Työttömänä työpaikkakiusaamisen takia. Onko kiusaamisvapaita työpaikkoja? Mitä ne ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkiöt jEli tietyllä otka kokevat kaikkialla kiusaamista ovat joko:

1. Itsekeskeisiä, jotka eivät kestä sitä, että töissä asiat eivät aina mene kuten he näkevät parhaaksi. Ottavat sen sitten kiusaamisena, kun heitä ei aina totella.

2. Ylitulkitsijoita, jotka näkevät jokaisessa eleessä ja ilmeessä jotain heihin viittaavaa negatiivista ja ilkeää. Näin ollen joka paikassa on kiusaajia.

Yksi tuttuni on toisinpäin ylitulkitsija, hän on aina vakuuttunut, että kaikki ovat häneen rakastuneita, kaikki haluavat olla hänen ystäviään, kutsua häntä juhliin jne. Vaikka jos joku kertoo viikonloppusuunnitelmistaan, niin tuttuni on vakuuttunut,että yritti häntä kutsua mukaan. Hän on paljon hauskempaa seuraa, kuin nuo negatiiviset vastakappaleensa, vaikka on ihan yhtä ulalla.

Aloittaja tuntuu olevan ensimmäistä tyyppiä.

Jos taas joskus jossain kohtaa kiusaamista, niin, ettei aina ole myöskään se uhri, vaan näkee sitä myös muiden kohdalla, niin silloin kannattaa vaan vaihtaa työpaikkaa tai alaa.

Myös joillain aloilla on vaan enemmän kiusaamista kuin toisilla. Näkisin, että aloilla missä työ on alipalkattua tai rankkaa henkisesti on kiusaamistakin enemmän.

Terapia kannattaa joka tapauksessa, jos kiusaamista on oikeasti, terapia auttaa pääsemään yli ja löytämään voimaa vaihtaa työtä. Jos taas kiusaaminen onkin ainoastaan sinun päässä, niin terapia auttaa siihenkin.

Bullshit! Kiusaaja sinä olet! 😅 Myönnät, että tietyillä aloilla on enemmän kiusaamista, mutta samalla ilman mitään tietoja olet vakuuttunut että se ei voi koskea minua.

Mene vain kuule terapiaan ihan itse. Mulle riittää kiusaamisvapaa työpaikka. En halua terapiaa turhaan kun terapeutteja ei riitä edes niille, jotka ovat itsemurhavaarassa. Mulle riittää että voin rukoilla Jumalan apua.

Terapeutteja tässä maassa riittää, toki jos et itse ole valmis maksamaa, vaan oletat veromaksajien hoitavan sen asian, että sinä koet kaikkien kiusaavan, niin voi olla hankalampaa. Viestiesi perusteella olet kiusaaja, työpaikan ilmapiirin myrkyttäkä ja muutenkin ilkeä. On varmasti parempi, ettet hae enää mihinkää töihin, vaan jäät sossupummiksi.

Minua ei kyllä kukaan koskaan ole pitänyt kiusaajana, tai millään tavalla vaarallisena ihmisenä. Mutta miten ihmeessä pienituloisella ihmisellä voisi olla varaa maksulliseen terapiaan, kun ei riitä rahat nykyisiinkään tarpeisiin ja esim. lapsille hyvän elämän järjestämiseen???... Tai siis että se ainakin menee edelle, ja sen jälkeen ei kyllä ole rahaa terapioihin, ei edes uusiin vaatteisiin, paljonko tuollainen edes maksaa kuukaudessa??

Ettekö te oikeasti huomaa ruokkivanne trollia?

Aloittaja on päivystänyt täällä aamusta asti pilkkaamassa ja haukkumassa (eli kiusaamassa) muita keskustelijoita, ketjussa jossa on leimannut itsensä kiusatuksi. Tämä on ihan klassista trollailua ja lisäksi tämä on jo toinen kerta, kun aloittaja on laittanut tämän myllyn käyntiin. Silloin porukka ymmärsi hänet heti trolliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista kiusaamista olet kokenut?

