Työttömänä työpaikkakiusaamisen takia. Onko kiusaamisvapaita työpaikkoja? Mitä ne ovat?

Onkohan nämä itse kiusaajia, jotka vähättelevät tällaista kiusattujen kokemusta? Että mitäs ovat sellaisia kuin ovat. Mistä te tiedätte ihan varmasti sen toisen kokemuksen? Olen ollut työpaikkakiusattu, ja olen aivan varma että vika ei ollut minussa. Tästä todisteena oli se, että toinenkin työkaverini koki samaa kiusaamista tämän yhden mätäpaiseen takia. Hän ei vakituisena uskaltanut ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, vaan kehoitti minua ottamaan yhteyttä. En ruvennut siihen, vaan mieluummin lopetin määräaikaisen työn. Esimies kyllä tykkäsi minusta, ja olisi halunnut että jatkan. Sanoin työn lopettamisen syyksi suoraan kyseisen henkilön käyttäytymisen. Uudessa työpaikassa en kokenut kiusaamista, mutta jotenkin se jätti jälkensä. Olin iloinen kun sekin työpaikka päättyi. Kuinka paljon menee hukkaan hyviä työntekijöitä kun kiusaaja-psykopaatteja ei saada heivattua pois työpaikoilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne ketään, ketä ei olisi kiusattu työelämässä. Osa sinnittelee ja syö masennuslääkkeitä, osa on työttöminä. Minuakin on kiusattu ja siksi en halua hakea töitä nykyiseltä alalta. Kertokaa vinkkejä, millä alalla olisi vähiten työpaikkakiusaamista? Onko kiusaamista enemmän duunaritasolla, esiintyykö kiusaamista myös korkeakoulutettujen keskuudessa?

Nyt on pakko kysyä, millä aloilla tuntemasi ihmiset ovat töissä. Jos oikeasti KAIKKIA on kiusattu? Tuntuu niin käsittämättömältä kun itse en ole asiantuntija-alalla törmännyt kiusaamiseen ollenkaan, ihmiset tekevät itsenäisesti omia työtehtäviään, toki on esimiehen kanssa sovitut tavoitteet. En edes ymmärrä mistä asiasta joku rupeaisi minua kiusaamaan?

Voi olla, että tuo jolta kysyit on kuin tuttuni, kertoi jostain minkä koki kiusaamisena, minä kerroin omista samantyylisistä kokemuksista siltä kantilta , että ovat ihan normaalia ihmisen erilaista tapaa kommunikoida. Seuraavaksi kertoi hän jo muille miten minuakin on vuosia kiusattu.

Itse olen ollut kouluaikana koulukiusattu ja terapiassa kyllä huomannut, että siellä yläasteen jälkeisessä ekassa opiskelupaikassa ei minua kiusattu, siellä oli vaan hyvin erilaisia ihmisiä kuin minä. Silloin peruskoulusta traumatisoituneena pidin sitäkin kiusaamisena. Sanoisin, että jos sinua aina kiusataan, mene terapiaan. Harvoissa paikoissa oikeasti on kiusaamista.

Ja sitten sinustakin tuli kiusaaja 😆 Tämähän se on valitettavasti myös monen kiusatun "pelastuskeino", että aletaan nuoleskella kiusaajien perseitä ja aletaan kiusata itsekin.

Sinä et tiedä paremmin kuin tutkimus, joka sanoo että sote-aloilla Suomessa kiusaaminen on yleistä! EI harvinaista! On erittäin yleistä että jonkinlainen nokkimisjärjestys etsitään lähes joka työyhteisössä! Itse puolustan aina niitä joita on syrjitty, he kyllä arvostavat minua.

Eipä tässä missään ole sanottu, että on kyse sote-alasta. Sote-ala on vaan yksi monista aloista, jos se on siellä yleistä, ei se tarkoita, että se on kaikilla aloilla yleistä, ei siis ole jokaisella työpaikalla yleistä vaan harvinaista.

En ole kyllä nähnyt, taikka etsinyt, tutkimuksia joissa kerrotaan kiusaamisen olevan sote-aloilla yleistä. Linkkaatko tähän sellaisen?

Minusta tuo, että leimaat minut kiusaajaksi sen perusteella, että olen käsitellyt kiusaamiseni terapiassa ja pystyn näkemään aiemman tilanteeni neutraalimmin, enkä traumalasien läpi, on todella ikävää. Voisit hieman miettiä omaa käytöstäsi.

