Työttömänä työpaikkakiusaamisen takia. Onko kiusaamisvapaita työpaikkoja? Mitä ne ovat?

Yksinyrittäjän homma, hoiva-alalla kiusataan joka ikisessä työpaikassa. En mene enää yhteenkään.

Ja sitten kaikki tämä paska joka muka "ei ole kiusaamista"... Heh heh. Ei nämä kiusaajat itse siedä vähäisintäkään vastahankaisuutta. Kiusattujen nyt vaan muka pitää kestää ja sietää kaikkea mahdollista sontaa, johon kiusaajat itse eivät koskisi pitkällä tikullakaan 😅 Näyttäkää mulle kiusaaja, joka sietää edes sitä kuuluisaa silmien pyörittelyä! Kukaan ei uskalla edes harkita! Mutta kiusatulle kyllä pyöritellään silmiä ja tehdään muitakin halveksuvia eleitä, ja hänen kyllä täytyy sietää toisin kuin kiusaajien!

Vierailija kirjoitti:

Mua on koulukiusattu lapsena ja aikuisena sekä myös aikuisena työpaikkakiusattu. Siitä pääsee ehkä parhaiten niin ettei suhtaudu yliherkästi asioihin eikä myöskään liian avoimesti. Kannattaa olla ystävällinen mutta myös tuoda sitten epäkohdat esiin. Aika monella on taipumusta kiusaamiseen, mutta parasta on olla suhtautumatta liian kärkkäästi kaikkiin outoihin kommentteihin ja jättää ne arvoonsa.

Hmm. Ihmettelen tuota sanaa yliherkkä. Jos kiusaajalle sanoo pienenkin poikkipuolisen sanan, hän kyllä räjähtää. Hän räjähtää myös ilman että kukaan sanoo tai tekee mitään. Miksi siis kiusaajilla on oikeus olla yliherkkiä, mutta ei kiusatuilla? ...

Olin työelämässä 40 vuotta ja siihen mahtui jos jonkinlaista "työtoveria", niin hyvässä kuin pahassakin.

Aina oli niitä, jolla oli tarve esittää erinomaista ja nillitää turhasta. 

Itse laitoin hantiin ja halusin perusteluita, että mikä mättää, monilla oli vaikeuksia vastata. Sanoin myös, että mennään esi-ihmisen puheille, niin voidaan selvittää asiat. Siihen ne  yrmyilyt yleensä kuihtuivat ja sai tehdä työnsä rauhassa.

Pitää olla valmis puolustamaan itseään. Ei pidä alistua öykkäreille.

Olen huomannut sen ongelman monessa työpaikassa, missä olen ollut, että kuppikunnat ja pomon peennuolijat muodostuvat aika nopeasti. Ketkä ovat kaveria pomon kanssa, niillä on töissä helpompaa. Tosi ärsyttävä ongelma. Pomon pitäisi olla sellainen, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla, olipa pomon ystävä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Olin työelämässä 40 vuotta ja siihen mahtui jos jonkinlaista "työtoveria", niin hyvässä kuin pahassakin.

Aina oli niitä, jolla oli tarve esittää erinomaista ja nillitää turhasta. 

Itse laitoin hantiin ja halusin perusteluita, että mikä mättää, monilla oli vaikeuksia vastata. Sanoin myös, että mennään esi-ihmisen puheille, niin voidaan selvittää asiat. Siihen ne  yrmyilyt yleensä kuihtuivat ja sai tehdä työnsä rauhassa.

Pitää olla valmis puolustamaan itseään. Ei pidä alistua öykkäreille.

Vaatii paljon kanttia, ja hankalan ihmisen leiman saamusta. Koska samoin kuin yläasteella, nämä kiusaajat ovat usein suosittuja ja hierarkian huipulla ja hyvää pataa keskenään. Hyviä tyyppejä selvästi! Kun kaikki haluavat heidän kavereitaan olla, etteivät joutuisi huonoon asemaan. Niin tavallaan se että käyt yksinäsi avoimesti vastustamaan, helposti jää täysin yksin ja saa hankalan henkilön leiman. Ja jos olet työpaikalla uusi/sijainen, olet jo sen takia altavastaajan asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää jaksa yrittää yhteenkään työyhteisöön. Joko yksinäinen työ tai työskentely kotona.