Tiedän kyllä mitä on työpaikkakiusaaminen, eikä sen olemassaoloa kukaan normaali ihminen Suomessa kiistä. Ketjun aihe löytyy otsikosta, eli kysymys oli mitä kiusaamisvapaita työpaikkoja Suomessa on?

Vaikutat aika ilkeältä ihmiseltä jo näiden viestiesi perusteella. Voi olla että totuus kiusaamisesta työpaikoillasi on ollut muuta kuin annat täällä ymmärtää.

Tyypillistä kiusaaja-paskaa. Jotta tämä olisi jotain muuta, niin siihen vaadittaisiin se että perustelet sanomisesi ja näyttäisit, missä olen puhunut loukkaavasti. Mutta kyllä sanon pahasti takaisin jos minulle ensin sanotaan pahasti, se ei ole mitään kiusaamista! Se joka aloittaa paskamyllyn on kiusaaja!

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä itse kiusaajia, jotka vähättelevät tällaista kiusattujen kokemusta? Että mitäs ovat sellaisia kuin ovat. Mistä te tiedätte ihan varmasti sen toisen kokemuksen? Olen ollut työpaikkakiusattu, ja olen aivan varma että vika ei ollut minussa. Tästä todisteena oli se, että toinenkin työkaverini koki samaa kiusaamista tämän yhden mätäpaiseen takia. Hän ei vakituisena uskaltanut ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, vaan kehoitti minua ottamaan yhteyttä. En ruvennut siihen, vaan mieluummin lopetin määräaikaisen työn. Esimies kyllä tykkäsi minusta, ja olisi halunnut että jatkan. Sanoin työn lopettamisen syyksi suoraan kyseisen henkilön käyttäytymisen. Uudessa työpaikassa en kokenut kiusaamista, mutta jotenkin se jätti jälkensä. Olin iloinen kun sekin työpaikka päättyi. Kuinka paljon menee hukkaan hyviä työntekijöitä kun kiusaaja-psykopaatteja ei saada heivattua pois työpaikoilta?

Jos sinua olisi kiusattu kaikilla työpaikoillasi, monikossa, olisitko edelleen varma että vika ei ole sinussa? Ihan varmasti työpaikkakiusaamista on ja se pitää tutkia, selvittää ja saada loppumaan jokaisella kerralla! Mutta on myös kiusaamisen kokemusta ilman kiusaamista. Siinä missä on narsistipsykopaattikiusaajia niin on myös niitä henkilöitä joiden persoonallisuuden kehitys ohjaa uhrimarttyyrirooliin. Ei voi olettaa että joka kerta olisi kyse tuosta ekasta, joskus on kyse tokasta.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te oikeasti huomaa ruokkivanne trollia?

Aloittaja on päivystänyt täällä aamusta asti pilkkaamassa ja haukkumassa (eli kiusaamassa) muita keskustelijoita, ketjussa jossa on leimannut itsensä kiusatuksi. Tämä on ihan klassista trollailua ja lisäksi tämä on jo toinen kerta, kun aloittaja on laittanut tämän myllyn käyntiin. Silloin porukka ymmärsi hänet heti trolliksi.

😆 Moikka adhd! Yritähän opetella pysymään asiasta pikkuhiljaa! Tottakai aloittamaansa ketjuun kuuluu vastaillakin, mitä hyötyä muuten aloittaa keskustelua yhtään mistään???...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä itse kiusaajia, jotka vähättelevät tällaista kiusattujen kokemusta? Että mitäs ovat sellaisia kuin ovat. Mistä te tiedätte ihan varmasti sen toisen kokemuksen? Olen ollut työpaikkakiusattu, ja olen aivan varma että vika ei ollut minussa. Tästä todisteena oli se, että toinenkin työkaverini koki samaa kiusaamista tämän yhden mätäpaiseen takia. Hän ei vakituisena uskaltanut ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, vaan kehoitti minua ottamaan yhteyttä. En ruvennut siihen, vaan mieluummin lopetin määräaikaisen työn. Esimies kyllä tykkäsi minusta, ja olisi halunnut että jatkan. Sanoin työn lopettamisen syyksi suoraan kyseisen henkilön käyttäytymisen. Uudessa työpaikassa en kokenut kiusaamista, mutta jotenkin se jätti jälkensä. Olin iloinen kun sekin työpaikka päättyi. Kuinka paljon menee hukkaan hyviä työntekijöitä kun kiusaaja-psykopaatteja ei saada heivattua pois työpaikoilta?