No itsehän sinä aloitit olettamalla että vika on minun päässäni! Ja sote-ala kiusaamisvaltaisena alana oli jo esillä siinä yhdessä linkissä jonka tänne laitoin! Jos tiedät kiusaamisvapaita aloja, niin kerro ihmeessä, olemme varmasti kaikki kiinnostuneita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkiöt jEli tietyllä otka kokevat kaikkialla kiusaamista ovat joko:

1. Itsekeskeisiä, jotka eivät kestä sitä, että töissä asiat eivät aina mene kuten he näkevät parhaaksi. Ottavat sen sitten kiusaamisena, kun heitä ei aina totella.

2. Ylitulkitsijoita, jotka näkevät jokaisessa eleessä ja ilmeessä jotain heihin viittaavaa negatiivista ja ilkeää. Näin ollen joka paikassa on kiusaajia.

Yksi tuttuni on toisinpäin ylitulkitsija, hän on aina vakuuttunut, että kaikki ovat häneen rakastuneita, kaikki haluavat olla hänen ystäviään, kutsua häntä juhliin jne. Vaikka jos joku kertoo viikonloppusuunnitelmistaan, niin tuttuni on vakuuttunut,että yritti häntä kutsua mukaan. Hän on paljon hauskempaa seuraa, kuin nuo negatiiviset vastakappaleensa, vaikka on ihan yhtä ulalla.

Aloittaja tuntuu olevan ensimmäistä tyyppiä.

Jos taas joskus jossain kohtaa kiusaamista, niin, ettei aina ole myöskään se uhri, vaan näkee sitä myös muiden kohdalla, niin silloin kannattaa vaan vaihtaa työpaikkaa tai alaa.

Myös joillain aloilla on vaan enemmän kiusaamista kuin toisilla. Näkisin, että aloilla missä työ on alipalkattua tai rankkaa henkisesti on kiusaamistakin enemmän.

Terapia kannattaa joka tapauksessa, jos kiusaamista on oikeasti, terapia auttaa pääsemään yli ja löytämään voimaa vaihtaa työtä. Jos taas kiusaaminen onkin ainoastaan sinun päässä, niin terapia auttaa siihenkin.

Bullshit! Kiusaaja sinä olet! 😅 Myönnät, että tietyillä aloilla on enemmän kiusaamista, mutta samalla ilman mitään tietoja olet vakuuttunut että se ei voi koskea minua.

Mene vain kuule terapiaan ihan itse. Mulle riittää kiusaamisvapaa työpaikka. En halua terapiaa turhaan kun terapeutteja ei riitä edes niille, jotka ovat itsemurhavaarassa. Mulle riittää että voin rukoilla Jumalan apua.

Terapeutteja tässä maassa riittää, toki jos et itse ole valmis maksamaa, vaan oletat veromaksajien hoitavan sen asian, että sinä koet kaikkien kiusaavan, niin voi olla hankalampaa. Viestiesi perusteella olet kiusaaja, työpaikan ilmapiirin myrkyttäkä ja muutenkin ilkeä. On varmasti parempi, ettet hae enää mihinkää töihin, vaan jäät sossupummiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiina-Emilia Kaunisto on kirjoittanut aiheesta kirjan "Se ei johdu sinusta: vähättelyn historia työelämässä" , joka kannattaa kaikkien lukea.

Entä jos sittenkin johtuu?

Entä jos ei?

Lähde sinä luennoimaan kouluihin miten kiusaaminen on kiusatun oma vika.

Kiusaaminen on aina väärin, mutta kyllä joskus sen ns. kiusatunkin pitäisi katsoa peiliin. Mun työpaikalla oli joskus joku, joka tulkitsi KAIKEN häntä vastaan suunnattuna. Työkaverit jutteli ja nauroi keskenään, niin nauroivat hänelle. Joku huokaisi syvään kesken työtehtäviensä, niin sekin oli häneen kohdistettua aiheetonta arvostelua.

Kiusaaminen on kiusaamista, mutta aina ei tosiaan ole kyse kiusaamisesta vaikka joku haluaa asian niin tulkita.

No, kertokaa mitä nauratte ja mitä huokaatte, ei tartte sitte miettiä, että ketä te nauratte ja huokailette. Voi myös mennä sanomaan, että sitä me vaan. Ja jos huomaa, että joku ei ymmärrä tai ottaa nokkiinsa, niin mene ja sano, mistä oli kysymys.

Näin!

Yhdet pelleilee niin maan perusteellisesti, mopo karkaa käsistä totaalisesti, mutta ei, ei vaan löydy selkärankaa lähteä oikomaan karkaamista... Että omiahan me vaan, me kaikki tässä ihan omia vaan... Sellaista pelleilyä!