Joka ryhmässä tehdään arvojärjestys parissa tunnissa, huomasin sen taas eräällä kurssilla jossa piti ryhmäytyä pareiksi. Sama toistuu aina. Kiltit ja kohteliaat laitetaan sinne alimmaiseksi ja heitä aletaan pomottaa ja käskyttää kuin lasta. Se on mielestäni kiusaamista. Rääväsuiden eli rempseiden vitseille nauretaan ja heitä nostetaan ylemmäs. Vähän sama siinä miten paljon todellisuudessa tässä yhteiskunnassa arvostetaan rikoll isia ja nostetaan heitä ylemmäs (Ranta -Aho, ym). 

Tämä toistuu aina samalla kaavalla, että ihan epäilen onko ihmiset jotenkin aivo pesty ja kiltit ja kohteliaat täytyy hävittää yhteis kunnasta? Siihenhän kiusaaminenkin perustuu.

Ei. Vaan tällaiset kuvaamasi "kiltit", jotka jää muiden jalkoihin ottavat usein sen uhrin roolin ja he tekevät muista pahiksia. Tällaiset "kiltit" ylläpitää itse aivan yhtälailla hyvä-paha-asetelmaa, siinä missä täysin ääripäänsäkin, jotka kyykyttää muita. Mutta valtaosa ihmisistä asettuu tähän keskelle. Keskellä ei leimata muita vaan reflektoidaan itseä ja koetetaan sopia asioita aikuisella tavalla muiden kanssa, vaikka toinen ärsyttäisikin. Siinä ollaan puolueettomia, eikä leimata toista ja puhuta pahaa selän takana. Ei tietenkään helppoa, koska tunteet saattaa myllätä suurellakin voimalla. Mutta tällainen "kiltit" ja "pahikset" kädenvääntö vain ylläpitää hyvä-paha-asetelmaa, ts. molemmat uhriutuu, mutta hieman eri tavoin. Itsetuntemusta lisäämällä oppii myös tunnetaitoja, suosittelen sitä. T. Entinen uhriutuva "kiltti".

Siis mitä pahaa nämä kiltit tekevät, kun ilmeisesti heitä jostain kritisoit? Ja kohdellaanko heitä siis jotenkin eri tavalla kuin muita? Miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työelämässä 40 vuotta ja siihen mahtui jos jonkinlaista "työtoveria", niin hyvässä kuin pahassakin.

Aina oli niitä, jolla oli tarve esittää erinomaista ja nillitää turhasta. 

Itse laitoin hantiin ja halusin perusteluita, että mikä mättää, monilla oli vaikeuksia vastata. Sanoin myös, että mennään esi-ihmisen puheille, niin voidaan selvittää asiat. Siihen ne  yrmyilyt yleensä kuihtuivat ja sai tehdä työnsä rauhassa.

Pitää olla valmis puolustamaan itseään. Ei pidä alistua öykkäreille.

Vaatii paljon kanttia, ja hankalan ihmisen leiman saamusta. Koska samoin kuin yläasteella, nämä kiusaajat ovat usein suosittuja ja hierarkian huipulla ja hyvää pataa keskenään. Hyviä tyyppejä selvästi! Kun kaikki haluavat heidän kavereitaan olla, etteivät joutuisi huonoon asemaan. Niin tavallaan se että käyt yksinäsi avoimesti vastustamaan, helposti jää täysin yksin ja saa hankalan henkilön leiman. Ja jos olet työpaikalla uusi/sijainen, olet jo sen takia altavastaajan asemassa.

Mua ei haittais yhtään, vaikka saisin hankalan ihmisen leiman :). Vastustan kiusaamista jyrkästi ja olen sitä mieltä, että jos hoidan työni kunnolla, minun pitää saada työskennellä rauhassa.

Täällä toinen jota kiusattiin ensin koulussa ja sen jälkeen työpaikoilla. En jaksanut, paloin loppuun ja masennuin ja en enää ole työelämässä. Harmi mutta kiusaajat voitti. Haluaisin tehdä töitä mutta pää ei kestä.

Vierailija kirjoitti:

Olin työelämässä 40 vuotta ja siihen mahtui jos jonkinlaista "työtoveria", niin hyvässä kuin pahassakin.

Aina oli niitä, jolla oli tarve esittää erinomaista ja nillitää turhasta. 

