Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeen saajan verotaulukko
https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/tuloverot/elakkeensaa…
Jos saa eläkettä 1000 euroa niin ei mene veroa eikä saa verovähennystä esim. kodin siivouksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TÄMÄ! TODELLAKIN!
Minä olin univelasta sekaisin ja itkuinen, mutta olisi pitänyt pehetyöntekijän kanssa leipoa pitsaa. Tilanne oli siis se että mies oli ihanan kliseisesti löytänyt toisen ja häipynyt, meillä oli 2v taapero korvatulehduskierteessä ja 7kk vauva joka hytkyi yökaudet sängyssä kun oli oppinut seisomaan ja se oli niin kivaa.
Tukiverkostoa ei ollut. Välillä nukahtelin matolle vauvan viereen ja heräsin varmana,että nyt ovat kumpikin syöneet pesuainetta ja tippuneet ikkunasta! (pesuaineet toki olivat ylähyllyllä ja ikkunat kiinni, mutta pienten kanssahan nyt sattuu vaikka mitä kun silmä välttää).
Neuvola on keskittynyt asiakkaan fyysiseen kehitykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ja sittem vielä kehdataan ihmetellä että syntyvyys on laskussa.
Ja kehdataan ihmetellä miksi lapsilla on niin paljon käytösoireilua.
Ennenhän ei äidit uupuneet! Hoitivat kodin ja lehmät ja lapset ja dementikkomummot ja jaksoivat kaiken. Nyt äiti uupuu jo siitä, että vauva ei nuku 8 tunnin yöunia.
Joku fiksu sanoi, että äideiltä pitäisi ottaa puhelimet ja tabletit pois vauvan ekan 9 kk ajaksi, moni jaksaisi paljon paremmin!
Kyllä ja sitten "vahingossa" lapsia tukehtui peittoihin ja tippui kaivoihin.
Tampereella ainakin loppuu tuo palvelusetelin myöntäminen eläkeläisen kodin siivouksen ostoon. Netissä löytyy lisää tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä saa? Oletko oikeasti neuvolassa valittanut väsymyksestä ? Itse valitin neuvolassa, että en saa ikinä nukkua, koska koliikkivauvani ei itse nuku, ja sain kaupungilta perhetyöntekijän käymään kerran viikossa kolme tuntia kerrallaan juuri siksi, että ehdin nukkua/ syödä / siivota joskus. Kyllä apua on tarjolla, mutta ei sitä tilausta voi täällä vauva.fi -sivustolla tehdä 😳
Vierailija kirjoitti:
Minä sain apua lapsiperheiden kotipalvelusta. Sieltä saa lastenhoitoapua tai kotitöihin apua. Että mahdollisuus lepohetkeenkin olisi, mutta valitsin siivousavun. Kukaan ei ole tullut sohvalle kyyläämään, vaan lasun kanssa oli yksi ainoa puhelu josta ohjattiin tuonne kotipalveluiden pariin
Siivous palvelu on mielestäni kyllä maksullinen. Eikä ainakaan meidän kaupungissa ole mitään kotien siivoojia vaan siivousyrityksiä yksityisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitien väsymykseen ei saa mitään apua, koska halutaan normalisoida tappoväsyneenä oleminen osana äitinä oloa. Se myös kestää seuraavat 50 vuotta ja vaihtaa vain nimeään. Asiaa kierrellään ja ollaan reagoimatta koska ei haluta myöntää, että äitinä olo nyt on vain orjaleiri ja se on suurimmaksi osaksi mielenterveyden vievää kuraa. Kukaan ei hankkisi lapsia jos tajuaisin millaiseen paskaan nyrkkinsä on iskenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain apua lapsiperheiden kotipalvelusta. Sieltä saa lastenhoitoapua tai kotitöihin apua. Että mahdollisuus lepohetkeenkin olisi, mutta valitsin siivousavun. Kukaan ei ole tullut sohvalle kyyläämään, vaan lasun kanssa oli yksi ainoa puhelu josta ohjattiin tuonne kotipalveluiden pariin
Siivous palvelu on mielestäni kyllä maksullinen. Eikä ainakaan meidän kaupungissa ole mitään kotien siivoojia vaan siivousyrityksiä yksityisellä.
Kaupunki on voinut myöntää palvelusetelin millä saa alennusta. Mutta enää sitä ei saa eläkeläisetkään. Joten tuskin muutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ja sittem vielä kehdataan ihmetellä että syntyvyys on laskussa.
Maailmassa on 8 miljardia ihmistä. Ihan sama, syntyykö juuri suomalaisia. Niiden ei kannata lisääntyä, jotka eivät jaksa.