Ethän sä nyt ole tosissasi että yhdelle pitää joka kerta selittää miksi hymyilin, miksi nauroin, miksi huokaisin jne. Mitä jos vaikka miettisit sellaista mahdollisuutta että ihmiset on noin lähtökohtaisesti hyväntahtoisia ja elävät OMAA elämäänsä. Niitä ei kiinnosta se mitä sä ajattelet heidän jokaisesta liikkeestään tai äänestään, eikä pidä kiinnostakaan. Niinkuin ei pitäisi sinuakaan kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä itse kiusaajia, jotka vähättelevät tällaista kiusattujen kokemusta? Että mitäs ovat sellaisia kuin ovat. Mistä te tiedätte ihan varmasti sen toisen kokemuksen? Olen ollut työpaikkakiusattu, ja olen aivan varma että vika ei ollut minussa. Tästä todisteena oli se, että toinenkin työkaverini koki samaa kiusaamista tämän yhden mätäpaiseen takia. Hän ei vakituisena uskaltanut ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, vaan kehoitti minua ottamaan yhteyttä. En ruvennut siihen, vaan mieluummin lopetin määräaikaisen työn. Esimies kyllä tykkäsi minusta, ja olisi halunnut että jatkan. Sanoin työn lopettamisen syyksi suoraan kyseisen henkilön käyttäytymisen. Uudessa työpaikassa en kokenut kiusaamista, mutta jotenkin se jätti jälkensä. Olin iloinen kun sekin työpaikka päättyi. Kuinka paljon menee hukkaan hyviä työntekijöitä kun kiusaaja-psykopaatteja ei saada heivattua pois työpaikoilta?

Näinpä! Ja Suomi köyhtyy omasta vapaasta tahdostaan! Kun pomotkin pelkäävät niitä kiusaajia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkiöt jEli tietyllä otka kokevat kaikkialla kiusaamista ovat joko:

1. Itsekeskeisiä, jotka eivät kestä sitä, että töissä asiat eivät aina mene kuten he näkevät parhaaksi. Ottavat sen sitten kiusaamisena, kun heitä ei aina totella.

2. Ylitulkitsijoita, jotka näkevät jokaisessa eleessä ja ilmeessä jotain heihin viittaavaa negatiivista ja ilkeää. Näin ollen joka paikassa on kiusaajia.

Yksi tuttuni on toisinpäin ylitulkitsija, hän on aina vakuuttunut, että kaikki ovat häneen rakastuneita, kaikki haluavat olla hänen ystäviään, kutsua häntä juhliin jne. Vaikka jos joku kertoo viikonloppusuunnitelmistaan, niin tuttuni on vakuuttunut,että yritti häntä kutsua mukaan. Hän on paljon hauskempaa seuraa, kuin nuo negatiiviset vastakappaleensa, vaikka on ihan yhtä ulalla.

Aloittaja tuntuu olevan ensimmäistä tyyppiä.

Jos taas joskus jossain kohtaa kiusaamista, niin, ettei aina ole myöskään se uhri, vaan näkee sitä myös muiden kohdalla, niin silloin kannattaa vaan vaihtaa työpaikkaa tai alaa.

Myös joillain aloilla on vaan enemmän kiusaamista kuin toisilla. Näkisin, että aloilla missä työ on alipalkattua tai rankkaa henkisesti on kiusaamistakin enemmän.

Terapia kannattaa joka tapauksessa, jos kiusaamista on oikeasti, terapia auttaa pääsemään yli ja löytämään voimaa vaihtaa työtä. Jos taas kiusaaminen onkin ainoastaan sinun päässä, niin terapia auttaa siihenkin.

Bullshit! Kiusaaja sinä olet! 😅 Myönnät, että tietyillä aloilla on enemmän kiusaamista, mutta samalla ilman mitään tietoja olet vakuuttunut että se ei voi koskea minua.

Mene vain kuule terapiaan ihan itse. Mulle riittää kiusaamisvapaa työpaikka. En halua terapiaa turhaan kun terapeutteja ei riitä edes niille, jotka ovat itsemurhavaarassa. Mulle riittää että voin rukoilla Jumalan apua.

Terapeutteja tässä maassa riittää, toki jos et itse ole valmis maksamaa, vaan oletat veromaksajien hoitavan sen asian, että sinä koet kaikkien kiusaavan, niin voi olla hankalampaa. Viestiesi perusteella olet kiusaaja, työpaikan ilmapiirin myrkyttäkä ja muutenkin ilkeä. On varmasti parempi, ettet hae enää mihinkää töihin, vaan jäät sossupummiksi.