Itse laitoin hantiin ja halusin perusteluita, että mikä mättää, monilla oli vaikeuksia vastata. Sanoin myös, että mennään esi-ihmisen puheille, niin voidaan selvittää asiat. Siihen ne  yrmyilyt yleensä kuihtuivat ja sai tehdä työnsä rauhassa.

Pitää olla valmis puolustamaan itseään. Ei pidä alistua öykkäreille.

Mitä tekisit jos kiusaaja on esimiehesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työelämässä 40 vuotta ja siihen mahtui jos jonkinlaista "työtoveria", niin hyvässä kuin pahassakin.

Aina oli niitä, jolla oli tarve esittää erinomaista ja nillitää turhasta. 

Itse laitoin hantiin ja halusin perusteluita, että mikä mättää, monilla oli vaikeuksia vastata. Sanoin myös, että mennään esi-ihmisen puheille, niin voidaan selvittää asiat. Siihen ne  yrmyilyt yleensä kuihtuivat ja sai tehdä työnsä rauhassa.

Pitää olla valmis puolustamaan itseään. Ei pidä alistua öykkäreille.

Vaatii paljon kanttia, ja hankalan ihmisen leiman saamusta. Koska samoin kuin yläasteella, nämä kiusaajat ovat usein suosittuja ja hierarkian huipulla ja hyvää pataa keskenään. Hyviä tyyppejä selvästi! Kun kaikki haluavat heidän kavereitaan olla, etteivät joutuisi huonoon asemaan. Niin tavallaan se että käyt yksinäsi avoimesti vastustamaan, helposti jää täysin yksin ja saa hankalan henkilön leiman. Ja jos olet työpaikalla uusi/sijainen, olet jo sen takia altavastaajan asemassa.

Mua ei haittais yhtään, vaikka saisin hankalan ihmisen leiman :). Vastustan kiusaamista jyrkästi ja olen sitä mieltä, että jos hoidan työni kunnolla, minun pitää saada työskennellä rauhassa.

Hyvä asenne! Toivon että joskus pystyn samaan! Pääasiassa nämä työpaikat joissa olen, ovat hyvin umpimielisiä eikä niissä keskustella asioista, oikutellaan vaan. Vaikka aina väitetään, että naiset haluaisivat keskustella mutta miehet eivät. Täyttä paskaa. Ainakaan työpaikoilla naiset EIVÄT keskustele eivätkä ainakaan kerro, miksi kohtelevat jotakuta ihmistä epäreilusti. Toki on niitä mukaviakin ihmisiä, mutta puhun nyt niistä kiusaajista. Ja valitettavan monet haluavat samaan kelkkaan kiusaajien kanssa. Prikulleen samoin kuin yläasteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiina-Emilia Kaunisto on kirjoittanut aiheesta kirjan "Se ei johdu sinusta: vähättelyn historia työelämässä" , joka kannattaa kaikkien lukea.

Entä jos sittenkin johtuu?

Entä jos ei?

Lähde sinä luennoimaan kouluihin miten kiusaaminen on kiusatun oma vika.

Kiusaaminen on aina väärin, mutta kyllä joskus sen ns. kiusatunkin pitäisi katsoa peiliin. Mun työpaikalla oli joskus joku, joka tulkitsi KAIKEN häntä vastaan suunnattuna. Työkaverit jutteli ja nauroi keskenään, niin nauroivat hänelle. Joku huokaisi syvään kesken työtehtäviensä, niin sekin oli häneen kohdistettua aiheetonta arvostelua.

Kiusaaminen on kiusaamista, mutta aina ei tosiaan ole kyse kiusaamisesta vaikka joku haluaa asian niin tulkita.

No, kertokaa mitä nauratte ja mitä huokaatte, ei tartte sitte miettiä, että ketä te nauratte ja huokailette. Voi myös mennä sanomaan, että sitä me vaan. Ja jos huomaa, että joku ei ymmärrä tai ottaa nokkiinsa, niin mene ja sano, mistä oli kysymys.

Näin!

Yhdet pelleilee niin maan perusteellisesti, mopo karkaa käsistä totaalisesti, mutta ei, ei vaan löydy selkärankaa lähteä oikomaan karkaamista... Että omiahan me vaan, me kaikki tässä ihan omia vaan... Sellaista pelleilyä!

Jos sille linjalle lähdetään, että jokainen nauru ja huokaus pitää yhdelle kiusatuksituntijalle selittää, ollaan työyhteisössä pohjattomassa suossa. Silloin tämä loukkaantuja vaatimuksellaan kiusaa käsittämättään koko työpaikkaa.

