Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Lehdessä oli, että apua ja hoitoa ei tule riittämään kaikille eläkeläisille ja viranomaiset odottavat, että hoidat työn ohessa myös eläkkeellä olevia vanhempiasi, vaikka sinulla olisi pieniä lapsia, jos et hoida niin ei hoida kukaan mukaan. Resursseja ei ole.
Mutta kun se eläkeläinen ei ole naapurinkaan vastuulla. Osalle osuu paska nakki ja burnout. Osalla taas lapset akuisia ja omat vanhemmat kuolleet.
Nallekarkit ei mene Suomessa ikinä tasan missään asiassa.
Kun ihmiset tajuaa tämän, että äidit/perheet ei tule saamaan ongelmatilanteissa enää mitään apua, niin kukaan ei halua tehdä enää lapsia (koska useimmilla ei enää ole myöskään tukiverkostoa omasta takaa auttamassa). Nyt jo alhainen syntyvyys on iso ongelma Suomessa (ei toki globaalisti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on ollut jo ainakin pari vuosikymmentä. Itse äitiydyin vuosituhannen vaihteessa ja pari burnoutia kärsinyt tässä vuosien saatossa. Se "apu" mitä on ehkä saatavissa on vain lisäkuorma kaiken paskan päälle, viittaan tässä juurikin tuohon lasuun ja siihen tärkeilevään sossutanttaan sohvalla istumassa ja tarkkailemassa.
Yleensä ne kyllä sen tarkkailun lisäksi antaa ohjeita ja neuvoja, joiden tarkoituksena on saada se vanhempi itse pärjäämään siinä omassa elämässään ja niiden lapsiensa kanssa. Olisi varmaan kannattanut suhtautua "tanttoihin" vähän toisin ja kuunnella ajatuksella niiden ehdotuksia sen ekan burniksen jälkeen?
Tai sitten voi toki jatkaa samaa rataa, vetää pari burnista lisää ja syytellä muita, että kun ei edes siivoojaa kotiin saanut kun oli raskasta.
Toki olisi järkevää, että yleisesti saatavilla olisi palvelu, jonka kautta olisi mahdollista saada kodin- ja lastenhoitoapua poikkeustilanteissa ja lyhytaikaisesti. Esim. vaikka nyt täysin tukiverkottomalle jonkun suuremman leikkauksen jälkeen. Mutta kyllä se lähtökohtaisesti se vastuu siitä perhe-elämästä ja sen sujuvuudesta on niillä vanhemmilla itsellään, ja heillä velvollisuus muuttaa sitä elämää niin, että samat vaikeudet eivät toistu kerta toisensa jälkeen. Ja siihen muutostyöhön on saatavilla kattavasti apua, juurikin niiltä parjatuilta "sohvallaistuskelijoilta". Lähipiiristä olen saanut seurata, että sitä apua saa todella kattavasti esim. talousongelmiin, kasvatushaasteisiin ym. Se on vaan sitten eri juttu, halutaanko sitä apua ottaa vastaan ja itsekin tehdä töitä sen eteen, että ongelmat ratkeaisivat.
Olen akateemisesti koulutettu, pedagogiset opinnotkin käytynä eli sikäli ihan älykäs nainen, joka ennen lasta pärjäsi elämässä hyvin. Menestyin urallani, koti oli aina siisti, laskut maksoin ajoissa, mitään elämänhallinnan ongelmia ei ollut, osaan myös tehdä hyvin ruokaa ja leipoa, vaatteitakin osaan korjata itse. Eli tietoa ja taitoa on. Sain vauvan, joka ei nukkunut kuin lyhyissä pätkissä. Lääkärit ei löytäneet siihen syytä eli oli vain kestettävä ne loputtomat yöheräilyt ja se ettei saanut itse nukkua juuri yhtään. En vain selvinnyt siitä unen puutteesta, ei tosin kukaan muukaan olisi sitä kestänyt. Neuvola tarjosi ratkaisuksi juuri tuota, että sosionomi tulee istumaan kotiin ja antamaan neuvoja. Kokeilin. En saanut yhtään neuvoa mitä en olisi itse ihan itsestäänselvyytenä tiennyt jo ennestään ja osannut ihan hyvin tehdä. En vain pystynyt tekemään kun olin ihan kuol lut siitä unen puutteesta. Ihan naurettava kokemus koko apu. Mukamas apu siis. Olisin tarvinnut unta. En type riä neuvoja. Anteeksi nyt vain, mutta on type rää mukaneuvoa asioita joita toinen tietää ja osaa ennalta mutta ei vain pysty vaikka miten yrittää.