😆 Ei helvetti 😆 Ja sitten et muka ole kiusaaja! Olet ERITTÄIN TYYPILLINEN na'rsistikiu'saaja! Tätähän se on aina! Paskanjauhantaa ilman perusteluja tai keskustelua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne ketään, ketä ei olisi kiusattu työelämässä. Osa sinnittelee ja syö masennuslääkkeitä, osa on työttöminä. Minuakin on kiusattu ja siksi en halua hakea töitä nykyiseltä alalta. Kertokaa vinkkejä, millä alalla olisi vähiten työpaikkakiusaamista? Onko kiusaamista enemmän duunaritasolla, esiintyykö kiusaamista myös korkeakoulutettujen keskuudessa?

Nyt on pakko kysyä, millä aloilla tuntemasi ihmiset ovat töissä. Jos oikeasti KAIKKIA on kiusattu? Tuntuu niin käsittämättömältä kun itse en ole asiantuntija-alalla törmännyt kiusaamiseen ollenkaan, ihmiset tekevät itsenäisesti omia työtehtäviään, toki on esimiehen kanssa sovitut tavoitteet. En edes ymmärrä mistä asiasta joku rupeaisi minua kiusaamaan?

Voi olla, että tuo jolta kysyit on kuin tuttuni, kertoi jostain minkä koki kiusaamisena, minä kerroin omista samantyylisistä kokemuksista siltä kantilta , että ovat ihan normaalia ihmisen erilaista tapaa kommunikoida. Seuraavaksi kertoi hän jo muille miten minuakin on vuosia kiusattu.

Itse olen ollut kouluaikana koulukiusattu ja terapiassa kyllä huomannut, että siellä yläasteen jälkeisessä ekassa opiskelupaikassa ei minua kiusattu, siellä oli vaan hyvin erilaisia ihmisiä kuin minä. Silloin peruskoulusta traumatisoituneena pidin sitäkin kiusaamisena. Sanoisin, että jos sinua aina kiusataan, mene terapiaan. Harvoissa paikoissa oikeasti on kiusaamista.

Ja sitten sinustakin tuli kiusaaja 😆 Tämähän se on valitettavasti myös monen kiusatun "pelastuskeino", että aletaan nuoleskella kiusaajien perseitä ja aletaan kiusata itsekin.

Sinä et tiedä paremmin kuin tutkimus, joka sanoo että sote-aloilla Suomessa kiusaaminen on yleistä! EI harvinaista! On erittäin yleistä että jonkinlainen nokkimisjärjestys etsitään lähes joka työyhteisössä! Itse puolustan aina niitä joita on syrjitty, he kyllä arvostavat minua.

Eipä tässä missään ole sanottu, että on kyse sote-alasta. Sote-ala on vaan yksi monista aloista, jos se on siellä yleistä, ei se tarkoita, että se on kaikilla aloilla yleistä, ei siis ole jokaisella työpaikalla yleistä vaan harvinaista.

En ole kyllä nähnyt, taikka etsinyt, tutkimuksia joissa kerrotaan kiusaamisen olevan sote-aloilla yleistä. Linkkaatko tähän sellaisen?

Minusta tuo, että leimaat minut kiusaajaksi sen perusteella, että olen käsitellyt kiusaamiseni terapiassa ja pystyn näkemään aiemman tilanteeni neutraalimmin, enkä traumalasien läpi, on todella ikävää. Voisit hieman miettiä omaa käytöstäsi.

No itsehän sinä aloitit olettamalla että vika on minun päässäni! Ja sote-ala kiusaamisvaltaisena alana oli jo esillä siinä yhdessä linkissä jonka tänne laitoin! Jos tiedät kiusaamisvapaita aloja, niin kerro ihmeessä, olemme varmasti kaikki kiinnostuneita!

Tuskin mikään ala on "kiusaamisvapaa", työntekijät sen ilmapiirin luovat.

Itse olen ollut töissä

Ravintoloissa, kaupoissa, it-allala, rakennusalalla ja prosessiallalla.

Näistä kaupassa oli ikävä esihenkilö, josta pomot tykkäsivät, esim. antoi parhaat vapaat niille joista piti. Hänestä ei kukaan pitänyt, eli työntekijöiden kesken oli kuitenkin hyvä henki. Tuo on aina kiusaaminen mitä olen kokenut.

Seksuaalista häirintää, ikäviä kollegoja, linstaajia ja muuta on tullut vastaan, mutta ei kiusaamista.

Luin kerran lehtijutun, jonka mukaan Suomi on Euroopan johtava työpaikkakiusaamisen maa. Pahimpia paikkoja ovat poliisi ja valtio yleensä ja kunnat, siis esim. sosiaali- ja terveysala sekä opetustoimi.

Työterveyslaitoksen mukaan 100.000 suomalaista on kiusaamisen kohteena.