Jos sinua olisi kiusattu kaikilla työpaikoillasi, monikossa, olisitko edelleen varma että vika ei ole sinussa? Ihan varmasti työpaikkakiusaamista on ja se pitää tutkia, selvittää ja saada loppumaan jokaisella kerralla! Mutta on myös kiusaamisen kokemusta ilman kiusaamista. Siinä missä on narsistipsykopaattikiusaajia niin on myös niitä henkilöitä joiden persoonallisuuden kehitys ohjaa uhrimarttyyrirooliin. Ei voi olettaa että joka kerta olisi kyse tuosta ekasta, joskus on kyse tokasta.

Ihan miten vaan mutta se ei ole tämän ketjun aihe. Perusta tuolle oma ketju.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä itse kiusaajia, jotka vähättelevät tällaista kiusattujen kokemusta? Että mitäs ovat sellaisia kuin ovat. Mistä te tiedätte ihan varmasti sen toisen kokemuksen? Olen ollut työpaikkakiusattu, ja olen aivan varma että vika ei ollut minussa. Tästä todisteena oli se, että toinenkin työkaverini koki samaa kiusaamista tämän yhden mätäpaiseen takia. Hän ei vakituisena uskaltanut ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, vaan kehoitti minua ottamaan yhteyttä. En ruvennut siihen, vaan mieluummin lopetin määräaikaisen työn. Esimies kyllä tykkäsi minusta, ja olisi halunnut että jatkan. Sanoin työn lopettamisen syyksi suoraan kyseisen henkilön käyttäytymisen. Uudessa työpaikassa en kokenut kiusaamista, mutta jotenkin se jätti jälkensä. Olin iloinen kun sekin työpaikka päättyi. Kuinka paljon menee hukkaan hyviä työntekijöitä kun kiusaaja-psykopaatteja ei saada heivattua pois työpaikoilta?

Sinun kokemuksessasi kiusaamista koki myös joku muu kuin sinä itse, etkä ole kokenut sitä toistuvasti joka paikassa. Nämä antavat ymmärtää, että kiusaaminen on ollut todellista. Silloin kun kiusaamista esiintyy paikasta riippumatta ja se kohdentuu aina (ja vain) samaan henkilöön, kannattaa miettiä mistä kokemus todellisuudessa syntyy.

Minua on kiusattu koulussa ja vastustan kiusaamista. En kuitenkaan usko sokeasti jokaista kiusaamisväitettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä itse kiusaajia, jotka vähättelevät tällaista kiusattujen kokemusta? Että mitäs ovat sellaisia kuin ovat. Mistä te tiedätte ihan varmasti sen toisen kokemuksen? Olen ollut työpaikkakiusattu, ja olen aivan varma että vika ei ollut minussa. Tästä todisteena oli se, että toinenkin työkaverini koki samaa kiusaamista tämän yhden mätäpaiseen takia. Hän ei vakituisena uskaltanut ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, vaan kehoitti minua ottamaan yhteyttä. En ruvennut siihen, vaan mieluummin lopetin määräaikaisen työn. Esimies kyllä tykkäsi minusta, ja olisi halunnut että jatkan. Sanoin työn lopettamisen syyksi suoraan kyseisen henkilön käyttäytymisen. Uudessa työpaikassa en kokenut kiusaamista, mutta jotenkin se jätti jälkensä. Olin iloinen kun sekin työpaikka päättyi. Kuinka paljon menee hukkaan hyviä työntekijöitä kun kiusaaja-psykopaatteja ei saada heivattua pois työpaikoilta?

