Mikä elämässäsi on sellaista, mitä muut eivät ymmärrä?

Se, että olen päässyt ulosottoon ja saan toimeentulotukea, joten ensimmäistä kertaa vuosiin ei tarvitse enää stressata rahasta. Aina joudun selittämään, miten paljon pahempi tilanne oli, kun laskujen ja lainojen jälkeen ei jäänyt edes ruokaan rahaa.

Että en mielelläni ole tekemisissä siskoni kanssa ja kyseessä ei ole joku selvitettävä riita, vaan myrkyllinen ihminen. Ihmettelen mikseivät muut näe hänen lävitseen ja ymmärtävät loputtomiin oikkujaan.

Annoin nuorempana vielä mahdollisuuden mutta kun ollaan reilusti aikuisia niin tuskin ihminen enää muuttuu. Oli siis lapsesta asti jotenkin kiero ja katala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että tähän aikaan vuodesta muutan autoon ja painelen pidemmälle kalareissulle Jäämeren rannoille. Takaisin tullaan vasta kun yöt kylmenevät elokuun lopulla. Käyn töissä vain ne kuukaudet kun pohjoinen on liian kylmä tai pimeä, ja vain tämän takia.

Joku oma hulluuden laji tämäkin, keski-ikäisellä tädillä.

Sedälle tuo olisi, jos nyt ei suorastaan normaalia, mutta hyväksyttävää kuitenkin.

Mutta että täti! "Ethän sä nyt voi, kun olet nainen ja kaikkee!"

Useimmat itse asiassa voivottelevat sitä epämukavuutta, jota elämäntavan kanssa täytyy sietää. Naisen ei ymmärretä pitävän sellaisesta, setää ei tosiaan monikaan ihmettele.  Meidän ikäluokka on myös vielä kasvatettu Luterilaiseen Työkulttuuriin, joten tarkemmin se, mitä saa (saisi) olla eniten selittämässä on se, etten tosiaan ota töitä vastaan kesälomakaudella, on muuta.

Vierailija kirjoitti:

Se, että olen onnellinen lapsettomana. Kaikille naisille ei vain ole elämäntehtävä hankkia lapsia. Tälläkin palstalla monesti äiti-ihmiset tenttaavat, että MIKÄ sitten on ihanampaa kuin lapset. Turha alkaa tänne selittelemään, koska jos jonkun aivot eivät ymmärrä, ne eivät ymmärrä.

Niin turha sitä on selittää sellaiselle, joka ei yksinkertaisesti kykene ymmärtämään. Kaikki eivät vaan halua ja sen ei pitäisi olla ongelma kenellekään. Jokaisella kuitenkin oikeus elää tämä yksi elämä niin, että itse on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ja ratkaisuihin. Jos sinulla on suotuisat olosuhteet hankkia tuosta noin vaan lapsia, niin hanki ihmeessä. Kaikilla ei välttämättä edes ole.

Kaikki mielipiteeni ovat sitä luokkaa mitä ei ymmärretä. Olen uskova kristitty, vastustan rokotteita (ne ovat epäjumalanpalvelusta ja epäuskoa), vastustan lemmikin pitoa (en vastusta eläinten hyötykäyttöä vaan ihmisen alentamista eläimeksi ikäänkuin eläin voisi olla ystävä tai mikä vielä älyttömämpää: perheenjäsen), vastustan kaikkea hömpötystä kuten urheilua, viihdettä jne. Uskon Raamattuun Jumalan sanana. Tässä pintaraapaisu vain ajatuksistani. Voitte kuvitella, ettei meitä paljon tässä ajassa enää elä, meitä muumioita.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mielipiteeni ovat sitä luokkaa mitä ei ymmärretä. Olen uskova kristitty, vastustan rokotteita (ne ovat epäjumalanpalvelusta ja epäuskoa), vastustan lemmikin pitoa (en vastusta eläinten hyötykäyttöä vaan ihmisen alentamista eläimeksi ikäänkuin eläin voisi olla ystävä tai mikä vielä älyttömämpää: perheenjäsen), vastustan kaikkea hömpötystä kuten urheilua, viihdettä jne. Uskon Raamattuun Jumalan sanana. Tässä pintaraapaisu vain ajatuksistani. Voitte kuvitella, ettei meitä paljon tässä ajassa enää elä, meitä muumioita.