Hyviä paikkoja löytyy yksityiseltä puolelta. Ilmapiiriä voi haistella jo työpaikkahaastattelussa. Nyrkkipajoissa, jos omistaja on hankala, voi olla kiusaamista. Isot ja keskisuuret on hyviä. Ei löydy kuin kokeilemalla. Hankaluus on, että yksikin mätämuna pilaa koko yhteisön.

Vierailija kirjoitti:

Kerron tarinan: eräs entinen koulukaveri ihan peruskoulu ajalta kertoi eräästä ihmisestä että hänkin kiusasi, joo oli porukka jotka olivat ylimielisiä muita kohtaan. Mutta kun juteltiin ja kerroin että tämä henkilö oli aito ja oikeasti ystävällinen kaikille, toki nauroi herkästi, niin koulukaveri alkoi miettimään että onko hän nyt sitten käsittänyt jotain väärin. Ja minä en todellakaan usko että ketään joka työpaikalla kiusataan, taitaa olla asennevamma että kaiken esimerkiksi perehdytyksen ottaa kiusaamisena.

Noh, mulla pomo kiusasi. Haukkui kokouksissa, ja otti pois kaikki työtehtävät joista olin kehityskeskustelussa kertonut pitäväni. Seuraava vuonna kokeilin ja kerroin väärinpäin mieltymykset ja inhokit uusista töistä ja kappas, otti ne "mukavat" hommat pois. Lomatoiveet torppasi kaksi kertaa. Kolmannella kerralla aloin tässäkin toimia käänteisesti. Olin määräaikainen ja etsinnässä oli koko ajan uusi paikka. Pari vuotta jouduin tuolla olemaan.

Muissa työpaikoissa ollut ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne ketään, ketä ei olisi kiusattu työelämässä. Osa sinnittelee ja syö masennuslääkkeitä, osa on työttöminä. Minuakin on kiusattu ja siksi en halua hakea töitä nykyiseltä alalta. Kertokaa vinkkejä, millä alalla olisi vähiten työpaikkakiusaamista? Onko kiusaamista enemmän duunaritasolla, esiintyykö kiusaamista myös korkeakoulutettujen keskuudessa?

Nyt on pakko kysyä, millä aloilla tuntemasi ihmiset ovat töissä. Jos oikeasti KAIKKIA on kiusattu? Tuntuu niin käsittämättömältä kun itse en ole asiantuntija-alalla törmännyt kiusaamiseen ollenkaan, ihmiset tekevät itsenäisesti omia työtehtäviään, toki on esimiehen kanssa sovitut tavoitteet. En edes ymmärrä mistä asiasta joku rupeaisi minua kiusaamaan?

Voi olla, että tuo jolta kysyit on kuin tuttuni, kertoi jostain minkä koki kiusaamisena, minä kerroin omista samantyylisistä kokemuksista siltä kantilta , että ovat ihan normaalia ihmisen erilaista tapaa kommunikoida. Seuraavaksi kertoi hän jo muille miten minuakin on vuosia kiusattu.

Itse olen ollut kouluaikana koulukiusattu ja terapiassa kyllä huomannut, että siellä yläasteen jälkeisessä ekassa opiskelupaikassa ei minua kiusattu, siellä oli vaan hyvin erilaisia ihmisiä kuin minä. Silloin peruskoulusta traumatisoituneena pidin sitäkin kiusaamisena. Sanoisin, että jos sinua aina kiusataan, mene terapiaan. Harvoissa paikoissa oikeasti on kiusaamista.

Ja sitten sinustakin tuli kiusaaja 😆 Tämähän se on valitettavasti myös monen kiusatun "pelastuskeino", että aletaan nuoleskella kiusaajien perseitä ja aletaan kiusata itsekin.

Sinä et tiedä paremmin kuin tutkimus, joka sanoo että sote-aloilla Suomessa kiusaaminen on yleistä! EI harvinaista! On erittäin yleistä että jonkinlainen nokkimisjärjestys etsitään lähes joka työyhteisössä! Itse puolustan aina niitä joita on syrjitty, he kyllä arvostavat minua.

Eipä tässä missään ole sanottu, että on kyse sote-alasta. Sote-ala on vaan yksi monista aloista, jos se on siellä yleistä, ei se tarkoita, että se on kaikilla aloilla yleistä, ei siis ole jokaisella työpaikalla yleistä vaan harvinaista.

En ole kyllä nähnyt, taikka etsinyt, tutkimuksia joissa kerrotaan kiusaamisen olevan sote-aloilla yleistä. Linkkaatko tähän sellaisen?