Jos sinua olisi kiusattu kaikilla työpaikoillasi, monikossa, olisitko edelleen varma että vika ei ole sinussa? Ihan varmasti työpaikkakiusaamista on ja se pitää tutkia, selvittää ja saada loppumaan jokaisella kerralla! Mutta on myös kiusaamisen kokemusta ilman kiusaamista. Siinä missä on narsistipsykopaattikiusaajia niin on myös niitä henkilöitä joiden persoonallisuuden kehitys ohjaa uhrimarttyyrirooliin. Ei voi olettaa että joka kerta olisi kyse tuosta ekasta, joskus on kyse tokasta.

Mutta kun ketjun aihe on se työpaikkakiusaaminen, joka yleisen tiedon mukaan on fakta, niin silloin puhutaan siitä. Paitsi tietenkin kiusaajat aina yrittävät vääntää aiheen ja tehdä joka ketjusta kiusaamisketjun. Teitä on toki tällä foorumilla paljon, mikä myöskin on erittäin yleinen tieto.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa myös työpaikkoja joissa ei ole työkavereita eli missä teet itsenäistä työtä.

Yksin onkin paras tehdä duunia.

Tiimiä en tarvitse mihinkään.

Yksin saa tehdä rauhassa ja tehokkaasti.

Avokonttori on pahin paikka.

Eli paras on etätyö tai yksityisyritys.

Ikävä kyllä suomi on yrittäjävastainen maa, siksi moni ei perusta omaa firmaa.

Sellainen sossula tämä maa on, eli köyhäksi jääkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä itse kiusaajia, jotka vähättelevät tällaista kiusattujen kokemusta? Että mitäs ovat sellaisia kuin ovat. Mistä te tiedätte ihan varmasti sen toisen kokemuksen? Olen ollut työpaikkakiusattu, ja olen aivan varma että vika ei ollut minussa. Tästä todisteena oli se, että toinenkin työkaverini koki samaa kiusaamista tämän yhden mätäpaiseen takia. Hän ei vakituisena uskaltanut ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, vaan kehoitti minua ottamaan yhteyttä. En ruvennut siihen, vaan mieluummin lopetin määräaikaisen työn. Esimies kyllä tykkäsi minusta, ja olisi halunnut että jatkan. Sanoin työn lopettamisen syyksi suoraan kyseisen henkilön käyttäytymisen. Uudessa työpaikassa en kokenut kiusaamista, mutta jotenkin se jätti jälkensä. Olin iloinen kun sekin työpaikka päättyi. Kuinka paljon menee hukkaan hyviä työntekijöitä kun kiusaaja-psykopaatteja ei saada heivattua pois työpaikoilta?

Sinun kokemuksessasi kiusaamista koki myös joku muu kuin sinä itse, etkä ole kokenut sitä toistuvasti joka paikassa. Nämä antavat ymmärtää, että kiusaaminen on ollut todellista. Silloin kun kiusaamista esiintyy paikasta riippumatta ja se kohdentuu aina (ja vain) samaan henkilöön, kannattaa miettiä mistä kokemus todellisuudessa syntyy.

Minua on kiusattu koulussa ja vastustan kiusaamista. En kuitenkaan usko sokeasti jokaista kiusaamisväitettä.

En ole missään sanonut, että olen ollut ainoa kiusattu. Ei täällä näköjään porukan älykkyysosamäärä riitä yleisen tason keskusteluun aiheesta. Ei ole tarkoitus ruotia jonkun tietyn yksittäisen ihmisen kokemusta, vaan puhua työpaikoista missä on mahdollisimman vähän kiusaamista!