Olitko ylsinhuoltaja? Vai eikö miestä huvittanut valvoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on ollut jo ainakin pari vuosikymmentä. Itse äitiydyin vuosituhannen vaihteessa ja pari burnoutia kärsinyt tässä vuosien saatossa. Se "apu" mitä on ehkä saatavissa on vain lisäkuorma kaiken paskan päälle, viittaan tässä juurikin tuohon lasuun ja siihen tärkeilevään sossutanttaan sohvalla istumassa ja tarkkailemassa.
Yleensä ne kyllä sen tarkkailun lisäksi antaa ohjeita ja neuvoja, joiden tarkoituksena on saada se vanhempi itse pärjäämään siinä omassa elämässään ja niiden lapsiensa kanssa. Olisi varmaan kannattanut suhtautua "tanttoihin" vähän toisin ja kuunnella ajatuksella niiden ehdotuksia sen ekan burniksen jälkeen?
Tai sitten voi toki jatkaa samaa rataa, vetää pari burnista lisää ja syytellä muita, että kun ei edes siivoojaa kotiin saanut kun oli raskasta.
Toki olisi järkevää, että yleisesti saatavilla olisi palvelu, jonka kautta olisi mahdollista saada kodin- ja lastenhoitoapua poikkeustilanteissa ja lyhytaikaisesti. Esim. vaikka nyt täysin tukiverkottomalle jonkun suuremman leikkauksen jälkeen. Mutta kyllä se lähtökohtaisesti se vastuu siitä perhe-elämästä ja sen sujuvuudesta on niillä vanhemmilla itsellään, ja heillä velvollisuus muuttaa sitä elämää niin, että samat vaikeudet eivät toistu kerta toisensa jälkeen. Ja siihen muutostyöhön on saatavilla kattavasti apua, juurikin niiltä parjatuilta "sohvallaistuskelijoilta". Lähipiiristä olen saanut seurata, että sitä apua saa todella kattavasti esim. talousongelmiin, kasvatushaasteisiin ym. Se on vaan sitten eri juttu, halutaanko sitä apua ottaa vastaan ja itsekin tehdä töitä sen eteen, että ongelmat ratkeaisivat.
Olen akateemisesti koulutettu, pedagogiset opinnotkin käytynä eli sikäli ihan älykäs nainen, joka ennen lasta pärjäsi elämässä hyvin. Menestyin urallani, koti oli aina siisti, laskut maksoin ajoissa, mitään elämänhallinnan ongelmia ei ollut, osaan myös tehdä hyvin ruokaa ja leipoa, vaatteitakin osaan korjata itse. Eli tietoa ja taitoa on. Sain vauvan, joka ei nukkunut kuin lyhyissä pätkissä. Lääkärit ei löytäneet siihen syytä eli oli vain kestettävä ne loputtomat yöheräilyt ja se ettei saanut itse nukkua juuri yhtään. En vain selvinnyt siitä unen puutteesta, ei tosin kukaan muukaan olisi sitä kestänyt. Neuvola tarjosi ratkaisuksi juuri tuota, että sosionomi tulee istumaan kotiin ja antamaan neuvoja. Kokeilin. En saanut yhtään neuvoa mitä en olisi itse ihan itsestäänselvyytenä tiennyt jo ennestään ja osannut ihan hyvin tehdä. En vain pystynyt tekemään kun olin ihan kuol lut siitä unen puutteesta. Ihan naurettava kokemus koko apu. Mukamas apu siis. Olisin tarvinnut unta. En type riä neuvoja. Anteeksi nyt vain, mutta on type rää mukaneuvoa asioita joita toinen tietää ja osaa ennalta mutta ei vain pysty vaikka miten yrittää.
Olitko ylsinhuoltaja? Vai eikö miestä huvittanut valvoa?
Mitä väliä tuolla asialla on? Ilmeisesti mies ei osallistunut, oli syy mikä vain. Lopputulos on silti sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole rahaa.