Minusta tuo, että leimaat minut kiusaajaksi sen perusteella, että olen käsitellyt kiusaamiseni terapiassa ja pystyn näkemään aiemman tilanteeni neutraalimmin, enkä traumalasien läpi, on todella ikävää. Voisit hieman miettiä omaa käytöstäsi.

No itsehän sinä aloitit olettamalla että vika on minun päässäni! Ja sote-ala kiusaamisvaltaisena alana oli jo esillä siinä yhdessä linkissä jonka tänne laitoin! Jos tiedät kiusaamisvapaita aloja, niin kerro ihmeessä, olemme varmasti kaikki kiinnostuneita!

Tuskin mikään ala on "kiusaamisvapaa", työntekijät sen ilmapiirin luovat.

Itse olen ollut töissä

Ravintoloissa, kaupoissa, it-allala, rakennusalalla ja prosessiallalla.

Näistä kaupassa oli ikävä esihenkilö, josta pomot tykkäsivät, esim. antoi parhaat vapaat niille joista piti. Hänestä ei kukaan pitänyt, eli työntekijöiden kesken oli kuitenkin hyvä henki. Tuo on aina kiusaaminen mitä olen kokenut.

Seksuaalista häirintää, ikäviä kollegoja, linstaajia ja muuta on tullut vastaan, mutta ei kiusaamista.

Öö tota ni... Ku tuo just on sitä kiusaamista. 🙄 Varsinkin jos sinä teet myös näiden lintsaajien työt ilman erityistä palkkaa siitä, ja lintsaajat nostavat palkkansa samalla kun pitävät hauskaa jossain.

Voisko joku selittää, MIKSI näissä valtion paikoissa on sitä kiusaamista enemmän kuin yksityisellä puolella? ...

Työpaikoilla on kiusaamista ja on myös ihmisiä jotka ei pysty normaalisti olemaan työyhteisössä.

Esihenkilönä nämä oppii erottamaan, yleensä. Jotkut tilanteet on sana sanaa vastaan. Niiden kanssa on vaikeaa.

Olen julkisella sektorilla asiantuntijatehtävissä noin 40 hengen yksikössä, koko organisaatiossa satoja työntekijöitä. Väitän että meidän yksikössä ei ole kiusaamista. En ole sitä itse havainnut ja työhyvinvointikyselyissäkään ei ole tullut mitään esille vaan päinvastoin, meillä voidaan hyvin. Työtehtävät ovat osittain itsenäisiä, osittain tiimeissä tehtäviä. Olen itse esihenkilö ja 20 vuoden aikana on yksi alainen tullut kertomaan kiusaamisesta ja silloinkin oli kyse siitä että hän oli pahastunut kun kollega neuvoi, eikä viestintätavat olleet ihan yhteensopivat ja lisäksi tämä kiusattu olisi halunnut ohjeita vain esihenkilöltä, mikä oli kummallinen odotus. Nuorempana olin useissa eri työpaikoissa ja vain yhdessä koin ja näin epäasiallista kohtelua. Kyseessä oli siivousalan kesätyö enkä sitä sitten katsellut vaan irtisanouduin. Minä siis uskon että kiusaamista on, mutta ei kaikissa paikoissa. Lisäksi jos joku väittää että häntä kiusataan aina ja jokaisessa työpaikassa (ja niitä on ollut useita), niin kyllä mieleen tulee että tällaisen henkilön olisi hyvä pohtia omaa käytöstään ja tulkintojaan.

Vierailija kirjoitti:

En enää jaksa yrittää yhteenkään työyhteisöön. Joko yksinäinen työ tai työskentely kotona.

Joka ryhmässä tehdään arvojärjestys parissa tunnissa, huomasin sen taas eräällä kurssilla jossa piti ryhmäytyä pareiksi. Sama toistuu aina. Kiltit ja kohteliaat laitetaan sinne alimmaiseksi ja heitä aletaan pomottaa ja käskyttää kuin lasta. Se on mielestäni kiusaamista. Rääväsuiden eli rempseiden vitseille nauretaan ja heitä nostetaan ylemmäs. Vähän sama siinä miten paljon todellisuudessa tässä yhteiskunnassa arvostetaan rikoll isia ja nostetaan heitä ylemmäs (Ranta -Aho, ym). 

Tämä toistuu aina samalla kaavalla, että ihan epäilen onko ihmiset jotenkin aivo pesty ja kiltit ja kohteliaat täytyy hävittää yhteis kunnasta? Siihenhän kiusaaminenkin perustuu.

