Milloin elämä palaa takaisin hyväksi pienten lasten jälkeen?

Pahin helpottaa, kun lapset muuttavat pois kotoa. Sen jälkeen muutut enemmän ja enemmän pankiksi.

Onko ap jo kynyt äidiltään?

Mitähän aloittaja kuvittelit elämän lasten kanssa olevan? Luulitko, että ne voi vain dumpata kellariin pois jaloista, kun kyllästyy elämään niiden ehdoilla?

Jos haluaa nukkua myöhään ja muutenkin tehdä, mitä lystää, viimeinen asia, mitä hankkii on lapsi/a. Kyllä jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää jo ennen kuin lapsia tekee, että ne sitovat 24/7/365, kunnes ovat teinejä ja senkin jälkeen lapset on huomioitava tekemisiä ja menemisiä suunnitellessa, kunnes ovat muuttaneet omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap jo kynyt äidiltään?

Siis "kysynyt".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on se helpoin vaihe.

Ap:llä lasten esi- ja murrosikä viellä edessä.

Miksi se olisi vaikeata? Olen vahva fyysisesti ja henkisesti. Dominoin järkevästi argumentoiden helposti. Pennut eivät saa minusta koskaan yliotetta tai rankaisen. En kuitenkaan rankaise koskaan mielivaltaisesti tai itsekkäästi, vaan ainoastaan huonosta käytöksestä ja tällöin ehdoitta.

Sun pentujesi elinpiiri ei enää silloin ole kokonaan halilttavissasi, kuten nyt. Vaihe kestää vuosikaudet, mutta on tarpeellinen itsenäistymisen kannalta. Huolikin on raskas kannettava, muu ryttyily vaan ottaa päähän. -eri

Jos lapset nyt ovat 2 ja 5, niin kymmenen vuoden kuluttua ne polttavat tupakkaa ja juovat viinaa ja ryöstelevät ihmisiä kartsalla. Päätyvät varmaan nuorisovankilaan tai muuhun laitokseen. Siinä kohden sinulla hieman helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Pahin helpottaa, kun lapset muuttavat pois kotoa. Sen jälkeen muutut enemmän ja enemmän pankiksi.

Naurahdin. Puhelinnumeroni voisi muuttaa pin koodiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän aloittaja kuvittelit elämän lasten kanssa olevan? Luulitko, että ne voi vain dumpata kellariin pois jaloista, kun kyllästyy elämään niiden ehdoilla?

Jos haluaa nukkua myöhään ja muutenkin tehdä, mitä lystää, viimeinen asia, mitä hankkii on lapsi/a. Kyllä jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää jo ennen kuin lapsia tekee, että ne sitovat 24/7/365, kunnes ovat teinejä ja senkin jälkeen lapset on huomioitava tekemisiä ja menemisiä suunnitellessa, kunnes ovat muuttaneet omilleen.

Sitten valvotaankin huolesta myöhään aamuyöhön, että missä teinit viipyy ja onko jotain sattunut.

Hyvä puoli on se, että teinit nukkuu mielellään iltapäivään, joten vanhemmallakin on sama mahdollisuus.

Sanoisin että siinä vaiheessa kun nuorempikin aloittaa koulun alkaa olla helpompaa. Lapset osaavat jo paljon itse eikä kaikessa banaanin kuorimisesta pyllyn pyyhkimiseen ja kenkien sitomiseen tarvitse apua. Ainakin saa helpommin itselleen otettua aikaa. Kouluikäiset voivat olla esim kotona kahdestaan kun vanhemmat käy lenkillä tai vaikka kaupassa yhdessä jne.

Ottakaa ihmeessä omaa aikaa vuorotellen, jos mahdollista! Tuo on kuluttavaa kun koko ajan pitää olla lasten käytettävissä ja heitä pitää vahtia jatkuvasti.

niinpä. sitten kun lapset ovat lähteneet kotoa, olet jo vanha ja raihnainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on se helpoin vaihe.

Ap:llä lasten esi- ja murrosikä viellä edessä.

Miksi se olisi vaikeata? Olen vahva fyysisesti ja henkisesti. Dominoin järkevästi argumentoiden helposti. Pennut eivät saa minusta koskaan yliotetta tai rankaisen. En kuitenkaan rankaise koskaan mielivaltaisesti tai itsekkäästi, vaan ainoastaan huonosta käytöksestä ja tällöin ehdoitta.

Sun pentujesi elinpiiri ei enää silloin ole kokonaan halilttavissasi, kuten nyt. Vaihe kestää vuosikaudet, mutta on tarpeellinen itsenäistymisen kannalta. Huolikin on raskas kannettava, muu ryttyily vaan ottaa päähän. -eri

Miksi se on silloin vaikeata? Teen äärimmäisen hyvin selväksi, usein esimerkein, jatkuvasti ja useita kertoja toistaen, että mitkä ovat syyt ja seuraukset jos tekee tyhmiä päätöksiä. Sen jälkeen en aio olla jatkuvasti ja aina huolissaan, että missä pentuni seikkailee, koska olen parhaani tehnyt ja lopulliset päätökset jäävät lapsen omiksi valinnoiksi. Tottakai tulen surulliseksi, jos lapselleni käy elämässä huonosti, mutta en aio sitä kuitenkaan liikaa murehtia enää sen jälkeen, kun elämänohjeet on kerrottu tarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset nyt ovat 2 ja 5, niin kymmenen vuoden kuluttua ne polttavat tupakkaa ja juovat viinaa ja ryöstelevät ihmisiä kartsalla. Päätyvät varmaan nuorisovankilaan tai muuhun laitokseen. Siinä kohden sinulla hieman helpottaa.

ei suomessa pitkiä vankeusrangaistuksia tule. yleensä vain ehdollista ja 12-vuotias ei saa mitään. vanhemmille tulee vain korvausvelvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on se helpoin vaihe.