Mikä estää itse kutakin kysymästä aihetta? Ehkä voisi syyn kuultuaan yhtyä hauskanpitoon tai murheeseen. Onko jotenkin palkitsevampaa käpertyä epäluuloihinsa ja kehitellä marttyyrikruunua muka kiusattuna?

Yleensähän johtotaso osaa käyttäytyä (ei aina), mutta työntekijätaso ei. Täytyy vain muistaa ettei siitä tarvi välittää. Anna niiden olla ja ole itse tasan sellainen kuin olet. Tietysti jossain menee raja esim. nimittelyt, työn häiritseminen tai käsiksi käyminen. Niihin pitää puuttua, mutta muuten voit antaa muiden olla keskenään ja olla itse kuten haluat. Jos joku pyörittää silmiään, kun puhut, anna pyöritellä, mutta niin ettei puhumisesi tai olemisesi tippaakaan siitä häiriinny. Tulet huomaamaan, kuinka paljon ne siitä ärsyyntyy ja lopettavat kyllä, jos vain pystyt kulkemaan omaa polkuasi pystypäin ja heistä välittämättä.

Klisee, mutta usein toimiva.

Vierailija kirjoitti:

Olin työelämässä 40 vuotta ja siihen mahtui jos jonkinlaista "työtoveria", niin hyvässä kuin pahassakin.

Aina oli niitä, jolla oli tarve esittää erinomaista ja nillitää turhasta. 

Itse laitoin hantiin ja halusin perusteluita, että mikä mättää, monilla oli vaikeuksia vastata. Sanoin myös, että mennään esi-ihmisen puheille, niin voidaan selvittää asiat. Siihen ne  yrmyilyt yleensä kuihtuivat ja sai tehdä työnsä rauhassa.

Pitää olla valmis puolustamaan itseään. Ei pidä alistua öykkäreille.

Mikä v tun esi-ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työelämässä 40 vuotta ja siihen mahtui jos jonkinlaista "työtoveria", niin hyvässä kuin pahassakin.

Aina oli niitä, jolla oli tarve esittää erinomaista ja nillitää turhasta. 

Itse laitoin hantiin ja halusin perusteluita, että mikä mättää, monilla oli vaikeuksia vastata. Sanoin myös, että mennään esi-ihmisen puheille, niin voidaan selvittää asiat. Siihen ne  yrmyilyt yleensä kuihtuivat ja sai tehdä työnsä rauhassa.

Pitää olla valmis puolustamaan itseään. Ei pidä alistua öykkäreille.

Mikä v tun esi-ihminen

Esi-isä. :DDD Tarkoitti kai esimiestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työelämässä 40 vuotta ja siihen mahtui jos jonkinlaista "työtoveria", niin hyvässä kuin pahassakin.

Aina oli niitä, jolla oli tarve esittää erinomaista ja nillitää turhasta. 

Itse laitoin hantiin ja halusin perusteluita, että mikä mättää, monilla oli vaikeuksia vastata. Sanoin myös, että mennään esi-ihmisen puheille, niin voidaan selvittää asiat. Siihen ne  yrmyilyt yleensä kuihtuivat ja sai tehdä työnsä rauhassa.

Pitää olla valmis puolustamaan itseään. Ei pidä alistua öykkäreille.

Vaatii paljon kanttia, ja hankalan ihmisen leiman saamusta. Koska samoin kuin yläasteella, nämä kiusaajat ovat usein suosittuja ja hierarkian huipulla ja hyvää pataa keskenään. Hyviä tyyppejä selvästi! Kun kaikki haluavat heidän kavereitaan olla, etteivät joutuisi huonoon asemaan. Niin tavallaan se että käyt yksinäsi avoimesti vastustamaan, helposti jää täysin yksin ja saa hankalan henkilön leiman. Ja jos olet työpaikalla uusi/sijainen, olet jo sen takia altavastaajan asemassa.

Mua ei haittais yhtään, vaikka saisin hankalan ihmisen leiman :). Vastustan kiusaamista jyrkästi ja olen sitä mieltä, että jos hoidan työni kunnolla, minun pitää saada työskennellä rauhassa.