Ei. Vaan tällaiset kuvaamasi "kiltit", jotka jää muiden jalkoihin ottavat usein sen uhrin roolin ja he tekevät muista pahiksia. Tällaiset "kiltit" ylläpitää itse aivan yhtälailla hyvä-paha-asetelmaa, siinä missä täysin ääripäänsäkin, jotka kyykyttää muita. Mutta valtaosa ihmisistä asettuu tähän keskelle. Keskellä ei leimata muita vaan reflektoidaan itseä ja koetetaan sopia asioita aikuisella tavalla muiden kanssa, vaikka toinen ärsyttäisikin. Siinä ollaan puolueettomia, eikä leimata toista ja puhuta pahaa selän takana. Ei tietenkään helppoa, koska tunteet saattaa myllätä suurellakin voimalla. Mutta tällainen "kiltit" ja "pahikset" kädenvääntö vain ylläpitää hyvä-paha-asetelmaa, ts. molemmat uhriutuu, mutta hieman eri tavoin. Itsetuntemusta lisäämällä oppii myös tunnetaitoja, suosittelen sitä. T. Entinen uhriutuva "kiltti".

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä itse kiusaajia, jotka vähättelevät tällaista kiusattujen kokemusta? Että mitäs ovat sellaisia kuin ovat. Mistä te tiedätte ihan varmasti sen toisen kokemuksen? Olen ollut työpaikkakiusattu, ja olen aivan varma että vika ei ollut minussa. Tästä todisteena oli se, että toinenkin työkaverini koki samaa kiusaamista tämän yhden mätäpaiseen takia. Hän ei vakituisena uskaltanut ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, vaan kehoitti minua ottamaan yhteyttä. En ruvennut siihen, vaan mieluummin lopetin määräaikaisen työn. Esimies kyllä tykkäsi minusta, ja olisi halunnut että jatkan. Sanoin työn lopettamisen syyksi suoraan kyseisen henkilön käyttäytymisen. Uudessa työpaikassa en kokenut kiusaamista, mutta jotenkin se jätti jälkensä. Olin iloinen kun sekin työpaikka päättyi. Kuinka paljon menee hukkaan hyviä työntekijöitä kun kiusaaja-psykopaatteja ei saada heivattua pois työpaikoilta?

Ei kyse ole kokemuksen vähättelystä, vaan siitä, että tämän kiusaamisen alle laitetaan kaikenlaista, minkä kokee ikävänä työpaikalla. Kuitenkin se kiusaaminen on kova syytös, varsinkin jos kyse on vaan tyyliin siitä, että "en tykkää pestä vessoja, miksi minut laitetaan tekemään sitä".

Tulin lukemaan, että olisiko vinkkejä, millä alalla olisi vähiten kiusaamista mutta täällä työpaikkakiusaajat vonkuu ja vinkuu. Jos pysytään aiheessa, niin sairaalan hallinnossa kiusataan ja siivousalalla. Näistä kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiina-Emilia Kaunisto on kirjoittanut aiheesta kirjan "Se ei johdu sinusta: vähättelyn historia työelämässä" , joka kannattaa kaikkien lukea.

Entä jos sittenkin johtuu?

Entä jos ei?

Lähde sinä luennoimaan kouluihin miten kiusaaminen on kiusatun oma vika.

Kiusaaminen on aina väärin, mutta kyllä joskus sen ns. kiusatunkin pitäisi katsoa peiliin. Mun työpaikalla oli joskus joku, joka tulkitsi KAIKEN häntä vastaan suunnattuna. Työkaverit jutteli ja nauroi keskenään, niin nauroivat hänelle. Joku huokaisi syvään kesken työtehtäviensä, niin sekin oli häneen kohdistettua aiheetonta arvostelua.

Kiusaaminen on kiusaamista, mutta aina ei tosiaan ole kyse kiusaamisesta vaikka joku haluaa asian niin tulkita.

Turhaa jossittelua, leiman lyömistä ja kiusaajien joukkoon lyöttäytymistä niin kauan kuin kiusaaminen on todellisuutta 100.000:lle ihmiselle tässä maassa. Toki niin kauan kuin kiusattuja on, niin on myös kiusaajia vielä enemmän, ja toki kaikkien todennäköisyyslaskelmien ja havaintojen mukaan myös Vauva-foorumin kirjoittelijoista iso osa on näitä kiusaajia. Miksipä se ei näkyisi tässäkin ketjussa. Mutta olette osaltanne syynä monien työttömyyteen ja Suomen vararikkoon! Ja kyllä olen ottanut asiaa esille pomon kanssa, niin hänen vinkkinsä oli vain että kyllä teidän täytyy nämä asiat selvittää keskenänne.