Ap:llä lasten esi- ja murrosikä viellä edessä.

Miksi se olisi vaikeata? Olen vahva fyysisesti ja henkisesti. Dominoin järkevästi argumentoiden helposti. Pennut eivät saa minusta koskaan yliotetta tai rankaisen. En kuitenkaan rankaise koskaan mielivaltaisesti tai itsekkäästi, vaan ainoastaan huonosta käytöksestä ja tällöin ehdoitta.

Sun pentujesi elinpiiri ei enää silloin ole kokonaan halilttavissasi, kuten nyt. Vaihe kestää vuosikaudet, mutta on tarpeellinen itsenäistymisen kannalta. Huolikin on raskas kannettava, muu ryttyily vaan ottaa päähän. -eri

Miksi se on silloin vaikeata? Teen äärimmäisen hyvin selväksi, usein esimerkein, jatkuvasti ja useita kertoja toistaen, että mitkä ovat syyt ja seuraukset jos tekee tyhmiä päätöksiä. Sen jälkeen en aio olla jatkuvasti ja aina huolissaan, että missä pentuni seikkailee, koska olen parhaani tehnyt ja lopulliset päätökset jäävät lapsen omiksi valinnoiksi. Tottakai tulen surulliseksi, jos lapselleni käy elämässä huonosti, mutta en aio sitä kuitenkaan liikaa murehtia enää sen jälkeen, kun elämänohjeet on kerrottu tarkasti.

Koska muuttujia on niin paljon, ja voit vaikuttaa niistä vain varsin pieneen osaan ja sen jälkeen lähinnä toivoa parasta. Mutta hyvä linja, pidä tuo mielessä.

Mitä nyt tuollaisia kyselet? Tuo kaikkihan on just sitä absoluuttisesti parasta mitä elämä voi ikinä tarjota! Sitähän kaikki mammat täällä keuhkoaa kovaan ääneen kaiket päivät!

T. Vela

Ilmeisesti tuli AP:lle yllätyksenä se, kuinka työläitä lapset ovat.

Mulle on sanottu että sitten helpottaa kun ne menee kouluun. Lapset nyt 5 ja 7 joten sitä odotellessa.

Tosin koen, että nytkin on jo helpompaa kun esim 2 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on sanottu että sitten helpottaa kun ne menee kouluun. Lapset nyt 5 ja 7 joten sitä odotellessa.

Tosin koen, että nytkin on jo helpompaa kun esim 2 vuotta sitten.

Sikäli helpottaa, kun menevät kouluun, että ovat monta tuntia arkipäivinä pois tieltä.

Toisaalta kouluun meneminen tarkoittaa pilalle menemistä. Puolessa vuodessa oppivat hokemaan vittua, ja parin vuoden kuluttua hakkaavat jo ihmisiä ja kymmenvuotiaina polttavat tupakkaa ja vetävät kamaa. Suloisesta viattomasta lapsesta tulee hetkessä rääväsuinen ja röyhkeä nuorisorikollinen.

Ilmeisesti olette köyhiä, jos rahaa on, lapsiperhe arki tuntuu mukavalta.

Köyhänä arki on ihan pyllystä.

Lapseni on perinyt mun nukkumataidot ja olen saanut nukkua pitkään jo sieltä jostain kun lapsi oli ehkä 4v. Opetin myös että päivässä pidetään hiljainen lepohetki vaikkei nukuttaisi.

Lasten tapahtumissa tms. en koskaan viihtynyt ja taas, onneksi ei lapsenikaan. Tuli niissä silti joskus käytyä.

Matkustaminen alkoi olla mukavaa kouluikäisen kanssa. Muutenkin se on ollut se vedenjakaja. Lapsi itsekin haluaa jo omaa aikaa ja tilaa. Voin sanoa, että heippa, lähden 3 tunniksi ulos. Lapsi käy myös kavereilla ja heidän kanssaan ulkona.

Oma lapsi on jotenkin niin eri juttu kuin muiden. Tai sitten mulla on vaan hyvä tuuri, kun ollaan niin samanlaisia. Olen ehkä kasvattanutkin lastani siihen suuntaan että hänen kanssaan on mukava elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on sanottu että sitten helpottaa kun ne menee kouluun. Lapset nyt 5 ja 7 joten sitä odotellessa.

Tosin koen, että nytkin on jo helpompaa kun esim 2 vuotta sitten.

Sikäli helpottaa, kun menevät kouluun, että ovat monta tuntia arkipäivinä pois tieltä.

Toisaalta kouluun meneminen tarkoittaa pilalle menemistä. Puolessa vuodessa oppivat hokemaan vittua, ja parin vuoden kuluttua hakkaavat jo ihmisiä ja kymmenvuotiaina polttavat tupakkaa ja vetävät kamaa. Suloisesta viattomasta lapsesta tulee hetkessä rääväsuinen ja röyhkeä nuorisorikollinen.

Kyllä meillä tiukka kuri ja käytöstavat pidetään kouluunmenosta huolimatta.