Vauva-palsta on kuitenkin ihan ok?

pidän pimennysverhoja melkein koko ajan kiinni. Aina haukutaan syrjätyneeksi, oudoksi, masentuneeksi. Tykkään vain olla hämärässä., sitäpaitsi ulkona ollessa saa ihan tarpeeksi valoa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kun mulla on ihottuma näkyvillä alueilla ja se häiritsee mua tosi paljon ja nytkin on ja olen siksi alakuloinen ja paljon kotona. Polttaa ja kutittaa kokoajan. "Ei toi nyt niin paha ole", "mitä väliä" yms... se masentaa aina kun katsoo peiliin, ei voi edes meikata. Olen kuin palovammapotilas. Ja suojaava rasvakerros naamaan. Kortisonista tulee ties mitä näppylää ja arvausasema ei vieläkään ole määrännyt elideliä mulle.

Ja olen normaalisti aina huoliteltu. Nytkin pukeudun kivasti mutta naama punainen, öljyinen hoitovoiteista, punainen turvonnut ja se jatkuva polte.

Kyllä se tuntu on minusta oahempi kuin näky. Koeta päästä ihotautilääkärille, siellä on varmasti kokemusta myls sinun vaivasta.

Traumaattista lapsuutta ja sen tuomia ongelmia. Taustaani nähden olen menestynyt. Mutta odotuksia minua kohtaan on paljon. Olen älykäs. Varmasti ilman kaikkea mitä olen kokenut olisin todella menestynyt. Itse olen tyytyväinen. Mutta huomaan ettei moni ymmärrä valintojani, koska en jaksa jokaiselle kertoa mitä kauheuksia olen kokenut, jonka takia ei vain ole voimavaroja tavoitella sitä huippua.

Tavallinen perhe-elämä on onneni. Tätä ei ymmärretä. Haluan olla ennemmin äiti kuin uratykki. Minulla ei ollut lapsuudenperhettä tai äitiä. Mutta nyt on perhe. Se minulle arvokkaampaa kuin mikään muu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mielipiteeni ovat sitä luokkaa mitä ei ymmärretä. Olen uskova kristitty, vastustan rokotteita (ne ovat epäjumalanpalvelusta ja epäuskoa), vastustan lemmikin pitoa (en vastusta eläinten hyötykäyttöä vaan ihmisen alentamista eläimeksi ikäänkuin eläin voisi olla ystävä tai mikä vielä älyttömämpää: perheenjäsen), vastustan kaikkea hömpötystä kuten urheilua, viihdettä jne. Uskon Raamattuun Jumalan sanana. Tässä pintaraapaisu vain ajatuksistani. Voitte kuvitella, ettei meitä paljon tässä ajassa enää elä, meitä muumioita.

Vauva-palsta on kuitenkin ihan ok?

Lukeminen ja kirjoittaminen on hyödyllistä, ei hömppää. On täällä tosin paljon hömppääkin, enkä sitä jaksa lukea.

Työkyvyttömyyseläke mt-syistä. Vaikeat traumat yms yms. Kyllä sellaiset "ota itseäsi niskasta kiinni" -kommentit on mieltä ylentäviä.

Että omaisen leppoisa luonne oli rooli, jonka hän otti muiden kuin omien perheenjäsentensä seurassa.

Että voimakkaat tunneilmaisuni - silloin kun niitä tulee - eivät ole teennäistä draamailua vaan johtuvat siitä, etten oikeasti voi olla kauempaa hiljaa siitä asiasta.

Olen sosiaalisesti taitava ja siksi ihmisten on vaikea ymmärtää että olen pohjimmiltani introvertti. Kuormitun sosiaalisesta kanssakäymisestä ja tarvitsen sen vastapainoksi paljon yksinoloa.

Kun esim puoliso lähtee lasten kanssa viikonlopuksi jonnekin, minä haluan viettää viikonlopun yksin kotona, kaverit aina ihmettelevät etten halua juuri niinä viikonloppuina lähteä juhlimaan tai reissuun heidän kanssaan.