Työpaikka kiusaamista esiintyy todella paljon, näin sen eturivin paikalta kun olin 17v luottamusmiehenä eräässä työpaikassa. Ongelma on se, että kiusaajat osaavat kyllä hyvin turvata selustansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä alkaisin miettiä onko vika itsessä jos tapahtuu joka työpaikassa. Oletko esimerkiksi poikkeuksellisen herkkä? Tai ehkä sulla on tapana vaikka järjestää kaikki tavarat uudelleen heti ekana työpäivänä ja arvostella kaikki hyväksi havaitut rutiinit siellä uudessa työpaikassa? Meille palkattiin tuollainen henkilö joka aidosti koki työpaikkakiusaamisen sen kun hänelle sanottiin että älä nyt kaikkea myllää kun muut ei löydä enää mitään tavaroita.

Ehkä sinulle ap sopisikin yksinyrittäjyys, tai jokin etätöinä pääosin tehtävä homma?

Huh huh mikä kommentti. Eli jos ap on jotenkin erilainen tai herkkä niin saa kiusata ja ainoa vaihtoehto työskennellä yksin. Koskaan ei ole oikeutta kiusata, oli ihminen sitten millainen tahansa, eikä ongelmanratkaisu voi olla se että erilaiset ihmiset vaan työskentelemään yksin ja thats it.

Ketään ei saa kiusata. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja ansaitsevat asiallisen kohtelun.

That said, joskus myös ihmisessä itsessään on ominaisuuksia tai piirteitä, jotka tekee vuorovaikutuksesta vaikeaa ja aiheuttaa kiusaamisen kokemuksia. Esimerkiksi oma nepsy-lapseni on hyvin äänekäs päsmäröijä, joka intoutuu omista ideoistaan niin ettei kenellekään muulle ole tilaa. Hän myös tulkitsi ihmisten tahallisuutta/tahattomuutta aika persoonallisesti, minkä johdosta hän saattoi syyttää kavereita epäreilusta käytöksestä tunnistamatta omassa käytöksessään osuutta asiaan. Siis enemmän kuin lapset yleensä 😁 Näistä johtuen osa lapsista ei viihtynyt hänen seurassaan (koki pelottavaksi/jyrääväksi) ja jotkut joutuivat sanomaan rumasti/kovasti takaisin kun nätisti sanominen oli kuin tuulen suhinaa minun lapselleni, joka oli omien ideoidensa lumossa, jolloin lapsi koki että hänet suljetaan ulos ja ollaan ilkeitä. Jotain tönimistilanteitakin oli, ja näitä on ollut myös sisaruksen kanssa tilanteissa joissa lapseni tulee tosi lähelle äänekkäänä ja nopeana ja sanallinen kielto ei riitä, toinen kokee sen hyökkäävänä vaikka kyse olisi vain innostuksesta ja vaikeudesta tunnistaa toisen henkilökohtaista tilaa. Ei näistä voi yksin tönijää syyttää, jos ei sanominen auta, vaikka toki molempia osapuolia on neuvottu ratkaisemaan tilanne toisin (esim. pyytämällä aikuisen apua).

Lapsi sai tutkimukset, sen myötä kuntoutusta, lisätukea ja kasvavaa itseymmärrystä. Taidot ovat karttuneet, toisaalta myös hyväksyntä sille että kaikkien ei tarvitse hänestä tykätä eikä hänen tarvitse kaikkien seuraan tunkea, riittää kun löytää omat tyyppinsä. Jos ei olisi saanut apua, hänestä olisi hyvinkin voinut kasvaa ihminen jonka mielestä muut vain kiusaa ja kohtelee huonosti. Toki voi kasvaa edelleen.

Myös työssäni olen kohdannut henkilöitä joiden nepsypiirteet tai traumahistoria saa heidät tulkitsemaan ja reagoimaan epätyypillisesti - se ei oikeuta kiusaamiseen, mutta se voi johtaa esim. systemaattisen ulossulkemisen _kokemukseen_, vaikka tosiasiassa kyse olisi siitä että yksilöt eivät erityisemmin hakeudu seuraan tai ylläpidä keskustelua koska kokevat sen vaikeaksi tai jopa uhkaavaksi.

Ja kyllä, ihan psykiatrialla yksi autismituntosarvia heilutteleva merkki on toistuva kiusatuksi tulemisen kokemus vaihtuvissa ympäristöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista kiusaamista olet kokenut?

Tiedän kyllä mitä on työpaikkakiusaaminen, eikä sen olemassaoloa kukaan normaali ihminen Suomessa kiistä. Ketjun aihe löytyy otsikosta, eli kysymys oli mitä kiusaamisvapaita työpaikkoja Suomessa on?

Vaikutat aika ilkeältä ihmiseltä jo näiden viestiesi perusteella. Voi olla että totuus kiusaamisesta työpaikoillasi on ollut muuta kuin annat täällä ymmärtää.