Työttömänä työpaikkakiusaamisen takia. Onko kiusaamisvapaita työpaikkoja? Mitä ne ovat?

Ainakin kaikki yksityisen puolen työpaikat ovat kiusaamisvapaita. Ei siellä ole kenelläkään aikaa nälviä ja kiusata työkavereita, eikä siitä makseta.

Olen ollut sisällä erittäin monessa työpaikassa, sekä itse työntekijänä että ulkopuolisena konsulttina. Kiusaamista en ole havainnut vielä ikinä. Enkä todellakaan ole itse mikään kiusaaja, jos sitä mietit. Olen introvertti it-nörtti, joka ei juurikaan osallistu sosiaaliseen toimintaan ja puhuu lähinnä vain kun pakotetaan. Siksi olenkin tarkka havannoimaan, esimerkiksi työpaikan ilmapiiriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron tarinan: eräs entinen koulukaveri ihan peruskoulu ajalta kertoi eräästä ihmisestä että hänkin kiusasi, joo oli porukka jotka olivat ylimielisiä muita kohtaan. Mutta kun juteltiin ja kerroin että tämä henkilö oli aito ja oikeasti ystävällinen kaikille, toki nauroi herkästi, niin koulukaveri alkoi miettimään että onko hän nyt sitten käsittänyt jotain väärin. Ja minä en todellakaan usko että ketään joka työpaikalla kiusataan, taitaa olla asennevamma että kaiken esimerkiksi perehdytyksen ottaa kiusaamisena.

Eli työpaikkakiusaamista ei mielestäsi ole olemassa?..

On sitä olemassa. Minusta se on systemaattisempaa, ehkä työpaikan työkulttuuri on sellainen että toimitaan väärin koko ajan jonkun kanssa, vaikka voitaisiin toimia toisinkin.

"Suomessa on muita maita enemmän työpaikkakiusaamista ja eniten sitä esiintyy julkisen puolen työpaikoilla."

https://www.rapport.fi/pasi-sillanpaa/suomi-on-tyopaikkakiusaamisen-suu…

Hei kaikki jurpot, menkää kertomaan tuolle Pasi Sillanpäälle että työpaikkakiusaamista ei ole olemassakaan!

On lottovoitto syntyä Suomeen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä alkaisin miettiä onko vika itsessä jos tapahtuu joka työpaikassa. Oletko esimerkiksi poikkeuksellisen herkkä? Tai ehkä sulla on tapana vaikka järjestää kaikki tavarat uudelleen heti ekana työpäivänä ja arvostella kaikki hyväksi havaitut rutiinit siellä uudessa työpaikassa? Meille palkattiin tuollainen henkilö joka aidosti koki työpaikkakiusaamisen sen kun hänelle sanottiin että älä nyt kaikkea myllää kun muut ei löydä enää mitään tavaroita.

Ehkä sinulle ap sopisikin yksinyrittäjyys, tai jokin etätöinä pääosin tehtävä homma?

Huh huh mikä kommentti. Eli jos ap on jotenkin erilainen tai herkkä niin saa kiusata ja ainoa vaihtoehto työskennellä yksin. Koskaan ei ole oikeutta kiusata, oli ihminen sitten millainen tahansa, eikä ongelmanratkaisu voi olla se että erilaiset ihmiset vaan työskentelemään yksin ja thats it.

Mutta on myös ihmisiä, jotka pitävät kaikkea kiusaamisena. Tähän varmasti vaikuttaa esim. lapsuuden kiusaamiset, jolloin on herkistynyt luulemaan kaikkea kiusaamiseksi.

Minulla oli työkaveri, joka oli vakuuttunut, että kaikki kahvihuoneessa aina nauraa hänelle ja todisteena oli se, kun hän meni sinne nauru loppui. Ei nähnyt syytä siinä, että hän meni sinne vihaisen näköisenä, eikä vastannut tervehdyksiin. Jossain vaiheessa hän lakkasi puhumasta minullekin, ilmeisesti minäkin olin häntä jotenkin kiusannut. Yritin kysyä, mutta en saanut vastausta.

