummin painan töissä pää kolmantena jalkana, koska se jättää vähemmän aikaa oman masennuksen ympärillä vellomiseen.
Se ero, mikä minussa on ehkä ei masentuneisiin ihmisiin on se, että en koe iloa ja onnellisuutta, vaikka saavutan jotain. En jaksa pitää yllä ihmissuhteita pientä lähipiiriä lukuun ottamatta. Usein en edes niitä.
Välttelen sosiaalisia tilanteita, en pysty luomaan esimerkiksi työkavereihin yhteyttä. Olen nykyisessä työssäni ollut 5 vuotta eikä mulla ole yhtäkään läheistä työkaveria.
Pärjään työelämässä, kun olen mahdollisimman huomaamaton, väritön ja mauton. Jos joskus sanon jotain jossain, koen häpeää, vaikka mitään en olisikaan tehnyt väärin.Minulla oli varhaisaikuisuudessa vaihe, jolloin yritin olla sosiaalinen. Olin ulkomailla vaihto-opiskelemassa jne. Se oli todella kuormittavaa. Yritin ja tein kaikkeni, että olisin parempi ja kykenevömpi ihminen.
Olen pienituloisen eroperheen lapsi ja perheessäni on ollut väkivaltaa sekä enemmän ja vähemmän sosiaalisia ongelmia.
Taistellut olen sieltä lapsuuden synkkyydestä jokseenkin toimivaksi ihmiseksi.En valita, olen tyytyväinen niin kauan, kun jaksan taistella masennustani vastaan. Koska siinähän olen tosi hyvä.
Kuulostat täysin tavalliselta ihmiseltä. Tollaisiahan me kaikki olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä että ei käy töissä eikä hymyile paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut vaihdellen keskivaikea ja vaikea masennus diagnosiotuna 18 vuoden ajan. Olen kuitenkin työelämässä, korkeakoulun käynyt ja keskituloisessa työssä. Sairauslomalla olin 4 vkoa silloin, kun sairastuin ensimmäisen kerran, kun yritin itsemurhaa (olin 19-vuotias). Tämän jälkeen olen ollut sairauslomalla masennuksen vuoksi kolme kertaa, joista pisin jakso oli 3 viikkoa.
Olen pärjännyt elämässä näennäisesti hyvin, koska olen tunnollinen ja ahkera ja mieluummin painan töissä pää kolmantena jalkana, koska se jättää vähemmän aikaa oman masennuksen ympärillä vellomiseen.
Se ero, mikä minussa on ehkä ei masentuneisiin ihmisiin on se, että en koe iloa ja onnellisuutta, vaikka saavutan jotain. En jaksa pitää yllä ihmissuhteita pientä lähipiiriä lukuun ottamatta. Usein en edes niitä.
Välttelen sosiaalisia tilanteita, en pysty luomaan esimerkiksi työkavereihin yhteyttä. Olen nykyisessä työssäni ollut 5 vuotta eikä mulla ole yhtäkään läheistä työkaveria.
Pärjään työelämässä, kun olen mahdollisimman huomaamaton, väritön ja mauton. Jos joskus sanon jotain jossain, koen häpeää, vaikka mitään en olisikaan tehnyt väärin.Minulla oli varhaisaikuisuudessa vaihe, jolloin yritin olla sosiaalinen. Olin ulkomailla vaihto-opiskelemassa jne. Se oli todella kuormittavaa. Yritin ja tein kaikkeni, että olisin parempi ja kykenevömpi ihminen.
Olen pienituloisen eroperheen lapsi ja perheessäni on ollut väkivaltaa sekä enemmän ja vähemmän sosiaalisia ongelmia.
Taistellut olen sieltä lapsuuden synkkyydestä jokseenkin toimivaksi ihmiseksi.En valita, olen tyytyväinen niin kauan, kun jaksan taistella masennustani vastaan. Koska siinähän olen tosi hyvä.
Siivoan myös kotiani jatkuvasti omaa oloani helpottaakseni, välillä jopa klo 4 aamuyöstä, kun en saa enää herättyäni unta. Että terve vaan naapureille.
Masennus näyttäyttyy eri ihmisellä eri tavoin. Näissäkin varmaan korostuu ne luonteenpiirteet. Mutta huomiona ehkä se, että suorittajakin voi olla masentunut.
Juuri näin!
Minulla on korkean suorituskyvyn masennus enkä ole vielä kertaakaan jäänyt sänkyyn tai jättänyt käymättä suihkussa. Päiväuniakaan en uskalla nukkua kuin pari kertaa vuodessa etten jäisi niille sijoilleni!
Päinvastoin, mitä pahempi ahdistus ja masennus sen enemmän kierroksia! Kotona siivoan hulluna, töissä suoritan työni mielellään 110% tai yli, treenaan, hoidan itseni ja perheeni.
Yksin yöllä valvoessa mietin miten kävelisin tuohon 200m päähän tielle rekan eteen että saisin kaiken pysähtymään.