Hyvä asenne! Toivon että joskus pystyn samaan! Pääasiassa nämä työpaikat joissa olen, ovat hyvin umpimielisiä eikä niissä keskustella asioista, oikutellaan vaan. Vaikka aina väitetään, että naiset haluaisivat keskustella mutta miehet eivät. Täyttä paskaa. Ainakaan työpaikoilla naiset EIVÄT keskustele eivätkä ainakaan kerro, miksi kohtelevat jotakuta ihmistä epäreilusti. Toki on niitä mukaviakin ihmisiä, mutta puhun nyt niistä kiusaajista. Ja valitettavan monet haluavat samaan kelkkaan kiusaajien kanssa. Prikulleen samoin kuin yläasteella.

Niin, ajattelen, että jos saisin hankalan ihmisen maineen hyvän asian puolesta ja mut savustettaisi vaikka ulos. Niin siitä vaan, löytyy uusi paikka. Enkä ikävässä työpaikassa halua kallista aikaani viettää. Töitä pitää tehdä elääkseen, niin siellä työpaikalla pitää myös viihtyä.  Joskus jos pystyisi ryhtymään yrittäjäksi, se olisi unelma.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisvapaalla työpaikalla tarkoitin ehkä sellaista jossa jokaisella on esim. oma työhuone tai työtila ja selkeä oma tehtävä, että ei tarvi porukassa jonkun naurettavan sosiaalisen aseman perusteella arpoa kuka tekee tänään mitäkin.

K-ryhmä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä itse kiusaajia, jotka vähättelevät tällaista kiusattujen kokemusta? Että mitäs ovat sellaisia kuin ovat. Mistä te tiedätte ihan varmasti sen toisen kokemuksen? Olen ollut työpaikkakiusattu, ja olen aivan varma että vika ei ollut minussa. Tästä todisteena oli se, että toinenkin työkaverini koki samaa kiusaamista tämän yhden mätäpaiseen takia. Hän ei vakituisena uskaltanut ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, vaan kehoitti minua ottamaan yhteyttä. En ruvennut siihen, vaan mieluummin lopetin määräaikaisen työn. Esimies kyllä tykkäsi minusta, ja olisi halunnut että jatkan. Sanoin työn lopettamisen syyksi suoraan kyseisen henkilön käyttäytymisen. Uudessa työpaikassa en kokenut kiusaamista, mutta jotenkin se jätti jälkensä. Olin iloinen kun sekin työpaikka päättyi. Kuinka paljon menee hukkaan hyviä työntekijöitä kun kiusaaja-psykopaatteja ei saada heivattua pois työpaikoilta?

Sinun kokemuksessasi kiusaamista koki myös joku muu kuin sinä itse, etkä ole kokenut sitä toistuvasti joka paikassa. Nämä antavat ymmärtää, että kiusaaminen on ollut todellista. Silloin kun kiusaamista esiintyy paikasta riippumatta ja se kohdentuu aina (ja vain) samaan henkilöön, kannattaa miettiä mistä kokemus todellisuudessa syntyy.

Minua on kiusattu koulussa ja vastustan kiusaamista. En kuitenkaan usko sokeasti jokaista kiusaamisväitettä.

En ole missään sanonut, että olen ollut ainoa kiusattu. Ei täällä näköjään porukan älykkyysosamäärä riitä yleisen tason keskusteluun aiheesta. Ei ole tarkoitus ruotia jonkun tietyn yksittäisen ihmisen kokemusta, vaan puhua työpaikoista missä on mahdollisimman vähän kiusaamista!

Ei sellaisesta ole käytännössä mahdollista puhua. Jokaisella työpaikalla on oma kulttuurinsa, isoissa työpaikoissa jopa joka osastolla on oma kulttuurinsa. Minua kiusattiin yhden työpaikan yhdellä osastolla (esimies kiusasi melkein kaikkia), toisella osastolla kukaan ei kiusannut ketään. Ei ole olemassa sellaista yleistystä että tällä alalla ei ketään koskaan kiusata.

Kyllä varmaan on tilastojen ja todennäköisyyksien osalta jotain mahdollista sanoa, kun kerran sekin on saatu ylös että kiusaaminen on yleisempää sote-alalla.

Onko kiusaaminen yleisempää siellä missä ihmisillä on vähemmän älliä ja koulutusta? ... 🤔

... jolloin osa porukastasta alkaa päteä kaikella mahdollisella muulla nostaakseen itsensä sen matalasti koulutetun massan yläpuolelle?.. vaikka kiusaaminen nyt oikeasti viekin tietysti muiden alapuolelle...