Mikä elämässäsi on sellaista, mitä muut eivät ymmärrä?
Joudutko kenties selittelemään usein jotain elämääsi liittyvää, saatko pitkiä katseita tms?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Sitä kun mulla on ihottuma näkyvillä alueilla ja se häiritsee mua tosi paljon ja nytkin on ja olen siksi alakuloinen ja paljon kotona. Polttaa ja kutittaa kokoajan. "Ei toi nyt niin paha ole", "mitä väliä" yms... se masentaa aina kun katsoo peiliin, ei voi edes meikata. Olen kuin palovammapotilas. Ja suojaava rasvakerros naamaan. Kortisonista tulee ties mitä näppylää ja arvausasema ei vieläkään ole määrännyt elideliä mulle.
Ja olen normaalisti aina huoliteltu. Nytkin pukeudun kivasti mutta naama punainen, öljyinen hoitovoiteista, punainen turvonnut ja se jatkuva polte.
Ja kuitenkin ihmisiä paljon arvioidaan ulkonäön mukaan niin tämä ei todellakaan tunnu kivalta.
Kyseenalaistetaan taloudellinen arviointikykyni tajuamatta, että 500 euron kuukausituloilla ei tosiaankaan tule toimeen. Lisäksi en saa asumistukea, koska minulla ei ole vuokrasopimusta. Silloin ei ole kyse siitä, ettei hallitsisi talouttaan vaan siitä, että elää epäinhimillisen matalalla tulotasolla.
Se, ettei meillä miehen kanssa ole tukiverkkoa, vaan hoidamme itse lapsemme ja toki käyvät päiväkodissa. Omaiset yksi kerrallaan sairastuivat, kuolivat ja muuttivat ulkomaille tai eivät halunneet olla tekemisissä, vaan elää "omaa elämäänsä", joten jäljellä ei ole ketään. Aina joku ihmettelee, eikö "joku" voi hoitaa lapsia, no ei ole ketään.
Yritin joskus hoitaa muiden lapsia, jotta saisin itse luotua tukiverkon, mutta ei siitä mitään tullut, kukaan ei ottanut meidän lapsia hoitoon, vaan kinusivat minusta hoitajaa lapsilleen jatkuvasti, se ei ollut vastavuoroista, joten olen luovuttanut sen suhteen. Päiväkoti on tukiverkkomme.
Että viihdyn ulkomailla ja minulla ei ole kaipuuta takaisin Suomeen.
Lukemista ei tajunnut koskaan kukaan läheinen paitsi äitini. Vasta Fb aikana löytyi seurapiirit samanlaisia ihmisiä - netistä, somesta. Meitä on oikeasti laumoittain eikä kukaan meistä olekaan mikään kumma. En koskaan ennen voinut saada sosiaalista hyväksyntää ja olla missään kaltaisteni joukossa.
Toki meistäkin löytyy niitä ilkeitä, nokka pystyssä eläviä elitistejä, joista tasan omat jutut ovat pyhiä. Mm nämä "oikeaa kirjaa" jankkaajat niin ennen kuin nykyään, mielessä kuin toisessa.
Minä olen aina itse lukenut mielelläni nimenomaan mitä mielikuvituksisempaan sen parempi. Osalle tämäkin on kuin jokin kauhistus. Ei saisi lukea fantasiaa, scifiä, kauhua, sarjakuvia, romantiikkaa, erotiikkaa, eikä missään nimessä indietä.
En ole koskaan juonut kahvia, en kuuntele musiikkia, en harrasta seksiä, en ole luontoihminen....ja elämäni on mahtavaa 🤗
Vierailija kirjoitti:
Introvertin tarvetta yksinoloon.
Joudun usein viikonloppuisin valehtelemaan että minulla on muuta menoa kun ihmiset haluaisivat tulla kylään tai minut illanviettoon jne. Minulla on lähipiirissäni vain yksi henkilö, jolle voin sanoa suoraan että "Sori, tää viikko on ollut niin hektinen että mä tarvin tämän päivän hiljaisuudelle ja yksinololle." Kaikki muut alkavat inttää vastaan ja ainakin jossain määrin loukkaantuvat.
Rakastan ystäviäni sydämeni pohjasta, mutta en pysty nauttimaan seurasta jollen saa ladata akkujani yksinololla tarpeeksi.
Aika kummallista. Itse olen kyllä monesti vaan sanonut suoraan, että "sori, tänään en jaksa" eikä kukaan ole väittänyt vastaan. Kyllähän kaikkiem pitää saada levätä. T. perus ekstrovertti-Ellu.
Vierailija kirjoitti:
Sitä kun mulla on ihottuma näkyvillä alueilla ja se häiritsee mua tosi paljon ja nytkin on ja olen siksi alakuloinen ja paljon kotona. Polttaa ja kutittaa kokoajan. "Ei toi nyt niin paha ole", "mitä väliä" yms... se masentaa aina kun katsoo peiliin, ei voi edes meikata. Olen kuin palovammapotilas. Ja suojaava rasvakerros naamaan. Kortisonista tulee ties mitä näppylää ja arvausasema ei vieläkään ole määrännyt elideliä mulle.
Ja olen normaalisti aina huoliteltu. Nytkin pukeudun kivasti mutta naama punainen, öljyinen hoitovoiteista, punainen turvonnut ja se jatkuva polte.
Kai syöt allergialääkkeitä suun kauttakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan kylmää ja pimeää. Odotan syksyn tuloa ja loppusyksyn ja talven ajan kukoistan. Kevät ja kesä voisi muuten jotenkin mennä, mutta liika kuumuus on kamalaa. Kämpässä on sata astetta heti kun aurinko alkaa enemmän paistaa. Aurinko myös polttaa ihoni nopeasti.