Tulisi paljon halvemmaksi tarjota konkreettisen auttamisen palveluita silloin, kun ongelmat on vielä pieniä kuin mitä nykyään joudutaan maksamaan vaikkapa massiivisista lastensuojelun toimista, kun lievin ongelmien annettiin kriisiytyä isoiksi ongelmiksi. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa. Ihan kaikessa.
Kyllä, ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi. Ei ne kumit niin paljoa maksa. Aborttikin on halvempaa kuin muksun kasvatus plus muut äitin kotiapulaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo aikuisia eli tässä ajassa en ole ollut pikkulasten äiti.
Ensimmäinen lapsi nukkui hyvin, oltiin vain normaalin väsyneitä miehen kanssa, mutta toisella lapsella oli koliikki. Kolme kuukautta olin nukkumatta itsekin ja kun lapsi oli vuoden, nukuin yhden kokonaisen kesän.
Mutta pahimpana hetkenä mun ystävät tuli välillä pariksi tunniksi ja ottivat vauvan vaunuihin ja kävelylenkille jolloin sain sain nukuttua, omat vanhemmat veivät huutavan vauvan pari kertaa viikossa ulos tai istuttivat turvaistuimeen ja ajelivat pitkin pitäjää. Kerran naapuri soitti ovikelloa ja kysyi, että saanko lainkaan nukuttua, että voi tarvittaessa auttaa.
Äitini toi ruokia ja vei mennessään roskat. Anoppi kävi siivoamassa muutaman kerran ja pesi ja mankeloi pyykkituvassa ison kasan lakanoita.
Voi teitä nuoria äitejä! Ei ihmisen pidä yksin selvitä. Miten ihmeessä maailma on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut näin?
Minulla on kolmevuotias lapsi. Itse olen 37. Isovanhemmista tai kenestäkään ei ole ollut apua. Isäni ei enää elä ja äitini on sen verran huonossa kunnossa että hän ei pysty auttamaan vaan odottaa minun auttavan häntä. Mies meni naimisiin yrityksensä kanssa kun vauva syntyi, vaikka niin halusi perheen hänkin. Miehen vanhemmat käy meillä lähinnä passattavana, eivät auta missään mutta odottavat vaikka mitä kahvitusta ja heidän juttujen kuuntelua. Ystäväni soitelevat, pyytävät minua kahville, elokuviin ja ravintolaillallisille ilman lasta (kai joku mummo voi vahtia lasta kun tuut) ja kun ei ole ketään joka vahtisi niin ystävyydet hiipuu. Ainoa sisarukseni kiitää työelämässä eikä voi kuvitellakaan auttavansa lapsen kanssa. Naapurit vain valittaa metelistä jos jotain.
Ei ole ketään. Ei yhtään ketään. Joka jotenkin auttaisi tai osallistuisi. Eroa miehestä mietin mutta mitä se auttaisi.
Vastaus voisi olla minun kirjoittamani. Omat lapset jo aikuisia mutta muistan sen kuinka apua ei ollut - ei siis ketään. Isäni kuollut, äitini ja appivanhemmat kävivät joskus passauttamassa itseään ja heille ei olisi lasta uskaltanut jättääkään (lasten turvallisuus kyseessä), mies pitkillä työmatkoilla. Ystäviin suhteet laimeni kun en koskaan päässyt kun tosiaan ei ollut ketään hoitamaan. Kysyin pari kertaa MLL:stä hoitajaa mutta en saanut kun lähialueella niitä ei montaa ollut ja yksi sanoi suoraan ettei pysty "etkö muualta saa hoitajaa? No en siksi tänne soitankin!
En ennen tätä ollut tajunnut kuinka totaalisen yksin ja väsynyt sitä voi olla. Joku kodinhoitaja olisi ollut taivaan lahja. Kaikesta huolimatta tuosta selvittiin ja lapset ovat upeita nuoria aikuisia. Jäljen se jätti ja "ystäviä" on paljon vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperheiden kotipalvelu on perheille tarkoitettu ennaltaehkäisevä palvelu eli nimenomaan apua lastenhoidossa. Meillä on kävi lastenhoitaja kerran viikossa puolen vuoden ajan auttamaan huonosti nukkuvan lapsen kanssa selviämisessä. Meillä siis ei ole tukiverkkoja lähellä ja juuri tällaisiin tilanteisiin tätä tarjotaan.