Muuten tosi kiva kaveri ja teki työnsä hyvin, mutta näki kiusaamista kaikkialla ja aiheutti sellaista vaivaantuneisuutta ja "mitä voi sanoa" -henkeä, kun oli paikalla.

Ikävä kyllä olen samoilla linjoilla. Jo ala-asteella sain kiusaajan leiman niskaani, kun luokkakaveri päätti että hän saa sanoa minulle mitä vain, mutta kun sanoin takaisin, se oli kiusaamista. Asiaa meinattiin siis käsitellä ihan kuraattorin ja rehtorin voimin, kunnes opettajamme torppasi järjestelyn ja kertoi luokkakaverin vanhemmille miten asia on.

Mieheni äiti on ollut työpaikkakiusattu ainakin kolmessa paikassa, ja niin julmalta kuin se kuulostaakin, luulen että kyse on aika pitkälti ylitulkinnasta ja vääristä käsityksistä. Esimerkiksi aiemmin keväällä olimme käymässä hänen luonaan kahvilla, ja kaikilla oli mielestäni mukavaa. Rupateltiin niitä ja näitä. Jälkeenpäin sain miehen äidiltä viestin että anteeksi jos hän loukkasi ja hänellä on paha mieli. En ymmärtnäyt yhtään mistä on kyse, eikä hänkään osannut asiaa enempää eritellä.

Joillain ihmisillä vain on tapana tulkita kaikki sosiaalinen kanssakäyminen negatiivisen kautta.

Eli kiusaamista ei sinun mielestäsi ole olemassa? Ei varsinkaan sote-aloilla, joissa tutkimusten mukaan on erityisen yleistä? Kappas vaan kun olet tietävämpi kuin suomalaiset ja kansainväliset tutkimukset.

En minä ole sanonut mitään tuollaista. Uskon vain että kaikissa tapauksissa ei ole kyse kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen lukenut näitä työpaikkakiusaamiskeskusteluita, ennen juoruilu oli normaalia, nykyään sekin on "työpaikkakiusaamista".

Itse olen palvelualalla töissä, tavallinen tilanne on se, että uudelle työntekijälle huomautellaan työn jäljestä. Jos hän ei korjaa asioita, hänestä aletaan sitten juoruilla selän takana ja tämä on sitten sitä "kiusaamista". Kyllä nyt semmonen ihminen leimaantuu, joka ei voi yhtään korjata työtapaansa.

Muutenkin kun on työyhteisö, on ihan normaalia juoruilla. Sirkka ei tykkää, kun Pirjo jättää kahvikupin pöydälle jne. Eli välillä toisten tavat ja huonot puolet ärsyttävät ja mielestäni niistä on normaalia juoruilla ilman että se on kiusaamista.

Eli työpaikkakiusaamista ei ole olemassa Suomessa eikä koko maailmassa?

Kyllä, mutta ryhmässä toimiessa syntyy valtasuhteita ja ihmiset ovat erilaisia ja ihmisten erilaisuus voi ärsyttää. Ja nuo asiat eivät liity kiusaamiseen. Et jos vaikka työkaverisi on parempi kaveri jonkun kanssa tai pomosi on parempi kaveri jonkun kanssa ja koet ulkopuolisuutta, totta kai se voi olla ikävää, mutta kiusaamista se ei ole. Ilmeisesti ihmiset ovat nykyään vieraantuneita ihmisten välisestä kanssakäymisestä eivätkä ymmärrä, että ihmisten kanssa toimimiseen voi liittyä kaikkea tämmöistä eikä asiat mene kuin jossain ideaalimaailmassa aina.

Mun kommentti siis käsittelee sitä, että kun herkemmin halutaan leimata joku vuorovaikutus "kiusaamiseksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen lukenut näitä työpaikkakiusaamiskeskusteluita, ennen juoruilu oli normaalia, nykyään sekin on "työpaikkakiusaamista".

