Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2954)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jaksaisi vauva-arkea voi pyhä jysäys. Miten olisi, jos hyväksyisi sen tosiasian, että teidän perheessä on nyt myös lapsi. Se ei ole mitään erillistä vauva-arkea, vaan sinun elämääsi. Omasta elämästä ei voi ottaa vapaata muuten, kuin kuolemalla pois.
Sopeudu omaan elämääsi."Kai tämä koskee myös sitä isääkin?
En ole kuullut isien valittavan raskaasta vauva-arjesta. Se on äitien keksimä ilmaus siitä että myös arkisin lapsi tarvitsee hoitoa. On se niin raskasta...
Ja montako isää sinun otoksessasi on, sellaista jotka kantaisivat päävastuun vauvasta, muista lapsista ja kodista? Eivätkä ole väsyneitä?
Eli et yhtään, näin arvelinkin
Kyllä mua ainakin väsyttää ja olen isä. Olet varmasti oikeassa siitä, että jos vaimo hoitaa kaiken, niin miehellä on helppoa.
En minä tiedä mistään päävastuista, tottakai mulla vähemmän tulee vauvan kanssa oltua, kun pitää olla päivittäin 8 tuntia töissä. Lokkeilijalla ei varmasti tunnu missään. Mutta kun illalla nukuttaa vauvan ja ottaa sen vielä aamulla ennen töitä tunniksi itselle että äiti saa taas nukkua, niin eipä sitä voi vireystasoilla kehuskella.
Jos on helppo vauva tai lokkeileva isä, niin ei varmasti tunnu isällä vauva-arki missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauttikaa hei valinnoistanne! :D
Kai siitä itsekkyydestä pitää joku hinta maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen isä. Olin koko ajan lasten kanssa. Ei kukaan tullut tarjoamaan apua. Enkä olisi apua ottanutkaan. Viihdyin lasten kanssa aina. Olimme köyhiä. Elimme silti rikasta elämää. Paikallisesta huoltoasemalta kerran kuussa ostimme suklaa patukat. Se oli riemua. Yksi lapsista sitten kuoli koulujen jälkeen.
Hienoa. Kuitenkin isä ei ole sikäli samalla viivalla, että äidillä synnytyksen jälkeen hormonitaso tippuu rajusti ja aiheuttaa vähintään apeutta, siihen sitten jatkuva unen puute, synnyttäminen jättää myös jälkivuodot ja kivun, useimmilla on repeämiä joista toipuminen on kivuliasta ja aikaa vievää.
Tämä on totta. Mutta miehilläkin on aika rankkaa, kun lapsen hoidon lisäksi täytyy ottaa aina välillä alakuloiselta puolisolta sangollinen paskaa niskaan.
Ja mihinkään ei oikeasti voi väittää vastaan, koska sitten lapsen lisäksi itkee myös vaimo. Siitä huolimatta, että vaimon kommunikaatio ja vaatimukset olisivat kohtuuttoman ja naurettavan välimaastossa.
Kaikki on vain nieltävä.
Eipä ole vielä kertaakaan vauvan keskellä yötä selkäkaarella, iho punaisena ja kitarisat ulkona huutamiset ottaneet samalla tavalla päähän, kuin vaimon oikuttelut. Mutta pakkohan se on ymmärtää, koska hormonit.
Pointtina taas jälleen kerran teille rakkaat palstamammat, että eipä se puolison osakaan ole ruusuinen, jos vaimolla on taipumus oksentaa oma paha olonsa hänen päälle.
En minä sano että kaikki, mutta ei se joukko ihan pieni ole.
Vierailija kirjoitti:
Nauttikaa hei valinnoistanne! :D
Kai siitä itsekkyydestä pitää joku hinta maksaa.
Noo, elämässä on oikeaa sisältöä
Ja sitten on somen lyhytvideoita sekä vauvapalsta.
Toisen eteen joutuu näkemään vaivaa ja sitä on sitten vanhempana ilo muistella. Toisessa haaskaa elämänsä. Päätä ihan itse kumpi sopii sulle paremmin.
Tuntuupa pahalta ja menee ihan tunteisiin nykyinen tilanne asennekylmässä maassamme ja miten vähän uupuneet äidit saavat edes ilmaista myötätuntoa muilta ihmisiltä, saati yhteiskunnalta. Perheiden jaksamista pitäisi ehdottomasti tukea varsinkin ihan konkreettisella kotiavulla.
90-luvulla oli vielä hyvät ajat ja inhimillisyyttä. Perheemme tilanne oli: ei tukiverkkoa paikkakunnalla, toinen pienistä lapsista erityislapsi, selkä petti, kivuissa vain konttasin viikkotolkulla, muuttokin olisi pitänyt hoitaa samaan aikaan. Olen vieläkin kiitollinen osaavista ja ripeistä kodinhoitajista, olivat korvaamattomia ! Sain myös heiltä paljon henkistä tukea kun vastuuton lasten isä ei sitä osannut antaa.