Mutta ilmeisesti näin normaali ja tasokas keskustelu on Vauva-foorumille liian korkea vaatimus 🙄 Yleisen tason keskustelu ripustautumatta keskustelijoiden persooniin.

...lukuunottamatta toki muutamia hyviäkin kommentteja, joita varsinkin ketjun alkupäässä tuli! Kiitos niistä! 🌷

Mua on koulukiusattu lapsena ja aikuisena sekä myös aikuisena työpaikkakiusattu. Siitä pääsee ehkä parhaiten niin ettei suhtaudu yliherkästi asioihin eikä myöskään liian avoimesti. Kannattaa olla ystävällinen mutta myös tuoda sitten epäkohdat esiin. Aika monella on taipumusta kiusaamiseen, mutta parasta on olla suhtautumatta liian kärkkäästi kaikkiin outoihin kommentteihin ja jättää ne arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiina-Emilia Kaunisto on kirjoittanut aiheesta kirjan "Se ei johdu sinusta: vähättelyn historia työelämässä" , joka kannattaa kaikkien lukea.

Entä jos sittenkin johtuu?

Entä jos ei?

Lähde sinä luennoimaan kouluihin miten kiusaaminen on kiusatun oma vika.

Kiusaaminen on aina väärin, mutta kyllä joskus sen ns. kiusatunkin pitäisi katsoa peiliin. Mun työpaikalla oli joskus joku, joka tulkitsi KAIKEN häntä vastaan suunnattuna. Työkaverit jutteli ja nauroi keskenään, niin nauroivat hänelle. Joku huokaisi syvään kesken työtehtäviensä, niin sekin oli häneen kohdistettua aiheetonta arvostelua.

Kiusaaminen on kiusaamista, mutta aina ei tosiaan ole kyse kiusaamisesta vaikka joku haluaa asian niin tulkita.

Turhaa jossittelua, leiman lyömistä ja kiusaajien joukkoon lyöttäytymistä niin kauan kuin kiusaaminen on todellisuutta 100.000:lle ihmiselle tässä maassa. Toki niin kauan kuin kiusattuja on, niin on myös kiusaajia vielä enemmän, ja toki kaikkien todennäköisyyslaskelmien ja havaintojen mukaan myös Vauva-foorumin kirjoittelijoista iso osa on näitä kiusaajia. Miksipä se ei näkyisi tässäkin ketjussa. Mutta olette osaltanne syynä monien työttömyyteen ja Suomen vararikkoon! Ja kyllä olen ottanut asiaa esille pomon kanssa, niin hänen vinkkinsä oli vain että kyllä teidän täytyy nämä asiat selvittää keskenänne.

Vastasit sitten mulle, ihmiselle joka oli koulukiusattu koko peruskoulun, ja sitten työpaikkakiusattu esimiehen taholta, kunnes vaihdoin työpaikkaa. Ihan siihen pisteeseen saakka kiusattu molemmissa tapauksissa että toivoin kuolemaa. Tiedän ihan tasan tarkkaan mitä on oikea työpaikkakiusaaminen, ja sitä ei tosiaan ole se, että pari työkaveria naureskelee keskenään jollekin omalle jutulleen, tai huokailee työpöydän ääressä, tai menee syömään omien aikataulujensa mukaan eikä odota sitä kun juuri sulle sopisi mennä.

Mun nykyisessä työpaikassa on yksi, jonka mielestä häntä kiusataan kun hänen odotetaan olevan töissä työaikana, eikä silloin kun hänelle sattuu sopimaan. Ja kun häntä opastetaan tekemään ohjeiden mukaan ja kerrotaan mistä ohjeet löytyvät, sekin on kiusaamista. Yleisesti ottaen suhtautuu nihkeästi siihen että hänen yleensä odotetaan tekevät töitä. Mutta kai sekin sitten on kiusaamista, ei saisi vaatia työntekijää edes töitä tekemään työaikana, saati sitten tekemään ne oikein.