Itse olen palvelualalla töissä, tavallinen tilanne on se, että uudelle työntekijälle huomautellaan työn jäljestä. Jos hän ei korjaa asioita, hänestä aletaan sitten juoruilla selän takana ja tämä on sitten sitä "kiusaamista". Kyllä nyt semmonen ihminen leimaantuu, joka ei voi yhtään korjata työtapaansa.

Muutenkin kun on työyhteisö, on ihan normaalia juoruilla. Sirkka ei tykkää, kun Pirjo jättää kahvikupin pöydälle jne. Eli välillä toisten tavat ja huonot puolet ärsyttävät ja mielestäni niistä on normaalia juoruilla ilman että se on kiusaamista.

Eli työpaikkakiusaamista ei ole olemassa Suomessa eikä koko maailmassa?

Kyllä, mutta ryhmässä toimiessa syntyy valtasuhteita ja ihmiset ovat erilaisia ja ihmisten erilaisuus voi ärsyttää. Ja nuo asiat eivät liity kiusaamiseen. Et jos vaikka työkaverisi on parempi kaveri jonkun kanssa tai pomosi on parempi kaveri jonkun kanssa ja koet ulkopuolisuutta, totta kai se voi olla ikävää, mutta kiusaamista se ei ole. Ilmeisesti ihmiset ovat nykyään vieraantuneita ihmisten välisestä kanssakäymisestä eivätkä ymmärrä, että ihmisten kanssa toimimiseen voi liittyä kaikkea tämmöistä eikä asiat mene kuin jossain ideaalimaailmassa aina.

Mun kommentti siis käsittelee sitä, että kun herkemmin halutaan leimata joku vuorovaikutus "kiusaamiseksi".

Kuka täällätuollaisesta on puhunut?

Minua kiusattiin peruskoulussa, yliopistossa ja lopulta töissä. En olisi  uskonut aikuisista ihmisistä. Stockmannilla varmaan pahin kun menin itkien kertomaan esimiehelle että mummi on kuollut niin vastaus oli että jo oli aikakin kuolla. Lukuisten muiden tapausten jälkeen irtisanoin itseni, en jaksanut enää.

Kiusaamisesta puhutaan nyt joka puolella niin ettei sitä enää voi mitenkään kieltää eikä kaunistella, täälläkin monta kokemusta:

Hevostalli.netin foorumi - Seniorit - Työpaikkakiusaaminen

Tiedän naisen, joka on kertonut, että häntä on työpaikkakiusattu.

Hän on nykyään jo eläkeikäinen.

Hän on taiteellinen ja mielestäni vähän sosiaalisesti kömpelö, hänellä on kyllä läheisiä, hyviä ystäviä, mutta arvelen, että ryhmässä hän on outo tyyppi, eikä välttämättä sopeudu. Häntä siis on varmasti työyhteisössään katsottu kieroon. Hän on myös tosi herkkä tyyppi ja nykyään psyykelääkityksellä.

Hän myös kertoi joskus, että oli kokeillut vapaaehtoistyötä. Lämpimänä kesäpäivänä hän oli yks kaks sanonut, että haluaisi käydä uimassa ja se ei ollut käynyt. No "olipa kumma", olihan se vapaaehtoistyötä:D Mut ehkä hän on tuollainen vähän epäkäytännöllinen ja omassa maailmassaan, ei pysty hahmottamaan jonkun toisen näkökulmasta tai että jopa vapaaehtoistyössäkin on laskettu, että olet paikalla tiettyyn aikaan, etkä vain yhtäkkiä häviä uimaan:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron tarinan: eräs entinen koulukaveri ihan peruskoulu ajalta kertoi eräästä ihmisestä että hänkin kiusasi, joo oli porukka jotka olivat ylimielisiä muita kohtaan. Mutta kun juteltiin ja kerroin että tämä henkilö oli aito ja oikeasti ystävällinen kaikille, toki nauroi herkästi, niin koulukaveri alkoi miettimään että onko hän nyt sitten käsittänyt jotain väärin. Ja minä en todellakaan usko että ketään joka työpaikalla kiusataan, taitaa olla asennevamma että kaiken esimerkiksi perehdytyksen ottaa kiusaamisena.