Koettu myöhemmin myös ne ihan turhanpäiväiset sohvalla tarkkailevat vammaispuolen sossutädit, joille en vähävaraisena omaishoitajana tarjonnut iltapäiväkahveja ja pulliaan. Selkeästi kahvitus olisi vierailun päätarkoitus silkan kyttäämisen ohella. Toivottavasti jokin on muuttunut tästä.
Turhan raportoinnin ja paperinpyörittelyn sijaan siis ajoissa käytännön toimia perheiden erilaisiin tarpeisiin. Tulee myös ehdottomasti halvemmaksi kun rahaa ei tunnu enää olevan kuin rikkaiden per siisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
Yhteiskunta toimi ennen paljon paremmin, kun oli kodinhoitajia, jotka tulivat kotiin auttamaan. Nykyään resursseja tuhlataan isopalkkaisiin sohvallaistujiin, jotka neuvovat itsestäänselvyyksiä ja kuormittavat uupunuta entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
Meitä ilmaisia kotiapulaisia oli -50-luvulla. Kuukaudessa palkkaa 50 mk. Sillä sai ostettua ehkä yhdet kengät. Koko syksyn palkallani ostin talvikengät ja -takin. Kuinka moni nykyään tekisi noin halvalla pitkää päivää. Ja olin vasta 13 - 14 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osannut nukkua samaan aikaan kuin vauva. Sehän olisi tarkoittanut, että nukahdan ja herään just samaan aikaan mitä vauva. Kun tarpeeksi monta kertaa vauva herätti minut kun olin juuri nukahtanut, aloin pelätä nukkumaanmenoa. Nukkumisen estämistä käytetään kidutuskeinona, mutta jostain syystä vauvan äiti ei saisi siitä kärsiä.
Yhteiskunnan velvollisuus ei ole hyysätä. Yhdessä se lapsi on tehty, joten puolison velvollisuus on myös hoitaa yövalvomisia.
Hoitiko sinun isäsi sinua yövalvomisineen? Meillä puoliso kävi päivät töissä ja toi leivän pöytään, tietenkin se olin minä joka heräsin yöllä lapsen tarpeille ja ihan omasta aloitteestani. Jokaisella perheellä on omat ratkaisut, niillä pärjätään jotta arki sujuu.
Minun isäni ei hoitanut, mutta oma puolisoni hoiti meidän lasten yövalvomisia, vaikka kävi töissä. Ei tarvinnut yhteiskunnalta huutaa apua.
Se on ollut teidän päätöksenne. Perheet sopivat keskenään tehtävistä, isyyteen kun kuuluu muutakin kuin yövalvominen. Empatian käsitykseeni ja järjen käyttöön kuuluu antaa kodin ulkopuolella työssä käyvän nukkua. Kun työssäkäyviä on kaksi niin kannatan tuota tiukkaa tasajakoa:) Onpa sitten vaikka kotiäiti niin kyllä se lujille naisen pistää.
Tuo tiukka tasajako sopii silloin, kun vanhempainvapaat on jaettu tasan molempien kesken. Meilläkin oli sääntö, että työssäkäyvä saa nukkua, kun toinen on vanhempainvapaalla, mutta ne tosiaan oli jaettu tasan. En todellakaan olisi hyväksynyt sitä, miten useassa perheessä on, että äiti pitää melkein vuoden vapaata ja mies vain muutaman kuukauden. Ja sitten sen jälkeen olisi valvomiset jaettu tasan, kun minä olen valvonut vuoden ja mies vain muutaman kuukauden.
Jos mies ei olisi halunnut pitää pitkää vanhempainvapaata, hän todellakin olisi joutunut valvomaan välillä yöt, vaikka kävi töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne mitään väsyneitä ole, ne teeskentelee. Kun muutama kymmenen vuotta sitten äidillä saattoi olla 12 lasta. Oli kantovesi, piti puitakin tehdä ja liiteristä haettava jäiset puut ja sytytellä hella ja uunit ja ehdittävä vielä lehmät, siat hoitaa ja muut navetta työt tehdä.
Ei siinä edes joutanut valittamaan.
Laiska töitään luettelee.
Juuri näin. Ja oli masennusta ja vaikka mitä vaikka niistä ei vielä silloin mitään tiedetty ja tutkittu. Mutta ihmiset olivat sisukkaampia. Oppineet siihen että kukaan muu ei asioita tee, jos itse ei tee. Nykyihmisen persekin pitäisi pyyhkiä.