Monet hoitavat eläinten ja lasten lisäksi vielä vanhuksensakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Ja niitä kotiapulaisia saadaan mistä? Filippiineiltä ja Namibiasta? Vai ajattelitko, että naapurin työtön Reiska tulee hoitamaan lapsia ja tekemään kotitöitä? Joku kirjoitti aiemmin, että eivät nämä ammattikorkeakoulun tai yliopiston käyneet sosiaalialan työntekijät rupea tekemään lapsenvahti- ja siivoushommia. Eivät he opiskelleet sellaista työtä varten. Ne entisaikojen kodinhoitajat olivat tosiaan käyneet emäntäkoulun tai jonkun vastaavan lyhyen koulutuksen ja niiden opintojen tarkoitus olikin just tämän tyyppiset työtehtävät.
On oikeasti aika kummallista, että Suomessa halutaan mahdollisimman monesta korkeakoulutettu, mutta sitten meillä ei olekaan porukkaa tekemään vähemmän koulutusta vastaavia työtehtäviä vaan heitä pitää tuoda ulkomailta. Ja kun Suomi ei ole kovin vetovoimainen varsinkaan matalapalkka-aloilla, niin jäädään tässäkin nuolemaan näppejämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo aikuisia eli tässä ajassa en ole ollut pikkulasten äiti.
Ensimmäinen lapsi nukkui hyvin, oltiin vain normaalin väsyneitä miehen kanssa, mutta toisella lapsella oli koliikki. Kolme kuukautta olin nukkumatta itsekin ja kun lapsi oli vuoden, nukuin yhden kokonaisen kesän.
Mutta pahimpana hetkenä mun ystävät tuli välillä pariksi tunniksi ja ottivat vauvan vaunuihin ja kävelylenkille jolloin sain sain nukuttua, omat vanhemmat veivät huutavan vauvan pari kertaa viikossa ulos tai istuttivat turvaistuimeen ja ajelivat pitkin pitäjää. Kerran naapuri soitti ovikelloa ja kysyi, että saanko lainkaan nukuttua, että voi tarvittaessa auttaa.
Äitini toi ruokia ja vei mennessään roskat. Anoppi kävi siivoamassa muutaman kerran ja pesi ja mankeloi pyykkituvassa ison kasan lakanoita.
Voi teitä nuoria äitejä! Ei ihmisen pidä yksin selvitä. Miten ihmeessä maailma on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut näin?
Minulla on kolmevuotias lapsi. Itse olen 37. Isovanhemmista tai kenestäkään ei ole ollut apua. Isäni ei enää elä ja äitini on sen verran huonossa kunnossa että hän ei pysty auttamaan vaan odottaa minun auttavan häntä. Mies meni naimisiin yrityksensä kanssa kun vauva syntyi, vaikka niin halusi perheen hänkin. Miehen vanhemmat käy meillä lähinnä passattavana, eivät auta missään mutta odottavat vaikka mitä kahvitusta ja heidän juttujen kuuntelua. Ystäväni soitelevat, pyytävät minua kahville, elokuviin ja ravintolaillallisille ilman lasta (kai joku mummo voi vahtia lasta kun tuut) ja kun ei ole ketään joka vahtisi niin ystävyydet hiipuu. Ainoa sisarukseni kiitää työelämässä eikä voi kuvitellakaan auttavansa lapsen kanssa. Naapurit vain valittaa metelistä jos jotain.
Ei ole ketään. Ei yhtään ketään. Joka jotenkin auttaisi tai osallistuisi. Eroa miehestä mietin mutta mitä se auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
TÄMÄ! TODELLAKIN!
Minä olin univelasta sekaisin ja itkuinen, mutta olisi pitänyt pehetyöntekijän kanssa leipoa pitsaa. Tilanne oli siis se että mies oli ihanan kliseisesti löytänyt toisen ja häipynyt, meillä oli 2v taapero korvatulehduskierteessä ja 7kk vauva joka hytkyi yökaudet sängyssä kun oli oppinut seisomaan ja se oli niin kivaa.
Tukiverkostoa ei ollut. Välillä nukahtelin matolle vauvan viereen ja heräsin varmana,että nyt ovat kumpikin syöneet pesuainetta ja tippuneet ikkunasta! (pesuaineet toki olivat ylähyllyllä ja ikkunat kiinni, mutta pienten kanssahan nyt sattuu vaikka mitä kun silmä välttää).
Oli niin tutun kuuloista, että itketti ja nauratti yhtä aikaa.
