Lue keskustelun säännöt.
Mikä elämässäsi on sellaista, mitä muut eivät ymmärrä?
20.05.2023 |
Joudutko kenties selittelemään usein jotain elämääsi liittyvää, saatko pitkiä katseita tms?
Kommentit (94)
Kaikki. Toisaalta, en ymmärrä aina itsekään.
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonto. Nykyään on muotia elää ilman kristinuskoa. Kukin eläköön kuten haluaa, mutta uskonnonvapautta tulisi myös kunnioittaa.
Joillekkin on vaikea hyväksyä sitä, että tykkään olla yksin, en pidä matkustelusta enkä käytä alkoholia.
En viihdy meluisissa ravintoloissa, baareissa ja terasseilla. Viihdyn paljon paremmin yksin kotona tai korkeintaan yhden kaverin kanssa viinilasillisen tai teekupposen kanssa.
Että housuvalintani eivät kerro seksuaalisesta suntautumsiesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että housuvalintani eivät kerro seksuaalisesta suntautumsiesta mitään.
Entäs sitten muut vaate ja asuste valintasi?
Se että minulla on aika etäiset välit kaikkiin perheenjäseniini. Ja sinkkuus. Nämä tuntuvat olevan iso ihmetyksen aihe monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotona koettu kohtelu kasvatuksessa ym.
En mennyt luokkakaverin järjestämiin ikäluokkabileisiin. Ihmiset ovat yksilöinä ok, mutta saman paikkakunnan ikätovereihin otin pesäeron jo 14-vuotiaana. Tulin parhaiten toimeen pari vuotta nuorempien tai vanhempien kanssa. Ystäväni eivät myöskään kuuluneet näkyvään sisäpiiriin, vaan elivät omaa elämäänsä.
Varhainen lapsuuteni oli sellainen, että jo naapurissa elettiin eri aikaa ja todellisuutta. Olosuhteeni olisivat olleet jollain tavalla käsitettävissä eri kylässä, kunnassa tai 10 vuotta aiemmin, mutta minun ikäiseni keskiluokkaiset eivät niitä ymmärrä. Etenkin kun heillä on suurimmalla osalla terveet vanhemmat.
Jatkuvaa hämmästelyä siitä miksi haluan asua pienessä asunnossa miljoonakaupungin (Lontoo) keskustassa, kun samalla rahalla saisin kartanon jostain kauempaa.
Tätä hämmästelee niin perhe, ystävät kuin työkaveritkin.
Vastaukseksi ei riitä etten halua kartanoa vaan viihdyn kaupungin sykkeessä ja kaikki mitä päivittäin tarvitsen on kävelymatkan päässä, mukaanlukien työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uhriudu enkä katkeroidu. En syytä muita siitä, jos elämäni ei ole aina mennyt niin kuin olisin toivonut.
En ole koskaan haaveillut isosta omakotitalosta tai asumisesta ns. hyvällä alueella. En käsitä, miksi pitäisi kadehtia rikkaiden lukaaleja. Eihän se onnelliseksi tee. Onnellisuus lähtee sisältä, ei ulkoisista puitteista. Kunhan nyt rahaa on sen verran, että perustarpeet täyttyvät eikä tarvitse koko ajan huolehtia, riittääkö raha vaikka ruokaan tai vaatteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valikoi ystäviäni tai seuraani iän perusteella.
En halua vakituista työtä, omistusasuntoa enkä lapsia. Monet surkuttelevat tällaista tai ajattelevat, etteivät nämä ole omia valintoja, vaan olosuhteiden sanelemia pakkoja. Itse kokisin kaikki nuo taakaksi ja vapautta rajoittaviksi asioiksi.
Puoliso on, eikä hänkään haaveile mistään noista. Hänenkin valintojaan erityisesti työelämän suhteen on ääneen ihmetelty, on ollut vakituisissakin työsuhteissa, mutta irtisanoutunut ns. tyhjän päälle.
Usein saadaan kuulla, että olisi niin paljon järkevämpää (ts. taloudellisesti kannattavampaa) nyt työikäisenä painaa töitä ja säästää vanhuuden varalle ja hankkia omaisuutta eli lainaa että olisi joskus vanhana sitten taas velaton jne jne. Mutta kun ei yksinkertaisesti kiinnosta sellainen elämä. En halua jokaista tekoani optimoida rahan säästämisen ja/tai sen hankkimisen mukaan.
Eikä sitä tiedä edes, että elääkö vanhaksi asti, niin eletään mahdollisimman mieleistä elämää mieluummin nyt jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotkut ei ymmärrä sitä, miten vaikea on löytää sopivaa puolisoa. Jonka kanssa olisi molemminpuoliset tunteet. Kun itse on löytänyt nuorena ja koko elämänsä elänyt saman kanssa. Monelle on vaikea ymmärtää muita asioita, kuin mitä itselle tapahtuu.
En halua parisuhdetta tai lapsia, sellainen elämä olisi pahin painajaiseni.
En meikkaa lainkaan enkä ole tyyliltäni naisellinen, pukeudun bändipaitoihin ja farkkuihin.
Tykkään käydä konserteissa yksin, en kaipaa niihin ketään lakeijaa.
En juo alkoholia lainkaan, olen aina baareissa/keikoilla selvin päin.
N33
Kaipaan 1980-luvulle. Elämä oli yleisesti parempaa silloin. Ei ollut typerää somea ihmisten aivoja ja keskittymiskykyä tuhoamassa. Jos vain olisi aikakone keksitty niin palaisin sinne.
Mielestäni bändipaidat ON naisellisia.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan 1980-luvulle. Elämä oli yleisesti parempaa silloin. Ei ollut typerää somea ihmisten aivoja ja keskittymiskykyä tuhoamassa. Jos vain olisi aikakone keksitty niin palaisin sinne.
Mä voisin tulla mukaan 😃
Sitä että minulle ei "kelpaa" kukaan mies. (Ollut siis useampi miesystävä näin 30 ikävuoteen mennessä). Liittyy tähän ikään muitakin oletuksia miten ja mitä pitäisi olla jo. No nyt on 20 vuotta vanhempi miesystävä, sitäkään ei varmasti ymmärretä, enkä olisi ymmärtänyt itsekään ennenkuin sattui omalle kohdalle. Ei ymmärretä miksi tämän ikäinen nainen mökkeilee yksin vapaa-ajalla eikä käy festareilla ym riennoilla, töissä siis ei ymmärretä. Ei ymmärretä miksi pitää "aina" päästä ulkomaille. Onhan näitä.
On turhauttavaa kun joillekin tuntuu olevan sinkkuuteni olevan isompi ongelma kuin minulle itselleni. - Kokemuskeni mukaan joillekin se, että on ja on viihtynyt ja nauttinut sinkkuna olosta, eikä ole asettunut parisuhteeseen mutta omaa sekä naisiea että miehiä läehisiän kavereina ja ystävinä saa aikaan hämmentäviä ja piikikkäitä kommentteja, joista pienimpia on kysymykset siitä, olenko oikeasti (kaappi)homo tai ainakin biseksuaali vai kentien syvästi uskonnollinen, tai muun ismin tai aatteen kantaja jonka johdosta en voisi elää ja olla "normaalissaa" esiaviollisessa suhteessa ilman papin aamenta tms,