Ja hei te kaikki loppupään kiusaajat, aika monta yläpeukkua tämä aloitukseni sai, vaikka kerroin että minua on kiusattu monissa työpaikoissa! Niin että vähemmistössä olette jos ajattelette, että se ei ole mahdollista! Kyllä koulukiusaaminenkin usein jatkuu koulun vaihdoksesta huolimatta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiina-Emilia Kaunisto on kirjoittanut aiheesta kirjan "Se ei johdu sinusta: vähättelyn historia työelämässä" , joka kannattaa kaikkien lukea.

Entä jos sittenkin johtuu?

Entä jos ei?

Lähde sinä luennoimaan kouluihin miten kiusaaminen on kiusatun oma vika.

Kiusaaminen on aina väärin, mutta kyllä joskus sen ns. kiusatunkin pitäisi katsoa peiliin. Mun työpaikalla oli joskus joku, joka tulkitsi KAIKEN häntä vastaan suunnattuna. Työkaverit jutteli ja nauroi keskenään, niin nauroivat hänelle. Joku huokaisi syvään kesken työtehtäviensä, niin sekin oli häneen kohdistettua aiheetonta arvostelua.

Kiusaaminen on kiusaamista, mutta aina ei tosiaan ole kyse kiusaamisesta vaikka joku haluaa asian niin tulkita.

Turhaa jossittelua, leiman lyömistä ja kiusaajien joukkoon lyöttäytymistä niin kauan kuin kiusaaminen on todellisuutta 100.000:lle ihmiselle tässä maassa. Toki niin kauan kuin kiusattuja on, niin on myös kiusaajia vielä enemmän, ja toki kaikkien todennäköisyyslaskelmien ja havaintojen mukaan myös Vauva-foorumin kirjoittelijoista iso osa on näitä kiusaajia. Miksipä se ei näkyisi tässäkin ketjussa. Mutta olette osaltanne syynä monien työttömyyteen ja Suomen vararikkoon! Ja kyllä olen ottanut asiaa esille pomon kanssa, niin hänen vinkkinsä oli vain että kyllä teidän täytyy nämä asiat selvittää keskenänne.

Vastasit sitten mulle, ihmiselle joka oli koulukiusattu koko peruskoulun, ja sitten työpaikkakiusattu esimiehen taholta, kunnes vaihdoin työpaikkaa. Ihan siihen pisteeseen saakka kiusattu molemmissa tapauksissa että toivoin kuolemaa. Tiedän ihan tasan tarkkaan mitä on oikea työpaikkakiusaaminen, ja sitä ei tosiaan ole se, että pari työkaveria naureskelee keskenään jollekin omalle jutulleen, tai huokailee työpöydän ääressä, tai menee syömään omien aikataulujensa mukaan eikä odota sitä kun juuri sulle sopisi mennä.

Mun nykyisessä työpaikassa on yksi, jonka mielestä häntä kiusataan kun hänen odotetaan olevan töissä työaikana, eikä silloin kun hänelle sattuu sopimaan. Ja kun häntä opastetaan tekemään ohjeiden mukaan ja kerrotaan mistä ohjeet löytyvät, sekin on kiusaamista. Yleisesti ottaen suhtautuu nihkeästi siihen että hänen yleensä odotetaan tekevät töitä. Mutta kai sekin sitten on kiusaamista, ei saisi vaatia työntekijää edes töitä tekemään työaikana, saati sitten tekemään ne oikein.

Kuka helvetti täällä tuollaisesta on edes puhunut?.. 😀 Nyt oli puhe kiusaamisesta! Näköjään sitten tuo on sinun mielestäsi kiusaamista, kun tuollaisen otit tämän otsikon alla puheeksi! Vai oletko yksi niistä jotka eivät usko, että työpaikkakiusaamista on olemassa siis?..