Neuvolan kautta tätä palvelua ei meille tarjottu. Otin itse yhteyttä lapsiperheiden sosiaalineuvontaan, jotta saisin apua lapsen nukkumisasioiden kanssa. Sieltä kysyttiin heti, että onko meillä tukiverkkoja jotka voisivat auttaa ja tarjottiin kotipalvelua.
Huom. tämä Helsingissä, muiden kaupunkien tilannetta en tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehdessä oli, että apua ja hoitoa ei tule riittämään kaikille eläkeläisille ja viranomaiset odottavat, että hoidat työn ohessa myös eläkkeellä olevia vanhempiasi, vaikka sinulla olisi pieniä lapsia, jos et hoida niin ei hoida kukaan mukaan. Resursseja ei ole.
Mutta kun se eläkeläinen ei ole naapurinkaan vastuulla. Osalle osuu paska nakki ja burnout. Osalla taas lapset akuisia ja omat vanhemmat kuolleet.
Nallekarkit ei mene Suomessa ikinä tasan missään asiassa.
Kun ihmiset tajuaa tämän, että äidit/perheet ei tule saamaan ongelmatilanteissa enää mitään apua, niin kukaan ei halua tehdä enää lapsia (koska useimmilla ei enää ole myöskään tukiverkostoa omasta takaa auttamassa). Nyt jo alhainen syntyvyys on iso ongelma Suomessa (ei toki globaalisti).
En minäkään apua saanut. Olin kodinhoidontuella, koska ei ollut vakituista työpaikkaa ja hoidin 3 kertaa lapset influenssassa, laitoin vaipanvaihtoalustan lattialle, kun vaihdoin vaippaa lapselle. Kuumetta oli 40 ja ajattelin, että lapsi ei putoa, jos pyörryn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo aikuisia eli tässä ajassa en ole ollut pikkulasten äiti.
Ensimmäinen lapsi nukkui hyvin, oltiin vain normaalin väsyneitä miehen kanssa, mutta toisella lapsella oli koliikki. Kolme kuukautta olin nukkumatta itsekin ja kun lapsi oli vuoden, nukuin yhden kokonaisen kesän.
Mutta pahimpana hetkenä mun ystävät tuli välillä pariksi tunniksi ja ottivat vauvan vaunuihin ja kävelylenkille jolloin sain sain nukuttua, omat vanhemmat veivät huutavan vauvan pari kertaa viikossa ulos tai istuttivat turvaistuimeen ja ajelivat pitkin pitäjää. Kerran naapuri soitti ovikelloa ja kysyi, että saanko lainkaan nukuttua, että voi tarvittaessa auttaa.
Äitini toi ruokia ja vei mennessään roskat. Anoppi kävi siivoamassa muutaman kerran ja pesi ja mankeloi pyykkituvassa ison kasan lakanoita.
Voi teitä nuoria äitejä! Ei ihmisen pidä yksin selvitä. Miten ihmeessä maailma on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut näin?
Siihen aikaan kelpasi anoppikin auttamaan. Nykyisin anoppi on kirosana.
Koska suomessa on mentaliteetti, että yksin pitää pärjätä kun on kerran lapsensa valinnut hankkia.
Harmi vain, että se vähätelty vauva-arjen todellinen raskaus valkenee vasta, kun se lapsi jo on kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehdessä oli, että apua ja hoitoa ei tule riittämään kaikille eläkeläisille ja viranomaiset odottavat, että hoidat työn ohessa myös eläkkeellä olevia vanhempiasi, vaikka sinulla olisi pieniä lapsia, jos et hoida niin ei hoida kukaan mukaan. Resursseja ei ole.
Mutta kun se eläkeläinen ei ole naapurinkaan vastuulla. Osalle osuu paska nakki ja burnout. Osalla taas lapset akuisia ja omat vanhemmat kuolleet.
Nallekarkit ei mene Suomessa ikinä tasan missään asiassa.