Eli työpaikkakiusaamista ei mielestäsi ole olemassa?..

On olemassa, mutta kun aloittaja ottaa kiusaamisena senkin että joutuu tekemään jotain mitä ei halua ja toinen saa tehdä sen mitä hän halusi. Joo töissä ei aina tehdä sitä mikä olisi itselle mieluisinta vaan sitä mitä pitää. Itse olen töissä kahvilassa ja en haluaisi siivota asiakas vessoja, mutta olen sen tehnyt niin kuin kaikki muutkin samalla työpaikalla

Ehkä pitäisi luetella yksin tehtäviä töitä?

Olen vasta 30v ja täysin loppu ja kyllästynyt työelämään ja alan olla siinä pisteessä etten vaivaudu enää edes yrittämään koska saan valtiolta kuitenkin ilmaista rahaa 2000€/kk tekemättä mitään. Mielelläni tekisin edes vähän töitä tehdäkseni edes jotain rahan eteen mutta ei näytä työnantajille hyvä työntekijä kelpaavan ja joka paikassa tuntuu saavan p****** niskaan.

Ammattikoulun työharjoittelussa sain toisessa paikassa osakseni seksuaalista häirintää ja toisessa syytettiin yhden kadonneen tuotteen varastamisesta. Ekassa työpaikassa meni alkuun hyvin mutta myymäläpäälikkö työnsi oman virheensä minun kontolleni ja huijasi minut irtisanoutumaan potkujen sijaan. Seuraavassa työpaikassa tuli nopeasti YT neuvottelut ja koska olisin halunnut pitää työpaikkani olin yhteistyökykyinen työnantajan kanssa kun taas muut työntekijät alkoivat kiukutella ja myymäläpäälikkö jäi samantien saikulle eikä vastannuy enää työnantajan yhteyden ottoihin loppu aikana. Loppu aika ennen kuin kaikki saivat potkut minulle pidettiin mykkäkoulua työpaikkalla ja heitettiin ulos ryhmästä. Seuraavassa työpaikassa tuli yllättävä omistajan muutos joka aiheutti koko ikänsä samassa paikassa töisså olleissa työntekijöissä kovaa stressiä ja se kaikki stressi purettiin minuun aukomalla minulle päätä ihan koko ajan (myöhemmin pyysivät asiaa anteeksi) ja uusi omistaja toi mukanaan omat työntekijät ja palkkasi myymäläpäälikön ja minä sain uusimpana lähteä samantien. Seuraavaan työpaikkaan hain palkkatuen kanssa kun ajattelin että siitä voisi olla hyötyä. Koin että minua pidettiin jotenkin jälkeen jääneenä koska täytyyhän sille olla joku syy miksi käyttää palkkatukea mutta tämä oli onneksi vain sesonki ajan määräaikainen työ. Seuraavaksi aloitin kaksi työtä nolla tunti soppareilla vuokrafirmojen kautta. Toisessa työntekijöitä kohdeltiin työpaikoilla huonosti joten lopetin kyseisen työn kun en jaksanut sitä pään aukomista ja eri arvoistamista vakkareihin verrattuna (vakkarit istuivat tauolla ja seisoskelivat juoruilemassa työnteön sijaan ja vuokratyöntekijöille tultiin jarkuvasri valittamaan ettet tee töitä tarpeeksi nopeasti vaikka koko ajan raatoi niska limassa. Yhteyshenkilöni toisessa vuokrafirmassa vaihtui ja ja juuri sille vuodelle minulle osui sairastelua niin että sairasloma päiviä tuli useampi kuin aikaisemmin. Tässä vaiheessa alkoi syrjintä ja haukkuminen vuokrafirman toimesta ja työhönpääsy evättiin väliaikaisesti. Pääsin kuitenkin palaamaan takaisin töihin, mutta nyt en ole puoleen vuoteen päässyt töihin, työnantaja selittelee vaihtuvia tarinoita syistä. Olen hakenut samaa työpaikkaa ja vastaavia työpaikkoja mutta en pääse edes haastatteluun. Lisäksi työsopparissani lukee etten saa mennä samoihin töihin 6kk sisällä irtisanoutumisesta joten olen täysin puun ja kuoren välissä. Työnantaja ei päästä töihin, näyttö ja todisteet ei riitä toistaiseksi oikeustoimiin, kukaan ei vastaa sähköposteihin tai kysymyksiin, irtisanoutua en voi karenssin pelossa ja jos irtisanoudun alkaa ahdistelu työkkärin toimesta ja joutuisin olemaan vähintään sen 6kk työttömänä ennen kuin kukaan harkitsee palkkaamista saman tyylisin töihin ja vuokratyöktekijänä minulla ei kuulemma ole mitäön oikeuksia ja ilmeisesti työnantaja ei halua maksaa jotain mitätöntä korvausta ja siirtää minua omille palkkalistoilleen tai toisen vuokrafirman leipiin. Eli mitä järkeä enää edes yrittää?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut ainakaan itselle vastaan kiusaamisvapaata työpaikkaa. Ei niin pientä organisaatiota, etteikö siellä olisi joku narsisti kiusaaja.