Eli jos sinua itseäsi on kiusattu, niin miksi oletat että joku toinen joka ottaa asian puheeksi, on idiootti eikä ole kohdannut todellista kiusaamista?..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä alkaisin miettiä onko vika itsessä jos tapahtuu joka työpaikassa. Oletko esimerkiksi poikkeuksellisen herkkä? Tai ehkä sulla on tapana vaikka järjestää kaikki tavarat uudelleen heti ekana työpäivänä ja arvostella kaikki hyväksi havaitut rutiinit siellä uudessa työpaikassa? Meille palkattiin tuollainen henkilö joka aidosti koki työpaikkakiusaamisen sen kun hänelle sanottiin että älä nyt kaikkea myllää kun muut ei löydä enää mitään tavaroita.

Ehkä sinulle ap sopisikin yksinyrittäjyys, tai jokin etätöinä pääosin tehtävä homma?

Huh huh mikä kommentti. Eli jos ap on jotenkin erilainen tai herkkä niin saa kiusata ja ainoa vaihtoehto työskennellä yksin. Koskaan ei ole oikeutta kiusata, oli ihminen sitten millainen tahansa, eikä ongelmanratkaisu voi olla se että erilaiset ihmiset vaan työskentelemään yksin ja thats it.

Ketään ei saa kiusata. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja ansaitsevat asiallisen kohtelun.

That said, joskus myös ihmisessä itsessään on ominaisuuksia tai piirteitä, jotka tekee vuorovaikutuksesta vaikeaa ja aiheuttaa kiusaamisen kokemuksia. Esimerkiksi oma nepsy-lapseni on hyvin äänekäs päsmäröijä, joka intoutuu omista ideoistaan niin ettei kenellekään muulle ole tilaa. Hän myös tulkitsi ihmisten tahallisuutta/tahattomuutta aika persoonallisesti, minkä johdosta hän saattoi syyttää kavereita epäreilusta käytöksestä tunnistamatta omassa käytöksessään osuutta asiaan. Siis enemmän kuin lapset yleensä 😁 Näistä johtuen osa lapsista ei viihtynyt hänen seurassaan (koki pelottavaksi/jyrääväksi) ja jotkut joutuivat sanomaan rumasti/kovasti takaisin kun nätisti sanominen oli kuin tuulen suhinaa minun lapselleni, joka oli omien ideoidensa lumossa, jolloin lapsi koki että hänet suljetaan ulos ja ollaan ilkeitä. Jotain tönimistilanteitakin oli, ja näitä on ollut myös sisaruksen kanssa tilanteissa joissa lapseni tulee tosi lähelle äänekkäänä ja nopeana ja sanallinen kielto ei riitä, toinen kokee sen hyökkäävänä vaikka kyse olisi vain innostuksesta ja vaikeudesta tunnistaa toisen henkilökohtaista tilaa. Ei näistä voi yksin tönijää syyttää, jos ei sanominen auta, vaikka toki molempia osapuolia on neuvottu ratkaisemaan tilanne toisin (esim. pyytämällä aikuisen apua).

Lapsi sai tutkimukset, sen myötä kuntoutusta, lisätukea ja kasvavaa itseymmärrystä. Taidot ovat karttuneet, toisaalta myös hyväksyntä sille että kaikkien ei tarvitse hänestä tykätä eikä hänen tarvitse kaikkien seuraan tunkea, riittää kun löytää omat tyyppinsä. Jos ei olisi saanut apua, hänestä olisi hyvinkin voinut kasvaa ihminen jonka mielestä muut vain kiusaa ja kohtelee huonosti. Toki voi kasvaa edelleen.

Myös työssäni olen kohdannut henkilöitä joiden nepsypiirteet tai traumahistoria saa heidät tulkitsemaan ja reagoimaan epätyypillisesti - se ei oikeuta kiusaamiseen, mutta se voi johtaa esim. systemaattisen ulossulkemisen _kokemukseen_, vaikka tosiasiassa kyse olisi siitä että yksilöt eivät erityisemmin hakeudu seuraan tai ylläpidä keskustelua koska kokevat sen vaikeaksi tai jopa uhkaavaksi.