Kyllä se vain niin oli, vanhimmat lapset hoitivat nuorenpia. Joutuivat lapset myös tekemään töitä. 60vuotta sitten kesälomalla hoiti 8v. kaveri parivuotiasta veljeään, eikä siinä mitään ihmeellistä ollut. Silloin alle kouluikäiset menivät missä menivät, ei yleensä kyselty. Vielä 1980 luvulla omat alle kouluikäiset liikkuivat krstalon pihalla yksin kavereittensa kanssa. Ei niin tehdä tänä päivänä, ajat muuttuu..
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi olla tietoisempia omista voimavaroistaan hyvissä ajoin ennenkuin miettii lasten tekemistä. Tässäkään tosin ei kukaan auta. Suosittelen, että jos lapsia haluaa ni säästää eka 10 000e rahaa ja tekee sitten vasta lapsia. Omilla säästöillä selviää jos tulee vaikeaa, ja etenkin jos ei ole sukua/perhettä, joihin turvautua.
10000€ on loppupeleissä aika pieni raha.
Mä olen töissä matalapalkka alalla ja laskettu aika on kesällä. Sen verran on säästössä, että laskeskelin että kymppi tulee täyteen kun laitan lomarahat ja veronpalautukset säästötilille.
Siivoojaan ja lastenhoitajaan tuskin tulen laittamaan euroakaan, sillä rahalle on pienipalkkaisena parempaakin käyttöä, kun tulot laskevat vanhempainvapaalla.
Turvaverkkoja ei juuri ole lähellä, sillä isovanhemmat sen verran sairaita, ettei lasta voi viedä hoitoon. Kylässä voidaan kyllä käydä, mutta sehän ei unia paranna.
Nyt 7vn raskausaikana mut lomautettiin määräaikaisessa työsuhteessa, ja silloin oli taloudellisesti tosi tiukkaa. Äitiyspäiväraha oli ihan mitätön. Olin todella väsynyt, ja neuvolassa ei tosiaan enää äidin kuulumisia kyseltykään kun vauva oli syntynyt.
Ehkä siinä olisi ollut mahdollisuus hakeutua perhetyön piiriin, mutta mulla ei ainakaan silloin ego olisi kestänyt sitä, etten "pärjännyt" itse. Vauvalla oli ihan käänteinen unirytmi aluksi, eikä todellakaan tehnyt mieli mennä mihinkään vauvakerhoihin kun 6kk ikäisen kanssa olin valvonut koko yön.
Olen aina itse jaksanut sillä ajatuksella, että sitten kun on lapsiluku täynnä (2 lasta), ja kasvavat isommiksi, niin sitä omaa aikaa on sitten enemmän koko loppuelämän. Kyllä sen nyt jo huomaa, että 7vn kanssa on jo aika paljon kevyempää. Ja ensimmäisen kanssa valvominen oli sitä luokkaa, että tuskin toisen kanssa voi sen pahemmaksi mennä.
Ja vaikka menisikin, niin tällä kertaa olisin sitten neuvolassa tiukempana sen oman jaksamisen kanssa ja todennäköisesti olisin valmis myös hakeutumaan perhetyön piiriin. Ensimmäisen kanssa ehkä pelkäsin myös sitä lastensuojelun mahdollista osallisuutta, mutta olen tajunnut myöhemmin, että se että ettei koti ole väsyneenä kuin sisustuslehdestä, ei ole kyllä mikään peruste millekään isommille toimille.
Mutta joo, olen samaa mieltä että herkemmin pitäisi neuvolan kautta saada apua. Sehän on myös lapsen etu että äiti voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä ihmisillä on vaikeaa, lapset huutaa selkä kaarella päivät yöt, miehet ei auta yhtään, mistään ei saa apua jne jne.......eikö yhtään asiaa mistä olla tyytyväinen. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Äidit laittaa nyt vaan ne älylaitteet sivuun ja keskittyy lapseen. Ulkoilee, syöttää ja nukuttaa säännöllisen rytmin mukaan. Ja leikki-ikäinen lapsi tarvitsee aikuisen, joka on aidosti läsnä. Muuten hän vaatii huomiota riehumalla ja huutamalla.
Näistä alapeukuista näkee, että suurin syy ongelmiin taitaa olla se, ettei saa rauhassa somettaa vaan täytyisikin antaa aikaa lapsille. Ammattilaisten ohjeet eivät kelpaa.
Miksi kannatat tasajakoa, jos molemmat käyvät töissä? Miksi sen työssäkäyvän ei tarvitse toisen vanhempainvapaan aikana ollenkaan valvoa, mutta töihin paluun jälkeen se toinen kumminkin joutuu valvomaan oman osansa?