Näin sitä on erilaisia työpaikkoja. Itselläni ei ole 60 ikävuoteen mennessä tullut vastaan vielä yhtäkään työpaikkaa jossa olisi ketään kiusattu.

Joo minä olin puualan yrityksessä työpaikas jossa esimies oli vittumainen kiusaaja. Teki tekemiini puutuotteisiin jotain lommoja ja syytti minua. Näin kun se teki niitä koska  olin meneväni ruokatunnille mutta en mennyt vaan tarkkailin sitä kiusaajaan. Sitten isompi pomo ei puuttunut asiaan. Kyllästyin ja otin hatkat siitä työpaikasta. Joka työpaikss ollut joku vittuilija aina ettei jaksa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista on aapee kokema kiusaaminen?

Ihmettelen, jos tätä tapahtuu joka työpaikassa.

Itse olen kerran törmännyt tälläiseen ihmiseen, joka kertoili kuinka kaikissa työpaikoissa on häntä kiusattu, milloin mitäkin juttua. Meillä ollessaan teki kyllä työnsä sinänsä ookoo, mutta olisi itse halunnut valita työtehtävät. Kun tämä ei käynyt, alkoi napina. Arvosteli muiden tekemisiä ja haukkui työkavereitaan ja asiakkaita. Mutta häntä kuulemma kohdeltiin väärin ja kiusattiin, kun joutui tekemään kaikkia töitä (kuten kaikki muutkin tekivät).

Oli kyllä lopulta maailman ahdistavin ihminen, kaikki väsähtivät totaalisesti kyseiseen tyyppiin, kun saivat olla jatkuvasti varpaillaan, mistä nyt seuraavaksi loukkaannutaan. Onneksi työsoppari päättyi eikä enää jatkettu.

Noin ei voi vastata otsikon kysymykseen muu kuin kiusaaja! 😆 Just että vika on tietty kiusatussa, se on ihan hullu narsisti...

Lukekaa ja oppikaa. Koulukiusaaminen on totta. Työpaikkakiusaaminen on totta. Aiheesta löytyy paljon tekstiä netistä useilla eri kielillä! Eivät KAIKKI kiusaa, mutta ne kiusaajanmieliset. Ja loppujengi pelkää ja pokkuroi näitä kiusaajia ja toivovat etteivät itse joudu heidän kynsiinsä.

Eikä näin voi vastata muu kuin kaikesta loukkaantuja joka vääntää kiusaamiseksi normi puheenkin.

Väität ihan tosissasi että ei ole olemassa hankalia ihmisiä jotka väittää tulleensa kiusatuksi vaikka oikeasti kukaan ei kiusaa? Että ei ole negatiivisia ihmisiä jotka tulkitsee kiusaamiseksi ihan mitä vain?