Ja kyllä, ihan psykiatrialla yksi autismituntosarvia heilutteleva merkki on toistuva kiusatuksi tulemisen kokemus vaihtuvissa ympäristöissä.

Ai tuo voi liittyä autismiin? Mä olen kyllä epäillytkin olevani kirjolla. Koen herkästi asiat jonkinlaisena kiusaamisena, etenkin ulkopuolelle jättämisenä. Järki sanoo, ettei se niin ole, ja pystyn sillä kuittaamaan asian. Olen vain ihmetellyt että mistä tällainen kokemus tulee näissä tilanteissa. Ikään kuin muilla ei olisi oikeutta tehdä asioita ilman että kysyvät multa haluanko mukaan. Mikä on tietenkin päätön ajatus, jonka onneksi tunnistan ja pystyn käsittelemään, ainakin näin aikuisena. Lapsena oli vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä itse kiusaajia, jotka vähättelevät tällaista kiusattujen kokemusta? Että mitäs ovat sellaisia kuin ovat. Mistä te tiedätte ihan varmasti sen toisen kokemuksen? Olen ollut työpaikkakiusattu, ja olen aivan varma että vika ei ollut minussa. Tästä todisteena oli se, että toinenkin työkaverini koki samaa kiusaamista tämän yhden mätäpaiseen takia. Hän ei vakituisena uskaltanut ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, vaan kehoitti minua ottamaan yhteyttä. En ruvennut siihen, vaan mieluummin lopetin määräaikaisen työn. Esimies kyllä tykkäsi minusta, ja olisi halunnut että jatkan. Sanoin työn lopettamisen syyksi suoraan kyseisen henkilön käyttäytymisen. Uudessa työpaikassa en kokenut kiusaamista, mutta jotenkin se jätti jälkensä. Olin iloinen kun sekin työpaikka päättyi. Kuinka paljon menee hukkaan hyviä työntekijöitä kun kiusaaja-psykopaatteja ei saada heivattua pois työpaikoilta?

Sinun kokemuksessasi kiusaamista koki myös joku muu kuin sinä itse, etkä ole kokenut sitä toistuvasti joka paikassa. Nämä antavat ymmärtää, että kiusaaminen on ollut todellista. Silloin kun kiusaamista esiintyy paikasta riippumatta ja se kohdentuu aina (ja vain) samaan henkilöön, kannattaa miettiä mistä kokemus todellisuudessa syntyy.

Minua on kiusattu koulussa ja vastustan kiusaamista. En kuitenkaan usko sokeasti jokaista kiusaamisväitettä.

En ole missään sanonut, että olen ollut ainoa kiusattu. Ei täällä näköjään porukan älykkyysosamäärä riitä yleisen tason keskusteluun aiheesta. Ei ole tarkoitus ruotia jonkun tietyn yksittäisen ihmisen kokemusta, vaan puhua työpaikoista missä on mahdollisimman vähän kiusaamista!

Ei sellaisesta ole käytännössä mahdollista puhua. Jokaisella työpaikalla on oma kulttuurinsa, isoissa työpaikoissa jopa joka osastolla on oma kulttuurinsa. Minua kiusattiin yhden työpaikan yhdellä osastolla (esimies kiusasi melkein kaikkia), toisella osastolla kukaan ei kiusannut ketään. Ei ole olemassa sellaista yleistystä että tällä alalla ei ketään koskaan kiusata.

Kiusaamista olen joskus kokenut itsekin tai yrittämistä työpaikalla...olen muutaman kerran joutunut itse ärähtämään tälläiselle kiusaajalle ja on hävinnyt sen koommin näköpiiristäni :) ai että  kun tuntui hyvälle :) itseä pitää puolustaa, eikä jäädä kiusaajan tallottavaksi. Aina se ei helposti onnistu, mutta pitää edes yrittää puolustaa itseä.