Olen kärsinyt unettomuudesta lähes 40v, kovista kivuista lähes 30v. Masennukseni ei siis ole ns korvien välistä lähtöisin vaan aiheutuu nousta ongelmista. Mitä kovemmat kivut sitä rnemmän touhua ettei ne saa mua kiinni.
Tässä istun jo toista tuntia lapsenlapsen seurana, oli yökylässä. Vähän tokkurainen oli kun nukahdin klo 4 ja hän herätti 6.30.
Tämä on tosi raskasta eikä hellitä masennuslääkkeillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla, että ne masentuneen "hyvät päivät" ovat lähempänä ei-masentuneen huonoja päiviä kuin tämän hyviä päiviä.
No, hyvinä päivinä hän on oikein elinvoimainen ja uskoo voivansa tehdä mitä vain.
Tai laittaa energiansa siihen, että vaikuttaa ulospäin pystyvältä ja positiiviselta. Et myöskään tiedä koko totuutta huonoista päivistä. On ihan eri asia olla vaikkapa väsynyt tai pahalla tuulella, kuin masentunut. Jos vaikeita päiviä on hänelle se 50/50, hän on juurikin keskivaikeasti masentunut.
Ota huomioon, ettei hän etukäteen tiedä, mikä päivä on huono, mikä hyvä. Mitään ei voi suunnitella varmaksi ja jokainen päivä on herätessä epävarmuutta täynnä, jos on ylipäätään saanut nukuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu ajatuksista. Masennusdiagnoosit ovat höpöhöpöä. Olen itsekin ollut masentunut pitkiäkin aikoja, että tiedän mistä on kyse. Masennus on mielentila. Miten voit olla muka masennussairas, ja sekunnissa olet täysin ilman masennusta, kun tapahtuu jotain sellaista mikä innostaa sinua? Sitten kun tilanne on ohi, alat taas märehtimään masentavien ajatustesi kanssa. Ei tämä ole mikään sairaus, vaan mielentila, johon voi itse vaikuttaa.
En ole koskaan ollut virallisesti masentunut, mutta Olen samaa mieltä, kun kyse on terveestä ihmisestä. Mutta uskon, että kun masennus lipsahtaa liian pitkälle, tai se johtuu aivokemioista, niin sitä ei siinä vaiheessa enää ajatuksilla muuteta.
Terve ihminen ei ole masentunut, masentunut ihminen ei ole terve. Kyse ei ole masennuksesta, jos asennemuutos parantaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asenteesta kaikki on kiinni.
Kiinnostava juttu. Minulla on diagnosoitu masennus vuosia sitten ja läheinen sanoo, että vaadin liikaa itseltäni ja muilta. Ehkä se on yksi masennuksen syy. Pitäisi osata olla rento ja onnellinen, vaikka näyttäisi ja tuntuisi siltä, että liian moni asia menee ihan päin helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteesta kaikki on kiinni.
Kiinnostava juttu. Minulla on diagnosoitu masennus vuosia sitten ja läheinen sanoo, että vaadin liikaa itseltäni ja muilta. Ehkä se on yksi masennuksen syy. Pitäisi osata olla rento ja onnellinen, vaikka näyttäisi ja tuntuisi siltä, että liian moni asia menee ihan päin helvettiä.
En tosin ole masentunut, mutta hän on oikeassa. Minun elämäni helpottui, kun osasin päästää irti siitä, miten asioiden pitäisi olla. Jos menee päin helvettiä, niin ajattelee, että nyt menee näin, ja joskus toiste menee toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos huolehtisit omista asioistasi. Itse en tuollaisia ihmisiä arvosta
Et arvosta ihmistä, joka haluaa oppia masennuksesta tai mistä tahansa sairaudesta lisää?
Outoa.
Ei niistä keskustelupalstaa lukemalla mitään opi. Et saa mitään oikeaa tietoa täältä.
Masennuksessa mitataan epätoivon määrää ja sitä kuinka voimakkaasti se rajoittaa ja häiritsee elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos huolehtisit omista asioistasi. Itse en tuollaisia ihmisiä arvosta
Et arvosta ihmistä, joka haluaa oppia masennuksesta tai mistä tahansa sairaudesta lisää?
Outoa.
Ei niistä keskustelupalstaa lukemalla mitään opi. Et saa mitään oikeaa tietoa täältä.
Ihmisten omat Kokemukset ovat juuri sitä oikeaa tietoa. Ja mikä on parempi paikka kysellä kokemuksia kuin keskustelupalsta.
Vierailija kirjoitti:
Asenteesta kaikki on kiinni.
Jep. Asenne voi tosiaan muuttua kun kohtaa elämässä asioita, jotka muuttavat todellisuuden tajua ja uskoa ihmisiin.