Ja joo, kiusaamista todellakin on olemassa. Mutta on myös ihmisiä joita EI kiusata vaikka näin väittävät.

Vähättelyä ja epäsuoraa kiusaamista on paljon. Todella paljon. Sitä on mielestäni enemmän korkeakoulutetuilla aloilla. Usein se liittyy koulutustaustaan tai johonkin muuhun nurkkakuntaiseen ajattelutapaan. Duunaritöissä kiusaamista on mielestäni paljon vähemmän. Varsinkin tietyissä miesten duunarityöpaikossa sellaista epäsuoraa kiusaamista pidettiin suorastaan epämiehekkäänä toimintana. Nykytilanteesta en enää ole varma.

Ryhdy itse kiusaajaksi. Tee se siten ettet jää kiinni. Tuhoa sinua kiusanneiden elämä.

Tämä ei ole mikään mielipideasia. Suomi on työpaikkakiusaamisen kärkimaa: https://yle.fi/a/3-6112047

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista on aapee kokema kiusaaminen?

Ihmettelen, jos tätä tapahtuu joka työpaikassa.

Itse olen kerran törmännyt tälläiseen ihmiseen, joka kertoili kuinka kaikissa työpaikoissa on häntä kiusattu, milloin mitäkin juttua. Meillä ollessaan teki kyllä työnsä sinänsä ookoo, mutta olisi itse halunnut valita työtehtävät. Kun tämä ei käynyt, alkoi napina. Arvosteli muiden tekemisiä ja haukkui työkavereitaan ja asiakkaita. Mutta häntä kuulemma kohdeltiin väärin ja kiusattiin, kun joutui tekemään kaikkia töitä (kuten kaikki muutkin tekivät).

Oli kyllä lopulta maailman ahdistavin ihminen, kaikki väsähtivät totaalisesti kyseiseen tyyppiin, kun saivat olla jatkuvasti varpaillaan, mistä nyt seuraavaksi loukkaannutaan. Onneksi työsoppari päättyi eikä enää jatkettu.

Noin ei voi vastata otsikon kysymykseen muu kuin kiusaaja! 😆 Just että vika on tietty kiusatussa, se on ihan hullu narsisti...

Lukekaa ja oppikaa. Koulukiusaaminen on totta. Työpaikkakiusaaminen on totta. Aiheesta löytyy paljon tekstiä netistä useilla eri kielillä! Eivät KAIKKI kiusaa, mutta ne kiusaajanmieliset. Ja loppujengi pelkää ja pokkuroi näitä kiusaajia ja toivovat etteivät itse joudu heidän kynsiinsä.

Eikä näin voi vastata muu kuin kaikesta loukkaantuja joka vääntää kiusaamiseksi normi puheenkin.

Väität ihan tosissasi että ei ole olemassa hankalia ihmisiä jotka väittää tulleensa kiusatuksi vaikka oikeasti kukaan ei kiusaa? Että ei ole negatiivisia ihmisiä jotka tulkitsee kiusaamiseksi ihan mitä vain?

Ja joo, kiusaamista todellakin on olemassa. Mutta on myös ihmisiä joita EI kiusata vaikka näin väittävät.

Kyllä kiusaamista on, mutta se ei ole kiusaamista ettei saa tehdä mitä haluaa, se ei ole kiusaamista että joku sanoo jos jättää kahvikuppinsa pesemättä jos on siis tapana kaikilla pestä itse, se ei ole kiusaamista jos tekee mokan ja siitä joku huomauttaa, se ei ole kiusaamista että joku neuvoo yleensä vanhempi työntekijä miten joku homma tehdään, se ei ole kiusaamista että toisilla menee huumorintaju yhteen ja sinä et ymmärrä vitsiä vaikka muut nauraa sille vitsillä jne. Kiusaamista on se että sinua syytetään toisten virheistä joka kerta vaikket ole ollut paikalla kun se on tapahtunut, kiusaamista on myös se ettei sinulle kerrota esimerkiksi jostain mitä pitää tietääjne.