Täällä toinen! Kiva että on muitakin.
Täällä kolmas 🙌 tulkoon marraskuu, heti toukokuun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kun mulla on ihottuma näkyvillä alueilla ja se häiritsee mua tosi paljon ja nytkin on ja olen siksi alakuloinen ja paljon kotona. Polttaa ja kutittaa kokoajan. "Ei toi nyt niin paha ole", "mitä väliä" yms... se masentaa aina kun katsoo peiliin, ei voi edes meikata. Olen kuin palovammapotilas. Ja suojaava rasvakerros naamaan. Kortisonista tulee ties mitä näppylää ja arvausasema ei vieläkään ole määrännyt elideliä mulle.
Ja olen normaalisti aina huoliteltu. Nytkin pukeudun kivasti mutta naama punainen, öljyinen hoitovoiteista, punainen turvonnut ja se jatkuva polte.Kai syöt allergialääkkeitä suun kauttakin?
Syön, se vähän helpottaa kutinaa.
Vierailija kirjoitti:
Se, että olen todella spirituaalinen ja mulla on syvä yhteys henkimaailmaan. [/qu. te]
Ymmärtäähän sen ja on kaikin puolin okei, kunhan et yritä pakottaa ketään toista henkiselle polulle.
Minä olen elämässäni. Se ymmärretään väärin.
Että en halua vapaa-aikana tavata yhtäkään ihmistä enkä varsinkaan työkavereita. Jotkut tyrkyttävät tähän "ongelmaan" jotain masennusdiagnoosia ja ovat sitä mieltä, että tekee hyvää olla ihmisten ilmoilla.
Se, että olen työtön. Ja: "Kai sinulla nyt on varaa, kun olet maisteri?"
Kaikki eivät siis tajua sitä, että pitkäaikaistyötön saa täsmälleen saman työmarkkinatuen riippumatta siitä, mikä on koulutus.
Sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö ja ocd. En jaksa vaivautua kertomaan jokaiselle, mitä
vuosien kiusaaminen teki minulle. Näiden kanssa mennään hautaan. Ei auta terapiat
eikä lääkkeet.
Etten kokenut tarpeellisena ottaa koronapiikkiä. Oli kuulemma itsekästä ja kertoo siitä, miten suhtaudun muihin ihmisiin - eli välinpitämättömästi.
Ei. Vaan olen periaatteellinen. Enkä hyppää kaivoon jos joku käskee.
Vierailija kirjoitti:
Se, että tähän aikaan vuodesta muutan autoon ja painelen pidemmälle kalareissulle Jäämeren rannoille. Takaisin tullaan vasta kun yöt kylmenevät elokuun lopulla. Käyn töissä vain ne kuukaudet kun pohjoinen on liian kylmä tai pimeä, ja vain tämän takia.
Joku oma hulluuden laji tämäkin, keski-ikäisellä tädillä.
Sedälle tuo olisi, jos nyt ei suorastaan normaalia, mutta hyväksyttävää kuitenkin.
Mutta että täti! "Ethän sä nyt voi, kun olet nainen ja kaikkee!"
Etten ole elänyt tätä elämää ihan samalla perinteisellä kaavalla kuin muut. Itselleni se ei ole ongelma, mutta muille tuntuu olevan. Esimerkiksi sitä ihmetellään etten ole elänyt parisuhteessa. Tänään viimeksi vastasin tällaiseen ihmettelyyn, että siitä huolimatta etten ole elänyt parisuhteessa en ole kuitenkaan ollut puutteessa (voihan ihmisellä olla muunkin laisia suhteita kuin perinteisiä parisuhteita). Sitäkin ihmetellään, kun kerron asuneeni pitkään kimpassa sukulaiseni kanssa ja itse en kyllä näe siinä mitään ihmeellistä, sillä eihän kaikkien tarvitse järjestää asumistaan ja elämistään saman muotin mukaan. Suomalaisten enemmistö taitaa olla melko kaavoihin kangistunutta porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonto. Nykyään on muotia elää ilman kristinuskoa. Kukin eläköön kuten haluaa, mutta uskonnonvapautta tulisi myös kunnioittaa.
Olipa kusipäisesti sanottu. Älä lässytä mistään kunnioituksesta, kun itse puhut epäkunnioittavasti toisista. Uskonnon vapauteen kuuluu oikeus olla uskomatta.
Millä oikeudella sinä vähättelet muiden vakaamusta?
Ei kukaan valitse vakaamustaan sen takia että olisi muodikas.
Olet loukkaava ja halventava kun vähättelet muiden ihmisten ajattelua muotioikuiksi.
Minä inhoan uskontoja sydämestäni koko sielullani, en muodin vuoksi, vaan tämä on aitoa vihaa.Sitä uskonnonvapautta minä juuri pyysinkin. Sinun vihasi tuli kyllä selväksi.
Jännä että hän kuitenkin sieluun uskoo...
Sitä kun mulla on ihottuma näkyvillä alueilla ja se häiritsee mua tosi paljon ja nytkin on ja olen siksi alakuloinen ja paljon kotona. Polttaa ja kutittaa kokoajan. "Ei toi nyt niin paha ole", "mitä väliä" yms... se masentaa aina kun katsoo peiliin, ei voi edes meikata. Olen kuin palovammapotilas. Ja suojaava rasvakerros naamaan. Kortisonista tulee ties mitä näppylää ja arvausasema ei vieläkään ole määrännyt elideliä mulle.
Ja olen normaalisti aina huoliteltu. Nytkin pukeudun kivasti mutta naama punainen, öljyinen hoitovoiteista, punainen turvonnut ja se jatkuva polte.