Kun ihmiset tajuaa tämän, että äidit/perheet ei tule saamaan ongelmatilanteissa enää mitään apua, niin kukaan ei halua tehdä enää lapsia (koska useimmilla ei enää ole myöskään tukiverkostoa omasta takaa auttamassa). Nyt jo alhainen syntyvyys on iso ongelma Suomessa (ei toki globaalisti).
En minäkään apua saanut. Olin kodinhoidontuella, koska ei ollut vakituista työpaikkaa ja hoidin 3 kertaa lapset influenssassa, laitoin vaipanvaihtoalustan lattialle, kun vaihdoin vaippaa lapselle. Kuumetta oli 40 ja ajattelin, että lapsi ei putoa, jos pyörryn.
Sama juttu, keuhkokuumeessa hoidin lapsia ja lääkäriin pääsin kun mies tuli reissusta kotiin. Kuumetta se 40 astetta ja konttasin lattialla. Onneksi toinen lapsista oli sen verran vanhempi että sai molemmille ruuan lämmitettyä. Pelkäsin että menetän tajuni. Onneksi vasta lääkärissä selvisi että keuhkokuume - luulin myös influenssaksi. t. 149
Miksi tehdä lapsia jos ei ole ketään tai mitään turvaverkkoa? Voisi vähän miettiä ETUKÄTEEN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo aikuisia eli tässä ajassa en ole ollut pikkulasten äiti.
Ensimmäinen lapsi nukkui hyvin, oltiin vain normaalin väsyneitä miehen kanssa, mutta toisella lapsella oli koliikki. Kolme kuukautta olin nukkumatta itsekin ja kun lapsi oli vuoden, nukuin yhden kokonaisen kesän.
Mutta pahimpana hetkenä mun ystävät tuli välillä pariksi tunniksi ja ottivat vauvan vaunuihin ja kävelylenkille jolloin sain sain nukuttua, omat vanhemmat veivät huutavan vauvan pari kertaa viikossa ulos tai istuttivat turvaistuimeen ja ajelivat pitkin pitäjää. Kerran naapuri soitti ovikelloa ja kysyi, että saanko lainkaan nukuttua, että voi tarvittaessa auttaa.
Äitini toi ruokia ja vei mennessään roskat. Anoppi kävi siivoamassa muutaman kerran ja pesi ja mankeloi pyykkituvassa ison kasan lakanoita.
Voi teitä nuoria äitejä! Ei ihmisen pidä yksin selvitä. Miten ihmeessä maailma on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut näin?
Siihen aikaan kelpasi anoppikin auttamaan. Nykyisin anoppi on kirosana.
Höpsis. Ei anoppi ole nykyään sen enempää kirosana kuin ennenkään. Ainahan on puhuttu mm anopinarkuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehdessä oli, että apua ja hoitoa ei tule riittämään kaikille eläkeläisille ja viranomaiset odottavat, että hoidat työn ohessa myös eläkkeellä olevia vanhempiasi, vaikka sinulla olisi pieniä lapsia, jos et hoida niin ei hoida kukaan mukaan. Resursseja ei ole.
Mutta kun se eläkeläinen ei ole naapurinkaan vastuulla. Osalle osuu paska nakki ja burnout. Osalla taas lapset akuisia ja omat vanhemmat kuolleet.
Nallekarkit ei mene Suomessa ikinä tasan missään asiassa.
Kun ihmiset tajuaa tämän, että äidit/perheet ei tule saamaan ongelmatilanteissa enää mitään apua, niin kukaan ei halua tehdä enää lapsia (koska useimmilla ei enää ole myöskään tukiverkostoa omasta takaa auttamassa). Nyt jo alhainen syntyvyys on iso ongelma Suomessa (ei toki globaalisti).
En minäkään apua saanut. Olin kodinhoidontuella, koska ei ollut vakituista työpaikkaa ja hoidin 3 kertaa lapset influenssassa, laitoin vaipanvaihtoalustan lattialle, kun vaihdoin vaippaa lapselle. Kuumetta oli 40 ja ajattelin, että lapsi ei putoa, jos pyörryn.
Nykyään saa onneksi puhdistuspyyhkeitä joita voi käyttää, jos on itse kipeä.