Masennuksenkin taustalla on itsensä suojelemismekanismi, mutta se ei toimiikin enemmän haitallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut vaihdellen keskivaikea ja vaikea masennus diagnosiotuna 18 vuoden ajan. Olen kuitenkin työelämässä, korkeakoulun käynyt ja keskituloisessa työssä. Sairauslomalla olin 4 vkoa silloin, kun sairastuin ensimmäisen kerran, kun yritin itsemurhaa (olin 19-vuotias). Tämän jälkeen olen ollut sairauslomalla masennuksen vuoksi kolme kertaa, joista pisin jakso oli 3 viikkoa.
Olen pärjännyt elämässä näennäisesti hyvin, koska olen tunnollinen ja ahkera ja mieluummin painan töissä pää kolmantena jalkana, koska se jättää vähemmän aikaa oman masennuksen ympärillä vellomiseen.
Se ero, mikä minussa on ehkä ei masentuneisiin ihmisiin on se, että en koe iloa ja onnellisuutta, vaikka saavutan jotain. En jaksa pitää yllä ihmissuhteita pientä lähipiiriä lukuun ottamatta. Usein en edes niitä.
Välttelen sosiaalisia tilanteita, en pysty luomaan esimerkiksi työkavereihin yhteyttä. Olen nykyisessä työssäni ollut 5 vuotta eikä mulla ole yhtäkään läheistä työkaveria.
Pärjään työelämässä, kun olen mahdollisimman huomaamaton, väritön ja mauton. Jos joskus sanon jotain jossain, koen häpeää, vaikka mitään en olisikaan tehnyt väärin.Minulla oli varhaisaikuisuudessa vaihe, jolloin yritin olla sosiaalinen. Olin ulkomailla vaihto-opiskelemassa jne. Se oli todella kuormittavaa. Yritin ja tein kaikkeni, että olisin parempi ja kykenevömpi ihminen.
Olen pienituloisen eroperheen lapsi ja perheessäni on ollut väkivaltaa sekä enemmän ja vähemmän sosiaalisia ongelmia.
Taistellut olen sieltä lapsuuden synkkyydestä jokseenkin toimivaksi ihmiseksi.En valita, olen tyytyväinen niin kauan, kun jaksan taistella masennustani vastaan. Koska siinähän olen tosi hyvä.
Siivoan myös kotiani jatkuvasti omaa oloani helpottaakseni, välillä jopa klo 4 aamuyöstä, kun en saa enää herättyäni unta. Että terve vaan naapureille.
Masennus näyttäyttyy eri ihmisellä eri tavoin. Näissäkin varmaan korostuu ne luonteenpiirteet. Mutta huomiona ehkä se, että suorittajakin voi olla masentunut.
Juuri näin!
Minulla on korkean suorituskyvyn masennus enkä ole vielä kertaakaan jäänyt sänkyyn tai jättänyt käymättä suihkussa. Päiväuniakaan en uskalla nukkua kuin pari kertaa vuodessa etten jäisi niille sijoilleni!
Päinvastoin, mitä pahempi ahdistus ja masennus sen enemmän kierroksia! Kotona siivoan hulluna, töissä suoritan työni mielellään 110% tai yli, treenaan, hoidan itseni ja perheeni.
Yksin yöllä valvoessa mietin miten kävelisin tuohon 200m päähän tielle rekan eteen että saisin kaiken pysähtymään.
Olen kärsinyt unettomuudesta lähes 40v, kovista kivuista lähes 30v. Masennukseni ei siis ole ns korvien välistä lähtöisin vaan aiheutuu nousta ongelmista. Mitä kovemmat kivut sitä rnemmän touhua ettei ne saa mua kiinni.
Tässä istun jo toista tuntia lapsenlapsen seurana, oli yökylässä. Vähän tokkurainen oli kun nukahdin klo 4 ja hän herätti 6.30.
Tämä on tosi raskasta eikä hellitä masennuslääkkeillä
Onpa sulla julmia ja itsekkäitä lapsia kun antavat lapsensa hoitoon isovanhemmalle joka ei pysty nukkumaan ja on aivan ylikierroksilla.
Tee masennustesti niin näet minkä tuloksen itse saat. Samalla näet millä tavalla se arvioidaan.
Minä olen ajatellut itseni tappamista jo melkein 20 vuoden ajan. Mutta taustalla onkin enempi CFS, kuin varsinainen masennus. Tosin sekin sairaus aiheuttaa toimintakyvyttömyyden, tai toimintakyvyn laskemisen seurauksena masennusta. Ei minulla diagnoosia ole masennuksen osalta tehty. Silti olen vielä hengissä. Enpä tiedä, onko minulla koskaan varsinaisesti mitään "hyviä päiviä". Koska energiat ja voimat riittävät lähinnä vain syömiseen, vähäiseen liikuntaan, muutamaan hetkeen somessa, ja hygieniasta huolehtimiseen. Koskaan en voi silti olla varma siitä, olenko huomenna enää hengissä. En oikeastaan haluaisi olla enää täällä.