Toivottavasti teillä on nyt kaikki hyvin ja oikein ihanaa lapsiesi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai lähes joka kunta tarjoaa (tai ostaa) lapsiperheiden kotipalvelua, eli juuri sitä käytännön apua. Mutta voih, joissain tapauksissa siitä pitää hiukan maksaa. Kaikki eivät saa ilmaiseksi. Mutta jos olette kaatoväsyneitä, eikös se kannata hiukan maksaa?
Lisäksi äidit voisivat rohkeammin pyytää apua omilta sukulaisiltaan yms tuttavilta. Monesti pidetään kulissit pystyssä, esitetään pärjäävää eikä hiiskahdeta, miten väsyneitä ollaan. Vain yhteiskunnalta halutaan ilmainen kotiapulainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo aikuisia eli tässä ajassa en ole ollut pikkulasten äiti.
Ensimmäinen lapsi nukkui hyvin, oltiin vain normaalin väsyneitä miehen kanssa, mutta toisella lapsella oli koliikki. Kolme kuukautta olin nukkumatta itsekin ja kun lapsi oli vuoden, nukuin yhden kokonaisen kesän.
Mutta pahimpana hetkenä mun ystävät tuli välillä pariksi tunniksi ja ottivat vauvan vaunuihin ja kävelylenkille jolloin sain sain nukuttua, omat vanhemmat veivät huutavan vauvan pari kertaa viikossa ulos tai istuttivat turvaistuimeen ja ajelivat pitkin pitäjää. Kerran naapuri soitti ovikelloa ja kysyi, että saanko lainkaan nukuttua, että voi tarvittaessa auttaa.
Äitini toi ruokia ja vei mennessään roskat. Anoppi kävi siivoamassa muutaman kerran ja pesi ja mankeloi pyykkituvassa ison kasan lakanoita.
Voi teitä nuoria äitejä! Ei ihmisen pidä yksin selvitä. Miten ihmeessä maailma on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut näin?
Minulla on kolmevuotias lapsi. Itse olen 37. Isovanhemmista tai kenestäkään ei ole ollut apua. Isäni ei enää elä ja äitini on sen verran huonossa kunnossa että hän ei pysty auttamaan vaan odottaa minun auttavan häntä. Mies meni naimisiin yrityksensä kanssa kun vauva syntyi, vaikka niin halusi perheen hänkin. Miehen vanhemmat käy meillä lähinnä passattavana, eivät auta missään mutta odottavat vaikka mitä kahvitusta ja heidän juttujen kuuntelua. Ystäväni soitelevat, pyytävät minua kahville, elokuviin ja ravintolaillallisille ilman lasta (kai joku mummo voi vahtia lasta kun tuut) ja kun ei ole ketään joka vahtisi niin ystävyydet hiipuu. Ainoa sisarukseni kiitää työelämässä eikä voi kuvitellakaan auttavansa lapsen kanssa. Naapurit vain valittaa metelistä jos jotain.
Ei ole ketään. Ei yhtään ketään. Joka jotenkin auttaisi tai osallistuisi. Eroa miehestä mietin mutta mitä se auttaisi.
Ei ollut mullakaan ketään auttamassa. Siihen tottuu. Miehestä erosin, mutta en siksi, ettei auttanut ja osallistunut. Parisuhde oli kaikin puolin huono.
Jaksamiseen auttaa se, että yrittää alkaa nauttia lapsen kanssa olemisesta. Se voi olla oikeasti kivaa ja yhdessä voi tehdä vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa? Oletko oikeasti neuvolassa valittanut väsymyksestä ? Itse valitin neuvolassa, että en saa ikinä nukkua, koska koliikkivauvani ei itse nuku, ja sain kaupungilta perhetyöntekijän käymään kerran viikossa kolme tuntia kerrallaan juuri siksi, että ehdin nukkua/ syödä / siivota joskus. Kyllä apua on tarjolla, mutta ei sitä tilausta voi täällä vauva.fi -sivustolla tehdä 😳
Minä valitin neuvolassa väsymystä ja sanoin suoraan että en jaksa enää. Sain tsemppaamista. En muuta. Ja neuvon että miehen pitää osallistua enemmän. Kun sanoin että ei se suostu niin terkkari vaihtoi puheenaihetta.
Riippuu varmaan kunnasta.
En ymmärrä, ensin tehdään lapsia ja sitten ihmetellään
Miksi jokaiseen asiaan ollaan vailla apua!?
Ois kannattanut etukäteen harkita, kenen kanssa lisääntyy. Ei ole yhteiskunnan tehtävä hyysätä.
Alue: Aihe vapaa
Eläkkeen saajan verotaulukko
https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/tuloverot/elakkeensaa…