Ostakaa valmisruokaa, jos olette väsyneitä. Nukkukaa aina, kun lapsi nukkuu. Ostakaa kantoreppu mihin vauvan saa ja voi tehdä jotain pieniä kotitöitä vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syiden hoitamisesta on siirrytty oireiden hoitamiseen, mikä näkyy kaikkialla.
Työttömät on määrätty hakemaan töitä, vaikka työttömyyden syy on aivan jokin muu kuin työpaikan puute. Nuoret kuluttavat pidennetyn oppivelvollisuuden takia oppilaitosten penkkejä, mutta eivät ole sen opiskelu- ja työkykyisempiä, koska syitä ei ole hoidettu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä lapsia jos ei ole ketään tai mitään turvaverkkoa? Voisi vähän miettiä ETUKÄTEEN.
Ongelmahan on juuri siinä, että kukaan ei oikeasti tiedä ETUKÄTEEN miten raskasta se on. Eikä kukaan tiedä ETUKÄTEEN onko vauvalla ehkä koliikki tai muita erityistarpeita, jotka vaikuttavat merkittävästi äidin jaksamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä lapsia jos ei ole ketään tai mitään turvaverkkoa? Voisi vähän miettiä ETUKÄTEEN.
Luulimme, että meillä on turvaverkot. Kovasti luvattiin ja puheet oli mahtavia kuinka sitten hoidetaan. Totuus oli että lapset heitteillä ja parin upsis tilanteen jälkeen päätettiin että riski on liian iso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo aikuisia eli tässä ajassa en ole ollut pikkulasten äiti.
Ensimmäinen lapsi nukkui hyvin, oltiin vain normaalin väsyneitä miehen kanssa, mutta toisella lapsella oli koliikki. Kolme kuukautta olin nukkumatta itsekin ja kun lapsi oli vuoden, nukuin yhden kokonaisen kesän.
Mutta pahimpana hetkenä mun ystävät tuli välillä pariksi tunniksi ja ottivat vauvan vaunuihin ja kävelylenkille jolloin sain sain nukuttua, omat vanhemmat veivät huutavan vauvan pari kertaa viikossa ulos tai istuttivat turvaistuimeen ja ajelivat pitkin pitäjää. Kerran naapuri soitti ovikelloa ja kysyi, että saanko lainkaan nukuttua, että voi tarvittaessa auttaa.
Äitini toi ruokia ja vei mennessään roskat. Anoppi kävi siivoamassa muutaman kerran ja pesi ja mankeloi pyykkituvassa ison kasan lakanoita.
Voi teitä nuoria äitejä! Ei ihmisen pidä yksin selvitä. Miten ihmeessä maailma on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut näin?
Siihen aikaan kelpasi anoppikin auttamaan. Nykyisin anoppi on kirosana.
Höpsis. Ei anoppi ole nykyään sen enempää kirosana kuin ennenkään. Ainahan on puhuttu mm anopinarkuista.
Ennen vaan anoppeja taidettiin sietää paremmin. Tiedettiin, että jos anopille sanoo pahasti, anoppi sanoo sitten hyvästi. Ja näin olisi anopin apu jäänyt jatkossa saamatta.
Minä muistan lapsuudessani kodinhoitajat, jotka tulivat kunnalta äidin apuun. Noin ylelliset palvelut ovat nykyään lakkautettu. Sitten ihmetellääm, kun sote palveluissa mielenterveysjonot paukkuvat. Ennaltaehkäisyyn ei kukaan panosteta, vaan yritetään paikata epätoivoisesti jo uppoavaa laivaa.
T: sotelainen
Lapsiperheiden kotipalvelu on olemassa mm. juuri sitä varten, että hoitaja tulee hoitamaan lasta/lapsia jotta saisit nukkua ja mahdollisesti auttaa pienissä kotitöissäkin. Hyvinvointialueen tuottamana palvelun hintakaan ei päätä huimaa ja siihenkin on mahdollista hakea maksuttomuutta heikon taloudellisen tilanteen takia. Kaikissa kunnissa sitä ei varmaan saa (?), mutta täällä Pirkanmaalla on ainakin tarjolla.
Alue: Aihe vapaa
Pisti silmään yhden äidin toteamus, että miehellä oli omat työt. Mikä "mies" on sellainen, joka ei yhtään pysty uupunutta äitiä auttamaan.